En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Entäs opiskelu lastentarhanopettajaksi? Jos suorittaisi avoimessa jo valmiiksi perusopintoja saisi opinnot sun akateemisilla taidoilla varmasti kasaan todella nopeasti. Töitä luulisi riittävän.

Tai lastenhoitajaksi kokemusta on kivasti, opettaksi ei niinkään. Entäs se siivouspuoli? Tuttua huttua, eli välinehioltajaksi? Aina kannattaa opiskella.

No joo. Jos ei ole miehen ja lasten vuoksi tehnyt muuta kuin opiskellut, ei ihme ettei ihan onnista. Mahtavaa olisi ollut jos ap: mies olisi jeesannut, mutta tais käyttää vaan

Vierailija kirjoitti:

Mistähän yliopistosta olet saanut tuon taidehistorian FT opinarvon? Filosofian maisterit ja tohtorit on kyllä useimmiten matematiikan-, kemian-lääketieteen ym. aloilta... taidehistoria kun on enemmänkin humanistisen tiedekunnan juttuja.... Että joo. Sellainen tohtori, mutta hyvä aihe on kyllä nostettu esiin, vaikkakin varmaan jonkun just raskasta työtä pakertavan henkilön toimesta... :D

Vaikka Helsingin yliopistossa voi opiskella taidehistorian filosofian tohtoriksi... DAA....

AP:lle tiedoksi. Ota yhteyttä myös pk-seudulla toimiviin suuriin taidehuutokauppoihin.

Itse olin pari vuotta sitten vähän vastaavassa tilanteessa. Ikää yli 40, koulutus YTT ja tuossa vaiheessa käytännössä kaikki työkokemus yliopistolta (tutkijana ja lehtorina). Pätkää pätkän perään ja sitten työttömyys, jota kesti toista vuotta, ennenkuin tein päätöksen kouluttautua uudelleen. Nyt vakiduunissa. Palkka noin puolet siitä, mitä yliopistonlehtorina, mutta onpahan ainakin satavarma duuni eläkkeelle asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä töitä ajattelit rupeavasi tekemään silloin, kun vielä opiskelit?

Kuvittelin eteneväni jotenkin niin, että saisin ensin jonkun suorittavan tason työn pienellä palkalla, vaikka osa-aikaisena. Ihan vaikka asiakaspalvelua jossain edes kaukaisesti omaa taidehistorian alaa sivuavalla työpaikalla. Vaikka taidemuseon narikkaan tai infoon. Sieltä sitten työkokemuksen karttuessa pikku hiljaa ylös- ja eteenpäin silloin, kun eteen jotain sopivaa sattuisi. 

Ongelma taitaa olla se, että nuo suorittavan tason työtehtävät olisi nimenomaan pitänyt tehdä silloin opintoaikana, eikä vasta valmistuttua.

ap

Miksi et opiskeluaikana tehnyt?

Opiskeluaikana olin oikeastaan täystyöllistetty neljän lapsen äiti ja opiskelin sivutoimisesti siinä arjen pyörityksen ohella. Ihan yksinkertaisesti ei ollut aikaa mennä töihin. Mies oli luonnollisesti perheen ainut elättäjä, eikä niistä tuloista noin vain jääty kotiin, jotta minä olisin voinut mennä kesätöihin johonkin infopisteelle.

ap

Harmittaa, ettet ole työllistynyt alallesi. Nyt tosiaan kannattaa yrittää päästä muunkin alan töihin. Sinulla on valtava kokemus lasten kanssa olemisesta, hoitamisesta, huolehtimisesta. Pk-seudulla on pulaa päiväkotien työntekijöistä. Taisit kertoa, että olet hakenutkin lastenhoitotyötä. Mutta oisiko siinä yhä mahdollisuuksia. Sinulla on lisäksi vahvuutena oma alasi. Voisit laatia päiväkotiin taideopetusta.

Itsekin kauhistelen, että olen kohta valmis ja vailla oman alan työkokemusta.

Mutta siis ymmärrän, jos sulla on taustalla masennusta tms. jonka takia et ole pystynyt opiskeluaikana hakemaan töitä. Mutta muuten kyllä ihmettelen, että olet siis yhteen putkeen opiskellut maisteriksi vailla edes oman alan työharjoittelua?

Ei mielestäni siinä kohtaa valitettavasti ole mikään ihme ettei sitä työtä löydy niin helposti. Entä oletko nyt 4,5 vuoden aikana yrittänyt hakea jotakin oman alan työharjoittelua?

Työpaikkoihin voi hakea myös avoimilla hakemuksilla. Kaikki oaikat eivät tule mol:iin.

Vierailija kirjoitti:

profeetta-master kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

nämä pilipalitutkinnot pitäisi lailla kieltää, nimittäin se että annetaan ihmisille sellainen uskomus että lukemalla paperit mistä tahansa yliopiston alasta, saisit töitä, se oli 1970 luvulla ehkä näin.

Itsekin luin 7 vuotta eka tutkintoa ensin 2 vuotta elokuva ja tv tutkimus v. 1990-, (täyttä huuhaata), sitten kulttuurihistoriaa ( huuhaata sekin), ei pedagogisia  - eikä kultuurihistorialla voi edes opettaa kouluissa kun pitää olla yleisen historian tutkinto! ,,,,,,nyt 16 vuoden jälkeen menin yliopistolle huvikseen ja luin teologian maisteriksi 2 vuodessa....papeilla ei töitä, eikä kiiinnostakaan olla pappi tässä kirkossa.

2 vuotta olen ollut ala asteen opena, se oli tylsää. muuten työttömänä paljon ja pätkätöitä. nyt kohti työkkäriä kun saan pian ne paperit käteen. kun valmistuin eka kerran ja menin työkkäriin siellä oli aulamiehenä joku ffilosofian maisteri, joka oli lukenut filosofiaa 200 opintoviikkoa! naurettiin siinä että ainoa duuni mitä voi saada on just joku tuollainen yleispummi, työkkärin ovimiehenä!

Kaikki taidetutkimus, kirjallisuustiede elokuvahumpuuqitiede, historiat ja muut pitäisi kokonaan lakkauttaa, yhteiskunna ja ihmisten parhaaksi.

Ei, vaan vika on jäykissä suomalaisissa työmarkkinoissa, tuijotetaan sitä, onko tutkinto just oikealta alalta. Muissa maissa taidehistoriaa opiskellut voi sijoittaa vaikka pankkiin töihin. Itse olen biologi. Heillä on myös ankeat työllistymisnäkymät. Päätin pyrkiä Helsingin kaupungille kotiavustajaksi vanhuksille. Kun kerroin työhönottajalle puhelimessa koulutukseni, hän rupesi melkein huutamaan, ettei koulutukseni liity mitenkään ko. työhön. Ei niin, mutta toisaalta moni teki sitä pelkällä ylioppilaspohjalla.

Ei ole edes olemassa mitään "kotiavustajan" nimikettä enää. Hoidettavat ikäihmiset ovat monisairaita ja heidän hoitonsa edellyttää hoidollista osaamista, ei mitään mutuilua.

Nykyään on nyt vaan tilanne ettei pilipalitutkintoja kannata suorittaa. Turhaa työtä kaikki ahertaminen. Olet kävelevä esimerkki, itse sinuna lähtisin ehkä opiskelemaan muuta alaa, vaikka lähihoitajaksi. Olet jo 4,5 v keikkunut siinä tuloksetta. Tuskin tilanne tuosta miksikään muuttuu eli kohta huomaat olleesi jo 9 v samassa pisteessä ja siinä ajassa oisit lukenut itsesi vaikka miksikä jos vain sisään olisit päässyt johonkin. Sinulla on kuitenkin 4 lasta, kannattaisiko vakauttaa taloustilannetta opiskelemalla ammatti jossa on varmasti töitä. Lähäri työllistyy moneen paikkaan ja siitä voi jatkaa vaikka minne.

Tsemppiä!!!

Vierailija kirjoitti:

Itse olin pari vuotta sitten vähän vastaavassa tilanteessa. Ikää yli 40, koulutus YTT ja tuossa vaiheessa käytännössä kaikki työkokemus yliopistolta (tutkijana ja lehtorina). Pätkää pätkän perään ja sitten työttömyys, jota kesti toista vuotta, ennenkuin tein päätöksen kouluttautua uudelleen. Nyt vakiduunissa. Palkka noin puolet siitä, mitä yliopistonlehtorina, mutta onpahan ainakin satavarma duuni eläkkeelle asti.

Mikä on se satavarma duuni?

Miten ihmeessä aloittaja ei ole joutunut tai päässyt tuossa ajassa työkokeiluun tai joidenkin muiden tukitoimien piiriin?

Ainakin voisit kiertää kouluissa ja kertoa tarinasi. Älkää sit tytöt tehkö neljä lasta ilman että olette päivääkään töissä eikä ammattia.

En pysty millään ymmärtämään näitä elämän valintoja. Olen itse sinua muutaman vuoden vanhempi, oli ammatti ja varma työpaikka mihin palata ennen ensimmäistä lasta, ja pidin sen lapsiluvun kahdessa. Voin kertoa että kannatti koska parisuhdetta ei enää ole.

Onko sinulla kavereita? Yksikin siivooja kaverina, niin työpaikka on saatu.

Mä antaisin myös neuvoksi lastentarhaopen työn ja koulutuksen tässä vaiheessa. Lton koulutus on 3 vuotta ja sulla varmasti aika paljon hyväksilukuja. Tunnen yhden taidehistorian maisterin joka on museossa töissä. Kertoi että on tosi vaikea päästä niihin "sisäpiiritöihin".

Siivoojan palkka 1200-1400 e netto. Saat 7-8 h tehdä tukksputkella töitä.

En suosittele - ne jotka alalle kouluttautuneet tykkäävät työstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä töitä ajattelit rupeavasi tekemään silloin, kun vielä opiskelit?

Kuvittelin eteneväni jotenkin niin, että saisin ensin jonkun suorittavan tason työn pienellä palkalla, vaikka osa-aikaisena. Ihan vaikka asiakaspalvelua jossain edes kaukaisesti omaa taidehistorian alaa sivuavalla työpaikalla. Vaikka taidemuseon narikkaan tai infoon. Sieltä sitten työkokemuksen karttuessa pikku hiljaa ylös- ja eteenpäin silloin, kun eteen jotain sopivaa sattuisi. 

Ongelma taitaa olla se, että nuo suorittavan tason työtehtävät olisi nimenomaan pitänyt tehdä silloin opintoaikana, eikä vasta valmistuttua.

ap

Miksi et opiskeluaikana tehnyt?

Opiskeluaikana olin oikeastaan täystyöllistetty neljän lapsen äiti ja opiskelin sivutoimisesti siinä arjen pyörityksen ohella. Ihan yksinkertaisesti ei ollut aikaa mennä töihin. Mies oli luonnollisesti perheen ainut elättäjä, eikä niistä tuloista noin vain jääty kotiin, jotta minä olisin voinut mennä kesätöihin johonkin infopisteelle.

ap

Se vähän pakkaa olemaan niin, että kun suostuu hoitamaan lapset kotona 100-prosenttisesti, koska toisen ura ei salli keskeytyksiä, niin saa hoitaa kotia jatkossakin, kun oma ura ei lähde liikkeelle.

Huomattu on. No, miehellä on onneksi loistava ura ja sietääkin olla, kun elättää nyt yksinään kuusihenkistä perhettään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla "liian pätevä" - sellaista ei olekaan. Olet vain huono työntekijä esim. siivoojaksi, koska sinulla ei ole mitään substanssia alalta. Ja sairaanhoitajaksi(kaan) ei ihan niin vain "mennä" opiskelemaan, sinne päästään. Tämän huomaat, kun katsot viimeisen kymmenen vuodrn hakutilastoja, joissa poikkeuksetta 30 opiskelupaikasta kisaa 300-1000 hakijaa.

Tässä tapauksessa "liian pätevä" tarkoittaa yksinkertaisesti ylikoulutettua. Minulla on vähän samanlainen tilanne kuin ap:lla, paitsi että työkokemusta hanttihommista riittää. Tein kaikenlaista siivous-, kassa- jne työtä opiskeluaikanani. Yksi työpaikka oli sitten sen verran hyvä että opinnot jäivät kesken, kun rahaa piti saada. Olin tuossa paikassa 10 vuotta, kunnes firma meni konkurssiin. Päätin sitten tehdä opinnot loppuun ansiosidonnaisella.

No, nyt sitten olen valmistunut 2 vuotta sitten, enkä ole käynyt kertaakaan edes työhaastattelussa vaikka lähetän useita hakemuksia joka viikko. Mielestäni suurin syy on se, että oman alani töihin minulla ei ole kokemusta, ja siivous- ym. työhön en enää pääse, koska työnantajat ajattelevat koulutukseni perusteella että lähden muualle heti kun on tilaisuus. Koulutusta en ole jättänyt kertomatta, koska olen opiskellut yhteensä noin 10 vuotta, ja hirvittää jättää tuollainen aukko ansioluetteloon. Mutta eipä se voi enää tilannetta huonontaakaan, olen jo 40, joten pian pitäisi jotain saada ettei kokonaan putoa kelkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla "liian pätevä" - sellaista ei olekaan. Olet vain huono työntekijä esim. siivoojaksi, koska sinulla ei ole mitään substanssia alalta. Ja sairaanhoitajaksi(kaan) ei ihan niin vain "mennä" opiskelemaan, sinne päästään. Tämän huomaat, kun katsot viimeisen kymmenen vuodrn hakutilastoja, joissa poikkeuksetta 30 opiskelupaikasta kisaa 300-1000 hakijaa.

Tässä tapauksessa "liian pätevä" tarkoittaa yksinkertaisesti ylikoulutettua. Minulla on vähän samanlainen tilanne kuin ap:lla, paitsi että työkokemusta hanttihommista riittää. Tein kaikenlaista siivous-, kassa- jne työtä opiskeluaikanani. Yksi työpaikka oli sitten sen verran hyvä että opinnot jäivät kesken, kun rahaa piti saada. Olin tuossa paikassa 10 vuotta, kunnes firma meni konkurssiin. Päätin sitten tehdä opinnot loppuun ansiosidonnaisella.

No, nyt sitten olen valmistunut 2 vuotta sitten, enkä ole käynyt kertaakaan edes työhaastattelussa vaikka lähetän useita hakemuksia joka viikko. Mielestäni suurin syy on se, että oman alani töihin minulla ei ole kokemusta, ja siivous- ym. työhön en enää pääse, koska työnantajat ajattelevat koulutukseni perusteella että lähden muualle heti kun on tilaisuus. Koulutusta en ole jättänyt kertomatta, koska olen opiskellut yhteensä noin 10 vuotta, ja hirvittää jättää tuollainen aukko ansioluetteloon. Mutta eipä se voi enää tilannetta huonontaakaan, olen jo 40, joten pian pitäisi jotain saada ettei kokonaan putoa kelkasta.

Sinäkään et vaan tajua. Et halua työpaikkaa tarpeeksi, koska et ole valmis sitä itse itsellesi luomaan. EDES sen vertaa et siellä koulussa oppinut, että se onnistuisi.

Nykyään pitäisi myös miettiä sitä, että kaikkea ei vain saa. Sulla on kumminkin lapset ja koulutus. Työ puuttuu.

Itsekin mietin aikoinani, että lähtisin opiskelemaan historiaa. Tajusin kumminkin, ettei kannata.

Tuttava opiskelee jotain alkuasukaskansojen alkuperäistanssia yliopistossa. Huh.

Et siis ole tarpeeksi hyvä tutkijaksi. Miten olisi opettajanhommat peruskoulussa?

Pysähdyitkö koskaan miettimään miten sinulle käy jos mies lähtee?

Äiti aina opetti että naisella pitää olla koulutus ja omat rahat. Omillaan pitää tulla toimeen.

Mun valmistumisesta on aikaa 25 vuotta. Sinä aikana olen ollut yhteensä 7 vuotta töissä. Enää en pahemmin etsikään, kohta kaikki paikat kyseltyy ja yhteystiedot jätetty ja soiteltu perään jne jne. Olkoot.