Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen raskaana ja mies täräytti "kun oot päivät kotona vauvan kanssa, ehdit hyvin siivoonkin"
09.02.2017 |
Olen siis raskaana ja eilen tuli miehen kanssa puheeksi, että hänen on sitten autettava mua kun vauva syntyy. Minä teen meillä kaikki kotityöt ja mies vaan sotkee sitä mukaa kun saan siivottua.
Mies siihen sitten tokaisi, että kun olet päivät kotona niin pystyt siivoomaankin. Viittasi siis äitiyslomaan. Vitsit miten vihaiseksi mä tulin. Ja mua alkoi kaduttaa koko lapsenteko. En tule todennäköisesti saamaan mieheltäni mitään apua. En tiedä oikein miten pitäisi toimia.
Ja inhottava huomata, että mies ei myöskään vauvan myötä aio ottaa mitään vastuuta. Eikä näytä edes arvostavan sitä, että hoidan meidän kodissa kaiken. Mitäs nyt?
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kun muutettiin yhteen, mies teki kyllä kotitöitä. Kävi kaupassa, siivosi edes omat jälkensä. Mutta uskokaa tai älkää, jossain vaiheessa se vain loppui. En tiedä miksi, mutta tiedän sen että mies on ennenkin tehnyt kotitöitä, ei ole aina ollut tuollainen. Siksi tuli puheeksi että hänen täytyy sitten auttaa.
Ja te olette nyt kuvitelleet, että mä makaisin vauvan kanssa kotona koko päivän ja laittaisin miehen siivoamaan hänen tultuaan töistä? Ehei. Kyse olikin auttamisesta, ei koko kämpän siivoamisesta ja ylläpitämisestä. Tietysti pidän perussiisteyttä yllä ettei koti ole kaatopaikka ja totta kai teen ruuan valmiiksi ennen kuin mies tulee kotiin. Mutta kohtuutonta sekin on, että mies itse röhnöttää sohvalla koko vapaa-aikansa ja katselee vierestä kun mä siivoan, hoidan vauvan ja passaan häntä samaan aikaan. Ymmärrättekö? Jotain on miehenkin tehtävä, edes korjattava ne omat jälkensä. Sekin helpottaa jo kummasti. Tai edes lämmittää jääkaapista VALMIIN ruuan itse.
Veditte nyt tämän niin, että mä olen hirveä ihminen joka ei tee mitään ja mies raataa? Kyseessä on esikoinen ja mä olen saanut sellaisen käsityksen, että ei oikeasti ehdi tai pysty tekemään juuri mitään muuta kuin olemaan vauvan kanssa. Mutta ottaa päähän jos kuvitellaan, että on pieni vauva jota hoitaa itse 24/7 ja sitten kodin pitäisi olla kaiken aikaa tiptop.
Lopetti siivoamisen? Miksi et puuttunu tohon silloin, kun alko lusmuilemaam kotitöistä? Odotitko jotain ihmettä ja mies muuttuu täysin lapsen synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sitten kompesoit tätä siivoamista tuomalla saman määrän pättäkkää taloon kuin mies?
Itse asiassa, mulla on suurempi palkka kuin miehelläni. Mikäs juttu tämä sit on, et mä teen kaikki kodissa ja tuon enemmän "pätäkkää taloon" kuin mies? Minä kaikki ruokaostoksetkin teen. Ja mies syö huomattavasti enemmän.
Oletko nyt jossain nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa?
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen saatte tuhrattua ajan ja energian yhden vauvan kanssa, te jotka ette "pysty" tai "jaksa" tehdä kotitöitä???
Vauvat nukkuu paljon tai jos ei nukukaan niin siinähän se menee vaikka kantoliinassa siivotessa?
Meille syntyy 3. lapsi keväällä ja odotan kans innolla kun PÄÄSEN vähäksi aikaa työelämästä kotiin. Se on oikeasti lepolomailua työn+perhe-elämän yhdistämiseen verrattuna.
No mulla oli se esikoinen yksi perhanan koliikkilapsi. Ei nukkunut koskaan, pelkkiä 15 min pätkiä. Päivisin viihtyi vain sylissä, ei kantoIiinassa. Yritin tehdä kotitöitä yhdellä kädellä. Yöt meni parin tunnin pätkissä, vauva heräsi keskimäärin 5 kertaa yössä. Ja koska imetin, piti aina olla se vastuuhenkilö. Olin aivan hajalla, hyvä kun sain vaatteet päälleni. Unohtelin asioita, en osannut edes puhua, koska sanat unohtui. Aloin toivoa öisin ylös kampeutuessani, että saisin aivoverenvuodon ja kuolisin siihen, että saisin levätä haudassa. Päivät oli raahautumista ja vauvan nukuttamista sen vartin päikkäreille, että pääsisi itsekin uneen. Se ei onnistunut, koska jännitin vitutuksensekaisesti sitä, milloin vauva taas herää.
Toinen lapsi oli unelma. Nukkui ja söi kuin opaskirjasta. Heräsi kerran yössä. Olin kuin eri ihminen, täynnä energiaa ja kukkasia.
Vierailija kirjoitti:
Missä on tasa-arvo?
Mies käy töissä, nainen hoitaa kodin ja yhdessä hoitavat vauvaa. Kun ap palaa työelämään, molemmat hoitavat työnsä, kodin ja lapsen.
Itse miehenä lähdin tuohon mukaan että töihin (raskas fyysinen työ) ja sieltä kotiin tullessa vauvan hoitoa, kodinhoitoa ja vielä yöllistä korvikkeen antoa.
Lopputuloksena paloin totaalisesti loppuun eikä puolisoni pystynyt millään ymmärtämään miksi en pysy hereillä vaan saatoin nukahtaa kesken leikkimisen lapsen kanssa. Ihan sama mitä tein, mikään ei riittänyt hänelle ja sain kuunnella jatkuvaa nälvimistä ja vittuilua. Ylläpylläri erohan siitä seurasi.
Naiselle kun antaa pikkusormen niin se vie koko käden, monessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen saatte tuhrattua ajan ja energian yhden vauvan kanssa, te jotka ette "pysty" tai "jaksa" tehdä kotitöitä???
Vauvat nukkuu paljon tai jos ei nukukaan niin siinähän se menee vaikka kantoliinassa siivotessa?
Meille syntyy 3. lapsi keväällä ja odotan kans innolla kun PÄÄSEN vähäksi aikaa työelämästä kotiin. Se on oikeasti lepolomailua työn+perhe-elämän yhdistämiseen verrattuna.No mulla oli se esikoinen yksi perhanan koliikkilapsi. Ei nukkunut koskaan, pelkkiä 15 min pätkiä. Päivisin viihtyi vain sylissä, ei kantoIiinassa. Yritin tehdä kotitöitä yhdellä kädellä. Yöt meni parin tunnin pätkissä, vauva heräsi keskimäärin 5 kertaa yössä. Ja koska imetin, piti aina olla se vastuuhenkilö. Olin aivan hajalla, hyvä kun sain vaatteet päälleni. Unohtelin asioita, en osannut edes puhua, koska sanat unohtui. Aloin toivoa öisin ylös kampeutuessani, että saisin aivoverenvuodon ja kuolisin siihen, että saisin levätä haudassa. Päivät oli raahautumista ja vauvan nukuttamista sen vartin päikkäreille, että pääsisi itsekin uneen. Se ei onnistunut, koska jännitin vitutuksensekaisesti sitä, milloin vauva taas herää.
Toinen lapsi oli unelma. Nukkui ja söi kuin opaskirjasta. Heräsi kerran yössä. Olin kuin eri ihminen, täynnä energiaa ja kukkasia.
Tuskin mieskään erityisen hyvin nukkuu, jos on koliikkilapsi. Silti työstä on vaan selviydyttävä täydellä teholla, vaikka olisi kuinka poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen saatte tuhrattua ajan ja energian yhden vauvan kanssa, te jotka ette "pysty" tai "jaksa" tehdä kotitöitä???
Vauvat nukkuu paljon tai jos ei nukukaan niin siinähän se menee vaikka kantoliinassa siivotessa?
Meille syntyy 3. lapsi keväällä ja odotan kans innolla kun PÄÄSEN vähäksi aikaa työelämästä kotiin. Se on oikeasti lepolomailua työn+perhe-elämän yhdistämiseen verrattuna.No mulla oli se esikoinen yksi perhanan koliikkilapsi. Ei nukkunut koskaan, pelkkiä 15 min pätkiä. Päivisin viihtyi vain sylissä, ei kantoIiinassa. Yritin tehdä kotitöitä yhdellä kädellä. Yöt meni parin tunnin pätkissä, vauva heräsi keskimäärin 5 kertaa yössä. Ja koska imetin, piti aina olla se vastuuhenkilö. Olin aivan hajalla, hyvä kun sain vaatteet päälleni. Unohtelin asioita, en osannut edes puhua, koska sanat unohtui. Aloin toivoa öisin ylös kampeutuessani, että saisin aivoverenvuodon ja kuolisin siihen, että saisin levätä haudassa. Päivät oli raahautumista ja vauvan nukuttamista sen vartin päikkäreille, että pääsisi itsekin uneen. Se ei onnistunut, koska jännitin vitutuksensekaisesti sitä, milloin vauva taas herää.
Toinen lapsi oli unelma. Nukkui ja söi kuin opaskirjasta. Heräsi kerran yössä. Olin kuin eri ihminen, täynnä energiaa ja kukkasia.
Itselleni oli henkireikä koliikkiklapsen kanssa, kun mies tuli töistä kotiin ja pääsin lenkille tai kaverille nukkumaan tai kahville. Lapsi jäi henkiin vaikka ei pariin kolmeen tuntii saanut rintaa. Myös kotiin palkattu siivooja auttoi paljossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 2017 , kun koneet hoitavat miltei kaikki työt, on naurettavaa että palstamammat jaksavat vinkua kotitöistä ja siitä kuinka raskasta se on. Miten se mies ehtii jatkuvasti ja niin paljon sotkemaan, jos on töissä ja sen jälkeen "makaa sohvalla"? Jännä logiikka. Aloittajalla menee puolet päivästä av-palstalla, eikö niin?
Tämä on muuten tosi hölmö oletus.
Jos toinen on töissä 8h, eli tekee töitä käytännössä 6-7h (tauot)
Jos toinen on kotona vauvan kanssa ja hoitaa vielä kaikki kotityöt, ei MILLÄÄN riitä 6-7h töiden tekoa. Jo pelkkä ruuanlaitto vie helposti 1,5h.
Eihän tuo nyt ole olleenkaan reilu jako!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kun muutettiin yhteen, mies teki kyllä kotitöitä. Kävi kaupassa, siivosi edes omat jälkensä. Mutta uskokaa tai älkää, jossain vaiheessa se vain loppui. En tiedä miksi, mutta tiedän sen että mies on ennenkin tehnyt kotitöitä, ei ole aina ollut tuollainen. Siksi tuli puheeksi että hänen täytyy sitten auttaa.
Ja te olette nyt kuvitelleet, että mä makaisin vauvan kanssa kotona koko päivän ja laittaisin miehen siivoamaan hänen tultuaan töistä? Ehei. Kyse olikin auttamisesta, ei koko kämpän siivoamisesta ja ylläpitämisestä. Tietysti pidän perussiisteyttä yllä ettei koti ole kaatopaikka ja totta kai teen ruuan valmiiksi ennen kuin mies tulee kotiin. Mutta kohtuutonta sekin on, että mies itse röhnöttää sohvalla koko vapaa-aikansa ja katselee vierestä kun mä siivoan, hoidan vauvan ja passaan häntä samaan aikaan. Ymmärrättekö? Jotain on miehenkin tehtävä, edes korjattava ne omat jälkensä. Sekin helpottaa jo kummasti. Tai edes lämmittää jääkaapista VALMIIN ruuan itse.
Veditte nyt tämän niin, että mä olen hirveä ihminen joka ei tee mitään ja mies raataa? Kyseessä on esikoinen ja mä olen saanut sellaisen käsityksen, että ei oikeasti ehdi tai pysty tekemään juuri mitään muuta kuin olemaan vauvan kanssa. Mutta ottaa päähän jos kuvitellaan, että on pieni vauva jota hoitaa itse 24/7 ja sitten kodin pitäisi olla kaiken aikaa tiptop.
Et todellakaan ole hirveä. Älä suostu mihinkään syyllistämiseen. Pidä vauva etusijalla ja oma hyvinvointisi sen rinnalla myös.
Mä en arvosta siisteyttä hirveän korkealle, enkä herkästi huomaa sotkua tai se ei aktivoi mua kovin herkästi tekemään mitään. Tää on auttanut todella paljon siinä, että mä en koskaan tunne itseäni marttyyriksi tai ylirasitetuksi. Mä en vaan tee mitään, mitä en jaksa ja mikä ei ole pakko (huom. Lapsilla on terveellistä ruokaa, puhtaat vaatteet, virikkeitä ja aikuisen seuraa, niihin mä panostan voimavarani). Älä sinäkään siivoa jos et jaksa! Anna miehen "ehdotusten" jäädä omaan arvoonsa.
Aivan mielettömän upeita parisuhteita teillä! *tupla yläpeukku*
Vierailija kirjoitti:
Kantoliina on kätevä koliikkilapsen kanssa.
Mulle tuli koliikkinen vauva neljäntenä, eikä kukaan tullut mulle päivisin mitään valmiiksi tekemään, ei voinut vaan mennä sen taakse piiloon vaan hommat piti hoitaa. Hengissä ollaan selvitty..
Kätevä ja kätevä... samalla tapaa se vauva siinä raivos, bonuksena molemmille tuli tuskasen kuuma ja hiki, vauva raivostui vielä enemmän..
Lapset ja kotityöt on siinä mielessä eri asia että lapset joo on pakko hoitaa vaikka meinaisit kuolla uupumukseen. Kotityöt voi jättää hoitamatta. Ja yleensä kuitenkin jos on jo neljä kakaraa, niin viimisen tullessa ne muut vanhemmasta päästä käy koulussa/päikyssä/kerhossa/puistossa tai ainakin niille voi siinä kohtaa paikkaa hakea kun vauva valvottaa yöt ja roikkuu käsivarressa päivät.
Kaikenlaisesta sitä äitinä selviää, mutta ei se aina tervettä ole jos itsensä ihan piippuun vetää. Ei siinä voi lapsetkaan hyvin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottakai sinä siivoat, vai ajattelitko vaan työttömänä valaana kotona löhötä miehen rahoilla? Harmi nyt vaan ,jos joudutkin nyt vähän takamusta sängystä nostamaan. Kaikki osaa hoitaa lapsen ja siivota. Welcome to life!
Kyllä tuo kirjoitus muoto kertoo avaajasta kaiken. WT jonka ei tulisi edes lisääntyä minun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten tosi hölmö oletus.
Jos toinen on töissä 8h, eli tekee töitä käytännössä 6-7h (tauot)
Jos toinen on kotona vauvan kanssa ja hoitaa vielä kaikki kotityöt, ei MILLÄÄN riitä 6-7h töiden tekoa. Jo pelkkä ruuanlaitto vie helposti 1,5h.
Eihän tuo nyt ole olleenkaan reilu jako!
Se on oma henkilökohtainen valinta tehdä ruokaa, jonka tekemiseen menee 1,5h. Eli siellä kotona voi tehdä valintoja mitä tekee tai jättää tekemättä. Kotitöitä voi myös ulkoistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen saatte tuhrattua ajan ja energian yhden vauvan kanssa, te jotka ette "pysty" tai "jaksa" tehdä kotitöitä???
Vauvat nukkuu paljon tai jos ei nukukaan niin siinähän se menee vaikka kantoliinassa siivotessa?
Meille syntyy 3. lapsi keväällä ja odotan kans innolla kun PÄÄSEN vähäksi aikaa työelämästä kotiin. Se on oikeasti lepolomailua työn+perhe-elämän yhdistämiseen verrattuna.No mulla oli se esikoinen yksi perhanan koliikkilapsi. Ei nukkunut koskaan, pelkkiä 15 min pätkiä. Päivisin viihtyi vain sylissä, ei kantoIiinassa. Yritin tehdä kotitöitä yhdellä kädellä. Yöt meni parin tunnin pätkissä, vauva heräsi keskimäärin 5 kertaa yössä. Ja koska imetin, piti aina olla se vastuuhenkilö. Olin aivan hajalla, hyvä kun sain vaatteet päälleni. Unohtelin asioita, en osannut edes puhua, koska sanat unohtui. Aloin toivoa öisin ylös kampeutuessani, että saisin aivoverenvuodon ja kuolisin siihen, että saisin levätä haudassa. Päivät oli raahautumista ja vauvan nukuttamista sen vartin päikkäreille, että pääsisi itsekin uneen. Se ei onnistunut, koska jännitin vitutuksensekaisesti sitä, milloin vauva taas herää.
Toinen lapsi oli unelma. Nukkui ja söi kuin opaskirjasta. Heräsi kerran yössä. Olin kuin eri ihminen, täynnä energiaa ja kukkasia.
Tuskin mieskään erityisen hyvin nukkuu, jos on koliikkilapsi. Silti työstä on vaan selviydyttävä täydellä teholla, vaikka olisi kuinka poikki.
Hyvin kuorsas sohvalla. Koliikkivauvat monesti voi nukkua öisin "hyvin" = tarkoittaen että äiti on ekasta yninästä nanosekunnissa paikalla tunkemassa rintaa suuhun. Ja se tissi suussa se vauva saa jotenkuten nukuttua yönsä hiljaa. Äiti tosin ei välttämättä niin unta saa kun toimii tuttina. Ja ei, tutti tutti ei aina kaikille kelpaa.
tiiauli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh. Miehet ei oikeasti edes ymmärrä,että vauvan hoito on työtä. Ei jaksa ei kerkeä. Minun mies sanoi mulle,että helppohan minun on olla, ku saan lomailla päivät pitkät.
Hän kyllä auttaa, mutta välillä tuntuu,että siitä on enemmän harmia. Tiskikoneen laittaa päälle. Osa likaisista astioista jää pöydälle. Eli joudun tyhjentämään ja täyttämään uudelleen.
Pyykin pesusta tykkää. Viikkaa vaatteet sohvalle ei käy mielessä viedä kaappiin.
Pyysin sitten häntä lopettamaan auttamisen,koska se aiheutta minulle kaksikertaisen työn.missä kohtaa sinulle aiheutuu kaksinkertainen työ? vauvan hoito hoituu vaikka vasemmalla kädellä ellei ole ihan totaalisen pölkky.
No siitä miehen auttamisesta, jota tekee hyvää hyvyyttään. Jos vielä auttaa saan hermoromahduksen.
Vierailija kirjoitti:
Äh. Miehet ei oikeasti edes ymmärrä,että vauvan hoito on työtä. Ei jaksa ei kerkeä. Minun mies sanoi mulle,että helppohan minun on olla, ku saan lomailla päivät pitkät.
Hän kyllä auttaa, mutta välillä tuntuu,että siitä on enemmän harmia. Tiskikoneen laittaa päälle. Osa likaisista astioista jää pöydälle. Eli joudun tyhjentämään ja täyttämään uudelleen.
Pyykin pesusta tykkää. Viikkaa vaatteet sohvalle ei käy mielessä viedä kaappiin.
Pyysin sitten häntä lopettamaan auttamisen,koska se aiheutta minulle kaksikertaisen työn.
Siinäpä se, tuo sana: auttaminen. Eli päävastuussa on nainen ja auttaja on mies eikä päinvastoin. Mikä olisi jos olisitte molemmat kotitöiden tekijöitä eikä kumpikaan olisi auttaja. Valitettavasti Suomessakin monissa kodeissa mies on vielä se auttajaosapuoli. Niinkuin pikku-jari, joka äitiä auttelee........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Nainen on kotona vauvan kanssa. Mies tulee töistä ja siivoaa kodin ja laittaa ruoan jotta nainen pääsee lepäämään.. Ilman vauvaa!!!! Mies hoitaa vauvaa illan ja hoitaa kotihommat, jotta nainen saa kerättyä voimia seuraavaan päivään.
T. Tasa- arvovaltuutettu.Unhodit, että mies hoitaa myös ne yöheräämiset.
Mun miehellä siihenkin on muka tekosyy. Hänen pitää muka jaksaa herätä aamulla kuudelta ja jaksaa olla töissä pirteänä. Itsekeskeisiä sikoja noi miehet.
Mun huumori loppui, ku sanoin miestäni siaksi ja karjuksi, niin hän sanoi minua emakoksi. Oli avioero lähellä.
Mun mielestä on törkeä tekosyy miehelle, että mukamas pitää herätä aamulla töihin kuudelta pirteänä. Ihan hyvin pystyy tekemään tarkkuutta vaativaa työtä tai hymyillen myyntityötä, vaikka onkin yöllä antanut korviketta 2-3 tunnin pätkissä. Nainen on levonsa ansainnut. Hänelle on kuitenkin vaativat hiekkalaatikkoleikit edessä kello 11 aikoihin, kunhan nyt aamukaffeelle on herätty 10 aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2017 , kun koneet hoitavat miltei kaikki työt, on naurettavaa että palstamammat jaksavat vinkua kotitöistä ja siitä kuinka raskasta se on. Miten se mies ehtii jatkuvasti ja niin paljon sotkemaan, jos on töissä ja sen jälkeen "makaa sohvalla"? Jännä logiikka. Aloittajalla menee puolet päivästä av-palstalla, eikö niin?
Ja miehet vinkuvat miesten töistä vuonna 2017. Mitä ne on? Auton tankkaaminen ja pissapoikaan nesteen lisääminen. Auton renkaat vaihdatetaan ja auto huolletaan huoltoliikkeessä. Omakotiasujilla on robottiruohonleikkurit ja lumilingot, ehkä jotain pientä joutuu kolalla tekemään. Suurin saavutus on lamppujen vaihtaminen, kerrassaan upeaa. On se miehen elämä raskasta.
Alue: Aihe vapaa
Missä on tasa-arvo?