Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun minuun ei haluta tutustua lähemmin ammattini takia?
18.02.2017 |
Ihmisillä on usein stereotypioita eri ammattien edustajista, usein hyvin kärjistettyjäkin. Lakimiehiä pidetään pitkästyttävinä ja vakavina, psykologien ajatellaan analysoivan kaikkea mitä teet ja sanot, papit puhuvat vain uskosta ja yrittävät käännyttää, ekonomit ovat kiinnostuneita vain rahan hankkimisesta, lääkäri kritisoi epäterveitä elintapojasi ja poliisi tarkkailee, rikotko jotakin lakia. Monet ammatit herättävät ihmisissä negatiivisia tunteita, jos lähipiirissä ei ennestään ole kyseisen ammatin edustajaa.
Sama kaava toistuu, kun yritän tutustua uusiin ihmisiin. Aluksi minulle ollaan ystävällisiä ja kiinnostuneita, jutellaan normaalisti. Kanssani haluta tutustua lähemmin, kun kuullaan, mitä teen työkseni. Sillä ei näytä olevan väliä, etten ole stereotypinen ammattikuntani edustaja. Turhauttaa, kun ystävyyssuhteiden ja parisuhteen saaminen on niin vaikeaa ammattiini kohdistuvien epäluulojen takia. Samalla alalla olevat eivät ammattia ihmettele, mutta olisi mukava saada juttuseuraa muualtakin kuin työpaikalta.
Onko joku muu törmännyt vastaavaan? Oletteko päässeet ongelmasta jotenkin eroon? Entä onko joku ammatti sinulle turn off ystävässä tai kumppanissa? Miksi?
Ap
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se teette työksenne, jotka täällä toisten ammatteja kritisoitte?
Eiköhän ne tapaukset ole työttömiä loisia jotka juuri ja juuri jaksavat sossulaput täyttää että tulee rahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen naisen mikä toimii maatalouslomittajana,vapaalla ollessa siitä ei kukaan voisi uskoa että touhuaa lantsarit jalassa paskassa päivät pitkät.
Joskus hiipinyt mieleen miltä tuntuisi jos se runkkaisi kunnolla mua?
On kertonut olevansa hyvä käsinlypsäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tietotekniikan DI. En ole vuosikausiin käynyt baareissa, mutta silloin nuorempana kun kävin, niin voi että oli mahdotonta tutustua miehiin sen jälkeen, jos menin vastaamaan, kun kysyttiin, mitä teen.
Suurin osa päivitteli ensin pitkään ja hartaasti, että en yhtään näytä siltä, eikä kuulemma olisi ikinä arvannut, jne.
Ja sen jälkeen oli kaksi mahdollista jatkoa: Jos mies itse ymmärsi mitään tietotekniikasta, niin alkoi joko keskustelu tietotekniikkaan liittyvistä asioista tai tenttaaminen, että osaanko minä muka oikeasti jotain. Jos taas mies ei itse kokenut ymmärtävänsä tietotekniikkaa, niin keskustelu meni joko tietotekniikka-alan dissaamiseen tai sitten semmoiseksi käsittämättömäksi alemmuuskompleksin potemiseksi.
Ja kyllä, yritin aina kääntää keskustelun muihin aiheisiin, mutta ei, kun ei...
Uusien naispuolisten tuttavuuksien kanssa ja miesdiplomi-insinöörien kanssa keskustelu sujui ja sujuu edelleenkin mainiosti, eli en oikein usko, että vika olisi mun kommunikoinnissani, vaikka sitäkin oon kyllä moneen kertaan miettinyt. Naisdippainsseihin kohdistuu ennakkoluuloja, ei sille mitään voi.
Eli ymmärrän sua ap, vaikka omalla kohdallani ongelma rajoittui vain toiseen sukupuoleen.
Naisdippainssit on äijämäisiä loppahuulia.
gg
Hesarissa oli tänään kuva vanhemmasta UPM:läisestä DI-naisesta. On hoikka, sporttinen ja coolilla tavalla sexy :)
En voisi seurustella teurastajan tai lihanleikkaajan kanssa. Oikeastaan en haluaisi sellaiseen tutustua edes kaverina. Samoin kaikki metsästykseen ja aseisiin liittyvät työt on täysi turn-off. Sika- tai broileritilallinen myös. Tai turkistarhaaja.
Jos tuntuu siltä ettet saa seuraa ammattisi takia, niin mikset vaihda alaa?
Vierailija kirjoitti:
On älyttömän vaikea ymmärtää, miten ihmiset voivat olla noin tyhmiä. Saan kohta aivohalvauksen tuosta typeryydestä ja suppeasta ajattelutavasta. Ulostaudun palstalta.
Sama täällä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammattien kautta stereotypioiden luominen kertoo ihmisen huonosta sivistyksestä ja jämähtämisestä omaan kuplaansa. Totta kai jotain voi päätellä ihmisen asenteesta rahaan ja opiskeluun esimerkiksi siitä onko hän kaupan kassan täti vai bisnesnainen, mutta ammattikunnille yleisen "luonteen" luominen on naurettavaa.. Ei se koulutus kerro huumorintajustasi tai vaikka moraalistasi yhtään mitään.
Niin totta!
Vierailija kirjoitti:
En voisi seurustella teurastajan tai lihanleikkaajan kanssa. Oikeastaan en haluaisi sellaiseen tutustua edes kaverina. Samoin kaikki metsästykseen ja aseisiin liittyvät työt on täysi turn-off. Sika- tai broileritilallinen myös. Tai turkistarhaaja.
Jos tuntuu siltä ettet saa seuraa ammattisi takia, niin mikset vaihda alaa?
Oletko kasvissyöjä/vegaani? Jos et niin tekopyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sahamies kirjoitti:
Olen preparaattori. Siis se, joka valmistelee vainajan patologille ruumiinavausta varten. Sahaa kallon auki ja muuta sellaista.
Olen huomannut, että kun kerron esimerkiksi baarissa naisille ammatistani ja kaikista hassuista sattumuksista, joita siinä on käynyt, tunnelma hyyryy aika äkkiä. Nykyään tyydyn yleensä sanomaan, että olen liha-alalla, tuotantohommissa.
Elämä on tosiaan aika epäoikeudenmukaista.
Keksi parempi! 😒
Kyllä mies tykkää jos ninen on bussienkorjaaja:)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sahamies kirjoitti:
Olen preparaattori. Siis se, joka valmistelee vainajan patologille ruumiinavausta varten. Sahaa kallon auki ja muuta sellaista.
Olen huomannut, että kun kerron esimerkiksi baarissa naisille ammatistani ja kaikista hassuista sattumuksista, joita siinä on käynyt, tunnelma hyyryy aika äkkiä. Nykyään tyydyn yleensä sanomaan, että olen liha-alalla, tuotantohommissa.
Elämä on tosiaan aika epäoikeudenmukaista.
Ai kamala, kun alkoi hymyilyttämään viestisi! Minulla on todella musta huumori, joten ymmärtäisin nuo hassut sattumukset. Harmi ettemme ole kohdanneet...
Vierailija kirjoitti:
Olen keinosiementäjä
Ap
Meillä maalla lapsuuskodissani ja yhtesössä kyllä arvostettiin. Oli tärkeä juttu kun keinosiementäjä oli tulossa - kuten tietysti kaikki muukin, mikä kuului karjatalous-elinkeinon harjoittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin ammatilla ei mulle ole oikeastaan väliä, mutta kumppanin ammatilla on. En voisi kuvitella olevani papin kanssa, kun en ole uskovainen tai syöpälääkärin kanssa, kun en jaksaisi marmatusta polttamisestani. Arjessa ajatusten erilaisuus näkyisi liikaa.
Ei se aina näy. Olen naimisissa papin kanssa, mutta en usko enkä kuulu kirkkoon. Eipä kuulemma miestäni kiinnosta, kuulunko johonkin uskontokuntaan vai en :D Elämä on meilläkin ihan normaalia perhearkea.
Leipäpappi.
Nautitteko päivälliset ehtoollisviinin kanssa?
Jaha, tavoittelet näköjään intohimoisesti palstan pikkusieluisimman kommentoijan titteliä?
Yksi minunkin kavereistani on pappi. Eronnut yhden lapsen äiti, joka harrastaa kirjallisuutta, klassista kuorolaulua, tuontioluita ja keikoilla käyntiä mukaan lukien Tuska-festivaali. Ei todellakaan mikään tuomitseva tiukkapipo, vaan ihmisläheinen ja rento tyyppi :)
Ei minua kyllä häiritsisi, että ihminen on keinosiementäjä. Siitähän voi tulla hauskaa juttua. Onko keinosiementäjällä muuten hyvä palkka? Tietty jos nainen etsii jotain uraohjusta rinnalleen, kuten jotkut tekevät, niin tuossa ei taida olla kovin selkeää urapolkua? Mutta minusta joku teurastamossa työskentelevä esimerkiksi olisi aika hankala kaveriksi. Siitä heräisi kysymys, miten joku voi kovettaa itsensä niin, että pystyy hommaansa. Mutta keinosiemennys, sehän on elämän puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs se teette työksenne, jotka täällä toisten ammatteja kritisoitte?
Olen tekninen kirjoittaja. Se kyllä saa ihmisten kasvot hyytymään. Nykyään sanonkin näin.
Olen kirjoittaja.
-Tekninen kirjoittaja.
Työstäni kyllä tykkään, välillä se on tylsää, mutta joskus yllättävän hauskaakin. Kuten kaikki työt varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ministeriön kansliapäällikkö kirjoittaa palstalle? Olisi kiva tietää.
No sehän oli tuossa. Psykoministeriön. :-D
Ei tule mieleen yhtään ammattia joka saisi minut pakenemaan paikalta, mutta vaikka olen itse epäpoliittinen henkilö, niin poliittinen aktiivisuus vihervasemmistossa kyllä saisi minut etsimään muuta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Olen kauppakorkeakoulun käynyt ja alani töissä, mutta ulkoisesti en näytä siltä. En pukeudu hienoihin vaatteisiin, vaan tyylini on hipahtava. Joogaan ja olen kasvissyöjä. Kerran eräs mies purskautti juomat suustaan baarissa, kun kuuli työstäni. Ja kyllä, ammattini herättää monissa kielteisiä fiiliksiä.
Sama täällä ja samalla alalla. Sana rahoiutus- tittelin edessä on todellinen kauhu. Yksillä treffeillä mies jopa suoraan sanoi, että "Mä en varmaan sitte sulle kelpaa" ja lähti treffeiltä kesken kaiken. Ja juu kotiin tullessa olen lähes aina verkkareissa. En todellakaan viihdy jakkupuvussa.
En ymmärrä, miksi jollekin baarituttavuudelle edes tarvitsee kertoa ammattiaan. Itse olen konsultti. Ammattikunta, joka monella saa karvat pystyyn. Jos joku hyvän päivän tuttu sattuisi kysymään, niin vastaisin projektipäällikkö, sillä niitä hommia olen viimeisen 10 vuotta tehnyt. Mutta eipä minulta ole baareissa pahemmin ammattia tivattu.
Ja kyllä. Olen oman ammattikuntani edustajan näköinen ja taidan olla myös tapainen.
gu kirjoitti:
Insinööri on kait alhaisin rotu joika taapertaa kahdella jalalla.
Oho! 91 alapeukkua! - tykätääks tääl todella MUKA insinööreistä? Meikä on meinaan yksi sellainen.
Mikä ero on AIDS:lla ja insinöörillä ....AIDS kehittyy.
Ainahan toisten ammatteja dissaavia löytyy. Etsi suvaitsevaisempaa seuraa.