En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Haetko myös vuokratyöpaikkoja? Kannattaa kokeilla. Varmasti pääset asiakasneuvojaksi/vakuutuskäsittelijäksi jne.

Että ihan varmuudella lupaat?

Kuinka naiivi sitä voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on. No, miehellä on onneksi loistava ura ja sietääkin olla, kun elättää nyt yksinään kuusihenkistä perhettään.

ap

Haluatko sinä oikeasti edes työelämään? Jotenkin tuo valittu ala ja se, ettet edes opintojen aikana hakeutunut töihin (vaikka päiväkodit on keksitty, ei sen miehen olisi kotiin tarvinnut jäädä) viittaa enemmän siihen, että elät ihan tyytyväisenä edustusrouvana. Sinulle voisi löytyä paljonkin sopivaa virikepuuhasteltavaa, josta ei makseta palkkaa. Jos miehelle on ihan ok, että hänellä on kultturelli edustusvaimo joka hoitaa myös kotia, niin missä ongelma? Katsotten vaan, että omaisuus on suurin piirten puoliksi kummankin nimissä ja että mies järjestää sinulle riittävät eläkesäästöt, niin ei tarvitse koko ajan olla pelko persuuksissa että mies lähteeä jonkun nuoren heitukan matkaan.

Millä alalla miehesi on? Ei ilm. samalla kuin sinä.

"siivous- ym. työhön en enää pääse, koska työnantajat ajattelevat koulutukseni perusteella että lähden muualle heti kun on tilaisuus"

.

Tämä on niin raivostuttava asenne. Kuitenkin on tiedossa, ettei ne ihmiset pääse enää muualle. Siksihän ne siivoojaksi tms. hakeekin. Jos palkkaa nelikymppisen hanttihommaan, niin tietää, että hän jos kuka pysyisi siellä töissä kuolemaansa asti.

Siltikään ei kelpaa...

Kannattaa opiskella lisää. Hankkia käytännön kokemusta/koulutusta sellaiselle alalle, joka työllistää. Voisko jotenkin liipata läheltä sun alaasi? Tai sellainen ala, josta tohtorin tutkinnosta ja valtavasta yleissivistylsestä on hyötyä? Saisit etulyöntiaseman. Tiedän kyllä että esim sairaanhoitajaksi opiskelee monet tohtorit, juuuri humanistisilta aloilta. Ja onhan sulla melkonen kasvatuskokemus neljän lapsen myötä. Oot kuitenkin vasta 35, sulla on yli 30 vuotta aikaa työelämässä. Kannattaa kuitenkin toimia ripeästi.

Keskustelu on näköjään edennyt aika lailla palstan luonteen mukaisesti. Täällähän tykätään dissata koulutusta ja vielä erityisesti sellaista korkeampaa koulutusta, joka ei ole suoraan johonkin tiettyyn ammattiin johtavaa.

Minullakaan ei mitään täsmäneuvoja ole ap:ole, mutta minä kehottaisin kuitenkin hyödyntämään niitä asioita, joissa me tohtorit olemme todistetusti hyviä. Mehän olemme erittäin määrätietoisia, pitkäjännitteisiä ja meillä on hyvin kehittynyt ongelmanratkaisukyky. Siihen omaan alkuperäiseen oppialaan ei ole syytä jumittua, mikäli tie siellä suunnassa on tukossa.

Tsemppiä!

- Se aikaisempi YTT

Kannattaa hommata joku työkokeilupaikka alalle, joka nyt ei ehkä ole sitä taidejuttua mutta mihin sun opinnoista nyt on edes jotain hyötyä. Totuushan on ettei sua palkkatöihin oteta suoraan. Tiedän monia jotka ovat tavallaan tipahtaneet kärryiltä, mutta päässeet sitten tuon systeemin kautta takaisin. Ja ennenkuin mammat raivostuvat, niin he eivät ole menneet työkokeilemaan miltä tuntuu pestä vessoja tms vaan nimenomaan sitä oman alan työtä johon ovat kouluttautuneet mutta töitä ei ole löytynyt. Siitä se on sitten lähtenyt takaisin urilleen. 

Kuulostaa ikävältä :( Oletko miettinyt jonkun ihan uuden ammatin opiskelua?

Uudelleen opiskelu hyvin työllistävälle alalle ei välttämättä auta sekään, jos ei ole suhteita. Näin minulla. Pitäisi olla sellainen ala sitten, että voi tarvittaessa työllistää itse itsensä.

Ap, olet opiskellut todella nopeasti tohtoriksi? Opiskele lääkäriksi, jos olet noin hyvä, eikö niillä ole kaikilla töitä.

Perusta joku oma yritys, esim siivousfirma?

Mene opiskelemaan esim. sairaanhoitajaksi.  Älä jää 35 -vuotiaana ja neljän lapsen elatusvelvollisena makaamaan kotiin.  Tee jotain.  Oli väärä ala so what, nyt pitää kääntää suuntaa.  Parempi kuitenkin että opiskelet alan jolla on varmasti töitä ja sinulla on vielä 30 vuotta työaikaa.  Jos joku kysyy sanot vaan että alalla ei ole töitä ja sillä siisti, kaikki ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on. No, miehellä on onneksi loistava ura ja sietääkin olla, kun elättää nyt yksinään kuusihenkistä perhettään.

ap

Haluatko sinä oikeasti edes työelämään? Jotenkin tuo valittu ala ja se, ettet edes opintojen aikana hakeutunut töihin (vaikka päiväkodit on keksitty, ei sen miehen olisi kotiin tarvinnut jäädä) viittaa enemmän siihen, että elät ihan tyytyväisenä edustusrouvana. Sinulle voisi löytyä paljonkin sopivaa virikepuuhasteltavaa, josta ei makseta palkkaa. Jos miehelle on ihan ok, että hänellä on kultturelli edustusvaimo joka hoitaa myös kotia, niin missä ongelma? Katsotten vaan, että omaisuus on suurin piirten puoliksi kummankin nimissä ja että mies järjestää sinulle riittävät eläkesäästöt, niin ei tarvitse koko ajan olla pelko persuuksissa että mies lähteeä jonkun nuoren heitukan matkaan.

Kyllä ehdottomasti haluan työelämään, koska tämä yhteiskunta ei arvosta pätkääkään työelämän ulkopuolella eläviä ihmisiä. 

En etsi töitä rahan takia, vaan itseni ja yhteiskunnan takia. Haluan olla hyödyksi, enkä istua kotona. 

En nyt ehdi vastata jokaiseen viestiin erikseen, joten vastaan tässä:

Kyllä, olen lähettänyt avoimia hakemuksia.

Kyllä, olen ollut opiskeluaikana työharjoitteluissa ja vaikka missä projekteissa - ne eivät kuitenkaan olleet työsuhteita, vaan osa opiskelua. 

Kyllä, olen harkinnut yrittäjyyttä ja kokeillut sitä kaksi vuotta. Jos ei julkisella puolella ole töitä, eikä yksityiselläkään, miksi samoille apajille tunkeva yrittäjäkään saisi ketään maksamaan mitään omasta työpanoksestaan?

Kyllä, olen harkinnut uudelleenkouluttautumista, mutta eipä niihin koulutuksiinkaan noin vain mennä. Ei sairaanhoitajaksi mennä, sinnekin on paljon hakijoita. Lastentarhanopettajaksi olen pyrkinyt kolme kertaa, luokanopettajaksi vasta kerran. Muihin koulutuksiin aina, kun on ollut mahdollisuus - eikä todellakaan kaikki ole olleet mitään korkeakouluja! 

Kyllä, olen hakeutunut palkattomiin työharjoitteluihin, mutta nykyään niihinkin on aikamoiset jonot ja usein opintopisteitä kerjäävät opiskelijat menevät minun ohitseni harjoittelupaikkoihin. Minähän en enää pisteitä saisi.

Olen tarjoutunut vetämään jos jonkinlaista kurssia ja taidepajaa ja hakenut starttirahaa materiaalikustannuksiin, jos olisin alkanut tehdä tällaista yrittäjänä. En saanut starttirahaa.

Kyllä, olisin laittanut pienet lapset hoitoon jo silloin 10 vuotta sitten, jos olisi tullut mieleeni, etten ihan oikeasti työllisty. Lapset kuitenkin syntyivät niin peräjälkeen (kaikilla juuri ja juuri alle 2v ikäeroa), että edellinen lapsi olisi pitänyt laittaa tosi tosi pienenä hoitoon, jotta olisin voinut opiskella ja tehdä töitä. Ei tullut mieleen silloin. 

Kyllä, olin alussa nihkeä ja nirso työnhaussa ja sekin oli virhe. Kuvittelin ylpeästi voivani hakea suoraan asiantuntijatöitä tutkinnollani, mutta olisi pitänyt jo silloin katsoa niitä suorittavia töitä. Nyt vain ikää tulee ja tutkinnon suorittamisesta on aikaa ja työnsaanti vaikeutuu.

Neljän lapsen arjen pyörittäminen on muutenkin ihan elämän täyttävää työtä, ei tästä nyt hypätä ulkomaille hakemaan työkokemusta. Varsinkaan, kun miehen työpaikka on täällä. 

Olen ollut todella masentunut tästä ja välillä tehnyt mieli lopettaa koko työnhaku kokonaan, kun ei mitkään ovet aukene millään. Pahimmalta tuntuu hyvää tarkoittavat kommentit, kun tuntuu siltä, ettei kukaan ymmärrä. Miksen hae sinne? Miksen hae tänne? Älä nirsoile. Oletko kokeillut sitä? Kyllä tekevälle töitä löytyy! Mitäs opiskelit jotain tuollaista.. Niin, tiedän, olen hakenut, en missään nimessä ole nirso jne.

Tsemppiä kaikille työnhakijoille. Ehkä se ihmisarvo pitää hakea jostain muualta kuin työelämästä.

ap

Oletko kokeillut työkokeilua? Joo joo, orjatyötä, mutta kyllä sitä kautta joillekin työpaikkakin löytyy. Sinulle voisi sopia vaikka kehystysliike tai taidetarvikekauppa?

Vierailija kirjoitti:

Mene opiskelemaan esim. sairaanhoitajaksi.  Älä jää 35 -vuotiaana ja neljän lapsen elatusvelvollisena makaamaan kotiin.  Tee jotain.  Oli väärä ala so what, nyt pitää kääntää suuntaa.  Parempi kuitenkin että opiskelet alan jolla on varmasti töitä ja sinulla on vielä 30 vuotta työaikaa.  Jos joku kysyy sanot vaan että alalla ei ole töitä ja sillä siisti, kaikki ymmärtää.

Sairaanhoitajaksi ei noin vaan mennä. Vai luuletko, että kaikki ne, jotka eivät pääse ammattikorkeakouluun oipskelemaan sairaanhoitajaksi ovat jotenkin täysin epäkelpoja idiootteja? Ehei. Aika suosittu koulutusala nykyään, ei todellakaan noin vaan mennä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut työkokeilua? Joo joo, orjatyötä, mutta kyllä sitä kautta joillekin työpaikkakin löytyy. Sinulle voisi sopia vaikka kehystysliike tai taidetarvikekauppa?

Ai niin, ja saisit sinulle äärimmäisen tärkeää työkokemusta, vaikka ei työpaikkaa irtoaisikaan.

Kyllä ne nuoretkin hakee useita kertoja haluamalleen alalle jos ei heti tärppää. Sun on turha luovuttaa, tuskin haluat sellaista mallia lapsillesikaan antaa? Uutta hakua ja pääsykokeita kohti! Ei tietenkään kukaan ajattele että koulutukseen vaan mennään, mutta etpä sinä alussa kertonutkaan monta kertaa yrittäneesi..

Älä hae pelkästään avoimia paikkoja vaan laita avoimia hakemuksia eri paikkoihin kuten valtion  eri laitoksiin ja virastoihin.  Esim. eri kuntien kouluvirastoihin opettajien sijaisuuksia varten ja museolaitokseen eri taideprojekteihin mahdollisesti tuleviin töihin yms.  tiedät paremmin.   Tee hyvä hakemus johon laitat kaikki

mitä olet opiskeluaikana tehnyt ja olethan tohtoriksi ennenkuin olet väitelly tehnyt valtavan työn.   Ja lastenhoitokaan ei ole niinusta vaan nyt olet valmis työelämään.  Avoimiehn hakemusten kautta voi myös työllistyä tai jos tiedät virastossa/laitoksessa  henkilön joka ottaa henkilökuntaa voit lähettää hänen säköpostiinsa hakemuksesi.   Onnea matkaan.

Tsemppiä AP!

Oletko jonkin ammattiliiton jäsen? Liitoilla on hyviä ura- ja työnhakupalveluja, joista saat henkilökohtaista neuvontaa - ja aivan eri tasoista kuin TE-toimistoissa. Siihen päälle vielä maksuttomat työnhakukoulutukset ym. niin kyllä se siitä. Oman alasi liitossa on varmaan myös jotain seminaareja ym. tapahtumia, joissa pääsisit verkostoitumaan muiden alasi ihmisten kanssa.

Provohan tämä on. Ei kai kenellekään tule yllätyksenä ettei yli kolmekymppisenä saa töitä ilman työkokemusta tai ettei taidehistorialla työllisty luotettavasti. Mutta jos oletetaan että olisi totta niin vaihtoehtoja olisi kaksi: 1) lopeta toivoton työnhaku ja tyydy elämääsi kotirouvana 2) tekaise cv:hen työkokemusta hanttihommista ja kirjoita itse työtodistukset.

Ap, haluatko vaihtaa puhelinnumeroita, niin voidaan olla toistemme suosittelijat ja entiset esimiehet?