Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.
16.01.2017 |
Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!
Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.
Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.
Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.
Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.
Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.
Aika syvältä.
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut taidehistoriaa omaksi ilokseni reilut 70 op:tä.
Ihana tieteen ala, aivan mahtavia luentoja.
Ja lisäksi yhteiskunnan kannalta aivan täysin turhaa. Tervemenoa kortistoon vikisemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä CV tyhjäksi tohtorinopiskelujen suhteen. Valehtele jotain epämääräistä jostain hanttihommista joita teit ennen kuin sait lapset ja sitten korosta sitä että olet hoitanut NELJÄ lasta ja siksi et ole ollut työeämässä pitkään aikaan. Kun haet tarjoilijaksi tms et siis kerro että olet tohtori!
Oisko perhepäivähoitajan hommat mitään? Paska palkka, mutta varma työ ja neljän lapsen kokemuksella voisi olla jopa jonkinlaista ammattitaitoa. Voisit toimia yksityisenä pph:na ja laskuttaa enemmän taidekasvatuspainotteisesta hoidosta. Jos innostusta riittää, voisit ajan kanssa paneutua allergioihin tai sokerittomaan ruokavalioon ja mitä näitä nykyajan vitsauksia onkaan.
Ap, minulla on rohkaiseva tarina. Kaverini työpaikkaan, kulttuurialan järjestöön otettiin joku tukityöllistetty tai työkokeilija, en nyt muista millä tuella oleva työtön maisteri.
Maisterilla ei ollut mitään työkokemusta ja tutkinto kulttuurialalta. Nyt hän on edelleen samassa paikassa töissä ja selvästi työuransa kiinni. Kannattaa vaan sitkeästi hakeutua työkkäriin kautta erilaisiin koulutuksiin tai harjoitteluihinkin.
Hae sosionomiksi ja suorita varhaiskasvatuksen opinnit, niin saat lastentarhanopettajan pätevyyden. Taideterapeuttista osaamista arvostetaan sosionomikoulutuksessa. Palkka nyt on mitä on, mutta saisit ainakin töitä. Toimintaterapeutti on toinen, missä taustastasi olisi valtavasti hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta ku tsemppiä. Ite oon maisteriopiskelija ja aiemmin inssi. Tuskimpa saan itekä töitä. Neki pätkät ku olin toimistotyössä niin olin työpaikkakiusattu.
Muista, että ku menet töihin niin Suomi on katkerien ja kateellisten ihmisten maa ja täällä kaikki oottaa, että kaikki pitäs tulla ilmaseks. Nostan kyllä hattua, että oot jaksanu opiskella ja lapsetki hommaa.
t. samanikäinen ja ei oo lapsia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan varma, että et ole oikeasti tosissasi hakenut niitä siivoojan/kaupankassan yms pestejä. Kyllä niistä saa vähintäänkin osa-aikahommia ja vuokratyötä. Jos siis ihan oikeasti olisit valmis mihin vaan, että mieluummin nosta työttömyys-/toimeentulo-/whatevertukea ja makaa kotona. Niitä mitä-vaan-hanttihommia saa sillä, että menet käymään paikan päällä ja soitat perään sen kirjallisen hakemuksen lisäksi. Kuseta vaikka cv:ssäsi, että olet tehnyt jotain vapaaehtoistyötä kotiäitiaikana ja korosta sun harrastuksia/vapaa-ajan taitoja. Jos ei muka kaltaisesti ihminen saa edes hotellisiivoojan osa-aikatyötä vuokrafirmassa, olet kehitysvammainen. Älä siis viitsi valehdella täällä palstalla, vaan yritä enemmän tai myönnä suoraan, ettei paskatyö nappaa.
Ymmärrän, että on vaikea mennä minkäänlaiseen työelämään tahansa, jos on ollut koko ikänsä vain himassa chillailemassa lasten kanssa (tiedän 4 lapsen perheenäitejä, jotka ovat käyneet kokoaikatöissä ruuhkavuosinakin, joten älä ole ylimielinen sen suhteen, että olet kasvattanut "yksin" 4 lasta...).
Vierailija kirjoitti:
Hae sosionomiksi ja suorita varhaiskasvatuksen opinnit, niin saat lastentarhanopettajan pätevyyden. Taideterapeuttista osaamista arvostetaan sosionomikoulutuksessa. Palkka nyt on mitä on, mutta saisit ainakin töitä. Toimintaterapeutti on toinen, missä taustastasi olisi valtavasti hyötyä.
Niin no, eipä sinne sosionomikoulutukseenkaan niin vain "mennä".
Aloituspaikkoja on yleensä se 50-60 ja hakijoita palttiarallaa tuhat.
Siinä kun sitten pääsykokeissa selvitetään haastatteluosiossa motivaatiota ja soveltuvuutta alalle, niin ap:n tausta herättänee paljon kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, ap.
Itse taas en olisi ikinä uskonut, että minä ja mieheni tulemme menestymään työelämässä, olimme molemmat huonoja koulussa ja kävimme peruskoulun jälkeen amikset. Mulla oli ajatuksena, että enköhän työttömäksi joudu. Toki toivoin pääseväni töihin. Aina on kuin ihmeen kaupalla töitä riittänyt! Varsinaisen amiksen jälkeen olen käynyt pari lyhyttä lisäkoulutuskurssia. Töissä olen pärjännyt hyvin ja ollut yllättäen pidetty työkaveri ja työntekijä/alainen. No, ahkera olenkin kyllä, mutten varsinaisesti penaalin terävin kynä enkä sosiaalisesti mielestäni taitava, silti olen tullut työkavereiden kanssa yllättävän hyvin toimeen. Mulla ja miehelläni on tosin se, että me ollaan tehty monenlaisia (hanttihommiakin) töitä ihan alaikäisestä teinistä saakka ja työkokemusta on paljon. Amiskavereillanikin on töitä riittänyt, mikä on myös ollut ilahduttavaa ja yllättävääkin.
Mutta arvostan kyllä myös koulutusta, vaikkei mulla sitä hirveästi ole, ja toivon ap:nkin pääsevän noin sinnikkään opiskelun jälkeen töihin! Toivottavasti työnantajat arvostavat myös kokemusta perheenäitinä, siinä oppii organisoimiskykyä yms. Itse kans olen jo nuorena saanut lapsia.
Mä oon vasta palkannut useamman vuoden työttömänä olleen tohtorin, eri alalta tosin.
Hän kuitenkin tiesi, mitä halusi. Keskittyi hankkimaan lisää osaamista siitä mihin pyrki, oli tavoitteellinen.
Ap, mitä sinä haluat? Missä olet hyvä ha mutä annettavaasulla on työnantajalle? Mitkä on sun tavoitteet ja mitä sun on tehtävä päästäksesi niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä CV tyhjäksi tohtorinopiskelujen suhteen. Valehtele jotain epämääräistä jostain hanttihommista joita teit ennen kuin sait lapset ja sitten korosta sitä että olet hoitanut NELJÄ lasta ja siksi et ole ollut työeämässä pitkään aikaan. Kun haet tarjoilijaksi tms et siis kerro että olet tohtori!
Ei mitään valehtelua. Se on ajattelematonta monella tavalla.
Neljä lasta ja FT on huippusuoritus nuorella iällä. Jos ei työnantaja niitä arvosta, niin tyhmä on - oli sitten kyseessä mikä tahansa työ.
Teeppäs aikasi kuluksi toinen väikkäri vaikka tekniikan alalta. Voit työllistyä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan pedagogiset opinnot avaavat monesti ovia. Vuodessa mahdollista tehdä.
Hengähdä hetkeksi ja mieti itsesi kanssa, mitä ihan rehellisesti haluaisit alkaa tekemään työksesi. Kun saat hahmotettua, mitä alat tavoittelemaan, tilanne selkiintyy kummasti: mikä voisi olla hyvä harjoittelupaikka, mitä koulutusta kenties tarvitset, yms. Umpimähkäinen hakemusten lähettely vain turhauttaa ja masentaa.
Tsemppiä! Muista, että kävi miten kävi, sinun arvokkuutesi ihmisenä ei ole työtilanteestasi riippuvainen. Se helposti unohtuu tässä työkeskeisessä kulttuurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut taidehistoriaa omaksi ilokseni reilut 70 op:tä.
Ihana tieteen ala, aivan mahtavia luentoja.
Ja lisäksi yhteiskunnan kannalta aivan täysin turhaa. Tervemenoa kortistoon vikisemään!
Miksi vikisisin kortistossa? Minulla on vakituinen työ.
Olen erittäin onnellinen, että minulla oli mahdollisuus opiskella taidehissaa. Työmatkoilla nautin laadukkaista näyttelyistä ympäri Eurooppaa, samalla kun muut en-nyt-erittele-sen-tarkemmin-maisterit shoppailee.
Vain idiootti pitää taidetta turhana.
Elämä on valintoja.
Itse olen 46v ja tehnyt asiat toisin päin kuin ap. Lukion jälkeen heti koulun IT-alalle opistoon. IT-alan tiesin olevan hyväpalkkainen ja työlistävän ja olin ohjelmointia kaksi kurssia opiskellut lukiossa ja tykkäsin siitä ja edelleen tykkään. 2,5 koulua, josta puoli vuotta palkatussa harjottelussa. Valmistuin ja sain töitä. No joo tuli 90-luvun lama ja olin 8 kk työttömänä, mutta sen jälkeen yli 20 vuotta jo putkeen töissä. Olen täysipäiväisen työn ohessa sitten käynyt kouluja AMK, YAMK ja yliopisto (gradua vaille valmis) ja tehnyt yhden lapsen. Lapsen kanssa olin kotona mimin + 2 saldoilla ja lomilla. Sitten lapsi meni tarhaan.
Illalla menossa avoimeen yliopistoon taas kehittämään itseäni omalla alallani toiseen suuntaan. Olen jo kerran vaihtanut alan sisällä suuntaustani. Jos ei kehity ei alalla pärjää. Tosin en usko että eläkeikään asti pärjäisin, mutta olen jo ajatellut käyväni aikuisopettajan pedagogiset opinnut yliopistossa ja sillä voin ehkä työllistää itseäni myöhemmin.
Suomessa loppuu rahat, jos näitä ihmisiä tulee roppakaupalla. Täysin käsittämätöntä, että 35v ei ole töitä tehnyt vaan on elänyt tukiaisilla. Itsellä kolme lasta, maisterintutkinto enkä ole pystynyt jäämään kotiäidiksi, töitä paiskittu pienestä asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähdit opiskeleen tollasia?
Ja vielä tohtoriksi asti?
Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).
No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.
ap
No. Kyllä minuakin kiinnostaa taide ja eritoten maalaaminen, mutta ymmärsin jo 18-vuotiaana että ei sillä itseään elätä ja aiheen opiskelu korkeakoulussa on ajanhukkaa. Menin sen sijaan opiskelemaan "oikeaa" alaa ja kertaakaan en ole ollut työttömänä. Taloudellinen vakaus mahdollistaa sen että voin jatkaa maalaamista vapaa-ajalla. Tämän siitä saa kun alemmilla asteilla ei tehdä minkäänlaista realistista oppilaanohjausta ja annetaan oppilaiden pilata elämänsä arvottamalla joku lähinnä harrastuksena hankittu tutkinto työelämän yläpuolelle. Mitä ihmettä ajattelit "alasi" töiden olevan? Taidehistorioitsijoita nyt ei yleensä tarvita melkein ollenkaan yliopiston ulkopuolella.
AP tosin kuulostaa siltä että elämänhallinnassa on jotain vaikeuksia kun hankitaan alle kolmekymppisenä neljä lasta ja keskitytään suorittamaan taidehistorian tutkintoa miehen siivellä. Eikä sinne mäkkärin kassalle tai muihin vastaaviin hankita kolmekymppisiä, tietävät että läksivät heti ensimmäisenä menemään kun saavat jotain parempaa. Tehdastyöstä saattaisi tärpätä ja jos ei, niin sitten uudelleenkouluttautuminen.
Palkkatuella kolmannelle sektorille töihin. Ja älä odota, että työkkäri tarjoaa jotain, vaan etsi mieleinen ja mielenkiintoinen paikka ja ihan itse tarjoa itseäsi töihin.