Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies haluaa useammin kuin minä. Ollaan sovittu ettei paneskella vain toisen mieliksi, koska siitä jää sit kummallekkin paska fiilis. Mulle riittää kerta viikkoon, mies alkanut tottumaan siihen. Välillä useammin, välillä vähemmän. Kolme vuotta seurusteltu.

Eli sataprosenttisesti sinun ehdoillasi. Ei kompromissiä, ei vastaan tulemista, vaan pelkästään sinun halujen mukaisesti.

En sano miten pitäisi elää, kunhan tietää miten asiat oikeasti on, eikä elä kuvitelmissa.

Aikani paneskelin miehen mieliksi vaikkei itseäni haluttanut lainkaan, ja mies sanoi myöhemmin ettei hän siitä kyennyt nauttimaan kun näki etten ollut täysillä mukana. (Välillä saatoin innostuakin.)vSiksi päätimme ettei vain toisen mieliksi. Ja mies saa mun puolesta vaikka runkkailla jos mielensä tekee, mutta ei kuullemma pidä moisesta.

Ai hänellä on ihan sinulta lupa koskettaa omaa kehoaan, itsekseen. Oletpa antelias ja avarakatsoinen kumppani, kun sallit hänelle tämään.

Olen eri, mutta minun mieheni on useasti yrittänyt kieltää minulta itsetyydytyksen, vaikka olen kieltäytynyt yhteisestä seksistä vain pari kertaa vuodessa, jonkun sairauden tms takia ja olen usein ruvennut seksiin, jota on päivittäin, täysin haluttomanakin.

Joku täällä "minulla on oikeus seksiin halusi kumppani tai ei" on varmaan kirjoittanut sen feissarimokan, jossa mies facebookissa kyselee onko ok pettää vaimoa, kun tämä on ollut kuukauden (!) KOOMASSA (!!!). Kuulemma panettaa niin paljon, että pakko olisi. Ja koomakin oli kuulema vaimon itseaiheuttama.

En vaan voi oikeasti ymmärtää, miten joku voi olla näin seksiriippuvainen, ettei kuukautta tai paria kykene tyydyttämään itseään sooloseksillä missään tilanteessa. Jos oma puolisoni olisi koomassa, niin viimeinen ajatus olisi luultavasti seksi. Tuskin kykenisin tuollaisena aikana sooloseksiinkään, puhumattakaan että lähtisin hakemaan seuraa muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Seksi toisen kanssa ei ole mikään universaali ihmisoikeus vaan lahja ja yhteinen sopimus. Seksuaalisuutta voi toteuttaa yksin. Siihen kaikilla on oikeus, mutta ei ole oikeutta toisen kehoon. Ainoastaan syntymättömällä lapsella on oikeus äitinsä kehoon..

Haluat siis miehen/naisen rinnallesi, mutta et parisuhdetta. Hanki ystävä. Parisuhteessa on seksiä, niin että ei tarvitse valittaa puutteesta. Voi olla joitakin "kuivia kausia" , mutta parisuhde tarkoittaa SEKSIELÄMÄÄ. Jos seksi ei kiinnosta, hanki hyvä harrastus, ja anna puolisosi etsiä seksi-/parisuhdekumppani. Miksi haluat kiduttaa puolisoasi pihtaamalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Seksi toisen kanssa ei ole mikään universaali ihmisoikeus vaan lahja ja yhteinen sopimus. Seksuaalisuutta voi toteuttaa yksin. Siihen kaikilla on oikeus, mutta ei ole oikeutta toisen kehoon. Ainoastaan syntymättömällä lapsella on oikeus äitinsä kehoon..

Vastustat siis aborttia, naisen oikeutta valita?

Kammottavia parisuhteita täällä. Kuinka kukaan itseään kunnioittava ihminen voi haluta seksiä haluttoman kanssa? Mitä siitä saa kumpikaan muuta kuin paskat fiilikset ja murenevan suhteen?

Naisilla e-pillerit johtaa vääriin miesvalintoihin. Hormonit ohjaavat ottamaan kumppaniksi turvallisen elättäjän, ei seksuaalisesti kiinnostavinta. Kun pillerit jää pois saattaakin ilmetä että miesvalinta meni mönkään, eikä hän saa syttymään vaikka olisi kuinka adonis. Seksi nimenomaan vaatii sen tietyn yhteensopivuuden. Sen ettei saa toisen ominaistuoksusta tarpeekseen.

Jos sitä ei ole niin kipinä puuttuu ja silloin puuttuu perusta.

Lähes kaikki naiset tajuaa tämän. Ulkonäkö voi olla miten hyvä vaan, mutta jos ihon tuoksu ei ole "oikea", niin ei kiinnosta fyysisesti. Ja valtaosa miehistä ei tätä tajua, ei sitten millään.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tai mikä on se taho, josta minä halukkaampana osapuolena haen apua? Mies ei näe haluttomuudessaan mitään ongelmaa.

Sama täällä, ja samaa on lähipiirissä. Ollaan nuori pariskunta, mies ei vaan koskaan ole ollut erityisen seksuaalisesti aktiivinen. Hänelle tarpeeksi seksiä on 2 kertaa vuodessa. Että mitäs minä sitten voin asialle, kun mies ei näe mitään ongelmaa eikä suostu esimerkiksi käymään asian tiimoilta lääkärissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Seksi toisen kanssa ei ole mikään universaali ihmisoikeus vaan lahja ja yhteinen sopimus. Seksuaalisuutta voi toteuttaa yksin. Siihen kaikilla on oikeus, mutta ei ole oikeutta toisen kehoon. Ainoastaan syntymättömällä lapsella on oikeus äitinsä kehoon..

Vastustat siis aborttia, naisen oikeutta valita?

Ohis. En vastusta kategorisesti, koska sikiö ei ole lapsi kuin vasta tiettyjen raskauskuukausien jälkeen. Enkä myöskään silloin, jos lapsen elämä kohdun ulkopuolella olisi julma ratkaisu, kuten vaikeavammaisten tapauksessa. Mutta aloita oma ketju, jos haluat tästä keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Seksi toisen kanssa ei ole mikään universaali ihmisoikeus vaan lahja ja yhteinen sopimus. Seksuaalisuutta voi toteuttaa yksin. Siihen kaikilla on oikeus, mutta ei ole oikeutta toisen kehoon. Ainoastaan syntymättömällä lapsella on oikeus äitinsä kehoon..

Oletko rahtusen yksinkertainen? Väännetäänpä rautalangasta: miksi kroonisesti haluttomalla on oikeus päättää yksin ja ilman sopimista normaalin seksuaalisuuden omaavan kumppaninsa kehosta sillä perusteella, että uskollisuudesta on sovittu joskus silloin, kun suhteessa on ollut seksiä ja juuri sen vuoksi, että suhde on seksuaalinen? Miksi haluttoman ei tarvitse keskustella eikä sopia? Normaalin seksuaalisuuden omaavalla ihmiselläkään ei ole tietenkään oikeutta käyttää haluttoman kumppaninsa tai kenenkään muunkaan kehoa ilman suostumusta, mutta siitä nyt ei ollut lainkaan kyse. Vielä kerran: miksi haluton saa päättää normaalin puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Kammottavia parisuhteita täällä. Kuinka kukaan itseään kunnioittava ihminen voi haluta seksiä haluttoman kanssa? Mitä siitä saa kumpikaan muuta kuin paskat fiilikset ja murenevan suhteen?

Naisilla e-pillerit johtaa vääriin miesvalintoihin. Hormonit ohjaavat ottamaan kumppaniksi turvallisen elättäjän, ei seksuaalisesti kiinnostavinta. Kun pillerit jää pois saattaakin ilmetä että miesvalinta meni mönkään, eikä hän saa syttymään vaikka olisi kuinka adonis. Seksi nimenomaan vaatii sen tietyn yhteensopivuuden. Sen ettei saa toisen ominaistuoksusta tarpeekseen.

Jos sitä ei ole niin kipinä puuttuu ja silloin puuttuu perusta.

Lähes kaikki naiset tajuaa tämän. Ulkonäkö voi olla miten hyvä vaan, mutta jos ihon tuoksu ei ole "oikea", niin ei kiinnosta fyysisesti. Ja valtaosa miehistä ei tätä tajua, ei sitten millään.

Naiset tajuaa tämän, mutta menevät silti suhteeseen, jopa naimisiin, miehen kanssa josta he eivät oikeasti pidä.

No niin. Juuri tästä on LASSUKAT puhuneet, amerikkalaiset versiot siis. Kuten tuosta e-pilleristäkin, tietoisuus siitä on nimenomaan lassukoiden (eli trp/raiskaajaroosh/heartiste et al) kautta levinnyt yleiseen tietoisuuteen. 

Tervetuloa lassukoiden kerhoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tai mikä on se taho, josta minä halukkaampana osapuolena haen apua? Mies ei näe haluttomuudessaan mitään ongelmaa.

Sama täällä, ja samaa on lähipiirissä. Ollaan nuori pariskunta, mies ei vaan koskaan ole ollut erityisen seksuaalisesti aktiivinen. Hänelle tarpeeksi seksiä on 2 kertaa vuodessa. Että mitäs minä sitten voin asialle, kun mies ei näe mitään ongelmaa eikä suostu esimerkiksi käymään asian tiimoilta lääkärissä?

Et sinä oikein tuolle voikaan mitään. Sinun pitää nyt päättää riittääkö sinulle tuo 2 kertaa vuodessa vai ei. Jos ei, niin vakava keskustelu kumppanin kanssa, jossa päätätte yhdessä, miten ongelma ratkaistaan. Esim. avoin suhde tai ero voi olla aivan paikallaan tilanteessa, jossa seksihalut eivät kohtaa.

ps. Miehesi seksuaalisuudessa ei välttämättä ole mitään ongelmaa ja vikaa. Kuten itsekin sanoit, niin hän ei vaan ole erityisen seksuaalisesti aktiivinen. Saattaa olla, että miehesi seksuaalisuus menee melkein aseksuaalisuuden puolelle ja tämä on nykyään ihan ok eikä mikään terveydellinen ongelma, johon pitäisi hakea lääkäristä apua. Ongelma tuntuu nyt lähinnä olevan, että seksuaaliset halunne eivät kohtaa ja se ei ole sen enempää miehen kuin sinunkaan vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.

Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.

Jos on traumoja, mistä siis en ole lainkaan tietoinen saatika itse ollut aiheuttamassa, niin niihin auttaisi traumaterapia. Olenkin ehdottanut haluttomalle terapiaa, mutta sehän ei tietenkään kelpaa. Itse olen kyllä hakenut ja saanut keskusteluapua itselleni muiden muassa juuri parisuhdeongelmiin, enkä näe siinä mitään hävettävää. Fyysisestä terveydestä (puolison) en osaa sanoa, kun lääkärillekään ei tietenkään sitten voida mennä, sitäkin olen ehdottanut. En ota kantaa omaan terveyteen ja helpolla pääsemiseen, riippuu näkökulmasta. Narsistiksi syytteleminen on kuitenkin aika paksua. Ei, minua ei tarvitse haluta koko ajan, mutta käyhän se kieltämättä itsetunnon päälle, kun kertojen välit olivat kuukausia silloinkin, kun seksiä vielä oli. Alan tässä jo miettimään, voitko ylipäätään tuntea ketään puolisoni kaltaista, kun ei sitä omat kaveritkaan kiinnosta.

Ja ei, en vonkaa, mutta aloitteita aikanaan tein, kun puoliso pyysi, että olisin aloitteellinen, turhaanhan minä niitä tein. Nyt on yli kaksi vuotta mennyt kokonaan ilman. Suhteellisen lyhyt aika mielestäsi? Ja ennenkuin tulet syyttelemään raivareista, mykkäkoulusta ja kiristyksestä, niin ei tarvitse, nämäkin asiat meillä tekee se haluton puoliso.

Meillä haluton ei myöskään halua nähdä ystäviään ja raivareita sekä kiristämistä tapahtuu lähes päivittäin. Jos ehdotan terapiaa pidän häntä kuulema hulluna. Jos ehdotan lääkärillä käyntiä, olen ahdisteleva paska. Kun puhun, aiheutan ahdistusta kun en puhu kysellään miksi olen hiljaa. Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä, se on ihan paskaa ja kysellään miksi mitään pitäisi tehdä yhdessä kun harrastaa voi yksinäänkin. Jos lähtee yksinään harrastuksiin, maristaan etten ole seurana. Kun kyseenalaistan em. asiat saan vastaukseksi vain, "no lähe sit meneen jos en kerta kelpaa".

Olipas harvinaisen hyvä kuvaus. Melkein luulisi, että ollaan sama ihmisen kanssa naimisissa, paitsi ettei se käy missään. Ja "lähe sit meneen" sisältää meillä uhkailuja lasten huoltajuusasioilla, mutta enhän mä niitä voi keskenään sen kanssa asumaan jättää.

Tästä keskusteluketjusta rohkaistuneena kysyin puolisoltani ymmärtääkö hän omaa parastaan, kun tuntuu ja näyttää siltä ettei ymmärrä ja pitääkö minun päättää mikä hänelle on parasta jos ei itse ymmärrä tai halua tehdä millekään mitään? Sanoin ettei ole mitään järkeä haaskata elämäänsä väärän ihmisen seurassa kun voi saada paremman. Väitti kaikkeen näistä vastaan, totesi että hyvin menee ja häipyi nettiin. No sain ottaa päiväunet ilman, että tultiin kysymään mikä mua vaivaa.

En tunnista tuota pakoilua ja jatkuvaa kieltämistä narsismiksi mitä tarjotaan kaikkialla diaknoosiksi, mutta kummallista haluttomuutta tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Niin tai tuleeko kumppanista ylipäätään toisen omaisuutta? Minusta on jotenkin irvokasta, että juuri nämä samat ihmiset jotka kyselevät tässä asiayhteydessä, että omistaako se vonkaaja kehoni, muuttuukin siinä samassa erittäin omistushaluiseksi, kun paljastuu, että kumppani on käynyt purkamassa paineensa muualla, kun ei kotona ole lohjennut. Kai se oman kehon omistusoikeus koskee myös sitä kumppania?

Yleensähän näistä asioista sovitaan kun seurustelu aloitetaan. Että nyt ollaan siinä vaiheessa, ettei käydä panemassa muita. Jos on avoimesta suhteesta sovittu, niin sittenhän tuo muiden kanssa peuhaaminen on ihan ok. Yleensähän tilanne ei kuitenkaan ole näin.

Toisen omistaminen ei ole sama asia kuin uskollisuus parisuhteessa. Ketään ei voi omistaa - jos suhde ei tyydytä, on vapaa lähtemään tai yrittämään sopia jotain muuta järjestelyä kuten vaikka avointa suhdetta. Pettäminen on pettämistä, jos muuta ei ole erikseen sovittu. Jos täytyy käydä salaa toiselta purkamassa paineita niin voi miettiä, olisiko aika päättää suhde.

Ai että ihan sovitaan? Jos on haluton seksiin, valitettavasti on siinä vaiheessa hyvin usein myös haluton läheisyyteen ja keskusteluyhteyteen. Tämä siis koskien oikeasti haluttomia, ei niitä, jotka haluavat "vain kerran viikossa". Ei tuollaisen haluttoman kanssa mitään voi sopia, eikä pyytää asettumaan toisen asemaan. Siinä ollaan kuin Ellun kanat, kuin ei tiedettäisikään, mitä se sellainen seksi oikein on, kunnes kiertelyn jälkeen saadaan raivari ja sitten ei ainakaan voida puhua. Siltikin tietysti pettäminen on pettämistä ja tuhoisaa, vaikkei se ihan rehellisesti joissain tilanteissa enää väärin olisi. -ei sama

No tuossa ei olekaan sitten enää kyse haluttomuudesta vaan siitä, että koko suhde on muutenkin huonolla tolalla, eli puhutaan mielestäni jo ihan eri asioista.

Haluttomuudesta se kaikki alkaa ja siitä ettei voi puhua aiheesta ilman raivareita. Kaikki läheisyys häviää ajan myötä kun haluton on kaikki piikit pystyssä, kädet puuskassa ja jatkuvasti ärtyisä. Jos koittaa kysellä kuulumisia saa vastaukseksi hiljaisuutta tai vihaista sähinää. Lopulta sitä yrittää vain elää tapetissa häiritsemättä toista ja tehdä tunnollisesti itselleen kuuluvat hommat ja toivoa että toisen olo helpottuisi ja puhuisi ahdistuksestaan ääneen. Tilanne vain pahenee kokoajan, lopulta siihen etten tee mitään oikein, en yhtäkään asiaa. Kaikki on pelkkää paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.

Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.

Jos on traumoja, mistä siis en ole lainkaan tietoinen saatika itse ollut aiheuttamassa, niin niihin auttaisi traumaterapia. Olenkin ehdottanut haluttomalle terapiaa, mutta sehän ei tietenkään kelpaa. Itse olen kyllä hakenut ja saanut keskusteluapua itselleni muiden muassa juuri parisuhdeongelmiin, enkä näe siinä mitään hävettävää. Fyysisestä terveydestä (puolison) en osaa sanoa, kun lääkärillekään ei tietenkään sitten voida mennä, sitäkin olen ehdottanut. En ota kantaa omaan terveyteen ja helpolla pääsemiseen, riippuu näkökulmasta. Narsistiksi syytteleminen on kuitenkin aika paksua. Ei, minua ei tarvitse haluta koko ajan, mutta käyhän se kieltämättä itsetunnon päälle, kun kertojen välit olivat kuukausia silloinkin, kun seksiä vielä oli. Alan tässä jo miettimään, voitko ylipäätään tuntea ketään puolisoni kaltaista, kun ei sitä omat kaveritkaan kiinnosta.

Ja ei, en vonkaa, mutta aloitteita aikanaan tein, kun puoliso pyysi, että olisin aloitteellinen, turhaanhan minä niitä tein. Nyt on yli kaksi vuotta mennyt kokonaan ilman. Suhteellisen lyhyt aika mielestäsi? Ja ennenkuin tulet syyttelemään raivareista, mykkäkoulusta ja kiristyksestä, niin ei tarvitse, nämäkin asiat meillä tekee se haluton puoliso.

Meillä haluton ei myöskään halua nähdä ystäviään ja raivareita sekä kiristämistä tapahtuu lähes päivittäin. Jos ehdotan terapiaa pidän häntä kuulema hulluna. Jos ehdotan lääkärillä käyntiä, olen ahdisteleva paska. Kun puhun, aiheutan ahdistusta kun en puhu kysellään miksi olen hiljaa. Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä, se on ihan paskaa ja kysellään miksi mitään pitäisi tehdä yhdessä kun harrastaa voi yksinäänkin. Jos lähtee yksinään harrastuksiin, maristaan etten ole seurana. Kun kyseenalaistan em. asiat saan vastaukseksi vain, "no lähe sit meneen jos en kerta kelpaa".

Olipas harvinaisen hyvä kuvaus. Melkein luulisi, että ollaan sama ihmisen kanssa naimisissa, paitsi ettei se käy missään. Ja "lähe sit meneen" sisältää meillä uhkailuja lasten huoltajuusasioilla, mutta enhän mä niitä voi keskenään sen kanssa asumaan jättää.

Tästä keskusteluketjusta rohkaistuneena kysyin puolisoltani ymmärtääkö hän omaa parastaan, kun tuntuu ja näyttää siltä ettei ymmärrä ja pitääkö minun päättää mikä hänelle on parasta jos ei itse ymmärrä tai halua tehdä millekään mitään? Sanoin ettei ole mitään järkeä haaskata elämäänsä väärän ihmisen seurassa kun voi saada paremman. Väitti kaikkeen näistä vastaan, totesi että hyvin menee ja häipyi nettiin. No sain ottaa päiväunet ilman, että tultiin kysymään mikä mua vaivaa.

En tunnista tuota pakoilua ja jatkuvaa kieltämistä narsismiksi mitä tarjotaan kaikkialla diaknoosiksi, mutta kummallista haluttomuutta tuo on.

On kummallista, on. Meilläkin kysyttäessä kaikki hyvin, eikä haluta muutosta, mutta muulloin valitetaan vähän kaikesta. Meillä on myös suuruufantasioita ja oikeutuksentuntemuksia, joten jossain määrin se narsismikin voisi sopia, mutta onhan sitä muitakin häiriöitä siellä B-ryhmässäkin. Keskustellessa ei olla yhtään samalla kartalla ja narratiivia pukkaa, ei haittaa yhtään menoa, vaikka puhuisi itsensä kanssa ristiin. Tämän takia menee puhumalla asiat vaan pahempaan solmuun, että eipä saada tästä seksiasiastakaan puhuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Seksi toisen kanssa ei ole mikään universaali ihmisoikeus vaan lahja ja yhteinen sopimus. Seksuaalisuutta voi toteuttaa yksin. Siihen kaikilla on oikeus, mutta ei ole oikeutta toisen kehoon. Ainoastaan syntymättömällä lapsella on oikeus äitinsä kehoon..

Oletko rahtusen yksinkertainen? Väännetäänpä rautalangasta: miksi kroonisesti haluttomalla on oikeus päättää yksin ja ilman sopimista normaalin seksuaalisuuden omaavan kumppaninsa kehosta sillä perusteella, että uskollisuudesta on sovittu joskus silloin, kun suhteessa on ollut seksiä ja juuri sen vuoksi, että suhde on seksuaalinen? Miksi haluttoman ei tarvitse keskustella eikä sopia? Normaalin seksuaalisuuden omaavalla ihmiselläkään ei ole tietenkään oikeutta käyttää haluttoman kumppaninsa tai kenenkään muunkaan kehoa ilman suostumusta, mutta siitä nyt ei ollut lainkaan kyse. Vielä kerran: miksi haluton saa päättää normaalin puolesta?

No voihan nyt vittu. Miksi yliseksuaalinen saa päättää normaalin puolesta? Sinäkö päätät mikä on normaalia?

Saa kieltäytyä seksistä jos haluaa.. Mutta..

Feministit voisivat nyt palata tänne maan pinnalle. Voisitteko hyväksyä että biologisista syistä miehillä ja naisilla on eroavaisuuksia seksuaalisuudessa.

Enemmistöä etenkin nuorista miehistä seksistä kieltäytyminen turhauttaa parisuhteissa.. Ihan ymmärrettävää näin se on monilla nisäkkäillä. Simpanssi uroksetkin masentuvat tai muuttuvat aggressiivisiksi jos eivät saa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Seksi toisen kanssa ei ole mikään universaali ihmisoikeus vaan lahja ja yhteinen sopimus. Seksuaalisuutta voi toteuttaa yksin. Siihen kaikilla on oikeus, mutta ei ole oikeutta toisen kehoon. Ainoastaan syntymättömällä lapsella on oikeus äitinsä kehoon..

Oletko rahtusen yksinkertainen? Väännetäänpä rautalangasta: miksi kroonisesti haluttomalla on oikeus päättää yksin ja ilman sopimista normaalin seksuaalisuuden omaavan kumppaninsa kehosta sillä perusteella, että uskollisuudesta on sovittu joskus silloin, kun suhteessa on ollut seksiä ja juuri sen vuoksi, että suhde on seksuaalinen? Miksi haluttoman ei tarvitse keskustella eikä sopia? Normaalin seksuaalisuuden omaavalla ihmiselläkään ei ole tietenkään oikeutta käyttää haluttoman kumppaninsa tai kenenkään muunkaan kehoa ilman suostumusta, mutta siitä nyt ei ollut lainkaan kyse. Vielä kerran: miksi haluton saa päättää normaalin puolesta?

No voihan nyt vittu. Miksi yliseksuaalinen saa päättää normaalin puolesta? Sinäkö päätät mikä on normaalia?

No kiitos sama itsellesi. Yliseksuaalinen on sellainen, joka tarvitsee seksiä häiriöksi asti, ei mikään keskiverto. Päivittäin kinuava on kohtuuton ja sillä on ongelma. Jos taas ihminen, joka on pystynyt kerran viikossa -tahtiin, ei enää halua kuin pari kertaa vuodessa, niin kyllä se on haluton. Piste. Se ei ole sellainen asia, jonka sinä voit määritellä, enkä minäkään voi. Älä vääntele siinä, vaan yritä edes pysyä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Seksi toisen kanssa ei ole mikään universaali ihmisoikeus vaan lahja ja yhteinen sopimus. Seksuaalisuutta voi toteuttaa yksin. Siihen kaikilla on oikeus, mutta ei ole oikeutta toisen kehoon. Ainoastaan syntymättömällä lapsella on oikeus äitinsä kehoon..

Oletko rahtusen yksinkertainen? Väännetäänpä rautalangasta: miksi kroonisesti haluttomalla on oikeus päättää yksin ja ilman sopimista normaalin seksuaalisuuden omaavan kumppaninsa kehosta sillä perusteella, että uskollisuudesta on sovittu joskus silloin, kun suhteessa on ollut seksiä ja juuri sen vuoksi, että suhde on seksuaalinen? Miksi haluttoman ei tarvitse keskustella eikä sopia? Normaalin seksuaalisuuden omaavalla ihmiselläkään ei ole tietenkään oikeutta käyttää haluttoman kumppaninsa tai kenenkään muunkaan kehoa ilman suostumusta, mutta siitä nyt ei ollut lainkaan kyse. Vielä kerran: miksi haluton saa päättää normaalin puolesta?

No voihan nyt vittu. Miksi yliseksuaalinen saa päättää normaalin puolesta? Sinäkö päätät mikä on normaalia?

No kiitos sama itsellesi. Yliseksuaalinen on sellainen, joka tarvitsee seksiä häiriöksi asti, ei mikään keskiverto. Päivittäin kinuava on kohtuuton ja sillä on ongelma. Jos taas ihminen, joka on pystynyt kerran viikossa -tahtiin, ei enää halua kuin pari kertaa vuodessa, niin kyllä se on haluton. Piste. Se ei ole sellainen asia, jonka sinä voit määritellä, enkä minäkään voi. Älä vääntele siinä, vaan yritä edes pysyä asiassa.

"päivittäin kinuava on kohtuuton" 

Ei muuten ole... Eli jokainen nuori mies on kohtuuton tai mies joka on todella kauniin naisen kanssa ????

EIkä ole mitenkään erikoisen suuri libidokaan. 

Minusta on outoa, että olisin parisuhteessa ihmisen takia, joka ei haluaisi minun voivan hyvin. Miksi minäkään olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka en haluaisi elävän mahdollisimman ihanaa elämää? Ymmärrän, että joka suhteessa on niitä joka haluavat enemmän ja niitä jotka haluavat vähemmän. En minäkään jaksa niin usein kuin mieheni, mutta mielestäni suhteessa tulee tehdä kompromisseja - mies ei vonkaa, vaan uskoo jos sanon ei ja jos minua ei aina kiinnosta, niin pyrin useammin antamaan jotain (käsihoidon tai suuhoidon), koska haluan tyydyttää miestäni. Nautin siitä, että hän nauttii. En voi käsittää suhdetta jossa ei nauttisi sen rakkaimpansa nautinnosta? Ei tarvitse varmasti joka päivä varata aikaa siihen, mutta tasapainoisessa suhteessa luulisi että pyrkisi toteuttamaan puolisonsa toiveet useammin kuin tyrmäämään? Tämä toki menee myös toisinpäin, haluttomammalla on varmasti muita tarpeita ja toiveita, jotka halukkaampi osapuoli varmasti haluaa tyydyttää. Siitähän tässä on kyse, että haluaa rakkaalleen hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Saa kieltäytyä seksistä jos haluaa.. Mutta..

Feministit voisivat nyt palata tänne maan pinnalle. Voisitteko hyväksyä että biologisista syistä miehillä ja naisilla on eroavaisuuksia seksuaalisuudessa.

Enemmistöä etenkin nuorista miehistä seksistä kieltäytyminen turhauttaa parisuhteissa.. Ihan ymmärrettävää näin se on monilla nisäkkäillä. Simpanssi uroksetkin masentuvat tai muuttuvat aggressiivisiksi jos eivät saa seksiä.

Älähän nyt viitsi. Kyllä pihtarimiesten puolisotkin kärsivät ja turha vetää tähän mitään miesasiapalstalta tempastuja kliseitä, miksi mies saa pihdata.