Mitä mieltä haudanhoitovastuusta? Jos perillisiä on 2 ja toinen hoitaa hautaa, onko oikeus pyytää rahaa toiselta hoitoapuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljonko sulla sitten menee rahaa sen haudan koristeluun?

Noin 60 euroa vuodessa. Tätä on nyt jatkunut 6 vuotta = 360 euroa. Ja ehkä jatkuu seuraavat 15 vuotta = 900 euroa. Tai enemmän. Ehkä tässä on myös syvemmällä olevia syitä, miksi harmittaa. Sisar ei ole koskaan tehnyt omaa osaansa missään kotitöissä aikoinaan, loisi vanhempien luona yli 30-vuotiaaksi ja vielä 40-vuotiaana kävi poikakaverinsa kanssa syömässä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Sama saamattomuus jatkuu yhä. Ja olemme puhuneet asiasta useaan otteeseen. Ihan asiallisesti ja rauhallisesti. Ja hänellä on sama asenne kuin monelle täällä: "Ei huvita eikä ole pakko". Omat vanhempani taas toivoivat kuolinvuoteellaan, että sukuhautaa hoidetaan. Koen sen henkiseksi vastuukseni vanhempiani kohtaan.

ap

Miten saat kulumaan 60e vuodessa? Laita erottelu

Ainakin Helsingissä haudanhoito on pakollista, muuten hauta otetaan haltuun ja annetaan jollekin toiselle. Helpointa on ottaa se haudanhoito seurakunnan kautta 10 vuoden sopimuksella, niin ei tarvitse jatkuvasti vatvoa tätä asiaa. Seurakunta pitää haudan siistinä ja laittaa kesäkukat. Leikkokukkia ja kynttilöitä voi lisäksi viedä ne, jotka tykkää haudoilla käydä.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipahan läpileikkaus suomalaiseen tunnemaailmaan. En enää ihmettele, että tutkimuksissa suomalaiset on luokiteltu maailman epäempaattisimmaksi kansaksi. Mutta kiitos rehellisyydestä. Suomut tippuivat silmiltäni.

ap

Niinpä. Vastauksista näkyy myös kommentoijien ikä ja ehkä elämänkokemuskin. He eivät ole vielä kokeneet läheisen kuolemaa ja hautaamiseen liittyviä käytännön asioiden hoitamista; he jaksavat kantaa kaunaa jollekin jo kuolleelle ihmiselle, he eivät näe edes hautausmaiden kulttuurihistoriallista arvoa.

Ei vainajia palvota haudoilla, vaan muistetaan. Yhtä lailla heitä muistetaan jos/ kun he tulevat arjessa mieleen. Vainajan voi ripotella (omistajan luvalla) niitylle tai mereen jos haluaa, tai vaikka oman puutarhan ruusupensaan alle. Mutta jos perheellä/ suvulla on hautausmaalla hautapaikka, sitä on velvollisuus hoitaa. Hoidon voi tilata seurakunnalta tai hoitaa itse. Jälkimmäinen vaatii omaiselta aikaa ja jonkun verran rahaa. 

Ymmärsin ap:n "perilliset" vainajan lapsiksi. Jos toisella oli vainajaan niin huonot välit, ettei hän halua olla haudankaan kanssa missään tekemisissä eikä halua auttaa sisarustaan asiassa (= myös sisaruksilla huonot välit), niin tuskin nämä huonot välit ovat kenellekään salaisuus. Silloin toinen hoitaa ja maksaa ja toinen on, kuin ei olisikaan. No problem. Jos vainaja ja hänen hautansa on molemmille perillisille yhdentekevä, haudan voi palauttaa seurakunnalle. Ainakin Helsingin hautausmailla on pulaa paikoista. 

Kyllä sitä viimeistä leposijaansa on joskus hyvä miettiä ja jos ennen kuolemaansa ehtii, siitä on hyvä kertoa omaislle, vaikka kuolemaa ihan mitättömänä asiana itse pitäisikin.  

12

Realistilla on ikää 46v ja koettu on isovanhempien sekä äidin kuolema ja hautajaiset. Lisäksi on oltu isotätien, isosetien, setien, enojen, serkujen ja muutamat kaukaisempienkin sukulaisten hautajaisissa. Siltikään en näe mitä hyötyä on laittaa rahaa kuolleiden palvomiseen kun osa elossa olevista elää köyhyydessä tai vanhukset eivät saa kunnon hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Helsingissä haudanhoito on pakollista, muuten hauta otetaan haltuun ja annetaan jollekin toiselle. Helpointa on ottaa se haudanhoito seurakunnan kautta 10 vuoden sopimuksella, niin ei tarvitse jatkuvasti vatvoa tätä asiaa. Seurakunta pitää haudan siistinä ja laittaa kesäkukat. Leikkokukkia ja kynttilöitä voi lisäksi viedä ne, jotka tykkää haudoilla käydä.

Helppoa toki on kaikilla vaan ei ole halua tai varoja. Hinnat ovat nousseet huimasti vuosien saatossa ja maksajakin on vähemmän. Ainokaiselle lapselle aika iso lasku maksettavaksi.

Vanhempieni kuoltua sovimme sisarusten kesken, että kuolinpesästä jätettiin tietty summa käytettäväksi haudan hoitoon noin pariksikymmeneksi vuodeksi. Seuraava sukupolvi saa sitten menetellä niin kuin itse haluaa.

Ap:n osalta se tietenkin on myöhäistä, mutta tuleville omaisten hautaajille suosittelen asiasta sopimista mahdollisimman pian, esim. hautakiveä hankittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitää maksaa tasapuolisesti seurakunnalle haudan kesäkukkahoito. Tuo ainakin on minimi.

Jollei seurakunnalla ole tuota palvelua, niin sitten sille sisarukselle pitää maksaa vastaavasta hommasta.

Kyllä voi olla soveliasta myös maksaa puoliksi vaikka yksi kynttiläkoristelu jouluna.

En voi käsittää ihmistä, joka ei osallistu läheisensä haudanhoitokustannuksiin.

Miksi pitäisi? Kenelle se on tärkeää, että haudalla on joku kukkaistutus ja pyhäpäivinä palamassa kynttilä? Ei sille vainajalle ainakaan, eikä myöskään niille omaisille, jotka eivät haudalla syystä tai toisesta käy, vaan muistavat vainajaa omalla tavallaan (esim. itse sytytän kynttilän kotona vainajan valokuvan viereen). Omaksi iloksihan se hauta koristellaan ja silloin mielestäni on kustannusvastuu sillä, jolle ne koristeet ovat tärkeitä.

Hautapaikkamaksu ja haudanhoitomaksu ovat ihan eri asioita. Hautapaikasta maksetaan seurakunnalle, kun se varataan ja otetaan käyttöön. Hauta voidaan maksua vastaan jättää seurakunnan hoidettavaksi. Nykyään sopimus tehdään viideksi tai kymmeneksi vuodeksi. Hinta riippuu paitsi ajasta myös siitä, kuinka monta sille paikalle on haudattu.

Vain, jos asiasta on sovittu etukäteen. Jos itse omalla päätöksellä törsäät rahoja turhuuteen, et voi vaatia toista maksamaan sun törsäyshaluja

Meillä minä ostan kukkia, vanhin veli, joka asuu paikkakunnalla hoitaa ja toinen veli kuljettaa kynttilöitä. Meillä on useampi hauta hoidettavana. Mutta veljeni hoitaa myös isovanhempienne hautaa, eikä kukaan serkuista kustanna siihen mitään. Ei ole tullut muuten mieleenkään edes kysyä. Veli on ainoa, joka asuu niin lähellä että voi hoitaa isovanhempienkin hautaa. Hän hoitaa myös tätimme hautaa, mutta siihen serkku kai antaa vähän jotain. Mutta sitten kun veljestä aika jättää, voi olla ettei kukaan hoida noita. Itse aion kyllä, jos olen voimissani, ottaa haudanhoitosopimuksen isovanhempien ja omien vanhempien haudalle, mutta muut sukulaiset saavat olla. Mutta mielestäni minä teen niin paljon veljen eteen muuten, että en niin hirveästi siitä haudanhoidosta enää maksa. Käyn siivoamassa taloa ja vien ruokaa. Veli on sairaseläkkeellä itse. 

Ajankohtainen aihe! Viime viikolla sisko pyysi rahaa kun vienyt vanhempiemme haudalle kukkia ja kynttilöitä. Sanoin, ettei se ole pakollista. Hänen mielestään kuuluu kuolinpesälle. Sanoin, ettei ole  pakko hoitaa. Asiasta ei ole sovittu enkä ole pyytänyt viemään puolestani.  En tarvitse hautamuistomerkkiä  ja halutessani voin viedä kukat ja kynttilät täkäläiselle hautausmaalle muualle haudattujen merkille.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipahan läpileikkaus suomalaiseen tunnemaailmaan. En enää ihmettele, että tutkimuksissa suomalaiset on luokiteltu maailman epäempaattisimmaksi kansaksi. Mutta kiitos rehellisyydestä. Suomut tippuivat silmiltäni.

ap

Niinpä. Vastauksista näkyy myös kommentoijien ikä ja ehkä elämänkokemuskin. He eivät ole vielä kokeneet läheisen kuolemaa ja hautaamiseen liittyviä käytännön asioiden hoitamista; he jaksavat kantaa kaunaa jollekin jo kuolleelle ihmiselle, he eivät näe edes hautausmaiden kulttuurihistoriallista arvoa.

Ei vainajia palvota haudoilla, vaan muistetaan. Yhtä lailla heitä muistetaan jos/ kun he tulevat arjessa mieleen. Vainajan voi ripotella (omistajan luvalla) niitylle tai mereen jos haluaa, tai vaikka oman puutarhan ruusupensaan alle. Mutta jos perheellä/ suvulla on hautausmaalla hautapaikka, sitä on velvollisuus hoitaa. Hoidon voi tilata seurakunnalta tai hoitaa itse. Jälkimmäinen vaatii omaiselta aikaa ja jonkun verran rahaa. 

Ymmärsin ap:n "perilliset" vainajan lapsiksi. Jos toisella oli vainajaan niin huonot välit, ettei hän halua olla haudankaan kanssa missään tekemisissä eikä halua auttaa sisarustaan asiassa (= myös sisaruksilla huonot välit), niin tuskin nämä huonot välit ovat kenellekään salaisuus. Silloin toinen hoitaa ja maksaa ja toinen on, kuin ei olisikaan. No problem. Jos vainaja ja hänen hautansa on molemmille perillisille yhdentekevä, haudan voi palauttaa seurakunnalle. Ainakin Helsingin hautausmailla on pulaa paikoista. 

Kyllä sitä viimeistä leposijaansa on joskus hyvä miettiä ja jos ennen kuolemaansa ehtii, siitä on hyvä kertoa omaislle, vaikka kuolemaa ihan mitättömänä asiana itse pitäisikin.  

12

Realistilla on ikää 46v ja koettu on isovanhempien sekä äidin kuolema ja hautajaiset. Lisäksi on oltu isotätien, isosetien, setien, enojen, serkujen ja muutamat kaukaisempienkin sukulaisten hautajaisissa. Siltikään en näe mitä hyötyä on laittaa rahaa kuolleiden palvomiseen kun osa elossa olevista elää köyhyydessä tai vanhukset eivät saa kunnon hoitoa.

Samaa mieltä. Ikää 48, suvusta kuollut iso osa mm isä. En tajua sitä hautojen palvomista. Isää kaipaan päivittäin, silti en käy haudalla rapsuttelemassa.

Hei. Olen laittanut omaisteni haudalle, hautakiven levyisen kivitalon, kuin pöytä. 25 cm syvä ja siis kiven levyinen. Paksuus 7tai 15 cm. Eli ei tarvi kantaa multaa ei kukkia ja on aika siisti. Reunoille istutin tukijat tai tiiviit haluaako matalat tai korkeat. Niin kauan kuin jaksan, tietenkin vien kukan matalassa ruukussa siihen päälle ja ajoittain kynttilän. Myös kivinen kynttilälyhty on haaveissa. Tämä siksi, että lapset asuu kaukana ja minun jälkeen niitä ei hoida kukaan ja nyt jo koen sen välillä raskaaksi kun hautoja on monta. Eli minun jälkeeni ne on suht siistit vaikkei niitä enää hoideta. Suosittelen.

Hei. Korjaan edellistä kirjoitusta. Jostain syystä siihen tuli "kivitalo" . Haudan eteen siis kivinen taso, kuin pöytä on tosi hyvä. T. Seija

Vieläkin korjaan, tuijat tai tuiviot tms reunoille, joita ei juuri tarvi huoltaa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, että näin moni ajattelee, että ei ole mitään henkistä velvollisuutta kunnioittaa vainajaa ja hänen hautaansa. Että ihan sama. Aika kylmää ajattelua.

ap

Henkilöä voi muistaa ajatuksissaan vaikka joka päivä. Tai laittaa kotiin kukkia hänen valokuvansa eteen. Hautakiveä ja omaa hautapaikkaa ei tarvitse olla. Kun itse vanhenet, haudan hoitamisesta tulee ongelma. Käytkö vielä siellä vai maksatko seurakunnalle hoidosta? Ja muistatko omaisesi paremmin kuin siellä on se hauta ja hautakivi? Jos rakastit häntä, muistat hänet kyllä kotonasikin. Ei siihen hautaa ja hautakiveä tarvita.

Vaikuttaa olevan suosittua nykyisin se vainajan tuhkaaminen. Pitäisikö tehdä tälle palstalle kysely/äänestys asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Tulipahan läpileikkaus suomalaiseen tunnemaailmaan. En enää ihmettele, että tutkimuksissa suomalaiset on luokiteltu maailman epäempaattisimmaksi kansaksi. Mutta kiitos rehellisyydestä. Suomut tippuivat silmiltäni.

ap

Sinulla on edelleen paksut suomut silmissäsi, koska et yritäkään ymmärtää muiden näkemystä asiasta vaan ripsilläsi roikut omassa kannassasi. Sinun tapasi muistaa ja kunnioittaa vainajia koristelemalla hautapaikka ei ole yhtään empaattisempi kuin jokin toinen tapa. Jonkun mielestä se voi olla vaikka rienaavaa. Itseasiassa voisi sinua pitää epäempaattisena, kun et muiden tapoja hyväksy ja olet vaatimassa muita kustantamaan osan sinun tavastasi. Maksatko sinä sisaruksellesi puolet kynttilöistä, joita hän mahdollisesti kotonaan polttaa vainajaa muistellen? Entä maksatko puolet mahdollisista valokuvista, joita sisarukseni on vainajasta teettänyt itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni hautapaikkamaksu on ainoo mikä ois puolitettava. Kukat ja kynttilät ym on jokaisen henkilökohtainen asia.

Hautapaikkansa maksaa vainaja itse.

Jos pesässä on rahaa, kannattaa pesän rahoilla ostaa vaikka 10 vuoden kesäkukat seurakunnalta.

Kyllä jos joku vie kukan tai kynttilän ja hoitaa niitä se on ihan hänen oma hommansa jos siitä ei ole sovittu.

Itse vien sukuhaudalle 2 kanervaa syksyllä, kesät srk:n hoidossa. Ei olisi mieleen tullut pyyttä keneltäkään rahaa tai kynttilöistä. Kuka vie vaikka jouluna ihan omaan lukuunsa vie.

Sitten meillä on lapsettoman sisareni hauta, sen hoidan kesän ja ostan kukat ja syksyllä kanervat. Kaukana asuva iäkös sisareni antaa parikymppiä vuodessa että vien kynttilän häneltäkin . Ja myös sukugaudalle, jonne minultakin on matkaa.

Pyytäisin ystävällisesti, en vaatisi. Toki vaikuttaisi varmasti siihen miten häneen jatkossa suhtaudun, väkisinkin. Jos ei millään tavalla osallistuisi, pitäisi aika kylmänä ihmisenä ellei syy olisi todella hyvä.