Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihastuksen kanssa olla vain ystävä?
Jos ajatellaan tilanteen olevan niin päin, että ensin ihastuu (heti kun tutustuu) ja sitten muodostaa ystävyyssuhteen
Kommentit (163)
Vaikeaa se pelkkä ystävyys kyllä on. Toki riippuu siitä, kuinka pitkälle ihastus etenee ja onko se molemminpuolista.
Itse ihastuin ystävääni liki 10 vuotta sitten ja tunne on molemminpuolinen. Ja varattuja ollaan molemmat. Ystävyys on säilynyt ja voimme kyllä nähdä toisiamme ihan kaverillisissakin tunnelmissa, mutta kahdenkeskiset hetket johtavat yleensä johonkin kontaktiin. Siksi emme oikeastaan näe toisiamme kahdestaan. Tunteet eivät tunnu laantuvan millään, kipinä on koko ajan olemassa. En oikein edes tiedä mitä tämä on: pidän ja oikeastaan rakastan häntä ystävänä, kuten uskon hänenkin tekevän minun kohdallani. Sen lisäksi välillämme on tämä vahva seksuaalinen jännite. Parisuhdetta keskenämme emme kuitenkaan kumpikaan halua. Tavallaan ihanaa just näin, tavallaan raastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla ystäviä. Itse en ole kovin seksuaalinen onnistuis hyvin. Miehiltä ei oo onnistunut, jotka ovat ihastuneet minuun.
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä kommentoi se toinen (vai kolmas?) osapuoli, eli puoliso. Ei ole ihanaa, kun mies ihastuu toiseen. Ei vissiin mennyt varsinaiseksi pettämiseksi, mies kertoi asiasta aika nopeasti. Kuitenkin haluaisi säilyttää "ystävyyden" tähän naiseen. Kummasti siihen ystävyyteen kuuluu nuo pitkät halaukset ja muu jauhamanne paska. Inhottavaa, että edes yritätte väittää tuon olevan jotain muuta kuin sen ihastuksen ruokkimista. Menetin tämän selkkauksen myötä kunnioituksen omaan puolisooni ja tämä pitkä suhde luultavasti kaatuu nimenomaan tähän uuteen huippuihanaan ystävyyteen.
Mutta voin lohduttaa ettei tämä hänen ihastuksen kohde luultavasti edes tiedä miehesi ihastuksesta häneen. Ellei sitten huomaa tai arvaa sitä sinun tai miehesi muuttuneesta käytöksestä. Joten suin päin ei kannata erota. Jos mies ei saa vastakaikua, ihastus voi laantua.
Voi olla ystävä, mutta kokemuksesta sanon että ihan pstä se on :") juuri ns. Tunteiden vuoristorataa. Mutta olenkin tällänen ihastuja ihminen. Ihastun sekä miehiin, että naisiin. Enemmän kyllä miehiin. Nytkin menossa yksi keissi ja ei jaksa kyllä enää. Haluaisi jo loppuvan sen ihastuksen, josta ei voi tulla mitään. Tunteet ei vain käskemällä lopu, mutta teot voi aina valita. Jos olisin sinkku, en miettisi hetkeäkään. Ihan sama, vaikka ns. Ystävyys kariutuisi eron jälkeen.
Siinä mielessä voin olla ystävä että mitään fyysistä ei välillämme tapahdu. Mutta sydämeni väpättää ja sieluni veisaa hoosiannaa kun olen tyypin seurassa, eli ihan normaalisti en pysty varmaankaan käyttäytymään hän seurassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on muutama vastakkaisen sukupuolinen kaveri, joiden tiedän olleen minuun ihastunut tai ovat edelleen. Hyvin tulemme juttuun mielestäni. Olen parisuhteessa ja vaikka en olisi, tuskin seurustelisin ikinä heidän kanssaan ja he tietävät sen. Olemme hyvissä väleissä silti.
Voi olla ystäviä ihastuksen kanssa. Olen varattu ja ihastukseni on varattu. Joskus nauretaan yhdessä , joskus itketään yhdessä, joskus paneskellaan yhdessä. Silti ollaan ystäviä ja perheemme perhetuttuja yhdessä:). Ei kaikista asioista pidä tehdä niin pirun hankalia.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että haluaisinkin olla ystävä ihastukseni kanssa.
Mutta hän ei sitten taida haluta, ghostasi minut pikkuhiljalleen.
Kuvittelin siis olevani hänen ystävä, tultiin tosi hyvin juttuun ja tuntui, että oltiin samalla aaltopituudella, tosi ihana ja huumorintajuinen tyyppi. Ihastuin vahingossa, yritin peittää sen, mutta ilmeisesti en onnistunut kovin hyvin.
Tämä tyyppi oli livenä tosi ystävällinen, avulias pyyteettä ja lisäksi tuli tosi lähelle, ihan iholle monesti, tuijotteli syvälle silmiin koiranpentuilmeillä jne, josta arvelin ihastuksen olevan ehkä molemminpuolista. Taisin kuitenkin luulla väärin. Molemmat ollaan naimisissa, joten mitään ei olisi tapahtunut tietenkään, eikä tapahtunutkaan. Ajattelin, ettei se ihastus mitään haittaa, koska saahan sitä ihmisistä tykätä.
Mutta sitten kun ei enää olosuhteiden pakosta nähty, tämä tyyppi ei koskaan laita minulle viestiä, vastaa ns. pitkin hampain parilla sanalla minun viesteihin, jos ollenkaan. Laittoi kait minut facessa ignoreen, eikä enää tykkää/kommentoi mitään mihinkään/katso stroryjäni. Ei vastannut enää edes joulutervehdykseen. Ghostasi minut.
En tiedä mitä väärää tein. Aivan täysin erilainen kohtelu nyt, kuin mitä sillon kun nähtiin. Kuvittelin meitä ystäviksi, mutta vissiin olen niin yhdentekevä ja vastenmielinen, ettei minun kanssa halua olla missään tekemisissä. Pitäs kait unohtaa koko tyyppi, on vaan niin vaikea uskoa siitä, kun oli niin ihana ja tykkään silti. Haluaisin olla ystävä, mutta aika kylmää kyytiä nyt tämä on ollut. Kait pakko uskoa, että en vaan kelvannut ystäväksi. :(
Ap: lle: voi toki jos on kovasti masokistinen luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi. Juuri nyt olen siinä tilanteessa. Tutustuin mieheen syksyllä, ihastuin. Hän alkoi seurustella toisen kanssa ja minä ja hän ollaan kavereita. Ihana, komea mies ja hauskat läpät :) Meillä on itseasiassa enemmän yhteistä, kuin miehellä ja tämän tyttöystävällä, mikä on sinänsä outoa... Muutta, kivan kaverin sain, se riittäköön. For now... >:D
No eipä vaikuta vilpittömältä ystävyydeltä. Jos mies haluais pientä syrjähyppyä kanssas, kieltäytyisitkö ystäbyyden nimissä?
Mulla on kaveri joka on tunnustanut olevansa kiinnostunut musta ja hän kuulema yrittäisi jos oltais molemmat vapaita. Minä olen varattu ja hän on sinkku. Ystävyys toimii ok, mutta kieltämättä välillä tulee kiusallisia tilanteita. Nykyään onneksi näemme vähän harvemmin, niin ei tule ruokkineeksi tätä hänen ihastusta minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla! Ihastuin tulenpalavasti maailman ihanimpaan mieheen 10 vuotta sitten, ensisilmäyksellä. Nähtiin yhteisen harrastuksen myötä säännöllisen epäsäännöllisesti, ja meillä oli keskenämme hyvä boogie. Juteltiin ja viestiteltiin ummet ja lammet, aivan kaikesta. Syitä miksi ei koskaan päädytty suhteeseen oli. Mutta, tästä miehestä tuli mun paras kaveri, aina valmiina auttamaan (puolin ja toisin), tavataan säännöllisesti, jaetaan ilot ja surut. Maailman lojaalein ja paras kaveri.
Ja ennen kaikkea, ystävyys kestää, ihastus ei. Nyt näen hänessä joitain asioita joita en kestäisi kumppanissa, mutta hänellä ne siedän, koska niitä ei tarvitse katsoa joka päivä. Hän ei vieläkään tiedä mun ihastumisesta, eikä sillä enää ole väliä.
Myös minulla on miespuolinen ystävä, josta tuli paras ystäväni ja olemme pitäneet yhtä 10 vuotta. Hän on paperilla täydellinen ja häneen on helppo ihastua, mutta näen hänessä piirteitä, joita en halua puolisoltani. Hänellä on menossa nyt toinen parisuhde, itse olen edelleen sinkkuna. Siinä välissä olisi ollut mahdollisuus suhteeseen, mutta emme selkeästi kumpikaan halunneet sitä, vaikka olemmekin läheisiä ja rakkaita toisillemme.
Minulla on ihastus teiniajoilta, jonka kanssa pidän edelleen yhteyttä. Hän on puolisonsa valinnut. Jos elämä olisi mennyt toisin, ehkä olisimme yhdessä. En ala kilpailla hänen valintojensa kanssa.
Minun on pakko! Elämäntilanteemme ei salli enempää! Viesteillä kerromme toisillemme sellaisetkin asiat, joita ei voida kenellekään muulle (siis puolisoillemmekaan) puhua. Joskus nähdään ja halataan. Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä kiusaamista.
Varsinkin jos tunne on yksipuolinen.
Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata ihmissuhteisiin joissa itse antaa enemmän kuin saa.
Samanlainen tilanne; tutustuin kaverin kautta mieheen ja heti alkoi kemiat kohdata (olemme molemmat varattuja). Olimme ystäviä, mutta sitten mies otti etäisyyttä. Vastaa viesteihin ystävällisesti jos jtn laitan, muttei itse enää laita mitään. Raastavaa.
Haluaisin olla ystävä enkä menettää häntä elämästäni... pelkään, että hänen oli pakko tehdä irtiotto kun havaitsi mitä meillä on meneillään ja tunteet ottivat vallan...
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan voisi. Ihastun aina ihan tosimielellä. Tunne siitä, että toinen on valmis jättämään minut ykin ei innosta.
Hui! Etkö osaa olla yksin vai mistä on kyse? Minä juoksisin kovaa karkuun kun ajattelen tuota viimeistä lausettasi. Kaikki varmasti ihastuu tosimielessä, mutta näitä tuntemuksia on mahdollista käsitellä, kuten muitakin. Sekin hirvittää minua, että et ikään kuin pysty konteolloimaan itseäsi jos sinusta tuntuu joltakin.
Kyllä voi. Mutta vasta sitten, kun ei enää ole ihastunut.
V-P kirjoitti:
Itsensä kiusaamista.
Varsinkin jos tunne on yksipuolinen.
Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata ihmissuhteisiin joissa itse antaa enemmän kuin saa.
Miksi pitää antaa enemmän kun saa, eihän tässä ole nyt rakkaudesta kysymys, ja ihastumisia tulee ja menee. Tämä henkilöhän tuntee mitä parahimmin olevansa elossa!
Pitää kyllä päästä bylsimään.