VS: Jopa kuperkeikan tekeminen liian vaikeaa osalle lapsista – "Monella kunto on romahtanut"

Lasten voimisteluohjaajana vastaan tulee yhä useammin lapsia, jotka eivät osaa roikkua, juosta, hyppiä tai pääse kyykkyastentoon. Itse en olisi kuperkeikan osaamattomuudesta huolissani, vaan motorisesti paljon yksinkertaisimpien, ihmiselle luonnollisien fyysisten suoritusten heikentymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuntoa kuperkeikan tekemiseen tarvitaan? Lisäksi, mihin ihminen tarvitsee kuperkeikantekemiskykyä? Ja pitäisikö sen olla luontainen kyky? En osannut sitä koulussa enkä koskaan oppinut, ja hyvin olen pärjännyt.

Ei kuperkeikan tekemisen tarvita kuntoa vaan motorisia taitoja. Osalla tosin ne taitavat olla huonot ihan perinnöllisestikin, mutta niitä voi kyllä oppia jollainlailla harjoittelemalla. Itse olen tanssitunneilla harjoitellut aikuisena kuperkeikan tekemistä taaksepäin.

Jaahas. Ja miksi minun pitäisi osata tehdä kuperkeikka? En tanssi työkseni enkä harrasta myöskään. Osaan kyllä juosta ja punnertaa yms hyödyllistä.

Kuka väitti että sinun pitäisi osata? Se että et osaa kertoo vain, että sinulla on ollut/on edelleen motorisia vaikeuksia kehosi kanssa. Osa voi olla perinnöllisiä ja osa sitten harjoittelun puutetta.

Erikoista. Pystyn kyllä kaikkeen muuhun, mutta olenkin nyt jotenkin "vajaa", koska en osaa tehdä kuperkeikkaa :D Esim. tasapainoliikkeet, erilaiset venyttelyt, lihastreeni, aerobinen treeni. Mikähän vajavaisuus tämä kuperkeikattomuus nyt oikein onkaan? Olenkohan jotenkin motorisesti vammainen ihan?

Älä huoli, mä osaan tehdä kuperkeikan, mutta en taivu sitten juuri mihinkään muuhun. Kuperkeikka oli nyt nostettu esimerkiksi, ei se pelkästään kerro kunnosta tai motoriikasta mitään.

Olen töissä ala-asteen keittiöllä ja meilläkin näkee päivittäin miten huonossa kunnossa moni lapsi on jo ensimmäisillä luokilla. Ylipainoisia on jokaisella luokalla.

Eilen yksi erittäin ylipainoinen lapsi lappasi lautasen täyteen ruokaan ja toista annosta hakiessa kehui suureen ääneen että "ensimmäinen lautasellinen oli vasta lämmittelyä!". Surullista että vanhemmat opettavat jo pikkulapset ahmimaan :(

Vierailija kirjoitti:

Tuo aijaijai kommentti ei ollut minun. Jos niin luulit. Ei sinun täydy pystyä tekemään kuperkeikkaa vaikka minä pystynkin.

Etäisesti muistelen jonkun lääkärin pitäneen sitä jonkinlaisena "mittarina" joissakin asioissa.

50/M

Kärrynpyörää en osaa tehdä kuin vaan puusta.

Anteeksi että ivasin sua sitten, luulin että olit tuo lihavuusvittuilija. Olis pitäny lukea tarkemmin. Hyvät päivänjatkot :)

T: Keski-iästä naljaillut ohis

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuntoa kuperkeikan tekemiseen tarvitaan? Lisäksi, mihin ihminen tarvitsee kuperkeikantekemiskykyä? Ja pitäisikö sen olla luontainen kyky? En osannut sitä koulussa enkä koskaan oppinut, ja hyvin olen pärjännyt.

Motoriikkaa ja oman kehon hallitsemista.

Vierailija kirjoitti:

No moniko teistä aikuisista pystyy tekemään kuperkeikan nyt kovalla lattialla?

Kerro myös ikä ja sukupuoli.

Minulla onnistuu 50/M.

Onnistuu, samoin kuin mm. käsillä- ja päälläseisonta. Ja en liikkunut leikkauksen jälkeen seitsemään viikkoon!

29/M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuntoa kuperkeikan tekemiseen tarvitaan? Lisäksi, mihin ihminen tarvitsee kuperkeikantekemiskykyä? Ja pitäisikö sen olla luontainen kyky? En osannut sitä koulussa enkä koskaan oppinut, ja hyvin olen pärjännyt.

Ei kuperkeikan tekemisen tarvita kuntoa vaan motorisia taitoja. Osalla tosin ne taitavat olla huonot ihan perinnöllisestikin, mutta niitä voi kyllä oppia jollainlailla harjoittelemalla. Itse olen tanssitunneilla harjoitellut aikuisena kuperkeikan tekemistä taaksepäin.

Jaahas. Ja miksi minun pitäisi osata tehdä kuperkeikka? En tanssi työkseni enkä harrasta myöskään. Osaan kyllä juosta ja punnertaa yms hyödyllistä.

Pitkä artikkeli ja yks jumittaa kuperkeikassa. Hyvin sisäistit jutun.

Vierailija kirjoitti:

No moniko teistä aikuisista pystyy tekemään kuperkeikan nyt kovalla lattialla?

Kerro myös ikä ja sukupuoli.

Minulla onnistuu 50/M.

Onnistuu seisomastakin lähtemällä eteen ja taaksepäin tullen takaisin seisomaan lopuksi. Tai ukemeitahan nuo ovat, kuperkaikan tapaisia kuitenkin, pehmeämpiä tehdä. Nainen 22v. "aikuinen"

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi oppi kuperkeikan puolitoistavuotiaana. On tosin ollut aina motorisissa asioissa ajoissa ja me vanhemmat olemme olleet todella aktiivisia tekemään kaikkea hänen kanssaan. Oppi kävelemäänkin 8kk iässä ja pyöräilemään ilman apupyöriä alle kolmevuotiaana. Opiskelin yliopistolla lastentarhanopettajaksi lapsen ollessa pieni. Töihin päästyäni järkytyin vähän, kun ryhmässäni oli viisivuotiaita, jotka eivät osanneet tehdä kuperkeikkaa, jaksaneet kävellä alle kilometrin päähän kentälle pelaamaan pallopelejä, saati pelata niitä pelejä ja kävellä takaisin. Itsekin vanhempana ymmärrän, että arki on oikeasti todella kiireistä ja lasten kanssa ei kovin usein jaksa jäädä työpäivän jälkeen vielä remuamaan ulos. Siksi minun mielestä päiväkotien ainakin pitäisi ottaa tästä suurempaa vastuuta. Alle kouluikäiset ovat meidän kanssamme suurimman osan päivästä arkisin. Kouluikäisillä vastuu on kyllä vanhemmilla, mutta me päiväkodissa voimme luoda tälle hyvän pohjan. Lapsen kynnys ulkoilla ja liikkua paljon kouluikäisenä on varmasti matalampi, jos on siihen tottunut jo päiväkodissa. 

Kyllä se kilometrin kävely käy melkein työstä, kun päällä on kerrasto, villahaalari, collegeasu, vedenpitävä haalari ja kurahousut. Jalassa kaksi numeroa liian suuret kumisaappaat. Lämpötila + 1 - + 5 astetta.

Joskus mietin, että lasten liikuntaa ehkäisevät parhaiten juuri päiväkodit, joissa liikkuminen pyritään tekemään mahdollisimman vaikeaksi. Moniko meistä on kokeillut vaikka kiipeämistä toppahanskat kädessä? Ja onko ihan oikeasti pakko laittaa ne kurahousut, joiden tärkein tehtävä on estää kaikenlaisen motoriikan toteutuminen.

Landasin kerran ikävästi niskoilleni enkä sen koommin ole yrittänytkään kuperkeikkoja. 

Kai nyt. Lapset ei saa juosta, ei hyppiä eikä kiipeillä. Aina pitää olla hiljaa ja nätisti.

Kaveri pitää 1-2-luokkalaisille iltapäiväkerhoa ja kertoi että jos yrittää keksiä jotain liikuntaa niin alkaa nurina. Istuisivat pelkästään niska kyyryssä älypuhelimillaan jatkuvasti jos annettaisiin, muutamaa tapausta lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuntoa kuperkeikan tekemiseen tarvitaan? Lisäksi, mihin ihminen tarvitsee kuperkeikantekemiskykyä? Ja pitäisikö sen olla luontainen kyky? En osannut sitä koulussa enkä koskaan oppinut, ja hyvin olen pärjännyt.

Minä osasin lapsena ja nuorena tehdä kuperkeikan. Vähän matkaa pystyin kävelemään käsilläni ja muitakin hauskoja juttuja tein.

Enää en pysty ja olo on paljon kömpelömpi. Parempi olo minulla oli omassa kehossani silloin kun olin ketterämpi. Mielestäni siinä on ihan riittävästi perustetta kuperkeikan osaamiselle. Siis sillä että itsellä on parempi olo kun kunto ja ketteryys ovat hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ei takerruta ainoastaan tuohon kuperkeikkaan, niin onhan tämä suuntaus todella huolestuttava. Kenen mamman lapsi vielä tällä älypuhelin-aikakaudella liikkuu vähintään kaksi tuntia päivässä, käsi sydämellä?

No ei ainakaan mun. Ainut lapsi ja yksinhuoltaja, joten saadakseni lapsen liikkumaan on minunkin liikuttava se aika enkä yksinkertaisesti joka ilta töiden jälkeen jaksa koska sen lisäksi pitää jaksaa tehdä ruoka, siivota ja hoitaa kaikki muutkin arjen jutut. Omassa lapsuudessa mut pistettiin ulos ittekseni, että keksi jotain tekemistä. Nyt asun alueella jolla ei voi lapsen antaa olla yksin ulkona (paljon teitä vieressä). Koitan keksiä uintia ja kaverikyläilyjä mutta aina en vain jaksa. Ei ole lapsi missään huippukunnossa, mutta en tiedä miten ja erityisesti millä energialla tämän paremmin hoitaisin kun minun olisi jaksettava myös töissä... :(

Vierailija kirjoitti:

No moniko teistä aikuisista pystyy tekemään kuperkeikan nyt kovalla lattialla?

Kerro myös ikä ja sukupuoli.

Minulla onnistuu 50/M.

En ole koskaan pystynyt. Parhaimmillaan kuitenkin cooperista yli 3000 ja salillakin ihan ok tuloksia

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä ala-asteen keittiöllä ja meilläkin näkee päivittäin miten huonossa kunnossa moni lapsi on jo ensimmäisillä luokilla. Ylipainoisia on jokaisella luokalla.

Eilen yksi erittäin ylipainoinen lapsi lappasi lautasen täyteen ruokaan ja toista annosta hakiessa kehui suureen ääneen että "ensimmäinen lautasellinen oli vasta lämmittelyä!". Surullista että vanhemmat opettavat jo pikkulapset ahmimaan :(

Eiköhän ongelma ole ihan muualla kuin kouluruuan santsaamisessa

Vierailija kirjoitti:

Meillä onneksi puolet tuosta hoituu koulumatkoilla, joka meillä on 3,5 kilsaa suuntaansa ja sinne tuo pyörllä tänäkin aamuna lähti. Tänään on koulussa luistelua jäähallissa 2 tuntia ja päälle vielä 1,5 km kävely hallille ----

Viikonloppuisin käydään kaupassa pyörällä n 6km kun ei ole autoa. ---- Kaupastakin tulee raahattua vähemmän syötävää ja juotavaa eikä siellä tule käytyä ex-temporee ainakaan näin talvella.

 

Ai jaa. Sinun mielestäsi kauppa on niin kaukana, ettei sinne tule tuosta vaan pistäydyttyä, mutta 3,5 km:n päässä oleva koulu on ihan helpon matkan päässä.

Miksi olet niin huonossa kunnossa, ettet voi ex-tempore lähteä kauppaan, jos lapsesi pyöräilee kesät talvet kouluunsa ja vielä urheilee päälle?

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi oppi kuperkeikan puolitoistavuotiaana. On tosin ollut aina motorisissa asioissa ajoissa ja me vanhemmat olemme olleet todella aktiivisia tekemään kaikkea hänen kanssaan. Oppi kävelemäänkin 8kk iässä ja pyöräilemään ilman apupyöriä alle kolmevuotiaana. Opiskelin yliopistolla lastentarhanopettajaksi lapsen ollessa pieni. Töihin päästyäni järkytyin vähän, kun ryhmässäni oli viisivuotiaita, jotka eivät osanneet tehdä kuperkeikkaa, jaksaneet kävellä alle kilometrin päähän kentälle pelaamaan pallopelejä, saati pelata niitä pelejä ja kävellä takaisin. Itsekin vanhempana ymmärrän, että arki on oikeasti todella kiireistä ja lasten kanssa ei kovin usein jaksa jäädä työpäivän jälkeen vielä remuamaan ulos. Siksi minun mielestä päiväkotien ainakin pitäisi ottaa tästä suurempaa vastuuta. Alle kouluikäiset ovat meidän kanssamme suurimman osan päivästä arkisin. Kouluikäisillä vastuu on kyllä vanhemmilla, mutta me päiväkodissa voimme luoda tälle hyvän pohjan. Lapsen kynnys ulkoilla ja liikkua paljon kouluikäisenä on varmasti matalampi, jos on siihen tottunut jo päiväkodissa. 

Hmmm...neljä lasta, joista kaksi oppinut kävelemään 8-9kk, samoin pyöräilemään/luistelemaan/rullaluistelemaan . 3v kieppeillä. Yksi oppinut "normaali iässä" ja yksi verrattain myöhään, eikä tänäpäivänäkään 10v, osaa tehdä kuperkeikkaa!! Erilaisia nuo lapset!! Samanlaiset valmiudet kotona tarjottu kaikille!

Up

Sarjassamme tahallista väärinymmärrystä sekä selitystä tyyliin 'minäkin 70-luvulla olin aina autossa ilman turvavöitä, enkä kuollut, joten se todistaa, että turvavyöt ovat turhia...'

Joo, töissä ei heitetä kuperkeikkoja, eikä sitä taitoa monessa muussakaan asiassa tarvita, mutta se kertoo motoriikasta, mikä kertoo monen muun asian ohella kehonhallinnasta ja osin jopa keskushermoston tilasta. Aina löytyy poikkeuksia, joille kuperkeikka jostain muusta (esim rakenteellisesta) syystä on mahdotonta, vaikka kunto olisi hyvä, voimaa löytyisi eikä keskushermostossakaan vikaa.. Mutta näitä on vain muutama. Valtaosan lapsista kohdalla pitää jos huolestua jos kuperkeikka ei onnistu.

Olen 70-luvun lapsi. Minun kouluaikana sitä luokan yhtä lihavaa tyttöä lukuunottamatta (jolla oli muutoin tosi hyvä kunto ja josta tuli myöhemmin varsin urheilullinen) kuperkeikat, kärrynpyörät ja käsilläkävelyt sujuivat käytännössä kaikilta tytöiltä - ilman siis mitään sen ihmeellisempää ohjattua liikuntaharrastusta. Nykyluokissa ilmeisesti nämä käsilläkävelijät ja muut ovat lähinnä niitä poikkeuksia...

Juu, ja kun joku tietenkin toteaa, että missä työssä tarvitsee muka osata kävellä käsillään niin eipä juuri missään. Mutta ei se anna syytä kehon rapistumiseen.

Ilmeisesti näitä ennen 50-60 -vuotiaille tulevia tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia (jotka ovat hyvin kivuliaita ja elämää rajoittavia) on alkanut esiintyä jo parikymppisillä. Ja juuri siitä syytä, että kehon pitäisi kokonaisuudessaan olla kohtuu kunnossa, jotta säilyisi elämän laatu hyvänä myös nuoruusvuosien jälkeen. Ja tähän tietty joku toteaa, että hänkään ei osaa kuperkeikkaa ja on vielä kuusikymppisenä hyvässä kunnossa. Kyllä sekin on mahdollista joo. Kuperkeikka ei elämää ratkaise, mutta valtaosan kohdalla kertoo paljon...