Krista Kosonen kritisoi suomalaisten nyrpeänä suhtautumista lapsiin

Arabimaissa nainen onkin yhtä kuin äiti.  Ihmisenä naisella ei ole arvoa.

Asenteet keskiajalta, mutta mammoillehan tämä sopii, kun elävät muutenkin lastensa kautta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsille tietysti Etelä-Euroopan maissa annetaan sellaista pinnallista huomiota poskisuudelmineen. Siellä oikeasti tuntemattomallekin lapselle voi joku suikauttaa suukon tuosta vain vaikka metrossa. Nähty ja koettu on. 

Mutta missä neuvola, missä päivähoito, missä julkiset liikennevälineet, joihin voisi edes matkarattaiden kanssa kuvittelevansa mennä? Jos olet miljoonaperijä, niin saat palveluita. Muuten et!

Ovatko nämä muiden kulttuurien puolesta ihkuilijat oikeasti yrittäneet asua pikkulapsen kanssa esim. Kreikassa? Tulee Suomea ikävä hyvin äkkiä, vannon. 

Onko nämä siis toisensa poissulkevia asioita? Eli jos lapsiperheille on hyvät yhteiskunnalliset tukipalvelut, niin sitten on väistämättä nihkeä kulttuuri? Vai voisiko olla hiukan kehittämistä toisessa, kun toinen on jo hyvällä mallilla? Rinnastuksesi on järjetön.

Vierailija kirjoitti:

Arabimaissa nainen onkin yhtä kuin äiti.  Ihmisenä naisella ei ole arvoa.

Asenteet keskiajalta, mutta mammoillehan tämä sopii, kun elävät muutenkin lastensa kautta.

Voihan sitä äitiyttä noinkin pilkata.

Vierailija kirjoitti:

Mammat voi itse miettiä miksi lapsia vihataan. Jos niitä rääkyviä sinappikoneita on pakko viedä joka halvatun ravintolaan ja busseihin huutamaan ja siinä sivussa tukkia kaikilta kulkureitit niillä saatanallisen kokoisilla kärryillä niin ei ole ihmekään että lapsista ei tykätä.

Onneksi kaltaisesi eivät lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ihan näistä minä minä minä ja mun uniikki lumihiutale mammoista lapsi/perheviha. Ei se synnyttäminen ja omien surkeiden geenien jako ihan tosiaan kenestäkään tee ykkösluokan etuoikeutettua kansalaista.

Harmittaako oma lapsettomuus?

Tuolla asenteella ei löydetä miestä eikä kasvateta lasta. Eikä olla onnellisia.

Tyypillinen kommentti ihmiseltä, joka pitää jonain saavutuksena lapsen tekemistä. Siis kyllä kaikkien ihmisten on oikeasti pakko haluta lapsia ja pitää perhe-elämää jonain paratiisia. Siis sehän on ainoa vaihtoehto. Eihän kukaan voi olla onnellinen ilman perinteistä perhe-elämää johon kuuluu kiljuvat kakarat, jäätävä asuntolaina ja laimea, väsynyt suhde mieheen, jonka kanssa on puolipakosta kun tuli hankittua ne riippakivet. Sori, ei kuulosta onnelta.

Kommentti taisi mennä tunteisiin kun käytit monta riviä toisten elämäntyylin haukkumiseen.

T. Entinen vela, 35-vuotiaana äidiksi tullut ihminen.

Et sentään vielä vetässy kateuskorttia sinäkin esiin. 😉

Vierailija kirjoitti:

Ja silti ranskalaisilla on harvinaisen hyvä itsetuntoa. Joku tässä ei nyt mätsää. Ehkäpä rajojen asettaminen ei tuhoakaan lapsen haurasta psyykeä, vaan koulii olemaan yksilöllinen yhteisön jäsen? Just a thought...

Ranskassa suhtaudutaan lapseen kohdistuvaan väkivaltaan lievemmin kuin pohjoismaissa. Väkivalta ei ole vastaus mihinkään, oli sen tarkoitus kuinka hyvä tahansa. En myöskään usko, että itsetunto on mihinkään kansakuntaan sitoutunut erityinen piirre eli kyseenalaistan tuon, että ranskalaisilla olisi kokonaisvaltaisesti sen kummempi itsetunto kuin suomalaisillakaan. Miten sitä on mitattu? Itsetunto on monitahoinen käsite, siinä on monta osa-aluetta jne. Onko esim. hyvää itsetuntoa se, että ranskalaisnaisille on suomalaisia useammin ok, että miehellä on suhteen ulkopuolisia suhteita? Mielestäni se on lähinnä nöyristelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut järkyttynyt luettuani aikuisten ihmisten kommentteja tällä palstalla. Vaikka niistä lapsista ei pitäisi, niin silti voisi miettiä omaa kielenkäyttöään. Huh mitä termejä lapsista, äideistä ym. käytetään.

Anteeksi nyt vaan, mutta kun tässä ollaan jo aikuisia tosia asiat pitäisi jo saada sanoa ääneen niiden oikeilla nimillä.

Miksi minun pitäisi nöyristellä jonkun akan edessä joka on vain levittänyt jalkansa miehelle? Vihaan tätä äippien tapaa käyttää niitä lapsiaan oman egon jatkeina, joiden kautta päteä ja odotetaan, että heitä pitäisi palvoa lähes toisena päivätyönään. Tämä maailma on nyt niin eriarvoinen, että tänne ei pitäisi tehdä enää yhtään lasta, jos niistä ei pysty itse vastamaan.

Ei sun tarvi nöyristellä eikä palvoa ketään. Mutta jos nyt kuitenkin koittaisit käyttäytyä asiallisesti. Mitään muuta sulta ei ole pyydetty. Ei ne muiden lapset ja niiden tekemiset anna sulle oikeutta käyttäytyä huonosti ja törkeästi. Ihan kuten lapset ei anna äideille etuoikeuksia. Sä käyttäydyt ihan samoin kuin paheksumasi äidit. Käytät tekosyynä omalle käytöksellesi muiden lapsia. Oikeutat siis oman törkeän käytöksesi sillä että noiden lapset sitä ja tätä. Ei mene läpi, sinä vastaat itse omasta käytöksestäsi. Sä olet vielä aikuinen ihminen, jonka pitäis kyetä käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Siitä kovasti tälläkin palstalla ihannoidusta ranskalaisesta kasvatustyylistä, jossa lapsilta ei sallita huonoa käytöstä ja istuvat kuin pienet aikuiset ravintolassa sain itse pienen näytteen viime lomalla, kun "temperamenttinen" ranskalaisisä hermostui noin 8-vuotiaalle tytölle ja otti todella kovakouraisesti tätä kasvoista kiinni ja selvästi pelolla vaiensi lapsen uhman.

Tuon tyyliset kasvatusopit on alan asiantuntijoiden piirissä leimattu haitallisiksi lapsen psyykelle. Eli se, mikä näyttää hyvältä käytökseltä, saattaa sisältää valtavan ahdistuksen lapsen sisimmässä. Kannattaa tutustua aiheeseen pintaa syvemmältä kuin pelkästään siitä näkökulmasta, että rajojaan kokeileva lapsi on ärsyttävä. Ja tällä en tarkoita, etteikö olisi lapsia, jotka olisi kasvatettu hyvin hyvään käytökseen. Mutta siihen vaikuttaa moni asia eikä vähiten lapsen ikä ja temperamentin piirteet. Lapsen yksioikoinen hyvän käytöksen ihannointi on suoraa kaikua 50-luvulta.

Jos ne kakarat saa kunnon Kurilla hiljaiseksi, ei se kovin paha voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Siitä kovasti tälläkin palstalla ihannoidusta ranskalaisesta kasvatustyylistä, jossa lapsilta ei sallita huonoa käytöstä ja istuvat kuin pienet aikuiset ravintolassa sain itse pienen näytteen viime lomalla, kun "temperamenttinen" ranskalaisisä hermostui noin 8-vuotiaalle tytölle ja otti todella kovakouraisesti tätä kasvoista kiinni ja selvästi pelolla vaiensi lapsen uhman.

Tuon tyyliset kasvatusopit on alan asiantuntijoiden piirissä leimattu haitallisiksi lapsen psyykelle. Eli se, mikä näyttää hyvältä käytökseltä, saattaa sisältää valtavan ahdistuksen lapsen sisimmässä. Kannattaa tutustua aiheeseen pintaa syvemmältä kuin pelkästään siitä näkökulmasta, että rajojaan kokeileva lapsi on ärsyttävä. Ja tällä en tarkoita, etteikö olisi lapsia, jotka olisi kasvatettu hyvin hyvään käytökseen. Mutta siihen vaikuttaa moni asia eikä vähiten lapsen ikä ja temperamentin piirteet. Lapsen yksioikoinen hyvän käytöksen ihannointi on suoraa kaikua 50-luvulta.

Paremmin näillä mailla tuntuu menevän, missä pennuille pidetään kuria.

Lisääntyjän ensimmäinen velvollisuus on varmistaa, ettei hänen lapsestaan ole haittaa muille ihmisille. Sama juttu kuin koiran omistajilla siis, mutta jostakin syystä vain lisääntyjät jaksavat kiukutlla tällaisesta itsestäänselvyydestä.

Hetkinen, se etten siedä lasten perseilyä ravintoloissa tekee musta mielenterveysongelmaisen? Toihan on aika hyvä cop out, voisin leimata vaikka väärää puoluetta äänestävät kaikki mt-potilaiksi. Voisiko sen turvin mitätöidä vaalituloksenkin?

Totuus sattuu, mammat. Autan itsekin mammoja pitämällä niitä ovia auki, ihan lähes päivittäin jeesaan rapussani asuvaa mammaa parin hankalan portaan kanssa. Silti en pidä vauvoistanne, ainut joka vauvastasi pitää on sinä itse ja pienellä tsäänssillä myös vauvan isä. Kaikki muut vain sietävät lastasi jos.on ihan pakko.

Ravintoloissa ei onneksi ole pakko, ihan joka kerta kun kohtaan rääkyvän lapsen pyydän henkilökuntaa hiljentämään melulähteen puolestani. Kyllä Suomessa onneksi vielä rakastetaan (ruoka)rauhaa niin paljon, että kertaakaan ei ole pyyntö kaikunut kuuroille korville. Joka kerta vanhempi on ohjattu pois ravintolasalista rauhoittamaan kiljukaula, takaisin on palattu hiljentyneenä. Täällä kovin ihastelluissa Etelä-Euroopan maissa lapsi olisi saanut jo ajat sitten korvilleen, olen nähnyt myös henkilökunnan lyövän huonostikäyttäytyvää lasta vanhempien siunauksella.

Rauhan preferoiminen ruokailuympäristössä ei kieli mt-ongelmista vaan sivistyksestä. Ruokaa kunnioitetaan olemalla perseilemättä. Koskee kyllä ihan yhtä hyvin äänekkäitä kiekujiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja silti ranskalaisilla on harvinaisen hyvä itsetuntoa. Joku tässä ei nyt mätsää. Ehkäpä rajojen asettaminen ei tuhoakaan lapsen haurasta psyykeä, vaan koulii olemaan yksilöllinen yhteisön jäsen? Just a thought...

Ranskassa suhtaudutaan lapseen kohdistuvaan väkivaltaan lievemmin kuin pohjoismaissa. Väkivalta ei ole vastaus mihinkään, oli sen tarkoitus kuinka hyvä tahansa. En myöskään usko, että itsetunto on mihinkään kansakuntaan sitoutunut erityinen piirre eli kyseenalaistan tuon, että ranskalaisilla olisi kokonaisvaltaisesti sen kummempi itsetunto kuin suomalaisillakaan. Miten sitä on mitattu? Itsetunto on monitahoinen käsite, siinä on monta osa-aluetta jne. Onko esim. hyvää itsetuntoa se, että ranskalaisnaisille on suomalaisia useammin ok, että miehellä on suhteen ulkopuolisia suhteita? Mielestäni se on lähinnä nöyristelyä. 

No tämä perustuu puhtaasti otantaan, joka sisältää tuntemani ranskalaiset, sekä ranskalaisten yleiseen maineeseen erittäin itsetietoisena kansana. 

Lapsiin kukaan suhtaudu nyrpeästi, vaan lasten ja vanhempiensa huonoihin käytöstapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, se etten siedä lasten perseilyä ravintoloissa tekee musta mielenterveysongelmaisen? Toihan on aika hyvä cop out, voisin leimata vaikka väärää puoluetta äänestävät kaikki mt-potilaiksi. Voisiko sen turvin mitätöidä vaalituloksenkin?

Totuus sattuu, mammat. Autan itsekin mammoja pitämällä niitä ovia auki, ihan lähes päivittäin jeesaan rapussani asuvaa mammaa parin hankalan portaan kanssa. Silti en pidä vauvoistanne, ainut joka vauvastasi pitää on sinä itse ja pienellä tsäänssillä myös vauvan isä. Kaikki muut vain sietävät lastasi jos.on ihan pakko.

Ravintoloissa ei onneksi ole pakko, ihan joka kerta kun kohtaan rääkyvän lapsen pyydän henkilökuntaa hiljentämään melulähteen puolestani. Kyllä Suomessa onneksi vielä rakastetaan (ruoka)rauhaa niin paljon, että kertaakaan ei ole pyyntö kaikunut kuuroille korville. Joka kerta vanhempi on ohjattu pois ravintolasalista rauhoittamaan kiljukaula, takaisin on palattu hiljentyneenä. Täällä kovin ihastelluissa Etelä-Euroopan maissa lapsi olisi saanut jo ajat sitten korvilleen, olen nähnyt myös henkilökunnan lyövän huonostikäyttäytyvää lasta vanhempien siunauksella.

Rauhan preferoiminen ruokailuympäristössä ei kieli mt-ongelmista vaan sivistyksestä. Ruokaa kunnioitetaan olemalla perseilemättä. Koskee kyllä ihan yhtä hyvin äänekkäitä kiekujiakin.

Kiitos että tuot tähän ketjuun lukemista joka herättää hilpeilyä ja ihmettelyä. Esim. tuo: "olen nähnyt myös henkilökunnan lyövän huonostikäyttäytyvää lasta vanhempien siunauksella". Eihän se, että haluaisi syödä ravintolassa ilman lapsen itkun kuuntelua tee kenestäkään mt-potilasta mutta se kaikki muu millä sinäkin paasaat tässä ketjussa saa epäilemään. Sanat, kiljukaula, rääkyminen jne. paljastaa kyllä että asenteesi on todellakin normaalia aggressiivisempi.

En minäkään haluaisi ruokailla ravintolassa niin että joutuisin lähes koko ruokailun kuunnella lapsen itkua mutta jos itketää ja tilanne saadaan rauhoitettua niinkuin yleensä saadaan niin so what. Jos ei kestä ollenkaan vauvojen naamoja, itkuja ravintolassa niin sitten pitäisi mennä lapsivapaaseen ravintolaan ja minun puolestani näitäkin voisi olla vaikka kuinka monta. Eipä tarvitse kenenkään pahoittaa mieltänsä kun voi valita minkälaisessa paikassa ruokailee ja minkälaisessa seurassa.

Ovatko nämä vihamieliset ilmaisut lasten huutoihin ja riehumisiin ihan jokapäiväisiä Suomessa? Voivatko nämä julkkismammat koskaan käydä ulkona niin, ettei joku pyörittele päätään ja muuten loukkaa heidän lastansa, vai onko ne vain nämä yksittäistapaukset, jotka sometetaan ja  jossa tuomitaan kaikki suomalaiset lapsivihamielisiksi?

Itse olen ihan tavallinen aikuinen ja valehtelisin, jos sanoisin, ettei korvia koskeva kaupassa kaikuva kova huuto joskus häiritsisi tai se, että tavaroita viskotaan hyllyistä likaiselle lattialle. En kuitenkaan millään tavalla osoita kärsimystäni, vaan yritän ymmärtää ja vähän on huolikin,  että mikä sillä lapsella on hätänä kun huutaa koko kauppareissun ajan.

Useimmat lapset kuitenkin ovat ihan nätisti kärryissään, mitä nyt joskus säikähtävät toisen lapsen karjuntaa ja yhtyvät kuoroon.

Haluaisin vielä teiltä arvoisilta äidiltä kysyä, kun joskus teidän lapsenne kaupassa suloisesti katsoo kohti vierasta ihmistä ja hymyilee ja vilkuttaa hänelle, niin onko sopivaa vastata hymyyn tai vilkutukseen, vai onko se merkki jostain häiriintyneestä ahdistelusta?

Kiitän niitä paria kirjoitusta tämän ketjun alussa, joissa äideillä oli positiivista sanomista suomalaisten ihmisten suhtautumisesta lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että tälläkin hetkellä vituttaa, kun naapurin lapset juoksevat, kiljahtelevat ja leikkivät kerrostalon käytävällä VANHEMPANSA kanssa. Kaikki nuo pomput ja kiljumiset kuuluvat kotiini. Ja kyllä kyllä, vanha talo ja huono äänieristys. Mutta tuo lasten käytävällä äänekkäästi leikittäminen tuntuu musta kyllä vähän itsekkäältä ratkaisulta. Toki vanhemman eikä lapsen vika. Ehkäpä tuo "lapsiviha" kumpuaa ihan niistä itsekkäistä vanhemmista.

Tätä oikein pysähtyi miettimään että mitäköhän tuo on käytännössä tarkoittanut? Ovatko he oikeasti pistäneet leikiksi siellä rapun käytävällä? Vaikea kuvitella, siis vanhempi juoksuttaa, pomputtaa lasta käytävällä? Hippaako he siellä leikkivät yhdessä? Vähän ihmeellistä kieltämättä. Toisaalta tiedän että on ihmisiä jotka ovat niin sairaan allergisia lasten äänille että pelkästään portaiden alas käveleminen, lapsen puhuminen, nauraminen tai liikkuminen rapussa omasta asunnosta ulos tulkitaan näillä palstoilla huutamiseksi tai leikkimiseksi. Sinun tapauksessahan ei varmaan näin ole, toivottavasti?

Aluksi luulin monesti, että he tekevät lähtöä jonnekin ja muksut on laitettu käytävälle odottelemaan toisen vanhemman kanssa, kunnes tajusin että ei, he todellakin ihan vain hengailevat siellä. Heillä todella on tällainen tapa. En tarkkaan tiedä mitä siellä tekevät, mutta vaihdellen 2-3 pikkumuksua kiljahtelee, tekee juoksupyrähdyksiä ja juoksee portaita ees taas. Vanhempi pönöttää vieressä, ei juuri puhu lapsille. Tätä kestää yleensä tunnista kahteen kerrallaan. Kyllä ihan todella vituttaa ne jatkuvat korkeat kiljaisut, jotka kaikuvat pitkin käytäviä myös asuntooni.

Muuten. Myös edellisessä kodissani oli perhe, jossa toinen vanhempi ja yksi lapsi "hengailivat" kerrostalon käytävällä. He istuivat rappusilla, lapsi saattoi selailla jotain lastenkirjaa. He eivät häirinneet minua lainkaan, ja muksusta tuli vain symppisfiilis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että tälläkin hetkellä vituttaa, kun naapurin lapset juoksevat, kiljahtelevat ja leikkivät kerrostalon käytävällä VANHEMPANSA kanssa. Kaikki nuo pomput ja kiljumiset kuuluvat kotiini. Ja kyllä kyllä, vanha talo ja huono äänieristys. Mutta tuo lasten käytävällä äänekkäästi leikittäminen tuntuu musta kyllä vähän itsekkäältä ratkaisulta. Toki vanhemman eikä lapsen vika. Ehkäpä tuo "lapsiviha" kumpuaa ihan niistä itsekkäistä vanhemmista.

Tätä oikein pysähtyi miettimään että mitäköhän tuo on käytännössä tarkoittanut? Ovatko he oikeasti pistäneet leikiksi siellä rapun käytävällä? Vaikea kuvitella, siis vanhempi juoksuttaa, pomputtaa lasta käytävällä? Hippaako he siellä leikkivät yhdessä? Vähän ihmeellistä kieltämättä. Toisaalta tiedän että on ihmisiä jotka ovat niin sairaan allergisia lasten äänille että pelkästään portaiden alas käveleminen, lapsen puhuminen, nauraminen tai liikkuminen rapussa omasta asunnosta ulos tulkitaan näillä palstoilla huutamiseksi tai leikkimiseksi. Sinun tapauksessahan ei varmaan näin ole, toivottavasti?

Aluksi luulin monesti, että he tekevät lähtöä jonnekin ja muksut on laitettu käytävälle odottelemaan toisen vanhemman kanssa, kunnes tajusin että ei, he todellakin ihan vain hengailevat siellä. Heillä todella on tällainen tapa. En tarkkaan tiedä mitä siellä tekevät, mutta vaihdellen 2-3 pikkumuksua kiljahtelee, tekee juoksupyrähdyksiä ja juoksee portaita ees taas. Vanhempi pönöttää vieressä, ei juuri puhu lapsille. Tätä kestää yleensä tunnista kahteen kerrallaan. Kyllä ihan todella vituttaa ne jatkuvat korkeat kiljaisut, jotka kaikuvat pitkin käytäviä myös asuntooni.

Muuten. Myös edellisessä kodissani oli perhe, jossa toinen vanhempi ja yksi lapsi "hengailivat" kerrostalon käytävällä. He istuivat rappusilla, lapsi saattoi selailla jotain lastenkirjaa. He eivät häirinneet minua lainkaan, ja muksusta tuli vain symppisfiilis.

Vanhempi pönöttää vieressä, lapset juoksevat rappusia ylös ja alas ja tätä kestää tunnista kahteen kerrallaan? Anteeksi, mutta kuulostaa todella uskomattomalta??? Tämän haluaisin nähdä ja kokea.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä vihamieliset ilmaisut lasten huutoihin ja riehumisiin ihan jokapäiväisiä Suomessa? Voivatko nämä julkkismammat koskaan käydä ulkona niin, ettei joku pyörittele päätään ja muuten loukkaa heidän lastansa, vai onko ne vain nämä yksittäistapaukset, jotka sometetaan ja  jossa tuomitaan kaikki suomalaiset lapsivihamielisiksi?

Itse olen ihan tavallinen aikuinen ja valehtelisin, jos sanoisin, ettei korvia koskeva kaupassa kaikuva kova huuto joskus häiritsisi tai se, että tavaroita viskotaan hyllyistä likaiselle lattialle. En kuitenkaan millään tavalla osoita kärsimystäni, vaan yritän ymmärtää ja vähän on huolikin,  että mikä sillä lapsella on hätänä kun huutaa koko kauppareissun ajan.

Useimmat lapset kuitenkin ovat ihan nätisti kärryissään, mitä nyt joskus säikähtävät toisen lapsen karjuntaa ja yhtyvät kuoroon.

Haluaisin vielä teiltä arvoisilta äidiltä kysyä, kun joskus teidän lapsenne kaupassa suloisesti katsoo kohti vierasta ihmistä ja hymyilee ja vilkuttaa hänelle, niin onko sopivaa vastata hymyyn tai vilkutukseen, vai onko se merkki jostain häiriintyneestä ahdistelusta?

Kiitän niitä paria kirjoitusta tämän ketjun alussa, joissa äideillä oli positiivista sanomista suomalaisten ihmisten suhtautumisesta lapsiin.

On täysin sopivaa :) niinhän se lapsi oppii kommunikointia ja hyviä tapoja. Kun joku tervehtii, vaikka hymyilemällä, niin tervehditään takaisin.

Henkilökohtaisesti aina ilahdun kun joku tervehtii lastani tai vaihtaa muutaman sanan vaikkei lapsi itse osaa vasta kuin muutaman sanan, eikä luultavasti vastaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää että tälläkin hetkellä vituttaa, kun naapurin lapset juoksevat, kiljahtelevat ja leikkivät kerrostalon käytävällä VANHEMPANSA kanssa. Kaikki nuo pomput ja kiljumiset kuuluvat kotiini. Ja kyllä kyllä, vanha talo ja huono äänieristys. Mutta tuo lasten käytävällä äänekkäästi leikittäminen tuntuu musta kyllä vähän itsekkäältä ratkaisulta. Toki vanhemman eikä lapsen vika. Ehkäpä tuo "lapsiviha" kumpuaa ihan niistä itsekkäistä vanhemmista.

Tätä oikein pysähtyi miettimään että mitäköhän tuo on käytännössä tarkoittanut? Ovatko he oikeasti pistäneet leikiksi siellä rapun käytävällä? Vaikea kuvitella, siis vanhempi juoksuttaa, pomputtaa lasta käytävällä? Hippaako he siellä leikkivät yhdessä? Vähän ihmeellistä kieltämättä. Toisaalta tiedän että on ihmisiä jotka ovat niin sairaan allergisia lasten äänille että pelkästään portaiden alas käveleminen, lapsen puhuminen, nauraminen tai liikkuminen rapussa omasta asunnosta ulos tulkitaan näillä palstoilla huutamiseksi tai leikkimiseksi. Sinun tapauksessahan ei varmaan näin ole, toivottavasti?

Aluksi luulin monesti, että he tekevät lähtöä jonnekin ja muksut on laitettu käytävälle odottelemaan toisen vanhemman kanssa, kunnes tajusin että ei, he todellakin ihan vain hengailevat siellä. Heillä todella on tällainen tapa. En tarkkaan tiedä mitä siellä tekevät, mutta vaihdellen 2-3 pikkumuksua kiljahtelee, tekee juoksupyrähdyksiä ja juoksee portaita ees taas. Vanhempi pönöttää vieressä, ei juuri puhu lapsille. Tätä kestää yleensä tunnista kahteen kerrallaan. Kyllä ihan todella vituttaa ne jatkuvat korkeat kiljaisut, jotka kaikuvat pitkin käytäviä myös asuntooni.

Muuten. Myös edellisessä kodissani oli perhe, jossa toinen vanhempi ja yksi lapsi "hengailivat" kerrostalon käytävällä. He istuivat rappusilla, lapsi saattoi selailla jotain lastenkirjaa. He eivät häirinneet minua lainkaan, ja muksusta tuli vain symppisfiilis.

Vanhempi pönöttää vieressä, lapset juoksevat rappusia ylös ja alas ja tätä kestää tunnista kahteen kerrallaan? Anteeksi, mutta kuulostaa todella uskomattomalta??? Tämän haluaisin nähdä ja kokea.

Et haluaisi. Ja kanssaihmisiin välinpitämättömästi suhtautuva vanhempi ei kyllä todellakaan ole mikään harvinaisuus. Hyvä sinulle, jos siellä teillä päin on.

Itse en ole nuorempana ikinä tykännyt lapsista, mutta silti olen aina ymmärtänyt sen että minä olen joskus ollut tuo lapsi joka joskus on vetänyt raivarit julkisella paikalla. En tykkää itkusta ja parkumisesta, mutta en ikinä ole puhunut niistä lapsista näin rumasti kuin nykyään puhutaan.

Joku on joutunut katsomaan kaupassa kun minä olen muutaman vuoden ikäisenä käyttäytynyt huonosti, joten koitan nyt vain kestää sen että muutkin lapset tekevät samoin. Pian nämä tämän päivän "kiljukaulat" on jo aikuisia ihmisiä ja kirjoittelevat tänne kuinka vituttaa muiden lasten huuto bussissa tai kaupan karkkihyllyllä.

Me ollaan kaikki joskus oltu pieniä. Koittakaa nyt vain kestää. Niin ne muutkin on kestänyt teidän itkua.