Voiko ihastuksen kanssa olla vain ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei, jos tykkää paneskella ystäviään.

Panetko sinä vihamiesten kanssa?

Useinkaan vihitty on vihattu.

Sama suomeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei, jos tykkää paneskella ystäviään.

Panetko sinä vihamiesten kanssa?

Useinkaan vihitty on vihattu.

Sama suomeksi?

Kaan=han. Autocorrect.

Tämä ketju taas paljastaa sen, mitä näiden ystävyyksien takana on. Ihastuminen. Joka on seksuaalista vetovoimaa. Joka ei kuulu ystävyyssuhteisiin. Eli ei, ihastuksensa kanssa ei voi olla pelkkä ystävä tai valehtelee itselleen. Ja jos on puoliso, niin myös hänelle. Mutta jos molempien puolisot hyväksyvät ohimenevät ihastukset ja niiden kanssa puljaamiset, niin sehän on teidän oma asia.

Mun kokemuksen perusteella on tosi vaikeaa. Kuten jo ylempänä todettiin, niin siinä vaan valehtelee itselleen. Oma kokemukseni on noin 20 vuoden takaa, kun yritin olla ihastukseni kanssa ystävä ja huonostihan siinä lopulta kävi. Itse toivoi koko ajan jotain enemmän, mutta ko. nainen näki minut puhtaasti ystävänä.

Kun tutustuttiin, niin oltiin molemmat sinkkuja. Hengailtiin paljon yhdessä, käytiin konserteissa, baareissa, syömässä, yms. Sinkkuaika sujui ihan hyvin, koska koko ajan elättelin toiveita jostain vakavammasta suhteesta. Sitten kun nainen alkoikin seurustelemaan, niin se oli aikamoinen isku vyön alle. Nainen piti minua ystävänään edelleen, mutta samalla särki sydämeni. Yritin kyllä olla ihan coolina asian suhteen, mutta ei se vaan onnistunut. Lopulta sitten koko ystävyyssuhde hiipui vähitellen, minusta johtuen. Tätä ystävyyttä/ihastumista ehti kestää pari vuotta. Tuntui liian pahalta nähdä häntä, kun mulla oli aitoa ihastumista ja tunteita häntä kohtaa, mutta tiesin, etten tule koskaan saamaan vastakaikua. Jossain vaiheessa sinkkuaikana tunnustin hänelle olevani ihastunut, mutta nainen totesi silloin jotain, että kun on löytänyt näin hyvän ystävän, niin ei halua vaarantaa ystävyyssuhdetta millään seurusteludraamoilla. Eli toisin sanoen, oot ihan hyvä tyyppi, mutta... Jotenkin sitä kuitenkin piti itseään ns. löysässä hirressä elätellen turhia toiveita ja tuli valitettavasti ohitettua muutama nainen, jotka osoittivat kiinnostusta minua kohtaan. Pahinta itselle varmaan sitten oli lopulta se, että kun tiesi, etten kelpaa hänelle romanttisessa mielessä, niin kuitenkin yritti olla ns. hyvä ystävä ja kuunnella kun hän kehui ihanaa poikaystäväänsä. Vasta kun päätin olla tapaamatta häntä enää edes ystävänä, pystyin jatkamaan elämääni eteenpäin.

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kovin voi olla vaikeaa olla vain ystävänä ihastuksensa kanssa, jos siis on oikeasti romanttisessa mielessä ihastunut. Voi tietysti olla, että ajanmittaan ihastus laantuu ja ystävyyssuhteesta tulee siinä mielessä tasapainoinen, jolloin ystävyys voi toimia. Mutta niin kauan kuin on romanttisessa mielessä ihastunut, niin ei toimi.

M43

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen perusteella on tosi vaikeaa. Kuten jo ylempänä todettiin, niin siinä vaan valehtelee itselleen. Oma kokemukseni on noin 20 vuoden takaa, kun yritin olla ihastukseni kanssa ystävä ja huonostihan siinä lopulta kävi. Itse toivoi koko ajan jotain enemmän, mutta ko. nainen näki minut puhtaasti ystävänä.

Kun tutustuttiin, niin oltiin molemmat sinkkuja. Hengailtiin paljon yhdessä, käytiin konserteissa, baareissa, syömässä, yms. Sinkkuaika sujui ihan hyvin, koska koko ajan elättelin toiveita jostain vakavammasta suhteesta. Sitten kun nainen alkoikin seurustelemaan, niin se oli aikamoinen isku vyön alle. Nainen piti minua ystävänään edelleen, mutta samalla särki sydämeni. Yritin kyllä olla ihan coolina asian suhteen, mutta ei se vaan onnistunut. Lopulta sitten koko ystävyyssuhde hiipui vähitellen, minusta johtuen. Tätä ystävyyttä/ihastumista ehti kestää pari vuotta. Tuntui liian pahalta nähdä häntä, kun mulla oli aitoa ihastumista ja tunteita häntä kohtaa, mutta tiesin, etten tule koskaan saamaan vastakaikua. Jossain vaiheessa sinkkuaikana tunnustin hänelle olevani ihastunut, mutta nainen totesi silloin jotain, että kun on löytänyt näin hyvän ystävän, niin ei halua vaarantaa ystävyyssuhdetta millään seurusteludraamoilla. Eli toisin sanoen, oot ihan hyvä tyyppi, mutta... Jotenkin sitä kuitenkin piti itseään ns. löysässä hirressä elätellen turhia toiveita ja tuli valitettavasti ohitettua muutama nainen, jotka osoittivat kiinnostusta minua kohtaan. Pahinta itselle varmaan sitten oli lopulta se, että kun tiesi, etten kelpaa hänelle romanttisessa mielessä, niin kuitenkin yritti olla ns. hyvä ystävä ja kuunnella kun hän kehui ihanaa poikaystäväänsä. Vasta kun päätin olla tapaamatta häntä enää edes ystävänä, pystyin jatkamaan elämääni eteenpäin.

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kovin voi olla vaikeaa olla vain ystävänä ihastuksensa kanssa, jos siis on oikeasti romanttisessa mielessä ihastunut. Voi tietysti olla, että ajanmittaan ihastus laantuu ja ystävyyssuhteesta tulee siinä mielessä tasapainoinen, jolloin ystävyys voi toimia. Mutta niin kauan kuin on romanttisessa mielessä ihastunut, niin ei toimi.

M43

Tuossa tilanteessa ei todellakaan kannata jättää kiinnostunutta naista huomiotta, vaikka muistan kyllä itsekin ettei vastaavassa tilanteessa varsinaisesti katsellut muita. Minä taas olin tyytyväinen kun hän sitten löysi hyvän miehen, koska silloin pääsin itse oikeasti vapaaksi. Ja halusihan hän sitten minun kanssani yrittää uudelleen, mutta ei minua enää kiinnostanut.

Taas olen ihastunut ja kelpaan vain kaveriksi, mutta nyt olen ihan reilusti tutustunut muihinkin naisiin, valitettavasti varattuja ovat olleet.

Sanoisin, että ei voi, mikäli ihastumisen tunteita on vielä olemassa. Voi kyllä näytellä pelkkää kaveria, mutta yksikin katse saa jalat veteläksi ja sydämen läpättämään lisää anoen. Taitava huijari saa olla, ettei tuommoisesta tunnemyrskystä jää kiinni ulkopuolisille.

Ihastuin yhteen jätkään, ja ollaan oltu kavereita jo 2 vuotta, mutta musta alkoi näyttämään, että se tykkäis musta enemmänkin, ja sit kun kysyin asiasta, niin hän sanoi että ei tykkää musta enemmän kuin kaverina, ja nyt pitäis hyväksyy vaan se , että ollaan kavereita. Jäi jotenkin tosi ristiriitainen olo siitä mitä se sano. Lisäks oon ihan kusessa siihen niin nyt pitäis vaan hyväksyy asiat näin. Kyseessä on kuitenkin tosi mukava henkilö niin haluun olla tietenkin sen kaveri, mut menee aikaa hyväksyä asia. Kuitenkin mulla on sellanen olo että asiat ei oo niinkun se sano.

Voi. Ei ajattele silleen jos mieleen tulee välillä.

Mulla on ollut aika paljon naisiaystäviä, jotka ovat olleet ihastuneita minuun. Koska en itse ollut ihastunut heihin, niin oli helppo olla pelkkä ystävä.

Tässä mielessä naiset on helppoja ystäviä. Haluavat olla myös ystäviä vaikka olisivat myös ihastuneita.

Jos tietäisin kaverini olevan minuun ihastunut niin ei huvittaisi enää nähdä niinkuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös silloin, kun molemmat ovat varattuja? Ap

Eikös tuo ole se helpoin tapa pysyä ystävinä. Molemmilla oma elämä ja suhde, mutta ystävyys toimii ja ystävyyttä maailmassa on aivan liian vähän. Ihastuminen on hetkellistä, ystävyys saattaa kestää läpi elämän. Punnitse siitä mikä on kannattavaa.

Mitenkähän paljon maailmassa on kuultu näitä selittelyjä - ollaan vaan ystäviä, ei meidän välillä ole mitään muuta. Näin oli meilläkin; se on vaan hyvä kaveri ja ystävä, ihan vain ystävinä käydään yhdessä kahvilla, ei siinä ole mitään muuta takana kuin että sen kanssa on yhteisiä jutun aiheita, ei se meidän ystävyys ole millään tavalla sotkemassa parisuhdetta.... näitä selityksiä vaimolla oli pilvin pimein uudesta miespuolisesta kaveristaan. Eihän se sitten meidän parisuhdetta sen enempää sotkenutkaan, kun se parisuhde loppui kokonaan.

Ei tule mitään jos on vastasukupuolelaisen kanssa vähänkään jotain epänormaaleja läheisyysfiiliksiä. Itselläni tarkoittaa sitä, ettei olla nähty tai puhuttu, ainoastaan viestitelty. Näiden kanssa olen voinut olla aidosti ystävä, muuten menee aina liian vaikeaksi.

Ei haittaa vaikka olisi ihastunut ystävään. Ei sitä tarvi ruveta seksihommiin. Voi vaikka halata. Mulla on ystäviä jotka ovat ihastuneet minuun. Olen sanonut,ettei ole samoja tunteita. Ystävyydet ovat silti jatkuneet.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Ihastuminen on ohimenevää.

Yksiuolinen ihastuminen on ohimenevä huuma ja jää kaveri suhde. Mutta kun se on molemin puolista lopulta on muutakin kuin ystävyys aivan varmasti. Lopussa sitten ei ihastusta,ei ystävyttä.Koettu sekin on.Mutta kyllä kannatti sählätä.

Lisäksi kysyisin et voiko vitutukseen kuolla?

Varmaan hyvin tapauskohtainen asia. Ihmiset, ihastukset ja tilanteet ovat niin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju taas paljastaa sen, mitä näiden ystävyyksien takana on. Ihastuminen. Joka on seksuaalista vetovoimaa. Joka ei kuulu ystävyyssuhteisiin. Eli ei, ihastuksensa kanssa ei voi olla pelkkä ystävä tai valehtelee itselleen. Ja jos on puoliso, niin myös hänelle. Mutta jos molempien puolisot hyväksyvät ohimenevät ihastukset ja niiden kanssa puljaamiset, niin sehän on teidän oma asia.

Voi kai sitä olla ihastunut, vaikka ei seksuaalista vetovoimaa olisikaan, ja toisinpäin.

Ei.

Ei voi. Aina siinä on taka-ajatuksia joko jommalla kummalla tai molemmilla osapuolilla. Enkä sallisi sitä, että naisellani olisi miespuolisia "ystäviä". Miehenä tiedän, että miehet haluavat aina pildeä naispuolisilta "ystäviltä" vaikka muuta väittäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Aina siinä on taka-ajatuksia joko jommalla kummalla tai molemmilla osapuolilla. Enkä sallisi sitä, että naisellani olisi miespuolisia "ystäviä". Miehenä tiedän, että miehet haluavat aina pildeä naispuolisilta "ystäviltä" vaikka muuta väittäisivät.

Jos sinä haluat, niin sitten haluat. Et taida käsittää että sinä et ole kaikki miehet, joten puhu vain omasta puolestasi. Saan seksiä kotona aivan riittävästi, etten edes kaipaa sitä muilta naisilta, saatika ystävältä! Ystävät valitaan erilaisin perustein.