HS:"Koulu lannisti lahjakkaan mutta villin lapseni – syrjäytyminen alkoi jo tarhaiässä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jo puitu tätä Hesarin mielipidekirjoitusta:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005064981.html

Ai, että tälläisen vanhemmat ärsyttävät Tarkkailuluokalle tämmöiset häiriköt, pois terrorisoimasta muita.

Minulla on tuollainen lapsi. Häntä on kasvatettu kotona, on rajat. Silti koulussa menee niin että häiriköi. Koululla ei ole ollut antaa mitään keinoja tai neuvoja tilanteeseen. Olen itse ehdottanut monenlaista (koulu kysynyt myös minulta). Lapsi saa kokeista 9-10 arvosanoja ja silti on levoton. Mitä minä voisin tehdä, ei ole todettu tarkkaavaisuushäiriötä tai ADHD:tä. Lapsi turhautuu, on älykäs. Tämä tilanne meillä oli (lapasen) naisopettajan kanssa. Syksystä on ollut miesope joka kehuu, ei laita turhia "heilutti jalkoja pulpetin alla"-viestejä wilmaan. Kannustaa ja rohkaisee. Häiriökäyttäytyminen on vähentynyt huomattavasti. En tiedä tarkalleen mitä tuo miesope tekee mutta työnsä osaa! On meille taivaan lahja ja erityisesti vilkkaalle pojalleni.

Mitä apua koet tarkkailuluokan antavan tälläisille häiriköille? Miten koet lapsen terrorisoivan? Pystykö ajattelemaan että ehkä opettajan käytös provosoi häntä? Jos hänet leimataan häiriköksi jo eskarissa niin miksi hän muuttaisi käytöstä? Palkkio se se huonokin huomio. 

Tarkkailuluokkiahan ei enää ole. On pienryhmiä. Ja jos tarve ei olisi niin huutava, niin pitäisin pienryhmää kuvaamasi kaltaisille oppilaille mainioina paikkoina. Siellä on mahdollisuus saada enemmän ohjausta ja yksilöllisiä haasteita. Mutta hienoa, että teillä asia järjestyi muutoinkin. Huomannet, että Hesarin mielipidekirjoituksessa oli kyse muustakin kuin jalkojen heiluttelusta? 

Siitä olen samaa mieltä, ettei levottomia tai muitakaan oppilaita tule leimata. Mutta käytöksen tuottamista ongelmista on saatava puhua. Muutoin niihin ei voi löytyä ratkaisuakaan.

Koulupsykologi totesi ettei lapsellani ole tarvetta pienluokalle. Eikä nyt uuden opettajankaan mielestä ole tarvetta, hän jostain syystä pärjää pojan kanssa, naisope ei pärjännyt. En tiedä onko tuo kiinni sukupuolesta vai enemmän työtavoista, opettajissa on eroja. Myös meillä on kyse ihan muusta kuin jalkojen heiluttelusta mutta kun lapseni alkoi ärsyttää tuota naisopea niin hän kommentoi wilmaan kaikkea mahdollista, milloin kävelytyyli oli väärä, penaali väärin pulpetilla tai jalat heiluivat liikaa pulpetin alla. Ja kaikkeen tuohon minun vanhemman olisi pitänyt puuttua kotona. Minä koen että osa lapseni ongelmista oli opettajan päässä. Jossain kohtaa vaadimme koululle keskustelun missä on laajempi joukko lapsen opettajia ja nostimme kissan pöydälle ja myös lapsen leimaamisen. Siinä oli opettaja puoli hyvin hiljaa kun asian esitimme hyvin perusteluin. ja sen jälkeen tilanne muuttui parempaan. 

Se mitä hesarissa minun nähdäkseni kuulutettiin oli opettajan vastuu. Keinot hyvään arkeen koulussa. Erilaisuuden sietokykyä.

Niin. En sanonut, että olisi tarvetta. Sanoin, että pienluokka olisi mainio paikka. Ikävää, että teillä tulehtui lapsen opettajan kanssa välit noin pahasti. Opettajia on monenlaisia. Samoin oppilaita. Aina lapsen ongelmat eivät ole opettajan syytä. Aina opettajan ongelmat eivät ole lapsen syytä. Mutta on hyväksyttävä, että sekä opettajissa että lapsissa tapauksia, jotka tarvitsevat tukea. Tuen tarpeen toteaminen ei ole leimaamista. Tietenkään en lähde arvaamaan sinun lapsesi tarpeita, mutten myöskään ikinä ota yhden aikuisen analyysia lapsesta ja hänen tilanteestaan absoluuttisena totuutena.

Sitä jalkojen heilutteluakin on niin monenlaista. Joudun esimerkiksi usein komentamaan ysiluokkalaista, joka "jalkoja heilutellessaan" samalla potkii edessä istuvan tuolinjalkoja. Heiluttelijan tavoitteena on saada edessä istuva ärsyyntymään ja huomaamaan hänet. Opetusta tämä koipien venyttelijä ei tätä tehdessään seuraa lainkaan. Huoltajalle tämä heiluttelija esittää asiat tietysti ihan toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Kyllä lahjakkaankin pitää osata käyttäytyä ja ottaa muut huomioon. Ei elämässä selviytyminen edellytä huonoja käytöstapoja, päinvastoin.

Todellinen haaste olisi sinulle ja lapsillesi ollut se että opettelette sosiaalisuutta ja muiden huomioonottamista. Ja opitte sietämään turhautumista kun maailma ei pyörikään teidän napojenne ympärillä ja teidän ehdoillanne.

Tähän haasteeseen te ette tarttuneet. Ne hiljaiset ja "nynnyt" muuten omaavat usein empatiakykyä ja osaavat ottaa muut huomioon.

Minä ymmärsin tuon kirjoituksen niin, että vanhempi on huolissaan lapsen itsetunnosta. Aiemmin tuollainen oppilas olisi edes saanut hyviä numeroita. Nyt kun kaikki arviointi on pelkkiä naamoja, (monessakin merkityksessä) opettajan ja oppilaan kemioiden kohtaamattomuus saa lapsen tuntemaan, ettei hänestä ole mihinkään. Ne villitkin lapset tarvitsevat a) rajoja ja b) tunteen että kelpaavat. Kirjoittajan lapsi ei koulussa ilmeisesti saa kumpaakaan.

Ja nyt varmasti joku sanoo, että miksi kirjoittaja ei ole kasvattanut lastaan kotona. Epäilemättä hän yrittää. Mutta ne kovapäisemmät lapset testaavat rajojaan eri paikoissa ja tilanteissa, ja kun saavat siimaa, niin vetävät sitä kaksinverroin. Kotona monilla heistä on onneksi yhtä itsepäiset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Sitä jalkojen heilutteluakin on niin monenlaista. Joudun esimerkiksi usein komentamaan ysiluokkalaista, joka "jalkoja heilutellessaan" samalla potkii edessä istuvan tuolinjalkoja. Heiluttelijan tavoitteena on saada edessä istuva ärsyyntymään ja huomaamaan hänet. Opetusta tämä koipien venyttelijä ei tätä tehdessään seuraa lainkaan. Huoltajalle tämä heiluttelija esittää asiat tietysti ihan toisella tavalla.

Tämä meidän heiluttelija istui etupulpetissa, ketään ei ollut edessä. Nyt uuden opettajan aikana pystyy istumaan myös pulpettien välissä. Mut joo, eihän opessa voi olla vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Eli kaikkien muiden pitää vaan kärsiä hiljaa yhden huonokäytöksisen kakaran takia? Valitettava tosiasia on se, että se yksi tulee uhrata, jotta muilla on hyvä olla.

Enhän mä niin tossa sanonut. Vaan sitä että halutaan tuomita lapsia, siis jopa kolmevuotiaita, yhteiskunnan ulkopuolelle ja aikuiset, siis aikuiset porukalla leimaa lapsen huonoksi, häiriköksi, pahaksi jne. Ettei lapsi ansaitsisi mitään hyvää.

Toivoin vaan että nämä pahimmin muiden lapsia vihaavat, omasta mielestään täydelliset vanhemmat pääsisivät kokemaan sen tunteen kun joukko aikuisia järjestelmällisesti syrjii ja toivoo pahaa omalle lapselle.

Melkoinen vaatimus on että vanhempien pitäisi pystyä hallitsemaan lapsensa käytöstä tilanteessa jossa ei ole läsnä. Jos kolmevuotias häiritsee päiväkotiryhmässä muiden tarhapäivää, laulutuokiota ja askarteluhetkeä, niin vika ei ole vanhemmissa. Silloin voisi katsastaa mm. päiväkodin henkilökunnan riittävyyden, ammattitaidon ja toimintakulttuurin.

Mistä te täydelliset vanhemmat tiedätte kuinka hyvin teidän täydellinen kasvatus on oikeasti mennyt lapselle jakeluun. Koska te ette ole joka hetki siellä koulssa läsnä, niin sen oman kullannupun esim. systemaattinen luokkakaverin kiusaaminen saatta jäädä teiltä huomaamatta ,ettekä tiedä siitä mitään. Tai ette edes usko, että oma murmeli voisei edes ketään kiusata. Luulette vaan, että oma ihana söpöliini osaa käyttäytyä ja kerrotte siitä ylpeänä ympäri kyliä. Voipi käydä myös niin, että leuhkitte juurikin sen lapsen vanhemmille kenen lasta on kiusattu.

Mä toivoisin, että kouluihin ja päiväkoteihin saataisiin lisää henkilökuntaa ja henkilökunnalle ammattitaitoa ja keinoja käsitellä häiritsevää käyttäytymistä. Toisilla opettajilla sellainen taito on jo, niin miksei sitä voisi muutkin oppia.

"Odottaminen ja hiljaa paikoillaan oleminen ei ole heille luontaista vaan aiheuttaa suuria vaikeuksia."

Lasten äidillä näyttää olevan rajaton ymmärrys poikiaan kohtaan, onko se sitä rakastavaa otetta vai jämäkkää?

Muiden lasten sitten pitää odottaa ja olla oppimatta sillä välin kun pojat pistävät hulinaksi?

Lapsen luokassa oli kolmen pojan poppoo, joka koulun vaihtuessa hajautettiin eri luokkiin. Oli muuten valtava muutos alkuperäiseen luokkaan, joka jatkoi yhdessä seuraavalle luokalle. Nyt koulussa on jopa kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Eli kaikkien muiden pitää vaan kärsiä hiljaa yhden huonokäytöksisen kakaran takia? Valitettava tosiasia on se, että se yksi tulee uhrata, jotta muilla on hyvä olla.

Enhän mä niin tossa sanonut. Vaan sitä että halutaan tuomita lapsia, siis jopa kolmevuotiaita, yhteiskunnan ulkopuolelle ja aikuiset, siis aikuiset porukalla leimaa lapsen huonoksi, häiriköksi, pahaksi jne. Ettei lapsi ansaitsisi mitään hyvää.

Toivoin vaan että nämä pahimmin muiden lapsia vihaavat, omasta mielestään täydelliset vanhemmat pääsisivät kokemaan sen tunteen kun joukko aikuisia järjestelmällisesti syrjii ja toivoo pahaa omalle lapselle.

Melkoinen vaatimus on että vanhempien pitäisi pystyä hallitsemaan lapsensa käytöstä tilanteessa jossa ei ole läsnä. Jos kolmevuotias häiritsee päiväkotiryhmässä muiden tarhapäivää, laulutuokiota ja askarteluhetkeä, niin vika ei ole vanhemmissa. Silloin voisi katsastaa mm. päiväkodin henkilökunnan riittävyyden, ammattitaidon ja toimintakulttuurin.

Mistä te täydelliset vanhemmat tiedätte kuinka hyvin teidän täydellinen kasvatus on oikeasti mennyt lapselle jakeluun. Koska te ette ole joka hetki siellä koulssa läsnä, niin sen oman kullannupun esim. systemaattinen luokkakaverin kiusaaminen saatta jäädä teiltä huomaamatta ,ettekä tiedä siitä mitään. Tai ette edes usko, että oma murmeli voisei edes ketään kiusata. Luulette vaan, että oma ihana söpöliini osaa käyttäytyä ja kerrotte siitä ylpeänä ympäri kyliä. Voipi käydä myös niin, että leuhkitte juurikin sen lapsen vanhemmille kenen lasta on kiusattu.

Mä toivoisin, että kouluihin ja päiväkoteihin saataisiin lisää henkilökuntaa ja henkilökunnalle ammattitaitoa ja keinoja käsitellä häiritsevää käyttäytymistä. Toisilla opettajilla sellainen taito on jo, niin miksei sitä voisi muutkin oppia.

Lapsen luokassa oli 20 oppilasta, opettajan lisäksi kouluavustaja. Silti pojat ilman rajoja saivat hulinan aikaiseksi luokassa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuollaiset vanhemmat voisi hoitaa ja kasvattaa lapsensa itse. Voi sitten opettaa, kasvattaa ja tarjota haasteita just niin omalle lapselle personoidusti kuin haluaa. 

Olen itse vilkkaan pojan äiti, rauhallisen tytön äiti, ja päiväkodissa lastenhoitajana. Se on vaan kylmä fakta, että isossa ryhmässä pitää olla tietyt säännöt ja niihin on jokaisen sopeuduttava. Jos harjoitellaan vaikkapa laulua ja soittoa joulujuhlaan, ei harjoittelusta tule mitään jos yksi lapsi paukuttaa rumpuja koko tuokion ajan, koska "se on niin paljon lahjakkaampi ja älykkäämpi kuin kaikki muut". Lahjakkaan ja vilkkaankin pitää opetella niitä rauhoittumisen ja toisten huomioonottamisen taitoja. 

Ja sun mielestä äidin ja isän pitäisi sieltä työpaikaltaan pystyä hallitsemaan lapsensa rumpujen tauotonta paukuttelua kö?

Päiväkodin henkilökunnalla on todella puuttelinen ammattitaito jos ei saa soittotuokiota vedettyä läpi ilman että kolmevuotias leimataan kiusankappaleeksi.

Vanhemmat ei voi harjoitella kotona lapsen kanssa kuinka päiväkodissa ryhmätilanteessa toimitaan. Eikä he voi olla vastuussa laopsenka käyttäytymisestä hoitopäivän aikana. Päiväkodin henkilökunta on sitä varten, ohjeistaa säännöt ja laittaa lapset tottelemaan silloin kun ollaan päiväkodissa.

Minulla ei kyllä riitä minkäänlaista ymmärrystä tuollaista häirikköä kohtaan. Säälittää ne 29 muuta oppilasta ja opettaja, jotka joutuvat joka päivä kestämään tämän "lahjakkuuden" toilailuja.

Olisiko turvavyö jotain?

Eikö ala-asteelaisen lapsen voi kytkeä siihen pulpettiin 45 min ajaksi? Ei ole paha aika istua paikallaan. Moni istuu päivittäin autossakin tuon ajan ilman ongelmia. Ei autossakaan juosta.

Turvavyö aikakatkaisulla. Harjoitellaan yksinkertaisesti paikallaan oloa. On riski opettajallekin ja koko koululle jos riehuva ja ryntäilevä oppilas satuttaa itsensä. Siinä pitää sitten maksella loukkaantumisista pitkä penni.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko turvavyö jotain?

Eikö ala-asteelaisen lapsen voi kytkeä siihen pulpettiin 45 min ajaksi? Ei ole paha aika istua paikallaan. Moni istuu päivittäin autossakin tuon ajan ilman ongelmia. Ei autossakaan juosta.

Turvavyö aikakatkaisulla. Harjoitellaan yksinkertaisesti paikallaan oloa. On riski opettajallekin ja koko koululle jos riehuva ja ryntäilevä oppilas satuttaa itsensä. Siinä pitää sitten maksella loukkaantumisista pitkä penni.

Olisiko lukollinen turvavyö ja suukapula paikallaan tälle jässikälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Eli kaikkien muiden pitää vaan kärsiä hiljaa yhden huonokäytöksisen kakaran takia? Valitettava tosiasia on se, että se yksi tulee uhrata, jotta muilla on hyvä olla.

Enhän mä niin tossa sanonut. Vaan sitä että halutaan tuomita lapsia, siis jopa kolmevuotiaita, yhteiskunnan ulkopuolelle ja aikuiset, siis aikuiset porukalla leimaa lapsen huonoksi, häiriköksi, pahaksi jne. Ettei lapsi ansaitsisi mitään hyvää.

Toivoin vaan että nämä pahimmin muiden lapsia vihaavat, omasta mielestään täydelliset vanhemmat pääsisivät kokemaan sen tunteen kun joukko aikuisia järjestelmällisesti syrjii ja toivoo pahaa omalle lapselle.

Melkoinen vaatimus on että vanhempien pitäisi pystyä hallitsemaan lapsensa käytöstä tilanteessa jossa ei ole läsnä. Jos kolmevuotias häiritsee päiväkotiryhmässä muiden tarhapäivää, laulutuokiota ja askarteluhetkeä, niin vika ei ole vanhemmissa. Silloin voisi katsastaa mm. päiväkodin henkilökunnan riittävyyden, ammattitaidon ja toimintakulttuurin.

Mistä te täydelliset vanhemmat tiedätte kuinka hyvin teidän täydellinen kasvatus on oikeasti mennyt lapselle jakeluun. Koska te ette ole joka hetki siellä koulssa läsnä, niin sen oman kullannupun esim. systemaattinen luokkakaverin kiusaaminen saatta jäädä teiltä huomaamatta ,ettekä tiedä siitä mitään. Tai ette edes usko, että oma murmeli voisei edes ketään kiusata. Luulette vaan, että oma ihana söpöliini osaa käyttäytyä ja kerrotte siitä ylpeänä ympäri kyliä. Voipi käydä myös niin, että leuhkitte juurikin sen lapsen vanhemmille kenen lasta on kiusattu.

Mä toivoisin, että kouluihin ja päiväkoteihin saataisiin lisää henkilökuntaa ja henkilökunnalle ammattitaitoa ja keinoja käsitellä häiritsevää käyttäytymistä. Toisilla opettajilla sellainen taito on jo, niin miksei sitä voisi muutkin oppia.

Lapsen luokassa oli 20 oppilasta, opettajan lisäksi kouluavustaja. Silti pojat ilman rajoja saivat hulinan aikaiseksi luokassa.

No ehkä ammattitaito oli puutteellinen, koulun rehtorin haluttomuus ratkaista ongelmaa, vanhempien ja koulun välinen yhteistyö oli puutteellista...

Et voi tietää onko hulinoitsijat kasvaneet ilman rajoja. Nämä pojat saattaa kotioloissa olla oikeasti täysin samanlaisia kuin sinunkin kullannuppusi.

Lahjakas ja älykäs lapsi tajuaa myös sen että sääntöjä noudatetaan. Jos noin paljon tulee palautetta eri tahoilta niin kannattaisi katsoa sinne omaan peiliin. Myös niillä "lahjattomilla ja ei-villeillä" on oikeus opiskelurauhaan.

Ja tosiaan, kotiopetus on ihan laillinen vaihtoehto jos ei koulu miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Eli kaikkien muiden pitää vaan kärsiä hiljaa yhden huonokäytöksisen kakaran takia? Valitettava tosiasia on se, että se yksi tulee uhrata, jotta muilla on hyvä olla.

Enhän mä niin tossa sanonut. Vaan sitä että halutaan tuomita lapsia, siis jopa kolmevuotiaita, yhteiskunnan ulkopuolelle ja aikuiset, siis aikuiset porukalla leimaa lapsen huonoksi, häiriköksi, pahaksi jne. Ettei lapsi ansaitsisi mitään hyvää.

Toivoin vaan että nämä pahimmin muiden lapsia vihaavat, omasta mielestään täydelliset vanhemmat pääsisivät kokemaan sen tunteen kun joukko aikuisia järjestelmällisesti syrjii ja toivoo pahaa omalle lapselle.

Melkoinen vaatimus on että vanhempien pitäisi pystyä hallitsemaan lapsensa käytöstä tilanteessa jossa ei ole läsnä. Jos kolmevuotias häiritsee päiväkotiryhmässä muiden tarhapäivää, laulutuokiota ja askarteluhetkeä, niin vika ei ole vanhemmissa. Silloin voisi katsastaa mm. päiväkodin henkilökunnan riittävyyden, ammattitaidon ja toimintakulttuurin.

Mistä te täydelliset vanhemmat tiedätte kuinka hyvin teidän täydellinen kasvatus on oikeasti mennyt lapselle jakeluun. Koska te ette ole joka hetki siellä koulssa läsnä, niin sen oman kullannupun esim. systemaattinen luokkakaverin kiusaaminen saatta jäädä teiltä huomaamatta ,ettekä tiedä siitä mitään. Tai ette edes usko, että oma murmeli voisei edes ketään kiusata. Luulette vaan, että oma ihana söpöliini osaa käyttäytyä ja kerrotte siitä ylpeänä ympäri kyliä. Voipi käydä myös niin, että leuhkitte juurikin sen lapsen vanhemmille kenen lasta on kiusattu.

Mä toivoisin, että kouluihin ja päiväkoteihin saataisiin lisää henkilökuntaa ja henkilökunnalle ammattitaitoa ja keinoja käsitellä häiritsevää käyttäytymistä. Toisilla opettajilla sellainen taito on jo, niin miksei sitä voisi muutkin oppia.

Lapsen luokassa oli 20 oppilasta, opettajan lisäksi kouluavustaja. Silti pojat ilman rajoja saivat hulinan aikaiseksi luokassa.

No ehkä ammattitaito oli puutteellinen, koulun rehtorin haluttomuus ratkaista ongelmaa, vanhempien ja koulun välinen yhteistyö oli puutteellista...

Et voi tietää onko hulinoitsijat kasvaneet ilman rajoja. Nämä pojat saattaa kotioloissa olla oikeasti täysin samanlaisia kuin sinunkin kullannuppusi.

Aina jossain muussa on vika. Nyt olisi vanhalle kunnon koivuniemen herralle töitä.

Lahjaks poika voisi tehtävät tehtyään ottaa kirjan esille ja lukea sitä sen sijaan että pitäisi showtaan koko luokalle.

Tosin moni poika ei nykään lue, kun ei vanhemmat lue eikä vie kirjastoon hakemaan kiintoisaa lukemista.

Useimmat tietokonepelit vain lisäävät lyhytjännitteisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Eli kaikkien muiden pitää vaan kärsiä hiljaa yhden huonokäytöksisen kakaran takia? Valitettava tosiasia on se, että se yksi tulee uhrata, jotta muilla on hyvä olla.

Enhän mä niin tossa sanonut. Vaan sitä että halutaan tuomita lapsia, siis jopa kolmevuotiaita, yhteiskunnan ulkopuolelle ja aikuiset, siis aikuiset porukalla leimaa lapsen huonoksi, häiriköksi, pahaksi jne. Ettei lapsi ansaitsisi mitään hyvää.

Toivoin vaan että nämä pahimmin muiden lapsia vihaavat, omasta mielestään täydelliset vanhemmat pääsisivät kokemaan sen tunteen kun joukko aikuisia järjestelmällisesti syrjii ja toivoo pahaa omalle lapselle.

Melkoinen vaatimus on että vanhempien pitäisi pystyä hallitsemaan lapsensa käytöstä tilanteessa jossa ei ole läsnä. Jos kolmevuotias häiritsee päiväkotiryhmässä muiden tarhapäivää, laulutuokiota ja askarteluhetkeä, niin vika ei ole vanhemmissa. Silloin voisi katsastaa mm. päiväkodin henkilökunnan riittävyyden, ammattitaidon ja toimintakulttuurin.

Mistä te täydelliset vanhemmat tiedätte kuinka hyvin teidän täydellinen kasvatus on oikeasti mennyt lapselle jakeluun. Koska te ette ole joka hetki siellä koulssa läsnä, niin sen oman kullannupun esim. systemaattinen luokkakaverin kiusaaminen saatta jäädä teiltä huomaamatta ,ettekä tiedä siitä mitään. Tai ette edes usko, että oma murmeli voisei edes ketään kiusata. Luulette vaan, että oma ihana söpöliini osaa käyttäytyä ja kerrotte siitä ylpeänä ympäri kyliä. Voipi käydä myös niin, että leuhkitte juurikin sen lapsen vanhemmille kenen lasta on kiusattu.

Mä toivoisin, että kouluihin ja päiväkoteihin saataisiin lisää henkilökuntaa ja henkilökunnalle ammattitaitoa ja keinoja käsitellä häiritsevää käyttäytymistä. Toisilla opettajilla sellainen taito on jo, niin miksei sitä voisi muutkin oppia.

Lapsen luokassa oli 20 oppilasta, opettajan lisäksi kouluavustaja. Silti pojat ilman rajoja saivat hulinan aikaiseksi luokassa.

No ehkä ammattitaito oli puutteellinen, koulun rehtorin haluttomuus ratkaista ongelmaa, vanhempien ja koulun välinen yhteistyö oli puutteellista...

Et voi tietää onko hulinoitsijat kasvaneet ilman rajoja. Nämä pojat saattaa kotioloissa olla oikeasti täysin samanlaisia kuin sinunkin kullannuppusi.

Mitä merkitystä sillä on että kotona on kunnolla, kun ei ole sitä yleisiöä jolle vetää sitä showtaan?

Monet vanhemmat syyttävät koulua hulinoinnista ja näin antavat luvan lapsen jatkaa häirintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jo puitu tätä Hesarin mielipidekirjoitusta:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005064981.html

Ai, että tälläisen vanhemmat ärsyttävät Tarkkailuluokalle tämmöiset häiriköt, pois terrorisoimasta muita.

Minulla on tuollainen lapsi. Häntä on kasvatettu kotona, on rajat. Silti koulussa menee niin että häiriköi. Koululla ei ole ollut antaa mitään keinoja tai neuvoja tilanteeseen. Olen itse ehdottanut monenlaista (koulu kysynyt myös minulta). Lapsi saa kokeista 9-10 arvosanoja ja silti on levoton. Mitä minä voisin tehdä, ei ole todettu tarkkaavaisuushäiriötä tai ADHD:tä. Lapsi turhautuu, on älykäs. Tämä tilanne meillä oli (lapasen) naisopettajan kanssa. Syksystä on ollut miesope joka kehuu, ei laita turhia "heilutti jalkoja pulpetin alla"-viestejä wilmaan. Kannustaa ja rohkaisee. Häiriökäyttäytyminen on vähentynyt huomattavasti. En tiedä tarkalleen mitä tuo miesope tekee mutta työnsä osaa! On meille taivaan lahja ja erityisesti vilkkaalle pojalleni.

Mitä apua koet tarkkailuluokan antavan tälläisille häiriköille? Miten koet lapsen terrorisoivan? Pystykö ajattelemaan että ehkä opettajan käytös provosoi häntä? Jos hänet leimataan häiriköksi jo eskarissa niin miksi hän muuttaisi käytöstä? Palkkio se se huonokin huomio. 

Tarkkailuluokkiahan ei enää ole. On pienryhmiä. Ja jos tarve ei olisi niin huutava, niin pitäisin pienryhmää kuvaamasi kaltaisille oppilaille mainioina paikkoina. Siellä on mahdollisuus saada enemmän ohjausta ja yksilöllisiä haasteita. Mutta hienoa, että teillä asia järjestyi muutoinkin. Huomannet, että Hesarin mielipidekirjoituksessa oli kyse muustakin kuin jalkojen heiluttelusta? 

Siitä olen samaa mieltä, ettei levottomia tai muitakaan oppilaita tule leimata. Mutta käytöksen tuottamista ongelmista on saatava puhua. Muutoin niihin ei voi löytyä ratkaisuakaan.

Koulupsykologi totesi ettei lapsellani ole tarvetta pienluokalle. Eikä nyt uuden opettajankaan mielestä ole tarvetta, hän jostain syystä pärjää pojan kanssa, naisope ei pärjännyt. En tiedä onko tuo kiinni sukupuolesta vai enemmän työtavoista, opettajissa on eroja. Myös meillä on kyse ihan muusta kuin jalkojen heiluttelusta mutta kun lapseni alkoi ärsyttää tuota naisopea niin hän kommentoi wilmaan kaikkea mahdollista, milloin kävelytyyli oli väärä, penaali väärin pulpetilla tai jalat heiluivat liikaa pulpetin alla. Ja kaikkeen tuohon minun vanhemman olisi pitänyt puuttua kotona. Minä koen että osa lapseni ongelmista oli opettajan päässä. Jossain kohtaa vaadimme koululle keskustelun missä on laajempi joukko lapsen opettajia ja nostimme kissan pöydälle ja myös lapsen leimaamisen. Siinä oli opettaja puoli hyvin hiljaa kun asian esitimme hyvin perusteluin. ja sen jälkeen tilanne muuttui parempaan. 

Se mitä hesarissa minun nähdäkseni kuulutettiin oli opettajan vastuu. Keinot hyvään arkeen koulussa. Erilaisuuden sietokykyä.

Onko lapsen isä arjessa mukana, asuu kotona?

Ottamatta kantaa nyt alkuperäiseen juttuun, niin meillä poika kulki isän mukana aamulenkeillä ennen koulua 7v alkaen. Nyt teininä valmistautuu ensimmäiseen triathloniin, koulussa yli 9 keskiarvo ja urheiluharrastuksia vaikka muille jakaa. Ei olisi pystynyt keskittymään ilman urheilua - onneksi koulu tunnisti lahjakkuuden!

"....omasta mielestään täydelliset vanhemmat pääsisivät kokemaan sen tunteen kun joukko aikuisia järjestelmällisesti syrjii ja toivoo pahaa omalle lapselle."

Mä en usko tähän alkuunkaan. Siinä on useamman (koulutetun) aikuisen sana vastaan yhden lapsen kokemus. Hmmm? Ei joukko ammattilaisia ketään systemaattisesti syrji tai varsinkaan toivo pahaa. Lapsen kokemuksen tietää tietystikin vain lapsi itse, mutta jos puhutaan faktoista ja siitä, mitä esimerkiksi jossain tilanteessa on tapahtunut, niin kyllä siinä voi huoletta luottaa aikuisten sanaan.

"Melkoinen vaatimus on että vanhempien pitäisi pystyä hallitsemaan lapsensa käytöstä tilanteessa jossa ei ole läsnä."

Tämäkin absurdi ajatus. Mikäköhän niiden Wilma-merkintöjen pointti on? Antaa tietoa siitä, mitä koulussa tapahtuu päivittäin. Vanhempi voi valita itse miten tätä tietoa hyödyntää: riittävän monesta (lukumäärä vaikkapa lapsen ja vanhemman yhdessä sovittavissa) perseilystä tiettyjä etuuksia pois. Pienemmiltä ehkäpä viikonlopun karkki, kuutosilta mobiililaitteet.

Mitä tämä mielipidekirjoituksessakin hehkutettu lahjakkuus on? Älykkyyttäkin on monta lajia ja tuskin kukaan enää ajattelee sen rajoittuvan matematiikkaan.