Mitä mieltä haudanhoitovastuusta? Jos perillisiä on 2 ja toinen hoitaa hautaa, onko oikeus pyytää rahaa toiselta hoitoapuun?

Ihmiset kokee niin eri tavalla siellä haudalla käymisen. Toiset käy enemmän, suree siellä ja saa jotenkin "rauhaa", toiset kokee ettei se kuollut läheinen siellä ole kumminkaan vaan jo jossain muualla ja muistelee sitten eri tavoin.

--

Kyllähän se hauta jollain tapaa pitää joitaa mutta oikeesti, paljonko maksaa pari kanervaa ja kesäksi kukat ... ei paljoa mitään joten antaisin olla ja hoitaisin haudan itse jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haudat on mennyttä aikaa. Hautajaiset tulevat muuttumaan kun kirkkoon ei enää kuuluta ja ihmiset uskaltavat toteuttaa vapaamuotoisempia hautajaisia ilman pappia ja kirkon perinteitä. Mun hautajaisissa juotakoon kuohuviiniä ja tanssitakoon aamuun asti ilman mustia pukuja ja surumieltä. Tuhkat lopuksi tuuleen ilman paasia ja muistolaattoja.

Lisäksi monet surevat kuolleitansa ja haluavat edelleen käydä vainajaa muistamassa. Oli kyse mistä kulttuurista, aikakaudesta tai uskonnollisesta ympäristöstä tahansa, hautoja on aina ollut. En usko, että tämä muuttuu.

Läheisensä menettänyt suree muutenkin kuin haudalla käymällä. Joitain se auttaa, joitain ei. Mutta ei voi pitää "itsestäänselvänä" sitä, että vain haudalla käymällä ihminen suree ja muistaa läheistään, sillä se ei ole totta

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin yhteisvastuullisesti.  Seurakunnalle hoitoon 5 vuotta maksoi n 1700 euroa.

Pohdittu tätä, yhteinen perikunnan tili olisi pitänyt olla, nyt on vaikea selvittää paljonko on toiselle velkaa.

Kyllä se nyt pakko on osallistua, vaikka ei keskustella.  Tiedot ajantasalle, että on tavoitettavissa.

Aika kova summa kenelle tahansa maksettavaksi pelkästä haudan hoidosta. Entä jos se toinen elää toimentulon varasssa tai sillä on isoasuntolaina tai muita taloudellisia huolia. Pitäisikö silloinkin osallistua tuollaisten hoitomaksujen maksamiseen? Käyttäisitte tuonkin summa elossa oleviin vainajat ei tasan tule valittamaan jos sen hauta ei ole tiptop.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipahan läpileikkaus suomalaiseen tunnemaailmaan. En enää ihmettele, että tutkimuksissa suomalaiset on luokiteltu maailman epäempaattisimmaksi kansaksi. Mutta kiitos rehellisyydestä. Suomut tippuivat silmiltäni.

ap

Niinpä. Vastauksista näkyy myös kommentoijien ikä ja ehkä elämänkokemuskin. He eivät ole vielä kokeneet läheisen kuolemaa ja hautaamiseen liittyviä käytännön asioiden hoitamista; he jaksavat kantaa kaunaa jollekin jo kuolleelle ihmiselle, he eivät näe edes hautausmaiden kulttuurihistoriallista arvoa.

Ei vainajia palvota haudoilla, vaan muistetaan. Yhtä lailla heitä muistetaan jos/ kun he tulevat arjessa mieleen. Vainajan voi ripotella (omistajan luvalla) niitylle tai mereen jos haluaa, tai vaikka oman puutarhan ruusupensaan alle. Mutta jos perheellä/ suvulla on hautausmaalla hautapaikka, sitä on velvollisuus hoitaa. Hoidon voi tilata seurakunnalta tai hoitaa itse. Jälkimmäinen vaatii omaiselta aikaa ja jonkun verran rahaa. 

Ymmärsin ap:n "perilliset" vainajan lapsiksi. Jos toisella oli vainajaan niin huonot välit, ettei hän halua olla haudankaan kanssa missään tekemisissä eikä halua auttaa sisarustaan asiassa (= myös sisaruksilla huonot välit), niin tuskin nämä huonot välit ovat kenellekään salaisuus. Silloin toinen hoitaa ja maksaa ja toinen on, kuin ei olisikaan. No problem. Jos vainaja ja hänen hautansa on molemmille perillisille yhdentekevä, haudan voi palauttaa seurakunnalle. Ainakin Helsingin hautausmailla on pulaa paikoista. 

Kyllä sitä viimeistä leposijaansa on joskus hyvä miettiä ja jos ennen kuolemaansa ehtii, siitä on hyvä kertoa omaislle, vaikka kuolemaa ihan mitättömänä asiana itse pitäisikin.  

12

Näkyy ainakin lapsellisuus, vakavista asioista pitää puhua arvokkaasti.

Periaatteessa hoitokustannukset olisi jaettava oikein.  Haudan voi antaa myös seurakunnan hoidettavaksi ja sitten maksaa laskun suhteessa perillisten kesken.  Sitten jos joku vie lisäkukkasia haudalle, on se jokaisen oma asia ja oma kustannus.

Vierailija kirjoitti:

Jos on hautausmaalla sukuhauta, niin seurakunta olettaa, että siitä pidetään huolta... viedään kukkia jne. Jos sukulaiset eivät hoida, niin seurakunta laittaa haudalle lapun, jossa kehottaa hoitamaan...tai hauta siirtyy seurakunnalle. Kenenkään kuitenkaan ei ole pakko hoitaa hautaa.

Pieni tarkennus: haudanhoito siirtyy seurakunnalle. Haudan omistus ei siirry niin kauan kuin maksettua hauta-aikaa on jäljellä.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi muistolehto. Ei tulisi näitä ongelmia

Siis ehdotat, että vainajan jäänteet siirretään haudasta muistolehtoon? Kysymys pysyy edelleen samana: jos vain toinen perillinen hoitaa siirron, olisiko asiallista odottaa, että toinen osallistuu siirron kustannuksiin. 

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Jos toinen asuu kauempana, hän osallistuu kustannuksiin. Ellei muusta syystä niin siksi, että hänkin kuolee joskus ja hänen omaistensa on hyvä tietää minne hän haluaa tulla haudatuksi. 

Jos haudan jättää kokonaan hoitamatta seurakunta ottaa sen haltuunsa, siirtää jäänteet pois ja vuokraa hautapaikan edelleen. Eri paikkakunnilla ja seurakunnissa käytännöt varmaan vaihtelevat, mutta varmaan ainakin isommissa kaupungeissa voi hautausmaan puutarhurin kanssa sopia haudan hoidosta. Se maksaa, tietenkin, mutta "vaivaa" haudalla käymisestä on vähemmän. 

Ei niitä jäänteitä sirretä.

Hauta otetaan uudestaan käyttöön. Kun on maatunut tarpeeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin yhteisvastuullisesti.  Seurakunnalle hoitoon 5 vuotta maksoi n 1700 euroa.

Pohdittu tätä, yhteinen perikunnan tili olisi pitänyt olla, nyt on vaikea selvittää paljonko on toiselle velkaa.

Kyllä se nyt pakko on osallistua, vaikka ei keskustella.  Tiedot ajantasalle, että on tavoitettavissa.

Aika kova summa kenelle tahansa maksettavaksi pelkästä haudan hoidosta. Entä jos se toinen elää toimentulon varasssa tai sillä on isoasuntolaina tai muita taloudellisia huolia. Pitäisikö silloinkin osallistua tuollaisten hoitomaksujen maksamiseen? Käyttäisitte tuonkin summa elossa oleviin vainajat ei tasan tule valittamaan jos sen hauta ei ole tiptop.

Sen tähden juuri otin yhteyttä, että hän pienituloinen.  En itsekään viimeisiä ruokarahojani laittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, että näin moni ajattelee, että ei ole mitään henkistä velvollisuutta kunnioittaa vainajaa ja hänen hautaansa. Että ihan sama. Aika kylmää ajattelua.

ap

Mulle hauta on vain hauta. Muistan itselleni läheisiä vainajia muilla tavoin. Ei äitinikään käy vanhempiensa haudalla 20km päässä, hän polttaa heille kynttilää tietyssä paikassa kotipihaa. Hänen sisko vie haudalle kukkia yms ja on sanonut, että hän ei siitä rahaa toiselta huoli.

Meillä jokaisella on omat tapamme kunnioittaa ja muistella vainajia. Vanhempani tietävät nyt jo, että minä en tule "hautaa palvomaan" ja heistä se on ok.

Kyllä on ongelmat.Kuullostaa melkoisen pikkusieluiselta.Itse hoidan meidän hautaa,sisarukset ei.Olen pienituloisin.Ei tulis mieleekään pyytää kynttilärahoja,ihan on vapaaehtoista tuo kukkien ja kynttilöiden kanto.

Kyllä on ihmiset...kateellista porukkaa...

Vierailija kirjoitti:

Ap paljonko sulla sitten menee rahaa sen haudan koristeluun?

Noin 60 euroa vuodessa. Tätä on nyt jatkunut 6 vuotta = 360 euroa. Ja ehkä jatkuu seuraavat 15 vuotta = 900 euroa. Tai enemmän. Ehkä tässä on myös syvemmällä olevia syitä, miksi harmittaa. Sisar ei ole koskaan tehnyt omaa osaansa missään kotitöissä aikoinaan, loisi vanhempien luona yli 30-vuotiaaksi ja vielä 40-vuotiaana kävi poikakaverinsa kanssa syömässä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Sama saamattomuus jatkuu yhä. Ja olemme puhuneet asiasta useaan otteeseen. Ihan asiallisesti ja rauhallisesti. Ja hänellä on sama asenne kuin monelle täällä: "Ei huvita eikä ole pakko". Omat vanhempani taas toivoivat kuolinvuoteellaan, että sukuhautaa hoidetaan. Koen sen henkiseksi vastuukseni vanhempiani kohtaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oma moraalini sanoo, että jos toinen hoitaa haudan ja vie sinne kukkia ja kynttilöitä, toinen voisi edes osallistua rahallisesti puoliksi hankintoihin. Haudanhoitajalle on nimittäin tuplavaiva, kun käy vielä haudualla. Toinen ei tee mitään. Mitä mieltä olette?

No et kyllä voi vaatia toiselta korvausta. Jos hänen mielestään haudalle ei tarvi ostaa mitään, eikä edes hoitaa, niin kyllä se vaiva ja kustannus jää sille joka haluaa hoitaa ja laittaa.

Sellaiset ihmiset ovat rasittavia, jotka haluavat muita jakamaan itse haluamiansa kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni hautapaikkamaksu on ainoo mikä ois puolitettava. Kukat ja kynttilät ym on jokaisen henkilökohtainen asia.

Hautapaikkamaksun voi maksaa kuolinpesän varoista.

Ei voi jos yksikin osakas sitä vastustaa.

Nyt on tullut jollekin muistivirhe. Olen tässä järjestellyt muutaman sukulaisen haudanhoitoa eri seurakuntien hautausmailla eikä missään summat ole tuota 1700 euroa / 5 v., vaan 250-500€. Haudan hoitaminen on vanha hyvä tapa, jolla samalla muistetaan pois mennyttä. On hyvä siirtää näitä tapoja seuraavalle sukupolvelle ja myös muistaa, että lapsemme ottavat mallia meidän tavoistamme. Jos emme välitä omista vanhemmistamme tai muista heitä, eivät meidänkään lapset luultavasti tule muistamaan meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljonko sulla sitten menee rahaa sen haudan koristeluun?

Noin 60 euroa vuodessa. Tätä on nyt jatkunut 6 vuotta = 360 euroa. Ja ehkä jatkuu seuraavat 15 vuotta = 900 euroa. Tai enemmän. Ehkä tässä on myös syvemmällä olevia syitä, miksi harmittaa. Sisar ei ole koskaan tehnyt omaa osaansa missään kotitöissä aikoinaan, loisi vanhempien luona yli 30-vuotiaaksi ja vielä 40-vuotiaana kävi poikakaverinsa kanssa syömässä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Sama saamattomuus jatkuu yhä. Ja olemme puhuneet asiasta useaan otteeseen. Ihan asiallisesti ja rauhallisesti. Ja hänellä on sama asenne kuin monelle täällä: "Ei huvita eikä ole pakko". Omat vanhempani taas toivoivat kuolinvuoteellaan, että sukuhautaa hoidetaan. Koen sen henkiseksi vastuukseni vanhempiani kohtaan.

ap

Siskosi ei tunne samanlaista velvollisuutta kuin sinä ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haudat on mennyttä aikaa. Hautajaiset tulevat muuttumaan kun kirkkoon ei enää kuuluta ja ihmiset uskaltavat toteuttaa vapaamuotoisempia hautajaisia ilman pappia ja kirkon perinteitä. Mun hautajaisissa juotakoon kuohuviiniä ja tanssitakoon aamuun asti ilman mustia pukuja ja surumieltä. Tuhkat lopuksi tuuleen ilman paasia ja muistolaattoja.

Ihmiset eivät lakkaa kuolemasta. Johonkin heidän maalliset jäännöksensä on laitettava. Lisäksi monet surevat kuolleitansa ja haluavat edelleen käydä vainajaa muistamassa. Oli kyse mistä kulttuurista, aikakaudesta tai uskonnollisesta ympäristöstä tahansa, hautoja on aina ollut. En usko, että tämä muuttuu.

Sitä paitsi lähes kaikki suomalaiset kuuluvat edelleen kirkkoon. Lisäksi maassamme on lukuisia muiden uskontojen edustajia, joilla on omat hautausmaansa.

Kaikki suomalaiset eivät todellakaan kuulu kirkkoon. Kirkkoon kuuluu enää alle 72,8% ja tänä vuonnakin prosenttimäärä laskee. Kirkkoon kuuluvien määrä laski jo alle 4 miljoonan. Syntyneistä vain 69,8% kastetaan. Helsingissä ei edes puoliakaan.

Tuhkaaminen on yleistynyt ja 2013 46% vainajista tuhkattiin. Helsingissä luku on niinkin korkea kuin 82%. Hautapaikat ovat kaupungeissa kallita, joten se selittää osaltaan tuhkamisen ja uurnahautaamisen yleistymistä. Rahalla on yllättävän iso merkitys.

Isoista koko kylän avoimet ovat hautajaisista on jos siirretty suljettuihin pienen lähisuvun hautajaisiin. Lehdessäkin ennen ilmoitettiin kuolemasta ennen hautajaisia nyt ilmoitetaan vasta jälkeenpäin. Hesarista on siirrytty ilmoittamana paikallislehtiin.

Siis turha sanoa että hautauskultuuri ei olisi Suomessa muutoksessa. Harva vain tulee sitä ajatelleeksi, koska muutokset ovat hitaita.

Mitääkin muistaa tehdä palvelus perillisille ja kirjoittaa johonkin sellainen "testamentti" että minusta ei saa jäädä maallista hautapaikkaa, jota joku joutuisi hoitamaan. Voin vaikka niemtä jonku paikan, jossa minua voi käydä muistelemassa, mutta sinne ei saa tehdä mitään muistomerkkiä tai alttaria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljonko sulla sitten menee rahaa sen haudan koristeluun?

Noin 60 euroa vuodessa. Tätä on nyt jatkunut 6 vuotta = 360 euroa. Ja ehkä jatkuu seuraavat 15 vuotta = 900 euroa. Tai enemmän. Ehkä tässä on myös syvemmällä olevia syitä, miksi harmittaa. Sisar ei ole koskaan tehnyt omaa osaansa missään kotitöissä aikoinaan, loisi vanhempien luona yli 30-vuotiaaksi ja vielä 40-vuotiaana kävi poikakaverinsa kanssa syömässä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Sama saamattomuus jatkuu yhä. Ja olemme puhuneet asiasta useaan otteeseen. Ihan asiallisesti ja rauhallisesti. Ja hänellä on sama asenne kuin monelle täällä: "Ei huvita eikä ole pakko". Omat vanhempani taas toivoivat kuolinvuoteellaan, että sukuhautaa hoidetaan. Koen sen henkiseksi vastuukseni vanhempiani kohtaan.

ap

Sitten jatkat sitä haudan hoitoa jos koet vastuuta. Ja alkuperäiseen kysymykseesi sinulla on oikeus kysyä siskoltasi puolia maksuista. Elä kuitenkaan ylläty jos vastaa ei ja siinä kohti jos alat riitelemään sinä olet se, joka on aloittanut turhan riidan oli historianne ja siskon käyttäytyminen ollut mitä tahansa ennen. Jokaisella on nimittäin oikeus itse päättää miten suree kuolleita ja tätä sinun tulee kunnioittaa, vaikka olisitkin eri mieltä.

Haudanhoitomaksut, voi lähimpien omaisten keskuudessa hyvin kierrättää- vuosi toisensa jälkeen. Riippumatta siitä, kuka on hautapaikan haltija.

Isäni haudan hoito maksaa kesähoitona, nurmikko ja kukat haudalle, suunnilleen 80 euroa vuoteen. Kieltämättä haudanhoitomaksut ovat hävyttömissä hinnoissa- mutta aina voi valita, käykö joku yksi omainen, vai omaiset vuorotellen tämän edesmenneen hautaa sipistelemässä, vai muistavatko vain joskus, viedä kynttilän tai muuta kaunista.

Meillä kivi oli vinossa. Se oli tarkoitus suoristaa, kun yksi uurnanlasku samaan paikkaan... Itseä hämmensi, että maksettu kesähoito ja nurmikko päässyt rehottamaan, piti kitkeä ennen kuin sen maahan laskettavan uurnan vainajan hautapaikalla käynti kappelin jälkeen oli- onneksi kävin ed iltana...

Vierailija kirjoitti:

Nyt on tullut jollekin muistivirhe. Olen tässä järjestellyt muutaman sukulaisen haudanhoitoa eri seurakuntien hautausmailla eikä missään summat ole tuota 1700 euroa / 5 v., vaan 250-500€. Haudan hoitaminen on vanha hyvä tapa, jolla samalla muistetaan pois mennyttä. On hyvä siirtää näitä tapoja seuraavalle sukupolvelle ja myös muistaa, että lapsemme ottavat mallia meidän tavoistamme. Jos emme välitä omista vanhemmistamme tai muista heitä, eivät meidänkään lapset luultavasti tule muistamaan meitä.

En siirrää ainokaiselle lapselleni mitään haudanhoitovelvoitetta. Entäpä jos aikuisena asuu ulkomailla. Sieltä käsin ei hautoja hoidella. Olkoon vapaa moisesta taakasta kuten minäkin olen.