Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihastuksen kanssa olla vain ystävä?
Jos ajatellaan tilanteen olevan niin päin, että ensin ihastuu (heti kun tutustuu) ja sitten muodostaa ystävyyssuhteen
Kommentit (163)
Kyllä voi olla.
Eräs parhaista ystävistäni on mies, johon olin aluksi ihastunut. Hän halusi olla vain ystäviä. Ihastumiseni laantui kun tutustuimme paremmin. Ystävyys meillä toimii erinomaisesti ja kestää uskoakseni loppuelämän.
Tällä hetkellä olen ihastunut toiseen mieheen, joka on hieman ihastunut takaisinkin, mutta parisuhteeseen emme taida oikein sopia. Mies on jyrkemmin tällä kannalla, kun taas itse olisin valmis kokeilemaan, vaikka olen sinänsä samaa mieltä että meillä on sellaisia merkittäviä eroja joista voisi muodostua parisuhteessa ongelma. Minulle sopii sekin että olemme ystäviä, koska hän on harvinaisen hieno ja mielenkiintoinen ihminen, ja jo pelkkä ystävyys hänen kanssaan on antoisaa. Yritän kannustaa häntä deittailemaan (kuten itsekin teen), mutta hän ei ole toistaiseksi innostunut aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän ehkä huijannut itseäni tilanteessa, jossa olen ollut vuosikaudet hyvä ystävä monien vuosien takaisen exäni kanssa. Minulla on pelkkiä ystäväfiiiksiä häntä kohtaan. Jahän on sillä tavalla minulle kovin tärkeä. Olen jollain tavalla ehkä takaraivossani ymmärtänyt, että hänellä saattaisi olla muitakin tunteita minua kohtaan, mutta olen halunnut sulkea tämän mielestäni, kun olen todella pitänyt ystävyydestämme.
Nyt kun molemmilla on tilanne, että olemme eronneet omilla tahoillamme suhteistamme jokin aika sitten, niin hän kertoi, että haluaisi ja kaipaisi muutakin kanssani... Sanoin selvästi, ettei minulla ole mitään sellaisia romanttisia tunteita. Hän ymmärtää hyvin asian ja sanoo, että haluaa ennen kaikkea jatkaa hyvinä ystävinä. Minusta jotenkin tuntuu kuitenkin pahalta. Enkä oikein tiedä miten pitäisi suhtautua asiaan. En millään haluaisi etääntyä vuosia kestäneestä hyvästä ystävyysuhteesta, mutta jotenkin tuntuu, että teenkö väärin häntä kohtaan ja että ehkä olen tehnyt jo pitkään väärin häntä kohtaan...? Pitäisikö minun ottaa etäisyyttä, neuvoja?
Hauaisin, että myös hän rakastuisi ja löytyäisi hyvän parisuhteen. Olenko siinä sitten jotenkin nyt esteenä? Taidan ehkä ainakin rajoittaa omista suhde ja tunneasioistani puhumista hänelle. Ollaan aiemmin voitu puhua esim. vaikeinakin aikoina melkein kaikesta ja oltu toisillemme vuoroin tukena :/ Miten olisi hyvä suhtautua asiaan, vai teenkö tästä nyt turhaan ongelmaa, kun hänkin sanoo, ettei ole ongelmaa jatkaa ystävinä ja sitä haluaa. MItä mieltä olette?
Itse en voisi. Siis jos hän olisi vielä ihastus. Entisen ihastuksen kanssa kyllä.
Ei missään nimessä. Ihan turha kärvistellä, jos kuitenkin takaraivossa kolkuttelee, että haluaisi nusaista kyseistä "ystävää", ja tämä tarjoaa vain jäätävää ystäväkorttia. Tuosta ei tule kuin vuosikausien tuska.
Jos ihastuu naiseen ja aina tämän tavatessa miettii vain minkälainen tämä olisi alasti, kuinka kostea tämän pimppa olisi ja olisiko siinä minkälainen karvoitus, ja miltä se näyttäisi kun oma kalu siihen työntyisi, niin...
...ihan hiton turha miettiä mitään "ystävyyttä"!!! Nyt jotain rotia oikeasti näihin typeriin ketjualoituksiin! Jos on vetovoimaa ja kemiaa, niin ei voi olla oikeaa ystävyyttä. Voi olla vain vetovoiman peittelyä tai sitten tuskallista ja yksipuolista "ystävyyttä", jossa toinen himoitsee taukoamatta ja toinen leikkii tämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla. Mutta raastavaa ja tuskaisaa se on. Kuten mikä tahansa ihastus johon ei saa syystä tai toisesta koskea.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ehkä 7-10 vuotta itseäni nuorempi työkaveri, johon olen vähän ihastunut. Tulemme toimeen tosi hyvin ja meillä on hyviä keskusteluja, mutta ikäeron vuoksi en oikein odota sen enempää. Itselläni on työpaikan vaihtaminen suunnitelmissa joskus lähitulevaisuudessa, ja mietin, voisinko saada hänestä ihan vaan ystävän, jota voisi nähdä sittenkin, kun emme enää ole samassa työpaikassa. Olemme sinkkuja molemmat, ja luulen, että kummankin osalta sinkkuus voi jatkua pitkäänkin.
Mulla vähän sama juttu, paitsi olemme molemmat varattuja. Työkaverini on reilut 10 vuotta nuorempi, hänen kanssaan meillä on synkannut hyvin ja on myös samat mielenkiinnon kohteet/harrastukset. Oma parisuhde on voinut jo pidempään hieman huonosti, ja huomasin reilu vuosi sitten ihastuneeni tähän työkaveriini. Työpaikan juhlissa sitten lähennyimme ja suutelimme miehen aloitteesta, mutta sovimme tämän jälkeen olevamme vain ystäviä. Hankalaa on kyllä olla vain ystäviä, minulla on edelleen tunteita miestä kohtaan. Mieskin sanoi, että tilanne olisi eri, jos emme olisi varattuja. Ehkä tämä helpottaa kun aikaa kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihastuu naiseen ja aina tämän tavatessa miettii vain minkälainen tämä olisi alasti, kuinka kostea tämän pimppa olisi ja olisiko siinä minkälainen karvoitus, ja miltä se näyttäisi kun oma kalu siihen työntyisi, niin...
...ihan hiton turha miettiä mitään "ystävyyttä"!!! Nyt jotain rotia oikeasti näihin typeriin ketjualoituksiin! Jos on vetovoimaa ja kemiaa, niin ei voi olla oikeaa ystävyyttä. Voi olla vain vetovoiman peittelyä tai sitten tuskallista ja yksipuolista "ystävyyttä", jossa toinen himoitsee taukoamatta ja toinen leikkii tämän kanssa.
Eikö muka voi olla vetovoimaa ilman että jatkuen on seksi mielessä
Aah, naista kun saisi, eikä mitään "ystävää"! Seksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihastuu naiseen ja aina tämän tavatessa miettii vain minkälainen tämä olisi alasti, kuinka kostea tämän pimppa olisi ja olisiko siinä minkälainen karvoitus, ja miltä se näyttäisi kun oma kalu siihen työntyisi, niin...
...ihan hiton turha miettiä mitään "ystävyyttä"!!! Nyt jotain rotia oikeasti näihin typeriin ketjualoituksiin! Jos on vetovoimaa ja kemiaa, niin ei voi olla oikeaa ystävyyttä. Voi olla vain vetovoiman peittelyä tai sitten tuskallista ja yksipuolista "ystävyyttä", jossa toinen himoitsee taukoamatta ja toinen leikkii tämän kanssa.
Eikö muka voi olla vetovoimaa ilman että jatkuen on seksi mielessä
Ei, jos olet mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse ainakin otan etäisyyttä heti, jos saan selville, että toinen on ihastunut. Ihan sama vaikka toinen esittäisi että on ok asian kanssa kun ei saa tunteilleen vastakaikua. Muuten saa parin vuoden päästä kuulla kuinka on h**ra ja l*tka kun ei alakaan seurustella tämän kaverijätkän kanssa, vaikka hän on ollut niin uskollinen ja aina rinnalla. Tai sitten vain ghostataan kun löytyy itselle se seurustelukumppani. Juu ei kiitos enää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama vastakkaisen sukupuolinen kaveri, joiden tiedän olleen minuun ihastunut tai ovat edelleen. Hyvin tulemme juttuun mielestäni. Olen parisuhteessa ja vaikka en olisi, tuskin seurustelisin ikinä heidän kanssaan ja he tietävät sen. Olemme hyvissä väleissä silti.
Minulla oli vastaava tilanne. Kun parisuhteeni sitten päättyi, jatkuivat nämä ystävyyssuhteet normaalisti. Mutta kun aloin tapailla uutta miestä, toinen "ystävistä" sai raivokohtauksen ja lähetteli vihaisia haukkumisviestejä, ja toinen vain lopetti yhteydenottoihini vastaamisen kokonaan. Vihaisten viestien sisältö oli sitä, että olen antanut hänen kaikki nämä vuodet ymmärtää että välillämme on jotain ja nyt nöyryytän häntä julkisesti. Eli älä ole varma, etteivät nämä ystävät vain usko olevansa seuraavana jonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosien mittaan ihastunut kaverini vaimoon. Koen tilanteen kovin hankalana - epäilen että heillä on ero muutenkin tulossa lähivuosina. Epäilen että ihastus saattaa olla molemminpuolista.
M
No voi olla. Itse olen tällä hetkellä ihastunut ystävääni/kaveriini joka on sinkku, mutta itse olen varattu. Ja tämä kyseinen mies tietää, että oon ihastunut häneen, mutta ei olla kovin paljoa siitä keskusteltu. Yleensä kun nähään koitan olla normaalisti mutta katselen häntä kyllä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Ihastuminen on ohimenevää.
Ei mene, vaan syvenee, jos olet ihastuksesi ystävä. Eikä muuten ainakaan helpota ajan kanssa, kun toista oppii tuntemaan koko ajan paremmin.
Hankalia nämä ovat. Itsekin paraikaa ihastunut, mutta olosuhteiden vuoksi mitään ei voi oikein tapahtua, joten näen ystävääni harvoin, mutta sydän aina läpättäen. Olen miettinyt että jos asian ottaisi puheeksi hänen kanssaan niin auttaisiko se. Onko kenelläkään kokemusta?
Ei voi. Ihan kaikista naispuolisista tuttavistani olen ajatellut, että pääsisipä jörnimään tuon hilloviivaa.
Jos miehellä on kumppani niin voi. Jos hän on sinkku niin itse ainakin en voi olla elättelemättä toivoa että joskus vielä... Mikä ei tietenkään ole terveellistä jos toiselta puolelta ei kiinnostusta ole. Ja ignooraan siinä sivussa muut mahdolliset kiinnostuksen kohteet.
Voi olla ystävä. Minulla on ystävissäni 4 tyyppiä joihin olen joskus ollut ihastunut.
Kaikkien kanssa olen jakanut jotain yhteistä arvomaailmaa ja ajatuksia. Kaikki ovat hyviä keskustelijoita.
Yksi on aika tuorekin tapaus ja silloin tällöin tulee vielä niitä tuntemuksia- että onneksi emme ole jääneet mihinkään hissiin kahdestaan jumiin!