Olen ns.perinteinen nainen ja yritän olla valittamatta miehelleni mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Joo, noin sanoisi äitinikin. Antoi isän komentaa ja opetti passiivisuudellaan minulle, että olen arvoton sukupuoleni vuoksi. Tästä seurasi paha sosiaalisten tilanteiden pelko, terapiaa ja masennuslääkkeitä. Mutta hei, eipä se vanhempien vika ole. Minä vain olen heikko ja muutenkin ongelmainen, vai mitä? Vanhempien malli ei tietenkään vaikuta yhteenkään lapseen millään tavalla.

Huoh. Hän varmaan tarkoitti että lapsia ei ohjata yhteen suuntaan tyyliin "äiti on tälläinen, olethan sinäkin" vaan voivat mennä töihin isoina vaikka äiti olekkaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Kuka lapsesi sitten kasvattaa? Miksi olet kotona jos et kasvata lapsiasi? Olen kuullut, että lasten kasvatus on muutakin kuin perustarpeista huolehtimista. Voin toki olla väärässäkin, sillä olen vela. Pahoitteluni, jos olen väärässä.

Tarkoitan sitä, että en halua kasvattaa lapsistani tietynlaisia vaan he ovat omia yksilöitään ja heillä on oma elämä ja polku kuljettavana. Tietysti hoidamme heidät eikä lapsemme tosiaan ole niitä, jotka häiriköivät koulussa vaan käytäytyvät kuten kuuluu ap

"Käyttäytyvät kuten kuuluu." Heistä tulee varmaan hienoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä arvostan itseäni. Omalla aikuisen naisen itsemääräämisoikeudella päätin jäädä tällä haavaa kotiin ja toimin kuten parhaaksi näen ja mikä on perheelleni hyvä tapa elää ja olla.

Nuorin lapsi on reilu 1v ja olen hänen kanssa kotona, tuloina on kotihoidontuki ja lapsilisät. Isommat lapset on koulussa. Mieheni opiskelee parhaillaan, mutta muuten työskentelee it-alalla.

Emme ole isotuloisia, mutta säästeliäästi kun elää niin pärjää. Asumme neljän huoneen kerrostaloasunnossa, emmekä ainakaan tällä hetkellä haaveile isommasta. Tässä on kohtuulliset kustannukset. 

Tottahan toki menee toisinaan hermot ja lapsia on pakkokin komentaa. Isommat lapset myös osallistuu kotihommiin, pitävät yhteisen huoneensa kunnossa (tai ainakin heidän PITÄISI pitää.. ;)) 

Lapsilta myös vaaditaan käytöstapoja ja koulu pitää hoitaa hyvin. Mieheni ei varsinkaan hyväksy sitä, että lapset puhuisi meille vanhemmille rumasti. Ja mieheni aina muistuttaa, että äitiä pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Nyt olen kotona siihen kunnes lapsi on 3v. Ehkä sen jälkeen jos mahdollista vielä muutaman vuoden tai sitten toimin pph:na jos sellainen mahdollisuus olisi. Olen ammatiltani lh ja kun isommat lapset oli pieniä, myös mieheni oli puolisen vuotta koti-isänä kun mulla oli vuorotyö. 

Mitä tarkoitat sillä, että otan kaiken vastaan? Ilkeilyn, haukkumiset? Mieheni ei todellakaan hauku mua vaan pyrimme kohtelemaan toisiamme kauniisti. Kuten ihmisiä kuuluukin kohdella.

Uskon, että hänen on mukava tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina, hyväntuulinen vaimo nättinä. Muttta yhtä hyvin hän voi tulla sekaisee kotiin jossa odottaa joku nopea valmisateria, eikä siitäkään mitään pahaa sanoisi. ap

On surkeaa. Täällä naisten suurin ilo ja ylpeys elämässä on ilmoittaa, että kun mies tulee kotiin, Ruoka Odottaa Valmiina. Sanasta sanaan tuo lause toistuu. Se varmaan kaiverretaan hautakiveennekin aikanaan. "Maija Meikäläinen - hänellä oli aina ruoka valmiina."

Ja poimi ja hillotti marjansa ;) ap

Perinteisillä naisilla muuten oli kunnianhimoa ja visiota. Sinä vain oleskelet.

Ei kunnianhimo välttämättä ole sitä, että haluaa luoda uraa ja edetä siinä. Se voi olla myös sitä, että haluaa hoitaa perheensä mahdollisimman hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Joo, noin sanoisi äitinikin. Antoi isän komentaa ja opetti passiivisuudellaan minulle, että olen arvoton sukupuoleni vuoksi. Tästä seurasi paha sosiaalisten tilanteiden pelko, terapiaa ja masennuslääkkeitä. Mutta hei, eipä se vanhempien vika ole. Minä vain olen heikko ja muutenkin ongelmainen, vai mitä? Vanhempien malli ei tietenkään vaikuta yhteenkään lapseen millään tavalla.

Huoh. Hän varmaan tarkoitti että lapsia ei ohjata yhteen suuntaan tyyliin "äiti on tälläinen, olethan sinäkin" vaan voivat mennä töihin isoina vaikka äiti olekkaan jne.

Huoh. Kuka idiootti ei tuota tajua? Osaatko yhtään lukea? Esimerkki on se joka opettaa, vaikka ääneen ei sanoisi mitään. Tai jopa sanoisi, että älä anna miehen komentaa ja tee mitä haluat elämässä. Ei toimi sitten yhtään, jos itse oleskelee kotona puuhastellen pullien parissa ja tekee mitä mies määrää. Lapsi tuntee syyllisyyttä, jos/kun haluaa tehdä täysin eri tavalla kuin vanhemmat. Kun annettu esimerkki on ollut niin jyrkästi ristiriidissa muun maailman arvojen kanssa.

Uusi naisystäväni on hieman tällainen. Vaatii kuulkaa totuttelua pitkän jäkätyssuhteen jälkeen, että edes osaa olla välillä passattavana. Tai että palaa kiiltävään kotiin ja siellä onkin vastassa hymyilevä ja oikeasti tyytyväinen nainen.

Hienoa tässä on se, että miehen ja naisen rooli on nyt selkeämpi. Ei tule ihmeellistä uhriutumista, vaan jos vaikka pitää vaihtaa autoon renkaat, niin hän kysyy koska se onnistuisi ja asia sovitaan. Aiemmassa suhteessa sekin perusjuttu alkoi heti jollain negatiivisella "Niin eksä oo muka kattonut säätiedotuksia, että huomenna voi olla tiet jäässä ja muillakin on jo vali-vali..." Sitten kun oli illat täynnä palavereita ja lasten harrastusten vetämisiä, niin ihmeteltiin kun vapaa ilta onkin kolmen päivän päässä. Sitten kiukulla vaihtoi itse tai kävi isällään ja hirveä mussutus asiasta päiviä jälkeenpäin. Ja vielä se "ei tässä ny miehiä tarvita" -leuhotus perään. ARGH!

Ja hämmästyttävintä että käytännössä tasa-arvo toteutuu tällä tavalla arjessa paljon paremmin, eli osallistun ruuanlaittoon ja siivoukseenkin aivan automaattisesti, kun toinen teoillaan osoittaa arvostavansa. Oikeasti alkaa itsekin miettimään, että mitä jos palaisikin kotiin kukkakaupan kautta. Joka on olllut ennen mulle aivan outo ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä arvostan itseäni. Omalla aikuisen naisen itsemääräämisoikeudella päätin jäädä tällä haavaa kotiin ja toimin kuten parhaaksi näen ja mikä on perheelleni hyvä tapa elää ja olla.

Nuorin lapsi on reilu 1v ja olen hänen kanssa kotona, tuloina on kotihoidontuki ja lapsilisät. Isommat lapset on koulussa. Mieheni opiskelee parhaillaan, mutta muuten työskentelee it-alalla.

Emme ole isotuloisia, mutta säästeliäästi kun elää niin pärjää. Asumme neljän huoneen kerrostaloasunnossa, emmekä ainakaan tällä hetkellä haaveile isommasta. Tässä on kohtuulliset kustannukset. 

Tottahan toki menee toisinaan hermot ja lapsia on pakkokin komentaa. Isommat lapset myös osallistuu kotihommiin, pitävät yhteisen huoneensa kunnossa (tai ainakin heidän PITÄISI pitää.. ;)) 

Lapsilta myös vaaditaan käytöstapoja ja koulu pitää hoitaa hyvin. Mieheni ei varsinkaan hyväksy sitä, että lapset puhuisi meille vanhemmille rumasti. Ja mieheni aina muistuttaa, että äitiä pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Nyt olen kotona siihen kunnes lapsi on 3v. Ehkä sen jälkeen jos mahdollista vielä muutaman vuoden tai sitten toimin pph:na jos sellainen mahdollisuus olisi. Olen ammatiltani lh ja kun isommat lapset oli pieniä, myös mieheni oli puolisen vuotta koti-isänä kun mulla oli vuorotyö. 

Mitä tarkoitat sillä, että otan kaiken vastaan? Ilkeilyn, haukkumiset? Mieheni ei todellakaan hauku mua vaan pyrimme kohtelemaan toisiamme kauniisti. Kuten ihmisiä kuuluukin kohdella.

Uskon, että hänen on mukava tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina, hyväntuulinen vaimo nättinä. Muttta yhtä hyvin hän voi tulla sekaisee kotiin jossa odottaa joku nopea valmisateria, eikä siitäkään mitään pahaa sanoisi. ap

On surkeaa. Täällä naisten suurin ilo ja ylpeys elämässä on ilmoittaa, että kun mies tulee kotiin, Ruoka Odottaa Valmiina. Sanasta sanaan tuo lause toistuu. Se varmaan kaiverretaan hautakiveennekin aikanaan. "Maija Meikäläinen - hänellä oli aina ruoka valmiina."

Ja poimi ja hillotti marjansa ;) ap

Perinteisillä naisilla muuten oli kunnianhimoa ja visiota. Sinä vain oleskelet.

Ei kunnianhimo välttämättä ole sitä, että haluaa luoda uraa ja edetä siinä. Se voi olla myös sitä, että haluaa hoitaa perheensä mahdollisimman hyvin.

Tai prässätä sukat ja järjestää ne värikoodien mukaan. Kaikki kunnianhimo on yhtä arvokasta ja kaikki ovat maailman parhaita kaikessa :)

Vierailija kirjoitti:

Minä aina luulin, että naiset ottavat miehen nimenomaan siksi, että hänelle voi valittaa.

- mies

Tämä oli hyvä läppä.

- nainen 54 v

Perinteinen nainen ei käytä puhelinta tai tietokonetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Kuka lapsesi sitten kasvattaa? Miksi olet kotona jos et kasvata lapsiasi? Olen kuullut, että lasten kasvatus on muutakin kuin perustarpeista huolehtimista. Voin toki olla väärässäkin, sillä olen vela. Pahoitteluni, jos olen väärässä.

Tarkoitan sitä, että en halua kasvattaa lapsistani tietynlaisia vaan he ovat omia yksilöitään ja heillä on oma elämä ja polku kuljettavana. Tietysti hoidamme heidät eikä lapsemme tosiaan ole niitä, jotka häiriköivät koulussa vaan käytäytyvät kuten kuuluu ap

Käyttäytyvät kuten kuuluu vai ovat omia itsejään? ;D Koitas nyt päättää... (Tutulta kuulostaa omasta lapsuudesta btw...)

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä vastauksia! :D ei kaikkien miehet yritä käyttää hyväksi toisen avuliaisuuttaa ja hauku ja hakkaa heti kun mahdollisuus olisi! Joillakin meillä on hyviä miehiä jotka ARVOSTAVAT kaikkea mitä teemme heidän eteensä.

Just joo. Palveluksien vastaanottaminen ei ole arvostusta. Miehet ovat käyttäneet koko historian ajan hyväksi naisen taloudellista riippuvuutta, siksi siinä on riskinsä. Nämä perinteisvaimulit tulevat yleensä petetyiksi ja jätetyiksi, sitten jäädään ruikuttamaan ilman tuloja.

Kannattaa miettiä onko oman elämän sitominen niin huonoon osaamiseen kuin kotityöt järkevää. Miehet ovatvmaailmanlaajuisesti määrittäneet naisen työn paskaksi. Ikinä en tekisi työtä ihmiselle joka pitää työtäni yksinkertaisena ja minua heikompana astiana.

Joku kysyi paljonko mieheni viettää aikaa lasten kanssa. Mies on perhekeskeinen ja vietetään paljon aikaa yhdessä perheenä. Joka arki-ilta käyn itsekseni kävelylenkillä ja myös viikonloppuna mulla on tapana kierrellä kirpputoreja yksin. Tuolloin mies on kotona lasten kanssa. Käyvät myös usein  jäähallilla luistelemassa tai uimahallissa isompien lasten kanssa. Ja kaikkia lapsia vie puistoon, jolloin mulla on ruahallista aikaa kotona ja usein kyllä ulkoillaan koko perhe keskenämme.

Mieheni ei tosiaan käy yöelämässä, eikä hän tee omia reissuja tai lähde poikaporukoissa jonnekin. Viikonloppuisin kun pienin nukkuu katsellaan isompien lasten kanssa perheleffoja tms. 

Niin ja en koe raatavani. Ihan normaalit siivoukset riittää pitämään tän 80m2 kämpän kuosissa. Tykkään kuitenkaan kun on siistiä, tykkään leipoa ja laittaa ruokaa. 

Ja tietysti ajattelen lapsia ensimmäisenä. Jos miehen toiminta vaarantaisi heidän elämän niin toki jos ei nyt ero, niin ainakin asumusero olisi pakollinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Joo, noin sanoisi äitinikin. Antoi isän komentaa ja opetti passiivisuudellaan minulle, että olen arvoton sukupuoleni vuoksi. Tästä seurasi paha sosiaalisten tilanteiden pelko, terapiaa ja masennuslääkkeitä. Mutta hei, eipä se vanhempien vika ole. Minä vain olen heikko ja muutenkin ongelmainen, vai mitä? Vanhempien malli ei tietenkään vaikuta yhteenkään lapseen millään tavalla.

Huoh. Hän varmaan tarkoitti että lapsia ei ohjata yhteen suuntaan tyyliin "äiti on tälläinen, olethan sinäkin" vaan voivat mennä töihin isoina vaikka äiti olekkaan jne.

Huoh. Kuka idiootti ei tuota tajua? Osaatko yhtään lukea? Esimerkki on se joka opettaa, vaikka ääneen ei sanoisi mitään. Tai jopa sanoisi, että älä anna miehen komentaa ja tee mitä haluat elämässä. Ei toimi sitten yhtään, jos itse oleskelee kotona puuhastellen pullien parissa ja tekee mitä mies määrää. Lapsi tuntee syyllisyyttä, jos/kun haluaa tehdä täysin eri tavalla kuin vanhemmat. Kun annettu esimerkki on ollut niin jyrkästi ristiriidissa muun maailman arvojen kanssa.

Missä aloittaja on sanonut, että mies häntä määräilee ja hän tottelee? Niin, ei missään. Ei kaikkien miehet ole kusipäitä. Juurihan hän kirjoitti, ettei mieskään myös valita hänelle vaikka ruoka olisikin joskus tekemättä ja pyykit pesemättä. Juuri hyvä malli kaikille meille, ei maailma siihen kaadu, mutta valittamisesta tulee aina paha mieli. Hakeutuvatko lapset muuten aina samaan ammattiin kuin vanhempansa? Eivät, niimpä, se siitä esimerkistä josta ei voi poiketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Kuka lapsesi sitten kasvattaa? Miksi olet kotona jos et kasvata lapsiasi? Olen kuullut, että lasten kasvatus on muutakin kuin perustarpeista huolehtimista. Voin toki olla väärässäkin, sillä olen vela. Pahoitteluni, jos olen väärässä.

Tarkoitan sitä, että en halua kasvattaa lapsistani tietynlaisia vaan he ovat omia yksilöitään ja heillä on oma elämä ja polku kuljettavana. Tietysti hoidamme heidät eikä lapsemme tosiaan ole niitä, jotka häiriköivät koulussa vaan käytäytyvät kuten kuuluu ap

Käyttäytyvät kuten kuuluu vai ovat omia itsejään? ;D Koitas nyt päättää... (Tutulta kuulostaa omasta lapsuudesta btw...)

t.kivikissaäiti

Käytöstapojen opettaminen vaan kuuluu vanhemmille. Jos ei niitä kotona opeteta niin viimeistään päivähoidossa tai koullussa siihen puututaan. ap

Saitko lapsen jo lapsena kun korkeakoulutus oli vielä kesken?

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Saavat kuitenkin kotoa oudon mallin perhe-elämään.

Perinteistä en tiedä, mutta netissä on pyörinyt niitä haasteita: "ole valittamatta mistään 21 päivää".

Mitä muut ovat kertoneet, niin se alkaa vaikuttaa omaan elämänkuvaan.

Huomaa, että elämä on täynnä hyviä asioita, joita ei huomaa kun on niin kiire valittaa asioiden olevan huonosti.

Ihmiset ovat itse tyytyväisempiä elämäänsä, kun noteeraavat niitä hyviä asioita huonojen sijaan.

Tuttuni suhtautuu asioihin positiivisen kautta. Jos lapsi sotkee, niin ei sano, että miksi sun piti alkaa sotkemaan. Vaan, että: jahas, ajattelit ruveta siivoamaan.

Ap voi olla perinteinen nainen, mutta mies ei ole perinteinen mies. Jos ap:n mies olisi perinteinen mies, hän kävisi töissä, toisi rahaa taloon, remppaisi kotia, autoja, hoitaisi peltoja ym ym. Mitä hän tekee perheensä eteen?? "Opiskelee", eli hyödyttää lähinnä itseään ja muun ajan istuu perseellään, kun vaimo keräilee vaatteita lattialta ja tekee ruokaa ja kotihommia.

Perinteiset roolit kai perustuvat siihen, että KUMMALLAKIN on se rooli. Tässä mies on moderni mies ja nainen perinteineen enemmän kotiorja. Pitkällä tähtäimellä käy niin, että nainen kyllästyy passaamaan beta-miestään, seksihalut hiipuvat ja alkaa tehdä mieli uutta urosta.

Kuullostaa, että teillä on onnellinen perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat läsnä toisilleen ja lapset saavat rakkautta ja huomiota vanhemmiltaan.

Sekä he saavat mallin,  että on jokaisen itsensä päätettävissä tekeekö niitä asioita mistä nauttii ja jotka tuovat iloa itselle ja mahdollisesti sivussa myös toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Saavat kuitenkin kotoa oudon mallin perhe-elämään.

Aika surullista, että se on sinusta outo malli, ettei valiteta turhia vaan asiat hoidetaan ja jos ei jostain syystä pystytä ei hermostutaan vaan hoidetaan sitten myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä arvostan itseäni. Omalla aikuisen naisen itsemääräämisoikeudella päätin jäädä tällä haavaa kotiin ja toimin kuten parhaaksi näen ja mikä on perheelleni hyvä tapa elää ja olla.

Nuorin lapsi on reilu 1v ja olen hänen kanssa kotona, tuloina on kotihoidontuki ja lapsilisät. Isommat lapset on koulussa. Mieheni opiskelee parhaillaan, mutta muuten työskentelee it-alalla.

Emme ole isotuloisia, mutta säästeliäästi kun elää niin pärjää. Asumme neljän huoneen kerrostaloasunnossa, emmekä ainakaan tällä hetkellä haaveile isommasta. Tässä on kohtuulliset kustannukset. 

Tottahan toki menee toisinaan hermot ja lapsia on pakkokin komentaa. Isommat lapset myös osallistuu kotihommiin, pitävät yhteisen huoneensa kunnossa (tai ainakin heidän PITÄISI pitää.. ;)) 

Lapsilta myös vaaditaan käytöstapoja ja koulu pitää hoitaa hyvin. Mieheni ei varsinkaan hyväksy sitä, että lapset puhuisi meille vanhemmille rumasti. Ja mieheni aina muistuttaa, että äitiä pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Nyt olen kotona siihen kunnes lapsi on 3v. Ehkä sen jälkeen jos mahdollista vielä muutaman vuoden tai sitten toimin pph:na jos sellainen mahdollisuus olisi. Olen ammatiltani lh ja kun isommat lapset oli pieniä, myös mieheni oli puolisen vuotta koti-isänä kun mulla oli vuorotyö. 

Mitä tarkoitat sillä, että otan kaiken vastaan? Ilkeilyn, haukkumiset? Mieheni ei todellakaan hauku mua vaan pyrimme kohtelemaan toisiamme kauniisti. Kuten ihmisiä kuuluukin kohdella.

Uskon, että hänen on mukava tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina, hyväntuulinen vaimo nättinä. Muttta yhtä hyvin hän voi tulla sekaisee kotiin jossa odottaa joku nopea valmisateria, eikä siitäkään mitään pahaa sanoisi. ap

On surkeaa. Täällä naisten suurin ilo ja ylpeys elämässä on ilmoittaa, että kun mies tulee kotiin, Ruoka Odottaa Valmiina. Sanasta sanaan tuo lause toistuu. Se varmaan kaiverretaan hautakiveennekin aikanaan. "Maija Meikäläinen - hänellä oli aina ruoka valmiina."

Ja poimi ja hillotti marjansa ;) ap

Perinteisillä naisilla muuten oli kunnianhimoa ja visiota. Sinä vain oleskelet.

Ei kunnianhimo välttämättä ole sitä, että haluaa luoda uraa ja edetä siinä. Se voi olla myös sitä, että haluaa hoitaa perheensä mahdollisimman hyvin.

Tai prässätä sukat ja järjestää ne värikoodien mukaan. Kaikki kunnianhimo on yhtä arvokasta ja kaikki ovat maailman parhaita kaikessa :)

Jaa, no minä en sitten varmaan ole kunnianhimoinen, vaikka olen urheillut sm-tasolla, ollut vuoden armeijassa, opiskellut "ylimääräistä" olin siis vain kiinnostunut tuosta aiheesta, mutta alaa en siitä ikinä halunnut.. Nyt olen kuitenkin "paskaduunissa" koska pidän aidosti tuosta työstä, uraa en siinä aijo luoda. Olen näkemyksesi mukaan täysin kunnianhimoton. Jännä!