VS: Jopa kuperkeikan tekeminen liian vaikeaa osalle lapsista – "Monella kunto on romahtanut"

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuntoa kuperkeikan tekemiseen tarvitaan? Lisäksi, mihin ihminen tarvitsee kuperkeikantekemiskykyä? Ja pitäisikö sen olla luontainen kyky? En osannut sitä koulussa enkä koskaan oppinut, ja hyvin olen pärjännyt.

Menepä judoon/jujutsuun. Aina välillä joku aikuinen menee ja pitelee ensimmäisessä harjoituksessa seinää pystyssä ja taistelee pahoinvointia vastaan. Kyvyttömyys heitellä kuperkeikkaa korreloi meritaudin/matkapahoinvoinnin/pään pyörällemenemisen kanssa.

Lisäksi selkä nauttii kuperkeikoista, kunhan et niskaa satuta.

Normaali liikkuvuus ja hyötyliikunta tuntuu joillekin olevan ihmetyksen aihe.

Olenko ainoa joka on saanut kuulla kommenttia.

Miten sinä pääset kyykkyyn, miten voit istua noin(jalat ristissä)jne. Ja suuret hämmästelyt oletpa sinä notkea. No en ole kyllä notkea, en pääse mitään spakaateita, käsien laitto lattiaankin kiristää.

Toinen asia jos kävelet tai pyöräilet johonkin yli kilometrin matkan(tai joskus alle) niin hämmästellään, säälitään eikö sinne ole pitkä matka, kuinka jaksat, kuinka saat esim. kauppakassi kulkemaan, voi joudutko kulkemaan, kylmä/kuuma keli, sataa, tuleekin, menee aikaakin kauan.

Näitä hämmästelyjä olen kuullut lapsena, nuorena ja aikuisena. En ihmettele jos lapset ja nuoret eivät kävele tai pyöräile, kun sitä usein halveksitaan / ihmetellään suureen ääneen. "joudutko kulkemaan joka aamu kouluun kävellen, talvellakin?!, joudutko kantamaan harrastus tavarat pyörällä reeneihin?!" Valitaan mieluummin se huomiota herättämätön tapa, eli auto kyyti tai linja-autolla.

Tuli tästä mieleen että minkäköhän ikäisenä pitäisi osata tehdä x-hyppyjä? Sillain suurinpiirtein rytmikkäästi. Olen ajatellut että nää ois ihan iisibiisi lapsille mutta pojan harrastusporukassa se ei luonnistunutkaan muistaakseni keltään. Raajat sätkivät kaikilla ihan mihin ja milloin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ei takerruta ainoastaan tuohon kuperkeikkaan, niin onhan tämä suuntaus todella huolestuttava. Kenen mamman lapsi vielä tällä älypuhelin-aikakaudella liikkuu vähintään kaksi tuntia päivässä, käsi sydämellä?

No ei ainakaan mun. Ainut lapsi ja yksinhuoltaja, joten saadakseni lapsen liikkumaan on minunkin liikuttava se aika enkä yksinkertaisesti joka ilta töiden jälkeen jaksa koska sen lisäksi pitää jaksaa tehdä ruoka, siivota ja hoitaa kaikki muutkin arjen jutut. Omassa lapsuudessa mut pistettiin ulos ittekseni, että keksi jotain tekemistä. Nyt asun alueella jolla ei voi lapsen antaa olla yksin ulkona (paljon teitä vieressä). Koitan keksiä uintia ja kaverikyläilyjä mutta aina en vain jaksa. Ei ole lapsi missään huippukunnossa, mutta en tiedä miten ja erityisesti millä energialla tämän paremmin hoitaisin kun minun olisi jaksettava myös töissä... :(

Prioriteetit. Jos ei pysty koska on liian rankkaa niin ei tuolle oikein voi mitään.

Sitten pitää jäädä tuleen makaamaan. Ensiksi ottaisin aikaa pois medialaitteista. Tv, netti, puhelin ja sitten vasta kirjoista. Jos tämän jälkeen ei riitä aikaa edes muutamaan venytysliikkeeseen, kuperkeikkaan tai käsilläseisontaan olohuoneen matolla niin täytyy todeta että ei ketään voi pakottaa liikkumaan, mutta toki jokainen kärsii vanhempana elimistön vanhenemisesta. Liikunta on hyvä väline vanhenemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se joku ihme ettei lapset osaa. Jos kerrot kävelleesi lasten kanssa puistoon sua katsotaan kuin olisit juuri kiduttanut lapsiasi. Autolla mennään joka paikkaan ja ainut urheilu on joku ohjattu harrastus. Kaikki muu on jotenkin huonoa. Otetaan se yksi harrastus jossa lapsen pitää olla maailman mestari joku päivä. Kaikki muu kuuluu olevan turhaa.

Kuka näin muka sanoo? Jokapaikassa kannustetaan hyötyliikuntaan.

Mä olen nyt aika monessa paikassa tuohon törmännyt. Siitä hyötyliikunnasta jauhetaan kyllä, mutta se ei ole muotia. Pitää olla joku hieno laji ja sitä vain harrastetaan tosissaan, ja vanhemmat kuskaa. Vanhempien kuuluu saada kertoa facebookissa kuinka kiire on harrastuksiin kuskaamisen kanssa, että varmasti kaikki tietää. Kerroppa siihen että lapsesi käveli. Saat kummastelua osaksesi kuinka paska vanhempi olet. Tervetuloa todellisuuteen.

Tämä on ongelma jonka kanssa tappelen päivittäin. Poika 12 v ei halua tehdä mitään muuta kuin pelata, meillä jäi lapsiluku yhteen mikä ei sekään auta asiaa. Mikään harrastus ei kiinnosta, varsinkaan jos siihen liittyy ryhmäliikuntaa. Kaverinsa on samanlainen ja jos olisi näistä kiinni istuisivat kaikki päivät persaus homeessa pelaamassa verkon kautta. Ei. Vaan. Kiinnosta. Mikään. Muu. Mistä tullaan siihen että pitäiskö lapsi pakottaa harrastamaan jos ei halua. Olen näin tehnyt (ei varsinainen liikuntalaji kyseessä) enkä tiedä saanko tästä myöhemmin kiitokset vai haukut. Pitäisikö harrastuksen olla kivaa? Onko parempi harrastus josta lapsi ei tykkää vai ei mitään muuta harrastusta kuin pelaaminen?

Kokeileihmeessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuntoa kuperkeikan tekemiseen tarvitaan? Lisäksi, mihin ihminen tarvitsee kuperkeikantekemiskykyä? Ja pitäisikö sen olla luontainen kyky? En osannut sitä koulussa enkä koskaan oppinut, ja hyvin olen pärjännyt.

Menepä judoon/jujutsuun. Aina välillä joku aikuinen menee ja pitelee ensimmäisessä harjoituksessa seinää pystyssä ja taistelee pahoinvointia vastaan. Kyvyttömyys heitellä kuperkeikkaa korreloi meritaudin/matkapahoinvoinnin/pään pyörällemenemisen kanssa.

Lisäksi selkä nauttii kuperkeikoista, kunhan et niskaa satuta.

Mikä yhteys kuperkeikalla ja matkapahoinvoinnilla on? Matkapahoinvoinnista kärsin, mutta pystyn tekemään kuperkeikkoja ilman mitään oireita :O

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ongelma jonka kanssa tappelen päivittäin. Poika 12 v ei halua tehdä mitään muuta kuin pelata, meillä jäi lapsiluku yhteen mikä ei sekään auta asiaa. Mikään harrastus ei kiinnosta, varsinkaan jos siihen liittyy ryhmäliikuntaa. Kaverinsa on samanlainen ja jos olisi näistä kiinni istuisivat kaikki päivät persaus homeessa pelaamassa verkon kautta. Ei. Vaan. Kiinnosta. Mikään. Muu. Mistä tullaan siihen että pitäiskö lapsi pakottaa harrastamaan jos ei halua. Olen näin tehnyt (ei varsinainen liikuntalaji kyseessä) enkä tiedä saanko tästä myöhemmin kiitokset vai haukut. Pitäisikö harrastuksen olla kivaa? Onko parempi harrastus josta lapsi ei tykkää vai ei mitään muuta harrastusta kuin pelaaminen?

Meillä vielä haittana se että lapsen kaveri asuu niin kaukana etteivät voi edes mennä ulos leikkimään, eivät muutenkaan välitä käydä toistensa kanssa kylässä kun pelaaminen onnistuu netinkin kautta skypellä jne. Olen ratkaissut liikuntaongelman sillä lailla että käyn itse lapsen kanssa kävelemässä ja uimassa.

Kunpa lopetettaisiin pelien jne. syylllistäminen tästä kaikesta. Järkevä vanhempi näkee kyllä, milloin on pelattu tarpeeksi, ja ottaa lapsen mukaansa puuhailemaan jotain fyysistä. Itsekin pelasin nuorena paljon, mutta vastapainoksi myös pyöräilin okt-alueella ja sen lähituntumassa tuntikausia päivisin kavereiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se joku ihme ettei lapset osaa. Jos kerrot kävelleesi lasten kanssa puistoon sua katsotaan kuin olisit juuri kiduttanut lapsiasi. Autolla mennään joka paikkaan ja ainut urheilu on joku ohjattu harrastus. Kaikki muu on jotenkin huonoa. Otetaan se yksi harrastus jossa lapsen pitää olla maailman mestari joku päivä. Kaikki muu kuuluu olevan turhaa.

Kuka näin muka sanoo? Jokapaikassa kannustetaan hyötyliikuntaan.

Mä olen nyt aika monessa paikassa tuohon törmännyt. Siitä hyötyliikunnasta jauhetaan kyllä, mutta se ei ole muotia. Pitää olla joku hieno laji ja sitä vain harrastetaan tosissaan, ja vanhemmat kuskaa. Vanhempien kuuluu saada kertoa facebookissa kuinka kiire on harrastuksiin kuskaamisen kanssa, että varmasti kaikki tietää. Kerroppa siihen että lapsesi käveli. Saat kummastelua osaksesi kuinka paska vanhempi olet. Tervetuloa todellisuuteen.

Missä olet kuullut? Opettajilta? Neuvolasta? Mistä?

Minä olen liikkunut aina paljon,lapsena fillaroitiin,luisteltiin ,laskettiin mäkeä minisuksilla ja vaikka millä vehkeillä,skeittasin,rullaluistelin ym.

11v nyt potenut paskaa selkää ja huomannut kuinka kankeaksi on muuttunut,tasapaino mennyt huonoksi,viime kesänä ei pystynyt edes rullaluistelemaan kun oikean jalan luistin menee ihan minne itse haluaa.

Tuntuu jotenkin oudolle kun ajattelee että lapset tai nuoret voi olla yhtä kankeita ja huonoja liikkumaan.

Onneksi oma lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen,televisio,netti,pelit ym. Ei jaksa kiinnostaa kerrallaan kuin vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se joku ihme ettei lapset osaa. Jos kerrot kävelleesi lasten kanssa puistoon sua katsotaan kuin olisit juuri kiduttanut lapsiasi. Autolla mennään joka paikkaan ja ainut urheilu on joku ohjattu harrastus. Kaikki muu on jotenkin huonoa. Otetaan se yksi harrastus jossa lapsen pitää olla maailman mestari joku päivä. Kaikki muu kuuluu olevan turhaa.

Kuka näin muka sanoo? Jokapaikassa kannustetaan hyötyliikuntaan.

Mä olen nyt aika monessa paikassa tuohon törmännyt. Siitä hyötyliikunnasta jauhetaan kyllä, mutta se ei ole muotia. Pitää olla joku hieno laji ja sitä vain harrastetaan tosissaan, ja vanhemmat kuskaa. Vanhempien kuuluu saada kertoa facebookissa kuinka kiire on harrastuksiin kuskaamisen kanssa, että varmasti kaikki tietää. Kerroppa siihen että lapsesi käveli. Saat kummastelua osaksesi kuinka paska vanhempi olet. Tervetuloa todellisuuteen.

Missä olet kuullut? Opettajilta? Neuvolasta? Mistä?

Missä? No ihan törmäämällä siihen mielipiteeseen tuolla ulkona. Noiden ihmisten kanssa joita tapaan lasten harrastuksissa, omissa harrastuksissa, puistoissa, vanhempainilloissa, ystävissäni, sukulaisissani. Näitä löytyy ympäriltä todella paljon eli ihan sosiaalisissa kanssa käymisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se joku ihme ettei lapset osaa. Jos kerrot kävelleesi lasten kanssa puistoon sua katsotaan kuin olisit juuri kiduttanut lapsiasi. Autolla mennään joka paikkaan ja ainut urheilu on joku ohjattu harrastus. Kaikki muu on jotenkin huonoa. Otetaan se yksi harrastus jossa lapsen pitää olla maailman mestari joku päivä. Kaikki muu kuuluu olevan turhaa.

Kuka näin muka sanoo? Jokapaikassa kannustetaan hyötyliikuntaan.

Mä olen nyt aika monessa paikassa tuohon törmännyt. Siitä hyötyliikunnasta jauhetaan kyllä, mutta se ei ole muotia. Pitää olla joku hieno laji ja sitä vain harrastetaan tosissaan, ja vanhemmat kuskaa. Vanhempien kuuluu saada kertoa facebookissa kuinka kiire on harrastuksiin kuskaamisen kanssa, että varmasti kaikki tietää. Kerroppa siihen että lapsesi käveli. Saat kummastelua osaksesi kuinka paska vanhempi olet. Tervetuloa todellisuuteen.

Missä olet kuullut? Opettajilta? Neuvolasta? Mistä?

Missä? No ihan törmäämällä siihen mielipiteeseen tuolla ulkona. Noiden ihmisten kanssa joita tapaan lasten harrastuksissa, omissa harrastuksissa, puistoissa, vanhempainilloissa, ystävissäni, sukulaisissani. Näitä löytyy ympäriltä todella paljon eli ihan sosiaalisissa kanssa käymisissä.

Todella oudoissa piireissä liikut jos kaikki ympärilläsi paheksuvat hyötyliikuntaa! En usko kyllä sanaakaan, totuus taitaa olla se että itse et jaksa kannustaa lasta liikumaan / liikkua hänen kanssaan ja nyt syyllistää siitä muita ihmisiä. Ei varmasti kukaan ole ikinä sanonut että liikunta on pahasta, ihan höpöhöpö juttuja kerrot nyt.

Mielenkiinnosta kyselen, tietääkö kukaan, millaista koululiikunta on tänä päivänä - onko se vastannut tuohon haasteeseen, että kunto ja motoriset taidot ovat heikentyneet? Omassa lapsuudessani 90-luvulla etenkin telinevoimistelusuhteen opetus oli suorastaan olematonta. Telinevoimistelutunnilla oletettiin vaan, että lapset osaavat entuudestaan tehdä kuperkeikkoja, voltteja patjoilla, kärrynpyöriä ja seistä käsillään. Sitten noita vain yksinkertaisesti tehtiin tunnin ajan, perehtymättä lainkaan siihen, miten noita taitoja osaamattomat (aika harvat niitä oli, myönnetään) voisivat noita taitoja harjoitella, tai miten heidän tulisi vahvistaa kehon lihaksiaan, jotta nuo liikkeet tulisivat joskus mahdollisiksi. Noita suoritettiin vaan radalla jonossa olemattomin ohjein, ja jos ei jotain osannut / uskaltanut tehdä, sai opettajalta vihaista kuittailua niskoittelusta. Itse en ole koskaan tehnyt volttia hypätessäni patjalle, enkä sitä halunnut liikuntatunnillakaan tehdä. En yksinkertaisesti uskaltanut, koska en ollut koskaan saanut opastusta siitä, miten se tehdään turvallisesti. Enkä saanutkaan opettajalta ohjausta, vaan vittuilua ja kehotusta, että tee nyt vaan se voltti äläkä mukise. Minusta on suorastaan vaarallista, jos lapsi tai aikuinen tekee sellaisia temppuja, joihin omat taidot eivät varmuudella riitä. Siinä voi oikeasti loukata itsensä pahasti. Älkää käsittäkö väärin, kannatan ehdottomasti noiden taitojen harjoittelua, mutta se vaatii ammattitaitoa liikunnanopettajalta, jos vaikkapa esimurrosikäinen aikuisen kokoinen tyttö haluaa oppia tekemään voltin - en ole alan ammattilainen, mutta tuskin volttia osaamatonta aikuistakaan kehotettaisiin "siitä vaan tekemään" ilman valmistusta siitä, että lihaskunto ja taidot ovat riittävät? Omassa lapsuudessani ala-asteella luokanopettajien pedagogiset taidot liikunnan ohjaamisen suhteen olivat kieltämättä muutoinkin aika heikot, ei pelkästään telinevoimistelun suhteen. Tietysti on vaikeaa neuvoa ja tukea, jos ei ole asiaan kunnolla perehtynyt, eikä edes itse osaa tehdä vaikkapa kärrynpyörää. Muutoinkin siis kuin soittamalla suutaan ja lyttäämällä. Tuoreemmat kokemukset siis kiinnostavat, osaavatko nykypäivän ala-asteen opettajat opettaa ja harjoittaa uusia taitoja, vai ovatko liikuntatunnit pelkkä muualla hankittujen taitojen esittelyareena?

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pitää 1-2-luokkalaisille iltapäiväkerhoa ja kertoi että jos yrittää keksiä jotain liikuntaa niin alkaa nurina. Istuisivat pelkästään niska kyyryssä älypuhelimillaan jatkuvasti jos annettaisiin, muutamaa tapausta lukuunottamatta.

Ei kannata pelästyä sitä nurinaa. Pikkuhiljaa vaan lapset liikkumaan. Monelle lapsellekin kyse on muutoksesta arjen rutiineihin. Ja liikuntaa todella tulee lisätä, mutten meillä on monia    parikymmpisiä selkä etukumaraan luutuneita. Niitä tyyppejä näkee jo muutes yliopistojen it-luennoilla. Pahimmassa tapauksessa   edesä on leikkaus alle 30-vuotiaana, kuten lääkäri sanoi eräälle nörtille.

Kauheaa on myös nähdä nuoria naisia, jotka kulkevat pää 10 senttiä edellä muuta kehoa ja hartiat lysyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Landasin kerran ikävästi niskoilleni enkä sen koommin ole yrittänytkään kuperkeikkoja. 

Son, you tried your best and failed miserably. The lesson to learn is to never try.

-- Homer Simpson

Teen kyllä kaikenlaista muuta, mutta niskojani varjelen.  Jani Sievinen saa mun puolesta heittää vaikka miljoona kuperkeikkaa sekä vedessä että kuivalla maalla.

Vierailija kirjoitti:

No moniko teistä aikuisista pystyy tekemään kuperkeikan nyt kovalla lattialla?

Kerro myös ikä ja sukupuoli.

Minulla onnistuu 50/M.

Määrittele nyt ihmeessä lattian kovuus. Parketti, muovimatto, kaakeli vai kenties paljas betoni. Entä saako olla vaatteet päällä? Joku toppaliivi pehmentää alustaa yhtä paljon kuin jumppamatto.

Mä haluun tarkemmat speksit 😵

karateka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ei takerruta ainoastaan tuohon kuperkeikkaan, niin onhan tämä suuntaus todella huolestuttava. Kenen mamman lapsi vielä tällä älypuhelin-aikakaudella liikkuu vähintään kaksi tuntia päivässä, käsi sydämellä?

No ei ainakaan mun. Ainut lapsi ja yksinhuoltaja, joten saadakseni lapsen liikkumaan on minunkin liikuttava se aika enkä yksinkertaisesti joka ilta töiden jälkeen jaksa koska sen lisäksi pitää jaksaa tehdä ruoka, siivota ja hoitaa kaikki muutkin arjen jutut. Omassa lapsuudessa mut pistettiin ulos ittekseni, että keksi jotain tekemistä. Nyt asun alueella jolla ei voi lapsen antaa olla yksin ulkona (paljon teitä vieressä). Koitan keksiä uintia ja kaverikyläilyjä mutta aina en vain jaksa. Ei ole lapsi missään huippukunnossa, mutta en tiedä miten ja erityisesti millä energialla tämän paremmin hoitaisin kun minun olisi jaksettava myös töissä... :(

Prioriteetit. Jos ei pysty koska on liian rankkaa niin ei tuolle oikein voi mitään.

Sitten pitää jäädä tuleen makaamaan. Ensiksi ottaisin aikaa pois medialaitteista. Tv, netti, puhelin ja sitten vasta kirjoista. Jos tämän jälkeen ei riitä aikaa edes muutamaan venytysliikkeeseen, kuperkeikkaan tai käsilläseisontaan olohuoneen matolla niin täytyy todeta että ei ketään voi pakottaa liikkumaan, mutta toki jokainen kärsii vanhempana elimistön vanhenemisesta. Liikunta on hyvä väline vanhenemiseen.

No onko jotain vinkkiä sisällä pienissä tiloissa tehtävään lapsen liikuntaan? Toki me joskus jumpataan vähän yhdessä, mutta se on enemmän minun jumppaani. Mitä voisin keksiä sisällä, että lapsi liikkuisi? Joku yksi venyttely ei kuntoa kasvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3544 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuntoa kuperkeikan tekemiseen tarvitaan? Lisäksi, mihin ihminen tarvitsee kuperkeikantekemiskykyä? Ja pitäisikö sen olla luontainen kyky? En osannut sitä koulussa enkä koskaan oppinut, ja hyvin olen pärjännyt.

Ei kuperkeikan tekemisen tarvita kuntoa vaan motorisia taitoja. Osalla tosin ne taitavat olla huonot ihan perinnöllisestikin, mutta niitä voi kyllä oppia jollainlailla harjoittelemalla. Itse olen tanssitunneilla harjoitellut aikuisena kuperkeikan tekemistä taaksepäin.

Jaahas. Ja miksi minun pitäisi osata tehdä kuperkeikka? En tanssi työkseni enkä harrasta myöskään. Osaan kyllä juosta ja punnertaa yms hyödyllistä.

Kuka väitti että sinun pitäisi osata? Se että et osaa kertoo vain, että sinulla on ollut/on edelleen motorisia vaikeuksia kehosi kanssa. Osa voi olla perinnöllisiä ja osa sitten harjoittelun puutetta.

Erikoista. Pystyn kyllä kaikkeen muuhun, mutta olenkin nyt jotenkin "vajaa", koska en osaa tehdä kuperkeikkaa :D Esim. tasapainoliikkeet, erilaiset venyttelyt, lihastreeni, aerobinen treeni. Mikähän vajavaisuus tämä kuperkeikattomuus nyt oikein onkaan? Olenkohan jotenkin motorisesti vammainen ihan?

Mä en tajua näitä sun alapeukuttajia. Mitä ihmeen kuperkeikkafanaatikkoja täällä pyörii? :D

Samoin. Jään odottamaan, että työpaikalla alkaa "kuperkeikkahaaste - vedä 5 kuperkeikkaa käytävällä tällä ohjelmalla". Merkitsen kaikki siihen osallistuvat ruutuvihkooni, jonka kannessa lukee "Idiootit".

Sinulta on selvästi mennyt jutun pointti kokonaan ohi. Ei aikuinen ihminen "hyödy" kuperkeikan osaamisesta mitään, mutta se kertoo että jossain on ongelma jos ei sitä osaa. Vrt. Juokseminen. Ei nykyään välttämättä tarvitse kykyä juosta mihinkään, mutta jos ei pysty kymmentä metriä juoksemaan, on jossain vikaa. Ymmärrätkö? Sillä kuperkeikan osaamisella mitataan jotain.

Ymmärrän sen, että juokseminen on ihmiselle tarpeellinen taito. Mutta kuperkeikkaava ihminen on vain kuperkeikkaava ihminen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ei kuperkeikan tekemisen tarvita kuntoa vaan motorisia taitoja. Osalla tosin ne taitavat olla huonot ihan perinnöllisestikin, mutta niitä voi kyllä oppia jollainlailla harjoittelemalla. Itse olen tanssitunneilla harjoitellut aikuisena kuperkeikan tekemistä taaksepäin.

Kuperkeikka sopii hyvin mittaamaan notkeutta, koordinaatiota, lihaksistoa, mutta yhden kuperkeikan satunnainen tekeminen ei mittaa aerobista kuntoa.  Mutta kun tekee kymmenenkin kuperkeikkaa präkkäin, jo alkaa sykekin nousta. Tässä mielessä kuperkeikka on hyvä kuntoa mittaava liike - myös meille eläkeläisille. On vain muistettava laittaa pää hieman sivuun, varsinkin kun tekee kuperkeikan taaksepäin.

Pää hieman sivuun?! Meneekö se poikki jos ei laita?

Tietäisit jos osaisit sen tehdä.

Taidat olla liikunnanopettaja, vastaustyylistä päätellen. No, kuules, kun se vie vähän yrittämishaluja kun ei tiedä meneekö niskat sijoiltaan vai ei.