Sinkulla kuulemma EI VOI olla mitään kiireitä elämässään! :D (kotityöt yms.)

Meillä töissä kyllä viikonlopputyöt menevät useinmiten perheellisille työntekijöille, koska heillä harvoin on mitään vastuita tai muita menoja sovittuina viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :D
Nyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.
Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.

Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.
Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?

Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.

No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?
Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?
"onpas kaunis ilma tänään"
"joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)

"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää"
"jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)

"veljeni menee ensi kesänä naimisiin"
"okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)

Mun mielestä sen pitäisi olla itsestään selvää, että elämässä on ihmisillä erilaisia sidoksi...ei niitä erikseen tarvitse selvitellä.  Ihminen, joka sinkkustatuksesta yksioikoisesti olettaa, ettei sellaisia ole, on jotenkin yksinkertainen ja tyhmä mielestäni. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä toisen murheita tai kiireitä.

Et nyt tajunnut pointtia. Jos aloitetaan tällainen keskustelu, on yleensä tapana kertoa ne asiaan liittyvät faktat heti alkuun. Ap:lla ainoat kiirettä puoltavat faktat olivat ne kotityöt. Ihan turha keskustella yhtään mistään, jos ei mitään oletuksia saa tehdä ja kaikkea asiaan liittyvää ei voida olettaa kerrottavan.

Monet asiat elämässä sisältävät oletuksia, siitä ei pääse mihinkään ja ilman niitä on tosi hankala elää ja ainakin keskustella. Jos minä vaikka täällä kerron, että annan lapselleni viikkorahaa ja hänellä on kotiintuloajat, aika moni varmaan tekee oletuksen, että lapseni on 6-20 -vuotias. En voi sanoa tyhmäksi tai ajattelemattomaksi keskustelijaa, joka ei tajunnut, että puhun 40-vuotiaasta lapsesta.

Outo keskustelu. Olen sinkku ja röhnötän usein sohvalla iltaisin töistä tultua ja katson telkkaria. Joskus menen salille. Joskus käyn oopperassa. Joskus BDSM-tapaamisissa. Mutta mitä vapaa-aikana tekee, sehän ei kuulu työnantajalle eikä työkavereille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :DNyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.

Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?

Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.

No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?"onpas kaunis ilma tänään""joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)

"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää""jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)

"veljeni menee ensi kesänä naimisiin""okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)

Mun mielestä sen pitäisi olla itsestään selvää, että elämässä on ihmisillä erilaisia sidoksi...ei niitä erikseen tarvitse selvitellä.  Ihminen, joka sinkkustatuksesta yksioikoisesti olettaa, ettei sellaisia ole, on jotenkin yksinkertainen ja tyhmä mielestäni. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä toisen murheita tai kiireitä.

Et nyt tajunnut pointtia. Jos aloitetaan tällainen keskustelu, on yleensä tapana kertoa ne asiaan liittyvät faktat heti alkuun. Ap:lla ainoat kiirettä puoltavat faktat olivat ne kotityöt. Ihan turha keskustella yhtään mistään, jos ei mitään oletuksia saa tehdä ja kaikkea asiaan liittyvää ei voida olettaa kerrottavan.

Monet asiat elämässä sisältävät oletuksia, siitä ei pääse mihinkään ja ilman niitä on tosi hankala elää ja ainakin keskustella. Jos minä vaikka täällä kerron, että annan lapselleni viikkorahaa ja hänellä on kotiintuloajat, aika moni varmaan tekee oletuksen, että lapseni on 6-20 -vuotias. En voi sanoa tyhmäksi tai ajattelemattomaksi keskustelijaa, joka ei tajunnut, että puhun 40-vuotiaasta lapsesta.

Harvinaisen surkea vertaus. :D

nro 112 lisää:

Toisaalta me ollaan omassa perheessämme ihan tietoisesti vähennetty kaikenlaisia menoja, jotta saataisiin kiireitä rajoitettua. Tämä sen takia, että meillä olisi mahdollisuus tarjota omille lapsillemme varhaislapsuus joka ei olisi vanhempien kiireiden varjostama. Oltiin kuitenkin niin kauan lapsettomia, että ne "juoksut" saatiin juostua alta. Ja hyväksyttiin se, että tietyn verran lasten tulo muuttaa meitä ja meidän elämäämme.

Oon kuopuksen kanssa tällä hetkellä kotona ja puoliso vie työmatkalla aamuisin esikoisen eskariin. Oma aamuni oli siis sellainen, että heräiltiin kaikessa rauhassa yhdeksän korvilla, syötiin aamiainen pitkän kaavan kautta, käytiin suihkussa ja leikittiin Dubloilla. Kuopus rakastaa autella kotitöissä, joten pyykkääminen, tiskailu ja lattioiden lakaisu sujui aika kepoisasti (toisin kuin esikoisen ollessa saman ikäinen). 1,5-vuotias taapero osaa jo pikkaisen viedä yksittäisiä tavaroita paikoilleen, sukkaparin lipastoon ja roskan roskiin, joten ihan avuksi hän osaa myös olla. Lounaan jälkeen taapero otti reilun tunnin päikkärit ja minäkin sain vähän huilia. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin hakemaan esikoista eskarista ja siinä yhteydessä saatiin tehtyä leppoisa puolen tunnin kävelylenkkikin. Päiviä on lasten kanssa monenlaisia, mutta tämä päivä oli ihanan helppo ja kiireetön (kuopuksen tasainen luonne ja rauhallisuus on aika keskeistä päivien sujumisessa). Ei tarvinnut herätä aikaisin, ahtautua ruuhkabusseihin, painaa töitä ja ahdistua työkavereista. Sai ottaa tirsat keskellä päivää ja naatiskella kävelylenkistä. Puolison ei taas kotiin tullessaan tarvinnut miettiä pyykkejä, roskien viemisiä ja ruokakin oli jo tulilla. Eli puolensa se on tässäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllä mäkin ennen ajattelin olevani todella kiireinen. Kun siis piti siivota oma asunto, tehdä ruokaa itselleni, käydä lenkillä ja jumpassa :DNyt on kaksi lasta ja onhan se saanut täysin uuden merkityksen. Ja kotityöt. Ja oikeastaan kaikki. Mutta en valita, näinhän halusinkin. Jokainen tavallaan. Mutta kyllä ne lapsettoman sinkun kiireet saattaa silti työpaikalla työkavereita naurattaa.Minuakin hymyilyttää aina välillä koiranomistajat. Jotkut heistä ihan tosissaan puhuvat, että joku kotijumppa tai tv:n katselu on hirveän hankalaa, kun koira pyörii siinä ympärillä tai että sotkua tulee hirveästi. Hah, luulen, että naurattaisi muitakin pienten lasten vanhempia.

Jaa, ja minua jo lapset kasvattaneena naurattaa lapsiperheiden "kiireet", kun hoidan omia vanhoja vanhempiani työni ohella. Siinä kun on mukana myös surutyö.Niin että siitäkös tässä nyt kilpaillaan, kenellä on kiireisintä?

Niinpä. Vieläkin kirpaisee kipeästi, miten silloisen työpaikan kahvipöydässä mammat paasasivat miten helpolla lapseton sinkku pääsee kun ei tarvitse herätä vaihtamaan vauvalle vaippoja. En viitsinyt ruveta avautumaan mammeroille, miten olin vaihtanut isälleni vaippoja.

No mistähän ne työkaverit olisivat voineet tietää, että sinä vaihdat isäsi vaippoja? Luuletko tosiaan, että he olisivat sanoneet sinun pääsevän helpolla, jos olisivat tienneet tilanteesi? Miten ihmeessä ihmiset loukkaantuvat asioista, joita ei ole loukkaukseksi tarkoitettuja?Onko nyt tosiaan niin, että mitään ei voi sanoa, jos ei tiedä toisesta ihan kaikkea?"onpas kaunis ilma tänään""joo.." (no ei kuule paljon ilmat kiinnosta, kun äiti kuoli juuri edellisenä päivänä, ettäs kehtaat sanoa noin)
"oi muistan kun olin lapsi ja mummo aina leipoi ruisleipää""jaa.." (no joo tosi kiva, kun minun lapsuuteni oli yhtä helvettiä, enkä ole mummojani koskaan edes nähnyt, kiitti vaan tästäkin)
"veljeni menee ensi kesänä naimisiin""okei" (minulla on huonot välit veljeni kanssa, hän ei todellakaan kutsuisi minua häihinsä, onko pakko kettuilla)

Mun mielestä sen pitäisi olla itsestään selvää, että elämässä on ihmisillä erilaisia sidoksi...ei niitä erikseen tarvitse selvitellä.  Ihminen, joka sinkkustatuksesta yksioikoisesti olettaa, ettei sellaisia ole, on jotenkin yksinkertainen ja tyhmä mielestäni. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä toisen murheita tai kiireitä.

Et nyt tajunnut pointtia. Jos aloitetaan tällainen keskustelu, on yleensä tapana kertoa ne asiaan liittyvät faktat heti alkuun. Ap:lla ainoat kiirettä puoltavat faktat olivat ne kotityöt. Ihan turha keskustella yhtään mistään, jos ei mitään oletuksia saa tehdä ja kaikkea asiaan liittyvää ei voida olettaa kerrottavan.
Monet asiat elämässä sisältävät oletuksia, siitä ei pääse mihinkään ja ilman niitä on tosi hankala elää ja ainakin keskustella. Jos minä vaikka täällä kerron, että annan lapselleni viikkorahaa ja hänellä on kotiintuloajat, aika moni varmaan tekee oletuksen, että lapseni on 6-20 -vuotias. En voi sanoa tyhmäksi tai ajattelemattomaksi keskustelijaa, joka ei tajunnut, että puhun 40-vuotiaasta lapsesta.

Harvinaisen surkea vertaus. :D

No niinpä tietysti. :D Olen kuullut tuon ennekin. Sillä on hyvä mitätöidä toisen pointti, kun ei enää muuta keksitä. Kuitenkaan siitä varsinaisesta asiasta ei enää ole mitään kommentoitavaa eikä siitä, mikä vertauksessa ei kelpaa. Edelleen pointti oli se, että oletuksia tehdään, jos et itse asiaa täsmennä. En tiedä, miten tämä esimerkki ei mielestäsi selvennä nimenomaan tätä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua, vaan vain ensimmäisen sivun, joten en tiedä, onko tähän asiaan jo kiinnitetty huomiota, mutta suurin ero taitaa olla yksin elävien ja pikkulapsettomien pariskuntien välillä.

Yksin elävä joutuu tekemään kaiken arkisen yksin: ansiotyössä käymisen lisäksi käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, siivoamaan, setvimään laskujen maksun, hoitamaan juoksevat asiat jne., kun taas pariskunta voi jakaa kaiken tuon.

Varsinkin jos on syystä tai toisesta huonossa kunnossa, kokemus on merkittävä. Joskus sairaana (minulla on fyysinen pitkäaikaissairaus) olen joutunut heikossa kunnossa asioimaan kaupassa, apteekissa, pankissa jne. Ei ole ollut ketään auttamassa.

Pikkulapsettomilla pariskunnilla on paitsi toisensa, mahdollisesti myös esim. kouluikäiset lapset tekemässä kotitöitä ja käymässä ruokaostoksilla, jakamassa taakkaa. Yksinäinen kantaa kaiken itse.

Toinen pointti on, että yksinäisillä (käytän kyllä yleensä sanaa naimattomat) voi olla sitoumuksia erilaisiin arvokkaisiin projekteihin (se voi olla hyväntekeväisyyttä, järjestötoimintaa, evankeliointia). Ei niitäkään voi jättää säännöllisesti hoitamatta sen enempää kuin lapsen läksyjen kuulusteluja tai harrastuksiin kuskaamista.

No jos tällain alkaa vertailla, niin suurin ero taitaa olla totaaliyksinhuoltajan ja pikkulapsettoman pariskunnan välillä. Varsinkin, jos se totaaliyh sairastuu eikä ole ketään auttamassa. 

Mutta joo: tärkeitä ne on sinkunkin sitoumukset ja kiireitä riittää yksineläjilläkin. Ei niitä tule vähätellä eikä kuvitella, että sinkun  pitää aina tinkiä omista tärkeistä menoistaan. On törkeää alkaa nollaamaan toisen elämää tyystin vain sen takia, että se ei muistuta sitä elämää, mitä itse elää. Samalla kannattaa sinkunkin pitää mielessä, että lapsellisilla on useimmiten kokemusta niistä ajoista, kun he olivat vielä sinkkuja. Että ne kommentit arjen monimutkaistumisesta ja kiireen lisääntymisestä usein perustuu ihan kokemukseen. Itse elettiin puolison kanssa lapsettomana pariskuntana melkein 10 vuotta ennen kuin esikoinen ilmoitti itsestään. Se yllätti, miten monimutkaisiksi yksinkertaisetkin kotityöt (vaikkapa tiskaaminen) voivat muuttua tietyn ikäisen ja luontoisen taaperon kanssa. Eihän se muuta sitä, että sinkunkin ne tiskinsä ja menonsa pitää hoitaa. Joten ehkä sellaista arvostamista ja kunnioitusta pitäis olla molempiin suuntiin, eikä mennä vähättelemään ketään oli elämän- ja perhetilanne sitten mikä tahansa.

Toisaalta niiden lapsellisten muistikuvat sinkkuudesta liittyvät usein nuoruusvuosiin... on eri asia olla sinkku myöhemmällä iällä... vastuut lisääntyy ja esim. vastuu iäkkästä vanhemmista usein lankeaa juuri sille sinkkulapselle...

tai sitten se vastuu ikääntyvästä appivanhemmasta jää kotona olevalle miniälle "kun sinähän oot siellä kotona muutenkin" ;)

Kyllä se minun työpaikallani vain on mennyt niin, että sinkut tai parisuhteelliset lapsettomat joutuvat aina joustamaan perheellisten takia. Varsinkin jos tähän yhtälöön lisätöän vielä että on parikymppinen niin eihän meillä kuulemma ole muuta kuin vapaa-aikaa. ":)" Joudun pitämään kesälomani jo toukokuussa että perheelliset pääsevät lapsineen Puuhamaahan. Joudun tuuraamaan ja tekemään ylitöitä kun Pillustiina-Petterin varpaassa on tikku ja äiti on tämän takia koko viikon pois.

Sama se olenko töissä, viettämässä festariviikonloppua tai vain kotona pieruverkkareissa syömässä jäätelöä, minun pitäisi olla aina joustamassa lapsiperheiden takia. Ei minun elämäni siitä pitäisi muuttua kun muut tekevät lapsia! Eivät ne ole minun vastuulla yhtään mitenkään. Omat menoni menevät aina muiden menojen edelle, oli sitten kyseessä lapsenhaku päiväkodista tai mikä vain. Ei ole minun lapsi, miksi sen kuuluu hankaloittaa minun elämääni?

Sitten nämä perheelliset huokailevat kun elämäni on niin helppoa ja kiireetöntä kun minulla ei ole lapsia. Joo tosi kiireetöntä kun aina joudun tuuraamaan ja tekemään perjantai-iltavuorot ja saan paskat loma-ajat perheellisten takia.

Kun päättää hankkia lapsia, vastaa niistä itse. Toisten menot ovat ihan yhtä tärkeitä.

Mielestäni päiväkoti-ikäisen kanssa on paljon kiireettömämpää kuin ennen lasta tai esim. koululaisen kanssa. Lapsella ei ole vielä harrastuksia ja oman harrastamisen (eli juoksun) hoidan aamuisin ennen kuin lapsi herää. Päiväkodin jälkeen jutellaan, tehdään ruokaa joko yhdessä tai sitten lapsi katsoo lastenohjelmia sillä aikaa, kun ruoka tehdään. Ruoan jälkeen ehtii vielä leikkimään tai pelaamaan lautapelejä yhdessä. Joskus väritämme värityskirjoja yhdessä. Aika chilliä minusta enkä ole vielä itse saanut kokea tätä lapsiperheen kiirettä. Ei meillä esim. koti sotkeennu, koska viikolla ollaan niin paljon poissa. Toki lapsi tuo hiekkaa päiväkodin pihalta mukanaan, mutta sen imurointiin pois eteisestä menee 5min. Keittiö hoidetaan heti ruoan jälkeen ja se vie max 10min. Pyykkejä ehtii pestä koneellisen illassa, mutta meillä on kaikilla niin paljon vaatteita, ettei se ole välttämätöntä. Yleensä pesen vain viikonloppuisin. Meillä on nyt siistimpää ja puhtaampaa kuin ennen lasta. Ennen lasta olimme koko ajan menossa. Illat meni harrastuksissa ja viikonloput erilaisissa tapahtumissa. Katsotaan miten meille ja kiireelle käy sitten, kun lapsi alkaa harrastamaan.

Emmää oikeasti usko, että ketään nyt pahemmin kiinnostaa mitä teet kotona.

Ihan muistutuksena että kaikki on joskus olleet " sinkkuja" ja hoitaneet ihan omia juttujaan vaan.

Tuomita?? Kuka tuomitsee ja mitä? Miten musta tuntuu että kuvittelet melkoisesti asioita?

Lasten harrastusten nyrkkisääntö olisi, että kustantaa vähän ja hoitavat itse itsensä sinne. Ei kuskaamisruljanssia. Jos ei jaksa pyörällä polkea tai julkista liikennettä käyttää, ei tarvitse mennä.

Käyttäjä4907 kirjoitti:

Kyllä se minun työpaikallani vain on mennyt niin, että sinkut tai parisuhteelliset lapsettomat joutuvat aina joustamaan perheellisten takia. Varsinkin jos tähän yhtälöön lisätöän vielä että on parikymppinen niin eihän meillä kuulemma ole muuta kuin vapaa-aikaa. ":)" Joudun pitämään kesälomani jo toukokuussa että perheelliset pääsevät lapsineen Puuhamaahan. Joudun tuuraamaan ja tekemään ylitöitä kun Pillustiina-Petterin varpaassa on tikku ja äiti on tämän takia koko viikon pois.

Sama se olenko töissä, viettämässä festariviikonloppua tai vain kotona pieruverkkareissa syömässä jäätelöä, minun pitäisi olla aina joustamassa lapsiperheiden takia. Ei minun elämäni siitä pitäisi muuttua kun muut tekevät lapsia! Eivät ne ole minun vastuulla yhtään mitenkään. Omat menoni menevät aina muiden menojen edelle, oli sitten kyseessä lapsenhaku päiväkodista tai mikä vain. Ei ole minun lapsi, miksi sen kuuluu hankaloittaa minun elämääni?

Sitten nämä perheelliset huokailevat kun elämäni on niin helppoa ja kiireetöntä kun minulla ei ole lapsia. Joo tosi kiireetöntä kun aina joudun tuuraamaan ja tekemään perjantai-iltavuorot ja saan paskat loma-ajat perheellisten takia.

Jaa. Meillä ne, joilla on jo aikuiset lapset, päättävät pitää lomansa heinä- elokuussa ja muut, niin perheelliset kuin nuoremmatkin jakaa noita toukokuun ja elokuun lomia.

Kyllä ne vanhemmat ja viisaammat päättää.

Samoin kävi talviloman kanssa.

Eikä ole kenenkään tarvinnut kummemmin joustaa lapsiperheiden takia..

Itse asiassa olen monesti joustanut tämän parikymppisen tenttien takia, mutta saapahan loppua sekin, jos kerran olette tuollaisia vittupäitä. Kiitos.

Tuo lasten harrastusten seuraaminen on kyllä uskomatonta välillä näin sivustakatsojana. Maksetaan ties mitä, varusteet maksavat, jääkiekkovarusteiden raahaminen.  Vain muutamasta tulee se NHL tai formulatähti. Silti sitä odotetaan. Ne summat, mitä rahaa tuohon palaa. Lisäksi aikaa ja energiaa.

Yksi äiti koki oivalluksen, ettei hihku treenien aikana kentän laidalla, vaan voi itse käydä lenkillä sillä aikaa.

Menee ehkä toistoksi, kun en ehtinyt lukea koko ketjua. Toki sinkku on vapaampi tekemään valintoja, mutta ei useinkaan ole vapaa kuin taivaan lintu.

Kukaan muu ei sotke, mutta kukaan muu ei myöskään jaa kotitöitä. Itse on joka ainoa kerta hoidettava pyykit, kaupassakäynti, ruuanlaitto, tiskaus, siivous, ikkunanpesu, sängynpetaus, lumenluonti, ruohonleikkuu, laskujenmaksu, vakuutussopimukset, auton ja asunnon vaihto ja huollon/remonttien organisointi, sisustus jne.

Jos on lemmikkejä, niiden seuranpito, ruokinta, sotkut ja mahdollinen ulkoilutus. Koirallinen sinkku on pakotettu kiirehtimään suoraan töistä kotiin yhtä sitovasti kuin yh päiväkotiin.

Kaikki sinkun sosiaaliset face to face kontaktit tapahtuvat organisoidusti ja vie enemmän aikaa kuin perheillallinen tai muu perheen iltahetki. Kaikki sinkut eivät ole erakoita.

En siis väheksy perheellisten kiirettä vaan muistutan sinkun todellisuudesta.

Mikä helvetin kunnia-asia se kiireinen elämä on? :D Jos on koko ajan kauhea kiire, niin on elämänhallinnassa jotain pielessä. Jokaisella on joskus kiire ja paljon hommia, oli se sitten sinkku tai ei. Riippuu aika paljon siitä, kuinka hyvin asiansa osaa hoitaa ja suunnitella.

Mutta mun mielestä nämä väitökset, että lapsellisten kiireet ja asiat olisivat jotenkin tärkeämpiä kuin lapsettomien/sinkkujen, on ihan käsittämätön. Riippuu mielestäni aika paljon asiasta, että mikä on se akuutein. Sitä paitsi ei asiat ole mustavalkoisia, ei toisten elämää ja omaa voi edes verrata.

Sinkkujen tentit ja koiran kusetus kesken työpäivän..

Niillähän se kiire on.

Mut enpä suostu enää, kun täällä sitten haukutte taas perheellisiä selän takana.

Totta kai jokaisella voi olla harrastuksia, sosiaalisia menoja ja vaikkapa dementoitunut äiti huollettavana.

Mutta harvemmin niitä kotihommiakaan on lapsettomalla sinkulla niin PALJON kuin perheellisellä. Eikä hänen tarvitse sovitella aikataulujaan tai huolehtia muista kuin itsestään.

Joten kyllä, helpommalla pääsee. Ehkäpä ap:n kuulemat kommentit ovat enemmänkin kateellista ihastelua, eivät moite. Metkaa, että hän sen kokee tuomitsemiseksi. Millä logiikalla se olisi TUOMIO?

Se sitten on vallan toinen juttu, että onko se joku valtavan ihana asia. Minusta kaiken hyvän eteen pitää vähän nähdä vaivaakin, ja teen sen mielelläni. Totta kai kotihommat JOSKUS rasittavat ja aina saa laiskasta ukosta valittaa, mutta noin kokonaisuudessaan olen valintoihini tyytyväinen.

TAAS yksi ketju missä huokuu lapsettomien agressiivinen suhtautuminen lapsellisiin! MISTÄ ihmeestä tuo johtuu?? Miksi koette tarpeelliseksi korostaa miten paljon vihaatte sitä että joku on tehnyt erilaisia valintoja kuin itse?

Olemme pariskunta jolla omillaan asuvat aikuiset lapset. Me olemme sitten monen mielestä pariskunta jolla ei ole mitään hommaa omassa elämässä niinpä meidän pitäisi sitten tietenkin olla auttamassa sukulaisia joilla on pieniä lapsia yms. Meitä ei kukaan auttanut kun meillä oli pieniä lapsia tms.

Saamme monesti kuulla esim äidiltäni kuinka jollakin sukulaisella ei ole kättä pitempää eli me emme mene avuksi niin että lasten äiti pääsisi vaikka kauppaan yksin tai vanhemmat elokuviin kahdestaan. Kaikilla unohtuu se että jokaisella eli meilläkin on oma elämä ja se eletään niinkuin halutaan. Lisäksi unohtuu se että teemme mieheni kanssa molemmat pitkää päivää vaativissa aikaa vievissä töissä ja sitten pitäiso olla kello 17.00 auttamassa jota kuta vaikka olemme molemmat vielä töissä. Eli aiva naurettavaa.