Krista Kosonen kritisoi suomalaisten nyrpeänä suhtautumista lapsiin

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ihan näistä minä minä minä ja mun uniikki lumihiutale mammoista lapsi/perheviha. Ei se synnyttäminen ja omien surkeiden geenien jako ihan tosiaan kenestäkään tee ykkösluokan etuoikeutettua kansalaista.

Ja lapsettomuusko tekee? Miksi sinä olisit yhtään tärkeämpi kuin minä tai lapseni tai vaikka naapurin Jorma?

Itsehän taas ahdistun niistä tilastollisista hieman creepyistä ihmisistä jotka tulevat tuiki tuntemattomana lepertelemään tai koskemaan pienokaistani.

Mua vaan inhottaa se, että niiden rattaiden kanssa kävellään aina kauppakeskuksissakin keskellä käytävää, siis aivan keskellä, jyräten muut ihmiset ja asenne on ''minä äitinä kävelen nyt tässä ja te väistelette!''. Lisäksi ärsyttää se, että lapset saavat juoksennella jotain hippaa kaupoissa ja kiljua ja huutaa täysillä eikä vanhempia kiinnosta pätkääkään. Ja pakko myöntää, että myös julkisissa esim. bussissa ärsyttää suunnattomasti se, että tungetaan siihen bussin keskiosaan toisinaan niin, ettei siitä oikeasti pääse sinne bussin takaosaan enää istumaan kukaan! Kerran yksi äiti tokaisi minulle ''etkö voisi istua tuohon eteen?'', niinku mitä hittoa? Ja lisäksi ärsyttää monien äitien todella ylimieliset katseet muita kohtaan, siis aivan itse monet äidit luo nämä mielikuvat.

Ja ei, en halua yleistää, kyllä löytyy paljon myös niitä äitejä jotka ajattelevat muitakin eivätkä käyttäydy ylimielisesti! Ylimielisyys ei muuten ole pelkästään äitien ongelma vaan myös isät käyttäytyy ylimielisesti!

En yhtään tykkää lapsista vaikka itseltäni löytyykin yksi lapsi, ja häntä siis toki rakastan. Muuten en todellakaan ole mikään perhe-elämän ihminen ja lapsiystävällinen ihminen. Eli moni äiti tosiaan saattaa tykätä vain siitä omasta lapsestaan, ei muista lapsista. Meillä mies on kotona ja minä käyn töissä.

Minä en ole vielä kertaakaan kokenut minkäänlaista lapsivihamielisyyttä Suomessa enkä ulkomailla.

Voi tietysti olla, etten osaa edes kuvitella lapseni kiinnostavan kaikkia muitakin niin että he huomioisivat minut ja lapseni joka tilanteessa.

Suomi on erittäin lapsimyönteinen kaikkine etuineen lapsiperheille. Näistä eduista ei osata monessa maassa edes uneksia, vaan niissä mennään 'jokainen huolehtikoon omistaan' mentaliteetilla.

Jostain syystä julkisesti liikkuessani lapselleni hymyillään, puhellaan ja häntä usein myös kehutaan ja tämä kaikki lapsivihamieliseksi haukutussa maassamme. Apua myös ollaan tarjoamassa auliisti ja osaan sitä myös itse pyytää, jos tarvitsen. En luule ohikulkijoita lapsivihamielisiksi, jos he eivät ole hoksanneet pysähtyä auttamaan minua ja lastani. Tosin harvoinpa sitä apua oikeasti tarvitseekaan.

Toki sekin voi saamaani hyvään kohteluun vaikuttaa, että itse olen luonteeltani iloinen, hyvätuulinen ja hymyilen paljon.

Loppukaneettina totean, että itse en tunnista lapsivihaa, mutta me ihmiset olemme niin erilaisia: toiset ottavat itseensä herkemmin ja koska omat odotukset eivät täytykään jossain tilanteessa, niin se koetaan sitten vaikka vihamielisyytenä.

Miks aina nää samat perheelliset vs. lapsettomat? Siis kumpikaan ei ole toistaan parempi, lapsien tekeminen tai niiden tekemättä jättäminen ei tee ihmisestä toista parempaa. Se on ihan hiton sama onko niitä lapsia vai ei, et ole siltikään muita parempi ihminen.

On lapsia jotka osaavat käyttäytyä ja on niitä lapsia jotka eivät osaa käyttäytyä. Jopa niille hyvin käyttäytyvillekin voi tulla joskus kohdalle se huono hetki. Vaaditaan vanhemmilta pelisilmää nähdä onko lapsen kanssa liikkuessa paikka, ajankohta, lapsen olotila yms. oikea. Jos lisäksi vanhemman oma naama on siellä siellä kännykän ruudulla ja lapset saavat tehdä mitä huvittaa niin lopputulos on yleensä ei muut huomioonottava.

Iskä vaan kirjoitti:

Suomi on sairas ja yhdellä osalla se näkyy suhtautumisena lapsiin. Ilmapiiri juuri nyt on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kireä, stressaantunut ja tyly.

Vietin äskettäin perheen kanssa pitkän viikonlopun Euroopassa. Kaikkialla mihin menimme pieni taaperomme sai osakseen "punaisen maton" kohtelua. Hienoimpia kokemuksia oli ravintola, jossa kaksi tarjoilijaa hassutteli töidensä ohessa lapsemme kanssa koko ateriamme ajan. Kyyninen suomalainenkin hiljeni kun pöytään tulleessa laskussa luki "Service included". Olin nimittäin jo ehtinyt vaimolle virnistelemään, että kylläpä kerrankin näkevät vaivaa tipin eteen. 

Museoissa lipunmyyjät juttelivat lapselle, ruuhkaisilla kaduilla ei tarvinnut pelätä kenenkään kävelevän sen päälle ja ennen kaikkea suomalainen mulkoilu ja naaman vääntely koska lapsi, puuttui täysin. Lisäksi ilmapiiri oli muutenkin rento ja hyväntuulinen vaikka tässä maassa taloustilannetta ei juuri voi kehua. Parissa päivässä lakkasin vilkuilemasta ympärilleni siltä varalta, että joku ääliö juoksee 3-vuotiaan päälle tai onko ravintolaan tullessa siellä porukkaa, joka heti meidät nähdessään alkaa pyöritellä silmiään ja huokailla kovaäänisesti...

Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Tässä tekstissä kuvastuu hyvin tämä "lapsivihamielisyyden" toinen puoli. Lomamatkalla perheensä kanssa ollut isi on loukkaantunut siitä, että toisin kuin Euroopan turistirysässä, hänen taaperonsa ei saakaan Suomessa osakseen taukoamatonta punaisen maton kohtelua. Suomalainen, arvattavasti työmatkalla ollut pukumies tuli väsyneenä ja kiireisenä ärähtäneeksi eikä muistanut, että taaperoa ja tämän vanhempia tulee kohdella kuin kuninkaallisia punaisella matolla.

Tälläkin palstalla saa lukea paljon ihan oikeasti sairaalta kuulostavaa lapsivihaa, siis viestejä, joissa lapsia haukutaan rumilla nimillä ja haaveillaan heidän fyysisestä satuttamisesta. Sellainen kielenkäyttö hätkähdyttää monesti lapsetontakin. Siihen nähden sitten tuntuu todella typeriltä tällaiset avautumiset, joista huomaa, kuinka vanhemmat ovat vetäneet herneet nenään yksinomaan siitä, että Suomessa heidän lapsensa eivät saakaan osakseen palvontaa ja jatkuvaa huomiota tuikituntemattomilta. Oikeasti nyt, pää pois omasta navasta kiitos. Se ei ole lapsivihaa, jos ei erikseen huomioi jokaista vastaan tulevaa pikkulasta! Se että tuntematon ohikulkija ei lepertele lapsellesi, ei tarkoita sitä, että hän vihaisi lapsia tai kohtelisi huonosti sinun lastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ihan näistä minä minä minä ja mun uniikki lumihiutale mammoista lapsi/perheviha. Ei se synnyttäminen ja omien surkeiden geenien jako ihan tosiaan kenestäkään tee ykkösluokan etuoikeutettua kansalaista.

Harmittaako oma lapsettomuus?

Tuolla asenteella ei löydetä miestä eikä kasvateta lasta. Eikä olla onnellisia.

Tässä taas kaikki olennainen. Tottakai kaikki ihmiset, jotka eivät pidä lapsista ovat katkeria kun heillä ei ole lapsia. Koiravihaaja oikeasti haluaa koiran ja on katkera kun sitä ei ole...Ei kun..Miten se oikeasti on niin vaikea kuvitella, että iso osa ihmisistä on oikeasti sitä onnellisempia mitä kauempana kakarat pysyvät. Itse katkaisin piuhat heti kun oli mahdollista, mutta käytän lisäksi varmuudeksi lisäehkäisyä, jottei vahingossakaan käy niin, että minut sidotaan loppuelämäksi johonkin haisevan kakaraan. Olisi helvetti maan päällä. Mitä miehiin tulee, niin niiden löytyminen ei ole koskaan ollut ongelma, iso osa miehistä on ihan tyytyväisiä kun akka ei halua lapsia.

Teette sen vaikutelman!

Sinunkin kirjoituksesta huokuu viha ja vihahan ei kumpua jostain "en pidä asiasta". Tällaiset kiihkomieliset vuodatukset haisevista kakaroista pakosti vievät siihen suuntaan, että ihmisellä on pahjoja ongelmia itsensä kanssa. 

Koirien ja ihmisten vertailu tässä asiassa on jotenkin alkeellista. Lapsi on ihminen, joka edustaa tiettyä ikäluokkaa. Koira on koira. 

Mitä jos täällä meuhkattaisiin, ettei pidä haisevista kääköistä vaipoissa vanhainkoidssa. Kuvottavaa?

Toisaalta menet tietysti myös itsehalvekusnnan puolelle kutsumalla itseäsi akaksi. Minä olen nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ihan näistä minä minä minä ja mun uniikki lumihiutale mammoista lapsi/perheviha. Ei se synnyttäminen ja omien surkeiden geenien jako ihan tosiaan kenestäkään tee ykkösluokan etuoikeutettua kansalaista.

Harmittaako oma lapsettomuus?

Tuolla asenteella ei löydetä miestä eikä kasvateta lasta. Eikä olla onnellisia.

Tyypillinen kommentti ihmiseltä, joka pitää jonain saavutuksena lapsen tekemistä. Siis kyllä kaikkien ihmisten on oikeasti pakko haluta lapsia ja pitää perhe-elämää jonain paratiisia. Siis sehän on ainoa vaihtoehto. Eihän kukaan voi olla onnellinen ilman perinteistä perhe-elämää johon kuuluu kiljuvat kakarat, jäätävä asuntolaina ja laimea, väsynyt suhde mieheen, jonka kanssa on puolipakosta kun tuli hankittua ne riippakivet. Sori, ei kuulosta onnelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat voi itse miettiä miksi lapsia vihataan. Jos niitä rääkyviä sinappikoneita on pakko viedä joka halvatun ravintolaan ja busseihin huutamaan ja siinä sivussa tukkia kaikilta kulkureitit niillä saatanallisen kokoisilla kärryillä niin ei ole ihmekään että lapsista ei tykätä.

Nimenomaan näin. Lapsen ensisijainen paikka on kotona. Jos heidät viedään johonkin, niin pitää katsoa, että heistä ei ole haittaa muille. Jos ravintolassa lapsi alkaa huutamaan, niin vähintään toinen vanhemmista poistuu ja ottaa lapsen mukanaan. 

Lapset kuuluvat elämään, ei heitä pidä lukita sisälle.

Ei tietenkään sisälle, vaan saavat leikkiä omalla pihalla. 

Krista on taas yksi niitä naisia, joiden kannattaisi pitää vain suunsa kiinni ja näyttää kauniilta. 

Lapsen vanhemmat ja heidän asenteensa kanssaihmisiin vaikuttaa varmasti osaltaan siihen, kuinka heidän lapseensa suhtaudutaan ja millä tavalla vuorovaikutus toimii. Jos Vanhemmat antavat itsestään ulospäin vaikutelman, etteivät halua kontaktia muiden kanssa, eipä sitä varmaan moni ota. Ja miksi ei voisi myös pyytää apua muilta ihmisiltä, jos sitä tarvitsee vaikka siellä Stoccan ovilla, tai missä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vihaa lapsia. Pilaatte maailman. Ymmärtäkää jo. Menkää mammat pois. Teitä vihataan.

Juuri tälläisiä kommentteja on tuo Nanna ketjukin täynnä. Mistä tällainen paha olo kumpuaa?

Haha, minusta tuo oli ironiaa/sarkasmia ja joku vastaa siihen tosissaan.

Voi kun te mammat olette helppoja omassa kuplassanne....

Suurin osa sen ketjun kommenteista ei ole ironiaa ja vaikka olisi, niin todella huonoa ja mautonta sellaista. Voisitte hieman miettiä, miten asioita ilmaisette.

Miksi? Keneen sinä sitten voisit tuntea itsesi suhteessa paremmaksi ihmiseksi, kun et enää voi huonosti piilotetulla itsekorostuksella hurskahdella kuinka sitä voisi vähän miettiä miten asioita ilmaiseen? 

Realismi on yleensä negatiivisuutta. Yleinen näkemys lapsiperheistä ei ole millään tavalla positiivinen häiriökäyttäytymisen lisääntymisen myötä. Onnellisuus perheestä on muuttunut pikahuoltamiseksi ja vanhemmilla olisi peiliin katsomisen paikka tuoko esim.lisääntyvät rahavarat sitä onnellisuutta. Lapset on hoidettava kotona, että asennettaa saadaa positiivisenpaan suuntaan. Vika ei ole yksin lapsiperheitä haukkuvissa.

Mä vihaan huonosti käyttäytyviä lapsia (niitä Suomessa riittää) ja äitejä jotka ei osaa komentaa lasta tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Mammat voi itse miettiä miksi lapsia vihataan. Jos niitä rääkyviä sinappikoneita on pakko viedä joka halvatun ravintolaan ja busseihin huutamaan ja siinä sivussa tukkia kaikilta kulkureitit niillä saatanallisen kokoisilla kärryillä niin ei ole ihmekään että lapsista ei tykätä.

Kotiinko niiden lasten kanssa pitää jäädä kunnes täyttävät 18v? Missä muualla niitä käytöstapoja ihmisten ilmoilla opetetaan jos ei siellä kodin ulkopuolella? Ulkomailla lapsiin suhtaudutaan ihan erilailla ja lapset ovat mukana kaikkialla. Ja osaavat käyttäytyä koska niitä vauvasta asti uskalletaan viedä uusiin paikkoihin. Ei silläkään kuitenkaan alle 2 vuotias "osaa käyttäytyä" kuten täällä palstalla lapsettomat vaativat. Lapsi on lapsi ja kokeilee rajojaan missä tahansa. Kokeilkaa ensin olla äitejä ja tulkaa sitten neuvomaan meitä oikeita äitejä kasvatusasioissa. Helppo s on puskista huudella ja ajatella omien tulevien lastensa käyttäytyvän jo vastasyntyneenä kunnolla.

Iskä vaan kirjoitti:

Suomi on sairas ja yhdellä osalla se näkyy suhtautumisena lapsiin. Ilmapiiri juuri nyt on KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kireä, stressaantunut ja tyly.

Vietin äskettäin perheen kanssa pitkän viikonlopun Euroopassa. Kaikkialla mihin menimme pieni taaperomme sai osakseen "punaisen maton" kohtelua. Hienoimpia kokemuksia oli ravintola, jossa kaksi tarjoilijaa hassutteli töidensä ohessa lapsemme kanssa koko ateriamme ajan. Kyyninen suomalainenkin hiljeni kun pöytään tulleessa laskussa luki "Service included". Olin nimittäin jo ehtinyt vaimolle virnistelemään, että kylläpä kerrankin näkevät vaivaa tipin eteen. 

Museoissa lipunmyyjät juttelivat lapselle, ruuhkaisilla kaduilla ei tarvinnut pelätä kenenkään kävelevän sen päälle ja ennen kaikkea suomalainen mulkoilu ja naaman vääntely koska lapsi, puuttui täysin. Lisäksi ilmapiiri oli muutenkin rento ja hyväntuulinen vaikka tässä maassa taloustilannetta ei juuri voi kehua. Parissa päivässä lakkasin vilkuilemasta ympärilleni siltä varalta, että joku ääliö juoksee 3-vuotiaan päälle tai onko ravintolaan tullessa siellä porukkaa, joka heti meidät nähdessään alkaa pyöritellä silmiään ja huokailla kovaäänisesti...

Noh. Astuimmepa sitten Suomeen palattuamme suhteellisen tyhjästä koneesta ulos. Kävelimme kohti matkalaukkujen noutoa, minä lapsen kanssa edellä ja vaimo jossain kauempana takana. Oikealla ja vasemmalla puolella käytävää tilaa vaikka lampaat söisi. Lapsi näkee jotain kiinnostavaa ja kurvaa vasemmalle seinän viereen. Joudun pysähtymään ja sitten astumaan kohti lasta. HETI takana tuleva pukumies ärähtää: "Älkää nyt perkele siihen pysähtykö." 4 päivän rentoutus ja hyvä fiilisi katosivat hetkessä. Käännyin ympäri ja katsoin kaveria silmiin ja refleksinä takaisin: "Vittu relaa!" Pukumies jatkoi kiireesti matkaansa pelästyneen näköisenä ja minä jäin paikalleni huonoissa fiiliksissä.

Eurooppalainen pintasilaus pestiin pois hetkessä. Olin jälleen suomalainen.

Cool story, bro.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tottahan tuo on. Missään ei ikinä tunne olevansa yhtä vähän tervetullut kuin vaunujen kanssa bussissa - ei edes ruuhka- sellaisessa. 

Läheskään kaikissa maissa ei saa mennä bussiin kasaamatta rattaita, joten Suomessa on aika hyvin asiat. Suomessakin voisi oikeasti miettiä sitä, että isompien lasten kanssa rattaat kasattaisiin, jotta pienten vauvojen kanssa liikkuvat mahtuisivat vaunujensa kanssa bussiin. Tai että rattaat jätettäisiin kotiin tai käytettäisiin sateenvarjorattaita isojen lasten kanssa. Ja tiedetään talvella matkarattaat eivät toimi, mutta ei täällä ole talvi 12 kk. Lähinnä voisi miettiä, miten busseihin mahtuisi ruuhka-aikanakin kaikki halukkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu ihan näistä minä minä minä ja mun uniikki lumihiutale mammoista lapsi/perheviha. Ei se synnyttäminen ja omien surkeiden geenien jako ihan tosiaan kenestäkään tee ykkösluokan etuoikeutettua kansalaista.

Harmittaako oma lapsettomuus?

Tuolla asenteella ei löydetä miestä eikä kasvateta lasta. Eikä olla onnellisia.

Tässä taas kaikki olennainen. Tottakai kaikki ihmiset, jotka eivät pidä lapsista ovat katkeria kun heillä ei ole lapsia. Koiravihaaja oikeasti haluaa koiran ja on katkera kun sitä ei ole...Ei kun..Miten se oikeasti on niin vaikea kuvitella, että iso osa ihmisistä on oikeasti sitä onnellisempia mitä kauempana kakarat pysyvät. Itse katkaisin piuhat heti kun oli mahdollista, mutta käytän lisäksi varmuudeksi lisäehkäisyä, jottei vahingossakaan käy niin, että minut sidotaan loppuelämäksi johonkin haisevan kakaraan. Olisi helvetti maan päällä. Mitä miehiin tulee, niin niiden löytyminen ei ole koskaan ollut ongelma, iso osa miehistä on ihan tyytyväisiä kun akka ei halua lapsia.

Teette sen vaikutelman!

Sinunkin kirjoituksesta huokuu viha ja vihahan ei kumpua jostain "en pidä asiasta". Tällaiset kiihkomieliset vuodatukset haisevista kakaroista pakosti vievät siihen suuntaan, että ihmisellä on pahjoja ongelmia itsensä kanssa. 

Koirien ja ihmisten vertailu tässä asiassa on jotenkin alkeellista. Lapsi on ihminen, joka edustaa tiettyä ikäluokkaa. Koira on koira. 

Mitä jos täällä meuhkattaisiin, ettei pidä haisevista kääköistä vaipoissa vanhainkoidssa. Kuvottavaa?

Toisaalta menet tietysti myös itsehalvekusnnan puolelle kutsumalla itseäsi akaksi. Minä olen nainen. 

Kukaan ei yritä nostaa "haisevia kääkkiä" jalustalle tai pidä itseään muita parempana kun perheessä on "kääkkä". Lapsiperheiden kohdalla tätä on aistittavissa vähän väliä. Oikeuksia huudetaan joka asiassa "kyllä mun lapsi saa meluta kerrostalossa, ette voi mitään, teidän on vaan kestettävä". Jos mä tuun rattaiden kanssa bussiin niin kyllä sello/koira/matkalaukku omistajineen lähtee ulos kun mul on hei lapsi. Kyl mun lapsi saa syödä kaupassa ennen maksamista/seistä ostoskärrytissä". Esimerkkejä itsekkyydestä on jäätävä määrä. Puhumattakaan näistä kommenteista "et tiedä elämästä mitään ennen kun sulla on lapsi, et kasva aikuiseksi ennen kun sulla on lapsi, oletko katkera kun sulla ei ole lasta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat voi itse miettiä miksi lapsia vihataan. Jos niitä rääkyviä sinappikoneita on pakko viedä joka halvatun ravintolaan ja busseihin huutamaan ja siinä sivussa tukkia kaikilta kulkureitit niillä saatanallisen kokoisilla kärryillä niin ei ole ihmekään että lapsista ei tykätä.

Kotiinko niiden lasten kanssa pitää jäädä kunnes täyttävät 18v? Missä muualla niitä käytöstapoja ihmisten ilmoilla opetetaan jos ei siellä kodin ulkopuolella? Ulkomailla lapsiin suhtaudutaan ihan erilailla ja lapset ovat mukana kaikkialla. Ja osaavat käyttäytyä koska niitä vauvasta asti uskalletaan viedä uusiin paikkoihin. Ei silläkään kuitenkaan alle 2 vuotias "osaa käyttäytyä" kuten täällä palstalla lapsettomat vaativat. Lapsi on lapsi ja kokeilee rajojaan missä tahansa. Kokeilkaa ensin olla äitejä ja tulkaa sitten neuvomaan meitä oikeita äitejä kasvatusasioissa. Helppo s on puskista huudella ja ajatella omien tulevien lastensa käyttäytyvän jo vastasyntyneenä kunnolla.

Mistä tämä myytti kumpuaa, että "ulkomailla" vauvat tai pikkulapset olisivat joka paikassa mukana? 

Ulkomaat on ensinnäkin hyvin laaja käsite, mutta tassä tarkoitettaneen Keski- ja Etelä-Euroopan maita. 

Ei todellakaan oteta. Esim. kirkkoon ei koskaan oteta eikä maallisempiin shoppailusessiohin. 

Äidit ovat paljon sidotumpia kotiin tämän suhteen. Olen asunut Ranskassa ja Espanjassa vuosikausia ja vannon, että näin on. 

Miksi tämä tarina elää näillä palstoilla?