Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihastuksen kanssa olla vain ystävä?
Jos ajatellaan tilanteen olevan niin päin, että ensin ihastuu (heti kun tutustuu) ja sitten muodostaa ystävyyssuhteen
Kommentit (163)
Tietysti voi. Ja olenkin. Se ystävyys on kestänyt yli 10v. Enää en ole vuosiin ollut ihastunut häneen. Me olemme aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, se ei toimi. Usko kerrasta kun sanon, säästytte molemmat paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös silloin, kun molemmat ovat varattuja? Ap
Eikös tuo ole se helpoin tapa pysyä ystävinä. Molemmilla oma elämä ja suhde, mutta ystävyys toimii ja ystävyyttä maailmassa on aivan liian vähän. Ihastuminen on hetkellistä, ystävyys saattaa kestää läpi elämän. Punnitse siitä mikä on kannattavaa.
Joo minulla on just semmoinen tilanne. Koska olen varattu enkä halua rikkoa suhdettani, samoin hän, ei homma tule koskaan etenemään mihinkään. Me ollaan vain ystäviä ja työkavereita. Tiedän, että toisenlaisessa tilanteessa ihastuisin häneen varmasti ihan todella, nyt järki pidättelee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju taas paljastaa sen, mitä näiden ystävyyksien takana on. Ihastuminen. Joka on seksuaalista vetovoimaa. Joka ei kuulu ystävyyssuhteisiin. Eli ei, ihastuksensa kanssa ei voi olla pelkkä ystävä tai valehtelee itselleen. Ja jos on puoliso, niin myös hänelle. Mutta jos molempien puolisot hyväksyvät ohimenevät ihastukset ja niiden kanssa puljaamiset, niin sehän on teidän oma asia.
Miten puolisoaan voisi kieltää ihastumasta? Ei toisen tunteita voi kieltää tai sanella. Eikä omiaankaan kokonaan, toki siihen voi vaikuttaa miten tunteidensa kanssa toimii.
Vierailija kirjoitti:
Voi että haluaisinkin olla ystävä ihastukseni kanssa.
Mutta hän ei sitten taida haluta, ghostasi minut pikkuhiljalleen.Kuvittelin siis olevani hänen ystävä, tultiin tosi hyvin juttuun ja tuntui, että oltiin samalla aaltopituudella, tosi ihana ja huumorintajuinen tyyppi. Ihastuin vahingossa, yritin peittää sen, mutta ilmeisesti en onnistunut kovin hyvin.
Tämä tyyppi oli livenä tosi ystävällinen, avulias pyyteettä ja lisäksi tuli tosi lähelle, ihan iholle monesti, tuijotteli syvälle silmiin koiranpentuilmeillä jne, josta arvelin ihastuksen olevan ehkä molemminpuolista. Taisin kuitenkin luulla väärin. Molemmat ollaan naimisissa, joten mitään ei olisi tapahtunut tietenkään, eikä tapahtunutkaan. Ajattelin, ettei se ihastus mitään haittaa, koska saahan sitä ihmisistä tykätä.Mutta sitten kun ei enää olosuhteiden pakosta nähty, tämä tyyppi ei koskaan laita minulle viestiä, vastaa ns. pitkin hampain parilla sanalla minun viesteihin, jos ollenkaan. Laittoi kait minut facessa ignoreen, eikä enää tykkää/kommentoi mitään mihinkään/katso stroryjäni. Ei vastannut enää edes joulutervehdykseen. Ghostasi minut.
En tiedä mitä väärää tein. Aivan täysin erilainen kohtelu nyt, kuin mitä sillon kun nähtiin. Kuvittelin meitä ystäviksi, mutta vissiin olen niin yhdentekevä ja vastenmielinen, ettei minun kanssa halua olla missään tekemisissä. Pitäs kait unohtaa koko tyyppi, on vaan niin vaikea uskoa siitä, kun oli niin ihana ja tykkään silti. Haluaisin olla ystävä, mutta aika kylmää kyytiä nyt tämä on ollut. Kait pakko uskoa, että en vaan kelvannut ystäväksi. :(
Sällinä voin sanoa, että jos alkaa houkuttaa liikaa, mutta ei voi/saa koskea, on parempi vetäytyä niin kauas kuin pääsee ja niin vähälle vaikutukselle kuin voi. Koskee vähemmän, jos luopuu erikseen, joten ohjautuu itse muun pariin. Ohi se ei mene, mutta istuu arkeen helpommin olla ajattelematta. Tai jopa puoliksi häätää pois.
Sillä tavalla sitä itsepetoksella uskottelee itselleen paremmin päin.
Tai sitten se on loukkaantunut/mustasukkaistunut, joten sama lopputavoite. Out of sight, out of mind.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itselläni on kullia luikahtanut melko pian sinne joten ei voi.
Aikoinaan olin aloittanut säätämisen nykyisen kumppanini kanssa ja tutustuin samoihin aikoihin erääseen toiseen mieshenkilöön.
Päädyin yhteen tämän nykyisen kumppanini kanssa mutta ollaan vielä ystäviä sen toisenkin kanssa, hyvin samanhenkisiä kun ollaan ja viihdytään toistemme seurassa. (Miehelleni meidän ystävyys on ok, tapaamme yleensä kahvilassa ihan päiväsaikaan).
Välillä on ollut rivien välistä luettavissa, että tämä toinen vähän kaipailee menneitä aikoja, mutta meidän välillä ei enää ole mitään jännitettä eikä meistä pariksi olisi. Eli mielestäni ihastuksen kanssa pystyy olemaan ystäväkin, meillä kyllä tarvittiin hengähdystauko yhteydenpidosta silloin kun ihastumisen tunteet oli tuoreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla ystävä. Mutta sitä ei voi mitenkään tietää etukäteen. Täysin tapauskohtaista.
Kaikki parhaat ystäväni ovat niitä, joiden kanssa on ollut vähintäänkin ihastumista ja ainakin hiukan fyysistä läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ehkä 7-10 vuotta itseäni nuorempi työkaveri, johon olen vähän ihastunut. Tulemme toimeen tosi hyvin ja meillä on hyviä keskusteluja, mutta ikäeron vuoksi en oikein odota sen enempää. Itselläni on työpaikan vaihtaminen suunnitelmissa joskus lähitulevaisuudessa, ja mietin, voisinko saada hänestä ihan vaan ystävän, jota voisi nähdä sittenkin, kun emme enää ole samassa työpaikassa. Olemme sinkkuja molemmat, ja luulen, että kummankin osalta sinkkuus voi jatkua pitkäänkin.
Voi ja ei.
Itsellä ollut 17v avioliiton aikana kolme isompaa ihastusta jotka kaikki olleet myös ystäviä. Ensimmäinen näistä molemminpuoleinen ihastus ja vielä aikana jolloin oma mieheni asui väliaikaisesti aivan eri maassa. Näimme usein mutta pysyimme fyysisesti toisistamme aina asiallisen välimatkan päässä. Lopulta mieheni muutti takaisin ja vietimme usein aikaa myös kolmistaan. Ihastusta kesti pitkään, mutta laimeni ystävyyden syvetessä. Lopulta tämä ihastukseni kohde löysi naisen johon rakastui, ja lopulta muutto tämän naisen perässä ulkomaille. Yhä toisinaan kirjoittelemme ja ajattelen häntä lämmöllä.
Toinen tapaus oli vastaava, tosin miehen osalta ei ollut ihastusta minun suuntaani eli sinällään paljon helpompi. Hänet myös tutustutin mieheeni ja ihastus on vuosikausia sitten jo kaikonnut. Oikeastaan siihen lähti kun selvisi että ihastus oli vain yksipuoleista. Edelleen näemme toisinaan ja hän myös minulle yhä tärkeä ihminen.
Nyt onkin sitten kolmas meneillään. Kestänyt on-off jo todella monta vuotta. Satojen kilometrien välimatkan vuoksi emme näe usein, ja välillä on mennyt useampikin vuosi niin että emme ole nähneet. Vaan aina välillä viestittelemme ja tavatessamme kuukausien tai vuosienkin jälkeen se ihastus vyöryy takaisin voimalla. En tiedä tuleeko tästä milloinkaan ystävyyttä, ja parempi varmasti olisi olla enää näkemättä lainkaan. Tai sitten tutustuttaa hänet mieheeni! 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttökaverin vanhin veli ( 32v) on ihastunut minuun.
Tavattiin mun kaverin kotona, ja siitä se lähti.
Hän pyysi minua treffeille, ja muutamia kertoja olemme käyneetkin. Hän sanoi ihastuneensa minuun.
Olen miestä 9vuotta nuorempi, ei se mua häiritse, mutta olen epävarma tunteistani häneen.
Ehdotin että jatkamme ainakin aluksi kaveri pohjalta.
Nyt olemme , tai minä ainakin olen, ollut "vain" ystävä.
Joskus hän ottaa mua kädestä tai halaa kevyesti...
Haluan vielä miettiä miten etenemme.
Olen nyt Keski-Suomessa joululomalla 2 viikkoa vanhempieni luona.
Olemme viestitelleet ja hän on soitellutkin.
Kunhan nähdään, katson mitä tunnen parin viikon eron jälkeen.
Me ollaan ihastuneita toisiimme erään ex-työkaverini kanssa.
En halua mitään vakavaa, tuskin hänkään, molemmat ollaan varattuja.
Mutta fyysinen veto on kyllä sellaista luokkaa, että voidaan olla kavereita kunhan ei olla kovin humalassa eikä tavata kahdestaan.
Että ehkä voi olla, mutta tietyin rajoituksin ainakin tässä tapauksessa. Toisillemme ollaan myönnetty että vetovoimaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju ollut erittäin valaiseva.
Naiset siis helposti jatkavat ystävyyttä isompienkin ihastusten kanssa, myös varattuina ja sillä riskillä että joskus jotakin tapahtuisikin, mutta pääasiallisesti luottaen itsekuriinsa. Miehet taas nähtävästi mieluummin laittavat täysin jarrut pohjaan, koska eivät luota laisinkaan että homma tilanteen ollessa otollinen pysyisi hanskassa. Eli mielummin minimoivat kaikki riskit koska eivät luota kykyynsä hillitä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Juuri nyt olen siinä tilanteessa. Tutustuin mieheen syksyllä, ihastuin. Hän alkoi seurustella toisen kanssa ja minä ja hän ollaan kavereita. Ihana, komea mies ja hauskat läpät :) Meillä on itseasiassa enemmän yhteistä, kuin miehellä ja tämän tyttöystävällä, mikä on sinänsä outoa... Muutta, kivan kaverin sain, se riittäköön. For now... >:D
Ääh, vähän noloa. Mitäpä luulet, oliskos pikkiriikkisen subjektiivinen näkökulma tähän asiaan... (Moni tiki myös rakastuu ei-samikseen itseensä nähden.)
Ja siinä sinä nyt sitten odottelet, että mies eroaisi ja ymmärtäisi, että tehän te olette yhteen luotuja! voi ällö blääh. Oot tietty tuon naisenkin kaveri ja esität mukavaa ja oot kuitenkin niin valmiina puukottamaan selkään jos tilaisuus tulisi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju ollut erittäin valaiseva.
Naiset siis helposti jatkavat ystävyyttä isompienkin ihastusten kanssa, myös varattuina ja sillä riskillä että joskus jotakin tapahtuisikin, mutta pääasiallisesti luottaen itsekuriinsa. Miehet taas nähtävästi mieluummin laittavat täysin jarrut pohjaan, koska eivät luota laisinkaan että homma tilanteen ollessa otollinen pysyisi hanskassa. Eli mielummin minimoivat kaikki riskit koska eivät luota kykyynsä hillitä itseään.
Muuten joo, paitsi että osa heistäkin sitten sortuu. Mutta vain jonkun kanssa johon ei ole tunteita vaan on puhtaasti fyysinen yhden illan juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Juuri nyt olen siinä tilanteessa. Tutustuin mieheen syksyllä, ihastuin. Hän alkoi seurustella toisen kanssa ja minä ja hän ollaan kavereita. Ihana, komea mies ja hauskat läpät :) Meillä on itseasiassa enemmän yhteistä, kuin miehellä ja tämän tyttöystävällä, mikä on sinänsä outoa... Muutta, kivan kaverin sain, se riittäköön. For now... >:D
Ääh, vähän noloa. Mitäpä luulet, oliskos pikkiriikkisen subjektiivinen näkökulma tähän asiaan... (Moni tiki myös rakastuu ei-samikseen itseensä nähden.)
Ja siinä sinä nyt sitten odottelet, että mies eroaisi ja ymmärtäisi, että tehän te olette yhteen luotuja! voi ällö blääh. Oot tietty tuon naisenkin kaveri ja esität mukavaa ja oot kuitenkin niin valmiina puukottamaan selkään jos tilaisuus tulisi?
Pitäisikö olla sille naiselle inhottava ja ilkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että haluaisinkin olla ystävä ihastukseni kanssa.
Mutta hän ei sitten taida haluta, ghostasi minut pikkuhiljalleen.Kuvittelin siis olevani hänen ystävä, tultiin tosi hyvin juttuun ja tuntui, että oltiin samalla aaltopituudella, tosi ihana ja huumorintajuinen tyyppi. Ihastuin vahingossa, yritin peittää sen, mutta ilmeisesti en onnistunut kovin hyvin.
Tämä tyyppi oli livenä tosi ystävällinen, avulias pyyteettä ja lisäksi tuli tosi lähelle, ihan iholle monesti, tuijotteli syvälle silmiin koiranpentuilmeillä jne, josta arvelin ihastuksen olevan ehkä molemminpuolista. Taisin kuitenkin luulla väärin. Molemmat ollaan naimisissa, joten mitään ei olisi tapahtunut tietenkään, eikä tapahtunutkaan. Ajattelin, ettei se ihastus mitään haittaa, koska saahan sitä ihmisistä tykätä.Mutta sitten kun ei enää olosuhteiden pakosta nähty, tämä tyyppi ei koskaan laita minulle viestiä, vastaa ns. pitkin hampain parilla sanalla minun viesteihin, jos ollenkaan. Laittoi kait minut facessa ignoreen, eikä enää tykkää/kommentoi mitään mihinkään/katso stroryjäni. Ei vastannut enää edes joulutervehdykseen. Ghostasi minut.
En tiedä mitä väärää tein. Aivan täysin erilainen kohtelu nyt, kuin mitä sillon kun nähtiin. Kuvittelin meitä ystäviksi, mutta vissiin olen niin yhdentekevä ja vastenmielinen, ettei minun kanssa halua olla missään tekemisissä. Pitäs kait unohtaa koko tyyppi, on vaan niin vaikea uskoa siitä, kun oli niin ihana ja tykkään silti. Haluaisin olla ystävä, mutta aika kylmää kyytiä nyt tämä on ollut. Kait pakko uskoa, että en vaan kelvannut ystäväksi. :(
Miksi alapeukut?
No ensinnäkin voi hyvinkin olla, että se toinenkin oli myös ihastunut ja siksi juuri halusi ehkä ottaa sinuun etäisyyden. Koska kuten kerroit, olettehan molemmat naimisissa.
Voi ehkä olla myös, että tällä toisella oli tarve kokeilla vetovoimaansa, ja olit vähän niinkuin leikkikalu siihen? Se mitä kerroit hänen käytöksestään voisi viitata myös tähän. Enpä usko että sinussa oli mitään vikaa sinällään, että se olisi ollut syynä yhteydenpidon katkaisemiseen.
(Minulla oli kerran tällainen "ystävä" jonkin aikaa. Meillä oli jotakin kemiaa ja vähän ihastusta ilmassa, vietettiin yhdessä aikaa ja hän katseli niillä koiranpentusimillään :D Mutta sitten selvisi, että hän oli suhteessa - minä sinkku - ja olin hänelle jokin "houkutus" tms. ja vähän leikitteli kanssani vain. Kun otin puheeksi vähän suorempaan tilanteen, niin katkaisi yhteydenpidon.)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju taas paljastaa sen, mitä näiden ystävyyksien takana on. Ihastuminen. Joka on seksuaalista vetovoimaa. Joka ei kuulu ystävyyssuhteisiin. Eli ei, ihastuksensa kanssa ei voi olla pelkkä ystävä tai valehtelee itselleen. Ja jos on puoliso, niin myös hänelle. Mutta jos molempien puolisot hyväksyvät ohimenevät ihastukset ja niiden kanssa puljaamiset, niin sehän on teidän oma asia.
Minkä "näiden ystävyyksien"? Tietenkin, kun ketjun aihe on se, voiko olla ystävä kun on myös ihastunut, niin puhutaan sellaisista ystävyyksistä, missä sitä ihastumista on! Sitten on tietenkin myös sellaisia ystävyyksiä, miesten ja naisten välisiä, missä ei sitä ihastumista ole. Kaikkien ystävyyksien takana ei tietenkään ihastumisia tai voimakkaampia tunteita ole, jos sitä kenties mustasukkaisena ajattelet, vai tulkitsinko viestisi virheellisesti?
Ehkä nainen voi olla näin pikkutyttömäisesti ihastunut, mutta miehellä kyllä etumus usein pullottelee ihastuksissaan.