Näyttelijöiden lapset *hieman* yliedustettuina Teatterikorkeakoulussa

Eikö tää selfieteini Olivia Oras ilmoittanut hakevansa teakiin nyt keväällä? Saadaan lisää julkkismuksuja "näyttelijöiksi".

Vierailija kirjoitti:

Mutta Salmisen Roopelle eivät ovet ole auenneet, vaikka molemmat vanhemmat ja "kasvattiäiti" ovat teatterikoulun käyneitä.

No Eppu Salminen ei ole ollut vuoden 1987 jälkeen kovinkaan hyvässä suosiossa teatterikorkeassa... eli ei mikään meriitti Roopelle, ei tosin taida olla biologinen äitikään.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on harrastuspiireissään tutustunut erääseen Suomen ykkösnäyttelijän tyttäreen, joka ihan avoimesti ja ylimielisesti oli vaan todennut lapselleni, että hän pääsee Sibelius-Akatemiaan tai vaikka Teatterikorkeaan yms. taideyliopistoon, jos hänen iskänsä vaan suosittelee häntä sinne (äitinsäkin on alalla). Että semmoista. 

No niin, lapsi leuhkii. Ei sinne vanhempien suosituksella pääse. Minä olen ihan tavisperheestä. Itse asiassa vuosikurssillani ei ollut yhtään nimekkään suvun vesaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ko. hakijat ovat kasvaneet teatteriin sisään, eivätkä omaa epärealistisia kuvitelmia siitä työstä. Kun pienestä asti viettää teatterilla aikaa, näkee sen työn todellisuuden, ja se työ ei pääty kun teatterin ovi menee takana kiinni, vaan jatkuu lähes yhtä vahvana kotona. Se on koko ajan läsnä.

Onpa taas yleistämistä ja haihattelua. Kaikki näyttelijöiden lapset ei todellakaan roiku teatterilla (ja kuvauksissa vielä vähemmän). Eikä ne mitenkään osaa katsoa mitään "työn todellisuutta" sellaisena kuin se aikuisten silmiin näyttäytyy. Lisäksi en usko, että näyttelijät toisi aina kaikki työnsä kotiin ja kotona teatteri ja näytteleminen olisi jotenkin isossa osassa.

Näyttelijät joutuvat kyllä tekemään kotona palkatonta työtä aika paljon- eli lukemaan rooliaan. Mutta joo, kyllä ne näyttelijät kotona ovat lastensa äitejä ja isejä. Keittävät ruokaa, pesevät pyykkiä, siivoavat vessaa ja miettivät kuka sinne vasukeskusteluun ehtisi ja koska.  

Olen ollut valitsemassa opiskelijoita vähän samantapaisella alalla, jossa valinta perustuu pitkälti persoonaan ja viimeisessä vaiheessa haastatteluun. Voin kertoa, että kaikilla opettajilla on tavoitteena löytää kaikkein motivoituneimmat ja lahjakkaimmat opiskelijat, alalla kuin alalla. Keskinkertaisuus ei riitä, etenkään jos motivaationkin kanssa on vähän niin ja näin. Teatterikorkeakoulusta valmistutaan, jotta voidaan tehdä korkeatasoista teatteria, elokuvia, taidetta - siinä ei varmasti menesty jos ei ole opiskellut tosissaan joten siksi kenenkään intresseissä ei ole valita muita, kuin parhaita opiskelijoita. Ja oppilaitos pyrkii valitsemaan ne opiskelijat, jotka todennäköisimmin valmistuvat.

En usko siis, että pelkällä nimellä voi päästä Teatterikorkeakouluunkaan sisään. Näyttelijöiden lapsilla on varmasti ylilyöntiasema siinä, että ovat pienestä pitäen nähneet ammattinäyttelijän arkea, tutustuneet Suomen teatteriskeneen, tietävät alasta paljon ja tuntevat sen trendit, eli tietävät mitä haetaan, ovat todennnäköisesti pienestä lähtien olleet mukana eri produktioissa, tuntevat näyttelijöitä ja tarvittaessa saavat opastusta omilta vanhemmiltaan ja muilta näyttelijätutuilta. Nämä seikat jo pelkästään tekevät sen, että heidän on helpompi päästä sisään, joten en usko että sukunimi siinä enää vaikuttaa. 

Erään nimekkään näyttelijän vaimo on näyttelijä ja aikoinaan opiskeli oikeustieteellisessä hetken. 

Noista avauksen nimistä täytyy todeta, että esim. Emmi Parviainen on huikean lahjakas näyttelijä ja karisma & läsnäolo etenkin teatterissa on todella hurmaavaa. Samoin Eero Milonoff on tosi vaikuttava ja veljensä Juho rooleissa aina uskottava. Itse pidän todella paljon myös Sampo Sarkolasta näyttelijänä. Kaikkien näyttelijöiden lapset eivät ole huippuja, mutta eipä ole kaikki tavistaustaisetkaan - sikäli kun noita taustoja tiedän.

Itse uskon, että geeneillä, kasvuympäristöllä, mahdollisuuksilla ja itsetunnollakin on merkitystä. Onhan tämä yleisemmin koulutustaustan peritytyvyydessä aivan tutkittu juttu.

Jaa kaipa se into lähinnä periytyy? Äitini opiskeli teatteritaidetta kait sivuaineena, ohjasi ym. jonkin verran ja isäpuoli yhä teatteriohjaaja.

Veljenihän nyt on näytelmissä myös, tosin harrastepohjalta vaikkakin ihan teattereissa.

Arvosteluraati vetää ns. kotiinpäin, selvähän se on. Ja kun asiaa ei tarvitse perustella, minkäs teet? Semmoista se on teatterikorkeassa ja sellaista se on elämässä. Toiset saa kaiken, toiset ei mitään, vaikka kuinka yrittäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut valitsemassa opiskelijoita vähän samantapaisella alalla, jossa valinta perustuu pitkälti persoonaan ja viimeisessä vaiheessa haastatteluun. Voin kertoa, että kaikilla opettajilla on tavoitteena löytää kaikkein motivoituneimmat ja lahjakkaimmat opiskelijat, alalla kuin alalla. Keskinkertaisuus ei riitä, etenkään jos motivaationkin kanssa on vähän niin ja näin. Teatterikorkeakoulusta valmistutaan, jotta voidaan tehdä korkeatasoista teatteria, elokuvia, taidetta - siinä ei varmasti menesty jos ei ole opiskellut tosissaan joten siksi kenenkään intresseissä ei ole valita muita, kuin parhaita opiskelijoita. Ja oppilaitos pyrkii valitsemaan ne opiskelijat, jotka todennäköisimmin valmistuvat.

En usko siis, että pelkällä nimellä voi päästä Teatterikorkeakouluunkaan sisään. Näyttelijöiden lapsilla on varmasti ylilyöntiasema siinä, että ovat pienestä pitäen nähneet ammattinäyttelijän arkea, tutustuneet Suomen teatteriskeneen, tietävät alasta paljon ja tuntevat sen trendit, eli tietävät mitä haetaan, ovat todennnäköisesti pienestä lähtien olleet mukana eri produktioissa, tuntevat näyttelijöitä ja tarvittaessa saavat opastusta omilta vanhemmiltaan ja muilta näyttelijätutuilta. Nämä seikat jo pelkästään tekevät sen, että heidän on helpompi päästä sisään, joten en usko että sukunimi siinä enää vaikuttaa. 

Niin, tai sitten se vanhan tai nykyisen työkaverin/ystävän lapsi on helpompi ottaa sisälle, kuin se joku maaseudulta tuleva nobody. Kyllä siihen selitykset tietysti keksitään, mutta minä väitän pokkana, että moni parempi on jäänyt rannalle ihan varmasti.

Tästä keskustelusta tuli mieleen eräät näyttelijäveljekset, jotka lukioaikanaan muuttivat sukunimensä äitinsä puoleisen sukuun kuuluneen kyseisen ammatin edustajan nimeksi. Kävivät koulunsa sellaisella paikkakunnalla, josta ei todellakaan ollut tai ole tavallista pyrkiä näyttelijäksi. Tiedä sitten auttoiko tuo nimenmuutos pääsemään sisään teakiin, ja oliko se perimmäinen syy nimenvaihtoon, mutta näin kuulin toisen heistä perustelevan nimenmuutosta eräälle opettajalle. :DD Kyllä se vähän kulmia kohotti tuolloin paikkakunnalla, mutta ainakin toinen heistä on nykyisin ihan tv:stä tuttu.

Mutta hei, se roopesalminenjoku ei ole siellä, vaikka yritti jotain sata kertaa kun ei päässyt. valitettavasti se kuitenkin on telkkarissa joka toisessa ohjelmassa. mutta onneksi on netflix.

Moni näyttelijäksi opiskellut ei sitten kuitenkaan työllisty näyttelijänä, vaan työskentelee esim. kiinteistövälittäjänä jne.

Produktioihin pääsee kaverit ja vain kaverit, ei parhaat näyttelijät.

Arkkitehtina pakko sanoa, että kaikilla aloilla tuota on. Arkkitehdit esim. tuuppaavat lapsen käteen kynän ennen kuin lusikan, lomalla katsellaan arkkitehtuuria, kotona tavataan arkkitehteja, vanhemman töissä käydään ja vietetään aikaa jo pienestä. Lapset laitetaan kuvataidekouluun samaan aikaan kuin koulu alkaa. Vanhemmat tietävät, mitä opintoja kannattaa ottaa. Valmennuskurssit ovat vielä itsestäänselvyys.

Eikä pidä unohtaa geenejä. Ihan kuin se juoksijan fysiikka tai laulajan ääni, periytyy myös piirtäjän silmä ja käsi, ja into ja halu siihen. Mahdollisesti vielä molempien vanhempien puolelta.

Siinä vaiheessa, kun arkkitehtisuvun vesa on pääsykokeessa, häntä on valmennettu kouluissa 12 vuotta, ja kotona syntymästä asti.

Ei se voi olla vaikuttamatta. Kukin antaa lapselle sitä pääomaa mitä voi . Kaikilla se ei ole rahaa, vaan jotain muuta hankittua pääomaa.

Uudessa päivässä se Kinnusen tytär on ainakin ärsyttävä, en tiedä johtuuko pelkästään roolista vai mistä.

Onko Jussi Vatanen näyttelijäsukua?

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy sille miksi Suomessa keskimäärin on aika huonoja näyttelijöitä..

Nepotismi nyt jyllää joka maassa. Esim. Hollywoodissa nepotistit ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Ruudun täydeltä Hirviniemi-Lahtisia ja Salmisia, Kuustosia,

Siskoni on naimisissa näyttelijän kanssa.

Arvaa mitä mies teki kaikki kesät siitä asti kun täytti 6 v ?

Näytteli kesäteatterissa.

Oli näytellyt 15 kesää kesäteatterissa ennen kuin meni opiskelemaan näyttelemistä ,

Vuosien varrella oppi tuntemaan satoja alan ihmisiä, jokainen kollega oli jossain näytelmässä ollut.

Kyllä, pääsi ekalla kerralla sisään.

Kyllähän näillä näyttelijäsuvun vesoilla on ihan eri lähtökohdat kuin taviksella, joka on käynyt ilmaisutaidon kurssin lukiossa. He ovat olleet teatterissa jo vauvana. Tehneet yleensä lapsesta saakka duunia ja tietävät tipit, joilla Suomessa pärjää.

En usko, että oikeasti lahjakkaat suvuttomat ihmiset jää TeaKin ulkopuolelle.. osa voidaan laittamaan kotiin kasvamaan ja vinkkata, että tuu takasin vuoden parin päästä. Onhan täälläkin näitä mainittu, että Hirviniemi, Nieminen, Vatanen, Ritola... Ovat päässeet sisään avuillansa ja hyvä niin.

Onhan nää keskinkertaisetkin näyttelijäsukujen lapset parempi vaihtoehto kuin ei mitään.