Olen ns.perinteinen nainen ja yritän olla valittamatta miehelleni mistään.

Voi hitto mitä lampaita täällä on. Sitten naiset vinkuvat sitä sun tätä kun kanssasisaret on suorastaan koren orjia. Huh huh missä mennään...

Minkä ikäinen olet

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä arvostan itseäni. Omalla aikuisen naisen itsemääräämisoikeudella päätin jäädä tällä haavaa kotiin ja toimin kuten parhaaksi näen ja mikä on perheelleni hyvä tapa elää ja olla.

Nuorin lapsi on reilu 1v ja olen hänen kanssa kotona, tuloina on kotihoidontuki ja lapsilisät. Isommat lapset on koulussa. Mieheni opiskelee parhaillaan, mutta muuten työskentelee it-alalla.

Emme ole isotuloisia, mutta säästeliäästi kun elää niin pärjää. Asumme neljän huoneen kerrostaloasunnossa, emmekä ainakaan tällä hetkellä haaveile isommasta. Tässä on kohtuulliset kustannukset. 

Tottahan toki menee toisinaan hermot ja lapsia on pakkokin komentaa. Isommat lapset myös osallistuu kotihommiin, pitävät yhteisen huoneensa kunnossa (tai ainakin heidän PITÄISI pitää.. ;)) 

Lapsilta myös vaaditaan käytöstapoja ja koulu pitää hoitaa hyvin. Mieheni ei varsinkaan hyväksy sitä, että lapset puhuisi meille vanhemmille rumasti. Ja mieheni aina muistuttaa, että äitiä pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Nyt olen kotona siihen kunnes lapsi on 3v. Ehkä sen jälkeen jos mahdollista vielä muutaman vuoden tai sitten toimin pph:na jos sellainen mahdollisuus olisi. Olen ammatiltani lh ja kun isommat lapset oli pieniä, myös mieheni oli puolisen vuotta koti-isänä kun mulla oli vuorotyö. 

Mitä tarkoitat sillä, että otan kaiken vastaan? Ilkeilyn, haukkumiset? Mieheni ei todellakaan hauku mua vaan pyrimme kohtelemaan toisiamme kauniisti. Kuten ihmisiä kuuluukin kohdella.

Uskon, että hänen on mukava tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina, hyväntuulinen vaimo nättinä. Muttta yhtä hyvin hän voi tulla sekaisee kotiin jossa odottaa joku nopea valmisateria, eikä siitäkään mitään pahaa sanoisi. ap

On surkeaa. Täällä naisten suurin ilo ja ylpeys elämässä on ilmoittaa, että kun mies tulee kotiin, Ruoka Odottaa Valmiina. Sanasta sanaan tuo lause toistuu. Se varmaan kaiverretaan hautakiveennekin aikanaan. "Maija Meikäläinen - hänellä oli aina ruoka valmiina."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä arvostan itseäni. Omalla aikuisen naisen itsemääräämisoikeudella päätin jäädä tällä haavaa kotiin ja toimin kuten parhaaksi näen ja mikä on perheelleni hyvä tapa elää ja olla.

Nuorin lapsi on reilu 1v ja olen hänen kanssa kotona, tuloina on kotihoidontuki ja lapsilisät. Isommat lapset on koulussa. Mieheni opiskelee parhaillaan, mutta muuten työskentelee it-alalla.

Emme ole isotuloisia, mutta säästeliäästi kun elää niin pärjää. Asumme neljän huoneen kerrostaloasunnossa, emmekä ainakaan tällä hetkellä haaveile isommasta. Tässä on kohtuulliset kustannukset. 

Tottahan toki menee toisinaan hermot ja lapsia on pakkokin komentaa. Isommat lapset myös osallistuu kotihommiin, pitävät yhteisen huoneensa kunnossa (tai ainakin heidän PITÄISI pitää.. ;)) 

Lapsilta myös vaaditaan käytöstapoja ja koulu pitää hoitaa hyvin. Mieheni ei varsinkaan hyväksy sitä, että lapset puhuisi meille vanhemmille rumasti. Ja mieheni aina muistuttaa, että äitiä pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Nyt olen kotona siihen kunnes lapsi on 3v. Ehkä sen jälkeen jos mahdollista vielä muutaman vuoden tai sitten toimin pph:na jos sellainen mahdollisuus olisi. Olen ammatiltani lh ja kun isommat lapset oli pieniä, myös mieheni oli puolisen vuotta koti-isänä kun mulla oli vuorotyö. 

Mitä tarkoitat sillä, että otan kaiken vastaan? Ilkeilyn, haukkumiset? Mieheni ei todellakaan hauku mua vaan pyrimme kohtelemaan toisiamme kauniisti. Kuten ihmisiä kuuluukin kohdella.

Uskon, että hänen on mukava tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina, hyväntuulinen vaimo nättinä. Muttta yhtä hyvin hän voi tulla sekaisee kotiin jossa odottaa joku nopea valmisateria, eikä siitäkään mitään pahaa sanoisi. ap

On surkeaa. Täällä naisten suurin ilo ja ylpeys elämässä on ilmoittaa, että kun mies tulee kotiin, Ruoka Odottaa Valmiina. Sanasta sanaan tuo lause toistuu. Se varmaan kaiverretaan hautakiveennekin aikanaan. "Maija Meikäläinen - hänellä oli aina ruoka valmiina."

Ja poimi ja hillotti marjansa ;) ap

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Kuka lapsesi sitten kasvattaa? Miksi olet kotona jos et kasvata lapsiasi? Olen kuullut, että lasten kasvatus on muutakin kuin perustarpeista huolehtimista. Voin toki olla väärässäkin, sillä olen vela. Pahoitteluni, jos olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan valita. Jos mies ei ole vaikkapa siivonnut tai tehnyt ruokaa tms.niin sen sijaan että alan valittaa, teen homman itse. En valita asunnossa lojuvisa vaatteista vaan kerään ne pyykkikoriin tai kaappiin jos ne mua häiritsee. Pääsee itse paljon helpommalla, elämä on yksinkertaisempaa ja mukavampaa kaikille. ap

Tätä mäkin kokeilin hetken, kunnes joku pikkujuttu katkaisi kamelin selän ja räjähdin ja viskasin käsissäni olevat tavarat. Sitten itseäni kiukutti ja muut olivat huuli pyöreänä, ei toiminut tämä keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä arvostan itseäni. Omalla aikuisen naisen itsemääräämisoikeudella päätin jäädä tällä haavaa kotiin ja toimin kuten parhaaksi näen ja mikä on perheelleni hyvä tapa elää ja olla.

Nuorin lapsi on reilu 1v ja olen hänen kanssa kotona, tuloina on kotihoidontuki ja lapsilisät. Isommat lapset on koulussa. Mieheni opiskelee parhaillaan, mutta muuten työskentelee it-alalla.

Emme ole isotuloisia, mutta säästeliäästi kun elää niin pärjää. Asumme neljän huoneen kerrostaloasunnossa, emmekä ainakaan tällä hetkellä haaveile isommasta. Tässä on kohtuulliset kustannukset. 

Tottahan toki menee toisinaan hermot ja lapsia on pakkokin komentaa. Isommat lapset myös osallistuu kotihommiin, pitävät yhteisen huoneensa kunnossa (tai ainakin heidän PITÄISI pitää.. ;)) 

Lapsilta myös vaaditaan käytöstapoja ja koulu pitää hoitaa hyvin. Mieheni ei varsinkaan hyväksy sitä, että lapset puhuisi meille vanhemmille rumasti. Ja mieheni aina muistuttaa, että äitiä pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Nyt olen kotona siihen kunnes lapsi on 3v. Ehkä sen jälkeen jos mahdollista vielä muutaman vuoden tai sitten toimin pph:na jos sellainen mahdollisuus olisi. Olen ammatiltani lh ja kun isommat lapset oli pieniä, myös mieheni oli puolisen vuotta koti-isänä kun mulla oli vuorotyö. 

Mitä tarkoitat sillä, että otan kaiken vastaan? Ilkeilyn, haukkumiset? Mieheni ei todellakaan hauku mua vaan pyrimme kohtelemaan toisiamme kauniisti. Kuten ihmisiä kuuluukin kohdella.

Uskon, että hänen on mukava tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina, hyväntuulinen vaimo nättinä. Muttta yhtä hyvin hän voi tulla sekaisee kotiin jossa odottaa joku nopea valmisateria, eikä siitäkään mitään pahaa sanoisi. ap

On surkeaa. Täällä naisten suurin ilo ja ylpeys elämässä on ilmoittaa, että kun mies tulee kotiin, Ruoka Odottaa Valmiina. Sanasta sanaan tuo lause toistuu. Se varmaan kaiverretaan hautakiveennekin aikanaan. "Maija Meikäläinen - hänellä oli aina ruoka valmiina."

Ja poimi ja hillotti marjansa ;) ap

Perinteisillä naisilla muuten oli kunnianhimoa ja visiota. Sinä vain oleskelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sulla menisi raja?

Jos mies joisi alkoholia joka ilta? Jos ei tulisi yöksi kotiin? Jos pelaisi asuntolaina-/vuokrarahat hedelmäpeleihin?

Mitä tekisit?

No tietysti tällaiset asiat olisi otettava vakavasti ja hakea miehelle ehkä apua? En osaa sanoa kun ei ole sellaista tilannetta ollut. Jos pelaisi rahat ja olisi siis peliriippuvainen niin rahat tulisi mun tilille, josta maksaisin kaikki ja mies saisi taskurahaa.. ja menisi hoitoon jos suostuisi? Toista ei kuitenkaan voi omistaa, eikä pakottaa mihinkään, mutta tietenkään ei voisi hylätäkään vaikeuksien edessä.

ap

Ilman miehen halua et voi ohjata miehen tuloja tilillesi ja pakottaa häntä hoitoon. Mitä teet, jos asunto menee peliriippuvuuden aiheuttaman rahattomuuden seurauksena alta ja sinulla ei ole edes rahaa ruokaan lapsille? Vieläkö jatkat tukemista ja yhteiseloa, vai asettaisitko kuitenkin lapsesi etusijalle, kuten kuuluukin ja eroaisit

Vierailija kirjoitti:

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Ja miten tuo ilmenee? Teksitistäsi saa kyllä sen kuvan ettei hän juurikaan sinun työtaakkaasi yritä helpottaa, päinvastoin käyttää nöyristelyäsi hyväksi.

Kannattaa toki muistaa että juuri miehet ovat niitä jotka ottavat kyllä palvelut vastaan mutta vähiten arvostavat niitä. En koskaan palvelisi vähemmän perhekeskeistä ja impulsseihin taipuvaista miestä.

En myöskään ymmärrä miksi loisiminen nähdään hyvänä asiana. Miehen tulot eivät jossain vaiheessa enää riitä. Ei miehiin voi luottaa ja tukeutua, heille houkutukset ovat liian suuria.

Vaikutat naiivilta tossulta jolla ei ole omaa minuutta.

Minä aina luulin, että naiset ottavat miehen nimenomaan siksi, että hänelle voi valittaa.

- mies

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Joo, noin sanoisi äitinikin. Antoi isän komentaa ja opetti passiivisuudellaan minulle, että olen arvoton sukupuoleni vuoksi. Tästä seurasi paha sosiaalisten tilanteiden pelko, terapiaa ja masennuslääkkeitä. Mutta hei, eipä se vanhempien vika ole. Minä vain olen heikko ja muutenkin ongelmainen, vai mitä? Vanhempien malli ei tietenkään vaikuta yhteenkään lapseen millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä aina luulin, että naiset ottavat miehen nimenomaan siksi, että hänelle voi valittaa.

- mies

Lauseestasi näkee, miksi sinulle valitetaan.

Jos sä tykkäät ap palvella niin en ymmärrä miksi linkität sen siihen, ettet halua nalkuttaa? Eikö nalkutus synny juuri siitä, että naista ei kiinnosta palvella toisia? Koitatko sä siis väittää, että naiset, jotka eivät halua palvella ovat huonompia vaimoja kuin sinä? Katsotpa asiaa miesten näkökulmasta. En ole koskaan koittanut olla hyvä vaimo, saan olla oma itseni mieheni kanssa ja arvostan sitä paljon enemmän.

t.kivikissaäiti

Jeesus mitä vastauksia! :D ei kaikkien miehet yritä käyttää hyväksi toisen avuliaisuuttaa ja hauku ja hakkaa heti kun mahdollisuus olisi! Joillakin meillä on hyviä miehiä jotka ARVOSTAVAT kaikkea mitä teemme heidän eteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina luulin, että naiset ottavat miehen nimenomaan siksi, että hänelle voi valittaa.

- mies

Lauseestasi näkee, miksi sinulle valitetaan.

No kerro miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kasvata lapsistani minkääänlaisia. Elämme elämäämme, huolehdimme lapsista ja he tekee omat valintansa ja elävä kuen parhaaksi näkevät. Olen 35, mies 42. ap

Kuka lapsesi sitten kasvattaa? Miksi olet kotona jos et kasvata lapsiasi? Olen kuullut, että lasten kasvatus on muutakin kuin perustarpeista huolehtimista. Voin toki olla väärässäkin, sillä olen vela. Pahoitteluni, jos olen väärässä.

Tarkoitan sitä, että en halua kasvattaa lapsistani tietynlaisia vaan he ovat omia yksilöitään ja heillä on oma elämä ja polku kuljettavana. Tietysti hoidamme heidät eikä lapsemme tosiaan ole niitä, jotka häiriköivät koulussa vaan käytäytyvät kuten kuuluu ap

Iloinen orja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä arvostan itseäni. Omalla aikuisen naisen itsemääräämisoikeudella päätin jäädä tällä haavaa kotiin ja toimin kuten parhaaksi näen ja mikä on perheelleni hyvä tapa elää ja olla.

Nuorin lapsi on reilu 1v ja olen hänen kanssa kotona, tuloina on kotihoidontuki ja lapsilisät. Isommat lapset on koulussa. Mieheni opiskelee parhaillaan, mutta muuten työskentelee it-alalla.

Emme ole isotuloisia, mutta säästeliäästi kun elää niin pärjää. Asumme neljän huoneen kerrostaloasunnossa, emmekä ainakaan tällä hetkellä haaveile isommasta. Tässä on kohtuulliset kustannukset. 

Tottahan toki menee toisinaan hermot ja lapsia on pakkokin komentaa. Isommat lapset myös osallistuu kotihommiin, pitävät yhteisen huoneensa kunnossa (tai ainakin heidän PITÄISI pitää.. ;)) 

Lapsilta myös vaaditaan käytöstapoja ja koulu pitää hoitaa hyvin. Mieheni ei varsinkaan hyväksy sitä, että lapset puhuisi meille vanhemmille rumasti. Ja mieheni aina muistuttaa, että äitiä pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Myös minua mieheni pitää kuin kukkaa kämmenellä. 

Nyt olen kotona siihen kunnes lapsi on 3v. Ehkä sen jälkeen jos mahdollista vielä muutaman vuoden tai sitten toimin pph:na jos sellainen mahdollisuus olisi. Olen ammatiltani lh ja kun isommat lapset oli pieniä, myös mieheni oli puolisen vuotta koti-isänä kun mulla oli vuorotyö. 

Mitä tarkoitat sillä, että otan kaiken vastaan? Ilkeilyn, haukkumiset? Mieheni ei todellakaan hauku mua vaan pyrimme kohtelemaan toisiamme kauniisti. Kuten ihmisiä kuuluukin kohdella.

Uskon, että hänen on mukava tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina, hyväntuulinen vaimo nättinä. Muttta yhtä hyvin hän voi tulla sekaisee kotiin jossa odottaa joku nopea valmisateria, eikä siitäkään mitään pahaa sanoisi. ap

On surkeaa. Täällä naisten suurin ilo ja ylpeys elämässä on ilmoittaa, että kun mies tulee kotiin, Ruoka Odottaa Valmiina. Sanasta sanaan tuo lause toistuu. Se varmaan kaiverretaan hautakiveennekin aikanaan. "Maija Meikäläinen - hänellä oli aina ruoka valmiina."

Ja poimi ja hillotti marjansa ;) ap

Perinteisillä naisilla muuten oli kunnianhimoa ja visiota. Sinä vain oleskelet.

Hassu ilmiö. Kun aloittaja, josta kukaan ei pidä, naputtaa hymiön yhteen lauseeseen ja jos siihen vastaa tylysti, heti alkaa alapeukut paukkua ja kaikki ovatkin hetken aloittajan puolella. Mielenkiintoinen psykologinen vaikutus tuolla hymiöllä. Toimii kaikissa ketjuissa samalla tavalla ;)