Lue keskustelun säännöt.
Sinkulla kuulemma EI VOI olla mitään kiireitä elämässään! :D (kotityöt yms.)
29.03.2017 |
Näin mulle on (töissä) sanottu, olen siis sinkku, lapsiakaan ei ole. Jotkut oikeasti kuvittelevat, että mulla ei kertakaikkiaan voi olla töiden jälkeen mitään muuta kuin pelkkää vapaa-aikaa. :D
Saan kuulemma vain röhnöttää jossain sohvalla heti kotiin tultuani ja katsella vaikka telkkaria...
Vaikka olenkin yksin, niin kyllä mä käyn kaupassa, siivoan kotiani, teen ruokaa, huolehdin pyykeistä jne.
Jos en tekisi kotitöitä, niin kotini muistuttaisi hyvin äkkiä sikolättiä.
En tietenkään voikaan tietää, millaista on huolehtia huushollista, jossa on lapsia.
En ole sitä koskaan kokenut. En pysty saamaan lapsia, siksi olen perheetön.
Miksi ei ole edes miestä tällä hetkellä? Jätin mieheni, koska hän alkoi ryypätä liikaa. :(
Mutta joo, mullakin on omat kiireet töiden lisäksi.
Mua vaan ihmetyttää joidenkin negatiivinen suhtautuminen tähän asiaan. Yksinäisten elämä "tuomitaan" sillä perusteella, että kun on "niin paljon vapaa-aikaa."
Osa mun työkavereista on aika hankalia tapauksia muutenkin, yritän silti tulla toimeen kaikkien kanssa.
Kommentit (290)
Ihan oikeesti, sinkkuna oli helppoa olla. Ei tarvinnut kuin siivota omat jälkensä ja pyykätä omat pyykkinsä. Olihan se helppoa aikaa. Hommat lisäänty heti kun pisti hynttyyt yhteen miehen kanssa ja moninkertaistui lasten jälkeen. Sinkkuna sai röhnöttää sohvalla ihan huoletta, ei tarvinnut stressata kotihommista. Nykyään on aina jotain rästissä ja uutta siivottavaa ja pyykättävää tulee jatkuvasti.
Ah, ollapa vielä sinkku yksiössään. Mut en mä silti lapsia pois antaisi, enkä edes miestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näistäkin pitää riidellä, jokaisella on oma elämä. Itsellä oli sinkkuaikoina kiirettä kun kävin vuosia kahdessa duunissa, kotiin tulin 9-10 aikaan illalla. Kyllä silloinkin oli kämppä sotkussa joskus la-aamuisin, kun en viikolla jaksanut tehdä mitään. Kahdessa duunissa kävin kun oli asuntovelkaa.
Tässä ketjussa on kai kyse siitä, että kun ei ole lapsiperheen velvollisuuksia, pitäisi aina joustaa esim. työpaikalla. Sehän on jokaisen oma asia kuinka monta lasta on tai ei ole. Onneksi kaveripiirissäni jokaisen asioita kunnioitetaan perhetilanteesta huolimatta. Duunikavereissa on kaikenlaisia vatipäitä mutta en ole sellaisten kanssa yhtään enempää kuin työn takia on pakko. Jokainen tehköön vapaalla mitä haluaa, vaikka sitten tuijottaisi telkkaria tai räkisi kattoon.
Juuri näin :-)
Teen b2b-myyntityötä arkisin 8-16 eli ei mitään tärkeää tai ihmishenkiä pelastavaa. Pomolle piti aika pitkään rautalangasta vääntää, että ylitöistä ei noin vain ilmoiteta samana päivänä eikä niitä voi vaatia, varsinkaan kun näitä periaatteessa vapaaehtoisia ylitöitä ei korvata rahalla tai lomana. Ylityöt johtuvat joka kerta pomon tai kakkosmiehen unohduksista, vääristä valinnoista tai mokista, joita nämä perheelliset sitten korjailevat ihan keskenään illat ja viikonloput tarvittaessa. Ihan oma valinta. Se mitä minulla on kiire työajan jälkeen tekemään, ei kuulu pomolle.
En ole lukenut koko ketjua, vaan vain ensimmäisen sivun, joten en tiedä, onko tähän asiaan jo kiinnitetty huomiota, mutta suurin ero taitaa olla yksin elävien ja pikkulapsettomien pariskuntien välillä.
Yksin elävä joutuu tekemään kaiken arkisen yksin: ansiotyössä käymisen lisäksi käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, siivoamaan, setvimään laskujen maksun, hoitamaan juoksevat asiat jne., kun taas pariskunta voi jakaa kaiken tuon.
Varsinkin jos on syystä tai toisesta huonossa kunnossa, kokemus on merkittävä. Joskus sairaana (minulla on fyysinen pitkäaikaissairaus) olen joutunut heikossa kunnossa asioimaan kaupassa, apteekissa, pankissa jne. Ei ole ollut ketään auttamassa.
Pikkulapsettomilla pariskunnilla on paitsi toisensa, mahdollisesti myös esim. kouluikäiset lapset tekemässä kotitöitä ja käymässä ruokaostoksilla, jakamassa taakkaa. Yksinäinen kantaa kaiken itse.
Toinen pointti on, että yksinäisillä (käytän kyllä yleensä sanaa naimattomat) voi olla sitoumuksia erilaisiin arvokkaisiin projekteihin (se voi olla hyväntekeväisyyttä, järjestötoimintaa, evankeliointia). Ei niitäkään voi jättää säännöllisesti hoitamatta sen enempää kuin lapsen läksyjen kuulusteluja tai harrastuksiin kuskaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :D
Nyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.
Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.
Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.
Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?
Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on muuten kummallinen oletus tuo, että lapsiperheen vanhemmalla ei voisi olla myös niitä jumppia, kunnallisvaltuuston kokouksia ja kavereiden tapaamisia ihan yhtä lailla kuin sillä kiireellisellä lapsettomallakin.
No täytyy sanoa, että hankalaksi menee kaikkien kannalta, jos vaaditaan, että pitää päästä paitsi lapsen päiväkotiin hakemaan ajallaan, myös jumppaan, kunnallisvaltuuston kokoukseen ja kaveritapaamiseen, mutta nähty näitä on.
Ovat yleensä ihmisiä, jotka sanovat, että ei se lapsen tekeminen mitään muuta, mun elämä on ihan samaa kuin ennen lasten tekemistäkin hei. Ei se, että mulla nyt on nää lapset, saa tarkoittaa sitä, että mä en saa elää yhtä vapaasti kuin ennen, kai muut joustaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä keskustelussa ole mitään järkeä. Ei työpaikalla pidä joutua vääntämään kenenkään kiireiden tärkeydestä, ja sitä ei missään tapauksessa saa käyttää niin, että jotkut joutuvat aina joustamaan ja toiset eivät koskaan. Esimiehen kanssa on neuvoteltava että joko joustot jakautuvat tasaisesti (jos joku hoitaa yllättäin tapahtuvan ylityön koska toinen ei pysty, sen toisen on joskus vastaavasti hoidettava joku toinen ylityö tai muuten joustettava), tai sitten jatkuvasti aikaisin lähtevä joutuu sopimaan työajan lyhennyksestä, jolloin häneltä ei vaadita pidempiä päiviä mutta palkkakin voi sitten olla alempi. Tai sitten jatkuvista yllättävistä ylitöistä on ylipäänsä päästävä työpaikalla eroon paremman suunnittelun kautta.
Työ on työtä jossa tehdään sovittua hommaa maksua vastaan, eikä siihen pidä sotkea mitään moraalisia keskusteluja siitä, kenellä on oikeus mihinkin yksityiselämän kuvioidensa takia. Ja tällainen vänkääminen ei ainakaan edistä hyvää työilmapiiriä.
Sinkullahan se usein juuri kiire onkin, jotta hänestä tulisi entinen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :D
Nyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.
Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.
Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.
Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?
Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.
No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?
Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?
"onpas kaunis ilma tänään"
"joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)
"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää"
"jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)
"veljeni menee ensi kesänä naimisiin"
"okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että kerrostalo kolmiossa asuvilla aikuisilla kahden lapsen kanssa on enemmän kotitöitä kuin yksin 100 neliöisessä omakotitalossa asuvalla sinkulla? Ja toki tässä lasketaan kotityöt per aikuinen eli kahden aikuisen perheessa kotityöt tietenkin jaettuna kahdelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.
Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.
Ja kun äiti-ihminen valittaa kiireitään, niin onko se nyt niin kamalaa jos omaishoitaja ihmettelee mikä siinä lapsiperheen elämässä muka niin raskasta on.
No ei yhtään mikään! Sepä se. Minä voin ihan hyvin myöntää, että minun lapsiperhe-elämäni ei ole varmaankaan lähellekään niin rankkaa kuin omaishoitajan. Miksi minun pitäisi siitä loukkaantua? Miksi minun pitäisi aloittajan tavoin alkaa selitellä, että omaishoitajalla ei varmasti ole yhtään rankempaa?
No se lapseton sinkku voi olla esimerkiksi omaishoitaja... mitä ne sinkun kiireitä vähättelevät mammat ei välttämättä tiedä, mutta olettavat tietävänsä toisen kiireet vähäisiksi...
Sana kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, vaan vain ensimmäisen sivun, joten en tiedä, onko tähän asiaan jo kiinnitetty huomiota, mutta suurin ero taitaa olla yksin elävien ja pikkulapsettomien pariskuntien välillä.
Yksin elävä joutuu tekemään kaiken arkisen yksin: ansiotyössä käymisen lisäksi käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, siivoamaan, setvimään laskujen maksun, hoitamaan juoksevat asiat jne., kun taas pariskunta voi jakaa kaiken tuon.
Varsinkin jos on syystä tai toisesta huonossa kunnossa, kokemus on merkittävä. Joskus sairaana (minulla on fyysinen pitkäaikaissairaus) olen joutunut heikossa kunnossa asioimaan kaupassa, apteekissa, pankissa jne. Ei ole ollut ketään auttamassa.
Pikkulapsettomilla pariskunnilla on paitsi toisensa, mahdollisesti myös esim. kouluikäiset lapset tekemässä kotitöitä ja käymässä ruokaostoksilla, jakamassa taakkaa. Yksinäinen kantaa kaiken itse.
Toinen pointti on, että yksinäisillä (käytän kyllä yleensä sanaa naimattomat) voi olla sitoumuksia erilaisiin arvokkaisiin projekteihin (se voi olla hyväntekeväisyyttä, järjestötoimintaa, evankeliointia). Ei niitäkään voi jättää säännöllisesti hoitamatta sen enempää kuin lapsen läksyjen kuulusteluja tai harrastuksiin kuskaamista.
No jos tällain alkaa vertailla, niin suurin ero taitaa olla totaaliyksinhuoltajan ja pikkulapsettoman pariskunnan välillä. Varsinkin, jos se totaaliyh sairastuu eikä ole ketään auttamassa.
Mutta joo: tärkeitä ne on sinkunkin sitoumukset ja kiireitä riittää yksineläjilläkin. Ei niitä tule vähätellä eikä kuvitella, että sinkun pitää aina tinkiä omista tärkeistä menoistaan. On törkeää alkaa nollaamaan toisen elämää tyystin vain sen takia, että se ei muistuta sitä elämää, mitä itse elää. Samalla kannattaa sinkunkin pitää mielessä, että lapsellisilla on useimmiten kokemusta niistä ajoista, kun he olivat vielä sinkkuja. Että ne kommentit arjen monimutkaistumisesta ja kiireen lisääntymisestä usein perustuu ihan kokemukseen. Itse elettiin puolison kanssa lapsettomana pariskuntana melkein 10 vuotta ennen kuin esikoinen ilmoitti itsestään. Se yllätti, miten monimutkaisiksi yksinkertaisetkin kotityöt (vaikkapa tiskaaminen) voivat muuttua tietyn ikäisen ja luontoisen taaperon kanssa. Eihän se muuta sitä, että sinkunkin ne tiskinsä ja menonsa pitää hoitaa. Joten ehkä sellaista arvostamista ja kunnioitusta pitäis olla molempiin suuntiin, eikä mennä vähättelemään ketään oli elämän- ja perhetilanne sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että kerrostalo kolmiossa asuvilla aikuisilla kahden lapsen kanssa on enemmän kotitöitä kuin yksin 100 neliöisessä omakotitalossa asuvalla sinkulla? Ja toki tässä lasketaan kotityöt per aikuinen eli kahden aikuisen perheessa kotityöt tietenkin jaettuna kahdelle.
Kyllä, sillä sulla ei ole hajuakaan siitä, miten ne ipanat sotkee.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä se nyt kuitenkin on vaan fakta, että sinkin "kiireet" ja lapsiperheen kiireet on ihan eri mittakaavassa. Tottakai sinkullakin on ruuanlaittoa, siivoamista ja pyykinpesua, mutta suurin ero lienee se, että lapsiperheessä nämä asiat on lähes pakko tehdä ajallaan, sinkku voi siivoilla kun huvittaa.
Uskomaton määrä alapeukutuksia. En ymmärrä miksi.
Olin sinkku pitkään, enkä syönyt esim. illalla kotona. Kaupassa kävin kerran viikossa - lähinnä viikonloppuisin ja ostin vähän - huom vähän ruokaa. Viikot menin työpaikkalounailla. Töistä kun lähdin - sitten kun lähdin - saatoin mennä kirjakauppaan, leffaan, baariin. Siinä oli minun sinkkukiireeni...
Kiireet tulevat sitoumuksista ja vastuusta. Baari, punttisali, leffa, kirja - ovat kaikki omia valintoja.
On kiirettä ja "kiirettä". Sori nyt vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.
Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.
Ja kun äiti-ihminen valittaa kiireitään, niin onko se nyt niin kamalaa jos omaishoitaja ihmettelee mikä siinä lapsiperheen elämässä muka niin raskasta on.No ei yhtään mikään! Sepä se. Minä voin ihan hyvin myöntää, että minun lapsiperhe-elämäni ei ole varmaankaan lähellekään niin rankkaa kuin omaishoitajan. Miksi minun pitäisi siitä loukkaantua? Miksi minun pitäisi aloittajan tavoin alkaa selitellä, että omaishoitajalla ei varmasti ole yhtään rankempaa?
No se lapseton sinkku voi olla esimerkiksi omaishoitaja... mitä ne sinkun kiireitä vähättelevät mammat ei välttämättä tiedä, mutta olettavat tietävänsä toisen kiireet vähäisiksi...
No sitten tämän omaishoitajuuden voi sitten varmaan kertoa eikä käyttää itsestään nimitystä lapseton sinkku, niin kuin ap käytti. Tällainen omaishoitaja tuskin perustelee kiireitään ainoastaan sillä, että "on minullakin kotitöitä". Tuossa kommentissa puhuttiin ap:sta, jos viitsit lukea koko lainausketjun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä se nyt kuitenkin on vaan fakta, että sinkin "kiireet" ja lapsiperheen kiireet on ihan eri mittakaavassa. Tottakai sinkullakin on ruuanlaittoa, siivoamista ja pyykinpesua, mutta suurin ero lienee se, että lapsiperheessä nämä asiat on lähes pakko tehdä ajallaan, sinkku voi siivoilla kun huvittaa.
Uskomaton määrä alapeukutuksia. En ymmärrä miksi.
Olin sinkku pitkään, enkä syönyt esim. illalla kotona. Kaupassa kävin kerran viikossa - lähinnä viikonloppuisin ja ostin vähän - huom vähän ruokaa. Viikot menin työpaikkalounailla. Töistä kun lähdin - sitten kun lähdin - saatoin mennä kirjakauppaan, leffaan, baariin. Siinä oli minun sinkkukiireeni...
Kiireet tulevat sitoumuksista ja vastuusta. Baari, punttisali, leffa, kirja - ovat kaikki omia valintoja.
On kiirettä ja "kiirettä". Sori nyt vaan.
Olet aivan oikeassa. Sitä nyt ei vaan tajua kuin kokeilemalla, miten tilanne muuttuu, jos toinen ihminen on yhtäkkiä omalla vastuulla JA vieläpä kasvatusvastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :D
Nyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.
Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.
Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.
No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?
Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?
"onpas kaunis ilma tänään"
"joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää"
"jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)"veljeni menee ensi kesänä naimisiin"
"okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)
Mun mielestä sen pitäisi olla itsestään selvää, että elämässä on ihmisillä erilaisia sidoksi...ei niitä erikseen tarvitse selvitellä. Ihminen, joka sinkkustatuksesta yksioikoisesti olettaa, ettei sellaisia ole, on jotenkin yksinkertainen ja tyhmä mielestäni. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä toisen murheita tai kiireitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, mikä helvetin kruunu se äitiys on? Ihan kuin muiden elämä ei voisi olla mitenkään merkityksellistä, jos ei lapsia ole.
Kuka nyt on sanonut, että se on joku kruunu? Mutta jos joku lapseton sinkku sanoo, että "kyllä minullakin on kotitöitä" niin onko se nyt niin kamalaa, jos äiti-ihmistä tuollainen vähän huvittaa.
Ja kun äiti-ihminen valittaa kiireitään, niin onko se nyt niin kamalaa jos omaishoitaja ihmettelee mikä siinä lapsiperheen elämässä muka niin raskasta on.
No ei yhtään mikään! Sepä se. Minä voin ihan hyvin myöntää, että minun lapsiperhe-elämäni ei ole varmaankaan lähellekään niin rankkaa kuin omaishoitajan. Miksi minun pitäisi siitä loukkaantua? Miksi minun pitäisi aloittajan tavoin alkaa selitellä, että omaishoitajalla ei varmasti ole yhtään rankempaa?
No se lapseton sinkku voi olla esimerkiksi omaishoitaja... mitä ne sinkun kiireitä vähättelevät mammat ei välttämättä tiedä, mutta olettavat tietävänsä toisen kiireet vähäisiksi...
No sitten tämän omaishoitajuuden voi sitten varmaan kertoa eikä käyttää itsestään nimitystä lapseton sinkku, niin kuin ap käytti. Tällainen omaishoitaja tuskin perustelee kiireitään ainoastaan sillä, että "on minullakin kotitöitä". Tuossa kommentissa puhuttiin ap:sta, jos viitsit lukea koko lainausketjun.
Koska on lapseton ja sinkku? :D Vaikka hoidettava voikin olla kuin lapsi ja sitoa, ei se tee omaishoitajasta vähemmän lapsetonta ja sinkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että kerrostalo kolmiossa asuvilla aikuisilla kahden lapsen kanssa on enemmän kotitöitä kuin yksin 100 neliöisessä omakotitalossa asuvalla sinkulla? Ja toki tässä lasketaan kotityöt per aikuinen eli kahden aikuisen perheessa kotityöt tietenkin jaettuna kahdelle.
Kyllä, sillä sulla ei ole hajuakaan siitä, miten ne ipanat sotkee.
Miten ihmeessä tuon kokoisessa kerrostaloasunnossa joku saa sotkettua niin, ettei kaksi aikuista saa sitä aika nopeasti kuntoon? Kannataa kasvattaa lapsesi, jos oikeasti olet tuota mieltä.. Huomaa, ettei kirjoittaja ole koskaan asunut yksin isossa asunnossa ja esimerkiksi syksyisin haravoinut tai kesäisin huolehtinut nurmikonhoidosta..
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, vaan vain ensimmäisen sivun, joten en tiedä, onko tähän asiaan jo kiinnitetty huomiota, mutta suurin ero taitaa olla yksin elävien ja pikkulapsettomien pariskuntien välillä.
Yksin elävä joutuu tekemään kaiken arkisen yksin: ansiotyössä käymisen lisäksi käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, siivoamaan, setvimään laskujen maksun, hoitamaan juoksevat asiat jne., kun taas pariskunta voi jakaa kaiken tuon.
Varsinkin jos on syystä tai toisesta huonossa kunnossa, kokemus on merkittävä. Joskus sairaana (minulla on fyysinen pitkäaikaissairaus) olen joutunut heikossa kunnossa asioimaan kaupassa, apteekissa, pankissa jne. Ei ole ollut ketään auttamassa.
Pikkulapsettomilla pariskunnilla on paitsi toisensa, mahdollisesti myös esim. kouluikäiset lapset tekemässä kotitöitä ja käymässä ruokaostoksilla, jakamassa taakkaa. Yksinäinen kantaa kaiken itse.
Toinen pointti on, että yksinäisillä (käytän kyllä yleensä sanaa naimattomat) voi olla sitoumuksia erilaisiin arvokkaisiin projekteihin (se voi olla hyväntekeväisyyttä, järjestötoimintaa, evankeliointia). Ei niitäkään voi jättää säännöllisesti hoitamatta sen enempää kuin lapsen läksyjen kuulusteluja tai harrastuksiin kuskaamista.
No jos tällain alkaa vertailla, niin suurin ero taitaa olla totaaliyksinhuoltajan ja pikkulapsettoman pariskunnan välillä. Varsinkin, jos se totaaliyh sairastuu eikä ole ketään auttamassa.
Mutta joo: tärkeitä ne on sinkunkin sitoumukset ja kiireitä riittää yksineläjilläkin. Ei niitä tule vähätellä eikä kuvitella, että sinkun pitää aina tinkiä omista tärkeistä menoistaan. On törkeää alkaa nollaamaan toisen elämää tyystin vain sen takia, että se ei muistuta sitä elämää, mitä itse elää. Samalla kannattaa sinkunkin pitää mielessä, että lapsellisilla on useimmiten kokemusta niistä ajoista, kun he olivat vielä sinkkuja. Että ne kommentit arjen monimutkaistumisesta ja kiireen lisääntymisestä usein perustuu ihan kokemukseen. Itse elettiin puolison kanssa lapsettomana pariskuntana melkein 10 vuotta ennen kuin esikoinen ilmoitti itsestään. Se yllätti, miten monimutkaisiksi yksinkertaisetkin kotityöt (vaikkapa tiskaaminen) voivat muuttua tietyn ikäisen ja luontoisen taaperon kanssa. Eihän se muuta sitä, että sinkunkin ne tiskinsä ja menonsa pitää hoitaa. Joten ehkä sellaista arvostamista ja kunnioitusta pitäis olla molempiin suuntiin, eikä mennä vähättelemään ketään oli elämän- ja perhetilanne sitten mikä tahansa.
Toisaalta niiden lapsellisten muistikuvat sinkkuudesta liittyvät usein nuoruusvuosiin... on eri asia olla sinkku myöhemmällä iällä... vastuut lisääntyy ja esim. vastuu iäkkästä vanhemmista usein lankeaa juuri sille sinkkulapselle...
On tietysti, mutta niistä ei voi pitää halutessaan taukoa, niin kuin lapsettoman kiireistä yleensä voi.