Lue keskustelun säännöt.
Perhevapaiden uudistus vaarantaa imetyksen
11.03.2017 |
Itse olen kohta jo palaamassa tlihin, kun nuorimmainen täyttää pian kolme, joten meidän perheeseen nämä uudistukset eivät onneksi vaikuta. Olen kuitenkin tosi huolissani uudistusten vaikutuksesta niin lasten kuin vanhempienkin hyvinvointiin, kun perheidrn puolesta päätetään, kuka lapsia saa jäädä kotiin hoitamaan. Tai suurimmassa osassa tapauksista lapset joutuvat aivan liian varhain pöiväkoteihin, kun paremmin ansaitsevat isät eivät halua tai voi jäädä kotiin.
Asia, mikä myös kovasti huolestuttaa, on imetyksen asema, jos äidit joutuvat pakpn edessä liian aikaisin töihin. Imetyksen pitäisi kuitenkin olla vauvan pääravintoa vuoden ikään saakka ja siitä eteenpäinkin sitä olisi hyvä jatkaa. Rintamaidon pumppailua ehdottaville voin todeta, että se tekee asiasta aivan liian hankalaa, ja itse en ainakaan ole pumpulle kunnolla herunut, vaikka olen kaikkia lapsiani pitkästi yli vuoden imettänyt.
Voin vain kuvitella, mitä kauaskantoisia vaikutuksia imetyksen liian varhaisesta lopetuksesta ja päivähoidon liian varhaisesta aloituksesta koituu tälle kansalle. Miksi vauvat eivät saa olla vauvoja, lapset lapsia ja miksi äidit eivät saa halutessaan itse hoitaa omia lapsiaan kotona? Sitäkin olen miettinyt, että mistäköhän niille kaikille äideille löydetään työpaikka? Työpaikoista kun on huutava pula. Nyt ovat pienellä kotihoidontuella kotona, niin luulisi sen olevan eedullisempaa valtiolle.
Onko asiasta tehty mitään adressia? Ovatko imetystuki-ryhmät ottaneet asiaan kantaa? Ärsyttää tämä Suomen kansa, kun alistutaan päättäjien hulluihin päätöksiin, eikä yhtään pistetä vastaan.
Kommentit (251)
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Mun mielestä on turha vouhkata siitä, onko joidenkin pakko viedä lapsi hoitoon 1,5-vuotiaana, kun nykyjärjestelmässä osa joutuu viemään jo alle yksivuotiaana koska ei ole varaa jäädä kotihoidontuelle. Minusta näitä perheitä, tai oikeammin näitä lapsia pitäisi tukea ensin. Ja se toteutuu ansiosidonnaisia perhevapaita pidentämällä kuten kaikissa nyt ehdotetuissa malleissa tapahtuisikin. Tämähän vuoksi kannatan muutosta. Hoitovapaaoikeus olisi minusta hyvä säilyttää, mutta tukirahat voitaisiin keskittää ensimmäiseen 1,5 elinvuoteen. Sen jälkeen olisi sitten oikeus jäädä omalla rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa imettää lastaan vaikka 18 v. asti jos haluaa, hoivata kotona ja antaa vaikka kotona opetusta. Mutta se mitä yhteiskunta tukee rahallisesti on ihan toinen juttu. diinä mietitään perheen ja lapsen edun lisäksi yhteiskunnan toimivuutta ja taloudellisuutta. Valtio voi rahoituksella ohjata kehityssuuntaa mutta ei viedä valinnanvapautta
Milläs tämä yhteiskunta pyörii tulevaisuudessa, jollei uusia veronmaksajia tehdä, koska ei ole varaa? Vai otetaanko tulevaisuuden tekijät ja maksajat tänne ulkomailta? Siitäkös se itku ja parku vasta alkaisikin, kun sinua ja muita vanhuksia hoitaisi palvelutalossa pelkästään mamut. Tämähän tässä on huvittavaa, Suomessa ei saisi olla muita kuin suomalaisia, mutta jumankeuta jokaisen pitää tehdä ne kersat ihan vaan omilla rahoilla. Jokin tässä yhtälössä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan hölmö. Juuri kukaan äiti ei imetä lasta kolmea vuotta, mikä on kotihoidontuen kesto. Kotihoidontuen kestoa kolmevuotiaaksi ei voi perustella imetyssuosituksillakaan.
Mutta noin kolmevuotiaaksi asti lapsi hyötyy enemmän kotihoidosta kuin päiväkotiryhmästä. Ja minä olen sentään lastenhoitaja päiväkodin pienten ryhmässä. Niin se vain on. Ei alle 3-vuotiaat vielä saa mitään erityistä päiväkodista, ja mielestäni alle 1-vuotiaat eivät sinne kuulu lainkaan. Toki hyvässä päiväkodissa ja ryhmässä joka ei suurene pienillä "säädöillä" yli rajojen, he eivät pysyvästi vahingoitu. Siis sellaiset lapset joilla on asiat kotona kunnossa. Nimittäin ne joilla ei ole palautumismahdollisuutta kotona, kärsivät pitkästä päiväkotipäivästä enemmän kuin he joilla kotona odottaa empaattinen ja huolehtivat vanhempi.
Mutta asiasta toiseen: miksi näissä mennään ääripäistä toiseen? Eikö voitaisi esimerkiksi aluksi muuttaa hoitovapaa kestämään 2-vuotiaaksi asti? Miksi pitää tehdä kertarysäyksellä sellaisia muutoksia, että mahdollisesti lapsi jäisi ensin äidin kanssa 6kk:ksi, sitten 6kk:ksi isän kanssa ja sitten ehkä mahdollisesti vielä puoli vuotta äidin kanssa ja sitten 1,5-vuotiaana päiväkotiin? Ei kaikki 1,5-vuotiaat pärjää meidänkään päiväkodissa henkisesti. Sitä ei vain saisi sanoa ääneen...
Monesti olen lasten kohdalla miettinyt, että mitäköhän jälkiä tämäkin jättää. Jos itkeviä lapsia on kolme ja sylejä yksi, niin kyllä joku jää ilman. Ja sillä että jää ilman syliä, on kyllä vakavia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Ilmeisesti lapsen hyvää psyykkistä kehitystä ei sitten nähdä enää panostettavana asiana? Ainakin mitä tätä keskustelua on lukeminen. Minun järjen mukaan, juuri ne ensimmäiset vuodet olisivat rahallisen panostamisen arvoisia, mutta minkäs teen, jos monet muut eivät jaa samaa näkemystä. En yhtään ihmettele, jos syntyvyys laskee entisestään tästä. Kuka haluaa tehdä lapsen ja tuoda sen sitten ennen kuin osaa edes puhua päiväkotiin isoon ryhmään, jossa hoitajilla ei ole hänelle aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan hölmö. Juuri kukaan äiti ei imetä lasta kolmea vuotta, mikä on kotihoidontuen kesto. Kotihoidontuen kestoa kolmevuotiaaksi ei voi perustella imetyssuosituksillakaan.
Mutta noin kolmevuotiaaksi asti lapsi hyötyy enemmän kotihoidosta kuin päiväkotiryhmästä. Ja minä olen sentään lastenhoitaja päiväkodin pienten ryhmässä. Niin se vain on. Ei alle 3-vuotiaat vielä saa mitään erityistä päiväkodista, ja mielestäni alle 1-vuotiaat eivät sinne kuulu lainkaan. Toki hyvässä päiväkodissa ja ryhmässä joka ei suurene pienillä "säädöillä" yli rajojen, he eivät pysyvästi vahingoitu. Siis sellaiset lapset joilla on asiat kotona kunnossa. Nimittäin ne joilla ei ole palautumismahdollisuutta kotona, kärsivät pitkästä päiväkotipäivästä enemmän kuin he joilla kotona odottaa empaattinen ja huolehtivat vanhempi.
Mutta asiasta toiseen: miksi näissä mennään ääripäistä toiseen? Eikö voitaisi esimerkiksi aluksi muuttaa hoitovapaa kestämään 2-vuotiaaksi asti? Miksi pitää tehdä kertarysäyksellä sellaisia muutoksia, että mahdollisesti lapsi jäisi ensin äidin kanssa 6kk:ksi, sitten 6kk:ksi isän kanssa ja sitten ehkä mahdollisesti vielä puoli vuotta äidin kanssa ja sitten 1,5-vuotiaana päiväkotiin? Ei kaikki 1,5-vuotiaat pärjää meidänkään päiväkodissa henkisesti. Sitä ei vain saisi sanoa ääneen...
Monesti olen lasten kohdalla miettinyt, että mitäköhän jälkiä tämäkin jättää. Jos itkeviä lapsia on kolme ja sylejä yksi, niin kyllä joku jää ilman. Ja sillä että jää ilman syliä, on kyllä vakavia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Ilmeisesti lapsen hyvää psyykkistä kehitystä ei sitten nähdä enää panostettavana asiana? Ainakin mitä tätä keskustelua on lukeminen. Minun järjen mukaan, juuri ne ensimmäiset vuodet olisivat rahallisen panostamisen arvoisia, mutta minkäs teen, jos monet muut eivät jaa samaa näkemystä. En yhtään ihmettele, jos syntyvyys laskee entisestään tästä. Kuka haluaa tehdä lapsen ja tuoda sen sitten ennen kuin osaa edes puhua päiväkotiin isoon ryhmään, jossa hoitajilla ei ole hänelle aikaa?
Muutoksen voisi aluksi tehdä niin että perhe velvoitetaan jollain tapaa jakamaan ne kolmen vuoden vapaat. Perhe vaan päättäisi sitten miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Sori mutta vaikea uskoa että sinäkään olisit sitä lukenut tai ainakaan ymmärtänyt. Yksi kiintymyssuhde on pienelle vauvalle tärkein, mutta vauva pystyy alusta asti muodostamaan myös muita kiintymyssuhteita joiden merkitys ei todellakaan ole mitätön. Tärkein kiintymyssuhde voi myös vaihtua, ja usein näin tapahtuukin jos isä jää pidemmäksi ajaksi vauvan kanssa kotiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että isompi, lähes vuoden ikäinen lapsi kärsisi siitä, että ensisijainen hoitaja vaihtuu henkilöön johon lapsella on ennestään tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde aiemman ensisijaisen hoitajan pysyessä kuitenkin edelleen tiiviisti lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei valtio määrää. Jääkää kotiin imettämään -omalla lompakolla.
Totta. ja myöskin sairaat, menkää töihin tai kuolkaa, työttömät sama homma. Vammaisten omaiset, hoitakaa omalla lompakolla tai tappakaa.
Imetys, ja etenkin taaperoimetys on valinta. Mikään muu noista ei ole. Huono vertaus.
Tottakai, lastenteko muutenkin on vapaaehtoista, eli kaikki tuet pois vaan ja potkut töistä jos niitä ei pysty tekemään. Näillä syntyvyys nousuun ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Sori mutta vaikea uskoa että sinäkään olisit sitä lukenut tai ainakaan ymmärtänyt. Yksi kiintymyssuhde on pienelle vauvalle tärkein, mutta vauva pystyy alusta asti muodostamaan myös muita kiintymyssuhteita joiden merkitys ei todellakaan ole mitätön. Tärkein kiintymyssuhde voi myös vaihtua, ja usein näin tapahtuukin jos isä jää pidemmäksi ajaksi vauvan kanssa kotiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että isompi, lähes vuoden ikäinen lapsi kärsisi siitä, että ensisijainen hoitaja vaihtuu henkilöön johon lapsella on ennestään tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde aiemman ensisijaisen hoitajan pysyessä kuitenkin edelleen tiiviisti lapsen elämässä.
Olen todellakin. Ja minulla on kaksi adoptiolasta joten väitän tietäväni mitä tarkoittaa kiintymysuåsuhteen särkeminen ja miten laitos vaikuttaa lapseen.
On aika järkkyä että Suomen kaltainen hyvinvointivaltio on valmis rikkomaan lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa imettää lastaan vaikka 18 v. asti jos haluaa, hoivata kotona ja antaa vaikka kotona opetusta. Mutta se mitä yhteiskunta tukee rahallisesti on ihan toinen juttu. diinä mietitään perheen ja lapsen edun lisäksi yhteiskunnan toimivuutta ja taloudellisuutta. Valtio voi rahoituksella ohjata kehityssuuntaa mutta ei viedä valinnanvapautta
Milläs tämä yhteiskunta pyörii tulevaisuudessa, jollei uusia veronmaksajia tehdä, koska ei ole varaa? Vai otetaanko tulevaisuuden tekijät ja maksajat tänne ulkomailta? Siitäkös se itku ja parku vasta alkaisikin, kun sinua ja muita vanhuksia hoitaisi palvelutalossa pelkästään mamut. Tämähän tässä on huvittavaa, Suomessa ei saisi olla muita kuin suomalaisia, mutta jumankeuta jokaisen pitää tehdä ne kersat ihan vaan omilla rahoilla. Jokin tässä yhtälössä mättää.
Väestötasolla tämä kuitenkin lienee melko tyhjää uhoa. Maailmassa lisäännytään sellaisissakin maissa, joissa ei ole kuin murto-osa meidän perhevapaista ja tukia ei juuri lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa asenteellista ja tietämätöntä sontaa taas koko lain puuhaaminen. Kun lapseni oli pieni vastasin kyselyyn, jossa tiedusteltiin näihin liittyviä asioita perheiltä valtiovallan ja kelan toimesta. Ehkä typerin tutkimus ikinä. Kysyttiin mm. Syitä hoitaa lasta kotona äitiysvapaan jälkeen ja vaihtoehdoissa ei ollut lainkaan ideologisia syitä tai halua antaa lapsen olla kotihoidossa pitkään, halua itse hoitaa omaa lastaan jne pehmeitä arvoja. Vastausvaihtoehdot tyyliin "ei ole päivähoitopaikkaa" ja "minulla ei ole työpaikkaa" "työtä ei ole tarjolla" "palkkani on liian pieni" jne. p**kaa.
Noita asioita häsäävät ihan liikaa ihmiset, joiden arvomaailmassa lasta kohdellaan esineenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa imettää lastaan vaikka 18 v. asti jos haluaa, hoivata kotona ja antaa vaikka kotona opetusta. Mutta se mitä yhteiskunta tukee rahallisesti on ihan toinen juttu. diinä mietitään perheen ja lapsen edun lisäksi yhteiskunnan toimivuutta ja taloudellisuutta. Valtio voi rahoituksella ohjata kehityssuuntaa mutta ei viedä valinnanvapautta
Milläs tämä yhteiskunta pyörii tulevaisuudessa, jollei uusia veronmaksajia tehdä, koska ei ole varaa? Vai otetaanko tulevaisuuden tekijät ja maksajat tänne ulkomailta? Siitäkös se itku ja parku vasta alkaisikin, kun sinua ja muita vanhuksia hoitaisi palvelutalossa pelkästään mamut. Tämähän tässä on huvittavaa, Suomessa ei saisi olla muita kuin suomalaisia, mutta jumankeuta jokaisen pitää tehdä ne kersat ihan vaan omilla rahoilla. Jokin tässä yhtälössä mättää.
Väestötasolla tämä kuitenkin lienee melko tyhjää uhoa. Maailmassa lisäännytään sellaisissakin maissa, joissa ei ole kuin murto-osa meidän perhevapaista ja tukia ei juuri lainkaan.
Ja vakavalla naamalla väität että noissa maissa naiset on korkeakoulutettuja ja töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Sori mutta vaikea uskoa että sinäkään olisit sitä lukenut tai ainakaan ymmärtänyt. Yksi kiintymyssuhde on pienelle vauvalle tärkein, mutta vauva pystyy alusta asti muodostamaan myös muita kiintymyssuhteita joiden merkitys ei todellakaan ole mitätön. Tärkein kiintymyssuhde voi myös vaihtua, ja usein näin tapahtuukin jos isä jää pidemmäksi ajaksi vauvan kanssa kotiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että isompi, lähes vuoden ikäinen lapsi kärsisi siitä, että ensisijainen hoitaja vaihtuu henkilöön johon lapsella on ennestään tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde aiemman ensisijaisen hoitajan pysyessä kuitenkin edelleen tiiviisti lapsen elämässä.
Olen todellakin. Ja minulla on kaksi adoptiolasta joten väitän tietäväni mitä tarkoittaa kiintymysuåsuhteen särkeminen ja miten laitos vaikuttaa lapseen.
On aika järkkyä että Suomen kaltainen hyvinvointivaltio on valmis rikkomaan lapsensa.
Niin, meinasin tuohon ensimmäiseenkin lisätä, että adoptiohan on täysin eri asia kuin toisen vanhemman kotiin jääminen. Ajattelin vaan, että lastenpsykiatriaa mielestään lukenut ymmärtää sen. Kumman usein perustellaan adoptiotutkimuksilla (=ensisijainen hoitaja vaihtuu lapselle vieraaseen henkilöön ja alkuperäinen ensisijainen hoitaja poistuu lapsen elämästä täysin tai lähes täysin) sitä ettei isät voisi jäädä kotiin (=henkilö, johon lapsella on alusta asti ollut tiivis kiintymyssuhde muuttuu toissijaisesta ensisijaiseksi hoitajaksi alkuperäisen säilyessä lapsen päivittäisessä elämässä). Nämä ovat täysin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Niin, suositus on imettää 12kk muun ravinnon ohella. Viimeistään 6kk iässä pitäisi alkaa syödä jo kiinteitä joiden maistelua suositellaan aloittamaan 4kk iässä.
Nuo suositukset muuttuu aikojen saatossa.
Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää että edelleen on 6kk täysimetyssuositus ja 4kk maistelu on niille, jotka eivät tällä kasva tarpeeksi, sekä korvikevauvoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Sori mutta vaikea uskoa että sinäkään olisit sitä lukenut tai ainakaan ymmärtänyt. Yksi kiintymyssuhde on pienelle vauvalle tärkein, mutta vauva pystyy alusta asti muodostamaan myös muita kiintymyssuhteita joiden merkitys ei todellakaan ole mitätön. Tärkein kiintymyssuhde voi myös vaihtua, ja usein näin tapahtuukin jos isä jää pidemmäksi ajaksi vauvan kanssa kotiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että isompi, lähes vuoden ikäinen lapsi kärsisi siitä, että ensisijainen hoitaja vaihtuu henkilöön johon lapsella on ennestään tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde aiemman ensisijaisen hoitajan pysyessä kuitenkin edelleen tiiviisti lapsen elämässä.
Olen todellakin. Ja minulla on kaksi adoptiolasta joten väitän tietäväni mitä tarkoittaa kiintymysuåsuhteen särkeminen ja miten laitos vaikuttaa lapseen.
On aika järkkyä että Suomen kaltainen hyvinvointivaltio on valmis rikkomaan lapsensa.
Niin, meinasin tuohon ensimmäiseenkin lisätä, että adoptiohan on täysin eri asia kuin toisen vanhemman kotiin jääminen. Ajattelin vaan, että lastenpsykiatriaa mielestään lukenut ymmärtää sen. Kumman usein perustellaan adoptiotutkimuksilla (=ensisijainen hoitaja vaihtuu lapselle vieraaseen henkilöön ja alkuperäinen ensisijainen hoitaja poistuu lapsen elämästä täysin tai lähes täysin) sitä ettei isät voisi jäädä kotiin (=henkilö, johon lapsella on alusta asti ollut tiivis kiintymyssuhde muuttuu toissijaisesta ensisijaiseksi hoitajaksi alkuperäisen säilyessä lapsen päivittäisessä elämässä). Nämä ovat täysin eri asia.
No perusteltaisko juuri siksi että se on oleellista.
Ja kai käsität että jos tämä uudistus tulee, myös adoptioperheet kärsivät. Siis jo kerran traumautuneet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Sori mutta vaikea uskoa että sinäkään olisit sitä lukenut tai ainakaan ymmärtänyt. Yksi kiintymyssuhde on pienelle vauvalle tärkein, mutta vauva pystyy alusta asti muodostamaan myös muita kiintymyssuhteita joiden merkitys ei todellakaan ole mitätön. Tärkein kiintymyssuhde voi myös vaihtua, ja usein näin tapahtuukin jos isä jää pidemmäksi ajaksi vauvan kanssa kotiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että isompi, lähes vuoden ikäinen lapsi kärsisi siitä, että ensisijainen hoitaja vaihtuu henkilöön johon lapsella on ennestään tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde aiemman ensisijaisen hoitajan pysyessä kuitenkin edelleen tiiviisti lapsen elämässä.
Vauvan, ja pienen lapsenkin, kyky muodostaa kiintymyssuhteita on rajallinen. Alle 1-vuotiaalla erittäin rajallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä näistä puhuttaessa aina pitäisi muistaa, että liian varhainen ja pitkä ero äidistä on aina lapsen elämään negativiisesti vaikuttavat tekijä. Systemaattisesti ja säännöllisesti toteutuneena se vaikuttaa lapsen tulevaan mielenterveyteen, ja sitä kautta myös yhteiskuntaan. Ei tämä ole ideologiaa, vaan ihan lukuisten tutkimusten tulosta. 1-vuotiaankin kokopäiväinen päivähoito on tutkimusten näkökulmasta hyvin kyseenalainen asia, varsinkin jos se tapahtuu niin suuressa ryhmässä, ettei hoitajalla ole aikaa vastata lapsen tarpeisiin lähes yhtä hyvin kuin äiti vastaisi.
Työmarkkinoille pitäisi saada enemmän joustavuutta ja osa-aikatyötä. Tämä olisi iso avain lasten hyvinvointiin ja äitien työllistymiseen.
Minulla huolestuttaa nämä kovenevat arvot, joiden mukaan äiti ei olisi erityisasemassa lapsen elämässä, ja lapsen pitäisi selvitä mistä vaan ilman hänelle tärkeimmän aikuisen tukea - ja hyvin pitkiä aikoja. Ikään kuin nykyään olisi hirveä asia sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään aivan erityisellä tavalla. Ymmärrän toki tämän siinä mielessä, että se helposti syyllistää äitejä jotka haluavat palata aikaisin töihin tai ovat esimerkiksi antaneet lapsen (lapsen näkökulmasta) vieraan hoitoon jo suhteellisen pitkiksi ajoiksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihmislapsi kuuluu suhteellisen pitkän osan elämänsä varhaisajasta äidin kanssa symbioosiin.
On mahdotonta uskoa, että lapsen hyvinvointi olisi riippuvainen vain yhdestä ihmisestä eikä esim. koko perheestä.
Sanoo ihminen joka ei ole ikänä lukenut lastenpsykiatriaa.
Ja kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei tod halua 1,5-vuotiastaan nykyisiin päiväkoteihin!
Sori mutta vaikea uskoa että sinäkään olisit sitä lukenut tai ainakaan ymmärtänyt. Yksi kiintymyssuhde on pienelle vauvalle tärkein, mutta vauva pystyy alusta asti muodostamaan myös muita kiintymyssuhteita joiden merkitys ei todellakaan ole mitätön. Tärkein kiintymyssuhde voi myös vaihtua, ja usein näin tapahtuukin jos isä jää pidemmäksi ajaksi vauvan kanssa kotiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että isompi, lähes vuoden ikäinen lapsi kärsisi siitä, että ensisijainen hoitaja vaihtuu henkilöön johon lapsella on ennestään tiivis ja turvallinen kiintymyssuhde aiemman ensisijaisen hoitajan pysyessä kuitenkin edelleen tiiviisti lapsen elämässä.
Vauvan, ja pienen lapsenkin, kyky muodostaa kiintymyssuhteita on rajallinen. Alle 1-vuotiaalla erittäin rajallinen.
Ja lisään vielä, että tärkein kiintymyssuhde ei todellakaan voi vaihtua, mutta vaurioitua se voi kyllä pysyvästo, jolloin toissijaiset kiintymyssuhteet ovat toki tärkeitä. Eivät silti missään nimessä korvaavia.
Vain prosentti suomalaisäideistä täysimettää vauvaansa puolivuotiaaksi asti, joten en ihan ymmärrä näitä imetyksestä kohtaavia?
Tämä keskustelu on ihan hölmö. Juuri kukaan äiti ei imetä lasta kolmea vuotta, mikä on kotihoidontuen kesto. Kotihoidontuen kestoa kolmevuotiaaksi ei voi perustella imetyssuosituksillakaan.