Mitä mieltä haudanhoitovastuusta? Jos perillisiä on 2 ja toinen hoitaa hautaa, onko oikeus pyytää rahaa toiselta hoitoapuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin asiasta on saatu kilpavarustelun aihe. Vanhempani ovat kuolleet ja hautajaisten jälkeen en ole haudalla käynyt, jo matka maksaisi maltaita ja eiväthän haudatut tiedä miten hautaa hoidetaan.

Lapsuudessani oma mummuni kävi äitinsä haudalla, hänet oli haudattu 1916, mutta ei mitään kukkia tai kynttilöitä viety. Kynttilöiden vienti yleistyi omassa kunnassani vasta 70-luvulla.

Mielestä on aika outoa hautojen palvomista, eikö ihmistä voi muistella muutenkin. Tuhkaus ja muistolehto ovat hyvä asia ja voihan tuhkat heittää muuallekin. Käsittämätöntä tuhlausta hankkia tammiarkku maatumaan, mutta pitipä näyttää, että kyllä meillä oli varaa. Toivon, että minua ei palvota, heittäköön jonnekin mereen tai muuhun tuntemattomaan paikkaan.

Onko huono omatunto vai miksi pitää käydä kukkia ja kynttilöitä viemässä vainajan syntymäpäivänä joulun lisäksi.

Eihän kaipaaminen ole mitenkään verrannollinen kukkien ja kynttilöiden haudalle viemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään velvollisuutta. Jotkut eivät usko edes. Ja mitä se vainaja siitä hyötyy, eihän tuo ole kuin muille esittämistä.

 

Kenelle esitän, kun täältä satojen kilometrien päästä käyn kerran tai kaksi vuodessa viemässä kukkia ja kynttilän? Hautausmaalla on hiljaista kuin huopatossutehtaassa, harvoin ketään muita näkee. Eikä kukaan enää vuosikymmenien takaisen poismuuton jälkeen minua tuntisikaan. Esittäisinkö kenties sille satunnaiselle, toisessa päässä hautausmaata kulkevalle uppo- oudolle ihmiselle. "Katso, ja kerro muillekin, olen tuonut tälle haudalle kukkia!". 

Ootte te jotkut outoja! 

Vanha viidakon sanonta. Voi tehdä 2 asiaa. Pyytää ja jäädä ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, että näin moni ajattelee, että ei ole mitään henkistä velvollisuutta kunnioittaa vainajaa ja hänen hautaansa. Että ihan sama. Aika kylmää ajattelua.

ap

Itse toivon, että omat tuhkani sitten aikanaan ripoteltaisiin jonnekkin sallittuun paikkaan luontoon. En halua, että minusta jää jäljelle hautaa tai edes nimeä uurnalehtoon. Omat lapseni ja lapsenlapseni voivat sitten muistella minua silloin kun haluavat, jos haluavat, esimerkiksi jouluisin, kun sytyttävät kynttilän palamaan omaan kotiinsa. 

Minulla ja perheelläni on tällä hetkellä kaksi hautaa hoidettavana: puolisoni suvun sukuhauta ja minun isovanhempieni hauta. Puolison sukuhautaa hoidamme vielä hetken, mutta emme oleta, että lapsemme jatkavat perinnettä sitten, kun meitä ei enää ole. Minä irtisanoin isovanhempieni haudan jo muutama vuosi sitten, mutta siellä ne hautakivet edelleen ovat paikallaan. Ilmeisesti seurakunnalla ei ole kiirettä vuokrata tätä hautapaikkaa edelleen. Minun oli itseni vuoksi vietävä hautakukat isovanhempieni haudalle äitienpäivänä - paljas hauta pelkkie kivineen oli niin surullinen näky. Toivon kuitenkin, että tämä hauta saataisiin kohta pois "vaivoistani". Ja nämä "vaivat" ovat täysin itseni aiheuttamia enkä oleta, että ketään osallistuu kustannuksiin. 

Haudan hoito perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos hoidat sitä omasta valinnastasi ja tahdostasi ilman toisen osapuolen kanssa keskustelua kuuluu kulut sinulle. Jos olette keskustelleet, että toinenkin tykkää, että hauta on hoidettu muttei itse siihen pysty konkreettisesti osallistumaan on ok jakaa kustannukset. Mikään automaattinen velvollisuus ei ole haudan hoitoon osallistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hautaamiseen liittyvistä asioista ei keskustella?

Kuolema on edelleen meidän yhteiskunnassa tabu. Aihe josta ei keskustella ainakaan etukäteen. Aihe joka sivuutetaan jos vain on mahdollista sivuuttaa.

Kirjoitat ettei hautaamiseen liittyvistä asioista saisi keskustella ja aihe on tabu mutta kirjoitit juuri kommentin ketjuun jossa on keskusteltu hautaamisesta ja kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni hautapaikkamaksu on ainoo mikä ois puolitettava. Kukat ja kynttilät ym on jokaisen henkilökohtainen asia.

Mitähän maksua tarkoitit?

- Hautapaikkamaksu maksetaan vainajan varoista niin pitkäksi aikaa kuin perikunta katsoo tarpeelliseksi (yleensä pari kymmentä vuotta). Seuraava hautapaikkamaksu onkin sitten ihan jokaisen elossa olevan oma valinta haluaako osallistua vai ei.

-Haudan hoitomaksun taas maksaa se joka tilaa, jos ei saa muita mukaan.

Haudan hoitomaksun voi maksaa myös niistä vainajan varoista vuosiksi eteen päin, jos vain pääsee sopuun toisten preillisten kanssa. 

Niin koska kaikilla kuolleillahan on valtava omaisuus jättää perinnöksi... Jotain järkeä nyt hei haloo!

Vierailija kirjoitti:

Siis minä löysin tämän vanhan keskustelun, kun tarvitsin näkemystä haudanhoitoon. Asia on minulle nyt ajankohtainen, koska lähisukulaiseni haudattiin juuri siihen hautaan, jota olen yksin hoitanut yli 30 vuotta.

 

Minkä ihmeen vanhan keskustelun? Ei tämä keskustelu ole mikään vanha keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kuollut kun olen ollut lapsi. Tiedän että hänen vanhempansa aikoinaan järjesti hänelle hautapaikan, mutta en ole käynyt siellä koskaan. Ihan siksikin, että se sijaitsee tuhansien kilometrien päässä. Isän vanhemmat on kuolleet jo aikoja sitten ja en tiedä, kuka vastaa asioista nykyisin vai vastaako kukaan. Isällä oli toinenkin lapsi, minua nuorempi, mutta hän ei ole koskaan ollut tekemisissä isän suvun kanssa, hänellä on toinen isä joka on aikoja sitten adoptoinut hänet. Mielestäni minä tai isän toinen lapsi emme ole missään vastuussa isän hautapaikkaan liittyvissä asioissa.

Ettei edes oman vanhemman haudan hoito kiinnosta. Oletko ottanut edes selvää? Voi olla tulossa aika iso lasku seurakunnalta jos hautaa on hoidettu vuosia seurakunnan toimesta.

Seurakunta/kirkko ei tee yhtään mitään ellei saa rahaa joten jos eivät ole saaneet jo rahoja hoidosta niin eivät hautaa ole kyllä hoitaneetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä olette asiasta sopineet / sovitte. 

Ihanko totta? Vesi on märkää jne.

Vierailija kirjoitti:

Mielestä on aika outoa hautojen palvomista, eikö ihmistä voi muistella muutenkin. Tuhkaus ja muistolehto ovat hyvä asia ja voihan tuhkat heittää muuallekin. Käsittämätöntä tuhlausta hankkia tammiarkku maatumaan, mutta pitipä näyttää, että kyllä meillä oli varaa. Toivon, että minua ei palvota, heittäköön jonnekin mereen tai muuhun tuntemattomaan paikkaan.

Minun isäni on tuhkattu ja silti haudattu ja hautakivikin löytyy. Miten siis tuhkaus mielestäsi auttaisi tässä AP:n asiassa?

Vai onko tullut katsottua liikaa elokuvia joissa ihminen tuhkataan ja tuhkat ripotellaan mereen tms?