Mitä uudestisyntynyt uskovainen tekee jos oma lapsi onkin homo?

Rukoilee.

Sinulla on ennakkoluuloja uudestisyntyneitä kohtaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että on hyvä, jos homoparitkin saavat kunniallisen vihkimisen...

Eli tuohon ei voi antaa yhtä ainoaa vastausta. uudestisyntyneitäkin on laidasta laitaan: osa on aseksuaaleja, osa heteroita, osa homoja, osa transeksuaaleja osa jotain ihan muuta.

Kieltää sen kolmesti sillä se on niin kiva olla muita parempi ja suvaitsematon koska on uskossa. Tekopyhiä ne ovat.

Vaikka kaapista tulija ei ollutkaan oma lapseni (sukulainen kyllä), tein selväksi, että en aio häntä enkä hänen pariaan hylätä. Samoin olisi omien lasteni kanssa. Käsittelen asiat asioina (sukupuolineutraalia avioliittolakia minun on vaikea  sulattaa vieläkään) ja ihmiset ihmisinä. 

Kysyn Räsäseltä ja Niikolta- ne tiieeetäää...!

Ne pistää lapsen eheytykseen. Kyllä siellä homous karisee. Tuloksena tosin mielenterveyspotilas, mutta mitä siitä kun eheytyyi homosta kunnon heteroksi, jota vanhempien ei tarvitse hävetä seurakuntansa edessä.

Oikiauskovainen veisi heti "eheytykseen...!"

-Lestataustainen Sukari kuulemma veisi heti lääkäriin!

( Arkkiatri Pelkonen ja mm. Uskontojen Uhrien Tuki ry pitää tosin "hengellisiä eheytyksiä" väkivaltaisina puoskarointeina!)

Rukoilisin enkä missään tapauksessa hylkäisi häntä. Tekisin kuitenkin selväksi että Jumala on tarkoittanut seksin vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon joten homoseksuaaliset aktit ovat syntiä (kuten myös mm. itsetyydytys, heteroiden esiaviollinen seksi tai aviorikos).

Toivoisin todella, todella kovasti että lapsi valitsisi elää Jumalan yhteydessä ja Hänen tahtonsa mukaisesti täydessä seksuaalisessa pidättyväisyydessä. Jos lapsi kuitenkin hylkäisi Jumalan ja toteuttaisi homouttaan niin en silti kääntäisi selkääni hänelle vaan jatkaisin rukoilemista ja toivoisin että hän kokisi joskus kääntymyksen ja palaisi Jumalan luo.

Tiedän erään uskovan jolla kaksi homoseksuaalia lasta. Onhan se ollut hänelle vaikea asia, mutta kummastakaan ei ole luopunut, ei Raamatun sanasta eikä lapsistaan. Tässä tapauksessa se meni niin päin, että lapset jäädyttivät suhteet vanhempaansa. On varmasti ollut heillekin vaikeaa, kun toinen sanoo rakastavansa mutta itse kokevat etteivät tule hyväksytyksi sellaisena kuin ovat. Ja tämä vanhempi taatusti paljon kipuillut asian kanssa ja rukoillut lastensa puolesta. Mutta kai se rakkaus uskovan näkökulmasta ei ole sitä että hyväksyy kaiken, vaan sitä että kärsii kaiken (kuten Jeesus teki). Helpompaa olisi ollut vain myötäillä ja pitää lapset lähellä, mutta usko näkee yli tämän hetken.

Surisin sitä, että lapseni on menossa helvettiin ja sanoisinkin sen hänelle. Sama suru, jos lapsi ei enää tunnustaisi uskoa, tai eroaisi heterosuhteesta tai menisi eriuskoisen kanssa naimisiin tms.

Uudesti syntyneet kristityt ne pitäisi lähettää jonnekin eheytysleirille. Tai synnyttää kolmannen kerran, mukana myös aivot sillä kertaa.

Hei! Vanhemmat eivät hylänneet minua, mutta kaksi todella pitkäaikaista ystävää kielsi pitämästä mitään yhteyttä. Ei kuulemma voineet enää lausua rukousta kanssani ja kaikkea muuta. Toiselle sanoin, että mulla on nyt rauha sydämessä kun olen hyväksynyt itseni ja Jumalankin kanssa välit selvät. Hän vastasi siihen, että olen erehtynyt ja rauha on saatanan antamaa... helvettiin olen menossa, koska Valitsin tämän tien (ihan kuin tätä voisi valita!)

Ennen tätä suuntautumisen lopullista julkistamista heidän kanssaan oli mukavaa. Joskin toinen puhui aika paljon Jeesuksesta. Mutta annoin hänen olla mikä on. Samaa en saanut kokea toisin päin.

Lisäksi olen saanut kuulla kaikenlaisia kommentteja laidasta laitaan, sukulaisilta, joiltain ystäviltä ja tutuilta.

Tuolta aiemmin joku sanoi rukoilevansa homon lapsensa puolesta (jos olisi sellainen), ettei joutuisi kadotukseen. Haluan kertoa, että Jumala ei luo mitään maanantaikappaleita vaan jokaisen omaksi itsekseen. Älä piinaa homoseksuaalia ihmistä vihjailuilla ettei kelpaa. Se on se oikea ja todellinen maanpäällinen helvetti, kun jatkuvasti tuntee olevansa epäkelpo. Kuitenkin Jumalalle kaikki ovat yhtä rakkaita.

T. Sen tien kulkenut

Jos minun lapseni olisi homoseksuaalinen, en minä häntä kieltäisi. Kyse ei ole minun ratkaisuistani vaan hänen. Jos se tie on hänelle oikea, silloi hänen on sitä kuljettava. Minun tehtäväni on rakastaa ja tukea lastani, niin kuin minun pitää rakastaa kaikkia lähimmäisiäni. Ihmisen ei pidä tuomita Jumalaa vastaan tehtyjä rikoksia, se on Jumalan tehtävä.

Ahdasmielinen ja kapeakatseinen hylkäisi lapsensa, mikä on häpeällistä. Sen sijaan avaramielinen sivistynyt uskovainen rakastaa lastaan edelleen, sillä eihän se lapsi siitä kummemmaksi muutu. Seksuaalinen suuntautuminen on vain yksi piirre muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos minun lapseni olisi homoseksuaalinen, en minä häntä kieltäisi. Kyse ei ole minun ratkaisuistani vaan hänen. Jos se tie on hänelle oikea, silloi hänen on sitä kuljettava. Minun tehtäväni on rakastaa ja tukea lastani, niin kuin minun pitää rakastaa kaikkia lähimmäisiäni. Ihmisen ei pidä tuomita Jumalaa vastaan tehtyjä rikoksia, se on Jumalan tehtävä.

Ei homous ole mikään "ratkaisu". 

Ihme tekopyhää hurskastelua täällä. Ollaan niin hyviä uskovaisia, kun ei tuomita ja hylätä. Miten tuollainen tulee edes mieleen, että hylkäisi?

Vierailija kirjoitti:

Nämä uudestisyntyneet ovat sitä mieltä, että eroavat kirkosta, jos joku pappi vihkii homopareja. Miten tällaiset fanaatikot kokevat, jos oma lapsi onkin homo? Pitääkö oma lapsi hylätä? t. lapsi

Sekoitat nyt tahallasi asioita. Vaikka tällaisen perheen lapsi alkaisinkin homoksi ja muuttaisi asumaan samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa, niin tämä pariskunta ei ole perhe eivätkä he voi asua keskenään avioliitossa. He olisivat asuinkumppaneita, ei sen enempää.

Toisaalta, uskovat varmasti osaavat kasvattaa lapsensa niin että nämä eivät ala homoilla ja onhan olemassa eheytysleirejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä uudestisyntyneet ovat sitä mieltä, että eroavat kirkosta, jos joku pappi vihkii homopareja. Miten tällaiset fanaatikot kokevat, jos oma lapsi onkin homo? Pitääkö oma lapsi hylätä? t. lapsi

Sekoitat nyt tahallasi asioita. Vaikka tällaisen perheen lapsi alkaisinkin homoksi ja muuttaisi asumaan samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa, niin tämä pariskunta ei ole perhe eivätkä he voi asua keskenään avioliitossa. He olisivat asuinkumppaneita, ei sen enempää.

Toisaalta, uskovat varmasti osaavat kasvattaa lapsensa niin että nämä eivät ala homoilla ja onhan olemassa eheytysleirejä.

Ja tälläistä ihmisiä vielä löytyy. Pelottavaa - heitä vaan se ensimmäinen kivi ja toinen ja kolmas ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun lapseni olisi homoseksuaalinen, en minä häntä kieltäisi. Kyse ei ole minun ratkaisuistani vaan hänen. Jos se tie on hänelle oikea, silloi hänen on sitä kuljettava. Minun tehtäväni on rakastaa ja tukea lastani, niin kuin minun pitää rakastaa kaikkia lähimmäisiäni. Ihmisen ei pidä tuomita Jumalaa vastaan tehtyjä rikoksia, se on Jumalan tehtävä.

Ei homous ole mikään "ratkaisu". 

Ihme tekopyhää hurskastelua täällä. Ollaan niin hyviä uskovaisia, kun ei tuomita ja hylätä. Miten tuollainen tulee edes mieleen, että hylkäisi?

Ymmärrätkö sinä tahallasi aina muutkin asiat väärin?

Tällä palstalla ensisijainen oletus on, että uskovainen ihminen hylkää lapsensa, jos lapsi osoittautuu homoksi. Tällainen ajatus aloituksessakin oli. Viesti oli vastaus siihen. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että miten jollekin - siis ateistille - tulee edes mieleen, että uskovainen äiti tai isä hylkäisi lapsensa homouden takia?

Kumppanin ja elämäntavan valinta on aina ratkaisu, myös heterolle. Hyväksyn vapaaehtoisen lapsettomuuden, hedelmöityshoidon, jopa abortin. Ne ovat ihmisten henkilökohtaisia valintoja ja ratkaisuja siinä missä kumppaninkin valinta.

Tietämässäni tapauksessa ei erään kaapista tulleen isä voinut olla vähempää kiinnostunut uskonasioista. Hän oli kuitenkin voihkinut, miten hän kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla, kun oma lapsi seurusteleekin saman sukupuolen ihmisen kanssa.

Ja toinen sukulainen - ei sen enempää kiinnostunut uskonasioista - oli suunnitellut testamenttaavansa omaisuutta tälle kaapista tulleelle, mutta olikin ilmoittanut, että eipä testamenttaakaan, ettei omaisuus mene vääriin käsiin (lue: tälle parisuhteen toiselle osapuolelle).

Uskovainen oli sitä mieltä, että asiat asioina ja ihmiset ihmisinä, joten hän ei nostanut asiasta meteliä.

Repikää siitä.

Ihminen, joka on uudestisyntynyt ylhäältä, Jumalan hengestä Jumalan lapseksi, ei hyväksy syntiä, mutta rakastaa syntisiä, jollaisia me kaikki olemme kukin omalla tavallamme. Uudestisyntynyt uskovainen on tehnyt parannuksen kaikista synneistään ja aina kehottaa muitakin ihmisiä elämään Jumalan tahdon mukaan – erityisesti lapsiaan. Uudestisyntynyt uskovainen ei elä synnissä, vaikka lankeemuksia voi tulla.

On ihmisiä, joilla on homoseksuaalisia attraktioita, mutta jotka eivät ojentaudu niiden mukaan. Siihen yrittäisin itse ohjata lastani, joka kertoisi ihastuneensa samaa sukupuolta olevaan.

____________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **