Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?
21.12.2016 |
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?
Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?
Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.
Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.
Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.
Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.
Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).
Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.
Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.
Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.
Jos on traumoja, mistä siis en ole lainkaan tietoinen saatika itse ollut aiheuttamassa, niin niihin auttaisi traumaterapia. Olenkin ehdottanut haluttomalle terapiaa, mutta sehän ei tietenkään kelpaa. Itse olen kyllä hakenut ja saanut keskusteluapua itselleni muiden muassa juuri parisuhdeongelmiin, enkä näe siinä mitään hävettävää. Fyysisestä terveydestä (puolison) en osaa sanoa, kun lääkärillekään ei tietenkään sitten voida mennä, sitäkin olen ehdottanut. En ota kantaa omaan terveyteen ja helpolla pääsemiseen, riippuu näkökulmasta. Narsistiksi syytteleminen on kuitenkin aika paksua. Ei, minua ei tarvitse haluta koko ajan, mutta käyhän se kieltämättä itsetunnon päälle, kun kertojen välit olivat kuukausia silloinkin, kun seksiä vielä oli. Alan tässä jo miettimään, voitko ylipäätään tuntea ketään puolisoni kaltaista, kun ei sitä omat kaveritkaan kiinnosta.
Ja ei, en vonkaa, mutta aloitteita aikanaan tein, kun puoliso pyysi, että olisin aloitteellinen, turhaanhan minä niitä tein. Nyt on yli kaksi vuotta mennyt kokonaan ilman. Suhteellisen lyhyt aika mielestäsi? Ja ennenkuin tulet syyttelemään raivareista, mykkäkoulusta ja kiristyksestä, niin ei tarvitse, nämäkin asiat meillä tekee se haluton puoliso.
Meillä haluton ei myöskään halua nähdä ystäviään ja raivareita sekä kiristämistä tapahtuu lähes päivittäin. Jos ehdotan terapiaa pidän häntä kuulema hulluna. Jos ehdotan lääkärillä käyntiä, olen ahdisteleva paska. Kun puhun, aiheutan ahdistusta kun en puhu kysellään miksi olen hiljaa. Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä, se on ihan paskaa ja kysellään miksi mitään pitäisi tehdä yhdessä kun harrastaa voi yksinäänkin. Jos lähtee yksinään harrastuksiin, maristaan etten ole seurana. Kun kyseenalaistan em. asiat saan vastaukseksi vain, "no lähe sit meneen jos en kerta kelpaa".
Olipas harvinaisen hyvä kuvaus. Melkein luulisi, että ollaan sama ihmisen kanssa naimisissa, paitsi ettei se käy missään. Ja "lähe sit meneen" sisältää meillä uhkailuja lasten huoltajuusasioilla, mutta enhän mä niitä voi keskenään sen kanssa asumaan jättää.
Tästä keskusteluketjusta rohkaistuneena kysyin puolisoltani ymmärtääkö hän omaa parastaan, kun tuntuu ja näyttää siltä ettei ymmärrä ja pitääkö minun päättää mikä hänelle on parasta jos ei itse ymmärrä tai halua tehdä millekään mitään? Sanoin ettei ole mitään järkeä haaskata elämäänsä väärän ihmisen seurassa kun voi saada paremman. Väitti kaikkeen näistä vastaan, totesi että hyvin menee ja häipyi nettiin. No sain ottaa päiväunet ilman, että tultiin kysymään mikä mua vaivaa.
En tunnista tuota pakoilua ja jatkuvaa kieltämistä narsismiksi mitä tarjotaan kaikkialla diaknoosiksi, mutta kummallista haluttomuutta tuo on.
On kummallista, on. Meilläkin kysyttäessä kaikki hyvin, eikä haluta muutosta, mutta muulloin valitetaan vähän kaikesta. Meillä on myös suuruufantasioita ja oikeutuksentuntemuksia, joten jossain määrin se narsismikin voisi sopia, mutta onhan sitä muitakin häiriöitä siellä B-ryhmässäkin. Keskustellessa ei olla yhtään samalla kartalla ja narratiivia pukkaa, ei haittaa yhtään menoa, vaikka puhuisi itsensä kanssa ristiin. Tämän takia menee puhumalla asiat vaan pahempaan solmuun, että eipä saada tästä seksiasiastakaan puhuttua.
Sama juttu, esim. lähetetyt viestit saattaa olla täydessä ristiriidassa kuukauden päästä, jos sitä erehtyy ääneen ihmettelemään ja näyttää viestiä saa vastaukseksi "kai sitä saa mieltään muuttaa". Joo saa jos kyse on iltapalasta, mutta jos koko avioliitto on pelkkää paskaa ja minä pilannut toisen elämän ja seuraavana päivänä en olekaan ja olenkin paras ihminen maailmassa eikä eroa halua, saati puhua kuitenkaan mikä ahdistaa, niin alkaa vähitellen vaan vituttaan ja sitten taas ihmetellään mikä mua vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa olla haluton. Ei muakaan viimeviikolla haluttanut mutta nyt tekee mieli todella paljon!
Kyse onkin siitä miten kauan se haluttomuus kestää - onko vain satunnaista "väsymystä", "kiirettä", "flunssaa" tms vai onko kyseessä jatkuva ilmiö.
Kuka tahansa ymmärtää ja hyväksyy sen että voi mennä pari viikkoa tai kuukausi vähän rauhallisemmin em syistä mutta jos venyy kuukausiin ja vuosiin ilman näkyvää syytä - sitä en itse hyväksy enkä ymmärrä. Mulla ja mun miehellä on parisuhde ei kämppissuhde.
Se että meillä rakastellaan viikoittain (vähintään!) ei todellakaan saa mua tuntemaan itseäni "mälliämpäriksi" mitä joku mainitsi. Siis hetkinen - mun suuri rakkauteni haluaa rakastella mun kanssani ja mä kutsuisin häntä pussien tyhjentäjäksi, naista reikänä pitäväksi itsekkääksi vonkaavaksi lääppijäksi??
En vaan ymmärrä teidän ajatusmaailmaa. Mulle ainakin oman rakkaan kosketus - oli se sitten neutraali halaus vaikka ruokaa laittaessa tai lievästi vihjaileva sipaisu pakaroista kun tulen suihkusta - on aina yhtä ihana. Hän haluaa ja rakastaa minua vielä näin yli 20v jälkeenkin! Ehkä mulla vain on tavallista ihanampi mies ja miehelläni tavallista halukkaampi ja virittyneempi vaimo.... Onneksi!!
Tälle olisin halunnut antaa monta yläpeukkua! Seksi rakkaan kumppanin kanssa on ihanaa. Toivoisin, että omakin mies useammin näyttäisi haluavansa minua. Satunnainen haluttomuus ok. Mutta pidempään kestänyt saa haluavan osapuolen tuntemaan itsensä epäviehättäväksi ja - haluttavaksi. Tuntuu ettei kumppani ole enää niin rakastunut, vaan kyllästynyt minuun. Varsinkin, jos haluttomuuden syistä tai tilanteen ratkaisusta ei haluta puhua. Eivätkö haluttomat tajua, että tällainen oikeasti satuttaa? :(
Vierailija kirjoitti:
Olen itse varmaan tällainen haluton puoliso. Seksiä kerran viikossa, joskus usemmin ja joskus harvemmin. Välillä saattaa mennä kolmekin viikkoa ilman, jos on kiirettä ja huolia.
Se mikä itseäni ärsyttää tässä seksiasiassa, on juuri se VELVOLLISUUDEN TUNNE. Olen velvollinen antamaan miehelleni seksiä, koska hän haluaa yhdyntää. Todella epäkiihottavaa. Meillä on parhaimmillaan erittäin hyvää seksiä, mutta tykkään myös itsetyydytyksestä. Koska seksihaluni eivät kuitenkaan ole päivittäisiä (panettaa 1-3x viikko), tuntuu että en saisi masturboida koska silloin ei tee niin usein yhdyntää mieli. Olen oikeastaan jopa aika seksuaalinen ihminen, mutta haluan ilmaista tätä myös "omalla kivalla" ja se tuntuu usein olevan parisuhteissa väärin tehty. Mieheni ei ole näin suoraan sanonut, mutta usein saan tällaisen mielikuvan miesten puheista. Puhun siis myös ihan yleisellä tasolla asiasta.
Mielestäni itsetyydytys tuntuu tosi hyvältä ja on ihan hyvin verrattavissa seksiin. Miehet ei näin taida kuitenkaan ajatella, ja jostain syystä tämä miesten mentaliteetti asian suhteen on se "oikea tapa". Se, että haluan 3x viikossa orgasmin joista 2x on omassa rauhassa, tekeekö se minusta jotenkin huonomman kuin miehestä, joka haluaa laueta sen 3x viikossa naisen sisään?
Ei kyse ole miesten mentaliteetista vaan enemmän haluavien mentaliteetista. Ei ne puutteessaan riutuvat naisetkaan tykkää, jos ukko runkkaa ja siksi ei seksi kumppanin kanssa kiinnosta.
Ei se, että haluat enemmän omaa kivaa kuin seksiä kumppanin kanssa sinusta huonoa tee, mutta ainakin ei niin seksuaalisesti yhteensopivan kumppanin miehellesi.
Joskus seurusteluaikoina olisin sanonut, että tuo kerran viikossa on liian vähän. Nyt kun on ollut 7 naimisissa ja seksiä on ollut korkeintaan kerran kuussa, niin tuohan tuntuisi jo jatkuvalta rietastelulta.
Tämä sinkku on päättänyt tulevaisuudessa kysyä jo toisilla treffeillä, millainen toisen halukkuus on pitkässä suhteessa vuosien jälkeen. Voi sitten siirtyä seuraavaan tyyppiin, jos halut eivät kohtaa.
Pahoittelut siis jo nyt, jos päädyn joskus treffeille kanssasi ja kyselen jo alussa tällaista.
N26
Löysin miehelleni deittisivuilta aseksuaalin naisen ilmoituksen ja pyysin heittää viestillä. Saisi juuri sellaisen elämän kuin haluaa, eikä tarvitsisi yökkiä seurassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa haluttomana oleminen ihan ok juttu?
Nainen saattaa olla seksuaalisesti haluton, niin sitten mies voi ja saa olla vastaavasti jossakin muussa asiassa tai jonkun muun asian suhteen haluton. Onhan noita asioita vaikka kuinka paljon, joita ei tarvitse parisuhteessakaan haluta pakon edessä.
Herää vain sitten kysymys, että olisiko itsekseen mukavampaa ja ennenkaikkea vapaampaa toteuttaa itseään. Parisuhteessa kun on myös joskus miehenkin tehtävä sellaisia asioita, joita ei niin kiva olisi tehdä, mutta on vaan pakko tehdä.
Rinnastan seksuaalisen haluttomuuden ihan mihin tahansa kotitöihin osanottamattomuuteen tai tekemättömyyteen perheessä. Jotkin asiat on vaan tehtävä, vaikkei haluaisikaan.
Tavallaan haluttomuus ilman hyvää syytä on jonkinlainen sopimusrikkomus, mikäli ennen naimisiinmenoa tilanne on näyttänyt toisesta osapuolesta erilaiselta.
.
Tässä ketjussa tuntuu nyt menevän puurot ja vellit sekaisin. Toiset pitää parin viikon, tai jopa muutaman päivän, taukoa seksistä haluttomuutena, vaikka useimmille se on ihan normaalia, ettei aina yksinkertaisesti kiinnosta/jaksa. En tiedä, mistä te löydätte noita lapsellisia seksiaddikteja, joiden pitää saada monta kertaa viikossa, tai muuten on kriisin paikka. Itse en ole sellaisiin miehiin onneksi vielä törmännyt. Varmasti se vonkaus alkaa ällöttää, mutta minä en kyllä tuollaista pitkään edes katselisi. Jos ei aikuinen mies jaksa olla paria viikkoa ilman seksiä, niin jotain on vialla. Älkää kuitenkaan yleistäkö tuollaista käytöstä koskemaan kaikkia miehiä ja oleta, että kumppanin haluttomuudesta kärsivät ovat kaikki samanlaisia vonkaajia. Eiköhän suurimmalle osalle se haluttomuus tarkoita pidempiaikaista taukoa, jolle ei ole mitään selkeää syytä (siis esim. raskaus, synnytys, vakava sairaus). Jos ne seksittömät viikot muuttuu kuukausiksi, saati sitten vuosiksi, minusta sillä haluttomalla on velvollisuus edes yrittää tehdä asialle jotain. Seksi ei ole yhtä kuin rakkaus, mutta rakkaus pitää sisällään halun ottaa toinen huomioon ja tehdä hänelle hyvää. Jos näkee rakkaan kärsivän jatkuvista torjunnoista ja ensimmäinen reaktio ei ole tehdä asialle jotain, vaan valittaa AV:lla siitä, miten ärsyttävää on, että kumppani haluaa joskus seksiä, ei kyllä voida rakkaudesta puhua. Yrittäkää asettua sen toisen osapuolen asemaan edes joskus, haluttomat myös. Jotenkin epäreilua, että haluavan pitää yrittää ymmärtää ja jättää haluton rauhaan määrittelemättömän pituiseksi ajaksi, mutta halutonta ei kiinnosta yhtään, millainen vaikutus sillä omalla haluttomuudella on toiseen. Haluava siitä tilanteesta kuitenkin enemmän kärsii suurimmassa osassa tapauksista, joten kyllä haluttomalla on velvollisuus tehdä asialle jotain, eikä vaan tuudittautua siihen, ettei se seksi nyt niin tärkeää ole. Ei varmaan olekaan sille, joka sitä ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta suhde ei voi hyvin jos on haluton viikkoja jopa kuukausia. Meillä ollaan oltu ilman seksiä yhden kerran noin kuukausij a silloin mietittiin erotaanko....emme eronneet ja tätä lukuunottamatta seksiä on viikottain useampi kerta. Tuon lisäksi pidempiä katkoja on ollut lasten syntym än aikoihin 2-3 viikkoa.
N 46, naimisissa 22v saman miehen kanssa 😀 ja 4 lasta
Nyt ymmärrän miksi kammoan miehiä ja suhteita niin paljon.
Ensin miehet haluavat mahdollisimman siveän naisen. Sellaisilla ei yleensä ole korkeimmat halut. Miehet myöskin haukkuvat seksuaalisesti aktiivisia naisia joten en näe että miehillä olisi mitään syytä valittaa seksittömyyttä niin kauan kun he käyttävät sitä naisen alentamiseen ja arvon kieltämiseen. Täällä haukutaan naista pävittäin mälliämpäriksi miesten ja naisten toimesta. Siinä sitten innostumaan seksistä!
En myöskään ymmärrä miten silkkaa panetusta ei voi hoitaa omalla kädellä. Pelottavaa miten miehet haluavat vain rojauttaa lastinsa haluttoman lahnan päälle. Pornoa on internetissä yllin kyllin miehille. Sitten petetään vaimoa ja haukutaan vaimoa pihtariksi ja se "toinen nainen" on tietysti pelkkä "spermavaasi" niin naisten kuin miestenkin mielestä. Ihanaa.
Ihmettelen myös miksi naiset eivät myönnä olevansa vain miestensä nukkeja ja halujen jatkeita. Niin moni harrastaa seksiä vain pitääkseen miehen tyytyväisenä. Naiset ovat biologisesti haluttomampia, siinä ei ole kyse mistään valtapelistä. Itse olette valinneet heterosuhteen jossa luullaan voivan yhdistettävän kaksi ihan eri seksuaalisuuden mallia.
Ihmettelen myös miksi naislääkärit, psykologit, gynekologit jne. ovat niin kovin ottamassa kantaa miesten puolesta. Näkisipä miesammattilaisen puhumassa naisten puolesta. Eipä näy. Vaikuttavat tossun alla olevilta naisilta jotka haluavat hyväksyntää miehiltä.
Oma kehoni on vain minun. Naiset ovat aina joutuneet olemaan vain miesten seksinukkeja, itse en koskaan halua elää niin. Onneksi synnyin vapaaseen maahan.
Naiset, ei kannata ihan hirveästi sääliä tai haukkua prostituoituja tai seksityöläisiä. Te teette ihan samaa työtä kotonanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä sinkku on päättänyt tulevaisuudessa kysyä jo toisilla treffeillä, millainen toisen halukkuus on pitkässä suhteessa vuosien jälkeen. Voi sitten siirtyä seuraavaan tyyppiin, jos halut eivät kohtaa.
Pahoittelut siis jo nyt, jos päädyn joskus treffeille kanssasi ja kyselen jo alussa tällaista.
N26
Mistä sinä tietäisit minkälaiset halusi ovat pitkässä suhteessa vuosien jälkeen? Ethän sinä ole koskaan ollut pitkässä, vuosien mittaisessa seksisuhteessa, jos et nyt kuusivuotiaana ole hommia aloittanut. Tosin silloin sinulla lienee jotain muitakin huolia mieltäsi painamassa...
HEL-NYC kirjoitti:
Minusta on outoa, että olisin parisuhteessa ihmisen takia, joka ei haluaisi minun voivan hyvin. Miksi minäkään olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka en haluaisi elävän mahdollisimman ihanaa elämää? Ymmärrän, että joka suhteessa on niitä joka haluavat enemmän ja niitä jotka haluavat vähemmän. En minäkään jaksa niin usein kuin mieheni, mutta mielestäni suhteessa tulee tehdä kompromisseja - mies ei vonkaa, vaan uskoo jos sanon ei ja jos minua ei aina kiinnosta, niin pyrin useammin antamaan jotain (käsihoidon tai suuhoidon), koska haluan tyydyttää miestäni. Nautin siitä, että hän nauttii. En voi käsittää suhdetta jossa ei nauttisi sen rakkaimpansa nautinnosta? Ei tarvitse varmasti joka päivä varata aikaa siihen, mutta tasapainoisessa suhteessa luulisi että pyrkisi toteuttamaan puolisonsa toiveet useammin kuin tyrmäämään? Tämä toki menee myös toisinpäin, haluttomammalla on varmasti muita tarpeita ja toiveita, jotka halukkaampi osapuoli varmasti haluaa tyydyttää. Siitähän tässä on kyse, että haluaa rakkaalleen hyvää.
Tiivistää sitoutuneen, avioituneen naisen elämän täydellisesti. Yksinkertaisesti olette alistuvia jota sitten nimitätte naiselle tyypillisesti tunteelliseksi "välittämiseksi". Yleensä naista paheksutaan jos hän suostuu vain miehen tavaraksi, mutta suhteessa se onkin näköjään hyvä asia.
Miksi miehen seksuaalisuus voittaisi naisen seksuaalisuuden? Miehille pitää aina olla mitä he haluavat naisen halujen ja vaistojen kustannuksella. Nainen ottaa ehkäisyn, riskin raskaudesta. Naiselle seksi on yksinkertaisesti suurempi taakka. Turha siinä on mitään loruja väsäillä kun se on täysin luonnollista, biologista ja evolutiivisista vaistoista johtuvaa. Turha lääkäreidenkään on lässyttää rakkaudesta kun nisäkäsnaaraiden vaistot ovat nämä.
Miehille on vaikka mitä pakoväyliä tähän naisen haluttomuuden aiheuttamaan "kärsimykseen". Seksiä voi ostaa (sitä tekevätkin useimmat avioituneet miehet), pornoa on internetin täydeltä. Miksi suhteessa oleva mies ei voi masturboida jos halut ovat yksipuoliset?
Kuten sanoin, nämä asenteet tiivistävät vaimoihmisten henkisen kapasiteetin. Nainen tyydyttää miehen, ottaa nimen, hoitaa kodin, lapset, palvelee. Mies vain istuu passattavana. Yritätte selittää tätä rakkaudella, mutta seksinukkena olo ei ole rakkautta. Miehelle seksi ei ole rakkautta, vaan fyysinen päästö.
Se on jännä miten naiset uskottelevat etteivät ole säälittävän alistuneita. Koko kulttuuri tahtoo vain miehen valtaa, suhteessakin naisen muka kuuluisi luopua biologisista vaistoistaan. Ainaista miehen palvelemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alba kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Minusta on outoa, että olisin parisuhteessa ihmisen takia, joka ei haluaisi minun voivan hyvin. Miksi minäkään olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka en haluaisi elävän mahdollisimman ihanaa elämää? Ymmärrän, että joka suhteessa on niitä joka haluavat enemmän ja niitä jotka haluavat vähemmän. En minäkään jaksa niin usein kuin mieheni, mutta mielestäni suhteessa tulee tehdä kompromisseja - mies ei vonkaa, vaan uskoo jos sanon ei ja jos minua ei aina kiinnosta, niin pyrin useammin antamaan jotain (käsihoidon tai suuhoidon), koska haluan tyydyttää miestäni. Nautin siitä, että hän nauttii. En voi käsittää suhdetta jossa ei nauttisi sen rakkaimpansa nautinnosta? Ei tarvitse varmasti joka päivä varata aikaa siihen, mutta tasapainoisessa suhteessa luulisi että pyrkisi toteuttamaan puolisonsa toiveet useammin kuin tyrmäämään? Tämä toki menee myös toisinpäin, haluttomammalla on varmasti muita tarpeita ja toiveita, jotka halukkaampi osapuoli varmasti haluaa tyydyttää. Siitähän tässä on kyse, että haluaa rakkaalleen hyvää.
Tiivistää sitoutuneen, avioituneen naisen elämän täydellisesti. Yksinkertaisesti olette alistuvia jota sitten nimitätte naiselle tyypillisesti tunteelliseksi "välittämiseksi". Yleensä naista paheksutaan jos hän suostuu vain miehen tavaraksi, mutta suhteessa se onkin näköjään hyvä asia.
Miksi miehen seksuaalisuus voittaisi naisen seksuaalisuuden? Miehille pitää aina olla mitä he haluavat naisen halujen ja vaistojen kustannuksella. Nainen ottaa ehkäisyn, riskin raskaudesta. Naiselle seksi on yksinkertaisesti suurempi taakka. Turha siinä on mitään loruja väsäillä kun se on täysin luonnollista, biologista ja evolutiivisista vaistoista johtuvaa. Turha lääkäreidenkään on lässyttää rakkaudesta kun nisäkäsnaaraiden vaistot ovat nämä.
Miehille on vaikka mitä pakoväyliä tähän naisen haluttomuuden aiheuttamaan "kärsimykseen". Seksiä voi ostaa (sitä tekevätkin useimmat avioituneet miehet), pornoa on internetin täydeltä. Miksi suhteessa oleva mies ei voi masturboida jos halut ovat yksipuoliset?
Kuten sanoin, nämä asenteet tiivistävät vaimoihmisten henkisen kapasiteetin. Nainen tyydyttää miehen, ottaa nimen, hoitaa kodin, lapset, palvelee. Mies vain istuu passattavana. Yritätte selittää tätä rakkaudella, mutta seksinukkena olo ei ole rakkautta. Miehelle seksi ei ole rakkautta, vaan fyysinen päästö.
Se on jännä miten naiset uskottelevat etteivät ole säälittävän alistuneita. Koko kulttuuri tahtoo vain miehen valtaa, suhteessakin naisen muka kuuluisi luopua biologisista vaistoistaan. Ainaista miehen palvelemista.
Todellakin. Ja pelkään vielä etten ole opettanut poikiani tarpeeksi olemaan ihmisiksi, ei vain passattaviksi kusipäiksi joiden mielestä maailma on luotu heidän tarpeidensa tyydyttämiseen. Isänsä kun oli sellainen :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?
Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.
Kumppanilla voi olla erilainen käsitys siitä, mikä on normaalia. Kumppani voi myös olla ylirasittunut vastuunjaon takia tai saanut tarpeekseen vonkauksesta.
Seksuaalisuuden toteuttaminen ei ole itsestään selvä ihmisoikeus niin kauan kuin siihen vaaditaan toinen ihminen mukaan. On olemassa sellaista kuin raiskaus, myös avioliitossa.
Kumppanin voi jättää elleivät halut kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sinkku on päättänyt tulevaisuudessa kysyä jo toisilla treffeillä, millainen toisen halukkuus on pitkässä suhteessa vuosien jälkeen. Voi sitten siirtyä seuraavaan tyyppiin, jos halut eivät kohtaa.
Pahoittelut siis jo nyt, jos päädyn joskus treffeille kanssasi ja kyselen jo alussa tällaista.
N26
Mistä sinä tietäisit minkälaiset halusi ovat pitkässä suhteessa vuosien jälkeen? Ethän sinä ole koskaan ollut pitkässä, vuosien mittaisessa seksisuhteessa, jos et nyt kuusivuotiaana ole hommia aloittanut. Tosin silloin sinulla lienee jotain muitakin huolia mieltäsi painamassa...
Olin 8 vuotta parisuhteessa saman ihmisen kanssa, kyllä se jo jotain osviittaa antaa seksistä ja halukkuudestani pitkässä parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa haluttomana oleminen ihan ok juttu?
Nainen saattaa olla seksuaalisesti haluton, niin sitten mies voi ja saa olla vastaavasti jossakin muussa asiassa tai jonkun muun asian suhteen haluton. Onhan noita asioita vaikka kuinka paljon, joita ei tarvitse parisuhteessakaan haluta pakon edessä.
Herää vain sitten kysymys, että olisiko itsekseen mukavampaa ja ennenkaikkea vapaampaa toteuttaa itseään. Parisuhteessa kun on myös joskus miehenkin tehtävä sellaisia asioita, joita ei niin kiva olisi tehdä, mutta on vaan pakko tehdä.
Rinnastan seksuaalisen haluttomuuden ihan mihin tahansa kotitöihin osanottamattomuuteen tai tekemättömyyteen perheessä. Jotkin asiat on vaan tehtävä, vaikkei haluaisikaan.
Tavallaan haluttomuus ilman hyvää syytä on jonkinlainen sopimusrikkomus, mikäli ennen naimisiinmenoa tilanne on näyttänyt toisesta osapuolesta erilaiselta.
.
No en mä nyt ihan vertaisi kahden toisiaan rakastavan ihmisen välistä läheisyyttä ja hellyyttä esim anopin luona vierailuun tai imurointiin!!
Rakastelu (käytän mielummin tätä sanaa kuin seksiä) on sulle vain kotityö.... Huh! Voi puolisoparkaa!
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Miksi olla parisuhteessa, jos ei ole seksiä?
Eikö se ole vähän niin kuin parisuhteen määritelämä että ollaan yhdessä ja harrastatetaan seksiä?
Monessa viestissä on ollut että miksi haluton ei selvitä syytä haluttomuuteen ja paranna sitä?!? No minäpä kerron.
Olin nuorempana erittäin aktiivinen seksuaalisesti, eräs parisuhde jos loppui siihen ettei mies jaksanut niin paljoa seksiä.
Miehen kanssa ensimmäiset 7 vuotta oli hurjaa iloittelua seksin merkeissä. Sitten alkoi lapsettomuushoidot ja raskaus, halut hävisi täysin. Eikä nyt 10 vuotta tuon jälkeen ole palanneet.
Olen käynyt lääkärillä ja gynekologilla useita kertoa, ei löydy syvyyttä joten minua ei voi "parantaa" haluttomuudestani.
Seksuaaliterpautti oli hyödyllinen mutta haluja hänkään ei saanut palautettua.
Voin kertoa että olen hoitanut asiaa sen minkä osaan, humpuukitkin on kokeiltu. En vain kiihotu enää fyysisesti ollenkaan. Ei kaikkeen ole lääkettä vaikka niin toivoisi.
Vierailija kirjoitti:
Monessa viestissä on ollut että miksi haluton ei selvitä syytä haluttomuuteen ja paranna sitä?!? No minäpä kerron.
Olin nuorempana erittäin aktiivinen seksuaalisesti, eräs parisuhde jos loppui siihen ettei mies jaksanut niin paljoa seksiä.
Miehen kanssa ensimmäiset 7 vuotta oli hurjaa iloittelua seksin merkeissä. Sitten alkoi lapsettomuushoidot ja raskaus, halut hävisi täysin. Eikä nyt 10 vuotta tuon jälkeen ole palanneet.
Olen käynyt lääkärillä ja gynekologilla useita kertoa, ei löydy syvyyttä joten minua ei voi "parantaa" haluttomuudestani.
Seksuaaliterpautti oli hyödyllinen mutta haluja hänkään ei saanut palautettua.
Voin kertoa että olen hoitanut asiaa sen minkä osaan, humpuukitkin on kokeiltu. En vain kiihotu enää fyysisesti ollenkaan. Ei kaikkeen ole lääkettä vaikka niin toivoisi.
Sinulla on todellinen (henkinen) syy haluttomuuteen ja miehesikin tietää sen. Jos olette myös käyneet läpi keskustelut siitä miten läheisyyttä voi hoitaa muuten yhdessä tai erikseen suhteenne on rehellisellä pohjalla ja olette suhteessa vapaaehtoisesti ilman seksiä. 99% muista haluttomista ja pihtareista täällä ei "tiedä mistä se johtuu" tai ei ainakaan yritä edes selvittää.
Itse olen käynyt lapsettomuushoidot (ensin 2v + 1km ja toisella kertaa 3v + 2km) läpi ilman että niistä jäi mitään haluttomuutta mutta muistan sen jatkuvan laskemisen, mittaamisen ja kyttäämisen kyllä hyvin. Omalla kohdalla - kun sitä ei enää tarvitse tehdä - seksi vapautui täydellisen ihanaksi ja nautinnolliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Monessa viestissä on ollut että miksi haluton ei selvitä syytä haluttomuuteen ja paranna sitä?!? No minäpä kerron.
Olin nuorempana erittäin aktiivinen seksuaalisesti, eräs parisuhde jos loppui siihen ettei mies jaksanut niin paljoa seksiä.
Miehen kanssa ensimmäiset 7 vuotta oli hurjaa iloittelua seksin merkeissä. Sitten alkoi lapsettomuushoidot ja raskaus, halut hävisi täysin. Eikä nyt 10 vuotta tuon jälkeen ole palanneet.
Olen käynyt lääkärillä ja gynekologilla useita kertoa, ei löydy syvyyttä joten minua ei voi "parantaa" haluttomuudestani.
Seksuaaliterpautti oli hyödyllinen mutta haluja hänkään ei saanut palautettua.
Voin kertoa että olen hoitanut asiaa sen minkä osaan, humpuukitkin on kokeiltu. En vain kiihotu enää fyysisesti ollenkaan. Ei kaikkeen ole lääkettä vaikka niin toivoisi.
Voit olla erikoistapaus joka halusi seksiä lisääntymismielessä ja jolta hormonit muuttuivat iän myötä. Testosteroni on kai naisilllakin se joka halut tekee.
Alue: Aihe vapaa
Jos nyt lasketaan teinipupustelusuhteiden alkuvaiheet pois laskuista, niin pitkissä suhteissa sellaiset, joille pitää olla seksiä tarjolla aivan joka päivä, ovat kyllä vähemmistössä ja heidän pitäisi nähdä vaivaa, että löytävät samanlaisen kumppanin. Vähän niinkuin niiden, jotka haluavat sen seksittömän suhteen.