HS:"Koulu lannisti lahjakkaan mutta villin lapseni – syrjäytyminen alkoi jo tarhaiässä"

Ehkä pitäisi rajoittaa niin, että jos koulussa hulinointi ei lopu, lapsi siirtyy automaattisesti kotikouluun. Ehkä vanhempia sitten kiinnostaisi puuttua käytökseen, jos siitä muuten seuraisi se, että kotiin pitäisi hommata opettaja tai jäädä itse kotiin.

Läheiseni tekee töitä pienten koululaisten kanssa, joilla olisi vaikeuksia normaalissa luokassa. Eräskin pieni poika rakasti putkia ja tavaroiden siivoamista, joten aina kun keskittyi tunnilla ja sai tehtävät tehtyä, niin opettaja "antoi" siivota luokan lavuaarin ja putkistot ulkopuolelta. Se innosti lasta koulutyöhön.

Että joo, kyllä otetaan kunkin lapsen piirteet huomioon ja yritetään sitä kautta saada jokaisesta se potentiaali esiin.

Vanhemmat eivät nykyään aina usko edes valvontakameroiden videokuvaa. Yksikin äiti kielsi ehdottomasti poikansa koskaan tupakoivan. Kielsi, vaikka näki tupakoinnista videon.

Oppilaatkin vetoavat jatkuvasti siihen, ettei opettajalla ole heidän törttöilyistään todisteita. Heidän mielestään opettajan näköhavainto ei riitä todisteeksi...

Jänskää, että vanhempien tulkinta näistä huonosti käyttäytyvistä lapsistaan on aika usein, että ovat niin lahjakkaita, että pitkästyvät oppitunneilla ja häiriköivät siksi.

Täytyy uskoa mitä viestiä koululta tulee. Minunki lapsi keikkui tuolilla, heitti lumipallolla, pelasi ristinollaa toisen kanssa, myöhästyi tunnilta, kyseenalaisti välillä jne. Käytös 8 mutta ka oli aina yli 9. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jo puitu tätä Hesarin mielipidekirjoitusta:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005064981.html

Ai, että tälläisen vanhemmat ärsyttävät Tarkkailuluokalle tämmöiset häiriköt, pois terrorisoimasta muita.

Minulla on tuollainen lapsi. Häntä on kasvatettu kotona, on rajat. Silti koulussa menee niin että häiriköi. Koululla ei ole ollut antaa mitään keinoja tai neuvoja tilanteeseen. Olen itse ehdottanut monenlaista (koulu kysynyt myös minulta). Lapsi saa kokeista 9-10 arvosanoja ja silti on levoton. Mitä minä voisin tehdä, ei ole todettu tarkkaavaisuushäiriötä tai ADHD:tä. Lapsi turhautuu, on älykäs. Tämä tilanne meillä oli (lapasen) naisopettajan kanssa. Syksystä on ollut miesope joka kehuu, ei laita turhia "heilutti jalkoja pulpetin alla"-viestejä wilmaan. Kannustaa ja rohkaisee. Häiriökäyttäytyminen on vähentynyt huomattavasti. En tiedä tarkalleen mitä tuo miesope tekee mutta työnsä osaa! On meille taivaan lahja ja erityisesti vilkkaalle pojalleni.

Mitä apua koet tarkkailuluokan antavan tälläisille häiriköille? Miten koet lapsen terrorisoivan? Pystykö ajattelemaan että ehkä opettajan käytös provosoi häntä? Jos hänet leimataan häiriköksi jo eskarissa niin miksi hän muuttaisi käytöstä? Palkkio se se huonokin huomio. 

Tarkkailuluokkiahan ei enää ole. On pienryhmiä. Ja jos tarve ei olisi niin huutava, niin pitäisin pienryhmää kuvaamasi kaltaisille oppilaille mainioina paikkoina. Siellä on mahdollisuus saada enemmän ohjausta ja yksilöllisiä haasteita. Mutta hienoa, että teillä asia järjestyi muutoinkin. Huomannet, että Hesarin mielipidekirjoituksessa oli kyse muustakin kuin jalkojen heiluttelusta? 

Siitä olen samaa mieltä, ettei levottomia tai muitakaan oppilaita tule leimata. Mutta käytöksen tuottamista ongelmista on saatava puhua. Muutoin niihin ei voi löytyä ratkaisuakaan.

Koulupsykologi totesi ettei lapsellani ole tarvetta pienluokalle. Eikä nyt uuden opettajankaan mielestä ole tarvetta, hän jostain syystä pärjää pojan kanssa, naisope ei pärjännyt. En tiedä onko tuo kiinni sukupuolesta vai enemmän työtavoista, opettajissa on eroja. Myös meillä on kyse ihan muusta kuin jalkojen heiluttelusta mutta kun lapseni alkoi ärsyttää tuota naisopea niin hän kommentoi wilmaan kaikkea mahdollista, milloin kävelytyyli oli väärä, penaali väärin pulpetilla tai jalat heiluivat liikaa pulpetin alla. Ja kaikkeen tuohon minun vanhemman olisi pitänyt puuttua kotona. Minä koen että osa lapseni ongelmista oli opettajan päässä. Jossain kohtaa vaadimme koululle keskustelun missä on laajempi joukko lapsen opettajia ja nostimme kissan pöydälle ja myös lapsen leimaamisen. Siinä oli opettaja puoli hyvin hiljaa kun asian esitimme hyvin perusteluin. ja sen jälkeen tilanne muuttui parempaan. 

Se mitä hesarissa minun nähdäkseni kuulutettiin oli opettajan vastuu. Keinot hyvään arkeen koulussa. Erilaisuuden sietokykyä.

Onko lapsen isä arjessa mukana, asuu kotona?

On, erittäin vahvasti vaikka kirjoitin minä-muodossa. 

Jos minun lapasellani olisi koulusta jatkuvasti negatiivista viestiä, kävisin sekä kotona että opettajan kanssa koulussa tilanteen läpi ja mitä asialle voisi tehdä. Jos oppimisvaikeuksia ilmenee, on erityisopettajien apu tarpeen. Luokan dynamiikka, kaverisuhteet, kiusaaminen pitää käydä läpi. ET VOI jättää asiaa vain viestien varaan vaan kissa pitää nostaa pöydälle heti. nm.äiti ja opettaja

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, miten säännöllisin välein tulee samansisältöisiä itsesääliin verhoutuvia kouluvihamielisiä kirjoituksia jonkin Jani-Pedderin äidiltä. Onko kyse samasta tapauksesta, kun kaava toistuu: koulu ja opettajat on surkeita ymmärtämään oman lapsen erityislaatuisiutta ja päiväkodin niuhot tädit valittavat vilkkaan pojan käytöksestä = on riehiunut ja häirinnyt muita päiväkoidista kouluun asti ja kotona ollaan aina mussukan puolella. Vituttaa raskaasti tuollaiset, jotka eivät suostu ymmärtämään muiden tilannetta ja ryhmätoimintaa muuta kuin tuijottavat omaa napaansa ja neropattilapsensa napaa. Muiden oiikeus työrauhaan ei ole minkään arvoinen vaan lapsella on aivan kodusta annettu oikeus käyttäytyä huonosti. Koululta on viety kaikki mahdollisuus potkaista tällaiset häiriköt kotikouluun tai tarkkailuluokalle sen helvetin integraation vuoksi = oikeus häiriköidä vuosikaupalla muiden kustannuksella!!!

Todella kypsää kirjoitusta. On kirosanoja ja uhkailua. Toivotaan ettet oikeasti ole kenenkään tarha tai kerhotäti. Tai Opettaja.

Opettajat LUULEE olevansa kasvatuksen ja lapsen ongelmien ratkojia koska he ovat LUKENEET MONTA VUOTTA teoriaa.

Osa opettajista on epäpäteviä. Omaa opiskelua jatketaan työn ohella. Nämä ainakin pitäisi poistaa pilaamasta oppilaita.

Lisäksi Opettajilla on asenne; ME TIEDÄMMR KAIKEN ja MEIDÄN OPETTAMA AINE ON MAAILMAN TÄRKEIN ASIA.

Olen itse työssä koulussa ja näää pissisopet on kaikkien kauhu. Muut opet ei voi niitä neuvoa kun ottavat heti nokkiinsa. Vika on AINA jossain muualla kuin opessa.

Esim Meidän koulussa on muutaman pojan liiga joka on tykästynyt minisuksiin. Ulos välitunnille rynnitään että ehditään liutella. Ja mitä tekikää matikan opettaja. Laittoi poikien vanhemmille Wilma viestin jossa kielsi matematiikka päivänä tuomasta minareita. Syy; tunnin VIIMEISILLÄ minuuteilla he eivät keskity matematiikkaan!!!

Omat lapset ovat koulu-uransa loppupuolella tai jo lopettaneet. Ilmoitin hyvin varhaisessa vaiheessa, että jos koulusta tulee huonoa palautetta tarpeeksi, tulen itse sinne kouluun vahtimaan tenavaani, että homma sujuisi paremmin. Sen verran kokemusta lapsilla kasvatuksestani oli, että tiesivät minun toteuttavan uhkailuni, jos tarve tulisi eteen. En kuunnellut valitusta opettajien huonoudesta tms., totesin vain että voi voi. Sellaista elämä on, ja kaikista ei voi tykätä mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Kyse on kuitenkin ryhmäopetuksesta, ja siinä on aina säännöt. Muuten ryhmä ei voi toimia. Ei ole tarvinnut kouluun mennä oman lapsen viereen istumaan, availemaan kirjaa oikeasta kohtaa ja etsimään lyijykynää. Vielä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain kymppejä koulussa tekemättä yhtään mitään ja tylsistyin tunneilla. Kuitenkin käytöstavat opittiin kotona. Terveisin, DI

Sama täällä. Kun tylsistyin ja oli tehtävät tehtyinä, luin omia kirjojani tai kirjoitin tarinoita. Ihan hyvin auttoi turhautumiseen nämä omat eväät. En tiennykään, että olisi pitänyt alkaa pitämään jotain päätöntä älämölöä.

Taas diagnosoimaton adhd terrorisoi. Lääkäriin!

Sehän tuli aika selvästi Hesarin kommenteista ilmi, että osa vanhempia ajattelee että häiriköivä lapsi menestyy paremmin nykytyöelämässä, koska pitää älämölöä eikä suostu odottamaan vuoroa.

Täydellinen kunnioituksen puute muita ihmisiä kohtaan tuli tästä mielipidekirjoituksesta myös. Sekä naisopettajaa että muita ihmisiä eli lapsia kohtaan. Muilla ihmisillä ei ole mitään arvoa.

Tähän lahjakkaaseen (= äitinsä mielestä vilkas=lahjakas) pitää opettajan käyttää 80 % ajasta. Jos luokassa olisi oikeasti joku aikuista tarvitseva kuten joku Eerika Laamanen , jolla olisi oikeasti tarve huomiolle koska ketään muita ei ole elämässä, niin voimia tai aikaa ei jää koska nämä todellisuudessa lellityt, ilkeät ja pahantahtoiset, joille ei kotikasvatusaikana (1-3v) sanota ja näytetä esimerkillä että muut ovat yhtä arvokkait ja mitään sellaista ei saa tehdä muille mitä ei halua itselleen tehtävän

Eli nyt kun tämä saa riekkua niin se muille ei jää mitään.

Mikään vilkkausgeeni ei ole olemassa. Jos Ranskassa 30 vilkasta eloisaa luovaa 4v lasta istuu 8 tuntia koulussa niin se johtuu siitä että heidät on kasvatettu. Kerrottu että täällä on muitakin, käytetty sanoja älä, ei, todella kovalla äänellä, silloin kun oma käytös vahingoittaa muita.

Syömiset vaatteet ym kaikki asiat lapsi voi valita heti itse kun osoittaa mielenkiintoa. Vain oma perse palelee jos menee uikkareissa talvipakkaseen.

Kouluun kypsyyskoe. Jos ei ole hiljaa esim eskarissa niin koulu siirtyy vuodella. Vanhemnat maksavat itse hoidon.

Tsi erottaminen näille ilkeille jotka eivät kunnioita muita. Vanhemmat maksavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Sitten oitää vanhempien hommata sitä haastetta. Laittaa kielikouluun, painotukseen, ottaa enemmän kieliä, puytää ylöspäin eriyttämistä tai siirtämistä ylemmälle luokalle. Ei se ns lahjakkuus ole mikään syy terrorisoida muita.

Näin juuri! Me laitoimme lapsen heti kolmevuotiaana kielipäiväkotiin ja siitä jatkoi kielikouluun. Oppi englantia itsekseen kaksivuotiaana YouTube-videoista, kolmevuotiaana osasi laskea pienillä luvuilla laskuja ja ehti oppia lukemaan suomeksi ennen kuin täytti neljä. Lapsi on ollut aina myös motorosesti todella aktiivinen ja lahjakas ja osasi pyöräillä ilman apupyöriä alle kolmevuotiaana ja kiipeili ja temppuili käytännössä ihan missä vain. Näin ollen laitoimme hänet nelivuotiaana telivoimisteluun(sai itse valita lajin) ja soittotunneille. En olisi ikinä uskonut ennen lasta kuinka paljon hän tarvitsi haastetta ja aktivointia. Mutta vanhemmilla pitää olla näissä asioissa pelisilmää. Jos lapsi osaa monia akateemisia taitoja jo paljon ennen kouluikää, ei tavallisessa koulussa ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy uskoa mitä viestiä koululta tulee. Minunki lapsi keikkui tuolilla, heitti lumipallolla, pelasi ristinollaa toisen kanssa, myöhästyi tunnilta, kyseenalaisti välillä jne. Käytös 8 mutta ka oli aina yli 9. 

8 on täysin normaali käytösnumero. Lapsesi on siis ihan peruskäyttäytyjä. Kiitettävät käytösnumerot ovat harvinaisia. Ja kiitettävät keskiarvot myös todella harvinaisia, joten sinun lapsesi on lahjakas. T: ope.

Hauskasti kirjoitettu, etenkin että lapset ovat TAITOAINEISSA LAHJAKKAITA  = lukuaineet menevät päin helvettiä. :D 

ADHD, vieläpä suvussa? Ehkä. Älykkyyteen kuuluu myös eräänlainen sosiaalinen älykkyys, kyky antaa muille tilaa tunnilla ja olla häiritsemättä heitä. Huippuälykkään Asperger-pojan äitinä tiedän tämän! Mitä hyödyttää olla vuosia edellä ikäluokkaansa opinnoissa, jos ei pysty edes normiluokassa istumaan rauhassa? Toinen lapsistani on ikäistensä tasolla, joissakin jutuissa jopa vähän alle, ja tulee muiden kanssa loistavasti toimeen eikä häiriköi. Mitä olen katsonut lasteni koulutaivalta, valitsisin itse tuon sopeutuvuuden ja muiden kanssa toimeentulemisen huippulahjakkuuden yli. 

Meillä on rauhallinen ja keskittymiskykyinen lapsi 4 vuotias. On kotihoidossa edelleen mutta käy päivittäin kerhoissa ja harrastuksissa. On aina porukasta se joka kuuntelee ja keskittyy mitä ohjaaja sanoo ja hätnä harmittaa nämä riekkujat ja riehujat. En ymmärrä mitä järkeä on tuoda tälläinen riehuja esim. muskariin iltaisin jos tietää ettei lapsi jaksa keskittyä? Mekin maksamme siitä.

Olen usein törmännyt täällä Helsingiä siihen että kun oma lapseni käyttäytyy hyvin MUUT vanhemmat alkavat puhumaan omiensa riehuessa että kyllä lapsuuteen kuuluu riehuminen. Eli asia käännetään niin että meidän lapsessamme se vika onkin kun esim. joulujuhlassa meni esiintymään kuten oli sovittu ja istui paikallaan, muut juoksivat ympäriinsä. 

Olen usein miettinyt ja pelännyt miten lapsi pärjää koulussa kun suurin osa on riehujia ja sitä pidetään älykyytenä ja normina nykyään. Jääkö jalkoihin ja jyrätäänkö täysin?

Eli nämä riehujat voivat syrjäyttää hyvin käyttäytyvän joka haluaisi oppia.

Luulen lapsen keskittymiskyvyn tulleen osittain siitä että on ollut kotihoidossa ja olen keskittynyt toi paljon itsesäätelyn tukemiseen, tunteisiin jne, ei ole stressaantunut siitä että täytyy aamulla lähteä kello 07 päiväkotiin jne. Kuitenkin olemme päivittäin kerhoissa jne käyneet.

Olen varma että yhtenä syynä on suuret lapsiryhmät ja pitkät päivät. Itse olen tehnyt ratkaisuni kotiin jäämisestä tavallaan sijoituksena lapsen tulevaisuuteen kun olen asunut puolet elämästäni etelä-Euroopassa ja nähnyt miten lapset siellä kasvatetaan ja ihailen sitä tapaa. Ei tulisi kuuloonkaan että lapset olisivat esikoulussa 10 tuntisia päiviä kuten Suomessa on normaalia. Ei tarvitse mennä kuin Tanskaa ja Hollantiin missä asiat ovat toisin.

Älkää uskoko sitä valhetta mitä syötetään laadukkaasta päivähoidosta. Miksi suomalaislapset jotenkin poikkeisivat muista ja heille on hyväksi olla säilössa 10 tuntia 22 lapsen joukossa?

Vierailija kirjoitti:

Myös lahjakkaan lapsen tulisi osata käyttäytyä. Helpottaa nimittäin elämää kummasti. 

Ei se ole mitään käyttäytymistä että istuu hiljaa kädet pulpetissa.

Sitä sanotaan alistamiseksi. Työelämä ei toimi niin että pomo lässyttää tuntitolkulla ja kaikki työntekijät on hiljaa paikoillaan.

Työelämä toimii niin että oppilaat osallistuu tasavertaisina keskusteluun, sanoo esimiehelle vastaankin ja päätökset tehdään yhdessä.

Suomen koulujärjestelmä ei millään tavala opeta ihmisille käyttäytymistä tai selviytymistä työelämässä. Ainoastaan alistusta ja kiusaamista. Lapsen juuri EI pidä olla hiljaa vaan sen pitää koko ajan saada osallistua asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä ajatus vanhemmilla: uusi ops painottaa lasta yksilönä = lapsen ei tarvitse noudattaa koulun aikuisten ohjeita, lapsi voi häiritä muiden oppimista. Kyseisen äidin kannattaisi lukea se ops, ihan tuosta ei ole kyse.

Mutta eipä ole ensimmäinen äiti, joka yrittää kuitata lapsensa rahattomuuden ja huonon käytöksen lahjakkuudella ja yksilöllisyydellä - silloin voi kivasti unohtaa sellaisen pikkujutun kun kasvatus.

Opettaja EI ole lasten pomo eikä vanhempi. Opettajan tehtävänä on opettaa ei komentaa. Opettaja on se joka joustaa ja muuttaa opetustaan sen mukaan miten oppilaat toimii.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät ymmärrä, että uudessa opetussuunnitelmassa nimenomaan tuetaan näitä poikia oppimaan sitä, mikä ei ole heille luontaista! Jos taitoaineissa ollaan lahjakkaita, niin niiden rinnalla opetellaan sitä, missä ei olla eli huomioimaan muut, odottamaan omaa vuoroa, jopa pitkästymään. Olemaan juoksentelematta ympäriinsä!

Kyse ei ole lannistamisesta vaan muiden huomioimisesta. Mitä me teemme bussikuskilla, joka kyllästyttyään omaan reittiinsä päättää ryhtyä ajelemaan aivan muihin päämääriin vain siksi, että sattuu oleman temperamenttinen?

Ne omat arviot kannattaisi käydä lapsen kanssa kotona läpi etukäteen. Ainakin meillä pohdittiin 9v:n kanssa aika pitkään sitä, missä hän on hyvä ja mitä pitää kehittää. Koulu ei lannista lahjakasta poikaani, koulu antaa hyvät eväät elämään. Koti opetti, että ei meluta, ei riehuta, ei kiusata. Meillä pojalla myös tietoaineissa menee hyvin, vaikka hän ei juokse tämän tästä ympyrää eikä Wilma täyty viesteistä.

Suomen koulu on ehdottomasti teollisuusmaiden lannistavin. Täällä saa hyviä numeroita kun pitää turpansa kiinni, on paikalla on on samaa mieltä opettajan kanssa kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

No näinhän juuri nykykoulussa toimitaankin.

Huoh. Ihanko oikeasti joku ajattelee, että se oma kokemus koulusta on sama, mitä nykyään tehdään???

Ei todellakaan toimita noin. Opettajan ei koskaan pitäisi puuttua oppilaiden tekemisiin eikä määrätä heitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

Meidän luokassa oli sellainen toimimistapa että ne jotka hiffasivat nopeasti homman jujun ja saivat tehtävät tehtyä, auttoivat niitä joilla oli hankalaa. Toimi ainakin omalla kohdallani, ei ollut tylsää, sai jopa jaloitella ja kaveritkin hyötyivät, kun saivat toisen lapsen näkökulman ja asia aukeni sitä kautta paremmin. Muutama luokassa oleva vilkas ei-lahjakas ipanakin oppi ennemmin toisen lapsen kautta, kuin yleisessä opetuksessa liitutaulua seuraamalla. Myös itse hyötyi siitä aika tavalla, oppi toisen opettamisen kautta myös opiskelemaan itsenäisesti uusia asioita, kun tajusi, miten kannattaa uutta asiaa tarkastella.

En usko, että tämä toimii kaikilla, ja tietenkään lapsia ei saa velvoittaa opettamaan toisiaan tai vastuuta mukulan oppimisesta ei saa ulkoistaa toiselle mukulalle. Oman yliopisto-oppiaineen haastavimmissa ja työläimmissä kursseissa yhteistyötä, toisen opettamista ja keskenään pähkäilyä hyödynnetään jatkuvasti, ja se tuottaa todella hyviä tuloksia ainakin aikuisilla. Ehkä hyvin yksinkertainen muoto siitä toimisi myös ala-astetasolla, kunhan touhu on pääsääntöisesti kuitenkin opettajajohtoista.

Opettajan tehtävänä on opettaa ei oppilaiden.