Näyttelijöiden lapset *hieman* yliedustettuina Teatterikorkeakoulussa

Yksi syy sille miksi Suomessa keskimäärin on aika huonoja näyttelijöitä..

Teatterimaailma on omanlaisensa. Näyttelijöiden lapsilla taitaa usein olla luonnostaan enemmän valmiuksia alalle kuin "tavisten" lapsilla. Kai se voi geeneissäkin olla, mutta opittuna ainakin. Kyllä niihin kouluihin ihan taviksiakin pääsee. Harva näyttelijäksi haaveileva nuori vaan oikeasti ymmärtää mistä on kyse, jos ei perheessä ole alan ihmisiä. Teatterihaaveet ja esiintymisestä tykkääminen eivät vielä tarkoita yhtään mitään. 

Mun mielestäni aika monet näyttelijöiden näyttelijä-lapset ovat aika huonoja näyttelijöitä, vaikka vanhemmat olisivatkin hyviä. Esim. Helena Vierikko (Vesa Vierikon tytär) on todella huono näyttelijä ainakin tv:ssä. Ihmettelen miten hän on päässyt teakkiin, mutta iskä onkin tainnut istua lautakunnassa, tai ainakin kaikki iskän kamut..

Näyttelijöiden lapset tietävät tasan, miten pääsykokeisiin valmistaudutaan, ovat ehkä saaneet yksityistunteja tms jo niiltä opettajilta valmiiksi jne. Ei välttämättä ole kyse siitä, kuka on parempi kuin toinen, tai suhteista, vaan siitä, ketkä ovat osanneet treenata just niitä juttuja, mitkä siellä pitää osata. Ja tähän tietysti näyttelijöiden jälkeläisillä on paremmat valmiudet.

Suhteet ovat vaikuttaneet aina joka alalla kautta vuosikymmenien. Tuo ei ole siis uutinen mitenkään.

Yhteiskunnallisesti valveutuneiden menneiden vuosikymmenien pennut häärää nyt roskaihjelmissa ja mainoksissa. Kapitalismi kelpaa nyt vanhemmillekin.

No kun kummisetä istuu raadissa niin mikäs siinä sitten....

Jos sisäänpääsy määräytyy raadin perusteella, niin tottakai on selvää, että nimellä on merkitystä. Vaikka ei mitään lahjontaa tai hyväveliverkostoja olisikaan, niin vähintään alitajuisesti tuo vaikuttaa. Toki vaikutus voi olla myös päinvastainen jos lapsen isästä/äidistä ei pidetä.

On kuitenkin selvää, että näyttelijän lapsi todennäköisesti oppii näyttelystä luonnostaan asioita ja vanhemmat voi heitä ihan konkreettisesti myös opettaa. Esimerkiksi jos vanhemmat ovat kovin ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, niin todennäköisesti myös lapsesta tulee sellainen. Varmasti myös koetilanteessa jännittää vähemmän, kun noita ihmisiä on tavannut miljoona kertaa aiemminkin. 

Kun nämä asiat summaa, niin ei ole lainkaan ihme, että näyttelijöiden lapset ovat yliedustettuina. Eihän se varmaan täysin reilua ole, mutta ainoa mitä voidaan tehdä on se, että heitä ei tietoisesti valita vanhempien nimen perusteella sisään tai varsinkaan rahan avulla. Erittäin hankala kuvitella, että tällaista ei ainakaan toisinaan sattuisi, vaikka raha tuskin vaihtaa omistajaa. 

Tämän saman olen todennut myös. Varmaan puolet joka vuosikurssilta näyttelijöiden lapsia. Näyttelijän lapsen todennäköisyys päästä on 80-90 prossan luokkaa ja muilla 1 prossan luokkaa, oma veikkaukseni.

Ei tuo mun mielestä kovin oikeudenmukaiselta vaikuta, varsinkin kun opiskelijoita pääsee sisään todella pieni määrä.

Pääsikö toi Vilma Kinnunen lopulsta varasijalta opiskeleen tai sit viime vuonna??

Lapseni on harrastuspiireissään tutustunut erääseen Suomen ykkösnäyttelijän tyttäreen, joka ihan avoimesti ja ylimielisesti oli vaan todennut lapselleni, että hän pääsee Sibelius-Akatemiaan tai vaikka Teatterikorkeaan yms. taideyliopistoon, jos hänen iskänsä vaan suosittelee häntä sinne (äitinsäkin on alalla). Että semmoista. 

Lääkäreiden lapsista tulee lääkäreitä, duunareitten lapsista duunareita. Onko toi nyt joku uus juttu.

Suomessa piirit ovat hirvittävän pienet koskien näyttelijöitä, muusikoita ja mitä tahansa taiteilijoita. Kyllähän suhteilla ja auktoriteetilla on merkitystä. Jos raadin jäsenenä pudotat pois tunnetun näyttelijän tyttären/pojan, niin se voi kalahtaa omaan nilkkaan kun kilpailet itse jostain roolista. Muusikkopiirit, joihin kuulun itsekin, toimivat myös siten, että kyllä kavereita autetaan pääsemään pinnalle omien suhteiden kautta.

Yhteenveto: Eivät pinnalla olevat näyttelijät, muusikot jne tietenkään ole objektiivisesti mitattuna välttämättä "parhaita". Näin se on jokapuolella maailmaa. Suhteiden ja kykyjen lisäksi toki vaikuttaa myös ulkonäkö ja "karisma" sangen paljon.

Ammatti tapaa peritytyä, esimerkiksi juristi- ja lääkärivanhempien lapset suuntautuvat usein samalle alalle kuin vanhempansa. Noille aloille on tosin pelkästään kirjallinen pääsykoe.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on harrastuspiireissään tutustunut erääseen Suomen ykkösnäyttelijän tyttäreen, joka ihan avoimesti ja ylimielisesti oli vaan todennut lapselleni, että hän pääsee Sibelius-Akatemiaan tai vaikka Teatterikorkeaan yms. taideyliopistoon, jos hänen iskänsä vaan suosittelee häntä sinne (äitinsäkin on alalla). Että semmoista. 

Mustakalliot?

Roope Salminen ei päässyt sisään vaikka yritti monta kertaa? Oliko siinä sitten kaunoja isukkia, äitiä, äitipuolta, tätiä, isoisää jne. vastaan? :)

Muutenkin sillä alalla sisäsiittoista. Mielenkiinnolla usein seuraan muun tuotantoryhmän nimiä lopputeksteissä. Todella usein osuu silmään jonkun erittäin tutun sukunimen omaavia ihmisiä taustatehtävissä.  Ehkä kynnys alalle on matalampi jos lähisuvussa pärjänneitä näyttelijöitä. Ja se nimi voi kyllä olla plussaa muiden hakijoiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Roope Salminen ei päässyt sisään vaikka yritti monta kertaa? Oliko siinä sitten kaunoja isukkia, äitiä, äitipuolta, tätiä, isoisää jne. vastaan? :)

Saattoipa olla. Eppu Salminen on niin surkea näyttelijä ettei ole meriitti tosiaankaan olla poikansa ja eikö äiti ole se mielenterveyspotilas. Muukaan suku ei ole mitenkään Krisseä lukuunottamatta tapetilla nykyään.

Se, että lääkäreiden tai lakimiesten lapset saattavat jatkaa vanhempiensa uralla on eri asia, koska pääsykoe mittaa varsin neutraalisti osaamista kaikilta.

Näyttelijän mahdollisen lahjakkuuden alalle toteaa raati.