Mitä tehdä, kun minuun ei haluta tutustua lähemmin ammattini takia?
Ihmisillä on usein stereotypioita eri ammattien edustajista, usein hyvin kärjistettyjäkin. Lakimiehiä pidetään pitkästyttävinä ja vakavina, psykologien ajatellaan analysoivan kaikkea mitä teet ja sanot, papit puhuvat vain uskosta ja yrittävät käännyttää, ekonomit ovat kiinnostuneita vain rahan hankkimisesta, lääkäri kritisoi epäterveitä elintapojasi ja poliisi tarkkailee, rikotko jotakin lakia. Monet ammatit herättävät ihmisissä negatiivisia tunteita, jos lähipiirissä ei ennestään ole kyseisen ammatin edustajaa.
Sama kaava toistuu, kun yritän tutustua uusiin ihmisiin. Aluksi minulle ollaan ystävällisiä ja kiinnostuneita, jutellaan normaalisti. Kanssani haluta tutustua lähemmin, kun kuullaan, mitä teen työkseni. Sillä ei näytä olevan väliä, etten ole stereotypinen ammattikuntani edustaja. Turhauttaa, kun ystävyyssuhteiden ja parisuhteen saaminen on niin vaikeaa ammattiini kohdistuvien epäluulojen takia. Samalla alalla olevat eivät ammattia ihmettele, mutta olisi mukava saada juttuseuraa muualtakin kuin työpaikalta.
Onko joku muu törmännyt vastaavaan? Oletteko päässeet ongelmasta jotenkin eroon? Entä onko joku ammatti sinulle turn off ystävässä tai kumppanissa? Miksi?
Ap
Kommentit (177)
Valitettavasti uskon, että vika on jossain muussa kuin ammattiisi liittyvissä mielikuvissa.
No älä vaan kerro mitä teet työksesi.
AP:n työ on "vittumainen arvuuttelija".
Olen huomannut saman kuin AP. Olen kauppakorkeakoulun käynyt ja alani töissä, mutta ulkoisesti en näytä siltä. En pukeudu hienoihin vaatteisiin, vaan tyylini on hipahtava. Joogaan ja olen kasvissyöjä. Kerran eräs mies purskautti juomat suustaan baarissa, kun kuuli työstäni. Ja kyllä, ammattini herättää monissa kielteisiä fiiliksiä.
On ihmisen ammatilla väliä, väitti joku mitä tahansa. Tuskin pössyttelijä haluaa kaveerata poliisin kanssa, elämästään nautiskelevaa ylipainoista tuskin näkee ravitsemusterapeutin puolisona jne.
Hyvä ystäväni on pappi ja hän sanoo ihmisten suhtautuvan pappiin hyvin vaihtelevasti. Moni välttelee, sillä ajatellaan papin tuomitsevan jotenkin. Toisaalta tullaan puhumaan mieltä painavista asioista, koska "ethän sä kellekään voi kertoo et petän miestäni, keh keh". Ystäväni on suvaitsevainen ja ihan tavallinen, mutta silti ihmisten on vaikea suhtautua hänen ammattiinsa normaalisti. Ei se ammatti kerro, millainen ihminen on.
Jos ihminen kertoo olevansa vaikka patologi tai gynekologi, kyllä aika moni miettii, miksi ihminen on noihin hommiin hakeutunut...
Kaverin ammatilla ei mulle ole oikeastaan väliä, mutta kumppanin ammatilla on. En voisi kuvitella olevani papin kanssa, kun en ole uskovainen tai syöpälääkärin kanssa, kun en jaksaisi marmatusta polttamisestani. Arjessa ajatusten erilaisuus näkyisi liikaa.
Haluatko vastauksen, jossa analysoidaan jokainen mainitsemasi ammattiryhmä ja syyt siihen, miksi ihmiset eivät halua tutustua noiden ryhmien edustajiin? Tuletko ystävällisesti takaisin tunnin kuluttua, alan nyt kirjoittaa pitkää vastausta sinulle.
Olen hoitoalalla. Varsinkaan baarissa en suostu kertomaan tätä, sillä heti alkaa tenttaaminen ja kysely "voisitko vilkaista tota mun jalkaa/selkää"...Raivostuttavaa, haluan olla ihan rauhassa baarissa eikä kiinnosta vastata kyselyihin "mitä, miten sä voit juoda eiks sun pitäis elää terveellisesti?". Argh!
Olen huomannut että harrastuksillakin on väliä, olen osallistunut katupartiointiin ja mielenosoituksiin rajojen sulkemisen puolesta ja nyt kun puhun ylpeydellä isämmaallisesta toiminnastani tuntuu olevan entistä hankalampaa saada suomalaistanaista ja pitää turvautua maksulliseen tuontitavaraan, jopa afrikasta.
Enpä usko, että ammatilla on vaikutusta tuttavuus- ja ystävyyssuhteiden muodostumiseen. Kyllä se ihminen itse ratkaisee. Löytyykö yhteistä säveltä ja kemiaa.
No, jos paljastuisi, että uusi tuttavuus näyttelee työkseen pornofilmeissä tai toimii huumeidenvälittäjänä, jättäisin syvemmän ystävystymisen sikseen. Muutoin on ihan sama, mitä hommia tekee.
Insinööri on kait alhaisin rotu joika taapertaa kahdella jalalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Olen kauppakorkeakoulun käynyt ja alani töissä, mutta ulkoisesti en näytä siltä. En pukeudu hienoihin vaatteisiin, vaan tyylini on hipahtava. Joogaan ja olen kasvissyöjä. Kerran eräs mies purskautti juomat suustaan baarissa, kun kuuli työstäni. Ja kyllä, ammattini herättää monissa kielteisiä fiiliksiä.
No mutta kyllähän se jotain kertoo ihmisestä jos menee kauppakorkeaan.
Veljeni on poliisi ja jaksaa aina naureskella, kuinka stereotyyppisesti ihmiset suhtautuvat. Työvaatteissa/autolla liikkuessa ihmiset käyttäytyvät paremmin esim. liikenteessä. Osa naisista flirttailee avoimesti, kun uniformu on heistä kiehtova. Baarissa suhtautuminen kuulemma vaihtelee.
Kanssani haluta tutustua lähemmin
Halutaanko vai ei haluta?
Kuinka monta hauskaa lakimiestä, vapaamielistä pappia tai sosiaalidemokraatteja kannattavaa kylteriä olet tavannut? :D
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitoalalla. Varsinkaan baarissa en suostu kertomaan tätä, sillä heti alkaa tenttaaminen ja kysely "voisitko vilkaista tota mun jalkaa/selkää"...Raivostuttavaa, haluan olla ihan rauhassa baarissa eikä kiinnosta vastata kyselyihin "mitä, miten sä voit juoda eiks sun pitäis elää terveellisesti?". Argh!
Tutuissani on hoitoalan ihmisiä, enkä koskaan ole moisesta kuullutkaan. Vastauksesi rivien välistä ainakin moni osaa jo päätellä, mistä sinun kohdallasi kiikastaa.
Mitä väliä AP:n ammatilla on? Olipa hän psykologi/lakimies/pappi/patologi/maksullinen nainen tai mies, haukuttaisiin ammatti palstalla lyttyyn kuitenkin.
Oletko pyöveli?