Näyttelijöiden lapset *hieman* yliedustettuina Teatterikorkeakoulussa
Tuli mieleen, kun luin juttua Saga Sarkolasta, jonka molemmat vanhemmat ovat näyttelijöitä ja myös hänen veljensä Sampo Sarkola on näyttelijä.
Esimerkkejä on vaikka kuinka: Milonoffin veljekset, Mikko Nousiainen, Riitta Havukaisen tytär, Vesa Vierikon tytär, Jussi Parviaisen tytär, Santeri Kinnunen, Samuli Edelman, Mikko Kouki, Antti Majanlahti, Paula Siimes, Pihla Penttilä ...jne.
Valinta perustuu raadin arvioon, joten painaako siellä kuinkakin paljon se, että on työkavereiden lapsi kyseessä? Vai periytyykö näyttelijäntaidot noin vahvasti?
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/nama_tunnettujen…
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Se, että lääkäreiden tai lakimiesten lapset saattavat jatkaa vanhempiensa uralla on eri asia, koska pääsykoe mittaa varsin neutraalisti osaamista kaikilta.
Näyttelijän mahdollisen lahjakkuuden alalle toteaa raati.
Koe on neutraalimpi, mutta ne rikkaat vanhemmat yleensä maksaa valmennuskurssit, jotka melkeinpä pakollisia, jos haluaa lääkikseen tai oikikseen opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Valinta perustuu raadin arvioon, joten painaako siellä kuinkakin paljon se, että on työkavereiden lapsi kyseessä? Vai periytyykö näyttelijäntaidot noin vahvasti?
Älähän nyt... älähän nyt... virallisen totuuden mukaan suomessa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet opiskella aivan kaikkea ja se on vain itsestä kiinni joten tämäkin on vain ja ainoastaan sattumaa.
Kun esitykseen haetaan lapsinäyttelijää, niin helpointa on ottaa se samassa talossa työskentelevän näyttelijän tyttö tai poika. Sitten mennään ilmaisutaidon lukioon ja kas, kun on Nätyn tai Teakin pääsykokeet, niin sitä kokemusta on hyvässä lykyssä jo 12 vuotta kasassa.
Aika moni nuori kuvittelee, että näyttelijän työ on jotenkin hohdokasta ja hakee kuuluisuutta. Jos oma isä tai äiti on työskennellyt alalla, niin tajuaa myös alan raadollisuuden. Vakituiset kiinnitykset ovat kortilla, työajat paskat ja palkat eivät ole kovinkaan kaksiset kun miettii, että kyseessä korkeakoulututkinto. Niitä huippupalkkioita nauttii Suomessa aika harva ja useimmat puurtavat kunnallisessa teatterissa niitä samoja sivuosia. Jos nämä faktat tietää ja siitä huolimatta hakee alalle, niin on myös motivaatiota, jolla myös merkitys pääsykokeissa.
Vierailija kirjoitti:
Moni takavuosien näyttelijälegenda ei käynyt sen kummempia kouluja, vaan tuli alalle esim. harrastajateatterin kautta. Mielestäni Suomessa on menty pahasti metsään siinä, kun on ryhdytty ajattelemaan, että näyttelijäksikin pitää pätevöityä korkeakoulun kautta.
Ihan sama metsään meneminen on tapahtunut muillakin aloilla suomessa sillä täällä kuvitellaan, että vain koulu voi tehdä ihmisestä jonkin alan osaajan.
Taikissa oli sama homma. Jännä vaan, ettei sinne lukiosta suoraan valitut opettajien lapset valmistuneetkaan vaan jättivät homman kesken...
Vierailija kirjoitti:
Moni näistä julkkisten lapsista on nuorempana lehtihaastattelussa todennut, ettei halua seurata vanhempiensa jalanjälkiä eikä näytteleminen ole heille palo (näin myös jo aiemmin mainittu Vilma). Kas kummaa, pari vuotta myöhemmin samaiset kasvot ovatkin teakin uusien opiskelijoiden joukossa.
Todellisuus lyö päin kasvoja ja huomaavat, että joutuvat näkemään edes hieman vaivaa jos jollekkin muulle alalla lähtisivät niin valitsevat sitten sen reitin missä aita on matalin ja vanhemmat hoitavat tien kuuluisuuteen.
Käyttäjä4056 kirjoitti:
Kyllähän näillä näyttelijäsuvun vesoilla on ihan eri lähtökohdat kuin taviksella, joka on käynyt ilmaisutaidon kurssin lukiossa. He ovat olleet teatterissa jo vauvana. Tehneet yleensä lapsesta saakka duunia ja tietävät tipit, joilla Suomessa pärjää.
En usko, että oikeasti lahjakkaat suvuttomat ihmiset jää TeaKin ulkopuolelle.. osa voidaan laittamaan kotiin kasvamaan ja vinkkata, että tuu takasin vuoden parin päästä. Onhan täälläkin näitä mainittu, että Hirviniemi, Nieminen, Vatanen, Ritola... Ovat päässeet sisään avuillansa ja hyvä niin.
Onhan nää keskinkertaisetkin näyttelijäsukujen lapset parempi vaihtoehto kuin ei mitään.
50% on lahjakkaita huippuja ja pääsee omilla avuilla sisään. Loput on ihan hyviä ja sit otettaan mieluummin tuttu kuin ihan tuntematon.
Vierailija kirjoitti:
Myös kaivinkone-, taksi- ja yrittäjäaloilla ilmenee tämä ilmiö. Onpa kumma! 😆
Pääsevätkö kaivinkoneen kuljettajien lapset helpommin kaivinkonekouluun vai etkö ymmärtänyt lainkaan mistä tässä on edes kyse?
Vierailija kirjoitti:
Näyttelijät joutuvat kyllä tekemään kotona palkatonta työtä aika paljon- eli lukemaan rooliaan.
Näyttelijä tekee palkatonta työtä lukiessaan rooliaan... mikä mahtaa olla näyttelijän työ josta hän saa palkkansa? Eikö se ole juurikin tuo rooli eli tuo ei olekkaan palkatonta työtä vaan juuri sitä työtä mistä hän saa palkan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään "ammatti tapaa periytyä" "saavat varmasti vanhemmilta kannustusta" sössötystä oikeasti.
Kaikkien teakkiin hakevien täytyy hyväksyä se että sinne mennään pitkälti suhteilla tai yli viisi kertaa yrittämällä. Enemmän suhteilla.Hirviniemen Aku ei o sukua kellekään ja ekalla kerralla läpi.
Onko se sitten lahjakkuutta?
ON.
Vierailija kirjoitti:
Kun esitykseen haetaan lapsinäyttelijää, niin helpointa on ottaa se samassa talossa työskentelevän näyttelijän tyttö tai poika. Sitten mennään ilmaisutaidon lukioon ja kas, kun on Nätyn tai Teakin pääsykokeet, niin sitä kokemusta on hyvässä lykyssä jo 12 vuotta kasassa.
Aika moni nuori kuvittelee, että näyttelijän työ on jotenkin hohdokasta ja hakee kuuluisuutta. Jos oma isä tai äiti on työskennellyt alalla, niin tajuaa myös alan raadollisuuden. Vakituiset kiinnitykset ovat kortilla, työajat paskat ja palkat eivät ole kovinkaan kaksiset kun miettii, että kyseessä korkeakoulututkinto. Niitä huippupalkkioita nauttii Suomessa aika harva ja useimmat puurtavat kunnallisessa teatterissa niitä samoja sivuosia. Jos nämä faktat tietää ja siitä huolimatta hakee alalle, niin on myös motivaatiota, jolla myös merkitys pääsykokeissa.
Kyllä.
Noin yleisesti tästä ketjusta: ottakaa nyt kuitenkin huomioon, että tällä palstalla voi kirjoitella ihan mitä sylki suuhun tuo, myös esim.pääsykokeista ja sukunimien maagisesta vaikutuksesta pyrkiessä. Myös prosentit siitä, kuinka paljon näyttelijäkursseilla on näyttelijöiden lapsia, voi kirjoitella sieltä kotikoneelta ihan miten päin peetä haluaa. Täällä useimmilla ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, miten asiat oikeasti menevät. Veikkaan että monikaan ei myöskään ole nähnyt pyrkijöiden laajaa kirjoa tekemässä niitä tehtäviä raadin edessä, jutellut asiasta yhdenkään pääsykoeraadeissa istuvan kanssa tai seurannut sivusta yhdenkään näyttelijävanhemman näyttelijälapsen elämää. Kannattaa ottaa tämä huomioon. Tässä kohtaa se kuuluisa kateuskortti vaikuttaa helposti.Muistan tuon itsekin, olin tosi kateellinen aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun esitykseen haetaan lapsinäyttelijää, niin helpointa on ottaa se samassa talossa työskentelevän näyttelijän tyttö tai poika. Sitten mennään ilmaisutaidon lukioon ja kas, kun on Nätyn tai Teakin pääsykokeet, niin sitä kokemusta on hyvässä lykyssä jo 12 vuotta kasassa.
Aika moni nuori kuvittelee, että näyttelijän työ on jotenkin hohdokasta ja hakee kuuluisuutta. Jos oma isä tai äiti on työskennellyt alalla, niin tajuaa myös alan raadollisuuden. Vakituiset kiinnitykset ovat kortilla, työajat paskat ja palkat eivät ole kovinkaan kaksiset kun miettii, että kyseessä korkeakoulututkinto. Niitä huippupalkkioita nauttii Suomessa aika harva ja useimmat puurtavat kunnallisessa teatterissa niitä samoja sivuosia. Jos nämä faktat tietää ja siitä huolimatta hakee alalle, niin on myös motivaatiota, jolla myös merkitys pääsykokeissa.Kyllä.
Noin yleisesti tästä ketjusta: ottakaa nyt kuitenkin huomioon, että tällä palstalla voi kirjoitella ihan mitä sylki suuhun tuo, myös esim.pääsykokeista ja sukunimien maagisesta vaikutuksesta pyrkiessä. Myös prosentit siitä, kuinka paljon näyttelijäkursseilla on näyttelijöiden lapsia, voi kirjoitella sieltä kotikoneelta ihan miten päin peetä haluaa. Täällä useimmilla ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, miten asiat oikeasti menevät. Veikkaan että monikaan ei myöskään ole nähnyt pyrkijöiden laajaa kirjoa tekemässä niitä tehtäviä raadin edessä, jutellut asiasta yhdenkään pääsykoeraadeissa istuvan kanssa tai seurannut sivusta yhdenkään näyttelijävanhemman näyttelijälapsen elämää. Kannattaa ottaa tämä huomioon. Tässä kohtaa se kuuluisa kateuskortti vaikuttaa helposti.Muistan tuon itsekin, olin tosi kateellinen aikoinaan.
Kyllähän sitä voi väittää että näyttelijöiden lapsilla on jo vauvasta lähtien kokemus näyttelijänurasta mutta kyllä se on oikeasti niin että taidealoilla jyllää merkittävä nepotismi. Koska arvostelu perustuu subjektiiviseen näkemykseen eikä absoluuttiseen totuuteen kuten vaikkapa matemaattisen alan pääsykokeita arvioidessa, pääsee sisään lähinnä miellyttämällä raadin mieltymyksiä. Piirien ulkopuolelta on todella vaikea tulla mukaan ellet tunne ketään vaikuttajia, mutta jos olet itse sisäpuolella niin ovet ovat avoinna mihin tahansa. Ei pelkästään TEAKissa vaan myös taidekouluissa ja musiikkikouluissa. Moni pääsee vanhempiensa sukunimellä sisään koska se tietää koululle hyvää mainetta. Ei tässä ole mitään uutta. TEAK on vain räikein esimerkki koska sinne otetaan niin vähän porukkaa sisään että näyttelijöiden lapset korostuvat.
Vierailija kirjoitti:
Pilvi Hämäläinenhän ei päässyt teatterikorkeaan. Onkin niin mahdottoman huono näyttelijä ;DD , vai olisiko sillä jotain asian kanssa tekemistä, että ei ole sukulaisia Helsingin teatteripiireissä? Just saying...
Nyt ihan oikeasti, rakkaat ihmiset. Suurimmalla osalla opiskelemaan päässeistä ei ole sukua alalla. Tai jos on, niin raatilaisilla ei ole siitä hajuakaan. Se, että siellä on joku oikeasti tuttu kollegan lapsi pyrkimässä, ei ole ollenkaan niin yleistä kuin kuvittelette. Ja jos on, niin KUKAAN ei taatusti halua ottaa tällaista henkilöä sisään pelkästään jonkun kaveruuden perusteella. Päinvastoin, todennäköisesti sitä hyvän kaverin lasta katsotaan niin kriittisesti kuin pystytään. Uskokaa huviksenne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä voi väittää että näyttelijöiden lapsilla on jo vauvasta lähtien kokemus näyttelijänurasta mutta kyllä se on oikeasti niin että taidealoilla jyllää merkittävä nepotismi. Koska arvostelu perustuu subjektiiviseen näkemykseen eikä absoluuttiseen totuuteen kuten vaikkapa matemaattisen alan pääsykokeita arvioidessa, pääsee sisään lähinnä miellyttämällä raadin mieltymyksiä. Piirien ulkopuolelta on todella vaikea tulla mukaan ellet tunne ketään vaikuttajia, mutta jos olet itse sisäpuolella niin ovet ovat avoinna mihin tahansa. Ei pelkästään TEAKissa vaan myös taidekouluissa ja musiikkikouluissa. Moni pääsee vanhempiensa sukunimellä sisään koska se tietää koululle hyvää mainetta. Ei tässä ole mitään uutta. TEAK on vain räikein esimerkki koska sinne otetaan niin vähän porukkaa sisään että näyttelijöiden lapset korostuvat.
Hyvää mainetta? Oletko ihan täysin tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pilvi Hämäläinenhän ei päässyt teatterikorkeaan. Onkin niin mahdottoman huono näyttelijä ;DD , vai olisiko sillä jotain asian kanssa tekemistä, että ei ole sukulaisia Helsingin teatteripiireissä? Just saying...
Nyt ihan oikeasti, rakkaat ihmiset. Suurimmalla osalla opiskelemaan päässeistä ei ole sukua alalla. Tai jos on, niin raatilaisilla ei ole siitä hajuakaan. Se, että siellä on joku oikeasti tuttu kollegan lapsi pyrkimässä, ei ole ollenkaan niin yleistä kuin kuvittelette. Ja jos on, niin KUKAAN ei taatusti halua ottaa tällaista henkilöä sisään pelkästään jonkun kaveruuden perusteella. Päinvastoin, todennäköisesti sitä hyvän kaverin lasta katsotaan niin kriittisesti kuin pystytään. Uskokaa huviksenne.
Ja kenen näyttelijän sukua sinä olitkaan?
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, kun luin juttua Saga Sarkolasta, jonka molemmat vanhemmat ovat näyttelijöitä ja myös hänen veljensä Sampo Sarkola on näyttelijä.
Esimerkkejä on vaikka kuinka: Milonoffin veljekset, Mikko Nousiainen, Riitta Havukaisen tytär, Vesa Vierikon tytär, Jussi Parviaisen tytär, Santeri Kinnunen, Samuli Edelman, Mikko Kouki, Antti Majanlahti, Paula Siimes, Pihla Penttilä ...jne.Valinta perustuu raadin arvioon, joten painaako siellä kuinkakin paljon se, että on työkavereiden lapsi kyseessä? Vai periytyykö näyttelijäntaidot noin vahvasti?
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/nama_tunnettujen…
Tässä on lueteltu näyttelijöitä parikymppisestä opiskelijasta about viisikymppiseen näyttelijään. Tiedätkö, kuinka monta näyttelijäopiskelijaa on noiden 30 vuoden aikana valittu sisään Teakiin tai Nätyyn? Ja sitten antaa tulla niitä prosentteja, kun kerran tiedätte? Kuinka monta prisenttia Teakin tai Nätyn opiskelijoista vaikka tällä hetkellä on näyttelijöiden lapsia?
Mistä lähtien Pilvi Hämäläinen on ollut hyvä näyttelijä? Siitä, kun voitti jonkun viihdeohjelman hahmokilpailun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pilvi Hämäläinenhän ei päässyt teatterikorkeaan. Onkin niin mahdottoman huono näyttelijä ;DD , vai olisiko sillä jotain asian kanssa tekemistä, että ei ole sukulaisia Helsingin teatteripiireissä? Just saying...
Nyt ihan oikeasti, rakkaat ihmiset. Suurimmalla osalla opiskelemaan päässeistä ei ole sukua alalla. Tai jos on, niin raatilaisilla ei ole siitä hajuakaan. Se, että siellä on joku oikeasti tuttu kollegan lapsi pyrkimässä, ei ole ollenkaan niin yleistä kuin kuvittelette. Ja jos on, niin KUKAAN ei taatusti halua ottaa tällaista henkilöä sisään pelkästään jonkun kaveruuden perusteella. Päinvastoin, todennäköisesti sitä hyvän kaverin lasta katsotaan niin kriittisesti kuin pystytään. Uskokaa huviksenne.
Ja kenen näyttelijän sukua sinä olitkaan?
Kiitos kysymästä, ainoastaan itseni. Vanhempani ovat aivan muilla aloilla, kuten suurimman osan muistakin näyttelijöistä. En ole myöskään ollut itse raadissa. Mutta olen seurannut asiaa tiiviisti ja tiedät siitä siis ihan oikeasti jotain, toisin kuin suurin osa täällä kirjoittavista.
Onko tuo nyt ihmeellistä, onhan lääkiksessäkin lääkäreiden lapset yliedustettuna jne. Tietyt ammatit vaan periytyy (geneettinen & sosiaalinen perintö) tosi vahvasti.