Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun minuun ei haluta tutustua lähemmin ammattini takia?
18.02.2017 |
Ihmisillä on usein stereotypioita eri ammattien edustajista, usein hyvin kärjistettyjäkin. Lakimiehiä pidetään pitkästyttävinä ja vakavina, psykologien ajatellaan analysoivan kaikkea mitä teet ja sanot, papit puhuvat vain uskosta ja yrittävät käännyttää, ekonomit ovat kiinnostuneita vain rahan hankkimisesta, lääkäri kritisoi epäterveitä elintapojasi ja poliisi tarkkailee, rikotko jotakin lakia. Monet ammatit herättävät ihmisissä negatiivisia tunteita, jos lähipiirissä ei ennestään ole kyseisen ammatin edustajaa.
Sama kaava toistuu, kun yritän tutustua uusiin ihmisiin. Aluksi minulle ollaan ystävällisiä ja kiinnostuneita, jutellaan normaalisti. Kanssani haluta tutustua lähemmin, kun kuullaan, mitä teen työkseni. Sillä ei näytä olevan väliä, etten ole stereotypinen ammattikuntani edustaja. Turhauttaa, kun ystävyyssuhteiden ja parisuhteen saaminen on niin vaikeaa ammattiini kohdistuvien epäluulojen takia. Samalla alalla olevat eivät ammattia ihmettele, mutta olisi mukava saada juttuseuraa muualtakin kuin työpaikalta.
Onko joku muu törmännyt vastaavaan? Oletteko päässeet ongelmasta jotenkin eroon? Entä onko joku ammatti sinulle turn off ystävässä tai kumppanissa? Miksi?
Ap
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Kaverin ammatilla ei mulle ole oikeastaan väliä, mutta kumppanin ammatilla on. En voisi kuvitella olevani papin kanssa, kun en ole uskovainen tai syöpälääkärin kanssa, kun en jaksaisi marmatusta polttamisestani. Arjessa ajatusten erilaisuus näkyisi liikaa.
Ei se aina näy. Olen naimisissa papin kanssa, mutta en usko enkä kuulu kirkkoon. Eipä kuulemma miestäni kiinnosta, kuulunko johonkin uskontokuntaan vai en :D Elämä on meilläkin ihan normaalia perhearkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen kertoo olevansa vaikka patologi tai gynekologi, kyllä aika moni miettii, miksi ihminen on noihin hommiin hakeutunut...
Tiedätkö edes mitä patologit tekevät työkseen? Ihmisillä tuntuu olevan vääriä käsityksiä.
Toiset on vaan ennakkoluuloisempia kuin toiset.
Palstalla on ketju, jossa kysytään miten ihmiset ovat yrittäneet hyötyä ammatistasi (kuinka kampaajalta toivotaan ilmaisia kampauksia/värjäyksiä yms). Kyllähän ammatit herättää ihmisissä tunteita, ihan normaalia se on. Fiksut aikuiset osaa olla välittämättä asiasta liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Olen kauppakorkeakoulun käynyt ja alani töissä, mutta ulkoisesti en näytä siltä. En pukeudu hienoihin vaatteisiin, vaan tyylini on hipahtava. Joogaan ja olen kasvissyöjä. Kerran eräs mies purskautti juomat suustaan baarissa, kun kuuli työstäni. Ja kyllä, ammattini herättää monissa kielteisiä fiiliksiä.
No mutta kyllähän se jotain kertoo ihmisestä jos menee kauppakorkeaan.
Minulla on lähipiirissä useitakin kauppakorkean käyneitä ja yksi alan opiskelija. Kukaan ei vastaa mitään stereotyyppi-ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ammattisi tuomat lieveilmiöt häiritsevät, miksi et vaihda alaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruumisautoilija on varmaan ammattina sellainen, jollaisen kaveri/puoliso olisi vaikea olla.
Vierailija kirjoitti:
Olen keinosiementäjä
Ap
miksi olet valinnut tuon ammatin? kyllä ammatti jotain kertoo ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni on pappi ja hän sanoo ihmisten suhtautuvan pappiin hyvin vaihtelevasti. Moni välttelee, sillä ajatellaan papin tuomitsevan jotenkin. Toisaalta tullaan puhumaan mieltä painavista asioista, koska "ethän sä kellekään voi kertoo et petän miestäni, keh keh". Ystäväni on suvaitsevainen ja ihan tavallinen, mutta silti ihmisten on vaikea suhtautua hänen ammattiinsa normaalisti. Ei se ammatti kerro, millainen ihminen on.
Eihän se että on pappi välttämättä tarkoita että on uskovainen. Onhan nk. leipäpappeja. Pappi voi juoda esim. olutta tai pettää vaimoaan. Näitä pettämisjuttujahan on ollut julkisuudessakin.
Älä kerro ammattiasi muille niin yksityiskohtaisesti, kerro vähän sinnepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ammattiasi muille niin yksityiskohtaisesti, kerro vähän sinnepäin.
Mites pitemmän päälle esim. puolisolta meinaat ammattisi peittää?
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Olen kauppakorkeakoulun käynyt ja alani töissä, mutta ulkoisesti en näytä siltä. En pukeudu hienoihin vaatteisiin, vaan tyylini on hipahtava. Joogaan ja olen kasvissyöjä. Kerran eräs mies purskautti juomat suustaan baarissa, kun kuuli työstäni. Ja kyllä, ammattini herättää monissa kielteisiä fiiliksiä.
No siis yleensä tuolla koulutuksella on rahaa ja nimenomaan nykyään ne, joilla on rahaa välittävät laadukkaasta ruuasta ja harrastavat liikuntaa.
WT:t ei sen kummemmin joogaa. Olen 24-vuotias ja myös kaupallisella alalla, kyllä on paljon sinun kaltaisia tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet luulee minun olevan juristi tai ekonomi alkuun, mutta kun kerron olevani insinööri, "no et varmana oo, et oo yhtään sen tyyppinen..."
Vierailija kirjoitti:
Olen keinosiementäjä
Ap
Miten alan työllisyys nykyään? Tiloja on vähemmän ja kuulin, että isoilla tiloilla jotkut hankkivat seminologin pätevyyden itselleen kulujen vähentämiseksi. Sukulaisen emolehmätilalla puolestaan on oma sonni, jota vaihdetaan aina parin vuoden välein.
No en ole kokenut kertaakaan ihmettelyä. DI, nainen.
Mitä SITTEN jos stereotypiakysymykset tulevat esille uuden tuttavuuden kanssa? Ehkä se nyt on luonteva heittää tollasta läppää jos ei ole muutakaan keskusteltavaa? Älkää ottako asioita niin vakavasti.
On kokemuksia.
Eksäni ei kehdannut työpaikallaan sanoa mitä teen työkseni. Olen duunari ja hänen työyhteisö on hyvin maisteripainotteinen koulutukseltaan.
Toinen tapaus kun juttelin yliopistossa opiskelevan naisen kanssa, hänen kommentti kuultuaan ammattini "Ai... no jotenkinhan se on itsensä elätettävä" Keskustelu kuihtui kokoon melko nopeasti tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ammattisi tuomat lieveilmiöt häiritsevät, miksi et vaihda alaa?
Pitäisikö ap:n alkaa sossupummiksi? Jos on säännöllinen työ jossa viihtyy, pitäisi vaihtaa työpaikkaa koska ihmiset eivät hyväksy hänen ammattiaan? Siitä vain viideksi vuodeksi opiskelemaan korkeakouluun ja ottamaan riski että ei työllisty?
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro ammattiasi muille niin yksityiskohtaisesti, kerro vähän sinnepäin.
Tämä on muuten helpommin sanottu kuin tehty, kokeiltu on.
(Olen se tietotekniikan DI, joka kirjoitteli edellisellä sivulla.) Jossain vaiheessa kun työtehtäviini kuului firman koulutushommiakin, niin sanoin baarissa vaan olevani kouluttaja. Johti välittömästi tarkentaviin kysymyksiin. Kokeilin sanoa myös olevani opettaja... "Minkäs ikäisiä palleroita sä opetat?" "Aikuisia..." "Ai, missä?"
Ja olen myös kokeillut vastata ammattikyselyyn "en jaksais puhua työhommista" ja kysyä jotain vastavuoroisesti. Se on varma keino päästä tentattavaksi.
Joo, baareissa en kaipaa ulkopuolista juttuseuraa. Viihdyn paremmin tuttujeni kanssa. Saan olla mikä olen ja puhua jostain. mistä haluan, enkä joudu puolustelemaan uravalintaani. :)
Naisdippainssit on äijämäisiä loppahuulia.