Lue keskustelun säännöt.
Perhevapaiden uudistus vaarantaa imetyksen
11.03.2017 |
Itse olen kohta jo palaamassa tlihin, kun nuorimmainen täyttää pian kolme, joten meidän perheeseen nämä uudistukset eivät onneksi vaikuta. Olen kuitenkin tosi huolissani uudistusten vaikutuksesta niin lasten kuin vanhempienkin hyvinvointiin, kun perheidrn puolesta päätetään, kuka lapsia saa jäädä kotiin hoitamaan. Tai suurimmassa osassa tapauksista lapset joutuvat aivan liian varhain pöiväkoteihin, kun paremmin ansaitsevat isät eivät halua tai voi jäädä kotiin.
Asia, mikä myös kovasti huolestuttaa, on imetyksen asema, jos äidit joutuvat pakpn edessä liian aikaisin töihin. Imetyksen pitäisi kuitenkin olla vauvan pääravintoa vuoden ikään saakka ja siitä eteenpäinkin sitä olisi hyvä jatkaa. Rintamaidon pumppailua ehdottaville voin todeta, että se tekee asiasta aivan liian hankalaa, ja itse en ainakaan ole pumpulle kunnolla herunut, vaikka olen kaikkia lapsiani pitkästi yli vuoden imettänyt.
Voin vain kuvitella, mitä kauaskantoisia vaikutuksia imetyksen liian varhaisesta lopetuksesta ja päivähoidon liian varhaisesta aloituksesta koituu tälle kansalle. Miksi vauvat eivät saa olla vauvoja, lapset lapsia ja miksi äidit eivät saa halutessaan itse hoitaa omia lapsiaan kotona? Sitäkin olen miettinyt, että mistäköhän niille kaikille äideille löydetään työpaikka? Työpaikoista kun on huutava pula. Nyt ovat pienellä kotihoidontuella kotona, niin luulisi sen olevan eedullisempaa valtiolle.
Onko asiasta tehty mitään adressia? Ovatko imetystuki-ryhmät ottaneet asiaan kantaa? Ärsyttää tämä Suomen kansa, kun alistutaan päättäjien hulluihin päätöksiin, eikä yhtään pistetä vastaan.
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Sori mutta vaikea uskoa että sinäkään olisit sitä lukenut tai ainakaan ymmärtänyt. Yksi kiintymyssuhde on pienelle vauvalle tärkein, mutta vauva pystyy alusta asti muodostamaan myös muita kiintymyssuhteita joiden merkitys ei todellakaan ole mitätön. Tärkein kiintymyssuhde voi myös vaihtua, ja usein näin tapahtuukin jos isä jää pidemmäksi ajaksi vauvan kanssa kotiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että isompi, lähes vuoden ikäinen lapsi kärsisi siitä, että ensisijainen hoitaja vaihtuu henkilöön johon lapsella on ennestään tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde aiemman ensisijaisen hoitajan pysyessä kuitenkin edelleen tiiviisti lapsen elämässä.
Vauvan, ja pienen lapsenkin, kyky muodostaa kiintymyssuhteita on rajallinen. Alle 1-vuotiaalla erittäin rajallinen.
Ja lisään vielä, että tärkein kiintymyssuhde ei todellakaan voi vaihtua, mutta vaurioitua se voi kyllä pysyvästo, jolloin toissijaiset kiintymyssuhteet ovat toki tärkeitä. Eivät silti missään nimessä korvaavia.
Minulle tämä näyttäytyy edelleen propagandana, joka on vahingollista mm. isiä kohtaan.
Tässä on kyse lapsen hyvinvoinnista, ei aikuisten mielipahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjoitettu ap, kiitos!!
Täysimetän vauvaani, joka on nyt 5,5 kk. Hyvin on sujunut kuusi kuukautta pelkällä rintamaidolla. Vauvan paino on melkein kolminkertaistunut. Vauva pyörii, ryömii, jokeltelee, nauraa. Tunneside on vahvempi kuin esikoiseen, jonka imetys meni pieleen paskan, en sano kenen tai minkä, takia. Vuorovaikutuskin sisältää enemmän positiivisia tunteita.
Tiedän, että vain piru olisi nyt repimässä pois minulta vauvaani ja vauvalta minua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6+6+6 mallissa imettäjä voi olla kotona 12 kk. Jokaisessa mallissa vanhemmat voivat halunsa mukaan olla kotona miten pitkään haluavat, mutta eivät veronmaksajien piikkiin.
Unohdat nyt sen faktan, että kaikille vanhemmille ei Suomessa riitä työpaikkoja, eli osa jää uuden mallin jälkeenkin kotiin veronmaksajien piikkiin. Se piikki vain aukeaa jatkossa nimellä "työttömyyskorvaus", joka on suurempi kuin kotihoidontuki. Eli veronmaksajille tulisi halvemmaksi, mitä pidempään ne, joilla ei ole työpaikkaa odottamassa, olisivat kotihoidontuella.
Lisäksi vielä yhteiskunnalle tulee maksettavaksi lisääntyneet päivähoitokustannukset, jotka ovat alle 3-vuotiaasta aika jäätävät (muistaakseni yli 1000e/kk josta vanhemmat maksaa max 290e).
Ei kai kukaan ole repimään imeräistä äidiltään. Nyt puhuttiin parivuotiaista.
Siis imeväistä. .pirullinen autocorrect.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole repimään imeräistä äidiltään. Nyt puhuttiin parivuotiaista.
Eikä puhuta.
Vaan kuusi kuukautta vanhoista.
Ja max 1,5 vuotta yhteensä saisi lapsi olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6+6+6 mallissa imettäjä voi olla kotona 12 kk. Jokaisessa mallissa vanhemmat voivat halunsa mukaan olla kotona miten pitkään haluavat, mutta eivät veronmaksajien piikkiin.
Unohdat nyt sen faktan, että kaikille vanhemmille ei Suomessa riitä työpaikkoja, eli osa jää uuden mallin jälkeenkin kotiin veronmaksajien piikkiin. Se piikki vain aukeaa jatkossa nimellä "työttömyyskorvaus", joka on suurempi kuin kotihoidontuki. Eli veronmaksajille tulisi halvemmaksi, mitä pidempään ne, joilla ei ole työpaikkaa odottamassa, olisivat kotihoidontuella.
Lisäksi vielä yhteiskunnalle tulee maksettavaksi lisääntyneet päivähoitokustannukset, jotka ovat alle 3-vuotiaasta aika jäätävät (muistaakseni yli 1000e/kk josta vanhemmat maksaa max 290e).
Joka olisi ns ilmaista. Eli laatu tulee laskemaan beyond kaiken tason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ratkaissut ongelman ryhtymällä perhepäivähoitajaksi. Saan hoitaa omiani kotona ja imettää niin kauan kun vauva tahtoo.
Palkka on niin pieni ja työnmäärä suuri sekä vastuullinen että ajattelen työni olevan hyväntekeväisyyttä samalla kun saan hoitaa omiani kotona.
Nyt 9kk heräilee vielä useasti syömään yöllä, kiinteitä annetaan niin paljon kuin suostuu syömään (mikä on vielä aika vähän).
Olen ajatellut että jatkaisin työtä vielä sittenkin kun omatkin ovat isoja että "pelastaisin nämä pienet persoonat antamalla heille kodinomaista hoitoa turvallisen kiintymyssuhteen kera".
Ainoa mikä pistää arvelluttamaan on palkka ja toisinaan vaikeat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut ongelman ryhtymällä perhepäivähoitajaksi. Saan hoitaa omiani kotona ja imettää niin kauan kun vauva tahtoo.
Palkka on niin pieni ja työnmäärä suuri sekä vastuullinen että ajattelen työni olevan hyväntekeväisyyttä samalla kun saan hoitaa omiani kotona.Nyt 9kk heräilee vielä useasti syömään yöllä, kiinteitä annetaan niin paljon kuin suostuu syömään (mikä on vielä aika vähän).
Olen ajatellut että jatkaisin työtä vielä sittenkin kun omatkin ovat isoja että "pelastaisin nämä pienet persoonat antamalla heille kodinomaista hoitoa turvallisen kiintymyssuhteen kera".
Ainoa mikä pistää arvelluttamaan on palkka ja toisinaan vaikeat vanhemmat.
Kun vanhemmat haluaa hoitaa itse! Ja säilyttää akateemisen työpaikkansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt valmistumassa ja odotan lasta (opiskelen äitiyslomalla vielä n. 30op). Olemme miehen kanssa päättäneet tämän myötä tehdä kaikki lapset putkeen, jotta jokaisen 1v:n imetys täyttyy ja minä saan olla kotona kunnes nuorin 2v. Se on pitkä aika putkeen se työurasta, jos haluaa esim. kolme lasta. Harjoitteluiden myötä olen todennut, ettei päiväkoti ole alle 2-vuotiaalle hyvä paikka, ja kaiken lukemani perusteella vauvalle ei ole hyväksi, että esim pääsääntöinen hoitaja vaihtuu n. 6kk iässä. Olen alalla, jossa on todella suuri työvoimapula kouluttautuneista ihmisistä (lto). En tiedä miten tämä nyt palvelee työmarkkinoita tai yhteiskunnan väestönkehitystä. Meille vaihtoehtoja on kaksi: lapsluku jää yhteen, tai kaikki lapset putkeen ja työelämään mennään sitten "jäädäkseen". Normaalisti olisin tehnyt lapsen, ollut 1,5v kotona, mies 0,5v, ja sitten seuraava lapsi kun olisin ollut pari vuotta töissä. Käytännössä tämä muuttuu nyt niin, että mies ei jää muuta kuim normaaleille isyysvapaille ja ollaan miehen palkan turvin. Uskon että näin käy monille joilla nainen ei ole vielä vakituisesti töissä. Toinen mikä tulee yleistymään on puolivuotiaat pk:ssa, ja se jos mikä tulee kalliiksi veronmaksajille ajan kanssa.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Mutta ihan vain huomautuksena: ihan kaikkea ei lapsiperhearjessa voi suunnitella, elämä on paljon muutakin kuin suorittamista eikä ihan joka asiassa voi mennä suosituksien mukaan.
Kuulostelkaa rauhassa, miltä se elämä esikoisen kanssa tuntuu, ennen kuin mietitte pitääkö "kaikki lapset tehdä putkeen". Varsinkin, jos tosiaan päävastuu lapsista on sinulla jo ennen kuin ensimmäinenkään on syntynyt.
Se kai tässä nyt pointtina olikin, että tällaisen uudistuksen tullessa ei voi enää "kuulostella" itseään. Lapset on tehtävä ennen työuraa, jos ne haluaa hoitaa itse edes sen ensimmäisen vuoden ajan ilman että irtisanotaan töistä.
Harva kai vakipaikkaa haluaa menettää, kun sen onnistuu saamaan
Kukaan, paitsi EK ei ole ehdottanut mallia jossa alle 1-vuotias pitäisi laittaa hoitoon. Jotain tolkkua tähän nyt kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan, paitsi EK ei ole ehdottanut mallia jossa alle 1-vuotias pitäisi laittaa hoitoon. Jotain tolkkua tähän nyt kuitenkin.
Yksivuotias ei kuulu hoitoon. Lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu ap, kiitos!!
Täysimetän vauvaani, joka on nyt 5,5 kk. Hyvin on sujunut kuusi kuukautta pelkällä rintamaidolla. Vauvan paino on melkein kolminkertaistunut. Vauva pyörii, ryömii, jokeltelee, nauraa. Tunneside on vahvempi kuin esikoiseen, jonka imetys meni pieleen paskan, en sano kenen tai minkä, takia. Vuorovaikutuskin sisältää enemmän positiivisia tunteita.
Tiedän, että vain piru olisi nyt repimässä pois minulta vauvaani ja vauvalta minua!
Sama täällä (aikanaan, nyt kuopus jo 3v). Ja myös hormonit + varhainen vuorovaikutus teki ainakin mulla sen, että molempien kanssa vauvasta erossa olo ihan sattui. Ja olin täysin suuntautunut hoivaan ja käpertynyt siihen kahdenväliseen elämään niin että se että olisi ollut pakko lähteä töihin kun lapsi oli alle 9-12kk tuntuu jo ajatuksena väkivallalta meitä molempia kohtaan. Ja tämä on ihan normaalia*. Ja mä tykkään työstäni, olen korkeasti koulutettu ja mulla on hyvin palkattu työ. En mä silti koe, etten olisi voinut olla työstä vauva-aikaa pois! Ei se tarkoita kotiin jumahtamista.
Jos muuten lukee jenkkiäitien blogeja, joissa äiti on lähtenyt töihin kun lapsi on sen 12 viikkoa, niin todella usein niistä teksteistä paistaa se, että he joutuvat väkivalloin riuhtomaan itsensä irti vauvasta ja kärsivät siitä suuresti.
Mä olen täysin isäkiintiöiden kannalla (mun mies on ollut kotona vuoden per lapsi ilman kiintiöitäkin), enkä myöskään odota että yhteiskunta välttämättä maksaa tukia 3 vuotta per lapsi, mutta sellaiset suunnitelmat joissa voimakkaasti ohjataan äitiä töihin kun lapsi on alle 9kk ovat kyllä järkyttäviä ja täysin irti vauvan hoivaamisen realiteeteista sekä kehityspsykologisista faktoista.
Samoin sitä, että lapsi pitäisi saada päivähoitoon alle 2-vuotiaana (riippumatta perheen oloista), ei puolusta mikään fakta, vain ideologia.
*on myös normaalia, jos äiti ei koe näin, mutta kuvaamani kokemus on yleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut ongelman ryhtymällä perhepäivähoitajaksi. Saan hoitaa omiani kotona ja imettää niin kauan kun vauva tahtoo.
Palkka on niin pieni ja työnmäärä suuri sekä vastuullinen että ajattelen työni olevan hyväntekeväisyyttä samalla kun saan hoitaa omiani kotona.Nyt 9kk heräilee vielä useasti syömään yöllä, kiinteitä annetaan niin paljon kuin suostuu syömään (mikä on vielä aika vähän).
Olen ajatellut että jatkaisin työtä vielä sittenkin kun omatkin ovat isoja että "pelastaisin nämä pienet persoonat antamalla heille kodinomaista hoitoa turvallisen kiintymyssuhteen kera".
Ainoa mikä pistää arvelluttamaan on palkka ja toisinaan vaikeat vanhemmat.Kun vanhemmat haluaa hoitaa itse! Ja säilyttää akateemisen työpaikkansa!
Ja hyvä niin että haluavatkin, niin minäkin. Kukaan ei mitenkään voi antaa lapselle sitä minkä äiti antaa, kukaan toinen ei katso niillä rakkauden ja ylpeyden täyteisillä silmillä kuin oma äiti! Kukaan ei pussaa ja ihaile kuin äiti!
Näitä asioita on vaikea käsittää niiden jotka eivät ole sitä kokeneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut ongelman ryhtymällä perhepäivähoitajaksi. Saan hoitaa omiani kotona ja imettää niin kauan kun vauva tahtoo.
Palkka on niin pieni ja työnmäärä suuri sekä vastuullinen että ajattelen työni olevan hyväntekeväisyyttä samalla kun saan hoitaa omiani kotona.Nyt 9kk heräilee vielä useasti syömään yöllä, kiinteitä annetaan niin paljon kuin suostuu syömään (mikä on vielä aika vähän).
Olen ajatellut että jatkaisin työtä vielä sittenkin kun omatkin ovat isoja että "pelastaisin nämä pienet persoonat antamalla heille kodinomaista hoitoa turvallisen kiintymyssuhteen kera".
Ainoa mikä pistää arvelluttamaan on palkka ja toisinaan vaikeat vanhemmat.Kun vanhemmat haluaa hoitaa itse! Ja säilyttää akateemisen työpaikkansa!
Ja hyvä niin että haluavatkin, niin minäkin. Kukaan ei mitenkään voi antaa lapselle sitä minkä äiti antaa, kukaan toinen ei katso niillä rakkauden ja ylpeyden täyteisillä silmillä kuin oma äiti! Kukaan ei pussaa ja ihaile kuin äiti!
Näitä asioita on vaikea käsittää niiden jotka eivät ole sitä kokeneet.
Mitä tää vastaus tarkoittaa?!
Vierailija kirjoitti:
Vain prosentti suomalaisäideistä täysimettää vauvaansa puolivuotiaaksi asti, joten en ihan ymmärrä näitä imetyksestä kohtaavia?
Niin, että jos vain prosentti suomalaisäideistä haluaa antaa lapselleen parasta mahdollista ravintoa ja täysimettää suositusten mukaan siitä eteenpäinkin, niin sillä ei ole mitään merkitystä ja tämä mahdollisuus voidaan poistaa? Suomen järkyttävän huonoja imetystilastoja pitäisi parantaa, eikä tällaisilla järjettömillä uudistuksilla tukahduttaa imetystä kokonaan.
Itsekin päiväkodin tätinä olen sitä mieltä, ettei se ole ollenkaan pienten lasten paikka. Hyvin monet alan ihmiset eivät haluaisi viedä omia lapsiaan päiväkotiin. Se kertoo aika paljon. Lapset ovat pieniä vain pienen hetken. Miksei anneta heidän olla ensimmäisiä vuosiaan rauhassa äidin kanssa kotona, jos se on perheen toive?
Vierailija kirjoitti:
Vain prosentti suomalaisäideistä täysimettää vauvaansa puolivuotiaaksi asti, joten en ihan ymmärrä näitä imetyksestä kohtaavia?
Niin, että jos vain prosentti suomalaisäideistä haluaa antaa lapselleen parasta mahdollista ravintoa ja täysimettää suositusten mukaan siitä eteenpäinkin, niin sillä ei ole mitään merkitystä ja tämä mahdollisuus voidaan poistaa? Suomen järkyttävän huonoja imetystilastoja pitäisi parantaa, eikä tällaisilla järjettömillä uudistuksilla tukahduttaa imetystä kokonaan.
Itsekin päiväkodin tätinä olen sitä mieltä, ettei se ole ollenkaan pienten lasten paikka. Hyvin monet alan ihmiset eivät haluaisi viedä omia lapsiaan päiväkotiin. Se kertoo aika paljon. Lapset ovat pieniä vain pienen hetken. Miksei anneta heidän olla ensimmäisiä vuosiaan rauhassa äidin kanssa kotona, jos se on perheen toive?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Sori mutta vaikea uskoa että sinäkään olisit sitä lukenut tai ainakaan ymmärtänyt. Yksi kiintymyssuhde on pienelle vauvalle tärkein, mutta vauva pystyy alusta asti muodostamaan myös muita kiintymyssuhteita joiden merkitys ei todellakaan ole mitätön. Tärkein kiintymyssuhde voi myös vaihtua, ja usein näin tapahtuukin jos isä jää pidemmäksi ajaksi vauvan kanssa kotiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että isompi, lähes vuoden ikäinen lapsi kärsisi siitä, että ensisijainen hoitaja vaihtuu henkilöön johon lapsella on ennestään tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde aiemman ensisijaisen hoitajan pysyessä kuitenkin edelleen tiiviisti lapsen elämässä.
Vauvan, ja pienen lapsenkin, kyky muodostaa kiintymyssuhteita on rajallinen. Alle 1-vuotiaalla erittäin rajallinen.
Jep. Ja jos isä käy töissä, ei hän yksinkertaisesti tule ensimmäisten 6-12kk aikana vauvalle yhtä läheiseksi kuin äiti. Vauvan kognitiiviset ja emotionaaliset valmiudet eivät mahdollista sitä, että ihminen jota vauva näkee arkisin muutaman tunnin päivässä ja tietty viikonloppuisin, tulisi yhtä läheiseksi kuin ihminen, joka on koko ajan saatavilla ja josta usein vielä ruokakin tulee, ja jonka sydämenlyönnit ja hengitys ovat tulleet tutuiksi jo kohdussa. Ja kyllä, vauvalle se läheisimmäksi muodostunut ihmissuhde on elintärkeä ainakin ekan vuoden ajan. Sen kautta vauva tuntee olevansa olemassa, ja arvokas, ja tärkeä. Isästä tulee normaalissa perheessä yhtä tärkeä kuin äidistä, mutta ei ekojen 9-12kk aikana. Sille ei voi mitään vaikka kuinka tasa-arvon takia haluaisi.
P.s. tuo adoptioäiti varmaan tarkoitti, että perhetyyppinsä takia hän on hyvin perehtynyt kiintymyssuhdetutkimukseen. Hän ei tarkoittanut, että adoptio sinänsä liittyisi jotenkin tähän keskusteluun.
*Pakollinen disclaimer: mieheni on ollut yhteensä yli 2v hoitovapailla, mutta jäänyt kotiin kun lapset olivat about 1v4kk.
Musta tää on niin huono uudistus, vauva saisi olla kotona vain 1 vuotiaaksi jos mies ei halua olla poissa töistä puolta vuotta :(
Minulle tämä näyttäytyy edelleen propagandana, joka on vahingollista mm. isiä kohtaan.