Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Mikä hitto siinä on että suhteessa ihmisiä tuntuu kiinnostavan vaan seksi. Siksikö sitä on alettu yhteistä elämää viettää että on vaikituinen pano varmana aina vieressä. On teillä tyhjä elämä.

Jos tosiaan pitkään aikaan (6kk ->) ei kumppania panemiset kiinnosta, niin voi olla ihan tervettä lähteä selvittämään syitä. Niin terveydellisesti kuin parisuhteessakin. Jos suhde ei kestä lyhyempää seksittömyytyä niin aika hajalla koko roska jo valmiiksi.

Jos taas kyse vaan siitä omaan napaan tuijottamisesta, siitä että toisen tarpeet on pakko hoitaa tai nyyh nyyh pitää päästä vieraisiin niin ei kannata kenekään kaulaan edes yhtä yötä pidemmäksi aikaa ripustautua. Seksi ei edelleenkään ole ihmisoikeus, sitä ei kuulu saada niin että tekeen toiselle vahinkoa, tai pelkästään säälistä. Suhteessa haluton osapuoli voi ottaa toisen huomioon, mutta sillon kyseessä tulisi olla näemmä hiton harvinainen rakkaus, ei mikään säälipano.

Mikään ei ole vähemmän seksikästä kun itsekäs, seksiä kinuava kumppani, suhteessa jossa muutenkin ongelmia ( ei muuta läheisyyttä esim) tai haluttomuuteen on muita syitä elämäntilanteen takia. Ja sit päälle vielä itkee että vieraisiin pitäisi päästä. Noh miksi sen toisen pitäisi hoitaa sitten kaikki muut suhteen sovitut asiat joita avioliitossa on miljoona lapsien hoidosto siivoamiseen, raha-asioista työelämään, jos kerran voi vaan vaatia asioita joita ei ekslusiiviseen suhteeseen kuulu. Eri asia jos alusta asti avoin suhde. Ja sitten parutaan kun jätti kun menin vieraisiin. En minäkään tämmösen vitisjän pimppiä tai munaa kovin hepolla lähtis hinkkaamaan, varsinkaan säälistä.

Syitä siihen, miksi olen haluton:

1. En saa O:ta

2. Mies ei auta yhtään kotitöissä (300m2 okt) eikä lasten hoidossa (enemmän kuin 2 lasta), olen fyysisesti todella väsynyt

3. Ei minkäänlaista muuta hellyyttä, haluaisin lähtöpusut, hyvänyönsuukot, soitot työmatkoilta Joka Päivä

4. Jatkuva mitätöinti ja alistaminen sekä henkisen tuen täydellinen puute, joka tappaa sen pienenkin halun mitä minulla voisi olla

5. Kuukautiseni ovat pyllyllään, vuodan n 2 vk kuukaudesta ja olen hypännyt asian takia 20 v lääkärissä, ei apuja mistään

Ja mies kehtaa ihmetellä, miksi irtoo vaan muutaman kerran kuussa.

Olen itse varmaan tällainen haluton puoliso. Seksiä kerran viikossa, joskus usemmin ja joskus harvemmin. Välillä saattaa mennä kolmekin viikkoa ilman, jos on kiirettä ja huolia.

Se mikä itseäni ärsyttää tässä seksiasiassa, on juuri se VELVOLLISUUDEN TUNNE. Olen velvollinen antamaan miehelleni seksiä, koska hän haluaa yhdyntää. Todella epäkiihottavaa. Meillä on parhaimmillaan erittäin hyvää seksiä, mutta tykkään myös itsetyydytyksestä. Koska seksihaluni eivät kuitenkaan ole päivittäisiä (panettaa 1-3x viikko), tuntuu että en saisi masturboida koska silloin ei tee niin usein yhdyntää mieli. Olen oikeastaan jopa aika seksuaalinen ihminen, mutta haluan ilmaista tätä myös "omalla kivalla" ja se tuntuu usein olevan parisuhteissa väärin tehty. Mieheni ei ole näin suoraan sanonut, mutta usein saan tällaisen mielikuvan miesten puheista. Puhun siis myös ihan yleisellä tasolla asiasta.

Mielestäni itsetyydytys tuntuu tosi hyvältä ja on ihan hyvin verrattavissa seksiin. Miehet ei näin taida kuitenkaan ajatella, ja jostain syystä tämä miesten mentaliteetti asian suhteen on se "oikea tapa". Se, että haluan 3x viikossa orgasmin joista 2x on omassa rauhassa, tekeekö se minusta jotenkin huonomman kuin miehestä, joka haluaa laueta sen 3x viikossa naisen sisään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Niin tai tuleeko kumppanista ylipäätään toisen omaisuutta? Minusta on jotenkin irvokasta, että juuri nämä samat ihmiset jotka kyselevät tässä asiayhteydessä, että omistaako se vonkaaja kehoni, muuttuukin siinä samassa erittäin omistushaluiseksi, kun paljastuu, että kumppani on käynyt purkamassa paineensa muualla, kun ei kotona ole lohjennut. Kai se oman kehon omistusoikeus koskee myös sitä kumppania?

Yleensähän näistä asioista sovitaan kun seurustelu aloitetaan. Että nyt ollaan siinä vaiheessa, ettei käydä panemassa muita. Jos on avoimesta suhteesta sovittu, niin sittenhän tuo muiden kanssa peuhaaminen on ihan ok. Yleensähän tilanne ei kuitenkaan ole näin.

Toisen omistaminen ei ole sama asia kuin uskollisuus parisuhteessa. Ketään ei voi omistaa - jos suhde ei tyydytä, on vapaa lähtemään tai yrittämään sopia jotain muuta järjestelyä kuten vaikka avointa suhdetta. Pettäminen on pettämistä, jos muuta ei ole erikseen sovittu. Jos täytyy käydä salaa toiselta purkamassa paineita niin voi miettiä, olisiko aika päättää suhde.

Koska olettamus on, että pannaan toisiamme.

Haluton tuon sovinnon on rikkonut.

Ei siinä, en pettäisi vaan lähtisin suhteesta jos kumppani olisi haluton pitkään, eikä tekisi kaikkensa korjatakseen haluttomuutensa. Koska tietäisin ettei hän välitä minusta, ainakaan kuten kumppani välittää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Siksi että pari tarkoittaa kahta ihmistä,ja yleensä parin muodostavat samanhenkiset yksilöt,tai sitten ainakin toinen antaa virheellistä infoa. Kaksi seksitöntä viihtyy varmasti hyvin yhdessä. Tai toinen käy helpotuksessa suhteen ulkopuolella,"luvalla" tai luvatta. Jos seksi on ainut asia joka yhdistää, ja omat halut ovat hiipuneet,voi erota.tai lähteä omille teilleen. Asiallla ilmeisesti naara jolle miehen tulot kelpaavat vaan ei seura. Yksinelävän "pakko" liittyy omaan mielikuvitukseen ja / tai irtosuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.

Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.

Jos on traumoja, mistä siis en ole lainkaan tietoinen saatika itse ollut aiheuttamassa, niin niihin auttaisi traumaterapia. Olenkin ehdottanut haluttomalle terapiaa, mutta sehän ei tietenkään kelpaa. Itse olen kyllä hakenut ja saanut keskusteluapua itselleni muiden muassa juuri parisuhdeongelmiin, enkä näe siinä mitään hävettävää. Fyysisestä terveydestä (puolison) en osaa sanoa, kun lääkärillekään ei tietenkään sitten voida mennä, sitäkin olen ehdottanut. En ota kantaa omaan terveyteen ja helpolla pääsemiseen, riippuu näkökulmasta. Narsistiksi syytteleminen on kuitenkin aika paksua. Ei, minua ei tarvitse haluta koko ajan, mutta käyhän se kieltämättä itsetunnon päälle, kun kertojen välit olivat kuukausia silloinkin, kun seksiä vielä oli. Alan tässä jo miettimään, voitko ylipäätään tuntea ketään puolisoni kaltaista, kun ei sitä omat kaveritkaan kiinnosta.

Ja ei, en vonkaa, mutta aloitteita aikanaan tein, kun puoliso pyysi, että olisin aloitteellinen, turhaanhan minä niitä tein. Nyt on yli kaksi vuotta mennyt kokonaan ilman. Suhteellisen lyhyt aika mielestäsi? Ja ennenkuin tulet syyttelemään raivareista, mykkäkoulusta ja kiristyksestä, niin ei tarvitse, nämäkin asiat meillä tekee se haluton puoliso.

Meillä haluton ei myöskään halua nähdä ystäviään ja raivareita sekä kiristämistä tapahtuu lähes päivittäin. Jos ehdotan terapiaa pidän häntä kuulema hulluna. Jos ehdotan lääkärillä käyntiä, olen ahdisteleva paska. Kun puhun, aiheutan ahdistusta kun en puhu kysellään miksi olen hiljaa. Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä, se on ihan paskaa ja kysellään miksi mitään pitäisi tehdä yhdessä kun harrastaa voi yksinäänkin. Jos lähtee yksinään harrastuksiin, maristaan etten ole seurana. Kun kyseenalaistan em. asiat saan vastaukseksi vain, "no lähe sit meneen jos en kerta kelpaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Niin tai tuleeko kumppanista ylipäätään toisen omaisuutta? Minusta on jotenkin irvokasta, että juuri nämä samat ihmiset jotka kyselevät tässä asiayhteydessä, että omistaako se vonkaaja kehoni, muuttuukin siinä samassa erittäin omistushaluiseksi, kun paljastuu, että kumppani on käynyt purkamassa paineensa muualla, kun ei kotona ole lohjennut. Kai se oman kehon omistusoikeus koskee myös sitä kumppania?

Yleensähän näistä asioista sovitaan kun seurustelu aloitetaan. Että nyt ollaan siinä vaiheessa, ettei käydä panemassa muita. Jos on avoimesta suhteesta sovittu, niin sittenhän tuo muiden kanssa peuhaaminen on ihan ok. Yleensähän tilanne ei kuitenkaan ole näin.

Toisen omistaminen ei ole sama asia kuin uskollisuus parisuhteessa. Ketään ei voi omistaa - jos suhde ei tyydytä, on vapaa lähtemään tai yrittämään sopia jotain muuta järjestelyä kuten vaikka avointa suhdetta. Pettäminen on pettämistä, jos muuta ei ole erikseen sovittu. Jos täytyy käydä salaa toiselta purkamassa paineita niin voi miettiä, olisiko aika päättää suhde.

Ai että ihan sovitaan? Jos on haluton seksiin, valitettavasti on siinä vaiheessa hyvin usein myös haluton läheisyyteen ja keskusteluyhteyteen. Tämä siis koskien oikeasti haluttomia, ei niitä, jotka haluavat "vain kerran viikossa". Ei tuollaisen haluttoman kanssa mitään voi sopia, eikä pyytää asettumaan toisen asemaan. Siinä ollaan kuin Ellun kanat, kuin ei tiedettäisikään, mitä se sellainen seksi oikein on, kunnes kiertelyn jälkeen saadaan raivari ja sitten ei ainakaan voida puhua. Siltikin tietysti pettäminen on pettämistä ja tuhoisaa, vaikkei se ihan rehellisesti joissain tilanteissa enää väärin olisi. -ei sama

Vierailija kirjoitti:

Olen itse varmaan tällainen haluton puoliso. Seksiä kerran viikossa, joskus usemmin ja joskus harvemmin. Välillä saattaa mennä kolmekin viikkoa ilman, jos on kiirettä ja huolia.

Se mikä itseäni ärsyttää tässä seksiasiassa, on juuri se VELVOLLISUUDEN TUNNE. Olen velvollinen antamaan miehelleni seksiä, koska hän haluaa yhdyntää. Todella epäkiihottavaa. Meillä on parhaimmillaan erittäin hyvää seksiä, mutta tykkään myös itsetyydytyksestä. Koska seksihaluni eivät kuitenkaan ole päivittäisiä (panettaa 1-3x viikko), tuntuu että en saisi masturboida koska silloin ei tee niin usein yhdyntää mieli. Olen oikeastaan jopa aika seksuaalinen ihminen, mutta haluan ilmaista tätä myös "omalla kivalla" ja se tuntuu usein olevan parisuhteissa väärin tehty. Mieheni ei ole näin suoraan sanonut, mutta usein saan tällaisen mielikuvan miesten puheista. Puhun siis myös ihan yleisellä tasolla asiasta.

Mielestäni itsetyydytys tuntuu tosi hyvältä ja on ihan hyvin verrattavissa seksiin. Miehet ei näin taida kuitenkaan ajatella, ja jostain syystä tämä miesten mentaliteetti asian suhteen on se "oikea tapa". Se, että haluan 3x viikossa orgasmin joista 2x on omassa rauhassa, tekeekö se minusta jotenkin huonomman kuin miehestä, joka haluaa laueta sen 3x viikossa naisen sisään?

Ei tee,mutta miehellä kai on sitten runkata rauhassa tai tyhjentää siemenensä otollisempaan vakoon?

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto siinä on että suhteessa ihmisiä tuntuu kiinnostavan vaan seksi.

Kun sitä seksiä ei ole, silloin se on kaikki kaikessa. Kun sitä on, muutkin asiat ovat tärkeitä. Se on suhteelle perustarve. Ihminen ei sen puutteeseen kuole, mutta suhde kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Syitä siihen, miksi olen haluton:

1. En saa O:ta

2. Mies ei auta yhtään kotitöissä (300m2 okt) eikä lasten hoidossa (enemmän kuin 2 lasta), olen fyysisesti todella väsynyt

3. Ei minkäänlaista muuta hellyyttä, haluaisin lähtöpusut, hyvänyönsuukot, soitot työmatkoilta Joka Päivä

4. Jatkuva mitätöinti ja alistaminen sekä henkisen tuen täydellinen puute, joka tappaa sen pienenkin halun mitä minulla voisi olla

5. Kuukautiseni ovat pyllyllään, vuodan n 2 vk kuukaudesta ja olen hypännyt asian takia 20 v lääkärissä, ei apuja mistään

Ja mies kehtaa ihmetellä, miksi irtoo vaan muutaman kerran kuussa.

Tämä on hyvä, että voit selkeästi kertoa mistä kiikastaa. Tämän listan avulla voi alkaa purkamaan ongelmia ja tehdä asialle jotain. Useimmillahan tilanne ei ole tuo, vaan haluton "nyt vaan on haluton". Selkeät syyt ovat jo iso askel ognelman korjaamiseen. Oletko miehellesi tehnyt selväksi nämä asiat? Jopa kirjoittanut paperille nämä syyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Niin tai tuleeko kumppanista ylipäätään toisen omaisuutta? Minusta on jotenkin irvokasta, että juuri nämä samat ihmiset jotka kyselevät tässä asiayhteydessä, että omistaako se vonkaaja kehoni, muuttuukin siinä samassa erittäin omistushaluiseksi, kun paljastuu, että kumppani on käynyt purkamassa paineensa muualla, kun ei kotona ole lohjennut. Kai se oman kehon omistusoikeus koskee myös sitä kumppania?

Yleensähän näistä asioista sovitaan kun seurustelu aloitetaan. Että nyt ollaan siinä vaiheessa, ettei käydä panemassa muita. Jos on avoimesta suhteesta sovittu, niin sittenhän tuo muiden kanssa peuhaaminen on ihan ok. Yleensähän tilanne ei kuitenkaan ole näin.

Toisen omistaminen ei ole sama asia kuin uskollisuus parisuhteessa. Ketään ei voi omistaa - jos suhde ei tyydytä, on vapaa lähtemään tai yrittämään sopia jotain muuta järjestelyä kuten vaikka avointa suhdetta. Pettäminen on pettämistä, jos muuta ei ole erikseen sovittu. Jos täytyy käydä salaa toiselta purkamassa paineita niin voi miettiä, olisiko aika päättää suhde.

Jo se kertoo jotain, että tuota muiden panemista ei voi tehdä kuin kumppanin selän takana salaa. Oisko siinä omastakin mielestä jotain vähän väärää, jos ei siitä voi avoimesti keskustella ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.

Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.

Jos on traumoja, mistä siis en ole lainkaan tietoinen saatika itse ollut aiheuttamassa, niin niihin auttaisi traumaterapia. Olenkin ehdottanut haluttomalle terapiaa, mutta sehän ei tietenkään kelpaa. Itse olen kyllä hakenut ja saanut keskusteluapua itselleni muiden muassa juuri parisuhdeongelmiin, enkä näe siinä mitään hävettävää. Fyysisestä terveydestä (puolison) en osaa sanoa, kun lääkärillekään ei tietenkään sitten voida mennä, sitäkin olen ehdottanut. En ota kantaa omaan terveyteen ja helpolla pääsemiseen, riippuu näkökulmasta. Narsistiksi syytteleminen on kuitenkin aika paksua. Ei, minua ei tarvitse haluta koko ajan, mutta käyhän se kieltämättä itsetunnon päälle, kun kertojen välit olivat kuukausia silloinkin, kun seksiä vielä oli. Alan tässä jo miettimään, voitko ylipäätään tuntea ketään puolisoni kaltaista, kun ei sitä omat kaveritkaan kiinnosta.

Ja ei, en vonkaa, mutta aloitteita aikanaan tein, kun puoliso pyysi, että olisin aloitteellinen, turhaanhan minä niitä tein. Nyt on yli kaksi vuotta mennyt kokonaan ilman. Suhteellisen lyhyt aika mielestäsi? Ja ennenkuin tulet syyttelemään raivareista, mykkäkoulusta ja kiristyksestä, niin ei tarvitse, nämäkin asiat meillä tekee se haluton puoliso.

Meillä haluton ei myöskään halua nähdä ystäviään ja raivareita sekä kiristämistä tapahtuu lähes päivittäin. Jos ehdotan terapiaa pidän häntä kuulema hulluna. Jos ehdotan lääkärillä käyntiä, olen ahdisteleva paska. Kun puhun, aiheutan ahdistusta kun en puhu kysellään miksi olen hiljaa. Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä, se on ihan paskaa ja kysellään miksi mitään pitäisi tehdä yhdessä kun harrastaa voi yksinäänkin. Jos lähtee yksinään harrastuksiin, maristaan etten ole seurana. Kun kyseenalaistan em. asiat saan vastaukseksi vain, "no lähe sit meneen jos en kerta kelpaa".

Olipas harvinaisen hyvä kuvaus. Melkein luulisi, että ollaan sama ihmisen kanssa naimisissa, paitsi ettei se käy missään. Ja "lähe sit meneen" sisältää meillä uhkailuja lasten huoltajuusasioilla, mutta enhän mä niitä voi keskenään sen kanssa asumaan jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Niin tai tuleeko kumppanista ylipäätään toisen omaisuutta? Minusta on jotenkin irvokasta, että juuri nämä samat ihmiset jotka kyselevät tässä asiayhteydessä, että omistaako se vonkaaja kehoni, muuttuukin siinä samassa erittäin omistushaluiseksi, kun paljastuu, että kumppani on käynyt purkamassa paineensa muualla, kun ei kotona ole lohjennut. Kai se oman kehon omistusoikeus koskee myös sitä kumppania?

Yleensähän näistä asioista sovitaan kun seurustelu aloitetaan. Että nyt ollaan siinä vaiheessa, ettei käydä panemassa muita. Jos on avoimesta suhteesta sovittu, niin sittenhän tuo muiden kanssa peuhaaminen on ihan ok. Yleensähän tilanne ei kuitenkaan ole näin.

Toisen omistaminen ei ole sama asia kuin uskollisuus parisuhteessa. Ketään ei voi omistaa - jos suhde ei tyydytä, on vapaa lähtemään tai yrittämään sopia jotain muuta järjestelyä kuten vaikka avointa suhdetta. Pettäminen on pettämistä, jos muuta ei ole erikseen sovittu. Jos täytyy käydä salaa toiselta purkamassa paineita niin voi miettiä, olisiko aika päättää suhde.

Ai että ihan sovitaan? Jos on haluton seksiin, valitettavasti on siinä vaiheessa hyvin usein myös haluton läheisyyteen ja keskusteluyhteyteen. Tämä siis koskien oikeasti haluttomia, ei niitä, jotka haluavat "vain kerran viikossa". Ei tuollaisen haluttoman kanssa mitään voi sopia, eikä pyytää asettumaan toisen asemaan. Siinä ollaan kuin Ellun kanat, kuin ei tiedettäisikään, mitä se sellainen seksi oikein on, kunnes kiertelyn jälkeen saadaan raivari ja sitten ei ainakaan voida puhua. Siltikin tietysti pettäminen on pettämistä ja tuhoisaa, vaikkei se ihan rehellisesti joissain tilanteissa enää väärin olisi. -ei sama

No tuossa ei olekaan sitten enää kyse haluttomuudesta vaan siitä, että koko suhde on muutenkin huonolla tolalla, eli puhutaan mielestäni jo ihan eri asioista.

Elin joitakin vuosia haluttomassa parisuhteessa ja silloin ajattelin vähän ap:n mukaan, että seksiä olisi saatava. Sitten jokin asia kuitenkin muuttui ja nykyään en ajattele, että vaimon tarvitsi haluta minua millään tavalla. Teen myös itse samoin eli niinkuin haluan tai en halua. Jostain kumman syystä seksiä on nykyään enemmän kuin koskaan mukaanlukien suhteemme alku.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse varmaan tällainen haluton puoliso. Seksiä kerran viikossa, joskus usemmin ja joskus harvemmin. Välillä saattaa mennä kolmekin viikkoa ilman, jos on kiirettä ja huolia.

Se mikä itseäni ärsyttää tässä seksiasiassa, on juuri se VELVOLLISUUDEN TUNNE. Olen velvollinen antamaan miehelleni seksiä, koska hän haluaa yhdyntää. Todella epäkiihottavaa. Meillä on parhaimmillaan erittäin hyvää seksiä, mutta tykkään myös itsetyydytyksestä. Koska seksihaluni eivät kuitenkaan ole päivittäisiä (panettaa 1-3x viikko), tuntuu että en saisi masturboida koska silloin ei tee niin usein yhdyntää mieli. Olen oikeastaan jopa aika seksuaalinen ihminen, mutta haluan ilmaista tätä myös "omalla kivalla" ja se tuntuu usein olevan parisuhteissa väärin tehty. Mieheni ei ole näin suoraan sanonut, mutta usein saan tällaisen mielikuvan miesten puheista. Puhun siis myös ihan yleisellä tasolla asiasta.

Mielestäni itsetyydytys tuntuu tosi hyvältä ja on ihan hyvin verrattavissa seksiin. Miehet ei näin taida kuitenkaan ajatella, ja jostain syystä tämä miesten mentaliteetti asian suhteen on se "oikea tapa". Se, että haluan 3x viikossa orgasmin joista 2x on omassa rauhassa, tekeekö se minusta jotenkin huonomman kuin miehestä, joka haluaa laueta sen 3x viikossa naisen sisään?

Miten sen nyt ottaa. Minä lopetin itseni tyydyttämisen ja pornon katselun, että saisin haluni kumppania kohtaan takaisin. Jos runkkaaminen menee naiseni edelle kaksi kertaa kolmesta, luuletko että se loukkaisi häntä? Miten hänen pitäisi reagoida siihen? 

Yritä asettautua naiseni tilanteeseen, hän haluaa läheisyyttä ja seksiä, mutta minä runkkaan mielummin. Kolme kertaa hän joutuu yrittämään, että kerran antaisin hänelle mitä hän haluaa. Ehkä säälistä, ehkä velvollisuudesta, ehkä himosta, ehkä rakkaudesta. Ei hän voi tietää varmuudella. Millaiset tunteet tämä herättää hänessä, mitä luulet?

No ei kyllä kuole jos suhteesta muuten pidetään huolta seksittömänä kautena, ihan paska puhetta. Terveessä suhteessa kaikenlaisia kausia tulee ja menee, niin kauan kun välit yhdessä pidetään läheisinä ja kommunikaatio hyvänä ei se suhde mihinkään siitä kuole. Rikkinäinen suhde on jo valmiiksi jos vaikka vauvavuoden tai sairauden vuoksi seksitön suhde kaatuu. Ei osata ihan ajatella ja rakentaa tulevaisuutta silloin. Suhteeseen pitää panostaa kaikin tavoin ja siihe kuuluu myös itsestään huolenpitäminen ja ongelmien yhdessä selvittäminen.

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä kuole jos suhteesta muuten pidetään huolta seksittömänä kautena, ihan paska puhetta. Terveessä suhteessa kaikenlaisia kausia tulee ja menee, niin kauan kun välit yhdessä pidetään läheisinä ja kommunikaatio hyvänä ei se suhde mihinkään siitä kuole. Rikkinäinen suhde on jo valmiiksi jos vaikka vauvavuoden tai sairauden vuoksi seksitön suhde kaatuu. Ei osata ihan ajatella ja rakentaa tulevaisuutta silloin. Suhteeseen pitää panostaa kaikin tavoin ja siihe kuuluu myös itsestään huolenpitäminen ja ongelmien yhdessä selvittäminen.

Niin eli näköjään sen halulllisen pitää panostaa, eihän haluttoman pidä panostaa..vai? Rakennetaan suhdetta ja tulevaisuutta tukahduttamalla oma seksuaalinen halu, ettei haluttoman pidä vaivautua? Niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa olla haluton. Ei muakaan viimeviikolla haluttanut mutta nyt tekee mieli todella paljon!

Kyse onkin siitä miten kauan se haluttomuus kestää - onko vain satunnaista "väsymystä", "kiirettä", "flunssaa" tms vai onko kyseessä jatkuva ilmiö.

Kuka tahansa ymmärtää ja  hyväksyy sen että voi mennä pari viikkoa tai kuukausi vähän rauhallisemmin em syistä mutta jos venyy kuukausiin ja vuosiin ilman näkyvää syytä - sitä en itse hyväksy enkä ymmärrä. Mulla ja mun miehellä on parisuhde ei kämppissuhde.

Se että meillä rakastellaan viikoittain (vähintään!) ei todellakaan saa mua tuntemaan itseäni "mälliämpäriksi" mitä joku mainitsi. Siis hetkinen - mun suuri rakkauteni haluaa rakastella mun kanssani ja mä kutsuisin häntä pussien tyhjentäjäksi, naista reikänä pitäväksi itsekkääksi vonkaavaksi lääppijäksi??

En vaan ymmärrä teidän ajatusmaailmaa. Mulle ainakin oman rakkaan kosketus - oli se sitten neutraali halaus vaikka ruokaa laittaessa tai lievästi vihjaileva sipaisu pakaroista kun tulen suihkusta - on aina yhtä ihana. Hän haluaa ja rakastaa minua vielä näin yli 20v jälkeenkin! Ehkä mulla vain on tavallista ihanampi mies ja miehelläni tavallista halukkaampi ja virittyneempi vaimo.... Onneksi!!

Mutta kun nykyään tuntuu olevan ongelma, jos haluttomuutta kestää edes viikonkin. Tai pari päivääkin äärimmäisessä tapauksessa. Pitäisi aina olla valmis seksiin halusi sitä tai ei.

Tuo rakkaan koskettelu on ihanaa, niin kauan kuin siihen ei liity painostusta seksiin. Tilanteessa, jossa seksuaalisempi/haluavampi osapuoli kuitenkin jatkuvasti painostaa haluttomampaa seksiin, tuohon kosketteluun tulee helposti negatiivinen sävy, joka siihen ei kuuluisi. Haluton alkaa helposti miettimään jokaisesta kosketuksesta "yrittääkö se taas painostaa mua, vastahan eilen annoin, vaikken halunnut". Varsinkin, jos tuo koskettelu ei jää kosketteluksi, vaan sen kanssa tulee aina vihjailua seksistä.

Kenenkään ei kuuluisi tuntea itseään parisuhteessa "mälliämpäriksi", mutta se haluttoman pakottaminen seksiin saa tämän olon tuntumaan tuolta. Tilanne on täysin eri, kun seksiä harrastetaan, kuten parisuhteessa kuuluukin: molempien halun ja nautinnon vuoksi.

Haluttomuuden määritelmä todella vaihtelee täällä. Meillä on nyt mennyt poikkeuksellisesti 3 pv ilman seksiä ja on kriisi. Aluksi mulla oli maha turvonnut ja klo yli puolenyön, kun mentiin nukkumaan eli kiire nukahtaa. En oikein ollut tuulella ja saboin ennakoivasti miehelle. Toisen illan jälkeen alkoi mutina, ettenkö enää rakasta häntä. Kolmantena iltana ajattelin, että nyt täytyy ja olin valmis ryhtymään, mutta tilanne oli jo hyvin väkinäinen enkä välittömästi kostunut, jolloin mies alkoi valittaa intohimon puutetta ja ettei halua sääliseksiä.

Mies siis valittaa, jos en pysty sormia napsauttamalla yhtäkkiä virittymään kiihkeään seksimielentilaan. Ensin on illalla lapsiperhearjen hommat ja kun lopulta mennään sänkyyn, niin pääsee juttelemaan ajankohtaiset asia asiat miehen kanssa. Siis puhutaan käytännön asioosta jne . Sitten sekunnin päästä pitäisikin olla kiihkeästi panemassa vaikka mun aivot ovat vielä asiavaihteella.

Mä suostuisin siihen (ja usein niin onkin), että mies siinä panisi kuiviltaan ilman, että mä edes kostun saati saansaan mitään nautintoa, mutta se ei kelpaa miehelle, vaan mun pitäisi muka sekunnissa kiihottua ja syttyä seksiin ja olla ihan kiihkeän kuumana, vaikka tunnelma on ollut ihan eri. En kykene sekunnissa vaihtamaan asialinjalta intohimoiseen seksiin. Joka päivä! Vuosien yhdessäolon jälkeen! En käsitä miten joku pystyy.

Tämä on parhaillaan kriisi suhteessa ja mies kokee, etten rakasta enää, vaikka siitä ei ole kyse. En pysty toimimaan sillä lailla. Mitähän tästä illasta tulee. Pitää varmasti tehsä aloite ja näytellä intohimoa ja sormettaa ja yrittää ajatuspsyykata itseni kiihottuneeksi etukäteen, jottei tule lisäkriisiä.

Tuo oli aika hyvä kommentti, että saa olla haluamatta seksiä vaikka monta kuukautta ilman aikomustakaan pyrkiä ratkaisemaan ongelmaa. Silloin ei vain voi olla parisuhteessa minun kanssani. Ihmiset kun haluvat parisuhteilta tiettyjä asioita – esimerkiksi arjen jakamista, hellyyttä, seksiä, keskusteluyhteyttä, lapsia –  ja silloin, kun niitä ei saa eikä tule saamaan, on ihan normaalia erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Niin tai tuleeko kumppanista ylipäätään toisen omaisuutta? Minusta on jotenkin irvokasta, että juuri nämä samat ihmiset jotka kyselevät tässä asiayhteydessä, että omistaako se vonkaaja kehoni, muuttuukin siinä samassa erittäin omistushaluiseksi, kun paljastuu, että kumppani on käynyt purkamassa paineensa muualla, kun ei kotona ole lohjennut. Kai se oman kehon omistusoikeus koskee myös sitä kumppania?

Yleensähän näistä asioista sovitaan kun seurustelu aloitetaan. Että nyt ollaan siinä vaiheessa, ettei käydä panemassa muita. Jos on avoimesta suhteesta sovittu, niin sittenhän tuo muiden kanssa peuhaaminen on ihan ok. Yleensähän tilanne ei kuitenkaan ole näin.

Toisen omistaminen ei ole sama asia kuin uskollisuus parisuhteessa. Ketään ei voi omistaa - jos suhde ei tyydytä, on vapaa lähtemään tai yrittämään sopia jotain muuta järjestelyä kuten vaikka avointa suhdetta. Pettäminen on pettämistä, jos muuta ei ole erikseen sovittu. Jos täytyy käydä salaa toiselta purkamassa paineita niin voi miettiä, olisiko aika päättää suhde.

Jo se kertoo jotain, että tuota muiden panemista ei voi tehdä kuin kumppanin selän takana salaa. Oisko siinä omastakin mielestä jotain vähän väärää, jos ei siitä voi avoimesti keskustella ensin?

Kuinka monta pihtaavaa kumppania tiedät, jonka kanssa voisi asiallisesti keskustella aiheesta, eli siis kysyä, että jos kerran sinä et halua minun kanssa seksiä, niin saanko käydä purkamassa paineeni muualla?

Itse henkiläkohtaisesti nostaisin kissan välittömästi pöydälle, jos kumppanin pihtaaminen olisi jatkuvaa ja varmasti yhtenä vaihtoehtona olisi paineiden purkaminen muualla. Tosin potentiaalisin vaihtoehto siinä kohtaa olisi lusikoiden jakoon laittaminen.