Voiko ihastuksen kanssa olla vain ystävä?

Kyllä voi, varauksella.

Jos ihastuminen on yksipuolista, "ihan vaan ystävänä" voidaan olla, vaatii vain todella kovaa itsekuria kiusallisten tilanteiden välttämiseksi.

Mikäli puolestaan ihastuminen on molemminpuoleista, ei se homma tule jäämään ystävyysasteelle.

Eikä tietenkään ole mitään takuita, että siitä mihinkään vakavampaakaan etenisi, helposti käy niin ettei ei olla enää ystäviä(kään).  Tai sitten siinä on elämäsi puoliso, mistäs sitä tietää.

Ja tietenkin, väännetään lopuksi vielä rautalangasta: 

Jos toinen on ihastunut ja toinen ei, ystävyyssuhde voi toimia, mikäli se "ei-ihastunut" ei koe tilannetta kiusalliseksi ja se ihastunut osapuoli osaa pitää itsensä kurissa, niin ettei niitä kiusallisia tilanteita tule jatkossakaan.

Ja vaikka molemmat olisivat ihastuneita, saattaa silti toinen (tai miksei molemmat) jarrutella ja pidättäytyä kaverisuhteestakin hyvästä syystä, esimerkiksi siksi että on jo parisuhteessa...

Että voi, voi ja ei voi. Eihän tuollaiseen kysymykseen mitään yksiselitteistä vastausta ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Itsensä kiusaamista.

Varsinkin jos tunne on yksipuolinen.

Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata ihmissuhteisiin joissa itse antaa enemmän kuin saa.

Miksi pitää antaa enemmän kun saa, eihän tässä ole nyt rakkaudesta kysymys, ja ihastumisia tulee ja menee. Tämä henkilöhän tuntee mitä parahimmin olevansa elossa!

Mikäli olet ihastunut ihmiseen, mutta hän ei ole sinuun, kannat ihmissuhteeseen ihan automaattisesti enemmän energiaa kuin saat itse takaisin.

Näin se vaan menee.

Mikäli ihastumisen tunne ei hellitä, kuten joskus käy, on jokainen sekuntti hukkaan heitettyä.

Ihastunut ihminen monesti mieltää tilanteen jotenkin palkitsevana ja kutkuttavana, mutta todellisuudessa tuossa vaan haaskaa energiaansa ihmiseen, joka ei koskaan samalla intensiteetillä tule tuohon tunteeseen vastaamaan.

Voi. Mutta helvetin vaikeaa se on. Kokeiltu juttu

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Itsensä kiusaamista.

Varsinkin jos tunne on yksipuolinen.

Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata ihmissuhteisiin joissa itse antaa enemmän kuin saa.

Miksi pitää antaa enemmän kun saa, eihän tässä ole nyt rakkaudesta kysymys, ja ihastumisia tulee ja menee. Tämä henkilöhän tuntee mitä parahimmin olevansa elossa!

Mikäli olet ihastunut ihmiseen, mutta hän ei ole sinuun, kannat ihmissuhteeseen ihan automaattisesti enemmän energiaa kuin saat itse takaisin.

Näin se vaan menee.

Mikäli ihastumisen tunne ei hellitä, kuten joskus käy, on jokainen sekuntti hukkaan heitettyä.

Ihastunut ihminen monesti mieltää tilanteen jotenkin palkitsevana ja kutkuttavana, mutta todellisuudessa tuossa vaan haaskaa energiaansa ihmiseen, joka ei koskaan samalla intensiteetillä tule tuohon tunteeseen vastaamaan.

No mitä sitten jos kannan enemmän energiaa, koska se energia on peräisin tuosta suhteesta? Jos asia taas vaivaa, niin sitten on syytä keskustella. Minä olen ihastunut joskus ystävääni ja kun tunnen hänen edelliset parisuhteensa, en sellaista hänen kanssaan todellakaan halunnut. Ei ole yleispätevää vastausta, koska joskus ihastus syttyy ihan myöhemminkin eikä sen vuoksi kannata hyvää kaverisuhdetta pilata.

Aika huonosti on sulla asiat, jos pitää ystäviin ihastuu. Ei kukaan haluu olla tollasen ystävä, kun heti pitäs olla jotain enemmän. Yök.

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Itsensä kiusaamista.

Varsinkin jos tunne on yksipuolinen.

Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata ihmissuhteisiin joissa itse antaa enemmän kuin saa.

Miksi pitää antaa enemmän kun saa, eihän tässä ole nyt rakkaudesta kysymys, ja ihastumisia tulee ja menee. Tämä henkilöhän tuntee mitä parahimmin olevansa elossa!

Mikäli olet ihastunut ihmiseen, mutta hän ei ole sinuun, kannat ihmissuhteeseen ihan automaattisesti enemmän energiaa kuin saat itse takaisin.

Näin se vaan menee.

Mikäli ihastumisen tunne ei hellitä, kuten joskus käy, on jokainen sekuntti hukkaan heitettyä.

Ihastunut ihminen monesti mieltää tilanteen jotenkin palkitsevana ja kutkuttavana, mutta todellisuudessa tuossa vaan haaskaa energiaansa ihmiseen, joka ei koskaan samalla intensiteetillä tule tuohon tunteeseen vastaamaan.

No mitä sitten jos kannan enemmän energiaa, koska se energia on peräisin tuosta suhteesta? Jos asia taas vaivaa, niin sitten on syytä keskustella. Minä olen ihastunut joskus ystävääni ja kun tunnen hänen edelliset parisuhteensa, en sellaista hänen kanssaan todellakaan halunnut. Ei ole yleispätevää vastausta, koska joskus ihastus syttyy ihan myöhemminkin eikä sen vuoksi kannata hyvää kaverisuhdetta pilata.

Ei yleispätevää vastausta ole, siinä olet ihan oikeassa.

Jos olisi, ei tällaista keskustelua edes tarvittaisi, riittäisi vain yksi, yksisanainen kyllä tai ei vastaus, ja case closed.

Uskon kyllä että Ap haki avauksellaan juuri tällaista laajemmalla skaalalla tapahtuvaa asian pohdiskelua, useamman eri ihmisen mielipidettä, kokemuksia ja vertaistukitarinoita.

Tuo mainitsemasi ’se energia on peräisin tuosta suhteesta’ on juurikin se harha, jolla ihminen perustelee itselleen roikkumisen tällaisessa suhteessa.

Todellisuus, johon jossakin kohtaa suurin osa havahtuu, on se tuskallinen havainto, että suhde ei ole energian lähde, vaan pohjaton kaivo.

Molemminpuolisessa ihastjmisessa on vaara, että se muuttuu rakkaudeksi, jos sitä ruokkii. Siinä tilanteessa tahoillaan varatut ovat lirissä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä kommentoi se toinen (vai kolmas?) osapuoli, eli puoliso. Ei ole ihanaa, kun mies ihastuu toiseen. Ei vissiin mennyt varsinaiseksi pettämiseksi, mies kertoi asiasta aika nopeasti. Kuitenkin haluaisi säilyttää "ystävyyden" tähän naiseen. Kummasti siihen ystävyyteen kuuluu nuo pitkät halaukset ja muu jauhamanne paska. Inhottavaa, että edes yritätte väittää tuon olevan jotain muuta kuin sen ihastuksen ruokkimista. Menetin tämän selkkauksen myötä kunnioituksen omaan puolisooni ja tämä pitkä suhde luultavasti kaatuu nimenomaan tähän uuteen huippuihanaan ystävyyteen.

Niin, mun oma kokemus on pitkälti se että vaikka mies olisi varattu mutta jos hänellä että tällä toisella naisella on tunteita toisiaan kohtaan niin mies on hyvin usein valmis pettämään tilaisuuden tullen tai ainakin venyttämään rajoja tämän naisen takia.

Näin sinkkuna on usein huomannut asian työpaikoissa ja harrastuksissa kun luonnostaan tulee heitettyä viatonta flirttiä kiinnostaville miehille niin eipä Ukkomiehiä tunnu se sormus hidastavan. Flirttaillahan aina voi mutta jos ruvetaan sanoista tekoihin niin siihen en lähde mukaan ja lähes poikkeuksetta nämä miehet ovat olleet valmiita siihen. Joten en itsekään luottaisi että mies pysyisi kaidalla polulla uuden ystävänsä kanssa johon hällä on tunteita. Nainen voikin pystyä ihastuksen jättämään ystäväksi tai kynnys pettämiseen on suurempi kun eivät ole niin halujensa vietävänä mutta miehillä tosiaan se ei paljoa vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä kommentoi se toinen (vai kolmas?) osapuoli, eli puoliso. Ei ole ihanaa, kun mies ihastuu toiseen. Ei vissiin mennyt varsinaiseksi pettämiseksi, mies kertoi asiasta aika nopeasti. Kuitenkin haluaisi säilyttää "ystävyyden" tähän naiseen. Kummasti siihen ystävyyteen kuuluu nuo pitkät halaukset ja muu jauhamanne paska. Inhottavaa, että edes yritätte väittää tuon olevan jotain muuta kuin sen ihastuksen ruokkimista. Menetin tämän selkkauksen myötä kunnioituksen omaan puolisooni ja tämä pitkä suhde luultavasti kaatuu nimenomaan tähän uuteen huippuihanaan ystävyyteen.

Niin, mun oma kokemus on pitkälti se että vaikka mies olisi varattu mutta jos hänellä että tällä toisella naisella on tunteita toisiaan kohtaan niin mies on hyvin usein valmis pettämään tilaisuuden tullen tai ainakin venyttämään rajoja tämän naisen takia.

Näin sinkkuna on usein huomannut asian työpaikoissa ja harrastuksissa kun luonnostaan tulee heitettyä viatonta flirttiä kiinnostaville miehille niin eipä Ukkomiehiä tunnu se sormus hidastavan. Flirttaillahan aina voi mutta jos ruvetaan sanoista tekoihin niin siihen en lähde mukaan ja lähes poikkeuksetta nämä miehet ovat olleet valmiita siihen. Joten en itsekään luottaisi että mies pysyisi kaidalla polulla uuden ystävänsä kanssa johon hällä on tunteita. Nainen voikin pystyä ihastuksen jättämään ystäväksi tai kynnys pettämiseen on suurempi kun eivät ole niin halujensa vietävänä mutta miehillä tosiaan se ei paljoa vaadi.

Komppaan tätä teoriaa.

Tuosta analyysistä löydän kyllä itseni, vaikka se hiukan kirveleekin tunnustaa :-|

Tästä syystä katkaisin yhden ystävyyssuhteeni erääseen naiseen, kun huomasin että aletaan olla hiukan liian lähellä reunaa.

En halunnut aiheuttaa mitään ylimääräisiä jännitteitä hänen ja miehensä välille.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Juuri nyt olen siinä tilanteessa. Tutustuin mieheen syksyllä, ihastuin. Hän alkoi seurustella toisen kanssa ja minä ja hän ollaan kavereita. Ihana, komea mies ja hauskat läpät :) Meillä on itseasiassa enemmän yhteistä, kuin miehellä ja tämän tyttöystävällä, mikä on sinänsä outoa... Muutta, kivan kaverin sain, se riittäköön. For now... >:D

Niin just. Juuri tämän vuoksi ei voi olla vain ystävä. Jompi kumpi toivoo silti takaraivossaan että siitä tulisi vielä jotain. Ja arvostelee toisen seurustelukumppaneita. Ja seurustelukumppani joutuu olemaan koko ajan varuillaan että kestääkö suhde sittenkään kun harakoita roikkuu miehessä ystävinä. En myöskään ymmärrä harakan näkökulmasta, itse vertaat kaikkia muita miehiä tähän ystävääsi, eli lopulta rajoitat omaa elämääsi ja haaskaat aikaa, rajoitat sen sopivan kumppanin löytymistä itsellesi.

No ainakaan itse en kykene. Pari kertaa olen ollut tilanteessa, jossa ihastukseni kohde ei ole halunnut alkaa suhteeseen ja on sovittu, että jatketaan ystävinä.

Joka kerran jälkeen kun on sitten tavattu, niin sydäntä raastaa. Pelkkä yksi viesti tältä ihmiseltä saa sydämen pauhaamaan. Joka kerta sitä toivoo jatkuvasti, että ”mitä sittenkin jos”. Äärimmäisen pahalle tuntuu, jos ihastus sitten kertoo vaikka käyneensä treffeillä.

Ei vain pysty. Aivan liian hajottavaa. Sitten jos ihastuminen menee ohi ja vaikka vuosien päästä törmää jossain, niin asia on eri. En ehkä siltikään lähtisi mitään yli-ystävyyssuhdetta rakentamaan. Pelkona on että mitä jos tunteet palaavat.

No mä ainakin olen ihastukseni kanssa ystävä. Molemmat ollaan varattuja. Minulla tunteita ystävääni kohtaan, hänen puolella vain ystävyyttä. Mitä sitten? Tiedän, ettei mitään tule tapahtumaan koskaan, ja rakastan omaa miestäni. Silti vatsan pohjassa kutkuttaa, kun näen ystävääni. Ihastus ehkä menee ohi, ehkä ei, mutta haluan joka tapauksessa säilyttää ystävyyden, koska hän on hyväsydäminen ihminen ja positiivinen ja mahtava tyyppi. Ja todellakin tunnen saavani enemmän kuin antavani.

Vierailija kirjoitti:

Voi että haluaisinkin olla ystävä ihastukseni kanssa.

Mutta hän ei sitten taida haluta, ghostasi minut pikkuhiljalleen.

Kuvittelin siis olevani hänen ystävä, tultiin tosi hyvin juttuun ja tuntui, että oltiin samalla aaltopituudella, tosi ihana ja huumorintajuinen tyyppi. Ihastuin vahingossa, yritin peittää sen, mutta ilmeisesti en onnistunut kovin hyvin. 

Tämä tyyppi oli livenä tosi ystävällinen, avulias pyyteettä ja lisäksi tuli tosi lähelle, ihan iholle monesti, tuijotteli syvälle silmiin koiranpentuilmeillä jne, josta arvelin ihastuksen olevan ehkä molemminpuolista. Taisin kuitenkin luulla väärin. Molemmat ollaan naimisissa, joten mitään ei olisi tapahtunut tietenkään, eikä tapahtunutkaan. Ajattelin, ettei se ihastus mitään haittaa, koska saahan sitä ihmisistä tykätä. 

Mutta sitten kun ei enää olosuhteiden pakosta nähty, tämä tyyppi ei koskaan laita minulle viestiä, vastaa ns. pitkin hampain parilla sanalla minun viesteihin, jos ollenkaan. Laittoi kait minut facessa ignoreen, eikä enää tykkää/kommentoi mitään mihinkään/katso stroryjäni. Ei vastannut enää edes joulutervehdykseen. Ghostasi minut.

En tiedä mitä väärää tein. Aivan täysin erilainen kohtelu nyt, kuin mitä sillon kun nähtiin. Kuvittelin meitä ystäviksi, mutta vissiin olen niin yhdentekevä ja vastenmielinen, ettei minun kanssa halua olla missään tekemisissä. Pitäs kait unohtaa koko tyyppi, on vaan niin vaikea uskoa siitä, kun oli niin ihana ja tykkään silti. Haluaisin olla ystävä, mutta aika kylmää kyytiä nyt tämä on ollut. Kait pakko uskoa, että en vaan kelvannut ystäväksi. :( 

Miksi alapeukut? 

 

Pakko olla kun ihastus ei antanut muuta vaihtoehtoja. Vaikeaa on ja toivon hänen muuttavan mieltään.

Mä arvaan: Kaikki naiset vastaa, että kyllä, voi olla ihastunut ja silti vain ystäviä. Ja miehet sanoo, että ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Mä arvaan: Kaikki naiset vastaa, että kyllä, voi olla ihastunut ja silti vain ystäviä. Ja miehet sanoo, että ei voi.

Haistan pienen sarkasmin kirjoituksessasi ;)

Mutta tuo väite voi olla ihan tottakin.

Muistakaa, että rakkautta voi olla montaa erilaista. Kreikassa on neljä eri sanaa jotka kuvaa erilaista rakkautta. Ei ihastumisen tarvitse johtaa siihen seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaan sillä voi ruokkia ystävyyttä ja saada yhteisiä kokemuksia puhaltaessa muuten yhteen hiileen niinkuin sisarusten kanssa. Molempien erilaiset odotukset on hyvä kommunikoida ajoissa, niin ei synny vääriä odotuksia.

Voi olla... Ihastus laimenee ajan myötä kun sille ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei, jos tykkää paneskella ystäviään.

Panetko sinä vihamiesten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei, jos tykkää paneskella ystäviään.

Panetko sinä vihamiesten kanssa?

Useinkaan vihitty on vihattu.