Olen ns.perinteinen nainen ja yritän olla valittamatta miehelleni mistään.

En tosiaan ala aikuista miestä määräilemään tai kontrolloimaan. Kunnioitus puolin ja toisin toimii.

Voi harrastaa kuten haluaa, ei tarvi iltoja kököttää kotona, mutta aika usein hän haluaa olla kotona perheensä kanssa. Ei käy yöelämässä eikä käytä alkoholia. En minäkään. ap

Tuollainen saattaisi toimia, jos jokainen perheenjäsen tekee edes jotain. Meillä esim. jokainen laittaa likaiset astiansa koneeseen itse, heti, eikä muualla kuin keittiössä syödäkään (kuin harvoin). Jääkaappitavaraa ei jätetä lämpimään.

Vain ne pyykit pestään, jotka ovat pyykkikoreissa, joten jokainen voi itse päättää, mitkä ovat ns. puolipitoisia vaatteita (=vielä käytetään), mutta likapyykkiä ei huolehdi koriin kukaan muu kuin jokainen itse; jos esim. siivouksen yhteydessä löytyy jostain vaate, se nostetaan näkyville, siivoava ei vie sitä pyykkikoriin vie. Pinotut ja silitetyt vaatteet jokainen noutaa kodinhoitohuoneesta itse omiin kaappeihinsa.

Kukaan ei jätä tavaraa lojumaan, muutenhan jokaisella pitäisi olla palvelija koko ajan perässään paikkoja järjestelemässä, jos haluttaisiin pitää koti järjestyksessä. Jokainen huolehtii erityisesti omista harrastusvälineistään, kirjaston kirjoista ja muusta lainatusta, samoin vieraistaan, esim. kestitsemisestä.

Vaikka joku tekisikin suurimman osan kotitöistä, jokaisen, niin lapsen kuin aikuisen, pitää ne opetella, muuten ei osaa arvostaa toisen työtä ja olisi aivan avuton yksin ollessaan tai omille muuttaessaan. Samalla periaatteella opetetaan raha-asioista huolehtimista, nyt esim. aiomme kilpailuttaa sähkösopimuksen, kaikki yhdessä mukana, vaikka vanhemmat päättävätkin.

JK. olen nelikymppinen nainen, mieheni tekee pitkää päivää yrittäjänä, minä olen myös osakas ja saan sieltä tuloja, lisäksi teen harvakseltaan keikkoja työnantajalla, jolta irtisanouduin kun kolmas lapsemme oli nelivuotias ja mieheni yritys alkoi menestyä (ja työmäärä entisestäänkin kasvaa).

Tuo ap:n malli on tietynlainen ideaali. En siis tarkoita sitä, että mies tienaa ja nainen siivoaa vaan että kunnioitus ja kommunikaatio pelaa ja molemmilla on omat roolinsa, mitä sitten onkin. Tuo ap:n malli antaa miehelle, mutta myös vaatii. Kukaan pelaava ja kaljoitteleva sohvaperuna ei voi odottaa tuollaista palvelua, koska oma lokero on täyttämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo ap:n malli on tietynlainen ideaali. En siis tarkoita sitä, että mies tienaa ja nainen siivoaa vaan että kunnioitus ja kommunikaatio pelaa ja molemmilla on omat roolinsa, mitä sitten onkin. Tuo ap:n malli antaa miehelle, mutta myös vaatii. Kukaan pelaava ja kaljoitteleva sohvaperuna ei voi odottaa tuollaista palvelua, koska oma lokero on täyttämättä. 

Se on totta, että tällainen "elämäntapa" vaatii myös mieheltä miehekkyyttä, suoraselkäisyyttä ja tietysti sen, että osaa arvostaa vaimoaan.

Koen, että olen onnellinen perheestäni ja elämästäni ja tyytyväinen tähän ihan yksinkertaiseen elämään. Vaikka toki kotonakin on paljon hommaa niin kuitenkin koen pääseväni aika helpolla. Ei ole turhia riitelyjä kotona ja molemmat ollaan tyytyväisiä avioliittoon. Naimisissa on oltu 16v. ap

Minua, 55v, kiinnostaa miltä vuosisadalta "perinteinen" naiseutesi on? En ole tuollaiseen törmännyt omassa lapsuuden kodissani, en edes 1800-luvun lopulla-1900-luvun alussa syntyneiden isovanhempieni talouksissa.

Epäilenkin, että olet haavemaailmassa elävä koulupoika joka ei halua sukkiaan kerätä vanhempien kasvatusyrityksistä huolimatta.

Ai että kunnioitusta puolin ja toisin ?? Mielestäni kuulostaa siltä että olet ap kynnysmatto. Et uskalla kertoa omaa mielipidettäsi mistään vaan nieleskelet kaiken.

Otatko perinteisesti kakkoseen ilman valittamista?

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan valita. Jos mies ei ole vaikkapa siivonnut tai tehnyt ruokaa tms.niin sen sijaan että alan valittaa, teen homman itse. En valita asunnossa lojuvisa vaatteista vaan kerään ne pyykkikoriin tai kaappiin jos ne mua häiritsee. Pääsee itse paljon helpommalla, elämä on yksinkertaisempaa ja mukavampaa kaikille. ap

En mäkään valita miehelle, että on sotkuista, mutta en siivoa itsekään. Pääsee paljon helpommalla, kun odottaa, milloin mies kyllästyy sotkuun ja siivoaa. En kyllä tekisi muiden puolesta asioita, siinähän tuntisi itsensä aivan orjaksi.

t.kivikissaäiti

Hahaa! Meistä suurimmasta osasta tulee "perinteisiä" naisia tietyn ajan jälkeen. Kun huomaa ettei millään sanomisilla ole toiseen mitään vaikutusta, niin on helpompi olla vaan hiljaa ja tehdä itse.

Pitkä parisuhde on poikaa 😂

Mua ottaisi tuossa ap:n mallissa se päähän, että mies mahdollisesti hymyilisi partaansa, kun saisi minut orjanaan keräilemään vaattensa ympäri lattioita. Pitäisi minua vähän niin kuin nuijana, joka tekee mitä vaan, orjanaan. En voisi missään nimessä alistua moiseen. Enkä olekaan alistunut.

t.kivikissaäiti

En usko, että mies useimmiten edes huomaa kun kerään vaatteita lattioilta ;>

Siis ei hän elä kuin pellossa, kyllä yleensä laittaa vaatteet kaappiin, mutta ei ihan aina.

En koe olevani kotiorja vaan nainen, joka tykkää passata perhettään. Olen tässä onnellinen, jos se jokun mielestä tarkoittaa kynnysmattoa niin eipä tuo mua häiritse. ap

No ehkä sulla ei ole mitään valittamisen aihetta sitten, niin mikä ihmeen saavutus tuo sitten on? Jos tykkäät ahertaa oman aikasi kustannuksella, niin mikäs siinä sitten sen kun aherrat. Ei kaikki kaipaa omaa aikaa, jonka toiset häneltä ryöstää.

t.kivikissaäiti

Mistä saat tuloja ja kuinka paljon käytät aikaa/rahaa itsestäsi huolehtimiseen? Osallistuuko mies lastenhoitoon ja kuinka paljon? Mitä miehesi tekee työkseen/saa palkkaa? Tuntuuko sinusta koskaan että voisit heittää lautasen seinään vaikka kuinka "kiltti" ulospäin olisit? Millainen atmosfääri teidän perheessä on? Onko teillä virtahepoja mattojen alla?

Mitä kamalaa sinulle on tapahtunut kun olen suostunut kynnysmatoksi? Mikä vei mielestäsi oikeutesi olla aikuinen, ajatteleva ihminen tarpeineen?

Säälittää kamalasti.

Minun mieheni ei koskaan haluaisi naista, joka ei arvosta itseään ja itsemääräämisoikeuttaan.

Onneksi sain ihanan, älykkään, tasa-arvoa ja minua kunnioittavan miehen.

Minut kasvatettiin 50-luvun tyyliin ja olin ensimmäisessä avioliitossa oikea pikkuvaimo. Avioliitto kariutui 20 v jälkeen miehen pettämiseen. Siinä meni minun rajani.

Nyt olen uusissa naimisissa ja en enää nimittäisi itseäni perinteiseksi vaimoksi. Ymmärrän kyllä ap:n ajatukset. En usko nalkuttamiseen lainkaan, eikä kenelläkään ole kontrollia toisen yli. Jos mies ei tee, niin minä teen tai jätän tekemättä kokonaan. Mutta en nalkuta.

Olen kuitenkin räjähtänyt yhden kerran miehelleni. Siis heitin muualle nukkumaan ja huusin. Ensimmäistä kertaa... mies oli niin ihmeissään, että tuli kesken päivän töistä kotiin, kun oli niin huolissaan minusta...

N48

Siinähän raadat, jos niin tykkäät tehdä. Täytyy vaan ihmetellä, että etkö mieluummin jakaisi vastuuta ja käyttäisit osan siivoamisajasta vaikka omiin harrastuksiin? Ei tuollainen kotiorjuus ainakaan itselleni tuottaisi kovin suuria elämyksiä tai elämää rikastuttavaa siaältöä. Elämäsi kuulostaa ankealta ja tylsältä, luultavasti olet itsekin hieman sellainen.

Minusta elämäntapanne kuulostaa ihan hyvältä. Olennaista on, että molemmat tietävät paikkansa ja tehtävänsä ja elävät niissä vapaaehtoisesti ja tyytyväisinä sekä tietävät ja tuntevat puolison kunnioittavan itseään.

Kyllä arvostan itseäni. Omalla aikuisen naisen itsemääräämisoikeudella päätin jäädä tällä haavaa kotiin ja toimin kuten parhaaksi näen ja mikä on perheelleni hyvä tapa elää ja olla.

Nuorin lapsi on reilu 1v ja olen hänen kanssa kotona, tuloina on kotihoidontuki ja lapsilisät. Isommat lapset on koulussa. Mieheni opiskelee parhaillaan, mutta muuten työskentelee it-alalla.

Emme ole isotuloisia, mutta säästeliäästi kun elää niin pärjää. Asumme neljän huoneen kerrostaloasunnossa, emmekä ainakaan tällä hetkellä haaveile isommasta. Tässä on kohtuulliset kustannukset. 

Tottahan toki menee toisinaan hermot ja lapsia on pakkokin komentaa. Isommat lapset myös osallistuu kotihommiin, pitävät yhteisen huoneensa kunnossa (tai ainakin heidän PITÄISI pitää.. ;)) 

Lapsilta myös vaaditaan käytöstapoja ja koulu pitää hoitaa hyvin. Mieheni ei varsinkaan hyväksy sitä, että lapset puhuisi meille vanhemmille rumasti. Ja mieheni aina muistuttaa, että äitiä pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Nyt olen kotona siihen kunnes lapsi on 3v. Ehkä sen jälkeen jos mahdollista vielä muutaman vuoden tai sitten toimin pph:na jos sellainen mahdollisuus olisi. Olen ammatiltani lh ja kun isommat lapset oli pieniä, myös mieheni oli puolisen vuotta koti-isänä kun mulla oli vuorotyö. 

Mitä tarkoitat sillä, että otan kaiken vastaan? Ilkeilyn, haukkumiset? Mieheni ei todellakaan hauku mua vaan pyrimme kohtelemaan toisiamme kauniisti. Kuten ihmisiä kuuluukin kohdella.

Uskon, että hänen on mukava tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina, hyväntuulinen vaimo nättinä. Muttta yhtä hyvin hän voi tulla sekaisee kotiin jossa odottaa joku nopea valmisateria, eikä siitäkään mitään pahaa sanoisi. ap

Et sinä perinteinen nainen ole, vaan ihan tavallinen pullianen. Jokainen yrittää parhaansa mukaan olla valittamatta puolisolleen, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Odotatko jotain mitalia siitä, että yrität olla kiva? Kaikki muutkin yrittävät. Myös se ihminen, jota katselet nenänvarttasi pitkin ja ajattelet: "Minä olen parempi kuin tuo." Ja kun aiot väittää että et halveksi tai väheksy ketään, lue aloituksesi ja mietipä uudelleen.

Aiotko kasvattaa tyttäristäsi samanlaisia kuin sinä? Entä pojista?