HS:"Koulu lannisti lahjakkaan mutta villin lapseni – syrjäytyminen alkoi jo tarhaiässä"

Kotona äiti ja isä voisi panostaa lapsiinsa kasvattamalla heille kykyä ottaa muut huomioon. 

Ei tuo koulun ja opettajattaren vika ole jos eivät osaa kasvattaa villejä poikiaan. Koulussa on oltava sääntöjä, siellä on luokassa ryhmä ihmisiä ja vaikka kuinka haluaisi ei ole aikaa eikä mahdollisuutta eriyttää jokaista päivittäin ja ohjata yksilöllisesti. Luokassa on yksi opettaja, joskus avustaja ja tai rinnakkaisopettaja.

Olen opettajana toisella asteella ammattiopistossa ja siellä kohtaan pävittäin näitä haasteellisia opiskelijoita , jotka ovat todella huomiohakuisia vielä 16-18 vuotiaina ja käyttäytyvät häiritsevästi. Eivät keskity opetettavaan asiaan tai heitä ei kiinnosta. Yleensä taustalla ei ole suuri lahjakkuus vaan pikemminkin päinvastoin.

Vanhemmilla voi olla hämärtynyt käsitys lastensa lahjoista, luulevat Einsteineksi. Osa jopa kieltää lapsellaan olevan oppimisen ongelmia tai yrittävät pimittää erityisyyttä. Tekemisestä ja käytöksestä kyllä näkee totuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Eli kaikkien muiden pitää vaan kärsiä hiljaa yhden huonokäytöksisen kakaran takia? Valitettava tosiasia on se, että se yksi tulee uhrata, jotta muilla on hyvä olla.

Lukiossa tulee sitten haastetta kun ottaa pitkän matematiikan.fykebin.historian.psykologian.yhteiskuntaopin kaikki kurssit ja tietysti filosofia ja 4 vierasta kieltä. Odottakaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Nimenomaan ketään ei pitäisi syrjäyttää. Mutta jos lapsi laitetaan ilman tukitoimia tilanteeseen, jossa hän ei kykene toimimaan ja muut häiriintyvät, tekee vanhempi lapselle karhunpalveluksen, jos ei tunnusta tilanteen ongelmallisuutta. Ei tee lapsellekaan hyvää, että hän toistuvasti epäonnistuu noudattamaan yleisiä normeja. Opettaja saattaa kyetä peittämään turhautumisensa, mutta luokkatovereilta on kohtuutonta odottaa samaa. Ekaluokkalaisissakin on tosi taitavia sosiaalisten tilanteiden tulkkeja. Niinpä tällainen puhe siitä, että lapsi on erityisen etevä ja ongelma on jäykässä ympäristössä voi olla totta, muttei edistä kenenkään asiaa. Jos taas lähdetään pohtimaan sitä, mikä saa lapsen rikkomaan sovittuja sääntöjä, päästään eteenpäin. Silloin voidaan ehkä todeta, että haastetaso on riittämätön tai että lapsella on pulmaa toiminnanohjauksessa tai jotain muuta. Ja kun haaste on määritelty, voidaan lähteä etsimään ratkaisua. Ymmärrän, että vanhemmalle aihe on arka, mutta luokkatilanteessa taas on pyrittävä ajamaan kaikkien lapsien etua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

No näinhän juuri nykykoulussa toimitaankin.

Huoh. Ihanko oikeasti joku ajattelee, että se oma kokemus koulusta on sama, mitä nykyään tehdään???

Tuntuu olevan monen muunkin kokemus kuin minun, että edelleenkään nopeille oppijoille ei järjestetä riittävästi mielekkäistä haasteita. Ihan hienoa, jos edistystä on tapahtunut, mutta miksi asia sitten on edelleen tapetilla, jos nykykoulussa kerran jo toimitaan näin?

Koska edelleen jokainen koulunsa käynyt kuvittelee olevansa asiantuntija aiheessa. Siksi näitä mielipidekirjoituksia riittää, kun ei ymmärretä tai haluta edes ajatellakaan, että vaikka itsellä saattoi olla koulussa tylsää, niin oman jälkipolven ongelmat voivat olla toisenlaisia. Toki edelleen on opettajia, jotka pitävät kiinni vuosikymmenten takaisista metodeistaan, mutta eipä niitä enää enemmistöksi voi kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Olin teininä tetissä päiväkodissa. Yhdessä 5-6-vuotiaiden ryhmässä oli poika, jota pelkäsi suunnilleen henkilökuntakin. Poika oli todella isokokoinen ja väkivaltainen. Hän töni ja löi lapsia ja tätejä ihan vaan ohikulkiessaan. Minkäänlaisia yhteistyötaitoja lapsella ei ollut, eli hän ei koskaan puhunut nätisti tai leikkinyt muiden kanssa. En tiedä, oliko pojalla joku diagnoosi, mutta ihmettelin todella mitä hän teki normaalissa päiväkotiryhmässä. Teki pahaa, kun muut lapset joutuivat päivästä toiseen olemaan mielivaltaisen terminaattorin seurassa jatkuvassa pelossa. Se ei ole muille lapsille oikein.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jo puitu tätä Hesarin mielipidekirjoitusta:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005064981.html

Ai, että tälläisen vanhemmat ärsyttävät Tarkkailuluokalle tämmöiset häiriköt, pois terrorisoimasta muita.

Minulla on tuollainen lapsi. Häntä on kasvatettu kotona, on rajat. Silti koulussa menee niin että häiriköi. Koululla ei ole ollut antaa mitään keinoja tai neuvoja tilanteeseen. Olen itse ehdottanut monenlaista (koulu kysynyt myös minulta). Lapsi saa kokeista 9-10 arvosanoja ja silti on levoton. Mitä minä voisin tehdä, ei ole todettu tarkkaavaisuushäiriötä tai ADHD:tä. Lapsi turhautuu, on älykäs. Tämä tilanne meillä oli (lapasen) naisopettajan kanssa. Syksystä on ollut miesope joka kehuu, ei laita turhia "heilutti jalkoja pulpetin alla"-viestejä wilmaan. Kannustaa ja rohkaisee. Häiriökäyttäytyminen on vähentynyt huomattavasti. En tiedä tarkalleen mitä tuo miesope tekee mutta työnsä osaa! On meille taivaan lahja ja erityisesti vilkkaalle pojalleni.

Mitä apua koet tarkkailuluokan antavan tälläisille häiriköille? Miten koet lapsen terrorisoivan? Pystykö ajattelemaan että ehkä opettajan käytös provosoi häntä? Jos hänet leimataan häiriköksi jo eskarissa niin miksi hän muuttaisi käytöstä? Palkkio se se huonokin huomio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

No näinhän juuri nykykoulussa toimitaankin.

Huoh. Ihanko oikeasti joku ajattelee, että se oma kokemus koulusta on sama, mitä nykyään tehdään???

Joissain toimitaan ja joissain ei. Osalla opettajista on todellisia hankaluuksia digiajan ja uuden ops:n kanssa. vanhoista tavoista on vaikea luopua. Jos vielä oma perusluonne on opella perusnegatiivinen niin hankalaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös lahjakkaan lapsen tulisi osata käyttäytyä. Helpottaa nimittäin elämää kummasti. 

Valitettavasti käyttäytyminen on tarkoittanut Suomen kouluissa aina vain mykkyyttä ja alistumista.

Millainen ihminen näkee koulun sääntöjen noudattamisen alistamisena?

Minulla on näkemys asiasta mutta jääköön esittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

No näinhän juuri nykykoulussa toimitaankin.

Huoh. Ihanko oikeasti joku ajattelee, että se oma kokemus koulusta on sama, mitä nykyään tehdään???

Tuntuu olevan monen muunkin kokemus kuin minun, että edelleenkään nopeille oppijoille ei järjestetä riittävästi mielekkäistä haasteita. Ihan hienoa, jos edistystä on tapahtunut, mutta miksi asia sitten on edelleen tapetilla, jos nykykoulussa kerran jo toimitaan näin?

Ei nopeille oppijoille edelleenkään järjestetään mitään muuta kuin samoja lisätehtäviä. Koska se on liian vaikeaa ja hankalaa. Eikä ne hyvätkään yleensä ole niin neroja, että osaisivat tai jaksaisivat ihan itsekseen opiskella vaativampia asioita. Open aika menee tasan tarkkaan heikkojen opettamiseen ja työrauhahäiriöiden puintiin. Hyvät saa selvitä itsekseen. Ja sanon näin sekä opettajana, että viiden lapsen äitinä. Omista viidestäni kaksi on "neroja" ja toinen näistä neroista alisuoriutunut häirikkö. Nykyään jo päälle 20v AMK-opiskelija. Sosiaalisesti omasta halustaan syrjäytynyt mutta muuten ok pärjäävä...

En ymmärrä miksi tällaisen lapsen vanhempaa kohti pitää hyökätä. Eihän hän ole vaatimassa, että poika saisi häiriköidä luokassa, vaan sitä että kun poika nyt on villi niin häntä ei palautteella täysin murskattaisi. Jos me yritetään saada kaloja lentämään, koska niinhän ne linnutkin tekevät niin lopputulos on juuri se, että se kala luulee olevansa todella epäonnistunut ja tyhmä, vaikka muilta osin olisikin todella ansioitunut. Miksi tämä vanhempi ei saisi olla huolestunut siitä, että lapselle on iskostettu päähän ettei hän kelpaa? 

Mun mielestä tuollaiset vanhemmat voisi hoitaa ja kasvattaa lapsensa itse. Voi sitten opettaa, kasvattaa ja tarjota haasteita just niin omalle lapselle personoidusti kuin haluaa. 

Olen itse vilkkaan pojan äiti, rauhallisen tytön äiti, ja päiväkodissa lastenhoitajana. Se on vaan kylmä fakta, että isossa ryhmässä pitää olla tietyt säännöt ja niihin on jokaisen sopeuduttava. Jos harjoitellaan vaikkapa laulua ja soittoa joulujuhlaan, ei harjoittelusta tule mitään jos yksi lapsi paukuttaa rumpuja koko tuokion ajan, koska "se on niin paljon lahjakkaampi ja älykkäämpi kuin kaikki muut". Lahjakkaan ja vilkkaankin pitää opetella niitä rauhoittumisen ja toisten huomioonottamisen taitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät ymmärrä, että uudessa opetussuunnitelmassa nimenomaan tuetaan näitä poikia oppimaan sitä, mikä ei ole heille luontaista! Jos taitoaineissa ollaan lahjakkaita, niin niiden rinnalla opetellaan sitä, missä ei olla eli huomioimaan muut, odottamaan omaa vuoroa, jopa pitkästymään. Olemaan juoksentelematta ympäriinsä!

Kyse ei ole lannistamisesta vaan muiden huomioimisesta. Mitä me teemme bussikuskilla, joka kyllästyttyään omaan reittiinsä päättää ryhtyä ajelemaan aivan muihin päämääriin vain siksi, että sattuu oleman temperamenttinen?

Ne omat arviot kannattaisi käydä lapsen kanssa kotona läpi etukäteen. Ainakin meillä pohdittiin 9v:n kanssa aika pitkään sitä, missä hän on hyvä ja mitä pitää kehittää. Koulu ei lannista lahjakasta poikaani, koulu antaa hyvät eväät elämään. Koti opetti, että ei meluta, ei riehuta, ei kiusata. Meillä pojalla myös tietoaineissa menee hyvin, vaikka hän ei juokse tämän tästä ympyrää eikä Wilma täyty viesteistä.

Miten niin usein ei ymmärretä, ettei lapsi välttämättä ole hiljaa koulussa vaikka kuinka kotona niin opetetaan. Kaikkien lasten tempperamentti ei ole niin helppo että tekisivät niinkuin kasvatetaan. Asia ei todellakaan ole niin mustavalkoinen. Ja näissä perheissä on usein niitä "hyvinkäytöksisiä" että "huonokäytöksisiä", kuten meilläkin on, mutta kasvatus on kaikille ollut sama, eikä kasvatuksen puutteestakaan ole kyse, vaikka moni niin tykkää väittääkin. Niin minäkin taisin kuulla vielä silloin kun minulla oli vain todella helppo lapsi tempperamentiltaan.

Ja helpotukseksi kerron, ettemme siis ikinä katso hyvällä häiriköintiä toisten kustannuksella, vaan harjoittelemme ja harjoittelemme...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jo puitu tätä Hesarin mielipidekirjoitusta:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005064981.html

Ai, että tälläisen vanhemmat ärsyttävät Tarkkailuluokalle tämmöiset häiriköt, pois terrorisoimasta muita.

Minulla on tuollainen lapsi. Häntä on kasvatettu kotona, on rajat. Silti koulussa menee niin että häiriköi. Koululla ei ole ollut antaa mitään keinoja tai neuvoja tilanteeseen. Olen itse ehdottanut monenlaista (koulu kysynyt myös minulta). Lapsi saa kokeista 9-10 arvosanoja ja silti on levoton. Mitä minä voisin tehdä, ei ole todettu tarkkaavaisuushäiriötä tai ADHD:tä. Lapsi turhautuu, on älykäs. Tämä tilanne meillä oli (lapasen) naisopettajan kanssa. Syksystä on ollut miesope joka kehuu, ei laita turhia "heilutti jalkoja pulpetin alla"-viestejä wilmaan. Kannustaa ja rohkaisee. Häiriökäyttäytyminen on vähentynyt huomattavasti. En tiedä tarkalleen mitä tuo miesope tekee mutta työnsä osaa! On meille taivaan lahja ja erityisesti vilkkaalle pojalleni.

Mitä apua koet tarkkailuluokan antavan tälläisille häiriköille? Miten koet lapsen terrorisoivan? Pystykö ajattelemaan että ehkä opettajan käytös provosoi häntä? Jos hänet leimataan häiriköksi jo eskarissa niin miksi hän muuttaisi käytöstä? Palkkio se se huonokin huomio. 

Tarkkailuluokkiahan ei enää ole. On pienryhmiä. Ja jos tarve ei olisi niin huutava, niin pitäisin pienryhmää kuvaamasi kaltaisille oppilaille mainioina paikkoina. Siellä on mahdollisuus saada enemmän ohjausta ja yksilöllisiä haasteita. Mutta hienoa, että teillä asia järjestyi muutoinkin. Huomannet, että Hesarin mielipidekirjoituksessa oli kyse muustakin kuin jalkojen heiluttelusta? 

Siitä olen samaa mieltä, ettei levottomia tai muitakaan oppilaita tule leimata. Mutta käytöksen tuottamista ongelmista on saatava puhua. Muutoin niihin ei voi löytyä ratkaisuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.

Olen samaa mieltä. Usein onneksi käykin niin, että elämä tuo eteen juuri sen ongelman missä ylenkatsoi muita.

Mielestäni nykyään aikuiset ovat pahimpia kiusaajia ja kiusaamisen opettavia.

toivottavasti eivät ole nämä pojat myös koulukiusaajia. kiusaajien vanhemmat ovat juuri tuonkaltaisia, mitään otetta heistä ei saa ja syy omien lasten aiheuttamiin ongelmiin haetaan aina muista ja muualta. yleensä myös selittävät lapsensa muita älykkäimmiksi ja nokkelimmiksi, tyhmät ja käänteissään hitaat lapset haittaavat heitä, tietenkin. Kiusaaminen ja huono käytös verhotaan poikkeuksellisen lahjakkuuden ja siitä kumpuavan turhautumisen syyksi. etoniin vaan nämä kaverit.

Esim. matematiikasta on mahdollista laittaa lapselle niin haastavia tehtäviä, että lahjakkaaltakaan lapselta ei tehtävät lopu. Haasteita löytyy kyllä.

Mutta jos kyse ei ole lahjakkuudesta vaan huonosta kasvatuksesta ja neurologisista ongelmista, ei sellainen lapsi kuulu häiriköimään koululuokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jo puitu tätä Hesarin mielipidekirjoitusta:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005064981.html

Ai, että tälläisen vanhemmat ärsyttävät Tarkkailuluokalle tämmöiset häiriköt, pois terrorisoimasta muita.

Minulla on tuollainen lapsi. Häntä on kasvatettu kotona, on rajat. Silti koulussa menee niin että häiriköi. Koululla ei ole ollut antaa mitään keinoja tai neuvoja tilanteeseen. Olen itse ehdottanut monenlaista (koulu kysynyt myös minulta). Lapsi saa kokeista 9-10 arvosanoja ja silti on levoton. Mitä minä voisin tehdä, ei ole todettu tarkkaavaisuushäiriötä tai ADHD:tä. Lapsi turhautuu, on älykäs. Tämä tilanne meillä oli (lapasen) naisopettajan kanssa. Syksystä on ollut miesope joka kehuu, ei laita turhia "heilutti jalkoja pulpetin alla"-viestejä wilmaan. Kannustaa ja rohkaisee. Häiriökäyttäytyminen on vähentynyt huomattavasti. En tiedä tarkalleen mitä tuo miesope tekee mutta työnsä osaa! On meille taivaan lahja ja erityisesti vilkkaalle pojalleni.

Mitä apua koet tarkkailuluokan antavan tälläisille häiriköille? Miten koet lapsen terrorisoivan? Pystykö ajattelemaan että ehkä opettajan käytös provosoi häntä? Jos hänet leimataan häiriköksi jo eskarissa niin miksi hän muuttaisi käytöstä? Palkkio se se huonokin huomio. 

Tarkkailuluokkiahan ei enää ole. On pienryhmiä. Ja jos tarve ei olisi niin huutava, niin pitäisin pienryhmää kuvaamasi kaltaisille oppilaille mainioina paikkoina. Siellä on mahdollisuus saada enemmän ohjausta ja yksilöllisiä haasteita. Mutta hienoa, että teillä asia järjestyi muutoinkin. Huomannet, että Hesarin mielipidekirjoituksessa oli kyse muustakin kuin jalkojen heiluttelusta? 

Siitä olen samaa mieltä, ettei levottomia tai muitakaan oppilaita tule leimata. Mutta käytöksen tuottamista ongelmista on saatava puhua. Muutoin niihin ei voi löytyä ratkaisuakaan.

Koulupsykologi totesi ettei lapsellani ole tarvetta pienluokalle. Eikä nyt uuden opettajankaan mielestä ole tarvetta, hän jostain syystä pärjää pojan kanssa, naisope ei pärjännyt. En tiedä onko tuo kiinni sukupuolesta vai enemmän työtavoista, opettajissa on eroja. Myös meillä on kyse ihan muusta kuin jalkojen heiluttelusta mutta kun lapseni alkoi ärsyttää tuota naisopea niin hän kommentoi wilmaan kaikkea mahdollista, milloin kävelytyyli oli väärä, penaali väärin pulpetilla tai jalat heiluivat liikaa pulpetin alla. Ja kaikkeen tuohon minun vanhemman olisi pitänyt puuttua kotona. Minä koen että osa lapseni ongelmista oli opettajan päässä. Jossain kohtaa vaadimme koululle keskustelun missä on laajempi joukko lapsen opettajia ja nostimme kissan pöydälle ja myös lapsen leimaamisen. Siinä oli opettaja puoli hyvin hiljaa kun asian esitimme hyvin perusteluin. ja sen jälkeen tilanne muuttui parempaan. 

Se mitä hesarissa minun nähdäkseni kuulutettiin oli opettajan vastuu. Keinot hyvään arkeen koulussa. Erilaisuuden sietokykyä.

Mua naurattaa tää nykyinen touhu. Mulla on villi teoria:

Suomalaiset on varmaan jo niin sisäsiittoisia kirjaimellisesti, että aivorakenteiden mutaatiot aiheuttaa lisääntyvästi neuropsykologisia ongelmia. Sen lisäksi ihmiskunnan ruokavalio (eihän lisäaineita ja kemikaaleja ole tutkittu vielä tarpeeksi) ja elintavat ovat muuttuneet radikaalisti viimeisten parinkymmenen vuoden sisällä ja nykykoululaiset alkavat olla ensimmäisiä sukupolvia, joissa nämä elintapojen ja suomalaisen yhteiskunnan isoimmat muutokset alkavat vasta näkyä. Tämä siis kitetytyy siihen, että lapset oireilee nepsyongelmista ja selittämättömistä käytöshäiriöistä. Toiset ihmiset taas syyttävät vanhempia huonosta kasvatuksesta, mikä ainakin voi pitää paikkaansa auktoriteettiongelmien suhteen, mutta toisaalta on myös oikeasti "hyviäkin" vanhempia, joilla vain jostain syystä lapset ovat ihan sekaisin. Tähän kun vielä lisää tuloerojen kasvamisen ja siitä syntyvät sosiaaliset ongelmat PLUS nopeasti kasvanut integraatiossa epäonnistunut maahanmuutto, niin eiköhän siinä ala soppa olla valmis. Älkää nimittäin unohtako, että kouluissa on tällä hetkellä huomattava määrä ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajalapsia, ja tutkimusten ja pitävien tilastojen mukaan juuri tämä ryhmä kuormittaa erityisopetusta ja resursseja tosi paljon. Oli siis kyse kantasuomalaisesta tai maahanmuuttajataustaisesta lapsesta, kaikilla on omat ongelmalliset taustat ja ne vaikuttaa tosi paljon koulumaailmaan ja sen ulkopuoliseen elämään enemmän kuin ihmiset edes haluaa uskoa.

Suomalainen koulujärjestelmä alkaa tulla tiensä päähän siinä loistossaan, missä on ollut vielä 85-00 -luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jo puitu tätä Hesarin mielipidekirjoitusta:

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005064981.html

Ai, että tälläisen vanhemmat ärsyttävät Tarkkailuluokalle tämmöiset häiriköt, pois terrorisoimasta muita.

Minulla on tuollainen lapsi. Häntä on kasvatettu kotona, on rajat. Silti koulussa menee niin että häiriköi. Koululla ei ole ollut antaa mitään keinoja tai neuvoja tilanteeseen. Olen itse ehdottanut monenlaista (koulu kysynyt myös minulta). Lapsi saa kokeista 9-10 arvosanoja ja silti on levoton. Mitä minä voisin tehdä, ei ole todettu tarkkaavaisuushäiriötä tai ADHD:tä. Lapsi turhautuu, on älykäs. Tämä tilanne meillä oli (lapasen) naisopettajan kanssa. Syksystä on ollut miesope joka kehuu, ei laita turhia "heilutti jalkoja pulpetin alla"-viestejä wilmaan. Kannustaa ja rohkaisee. Häiriökäyttäytyminen on vähentynyt huomattavasti. En tiedä tarkalleen mitä tuo miesope tekee mutta työnsä osaa! On meille taivaan lahja ja erityisesti vilkkaalle pojalleni.

Mitä apua koet tarkkailuluokan antavan tälläisille häiriköille? Miten koet lapsen terrorisoivan? Pystykö ajattelemaan että ehkä opettajan käytös provosoi häntä? Jos hänet leimataan häiriköksi jo eskarissa niin miksi hän muuttaisi käytöstä? Palkkio se se huonokin huomio. 

Tarkkailuluokkiahan ei enää ole. On pienryhmiä. Ja jos tarve ei olisi niin huutava, niin pitäisin pienryhmää kuvaamasi kaltaisille oppilaille mainioina paikkoina. Siellä on mahdollisuus saada enemmän ohjausta ja yksilöllisiä haasteita. Mutta hienoa, että teillä asia järjestyi muutoinkin. Huomannet, että Hesarin mielipidekirjoituksessa oli kyse muustakin kuin jalkojen heiluttelusta? 

Siitä olen samaa mieltä, ettei levottomia tai muitakaan oppilaita tule leimata. Mutta käytöksen tuottamista ongelmista on saatava puhua. Muutoin niihin ei voi löytyä ratkaisuakaan.

Koulupsykologi totesi ettei lapsellani ole tarvetta pienluokalle. Eikä nyt uuden opettajankaan mielestä ole tarvetta, hän jostain syystä pärjää pojan kanssa, naisope ei pärjännyt. En tiedä onko tuo kiinni sukupuolesta vai enemmän työtavoista, opettajissa on eroja. Myös meillä on kyse ihan muusta kuin jalkojen heiluttelusta mutta kun lapseni alkoi ärsyttää tuota naisopea niin hän kommentoi wilmaan kaikkea mahdollista, milloin kävelytyyli oli väärä, penaali väärin pulpetilla tai jalat heiluivat liikaa pulpetin alla. Ja kaikkeen tuohon minun vanhemman olisi pitänyt puuttua kotona. Minä koen että osa lapseni ongelmista oli opettajan päässä. Jossain kohtaa vaadimme koululle keskustelun missä on laajempi joukko lapsen opettajia ja nostimme kissan pöydälle ja myös lapsen leimaamisen. Siinä oli opettaja puoli hyvin hiljaa kun asian esitimme hyvin perusteluin. ja sen jälkeen tilanne muuttui parempaan. 

Se mitä hesarissa minun nähdäkseni kuulutettiin oli opettajan vastuu. Keinot hyvään arkeen koulussa. Erilaisuuden sietokykyä.

Minusta taas puhuttiin ihan eri asiasta. Kirjoittaja toi esiin sen, ettei suuressa luokassa voida huomioida kaikkia yksilöllisesti. Luokkien oppilasmäärät eivät ole opettajan vastuulla. Selvää on, että pienryhmässä voidaan sietää erilaisuutta ja sen moninaisia ilmenemistapoja eri tavoin kuin kolme kertaa suuremmassa ryhmässä. Mutta opettaja on tietysti hyvä syntipukki. Miksei voi ymmärtää, että 30 lasta luokassa kaipaavat kaikki yksilöllistä huomioimista. 45 minuutin oppitunnista jokaiselle jää alle 2 minuuttia, mutta pitäisi pystyä repeämään ja sietää kaikki sooloilut. Ikävä kyllä, nuo pirulaiset ovat vielä ihmisiä.