Tuntuuko muista arki jatkuvalta taistelulta?

KYLLÄ! Tietääkseni en sairasta muuta kuin kroonista väsymystä ja arkiperäistä masennusta.

On tuntunut viimeisen vuoden. Pitäisi varmaan vaihtaa työpaikkaa.

Varmaan melko moneltakin ukrainan itärajalla.

Kyllä, kapitalisti riistää.

Päivästä toiseen stressi ja ahdistus. Olisipa viinaa, lääkkeitä tai huumeita. Paras ratkaisu olisi paljon kaikkia kerralla,

voiko se olla jotain muutakin?

Ei enää, kun saan olla omaan tahtiin. Olen kotona lasten kanssa. En pärjäisi varmaan enää työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

voiko se olla jotain muutakin?

Teoriassa elämästä voisi nauttia. Oikeasti se on mahdotonta. 

Kyllä. Koronasta alkoi alamäki: työt imee kaikki mehut ja silti rahat ei tunnu riittävän mihinkään. Ennen koronaa sama rahamäärä riitti paremmin kuin hyvin. Illat ja viikonloput ei riitä palautumiseen ja loman jälkeen on viikossa yhtä loppu kuin oli ennen lomaa. Arki on tosiaan pelkkää selviämistä, eikä tässä tunnu olevan mitään ulospääsyä.

Tuntuu, kuin olisin jatkuvasti jossain pelko-ja stressitilassa.

Täydellistä selviytymistä joka ainut päivä. Ei mitään elämää enää, pelkkää työtä, työtä ja työtä. Hyvinvointi yhteiskunta ja v* tut.

Työ on liian raskasta täyspäiväisenä täällä Pohjolassa. 

Suosittelen kaikille heille, joilla on siihen mahdollisuus, ostakaa sitä mikä on kaikista kalleinta, eli vapaa-aikaa.

80% työaika jo helpottaa elämää huomattavasti.

Ei.

T: Rambo

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, kuin olisin jatkuvasti jossain pelko-ja stressitilassa.

Jep. Tämä tuntuu sellaiselta ahdistavalta liian realistiselta painajaiselta, jonka jälkeen pitää monta hetkeä miettiä oliko se unta vai totta. Vähän tulee opiskeluajat mieleen, paitsi kaikki hauska puuttuu.

Elämä on kuin kävelisi kesäkengissä metrin korkuisessa hangessa kahlaten ylämäkeen siten, että pari sutta roikkuu kiinni repussa, joka on täynnä tiiliskiviä. Ja sekä hihansuista että niskasta on mennyt vähän lunta sisään kurjuuden maksimoimiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää, kun saan olla omaan tahtiin. Olen kotona lasten kanssa. En pärjäisi varmaan enää työelämässä. 

Äitiyslomalla ihaninta vauvan lisäksi on se täydellinen vapaus. Juu lapset pitää hoitaa, mutta oikein huomasi miten energiatasot nousi ja ajatus juoksi kirkkaammin. Vaikka siis lastenhoitokin on raskasta ja toisinaan puuduttavaa. Joku äitiysloman ja työelämän välimuoto olisi paras.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Koronasta alkoi alamäki: työt imee kaikki mehut ja silti rahat ei tunnu riittävän mihinkään. Ennen koronaa sama rahamäärä riitti paremmin kuin hyvin. Illat ja viikonloput ei riitä palautumiseen ja loman jälkeen on viikossa yhtä loppu kuin oli ennen lomaa. Arki on tosiaan pelkkää selviämistä, eikä tässä tunnu olevan mitään ulospääsyä.

Työntekijästä otetaan nykyisin kaikki irti. Tavalliset terveet ihmiset väsyvät työssä, koska on ainainen kiire. Työpaikalla annetaan ymmärtää, että pitäisi tehdä paljon enemmän kuin on mahdollista. Kun sitä jatkuu päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, ihminen ei enää jaksa olla tehokas. Koin tätä itsekin, kun olin vielä työelämässä. Ehdin aikaisemmin kokea myös sellaisen ajan, jolloin oli hiukan väljempää ja työpäivän jälkeen riitti voimia muuhunkin kuin syömiseen ja nukkumiseen. On ihmeellistä, että samaan aikaan maassa on iso joukko työttömiä, jotka olisivat iloisia saadessaan järjellistä tekemistä ja enemmän rahaa käyttöönsä. Jokin on pahasti pielessä tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Koronasta alkoi alamäki: työt imee kaikki mehut ja silti rahat ei tunnu riittävän mihinkään. Ennen koronaa sama rahamäärä riitti paremmin kuin hyvin. Illat ja viikonloput ei riitä palautumiseen ja loman jälkeen on viikossa yhtä loppu kuin oli ennen lomaa. Arki on tosiaan pelkkää selviämistä, eikä tässä tunnu olevan mitään ulospääsyä.

 

Työntekijästä otetaan nykyisin kaikki irti. Tavalliset terveet ihmiset väsyvät työssä, koska on ainainen kiire. Työpaikalla annetaan ymmärtää, että pitäisi tehdä paljon enemmän kuin on mahdollista. Kun sitä jatkuu päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, ihminen ei enää jaksa olla tehokas. Koin tätä itsekin, kun olin vielä työelämässä. Ehdin aikaisemmin kokea myös sellaisen ajan, jolloin oli hiukan väljempää ja työpäivän jälkeen riitti voimia muuhunkin kuin syömiseen ja nukkumiseen. On ihmeellist

No näin juuri. Lisäksi työmäärät vain kasvaa ja kasvaa. Harvemmin enää pääsee 8h päivän jälkeen pois. Ylitöistä ei makseta vaan ne saa tunti tunnista. Paitsi että niitä ei ikinä ehdi pitää. Mun työn voisi hyvin jakaa kahdelle ja molemmille olisi tekemistä koko päiväksi. Mutta kun ei ole varaa ja ehkä ensi budjetissa on. Paitsi ei ole. Eikä sitäkään seuraavassa.

Kaiken päälle kukaan ei palkkaa, eli työpaikan vaihtokin on vaikeaa. Haluaisin perustaa yrityksen jossa työntekijälläkin olisi joku arvo, mutta ei riitä tuollaisen pohtimiseen voimat enää.

No jos ei ole tuolla tavalla päässä vikaa, niin ei tosiaankaan tunnu. Minulla on mielenkiintoinen työpaikka ja tympeän ex-vaimon tilalla on upea uusi naisystävä. Arki on lähes juhlaa.