Olen ns.perinteinen nainen ja yritän olla valittamatta miehelleni mistään.

Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, etteivät perinteiset naiset valittaisi? Ainahan naiset on sitä tehneet.

Kuuluuko teillä perinteeseen myös se, että mies antaa palkkansa kokonaan sinun käyttöösi? Sinä sitten sillä pyörität kotitalouden ja annat siitä miehellesi hieman taskurahaa, jonka hän voi käyttää esim. kavereitaan tavatessaan.

Oikeesti ihmiset, miettikää noissa sairaissa roolileikeissänne sitä, että teillä on lapsia jotka ottaa teistä mallia!!

Jumalauta, miten tossu nainen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi naisystäväni on hieman tällainen. Vaatii kuulkaa totuttelua pitkän jäkätyssuhteen jälkeen, että edes osaa olla välillä passattavana. Tai että palaa kiiltävään kotiin ja siellä onkin vastassa hymyilevä ja oikeasti tyytyväinen nainen.

Hienoa tässä on se, että miehen ja naisen rooli on nyt selkeämpi. Ei tule ihmeellistä uhriutumista, vaan jos vaikka pitää vaihtaa autoon renkaat, niin hän kysyy koska se onnistuisi ja asia sovitaan. Aiemmassa suhteessa sekin perusjuttu alkoi heti jollain negatiivisella "Niin eksä oo muka kattonut säätiedotuksia, että huomenna voi olla tiet jäässä ja muillakin on jo vali-vali..." Sitten kun oli illat täynnä palavereita ja lasten harrastusten vetämisiä, niin ihmeteltiin kun vapaa ilta onkin kolmen päivän päässä. Sitten kiukulla vaihtoi itse tai kävi isällään ja hirveä mussutus asiasta päiviä jälkeenpäin. Ja vielä se "ei tässä ny miehiä tarvita" -leuhotus perään. ARGH!

Ja hämmästyttävintä että käytännössä tasa-arvo toteutuu tällä tavalla arjessa paljon paremmin, eli osallistun ruuanlaittoon ja siivoukseenkin aivan automaattisesti, kun toinen teoillaan osoittaa arvostavansa. Oikeasti alkaa itsekin miettimään, että mitä jos palaisikin kotiin kukkakaupan kautta. Joka on olllut ennen mulle aivan outo ajatuskin.

Tää oli jotenkin herttainen. Sun eksästä tulee mieleen aivan minä :D Saattaisin juurikin ajaa auton sinne iskälle ja sitten valittaa jälkeen päin, että kiva kun joutuu vielä aikuisena viemään sinne, kun mies ei vaivaudu renkaita vaihtamaan. Tai kysyä, että vaihdanko itse ja kuolen kun ne paineet on päin hemmettiä. Luultavasti voisin myös mennä niitä vaihtamaan, jolloin mies tulisi perässä tekemään paremmin. Yritän oikeasti olla kiva ja valittamatta, mutta se on tällä luonteella suuri mahdottomuus. Osaan kuitenkin pyytää anteeksi ja huumori pelastaa. 

Hah, no kieltämättä sunkin viesti toi hymyn huulille ja piti tykätä. Vaikka siis saman katon alla ei niin tykättäisikään. :D

Ja että yrittää ja tiedostaa asian, on kuitenkin kauhean paljon enemmän mitä mulla oli. :)

Vierailija kirjoitti:

Se ei riitä että teet kotityöt. Sinun pitää myös tyydyttää miehesi seksuaaliset tarpeet aina kun hän haluaa, valittamatta. Ja pitää itsesi hoikkana ja kauniina.

Ja kukas vittu sinä olet sanomaan mitä ap tekee tai ei tee??? "ns. Perinteinen nainen" ei tarkoita että elää joka osin niinkuin jossain viiskytluvulla. Huhhuh mikä ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kyllä tehdä kaikki kotihommat, mutta myös mieheni tekee toisinaan ruokaa ja keittää kahvit silloin tällöin. 

En koe sitä rasitteeksi vaan on ihana laittaa miehelle ja lapsille ruokaa,siivoilla kotona ja leipoa. Tehdä kodista viihtyisä kaikille, odottaa valmiin ruoan kanssa miestä kotiin, kattaa pöytä ja laittautua nätiksi.

ap

Olet tainnut lukea näitä:

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/nain-vaimo-palveli-50-luvull…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kyllä tehdä kaikki kotihommat, mutta myös mieheni tekee toisinaan ruokaa ja keittää kahvit silloin tällöin. 

En koe sitä rasitteeksi vaan on ihana laittaa miehelle ja lapsille ruokaa,siivoilla kotona ja leipoa. Tehdä kodista viihtyisä kaikille, odottaa valmiin ruoan kanssa miestä kotiin, kattaa pöytä ja laittautua nätiksi.

ap

Olet tainnut lukea näitä:

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/nain-vaimo-palveli-50-luvull…

Tai sitten heidän perhe vaan on onnellinen kun toimivat noin kun toimivat..? Ihan mahdoton ajatus?

Vierailija kirjoitti:

Uusi naisystäväni on hieman tällainen. Vaatii kuulkaa totuttelua pitkän jäkätyssuhteen jälkeen, että edes osaa olla välillä passattavana. Tai että palaa kiiltävään kotiin ja siellä onkin vastassa hymyilevä ja oikeasti tyytyväinen nainen.

Hienoa tässä on se, että miehen ja naisen rooli on nyt selkeämpi. Ei tule ihmeellistä uhriutumista, vaan jos vaikka pitää vaihtaa autoon renkaat, niin hän kysyy koska se onnistuisi ja asia sovitaan. Aiemmassa suhteessa sekin perusjuttu alkoi heti jollain negatiivisella "Niin eksä oo muka kattonut säätiedotuksia, että huomenna voi olla tiet jäässä ja muillakin on jo vali-vali..." Sitten kun oli illat täynnä palavereita ja lasten harrastusten vetämisiä, niin ihmeteltiin kun vapaa ilta onkin kolmen päivän päässä. Sitten kiukulla vaihtoi itse tai kävi isällään ja hirveä mussutus asiasta päiviä jälkeenpäin. Ja vielä se "ei tässä ny miehiä tarvita" -leuhotus perään. ARGH!

Ja hämmästyttävintä että käytännössä tasa-arvo toteutuu tällä tavalla arjessa paljon paremmin, eli osallistun ruuanlaittoon ja siivoukseenkin aivan automaattisesti, kun toinen teoillaan osoittaa arvostavansa. Oikeasti alkaa itsekin miettimään, että mitä jos palaisikin kotiin kukkakaupan kautta. Joka on olllut ennen mulle aivan outo ajatuskin.

Onneksi olkoon, olet löytänyt Oikean Naisen. Kiitos, nyt ymmärrän paremmin miksi monilla entisillä on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää toimintaani. He eivät ole tottuneita siihen että on olemassa naisia joiden suurin ilo on tuottaa iloa miehelleen. "Miehen ilo on aina naisenkin ilo".

Kuten toit selvästi esiin, et ole häntä alistanut tai pakottanut, hän tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Meille perinteisille naisille on itsestänselvää että meidän tehtävämme on olla kotihengettäriä, luoda ilmapiiri missä kaikki viihtyvät. Talot on miesten rakentamia, kodin ilmapiiri on naisten luoma. Naiselle riittää pelkästään miehen kiitollisen ja arvostavan katseen näkeminen, kun mies tulee kotiin ja huomaa mitä nainen on tehnyt. Naisilla kaikki on pienistä asioista kiinni, hellä katse, hymy, luontainen kunnioitus jne. Naisten tehtävänä on täyttää miesten tarpeet, usein ennenkuin miehet edes tietävät omista tarpeistaan. Naiset myös kaipaavat miesten asettamia rajoja, kuten esim. että mies ilmoittaa ettei naisella ole lupa pettää häntä. Todellinen nainen tuntee onnea siitä että mies rakastaa häntä niin paljon, 'itsenäinen' nainen kokee miehen kontrolloivan ja alistavan häntä.

Naisten nalkuttaminen on rumaa kuultavaa, voin vain kuvitella miltä miehistä tuntuu. Tänä päivänä ei ole kyse elättämisestä tai rahasta, monet kun ovat työttömiä. Se ei vähennä miehen asemaa mitenkään, mies on aina mies. Piste.

Kaikkien kannattaisi miettiä kuinka meidän miehet puolustivat meitä Talvisodassa. Kun on tosipaikka kyseessä mies ei kaihda velvollisuuttaan puolustaa kotiaan - tämäkin onnistuu vain mikäli kodeissa ylläpidetään perinteisiä roolimalleja. On tärkeätä että lapsille annetaan selkeät roolimallit.

Kokeile viedä kukkia naisellesi. Hän menee luultavasti hämilleen eikä tiedä miten päin olla. Naisille riittää jo se että miehet arvostavat ja kunnioittavat heitä ja sitä mitä he tekevät. Koska naiset tekevät sen miestensä iloksi, siksi miehen reaktio on jo itsessään palkinto. Mutta kukkakimppu olisi piste iin päälle :)

On paljon naisia jotka haluavat palvella miestään, joten miehet; nauttikaa siitä että naisenne palvelevat teitä omasta tahdostaan - ja olkaa kiitollisia - koska jos palvelevaa naista kohdellaan huonosti, silloin jäätte yksin itkemään kohtaloanne.

Feministit saavat varmasti kunnon kohtauksen ;)

Ihminen tulee vähitellen hulluksi jos kaikki pitää pitää sisällä. Ei se ole mikään perinteinen nainen joka niin tekee. Perinteinen nainen tekee miehen rinnalla työtä kuten ennen aikaa tehtiin maaseudulla. Ei ole pitkä aika kun suurin osa ihmisistä asui ja työskenteli maalla.

Perheemme elämästä voit lukea jutun maaliskuun meidän perhe lehdessä :)

Vierailija kirjoitti:

Se ei riitä että teet kotityöt. Sinun pitää myös tyydyttää miehesi seksuaaliset tarpeet aina kun hän haluaa, valittamatta. Ja pitää itsesi hoikkana ja kauniina.

Se on siitä kiinni, mistä sen perinteen hakee. Hoikkuutta ei ole aina arvostettu, vaan naisen on pitänyt mieluummin olla rehevä. Ja sitten toisaalta seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä on voinut olla omia määräyksiään, esim. kuukautisten aikaan seksi on voinut olla tabu, tai ennen sotaanlähtöä. Tai ennen nyrkkeilyottelua. Näitähän löytyy.

Purppura kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi naisystäväni on hieman tällainen. Vaatii kuulkaa totuttelua pitkän jäkätyssuhteen jälkeen, että edes osaa olla välillä passattavana. Tai että palaa kiiltävään kotiin ja siellä onkin vastassa hymyilevä ja oikeasti tyytyväinen nainen.

Hienoa tässä on se, että miehen ja naisen rooli on nyt selkeämpi. Ei tule ihmeellistä uhriutumista, vaan jos vaikka pitää vaihtaa autoon renkaat, niin hän kysyy koska se onnistuisi ja asia sovitaan. Aiemmassa suhteessa sekin perusjuttu alkoi heti jollain negatiivisella "Niin eksä oo muka kattonut säätiedotuksia, että huomenna voi olla tiet jäässä ja muillakin on jo vali-vali..." Sitten kun oli illat täynnä palavereita ja lasten harrastusten vetämisiä, niin ihmeteltiin kun vapaa ilta onkin kolmen päivän päässä. Sitten kiukulla vaihtoi itse tai kävi isällään ja hirveä mussutus asiasta päiviä jälkeenpäin. Ja vielä se "ei tässä ny miehiä tarvita" -leuhotus perään. ARGH!

Ja hämmästyttävintä että käytännössä tasa-arvo toteutuu tällä tavalla arjessa paljon paremmin, eli osallistun ruuanlaittoon ja siivoukseenkin aivan automaattisesti, kun toinen teoillaan osoittaa arvostavansa. Oikeasti alkaa itsekin miettimään, että mitä jos palaisikin kotiin kukkakaupan kautta. Joka on olllut ennen mulle aivan outo ajatuskin.

Onneksi olkoon, olet löytänyt Oikean Naisen. Kiitos, nyt ymmärrän paremmin miksi monilla entisillä on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää toimintaani. He eivät ole tottuneita siihen että on olemassa naisia joiden suurin ilo on tuottaa iloa miehelleen. "Miehen ilo on aina naisenkin ilo".

Kuten toit selvästi esiin, et ole häntä alistanut tai pakottanut, hän tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Meille perinteisille naisille on itsestänselvää että meidän tehtävämme on olla kotihengettäriä, luoda ilmapiiri missä kaikki viihtyvät. Talot on miesten rakentamia, kodin ilmapiiri on naisten luoma. Naiselle riittää pelkästään miehen kiitollisen ja arvostavan katseen näkeminen, kun mies tulee kotiin ja huomaa mitä nainen on tehnyt. Naisilla kaikki on pienistä asioista kiinni, hellä katse, hymy, luontainen kunnioitus jne. Naisten tehtävänä on täyttää miesten tarpeet, usein ennenkuin miehet edes tietävät omista tarpeistaan. Naiset myös kaipaavat miesten asettamia rajoja, kuten esim. että mies ilmoittaa ettei naisella ole lupa pettää häntä. Todellinen nainen tuntee onnea siitä että mies rakastaa häntä niin paljon, 'itsenäinen' nainen kokee miehen kontrolloivan ja alistavan häntä.

Naisten nalkuttaminen on rumaa kuultavaa, voin vain kuvitella miltä miehistä tuntuu. Tänä päivänä ei ole kyse elättämisestä tai rahasta, monet kun ovat työttömiä. Se ei vähennä miehen asemaa mitenkään, mies on aina mies. Piste.

Kaikkien kannattaisi miettiä kuinka meidän miehet puolustivat meitä Talvisodassa. Kun on tosipaikka kyseessä mies ei kaihda velvollisuuttaan puolustaa kotiaan - tämäkin onnistuu vain mikäli kodeissa ylläpidetään perinteisiä roolimalleja. On tärkeätä että lapsille annetaan selkeät roolimallit.

Kokeile viedä kukkia naisellesi. Hän menee luultavasti hämilleen eikä tiedä miten päin olla. Naisille riittää jo se että miehet arvostavat ja kunnioittavat heitä ja sitä mitä he tekevät. Koska naiset tekevät sen miestensä iloksi, siksi miehen reaktio on jo itsessään palkinto. Mutta kukkakimppu olisi piste iin päälle :)

On paljon naisia jotka haluavat palvella miestään, joten miehet; nauttikaa siitä että naisenne palvelevat teitä omasta tahdostaan - ja olkaa kiitollisia - koska jos palvelevaa naista kohdellaan huonosti, silloin jäätte yksin itkemään kohtaloanne.

Feministit saavat varmasti kunnon kohtauksen ;)

Minä olen feministi JA ajattelen kanssasi samalla tavalla, paitsi että minusta mies ei ole arvokkaampi ja ylempänä kuin nainen. Samalla tasolla ollaan, mutta meidän perheessä tehtävät ovat erilaisia. Minä nautin siitä kun huomioin miestä ja pidän huolta kodista. Toki mieskin minua huomioi, mutta eritavalla :) olemme hyvin onnellisia, emme tappele eikä kenenkään tarvitse valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Purppura kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi naisystäväni on hieman tällainen. Vaatii kuulkaa totuttelua pitkän jäkätyssuhteen jälkeen, että edes osaa olla välillä passattavana. Tai että palaa kiiltävään kotiin ja siellä onkin vastassa hymyilevä ja oikeasti tyytyväinen nainen.

Hienoa tässä on se, että miehen ja naisen rooli on nyt selkeämpi. Ei tule ihmeellistä uhriutumista, vaan jos vaikka pitää vaihtaa autoon renkaat, niin hän kysyy koska se onnistuisi ja asia sovitaan. Aiemmassa suhteessa sekin perusjuttu alkoi heti jollain negatiivisella "Niin eksä oo muka kattonut säätiedotuksia, että huomenna voi olla tiet jäässä ja muillakin on jo vali-vali..." Sitten kun oli illat täynnä palavereita ja lasten harrastusten vetämisiä, niin ihmeteltiin kun vapaa ilta onkin kolmen päivän päässä. Sitten kiukulla vaihtoi itse tai kävi isällään ja hirveä mussutus asiasta päiviä jälkeenpäin. Ja vielä se "ei tässä ny miehiä tarvita" -leuhotus perään. ARGH!

Ja hämmästyttävintä että käytännössä tasa-arvo toteutuu tällä tavalla arjessa paljon paremmin, eli osallistun ruuanlaittoon ja siivoukseenkin aivan automaattisesti, kun toinen teoillaan osoittaa arvostavansa. Oikeasti alkaa itsekin miettimään, että mitä jos palaisikin kotiin kukkakaupan kautta. Joka on olllut ennen mulle aivan outo ajatuskin.

Onneksi olkoon, olet löytänyt Oikean Naisen. Kiitos, nyt ymmärrän paremmin miksi monilla entisillä on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää toimintaani. He eivät ole tottuneita siihen että on olemassa naisia joiden suurin ilo on tuottaa iloa miehelleen. "Miehen ilo on aina naisenkin ilo".

Kuten toit selvästi esiin, et ole häntä alistanut tai pakottanut, hän tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Meille perinteisille naisille on itsestänselvää että meidän tehtävämme on olla kotihengettäriä, luoda ilmapiiri missä kaikki viihtyvät. Talot on miesten rakentamia, kodin ilmapiiri on naisten luoma. Naiselle riittää pelkästään miehen kiitollisen ja arvostavan katseen näkeminen, kun mies tulee kotiin ja huomaa mitä nainen on tehnyt. Naisilla kaikki on pienistä asioista kiinni, hellä katse, hymy, luontainen kunnioitus jne. Naisten tehtävänä on täyttää miesten tarpeet, usein ennenkuin miehet edes tietävät omista tarpeistaan. Naiset myös kaipaavat miesten asettamia rajoja, kuten esim. että mies ilmoittaa ettei naisella ole lupa pettää häntä. Todellinen nainen tuntee onnea siitä että mies rakastaa häntä niin paljon, 'itsenäinen' nainen kokee miehen kontrolloivan ja alistavan häntä.

Naisten nalkuttaminen on rumaa kuultavaa, voin vain kuvitella miltä miehistä tuntuu. Tänä päivänä ei ole kyse elättämisestä tai rahasta, monet kun ovat työttömiä. Se ei vähennä miehen asemaa mitenkään, mies on aina mies. Piste.

Kaikkien kannattaisi miettiä kuinka meidän miehet puolustivat meitä Talvisodassa. Kun on tosipaikka kyseessä mies ei kaihda velvollisuuttaan puolustaa kotiaan - tämäkin onnistuu vain mikäli kodeissa ylläpidetään perinteisiä roolimalleja. On tärkeätä että lapsille annetaan selkeät roolimallit.

Kokeile viedä kukkia naisellesi. Hän menee luultavasti hämilleen eikä tiedä miten päin olla. Naisille riittää jo se että miehet arvostavat ja kunnioittavat heitä ja sitä mitä he tekevät. Koska naiset tekevät sen miestensä iloksi, siksi miehen reaktio on jo itsessään palkinto. Mutta kukkakimppu olisi piste iin päälle :)

On paljon naisia jotka haluavat palvella miestään, joten miehet; nauttikaa siitä että naisenne palvelevat teitä omasta tahdostaan - ja olkaa kiitollisia - koska jos palvelevaa naista kohdellaan huonosti, silloin jäätte yksin itkemään kohtaloanne.

Feministit saavat varmasti kunnon kohtauksen ;)

Minä olen feministi JA ajattelen kanssasi samalla tavalla, paitsi että minusta mies ei ole arvokkaampi ja ylempänä kuin nainen. Samalla tasolla ollaan, mutta meidän perheessä tehtävät ovat erilaisia. Minä nautin siitä kun huomioin miestä ja pidän huolta kodista. Toki mieskin minua huomioi, mutta eritavalla :) olemme hyvin onnellisia, emme tappele eikä kenenkään tarvitse valittaa.

Lisäyksenä: se on myös ok jos muissa perheissä on eritavalla. Nainen voi olla miehekäs ja mies naisellinen, jos haluaa, tottakai.

Oletko tilannut Tieteen kuvalehden kysymättä mieheltäsi?

Parempi tossun alla kuin taivasalla?

Kynnysmattona on hyvä olla?

AP antaa 'perinteisen' naisen mallin myös lapsille: eli perheessä kotityöt ovat naisen vastuulla...

Vierailija kirjoitti:

Purppura kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi naisystäväni on hieman tällainen. Vaatii kuulkaa totuttelua pitkän jäkätyssuhteen jälkeen, että edes osaa olla välillä passattavana. Tai että palaa kiiltävään kotiin ja siellä onkin vastassa hymyilevä ja oikeasti tyytyväinen nainen.

Hienoa tässä on se, että miehen ja naisen rooli on nyt selkeämpi. Ei tule ihmeellistä uhriutumista, vaan jos vaikka pitää vaihtaa autoon renkaat, niin hän kysyy koska se onnistuisi ja asia sovitaan. Aiemmassa suhteessa sekin perusjuttu alkoi heti jollain negatiivisella "Niin eksä oo muka kattonut säätiedotuksia, että huomenna voi olla tiet jäässä ja muillakin on jo vali-vali..." Sitten kun oli illat täynnä palavereita ja lasten harrastusten vetämisiä, niin ihmeteltiin kun vapaa ilta onkin kolmen päivän päässä. Sitten kiukulla vaihtoi itse tai kävi isällään ja hirveä mussutus asiasta päiviä jälkeenpäin. Ja vielä se "ei tässä ny miehiä tarvita" -leuhotus perään. ARGH!

Ja hämmästyttävintä että käytännössä tasa-arvo toteutuu tällä tavalla arjessa paljon paremmin, eli osallistun ruuanlaittoon ja siivoukseenkin aivan automaattisesti, kun toinen teoillaan osoittaa arvostavansa. Oikeasti alkaa itsekin miettimään, että mitä jos palaisikin kotiin kukkakaupan kautta. Joka on olllut ennen mulle aivan outo ajatuskin.

Onneksi olkoon, olet löytänyt Oikean Naisen. Kiitos, nyt ymmärrän paremmin miksi monilla entisillä on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää toimintaani. He eivät ole tottuneita siihen että on olemassa naisia joiden suurin ilo on tuottaa iloa miehelleen. "Miehen ilo on aina naisenkin ilo".

Kuten toit selvästi esiin, et ole häntä alistanut tai pakottanut, hän tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Meille perinteisille naisille on itsestänselvää että meidän tehtävämme on olla kotihengettäriä, luoda ilmapiiri missä kaikki viihtyvät. Talot on miesten rakentamia, kodin ilmapiiri on naisten luoma. Naiselle riittää pelkästään miehen kiitollisen ja arvostavan katseen näkeminen, kun mies tulee kotiin ja huomaa mitä nainen on tehnyt. Naisilla kaikki on pienistä asioista kiinni, hellä katse, hymy, luontainen kunnioitus jne. Naisten tehtävänä on täyttää miesten tarpeet, usein ennenkuin miehet edes tietävät omista tarpeistaan. Naiset myös kaipaavat miesten asettamia rajoja, kuten esim. että mies ilmoittaa ettei naisella ole lupa pettää häntä. Todellinen nainen tuntee onnea siitä että mies rakastaa häntä niin paljon, 'itsenäinen' nainen kokee miehen kontrolloivan ja alistavan häntä.

Naisten nalkuttaminen on rumaa kuultavaa, voin vain kuvitella miltä miehistä tuntuu. Tänä päivänä ei ole kyse elättämisestä tai rahasta, monet kun ovat työttömiä. Se ei vähennä miehen asemaa mitenkään, mies on aina mies. Piste.

Kaikkien kannattaisi miettiä kuinka meidän miehet puolustivat meitä Talvisodassa. Kun on tosipaikka kyseessä mies ei kaihda velvollisuuttaan puolustaa kotiaan - tämäkin onnistuu vain mikäli kodeissa ylläpidetään perinteisiä roolimalleja. On tärkeätä että lapsille annetaan selkeät roolimallit.

Kokeile viedä kukkia naisellesi. Hän menee luultavasti hämilleen eikä tiedä miten päin olla. Naisille riittää jo se että miehet arvostavat ja kunnioittavat heitä ja sitä mitä he tekevät. Koska naiset tekevät sen miestensä iloksi, siksi miehen reaktio on jo itsessään palkinto. Mutta kukkakimppu olisi piste iin päälle :)

On paljon naisia jotka haluavat palvella miestään, joten miehet; nauttikaa siitä että naisenne palvelevat teitä omasta tahdostaan - ja olkaa kiitollisia - koska jos palvelevaa naista kohdellaan huonosti, silloin jäätte yksin itkemään kohtaloanne.

Feministit saavat varmasti kunnon kohtauksen ;)

Minä olen feministi JA ajattelen kanssasi samalla tavalla, paitsi että minusta mies ei ole arvokkaampi ja ylempänä kuin nainen. Samalla tasolla ollaan, mutta meidän perheessä tehtävät ovat erilaisia. Minä nautin siitä kun huomioin miestä ja pidän huolta kodista. Toki mieskin minua huomioi, mutta eritavalla :) olemme hyvin onnellisia, emme tappele eikä kenenkään tarvitse valittaa.

En tarkoittanut että mies on "arvokkaampi" kuin nainen, molemmat ovat yhtä arvokkaita kunhan pysyvät omissa rooleissaan.

Mitä siihen taas tulee että mies on 'ylempänä', niin parisuhteessa jako on pakko tehdä mikäli haluaa saavuttaa harmonisen suhteen.

Metafyysinen tosiasia on että maskuliiniset piirteet ovat täysin päinvastaisia kuin feministiset piirteet - siksi Yin-Yang esitetään ykseytenä, pallo missä yksi puoli on musta ja toinen valkoinen, ja missä kummallakin puolella on pisara vastakkaisen puoliskon väriä.

Yin on feminiininen eli musta puolisko ja Yang on maskuliininen eli valkoinen puolisko. Kumpikaan ei voi olla täydellinen ilman toistaan.

Yin: Uhrautuva, alistuva, passiivinen, kylmä, pimeä, kuu

Yang: Antava, dominoiva, aktiivinen, lämmin, valoisa, aurinko

Taspainoisessa suhteessa on jommankumman alistuttava, jos ei niin siitä alkaa kilpaileminen. Mitä järkeä on asua kahden 'miehen' suhteessa?

Sama toisinpäin, jos molemmat alistuvat niin on kuin kaksi naista eläisi suhteessa saman katon alla.

Mies on luomakunnan kruunu. Naisten tulisi muistaa että myös heissä on maskuliininen puoli, mutta heidät on luotu naisiksi jotta he löytäisivät vastakappaleensa, eli vastakohdan.

Kyllä jokainen nainen tietää pärjäävänsä yksin maailmassa, heillä on maskuliinisuutta joka tulee esiin tarpeen vaatiessa. Mutta ne varsinaiset onnelliset naiset ovat ne jotka saavat elää suhteessa missä heillä on lupa ilmentää naisellisuuttaan. Ne parit luovat ykseyden, ovat täydellisiä yhdessä mutta epätäydellisiä omillaan.

Feministit tuntuvat vihaavan sekä miehisiä miehiä että naisellisia naisia. Nyt he yrittävät luoda täysin uuden sukupuolen jota he eivät vihaisi. Ikävä kyllä feministit ovat torjuneet oman naisellisen puolensa ja tietämättään he vihaavat itseään.

Minulle sanottiin unissa vuosien ajan seuraava lause: "Nainen on miehen palvelija".

Nyt on kyse parisuhteista, ei itsenäisistä yksilöistä. Yksilöinä ja yksin olleessaan toimitaan eri tavalla, mutta parisuhteessa on mahdollisuus ilmentää syvintä olemustaan ja kokea ykseyden tunne vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se ei ole mikään risti tai taakka - se on etuoikeus ja kunnia, sekä miehille että naisille.

'Tätä juuri vastustan henkeen ja vereen, että feministit ovat romuttamassa pyhiä parisuhdemalleja. Millä ja kenen oikeudella he oikein toimivat?

Siinä vaiheessa kun luonnon villieläimet alkavat käyttäytyä täysin poikkeavalla tavalla, vasta silloin olen valmis harkitsemaan asiaa. Sitä ennen toimin luonnonlakien mukaan. Ja miehinen aspekti on hallitseva, siitä ei pääse mihinkään. Ja suomalaiset miehet ovat kaikkien mittapuiden mukaan niitä parhaita hallitsijoita parisuhteissa. He tietävät keitä he ovat.

En mäkään valittanut, ja 12 yhteisen vuoden jälkeen masennuin. Ja sit yks päivä tajusin eläväni kynnysmattona, kun patosin kaikki omat tunteeni ja mielipiteeni sisälleni, ja hain avioeroa.

Mua ihmetyttää yks juttu. Ap sä sanot käyväsi lenkillä ja kirppareilla yksin. Miehesi ei käy yöelämässä eikä matkoilla poikaporukoissa (?). Siis eikö teillä ole kavereita??!

Purppura kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purppura kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi naisystäväni on hieman tällainen. Vaatii kuulkaa totuttelua pitkän jäkätyssuhteen jälkeen, että edes osaa olla välillä passattavana. Tai että palaa kiiltävään kotiin ja siellä onkin vastassa hymyilevä ja oikeasti tyytyväinen nainen.

Hienoa tässä on se, että miehen ja naisen rooli on nyt selkeämpi. Ei tule ihmeellistä uhriutumista, vaan jos vaikka pitää vaihtaa autoon renkaat, niin hän kysyy koska se onnistuisi ja asia sovitaan. Aiemmassa suhteessa sekin perusjuttu alkoi heti jollain negatiivisella "Niin eksä oo muka kattonut säätiedotuksia, että huomenna voi olla tiet jäässä ja muillakin on jo vali-vali..." Sitten kun oli illat täynnä palavereita ja lasten harrastusten vetämisiä, niin ihmeteltiin kun vapaa ilta onkin kolmen päivän päässä. Sitten kiukulla vaihtoi itse tai kävi isällään ja hirveä mussutus asiasta päiviä jälkeenpäin. Ja vielä se "ei tässä ny miehiä tarvita" -leuhotus perään. ARGH!

Ja hämmästyttävintä että käytännössä tasa-arvo toteutuu tällä tavalla arjessa paljon paremmin, eli osallistun ruuanlaittoon ja siivoukseenkin aivan automaattisesti, kun toinen teoillaan osoittaa arvostavansa. Oikeasti alkaa itsekin miettimään, että mitä jos palaisikin kotiin kukkakaupan kautta. Joka on olllut ennen mulle aivan outo ajatuskin.

Onneksi olkoon, olet löytänyt Oikean Naisen. Kiitos, nyt ymmärrän paremmin miksi monilla entisillä on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää toimintaani. He eivät ole tottuneita siihen että on olemassa naisia joiden suurin ilo on tuottaa iloa miehelleen. "Miehen ilo on aina naisenkin ilo".

Kuten toit selvästi esiin, et ole häntä alistanut tai pakottanut, hän tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Meille perinteisille naisille on itsestänselvää että meidän tehtävämme on olla kotihengettäriä, luoda ilmapiiri missä kaikki viihtyvät. Talot on miesten rakentamia, kodin ilmapiiri on naisten luoma. Naiselle riittää pelkästään miehen kiitollisen ja arvostavan katseen näkeminen, kun mies tulee kotiin ja huomaa mitä nainen on tehnyt. Naisilla kaikki on pienistä asioista kiinni, hellä katse, hymy, luontainen kunnioitus jne. Naisten tehtävänä on täyttää miesten tarpeet, usein ennenkuin miehet edes tietävät omista tarpeistaan. Naiset myös kaipaavat miesten asettamia rajoja, kuten esim. että mies ilmoittaa ettei naisella ole lupa pettää häntä. Todellinen nainen tuntee onnea siitä että mies rakastaa häntä niin paljon, 'itsenäinen' nainen kokee miehen kontrolloivan ja alistavan häntä.

Naisten nalkuttaminen on rumaa kuultavaa, voin vain kuvitella miltä miehistä tuntuu. Tänä päivänä ei ole kyse elättämisestä tai rahasta, monet kun ovat työttömiä. Se ei vähennä miehen asemaa mitenkään, mies on aina mies. Piste.

Kaikkien kannattaisi miettiä kuinka meidän miehet puolustivat meitä Talvisodassa. Kun on tosipaikka kyseessä mies ei kaihda velvollisuuttaan puolustaa kotiaan - tämäkin onnistuu vain mikäli kodeissa ylläpidetään perinteisiä roolimalleja. On tärkeätä että lapsille annetaan selkeät roolimallit.

Kokeile viedä kukkia naisellesi. Hän menee luultavasti hämilleen eikä tiedä miten päin olla. Naisille riittää jo se että miehet arvostavat ja kunnioittavat heitä ja sitä mitä he tekevät. Koska naiset tekevät sen miestensä iloksi, siksi miehen reaktio on jo itsessään palkinto. Mutta kukkakimppu olisi piste iin päälle :)

On paljon naisia jotka haluavat palvella miestään, joten miehet; nauttikaa siitä että naisenne palvelevat teitä omasta tahdostaan - ja olkaa kiitollisia - koska jos palvelevaa naista kohdellaan huonosti, silloin jäätte yksin itkemään kohtaloanne.

Feministit saavat varmasti kunnon kohtauksen ;)

Minä olen feministi JA ajattelen kanssasi samalla tavalla, paitsi että minusta mies ei ole arvokkaampi ja ylempänä kuin nainen. Samalla tasolla ollaan, mutta meidän perheessä tehtävät ovat erilaisia. Minä nautin siitä kun huomioin miestä ja pidän huolta kodista. Toki mieskin minua huomioi, mutta eritavalla :) olemme hyvin onnellisia, emme tappele eikä kenenkään tarvitse valittaa.

En tarkoittanut että mies on "arvokkaampi" kuin nainen, molemmat ovat yhtä arvokkaita kunhan pysyvät omissa rooleissaan.

Mitä siihen taas tulee että mies on 'ylempänä', niin parisuhteessa jako on pakko tehdä mikäli haluaa saavuttaa harmonisen suhteen.

Metafyysinen tosiasia on että maskuliiniset piirteet ovat täysin päinvastaisia kuin feministiset piirteet - siksi Yin-Yang esitetään ykseytenä, pallo missä yksi puoli on musta ja toinen valkoinen, ja missä kummallakin puolella on pisara vastakkaisen puoliskon väriä.

Yin on feminiininen eli musta puolisko ja Yang on maskuliininen eli valkoinen puolisko. Kumpikaan ei voi olla täydellinen ilman toistaan.

Yin: Uhrautuva, alistuva, passiivinen, kylmä, pimeä, kuu

Yang: Antava, dominoiva, aktiivinen, lämmin, valoisa, aurinko

Taspainoisessa suhteessa on jommankumman alistuttava, jos ei niin siitä alkaa kilpaileminen. Mitä järkeä on asua kahden 'miehen' suhteessa?

Sama toisinpäin, jos molemmat alistuvat niin on kuin kaksi naista eläisi suhteessa saman katon alla.

Mies on luomakunnan kruunu. Naisten tulisi muistaa että myös heissä on maskuliininen puoli, mutta heidät on luotu naisiksi jotta he löytäisivät vastakappaleensa, eli vastakohdan.

Kyllä jokainen nainen tietää pärjäävänsä yksin maailmassa, heillä on maskuliinisuutta joka tulee esiin tarpeen vaatiessa. Mutta ne varsinaiset onnelliset naiset ovat ne jotka saavat elää suhteessa missä heillä on lupa ilmentää naisellisuuttaan. Ne parit luovat ykseyden, ovat täydellisiä yhdessä mutta epätäydellisiä omillaan.

Feministit tuntuvat vihaavan sekä miehisiä miehiä että naisellisia naisia. Nyt he yrittävät luoda täysin uuden sukupuolen jota he eivät vihaisi. Ikävä kyllä feministit ovat torjuneet oman naisellisen puolensa ja tietämättään he vihaavat itseään.

Minulle sanottiin unissa vuosien ajan seuraava lause: "Nainen on miehen palvelija".

Nyt on kyse parisuhteista, ei itsenäisistä yksilöistä. Yksilöinä ja yksin olleessaan toimitaan eri tavalla, mutta parisuhteessa on mahdollisuus ilmentää syvintä olemustaan ja kokea ykseyden tunne vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se ei ole mikään risti tai taakka - se on etuoikeus ja kunnia, sekä miehille että naisille.

'Tätä juuri vastustan henkeen ja vereen, että feministit ovat romuttamassa pyhiä parisuhdemalleja. Millä ja kenen oikeudella he oikein toimivat?

Siinä vaiheessa kun luonnon villieläimet alkavat käyttäytyä täysin poikkeavalla tavalla, vasta silloin olen valmis harkitsemaan asiaa. Sitä ennen toimin luonnonlakien mukaan. Ja miehinen aspekti on hallitseva, siitä ei pääse mihinkään. Ja suomalaiset miehet ovat kaikkien mittapuiden mukaan niitä parhaita hallitsijoita parisuhteissa. He tietävät keitä he ovat.

Oli kyllä aikamoista potaskaa.

Mikä ihme on" pyhä parisuhdemalli"? Mistä se on peräisin? Missä julkaistu? Muualla kuin sinun päässäsi?