Näyttelijöiden lapset *hieman* yliedustettuina Teatterikorkeakoulussa
Tuli mieleen, kun luin juttua Saga Sarkolasta, jonka molemmat vanhemmat ovat näyttelijöitä ja myös hänen veljensä Sampo Sarkola on näyttelijä.
Esimerkkejä on vaikka kuinka: Milonoffin veljekset, Mikko Nousiainen, Riitta Havukaisen tytär, Vesa Vierikon tytär, Jussi Parviaisen tytär, Santeri Kinnunen, Samuli Edelman, Mikko Kouki, Antti Majanlahti, Paula Siimes, Pihla Penttilä ...jne.
Valinta perustuu raadin arvioon, joten painaako siellä kuinkakin paljon se, että on työkavereiden lapsi kyseessä? Vai periytyykö näyttelijäntaidot noin vahvasti?
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/nama_tunnettujen…
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun esitykseen haetaan lapsinäyttelijää, niin helpointa on ottaa se samassa talossa työskentelevän näyttelijän tyttö tai poika. Sitten mennään ilmaisutaidon lukioon ja kas, kun on Nätyn tai Teakin pääsykokeet, niin sitä kokemusta on hyvässä lykyssä jo 12 vuotta kasassa.
Aika moni nuori kuvittelee, että näyttelijän työ on jotenkin hohdokasta ja hakee kuuluisuutta. Jos oma isä tai äiti on työskennellyt alalla, niin tajuaa myös alan raadollisuuden. Vakituiset kiinnitykset ovat kortilla, työajat paskat ja palkat eivät ole kovinkaan kaksiset kun miettii, että kyseessä korkeakoulututkinto. Niitä huippupalkkioita nauttii Suomessa aika harva ja useimmat puurtavat kunnallisessa teatterissa niitä samoja sivuosia. Jos nämä faktat tietää ja siitä huolimatta hakee alalle, niin on myös motivaatiota, jolla myös merkitys pääsykokeissa.Kyllä.
Noin yleisesti tästä ketjusta: ottakaa nyt kuitenkin huomioon, että tällä palstalla voi kirjoitella ihan mitä sylki suuhun tuo, myös esim.pääsykokeista ja sukunimien maagisesta vaikutuksesta pyrkiessä. Myös prosentit siitä, kuinka paljon näyttelijäkursseilla on näyttelijöiden lapsia, voi kirjoitella sieltä kotikoneelta ihan miten päin peetä haluaa. Täällä useimmilla ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, miten asiat oikeasti menevät. Veikkaan että monikaan ei myöskään ole nähnyt pyrkijöiden laajaa kirjoa tekemässä niitä tehtäviä raadin edessä, jutellut asiasta yhdenkään pääsykoeraadeissa istuvan kanssa tai seurannut sivusta yhdenkään näyttelijävanhemman näyttelijälapsen elämää. Kannattaa ottaa tämä huomioon. Tässä kohtaa se kuuluisa kateuskortti vaikuttaa helposti.Muistan tuon itsekin, olin tosi kateellinen aikoinaan.
Kaikista taidekorkeakouluista en tiedä, mutta yhdestä tiedän. Kyllä siellä pääsi ainakin jokunen nimellä sisään. Ja tunnen ihmisiä, jotka ovat menestyneet alalla hyvin, vaikka eivät ole päässeet sisään 5 hakukerrasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta olen seurannut asiaa tiiviisti ja tiedät siitä siis ihan oikeasti jotain, toisin kuin suurin osa täällä kirjoittavista.
Nimettömyys on sinun etusi sillä sillä voit boostata sitä, kuinka vaikeata on päästä sisään ja kuinka vähän sopiva suku auttaa vaikka olisitkin suvun avittamana päässyt sisälle.
Minulle on aivan sama voinko "buustata" jotain vauvapalstalla. Kuka tahansa voi kirjoittaa tänne ihan mitä tahansa ja usein kirjoittaakin. Mehevimmät jutut sitten usein uskotaan, ihan samalla lailla kuin mitkä tahansa magneettimediaherutukset. Itse en ihan äkkiä lähtisi kirjoittamaan vaikka maanviljelijöiden asioista koska en tiedä niistä yhtään mitään. Kirjoitan silloin kun näen vääriä ja ilkeitä väitteitä asiasta josta minulla on oikeasti käsitys. Veikkaan että jos näkisit täällä kirjoiteltavan jotain höpönpöpönjuttuja jostain oman alasi asiasta, josta oikeasti olet perillä, niin kokisit sen samalla lailla ärsyttäväksi.
En muuten ole väittänyt, että näyttelijätaustasta ei olisi mitään apua. On siitä. Mutta se ei ole sitä, että valitsijat tietoisesti ja härskisti suosisivat kollegoidensa lapsia kokeissa. Nuo jotka täällä sellaisia väittävät eivät takuuvarmasti ole olleet paikalla niissä tilanteissa joissa raati on valintojaan puinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttelijät joutuvat kyllä tekemään kotona palkatonta työtä aika paljon- eli lukemaan rooliaan.
Näyttelijä tekee palkatonta työtä lukiessaan rooliaan... mikä mahtaa olla näyttelijän työ josta hän saa palkkansa? Eikö se ole juurikin tuo rooli eli tuo ei olekkaan palkatonta työtä vaan juuri sitä työtä mistä hän saa palkan?
No monikos teistä kotona vapaa-ajalla pänttää työpaikan asioita? Kyllä minun tuntemani perusduunarit jättävät työasiat mielestään, kun kellokortti napsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Viime vuonna raati ei halunnut ainakaan 2.vaiheessa nähdä hakijoiden sukunimiä
Luin, että raati ei halunnut nähdä hakijoiden sukuelimiä 😁 eli riittääkö jos näyttää ekassa vaiheessa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun esitykseen haetaan lapsinäyttelijää, niin helpointa on ottaa se samassa talossa työskentelevän näyttelijän tyttö tai poika. Sitten mennään ilmaisutaidon lukioon ja kas, kun on Nätyn tai Teakin pääsykokeet, niin sitä kokemusta on hyvässä lykyssä jo 12 vuotta kasassa.
Aika moni nuori kuvittelee, että näyttelijän työ on jotenkin hohdokasta ja hakee kuuluisuutta. Jos oma isä tai äiti on työskennellyt alalla, niin tajuaa myös alan raadollisuuden. Vakituiset kiinnitykset ovat kortilla, työajat paskat ja palkat eivät ole kovinkaan kaksiset kun miettii, että kyseessä korkeakoulututkinto. Niitä huippupalkkioita nauttii Suomessa aika harva ja useimmat puurtavat kunnallisessa teatterissa niitä samoja sivuosia. Jos nämä faktat tietää ja siitä huolimatta hakee alalle, niin on myös motivaatiota, jolla myös merkitys pääsykokeissa.Kyllä.
Noin yleisesti tästä ketjusta: ottakaa nyt kuitenkin huomioon, että tällä palstalla voi kirjoitella ihan mitä sylki suuhun tuo, myös esim.pääsykokeista ja sukunimien maagisesta vaikutuksesta pyrkiessä. Myös prosentit siitä, kuinka paljon näyttelijäkursseilla on näyttelijöiden lapsia, voi kirjoitella sieltä kotikoneelta ihan miten päin peetä haluaa. Täällä useimmilla ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, miten asiat oikeasti menevät. Veikkaan että monikaan ei myöskään ole nähnyt pyrkijöiden laajaa kirjoa tekemässä niitä tehtäviä raadin edessä, jutellut asiasta yhdenkään pääsykoeraadeissa istuvan kanssa tai seurannut sivusta yhdenkään näyttelijävanhemman näyttelijälapsen elämää. Kannattaa ottaa tämä huomioon. Tässä kohtaa se kuuluisa kateuskortti vaikuttaa helposti.Muistan tuon itsekin, olin tosi kateellinen aikoinaan.
Kaikista taidekorkeakouluista en tiedä, mutta yhdestä tiedän. Kyllä siellä pääsi ainakin jokunen nimellä sisään. Ja tunnen ihmisiä, jotka ovat menestyneet alalla hyvin, vaikka eivät ole päässeet sisään 5 hakukerrasta huolimatta.
Esimerkiksi tämä viesti: mihin perustuu väite että joku on päässyt nimellä sisään? Siis muuhun kuin että nimi on ollut ja joku olettaa, että se on ratkaissut? Missä on se data jonka perusteella tällaisia väitteitä heitellään?
Se, että joku ei pääse tiukan seulan läpi ja silti myöhemmin menestyy, johtuu esim.siitä, että kaikki eivät osaa olla pääsykoetilanteussa parhaimmillaan ja siitä, että ihminen muuttuu vuosien kuluessa ja jos on sitkeä, oppii asioita ja satta puhjeta monen vuoden päästä kukkaan. Tottakai myös makuasiat vaikuttavat kun ihmisiä valitaan. Miten itse valitsisit taidealojen hakijat, millaisella laskukaavalla? Opiskelijoiden valitseminen ei ole helppo tehtävä eikäö kukaan osaa varmasti ennustaa ihmisten tulevaisuutta. Se vain on niin. Siitä EI voi vetää yhtäläisyysmerkejä siihen, että valitsijoilla ei olisi mitään moraalia ja että he vain kevyin mielin naureskellen ottaisivat kavereiden lapset sisään ja jättäisivät mahtavat lahjakkuudet ulkopuolelle.
Kyllähän tästä ketjusta paistaa päällimmäisenä kateus, ja että meuhkataan suureen ääneen asioista, joista ei ole vähintäkään omakohtaista kokemusta, jos ei nyt Putouksen katselemista lasketa.
-Ei-näyttelijä taidealalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tästä ketjusta paistaa päällimmäisenä kateus
Voimme lopettaa keskustelun tähän. Keskustelu kannattaa aina lopettaa siinä vaiheessa, kun vastapuoli ei osaa enää ottaa keskusteluun osaa muutenkuin "olette kateellisia!1!!" kommentilla.
En tiedä minkälaiset on teatterialan pääsykokeet mutta piirit on pienet ja aika paha on olla suosimatta hyvien ystävien lapsia jos pääsekoe on puhtaasti käytännön koe ja arvosteluraati saa nimen, pärstän ja esiintymisen mukaan päättää kuka pääsee sisään. Lääkäreiden lapset on myös usein lääkäreitä mutta ovat läpäiseet teoreettiset valintakokeet samoin kuin muut hyväksytyt. Lääkäreilläkin tosin jatkokoulutuspaikkoja tai töitä haettaessa saattaa nimestä olla hyötyä jos lääkärivanhempien kaveriylilääkärit pääsee valikoimaan.
Olen kuullut tarinan että kirurgiksi haettaessa saa yhden pisteen per kives, yhden pisteen sukunimestä ja yhden pisteen työkokemuksesta. Eli kokenut kirurgin tytär sai maksimissaan samat 2 pistettä kuin kuka tahansa ei-lääkäri mutta normivarusteltu mies kadulta. Kirurgin poika joka ollut jo paljon alan hommissa sai sitten täydet pisteet. Mutta tämä lienee muka-hauska-tarina.
Kuinka moni duunari kannustaisi lastaan alalle, josta ei tietäisi mitään? Eli jos lapsi haluaisi humanistiselle tai taiteelliselle alalle, niin sanotaan että se on ihan höpöhöpöä, ei kannata.
Samalla tavalla akateeminen tuntee akateemiset piirit, hänelle se on tuonut leivän, joten suosittelee sitä jälkikasvulleen. Muista aloista ei ole samaa kokemusta.
Itselle korkeakoulutetut vanhemmat ovat puhuneet pahaa musiikkialasta, ei kannata kun niin vaikea pärjätä. Kuitenkin aivokirurgiksi on myös todella vaikea päästä, mutta sitä ei dissatakaan. Kuitenkin jos molempia varten tekee yhtä paljon duunia, pärjäisi kyllä.
Muusikot tietävät miten paljon pitää tehdä töitä alalla ja miten, joten heidänkin lapsiaan päätyy alalle.
Vierailija kirjoitti:
No jotain hyvää. Roope ei päässyt ja iloitkaamme siitä. Mutta ehkä isukki oli suututtanut jonkun tuomarin? Joillakin näyttelijöillä on "ylinäyttelemistä" mistä en tykkää.
Roopen isähän itseasiassa suututti teatterikorkeakoululaisia Turkan aikoina, mistä hyvästä joutui lähtemään ko. koulusta.
Sattumaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä voi väittää että näyttelijöiden lapsilla on jo vauvasta lähtien kokemus näyttelijänurasta mutta kyllä se on oikeasti niin että taidealoilla jyllää merkittävä nepotismi. Koska arvostelu perustuu subjektiiviseen näkemykseen eikä absoluuttiseen totuuteen kuten vaikkapa matemaattisen alan pääsykokeita arvioidessa, pääsee sisään lähinnä miellyttämällä raadin mieltymyksiä. Piirien ulkopuolelta on todella vaikea tulla mukaan ellet tunne ketään vaikuttajia, mutta jos olet itse sisäpuolella niin ovet ovat avoinna mihin tahansa. Ei pelkästään TEAKissa vaan myös taidekouluissa ja musiikkikouluissa. Moni pääsee vanhempiensa sukunimellä sisään koska se tietää koululle hyvää mainetta. Ei tässä ole mitään uutta. TEAK on vain räikein esimerkki koska sinne otetaan niin vähän porukkaa sisään että näyttelijöiden lapset korostuvat.
Hyvää mainetta? Oletko ihan täysin tosissasi?
Kyllä se on korkeakouluille todella suuri ylpeilyn asia kun voi hehkuttaa nykyoppilaidensa ja alumniensa olevan sellaisia ja sellaisia sukunimiä. Etenkin kun nämä nimet pitävät ovia auki alan huipulle, ja niistä ovista voi heittää lisää opiskelijoita sisään. Ei ole sattumaa että menestyvimmät näyttelijät Suomessa tuntevat toisensa jo TEAK-ajoilta.
Joku tässä ketjussa sanoikin hyvin että eikö TEAKin tarkoitus olisi kouluttaa näyttelijöitä eikä ottaa niitä valmiiksi huippuja jotka eivät edes tarvitse koulutusta. Niinhän sen luulisi olevan, mutta todellisuudessa tuntuu olevan tietynlainen herrainkerho näyttelijäkermalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotain hyvää. Roope ei päässyt ja iloitkaamme siitä. Mutta ehkä isukki oli suututtanut jonkun tuomarin? Joillakin näyttelijöillä on "ylinäyttelemistä" mistä en tykkää.
Roopen isähän itseasiassa suututti teatterikorkeakoululaisia Turkan aikoina, mistä hyvästä joutui lähtemään ko. koulusta.
Sattumaako?
"Joutui" lähtemään? Ja miten tämä "joutuminen" voisi vaikuttaa nykypäivän Teatterikorkeakoulussa? Newsflash, aikaa on kulunut kolmekymmentä vuotta, Turkka on kuollut ja "teatterikorkeakoululaiset" vaihtuneet sataan kertaan.
En kestä tätä tietämättömien läyhäystä ilman beer. Aina vain absurdimmaksi menee koko ketju..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään "ammatti tapaa periytyä" "saavat varmasti vanhemmilta kannustusta" sössötystä oikeasti.
Kaikkien teakkiin hakevien täytyy hyväksyä se että sinne mennään pitkälti suhteilla tai yli viisi kertaa yrittämällä. Enemmän suhteilla.Hirviniemen Aku ei o sukua kellekään ja ekalla kerralla läpi.
Onko se sitten lahjakkuutta?
Sanoinko että sukulaisuudella pääsee? Sanoin että suhteilla pääsee. Mistä sitä tietää jos vaikka Hirviniemen parhaan kaverin isä olis istunu raadissa?
Ongelma on se, että teatterikorkean pääsykokeita arvioidaan subjektiivisemmin kun jotain oikiksen pääsykokeita. Ja siksi pärstäkerroin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotain hyvää. Roope ei päässyt ja iloitkaamme siitä. Mutta ehkä isukki oli suututtanut jonkun tuomarin? Joillakin näyttelijöillä on "ylinäyttelemistä" mistä en tykkää.
Roopen isähän itseasiassa suututti teatterikorkeakoululaisia Turkan aikoina, mistä hyvästä joutui lähtemään ko. koulusta.
Sattumaako?
"Joutui" lähtemään? Ja miten tämä "joutuminen" voisi vaikuttaa nykypäivän Teatterikorkeakoulussa? Newsflash, aikaa on kulunut kolmekymmentä vuotta, Turkka on kuollut ja "teatterikorkeakoululaiset" vaihtuneet sataan kertaan.
En kestä tätä tietämättömien läyhäystä ilman beer. Aina vain absurdimmaksi menee koko ketju..
Menehän Roope muualle kiukuttelemaan. Teet kirjoitustapasi aivan liian ilmiselväksi.
Vanhempien ammatti periytyy vahvasti: opettajien lapsista tulee opettajia, lääkärien lapsista lääkäreitä, luuserien lapsista luusereita. Tämä on faktaa, googlaa "tutkimus+vanhempien+ammatti+periytyy" tai katso tätä linkkiä http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_002.html?s=0
Ei nämä opiskelijavalintoja tekevät tosiaankaan pysty olemaan puolueellisia.
Pyri, pärjää pääsykokeissa ja ole soveltuva, niin pääset.
Kateelliset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotain hyvää. Roope ei päässyt ja iloitkaamme siitä. Mutta ehkä isukki oli suututtanut jonkun tuomarin? Joillakin näyttelijöillä on "ylinäyttelemistä" mistä en tykkää.
Roopen isähän itseasiassa suututti teatterikorkeakoululaisia Turkan aikoina, mistä hyvästä joutui lähtemään ko. koulusta.
Sattumaako?
"Joutui" lähtemään? Ja miten tämä "joutuminen" voisi vaikuttaa nykypäivän Teatterikorkeakoulussa? Newsflash, aikaa on kulunut kolmekymmentä vuotta, Turkka on kuollut ja "teatterikorkeakoululaiset" vaihtuneet sataan kertaan.
En kestä tätä tietämättömien läyhäystä ilman beer. Aina vain absurdimmaksi menee koko ketju..
Menehän Roope muualle kiukuttelemaan. Teet kirjoitustapasi aivan liian ilmiselväksi.
En ole koskaan edes tavannut Roope Salmista. Minusta on myös aivan älytöntä, että keskustelua käydään tuollaisin heitoin. Kuka vain voi niitä heitellä. Minä voin vaikka nyt tässä päättää että sinä olet Jenni Vartiainen ja dissata kaikki kommenttisi sillä perusteella. Minusta keskustelua pitäisi käydä asia-argumentein. Joten: nyt niitä prosentteja siitä, kuinka moni opiskelija on näyttelijä suvusta. Ja sitten faktaa siitä, miten valintaprosessit etenevät, miten sisäänotto käytännössä tapahtuu ja millaisia keskusteluja valitsijoiden välillä käydään. Kiitos.
Lisäksi haluaisin kulla mielipiteitä siitä, että teatterialalle voi tulla, ja tullaankin, myös totaalisen pystymetsästä. Tämä on poikkeuksellusta verrattuna vaikka musiikki- tai tanssialan koulutukselle jossa ylensä vaaditaan pitkäjänteistä, kallista harrastamista jo ennen pyrkimistä. Samoin akateemisille aloille pääsevät useammin akateemisten perheiden lapset kodeista joissa on arvostettu koulutusta ja luettu kirjoja. Tausta vaikuttaa Suomessakin, vaikka emme varsinainen luokkayhteiskunta olekaan. Monella alalla se vaikuttaa paljon selkeämmin kuin teatterissa. Sikäli tämä keskustelu on hieman kohtuuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä voi väittää että näyttelijöiden lapsilla on jo vauvasta lähtien kokemus näyttelijänurasta mutta kyllä se on oikeasti niin että taidealoilla jyllää merkittävä nepotismi. Koska arvostelu perustuu subjektiiviseen näkemykseen eikä absoluuttiseen totuuteen kuten vaikkapa matemaattisen alan pääsykokeita arvioidessa, pääsee sisään lähinnä miellyttämällä raadin mieltymyksiä. Piirien ulkopuolelta on todella vaikea tulla mukaan ellet tunne ketään vaikuttajia, mutta jos olet itse sisäpuolella niin ovet ovat avoinna mihin tahansa. Ei pelkästään TEAKissa vaan myös taidekouluissa ja musiikkikouluissa. Moni pääsee vanhempiensa sukunimellä sisään koska se tietää koululle hyvää mainetta. Ei tässä ole mitään uutta. TEAK on vain räikein esimerkki koska sinne otetaan niin vähän porukkaa sisään että näyttelijöiden lapset korostuvat.
Hyvää mainetta? Oletko ihan täysin tosissasi?
Kyllä se on korkeakouluille todella suuri ylpeilyn asia kun voi hehkuttaa nykyoppilaidensa ja alumniensa olevan sellaisia ja sellaisia sukunimiä. Etenkin kun nämä nimet pitävät ovia auki alan huipulle, ja niistä ovista voi heittää lisää opiskelijoita sisään. Ei ole sattumaa että menestyvimmät näyttelijät Suomessa tuntevat toisensa jo TEAK-ajoilta.
Joku tässä ketjussa sanoikin hyvin että eikö TEAKin tarkoitus olisi kouluttaa näyttelijöitä eikä ottaa niitä valmiiksi huippuja jotka eivät edes tarvitse koulutusta. Niinhän sen luulisi olevan, mutta todellisuudessa tuntuu olevan tietynlainen herrainkerho näyttelijäkermalle.
Ḱatso tarkemmin. Jokainen teatterialalla oleva tietää nämä tämänlaatuiset keskustekut. Kaikkia ne aatusti ottavat päähän, eikä vähiten valitsijouta jotka yrittävät saada työnsä tehtyä rauhassa ja kunnialla. Ja kyllä sitä "glooriaa" esim.julkisuudessa sovitellaan usein niidenkin päälle jotka ovat päässeet (ihme ja kumma!) alalle vaikka ovat ihan ns.tavisperheistä. Sellaisista tarinoistahan ihmiset usein just tykkäävät! Enkä ole yhtään ainoata kertaa kuullut kenenkään ilmaisevan mitään ylpeyttä siitä, että Teakin käyneissä on jotain hiton "nimiä". Kuulostaa jostain jenkkileffasta imetyltä vaikutelmalta.
Nimettömyys on sinun etusi sillä sillä voit boostata sitä, kuinka vaikeata on päästä sisään ja kuinka vähän sopiva suku auttaa vaikka olisitkin suvun avittamana päässyt sisälle.