Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun minuun ei haluta tutustua lähemmin ammattini takia?
18.02.2017 |
Ihmisillä on usein stereotypioita eri ammattien edustajista, usein hyvin kärjistettyjäkin. Lakimiehiä pidetään pitkästyttävinä ja vakavina, psykologien ajatellaan analysoivan kaikkea mitä teet ja sanot, papit puhuvat vain uskosta ja yrittävät käännyttää, ekonomit ovat kiinnostuneita vain rahan hankkimisesta, lääkäri kritisoi epäterveitä elintapojasi ja poliisi tarkkailee, rikotko jotakin lakia. Monet ammatit herättävät ihmisissä negatiivisia tunteita, jos lähipiirissä ei ennestään ole kyseisen ammatin edustajaa.
Sama kaava toistuu, kun yritän tutustua uusiin ihmisiin. Aluksi minulle ollaan ystävällisiä ja kiinnostuneita, jutellaan normaalisti. Kanssani haluta tutustua lähemmin, kun kuullaan, mitä teen työkseni. Sillä ei näytä olevan väliä, etten ole stereotypinen ammattikuntani edustaja. Turhauttaa, kun ystävyyssuhteiden ja parisuhteen saaminen on niin vaikeaa ammattiini kohdistuvien epäluulojen takia. Samalla alalla olevat eivät ammattia ihmettele, mutta olisi mukava saada juttuseuraa muualtakin kuin työpaikalta.
Onko joku muu törmännyt vastaavaan? Oletteko päässeet ongelmasta jotenkin eroon? Entä onko joku ammatti sinulle turn off ystävässä tai kumppanissa? Miksi?
Ap
Kommentit (177)
Ymmärrän ap:ta. Oma ammattini ei ole ongelma ystävilleni, jotka olen tuntenut jo ennen työelämää. Kun kaipaisin uusia ystäviä muutettuani pienelle paikkakunnalle, onkin ammattini ongelma. Moni on pikkupaikkakunnalla vähemmän koulutettu ja korkeakoulutuksen saanut ihminen nähdään jotenkin hienompana ihmisenä, vaikka ihan tavallisia pulliaisia me maisteritkin ollaan. Ihmisillä on myös ennakkoluuloja. Uskonnonopettajana mun ajatellaan asuvan kahdestaan kissan kanssa ja kutovan illat pitkät villasukkia, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
T. Uskonnonopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattikunta, jonka edustajilla ei ole ystäviä. Vaikea kuvitella.
Musta ois kiva tietää, miks pappeus on monille niin iso kynnyskysymys?
-pappi
Vierailija kirjoitti:
Musta ois kiva tietää, miks pappeus on monille niin iso kynnyskysymys?
-pappi
Pappi on tod.näk. uskovainen, joten tuskin hän...
...viettäisi yhtä rentoa elämää kuin itse vietän
...hyväksyisi minua, kun en usko samalla tavalla
...olisi kovin suvaitsevainen ihminen
...osaisi puhua muustakin kuin uskonnosta
Tässä nyt muutamia mainitakseni, en siis voisi kuvitella olevani papin ystävä, sori vaan.
Hyvä ystäväni on siivooja ja on minulla kaveripiirissä mm. lähihoitajaa, esimiestä ja kioskinmyyjää.
Terveisin ministeriön psyko-kansliapäällikkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Uusi naistuttavuus arvelee usein ulkoisen olemuksen perusteella, että oon metsuri, palomies tai jokin raskaan fyysisen työn tekijä. No homma kuivahtaa kasaan, kun selviääkin, että oon matikan ja tietotekniikan ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta ois kiva tietää, miks pappeus on monille niin iso kynnyskysymys?
-pappi
Pappi on tod.näk. uskovainen, joten tuskin hän...
...viettäisi yhtä rentoa elämää kuin itse vietän
...hyväksyisi minua, kun en usko samalla tavalla
...olisi kovin suvaitsevainen ihminen
...osaisi puhua muustakin kuin uskonnosta
Tässä nyt muutamia mainitakseni, en siis voisi kuvitella olevani papin ystävä, sori vaan.
No siinäpä oli rento ja suvaitsevainen tapa ajatella toisesta ihmisestä. Näin uskovana ihmisenä vaikutat valitettavan ahdasmieliseltä, joten se estää ystävyyden.
Miten kukaan voi edes kuvitella, että uskonnollinen vakaumus vaikuttaa siihen, mistä ihminen osaa puhua? Papit ovat kuitenkin akateemisen koulutuksen läpikäyneitä, ja Suomessa ihan maallisen sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta ois kiva tietää, miks pappeus on monille niin iso kynnyskysymys?
-pappi
Pappi on tod.näk. uskovainen, joten tuskin hän...
...viettäisi yhtä rentoa elämää kuin itse vietän
...hyväksyisi minua, kun en usko samalla tavalla
...olisi kovin suvaitsevainen ihminen
...osaisi puhua muustakin kuin uskonnosta
Tässä nyt muutamia mainitakseni, en siis voisi kuvitella olevani papin ystävä, sori vaan.
Tiedän aika monta pappia ja kaikki ovat suvaitsevaisempia ja ennakkoluulottomampia kuin sinä
eri
Mulle joskus tehtiin baarissa selväksi että kun olen hoitaja niin lähden varmaan kenen tahansa matkaan kun vähän puhutaan nätisti ja kehutaan! Tämä siitäkin huolimatta että tein hyvin selväksi olevani perheellinen ja naimisissa. Olin kuvitellut hoitajien ja parturikampaajien maineen olevan urbaani legenda, mutta näköjään on urpoja jotka tosissaan uskovat että kaikki kyseisten ammattiryhmien edustajat antavat kenelle tahansa milloin tahansa:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienelle kylälle muuttaessani huomasin minäkin, että omasta mielestäni ihan tavisammatin harjoittajana sainkin osakseni erilaista suhtautumista kuin ennen. Olen korkeasti koulutettu ja opetustyössä. Helsingissä asuessani lähes kaikki tuttavani olivat joko paremmin tai yhtä koulutettuja kuin minä. Täällä maalla en kehtaa välttämättä mainita ammattiani, vaan kerron "työskenteleväni nuorten parissa". Enkä todellakaan kehtaa mainita olevani menossa vaikkapa ystävän väitöskaronkkaan, koska tämäkin (minun elämässäni ihan tavallinen, joskin toki iloa ja kunnioitusta herättävä) asia nähtäisiin lesoiluna.
Jos kerron opettavani äidinkieltä ja kirjallisuutta (tai vielä pahempaa, tulen maininneeksi toisen pääaineeni, pienen akateemisen alan, nimen), osa porukasta menee jotenkin lukkoon. Saan usein kuulla kiusaantuneita muistoja omista kouluajoista tai vähättelyä omasta oikeinkirjoituksesta. On kaikenlaisia stereotypisiä käsityksiä siitä, ettei seurassani muka voisi kiroilla tai muuten olla oma itsensä. Omat oppilaani ovat seurassani paljon luontevampia kuin satunnaiset aikuiset näillä kylillä. Koulumaailma on muuttunut valtavasti ihan parissa vuosikymmenessä.
Onneksi ei tarvitse enää testata viehätysvoimaa baarissa, koska ainakin näillä seuduilla jäisin varmasti ilman seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sosiaalityöntekijä. Jos sanon tämän baarissa jollekin, kysytään yleensä: 1. Voinko hankkia heille kämpän kaupungilta, 2. Voinko myöntää toimeentulotukea yms. Hoitaa hänen asiansa. No en voi😀. Voin neuvoa, mutta ei muuta.
Täällä toinen sossu. Minä en juhlissa / baarissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa enää kerro ammattiani uusille tuttavuuksille, koska ärsyttää että heti alkaa kysely: 1. Maksatteko te oikeesti nexxxreille taulutelkkarit ja ajokoulut? 2. Miksi et sä vain laita kaikkia lusmuja ja nexxxreitä töihin? 3. Kuinka paljo rahaa nexxxreille maksetaan kuukaudessa? 4. Miks nexxxrit saa sossusta enemmän rahaa ku suomalaiset? Jne, jne.
Kun olen kertonut vanhoille tuttaville, että perustoimeentulotuki siirtyy kelaan, niin olen saanut kysymyksen "no mitä sä nyt sitten rupeet tekeen?" :) joo, eihän sossut muuta teekkään kuin laske perustoimeentulotukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta ois kiva tietää, miks pappeus on monille niin iso kynnyskysymys?
-pappi
Pappi on tod.näk. uskovainen, joten tuskin hän...
...viettäisi yhtä rentoa elämää kuin itse vietän
...hyväksyisi minua, kun en usko samalla tavalla
...olisi kovin suvaitsevainen ihminen
...osaisi puhua muustakin kuin uskonnosta
Tässä nyt muutamia mainitakseni, en siis voisi kuvitella olevani papin ystävä, sori vaan.
Tässä vähän näkökulmaa näin papin vaimolta :D
- Suurin osa tuntemistani papeista ovat ihan rentoja täysin tavallisia ihmisiä. Käyttävät alkoholia, käyvät baareissa ja keikoilla, he myös kiroilevat. Pari tuntemaani pappia tekevät myös stand-up keikkoja. Papitkin löhöävät sohvalla, katsovat Netflixiä, käyvät lenkillä tai kuntosalilla
- Kyllä ne papit ateistit hyväksyvät. Miksi ihmeessä eivät hyväksyisi? Ei se ole heiltä millään tavalla pois.
- Papit puhuvat enimmäkseen kaikesta muusta paitsi uskonnosta. En edes muista, milloin olisin viimeksi mieheni kanssa viimeksi uskonnosta puhunut.
Perhana ei se uskonto ole koko elämä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Olen kauppakorkeakoulun käynyt ja alani töissä, mutta ulkoisesti en näytä siltä. En pukeudu hienoihin vaatteisiin, vaan tyylini on hipahtava. Joogaan ja olen kasvissyöjä. Kerran eräs mies purskautti juomat suustaan baarissa, kun kuuli työstäni. Ja kyllä, ammattini herättää monissa kielteisiä fiiliksiä.
No mutta kyllähän se jotain kertoo ihmisestä jos menee kauppakorkeaan.
No ei se kyllä ihan kauheasti kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta hauskaa lakimiestä, vapaamielistä pappia tai sosiaalidemokraatteja kannattavaa kylteriä olet tavannut? :D
Hyvinkin monta :)
Vierailija kirjoitti:
Pienelle kylälle muuttaessani huomasin minäkin, että omasta mielestäni ihan tavisammatin harjoittajana sainkin osakseni erilaista suhtautumista kuin ennen. Olen korkeasti koulutettu ja opetustyössä. Helsingissä asuessani lähes kaikki tuttavani olivat joko paremmin tai yhtä koulutettuja kuin minä. Täällä maalla en kehtaa välttämättä mainita ammattiani, vaan kerron "työskenteleväni nuorten parissa". Enkä todellakaan kehtaa mainita olevani menossa vaikkapa ystävän väitöskaronkkaan, koska tämäkin (minun elämässäni ihan tavallinen, joskin toki iloa ja kunnioitusta herättävä) asia nähtäisiin lesoiluna.
Jos kerron opettavani äidinkieltä ja kirjallisuutta (tai vielä pahempaa, tulen maininneeksi toisen pääaineeni, pienen akateemisen alan, nimen), osa porukasta menee jotenkin lukkoon. Saan usein kuulla kiusaantuneita muistoja omista kouluajoista tai vähättelyä omasta oikeinkirjoituksesta. On kaikenlaisia stereotypisiä käsityksiä siitä, ettei seurassani muka voisi kiroilla tai muuten olla oma itsensä. Omat oppilaani ovat seurassani paljon luontevampia kuin satunnaiset aikuiset näillä kylillä. Koulumaailma on muuttunut valtavasti ihan parissa vuosikymmenessä.
Onneksi ei tarvitse enää testata viehätysvoimaa baarissa, koska ainakin näillä seuduilla jäisin varmasti ilman seuraa.
Toinen äikänope täällä! Monet tosiaan kommentoivat inhoavansa äikkää tms. kun kuulevat ammattini. Monet myös tuntuvat odottavan minulta jonkinlaista puolustelevaa reaktiota. Usein olen todennut vain, että "entäs sitten?", ja ihmiset tuntuvat pettyneiltä.
Vierailija kirjoitti:
Musta ois kiva tietää, miks pappeus on monille niin iso kynnyskysymys?
-pappi
Ennen papit olivat yhteisön moraalin ylläpitäjiä ja tuomitsivat helposti. Eräs pappi oli alkoholisti mutta kesti pitkään ennen kuin asia tuli julki koska ihmiset eivät suostuneet uskomaan negatiivisia puheita papista. Avoliitossa asuminen tai avioton lapsi olivat ehdottomasti kiellettyjä. Nyt asiat ovat Suomessa muuttuneet, eräässä ohjelmassa pappi vihki viimeisillään raskaana olevan morsiamen ja heillä taisi olla vanhempaa jälkikasvua myös häissä mukana.
gu kirjoitti:
Insinööri on kait alhaisin rotu joika taapertaa kahdella jalalla.
Ainoastaa niinä tapauksessa, että on myös Suomalainen valkoinen kristitty heteromies. Muilla on vielä jonkin verran ihmisarvoa. En tässä viitsi kertoa, millä kriteereillä saa suurimman statuksen kun mitataan oikeutta olemassaoloon.
Ammattien kautta stereotypioiden luominen kertoo ihmisen huonosta sivistyksestä ja jämähtämisestä omaan kuplaansa. Totta kai jotain voi päätellä ihmisen asenteesta rahaan ja opiskeluun esimerkiksi siitä onko hän kaupan kassan täti vai bisnesnainen, mutta ammattikunnille yleisen "luonteen" luominen on naurettavaa.. Ei se koulutus kerro huumorintajustasi tai vaikka moraalistasi yhtään mitään.
Stereotypiat istuvat lujassa, mutta tietyillä ihmisillä, ei kaikilla. Olen ollut huomaavinani, että nykyään yhä useampi ymmärtää, että työ ei ole yhtä kuin ihminen...johtuuko työllisyystilanteesta vai siitä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä useampi on ehtinyt vaihtaa alaa, mene ja tiedä? Jollain on joka tapauksessa elettävä, jos se kutsumus ei elätä, ja niissä tapauksissa hyvin työllistävä ala plan B:nä ei ole pöllömpi valinta.
Ystävyys- tai parisuhteisiini ammatti ei ole koskaan vaikuttanut, kemiat ratkaisevat. Baariaikoja en muista.
Laitoshuoltaja, gradua kasailemassa, jatko-opinnot suunnitteilla
Olen itse äskettäin valmistunut sairaanhoitaja enkä yleensä kuuluta ammattiani kenellekään vaan pysyn visusti hiljaa. Toki jos julkisella alueella vaikkapa joku saa sairaskohtauksen niin toki menen välittömästi auttamaan, onhan se jo velvollisuus. Jos joku kysyy ammattiani niin kerron toki myös sillon. Noin yleisesti ei kuitenkaan huvita tehdä työtä vapaa-ajallakin.. Aika hyvin on auttanut se, etten yksinkertaisesti puhu mitään ammatistani.