Mitä mieltä haudanhoitovastuusta? Jos perillisiä on 2 ja toinen hoitaa hautaa, onko oikeus pyytää rahaa toiselta hoitoapuun?

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, että näin moni ajattelee, että ei ole mitään henkistä velvollisuutta kunnioittaa vainajaa ja hänen hautaansa. Että ihan sama. Aika kylmää ajattelua.

ap

No ei ole. Kun kuolet, niin kuolet pois. Vainaja ei muistamisista enää välitä. Minun tuhkani voi kaataa kaatopaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, että näin moni ajattelee, että ei ole mitään henkistä velvollisuutta kunnioittaa vainajaa ja hänen hautaansa. Että ihan sama. Aika kylmää ajattelua.

ap

Pitkällä tähtäimellä hautaa hoidetaan korkeintaan pari vuosikymmentä. Lapsenlapsia ei isovanhempien haudat mahdottomasti kiinnosta, enkä usko että kovin moni on valmis maksamaan satoja euroja siitä että saisi lisää hautakiven palvonnalle aikaa. Isoisovanhempien haudat eivät kiinnosta sitäkään vähän, jos niitä nyt enää on olemassakaan.

t se rationalisti

Normaaliperheissä omien vanhempien haudalle vietäviin kesä- ja talvikukkiin varmasti lapset kukin osallistuvat. Eihän ne montaa euroa vuodessa tee, vaikkapa muutama begonia ja lobelia, syksyllä kanervat. Lyhtykin voidaan ostaa yhdessä. Mutta jos ap haluaa koko ajan viedä uutta puskaa haudalle ja veloittaa sisaruksilta kynttilän sytytyksestä, ymmärrän sisarten kielteisen kannan.

Tulipahan läpileikkaus suomalaiseen tunnemaailmaan. En enää ihmettele, että tutkimuksissa suomalaiset on luokiteltu maailman epäempaattisimmaksi kansaksi. Mutta kiitos rehellisyydestä. Suomut tippuivat silmiltäni.

ap

Meidän suvussa se kauempana asuva maksaa ne tarvikkeet kokonaan eli sen 20 Euroa vuodessa, kun kesällä on muutama kesäkukka ja talvella kanervat. Se on pieni hinta siitä vaivasta, jonka toinen asian eteen näkee.

Jos ei kelpaa, niin sitten otatte ulkopuolelta hoidon.

Vierailija kirjoitti:

Normaaliperheissä omien vanhempien haudalle vietäviin kesä- ja talvikukkiin varmasti lapset kukin osallistuvat. Eihän ne montaa euroa vuodessa tee, vaikkapa muutama begonia ja lobelia, syksyllä kanervat. Lyhtykin voidaan ostaa yhdessä. Mutta jos ap haluaa koko ajan viedä uutta puskaa haudalle ja veloittaa sisaruksilta kynttilän sytytyksestä, ymmärrän sisarten kielteisen kannan.

Mun edes menneellä vanhemmalla on laatta muistolehdossa. En ole viennyt kukkia koskaan kynttilöidenkin viennin jouluna lopetin koska alkoi ahdistamaan ympäristön kannalta moinen roskaaminen. Viimeisestä käynnistäkin useampia vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Tulipahan läpileikkaus suomalaiseen tunnemaailmaan. En enää ihmettele, että tutkimuksissa suomalaiset on luokiteltu maailman epäempaattisimmaksi kansaksi. Mutta kiitos rehellisyydestä. Suomut tippuivat silmiltäni.

ap

Pitäisikö meidän nyt käsittää asia niin että olisi empaattista että sun ei tarvitse yksin maksaa haudan hoitoa?

Yritä nyt ymmärtää. Mikään ei siihen velvoita. Ei moraali, kunnioitus, pyhyys.

Ainut missä tilanteessa se olisi ok, olisi se että kysyt henkilöiltä joita asia koskettaa, haluaako he osallistua hoitoon ja siitä syntyviin kuluihin. Jos haluaavat niin sitten ok mutta edelleenkään mikään ei siihen velvoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, että näin moni ajattelee, että ei ole mitään henkistä velvollisuutta kunnioittaa vainajaa ja hänen hautaansa. Että ihan sama. Aika kylmää ajattelua.

ap

Pitkällä tähtäimellä hautaa hoidetaan korkeintaan pari vuosikymmentä. Lapsenlapsia ei isovanhempien haudat mahdottomasti kiinnosta, enkä usko että kovin moni on valmis maksamaan satoja euroja siitä että saisi lisää hautakiven palvonnalle aikaa. Isoisovanhempien haudat eivät kiinnosta sitäkään vähän, jos niitä nyt enää on olemassakaan.

t se rationalisti

Kyllä minä lapsenlapsena olen kiinnostunut isovanhempieni haudoista. Sen ymmärrän, että omille he ovat kaukaisia, kuolleet jo ennen syntymää, mutta minulle he olivat mummuja ja vaareja. Rakkaita ihmisiä.

Sinänsä kyllä kannatan isoja sukuhautoja. Iso paasi vaan kerralla, kerran se kirpaisee ja sitten siihen laattaa laatan perään. Tavallaan hyvä ratkaisu, kun on yksi hauta hoidettavana ja ei kuitenkaan tarvi alkaa jossain vaiheessa hylkäämään hoidettavia hautoja.

Ehkä mä olen tunteellinen hölmö, mutta muakin kirvelee ihmisten suhtautuminen asiaan tässä keskustelussa. Tai sitten av:n tapaan vaan täällä puolustelee itseään kaikki loiset, jotka muutenkin pyrkii maksamattamaan kaiken toisilla automatkoista lasten ruokkimiseen kylmällä asenteella.

Se on totta, että haudat on hankalia. Niistä on huono omatunto, mutta toisaalta en halua ajatella, että isonvanhempieni haudat kaivettaisiin ylös. Minulle siellä käynti joskus harvoin on tunteellinen hetki, kun katson nimiä kivessä ja mietin, että kuinka vuodet kuluu, vaikka muistaa niin hyvin vielä. Minähän se melkein itken joka joulu, kun vien kynttilän hautausmaalle... isovanhemmat, kummitäti jne.

Ap paljonko sulla sitten menee rahaa sen haudan koristeluun?

Vierailija kirjoitti:

Tulipahan läpileikkaus suomalaiseen tunnemaailmaan. En enää ihmettele, että tutkimuksissa suomalaiset on luokiteltu maailman epäempaattisimmaksi kansaksi. Mutta kiitos rehellisyydestä. Suomut tippuivat silmiltäni.

ap

Aika pumpulissa olet kasvanut. Haudanhoidosta puhuminen on periaatteessa ollut ja on edelleen tabu Suomessa. Pitää tulla hiljaisesti yhteisymmärräkseen että kaikki osallistuvat hoitoon tai sitten jokainen hoitaa itse. Rahaa ei saa tiukata toiseilta eikä haudan hoitoon pakottaa, koska se osoittaa huonoja tapoja.

Kynttilä jouluksi, 1 €. Orvokki kesäksi, 1 €.

Mitä ihmeen hoitamista siinä haudassa on?

Istuttaa siihen jonkun perennan, vaikka jonkun havutöyhtön tai kuunliljan. Jos käy joskus haudalla ja huomaa siinä palaneen kynttilän, nappaa sen mukaansa ja vie roskiin. Ei siellä haudalla tarvitse juosta solkenaan kuoputtamassa. Kerta pari vuodessa riittää, jos välttämättä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, että näin moni ajattelee, että ei ole mitään henkistä velvollisuutta kunnioittaa vainajaa ja hänen hautaansa. Että ihan sama. Aika kylmää ajattelua.

ap

Pitkällä tähtäimellä hautaa hoidetaan korkeintaan pari vuosikymmentä. Lapsenlapsia ei isovanhempien haudat mahdottomasti kiinnosta, enkä usko että kovin moni on valmis maksamaan satoja euroja siitä että saisi lisää hautakiven palvonnalle aikaa. Isoisovanhempien haudat eivät kiinnosta sitäkään vähän, jos niitä nyt enää on olemassakaan.

t se rationalisti

Kyllä minä lapsenlapsena olen kiinnostunut isovanhempieni haudoista. Sen ymmärrän, että omille he ovat kaukaisia, kuolleet jo ennen syntymää, mutta minulle he olivat mummuja ja vaareja. Rakkaita ihmisiä.

Sinänsä kyllä kannatan isoja sukuhautoja. Iso paasi vaan kerralla, kerran se kirpaisee ja sitten siihen laattaa laatan perään. Tavallaan hyvä ratkaisu, kun on yksi hauta hoidettavana ja ei kuitenkaan tarvi alkaa jossain vaiheessa hylkäämään hoidettavia hautoja.

Haudat on mennyttä aikaa. Hautajaiset tulevat muuttumaan kun kirkkoon ei enää kuuluta ja ihmiset uskaltavat toteuttaa vapaamuotoisempia hautajaisia ilman pappia ja kirkon perinteitä. Mun hautajaisissa juotakoon kuohuviiniä ja tanssitakoon aamuun asti ilman mustia pukuja ja surumieltä. Tuhkat lopuksi tuuleen ilman paasia ja muistolaattoja.

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, että näin moni ajattelee, että ei ole mitään henkistä velvollisuutta kunnioittaa vainajaa ja hänen hautaansa. Että ihan sama. Aika kylmää ajattelua.

ap

Vainajaa voi kunnioittaa muullakin tavalla kuin hoitamalla hautaa tai käydä haudan äärellä sytyttämässä kynttilää/rukoilemassa/tai mitä nyt ihmiset siellä ikinä keksivätkään tehdä. Millä tavalla se estää kunnioittamasta ja muistelemasta vainajaa lämmöllä, ettei vieraile jossain fyysisessä paikassa?  Kynttilän voi syttyttää kotonakin. Voi katselle vainajan valokuvaa. Voi isttuttaa vainajan muistoksi omaan puutarhaansa omenapuun. Tai sitten voi vain ajatella ja muistella lämmöllä kuollutta omaistaan (kuten minä teen).

Minusta pitää maksaa tasapuolisesti seurakunnalle haudan kesäkukkahoito. Tuo ainakin on minimi.

Jollei seurakunnalla ole tuota palvelua, niin sitten sille sisarukselle pitää maksaa vastaavasta hommasta.

Kyllä voi olla soveliasta myös maksaa puoliksi vaikka yksi kynttiläkoristelu jouluna.

En voi käsittää ihmistä, joka ei osallistu läheisensä haudanhoitokustannuksiin.

Tietenkin yhteisvastuullisesti.  Seurakunnalle hoitoon 5 vuotta maksoi n 1700 euroa.

Pohdittu tätä, yhteinen perikunnan tili olisi pitänyt olla, nyt on vaikea selvittää paljonko on toiselle velkaa.

Kyllä se nyt pakko on osallistua, vaikka ei keskustella.  Tiedot ajantasalle, että on tavoitettavissa.

Periaatteessa sä et voi edes kysyä tuosta asiasta. Jos sun sisko/veli ei anna ymmärtää että sitä kiinostaa haudan hoito, niin sun pitää ymmärtää antaa asian olla. Kysymälllä joko sille tai sulle tulee paha mieli ja menee pahimmillaan välit, koska jos olisi halunnut hoitaa olisi sen jo tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tulipahan läpileikkaus suomalaiseen tunnemaailmaan. En enää ihmettele, että tutkimuksissa suomalaiset on luokiteltu maailman epäempaattisimmaksi kansaksi. Mutta kiitos rehellisyydestä. Suomut tippuivat silmiltäni.

ap

Niinpä. Vastauksista näkyy myös kommentoijien ikä ja ehkä elämänkokemuskin. He eivät ole vielä kokeneet läheisen kuolemaa ja hautaamiseen liittyviä käytännön asioiden hoitamista; he jaksavat kantaa kaunaa jollekin jo kuolleelle ihmiselle, he eivät näe edes hautausmaiden kulttuurihistoriallista arvoa.

Ei vainajia palvota haudoilla, vaan muistetaan. Yhtä lailla heitä muistetaan jos/ kun he tulevat arjessa mieleen. Vainajan voi ripotella (omistajan luvalla) niitylle tai mereen jos haluaa, tai vaikka oman puutarhan ruusupensaan alle. Mutta jos perheellä/ suvulla on hautausmaalla hautapaikka, sitä on velvollisuus hoitaa. Hoidon voi tilata seurakunnalta tai hoitaa itse. Jälkimmäinen vaatii omaiselta aikaa ja jonkun verran rahaa. 

Ymmärsin ap:n "perilliset" vainajan lapsiksi. Jos toisella oli vainajaan niin huonot välit, ettei hän halua olla haudankaan kanssa missään tekemisissä eikä halua auttaa sisarustaan asiassa (= myös sisaruksilla huonot välit), niin tuskin nämä huonot välit ovat kenellekään salaisuus. Silloin toinen hoitaa ja maksaa ja toinen on, kuin ei olisikaan. No problem. Jos vainaja ja hänen hautansa on molemmille perillisille yhdentekevä, haudan voi palauttaa seurakunnalle. Ainakin Helsingin hautausmailla on pulaa paikoista. 

Kyllä sitä viimeistä leposijaansa on joskus hyvä miettiä ja jos ennen kuolemaansa ehtii, siitä on hyvä kertoa omaislle, vaikka kuolemaa ihan mitättömänä asiana itse pitäisikin.  

12

Vierailija kirjoitti:

Haudat on mennyttä aikaa. Hautajaiset tulevat muuttumaan kun kirkkoon ei enää kuuluta ja ihmiset uskaltavat toteuttaa vapaamuotoisempia hautajaisia ilman pappia ja kirkon perinteitä. Mun hautajaisissa juotakoon kuohuviiniä ja tanssitakoon aamuun asti ilman mustia pukuja ja surumieltä. Tuhkat lopuksi tuuleen ilman paasia ja muistolaattoja.

Ihmiset eivät lakkaa kuolemasta. Johonkin heidän maalliset jäännöksensä on laitettava. Lisäksi monet surevat kuolleitansa ja haluavat edelleen käydä vainajaa muistamassa. Oli kyse mistä kulttuurista, aikakaudesta tai uskonnollisesta ympäristöstä tahansa, hautoja on aina ollut. En usko, että tämä muuttuu.

Sitä paitsi lähes kaikki suomalaiset kuuluvat edelleen kirkkoon. Lisäksi maassamme on lukuisia muiden uskontojen edustajia, joilla on omat hautausmaansa.