Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?
21.12.2016 |
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?
Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?
Kommentit (430)
En vonkaa, enkä ole koskaan painostanut tai pakottanut seksiin.
Haluttomassa liitossa on vain vaikeaa olla, jos jatkuvasti on jotain tekosyitä, ja haluton puolisoni lyttää itsetuntoni maan rakoon.
Esimerkki:
1. viikko: Joo, tänä viikonloppuna on menkat, älä sitten kuvittelekaan.
2. viikko: Nyt oon kyllä niin väsynyt, että ei todellakaan.
3. viikko: Tänä viikonloppuna lähdetään Salme-tädin luo mökille (ei seksiä).
4. viikko: Nyt on kuule menkat,ettäs tiedät.
6. viikko: Nyt oon aatellu katella Greyn anatomian edellisen tuotantokauden putkeen, niin et en taida lämmetä seksille"
7. viikko: No sunnuntaina voitais aatella, jos ei satu väsyttämään, eikä Jenni oo kylässä liian myöhään, eikä vatsaan satu koskemaan.
Joo. Sitten sääliseksiä sunnuntaina: "Eikös meillä olekin tosi hyvä seksielämä? Tää elämäntilanne on nyt vaan vähän tällainen, et aina ei ehdi eikä jaksa, mut on tää sentään tosi kivaa! Eikö sustakin?"
Ai niin, viikolla ei tietenkään voi harrastaa seksiä, koska tv, koska työt, koska väsymys, koska pääkipu, koska naapurit valvottivat jne.
Kauanko itse jaksaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu miehen kanssa 11kk yhdessä. Mun seksihalut on selkeästi suuremmat, kuin hänen. Suostuisin, ja haluaisin vaikka päivittäin, mutta mies ei. No, aluksi meillä oli seksiä aika pitkälti aina kun nähtiin. Nykyään 3-4 kertaa viikossa. Olenko kamala, kun loukkaannun joskus torjunnasta? Olen vasta parin viime kuukauden aikana alkanut itsekin ehdotella. En ollut alussa siihen tarpeeksi rohkea. Viimeksi kun ehdotin, mies sai käsin mut tulemaan, mutta ei halunnut muuta. Ja minä kun rakastan yhdyntää enemmän kuin orgasmia.:/
Sanoi vain, että nyt ei jaksa muuta. Ja sama virsi on kuultu turhan usein. Mutta olenkin nyt päättänyt, että minä en enää ehdota. Seuraava kerta saa tulla miehen ehdotuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu miehen kanssa 11kk yhdessä. Mun seksihalut on selkeästi suuremmat, kuin hänen. Suostuisin, ja haluaisin vaikka päivittäin, mutta mies ei. No, aluksi meillä oli seksiä aika pitkälti aina kun nähtiin. Nykyään 3-4 kertaa viikossa. Olenko kamala, kun loukkaannun joskus torjunnasta? Olen vasta parin viime kuukauden aikana alkanut itsekin ehdotella. En ollut alussa siihen tarpeeksi rohkea. Viimeksi kun ehdotin, mies sai käsin mut tulemaan, mutta ei halunnut muuta. Ja minä kun rakastan yhdyntää enemmän kuin orgasmia.:/
Sanoi vain, että nyt ei jaksa muuta. Ja sama virsi on kuultu turhan usein. Mutta olenkin nyt päättänyt, että minä en enää ehdota. Seuraava kerta saa tulla miehen ehdotuksesta.
4 kertaa viikossa pitisi sinulle riittää. Sinä et ole siinä tilanteessa että voit valittaa seksinpuutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemminkin voisi kysyä näiltä pihtaaja-ämmiltä ja -äijiltä (sanotaan nyt tasapuolisuuden vuoksi, etteivät feministit hyökkää kimppuun), että miksi roikutte väkisin parisuhteessa, jossa toinen osapuoli aiheuttaa teissä ainoastaan kuvotusta ja negatiivisia tunteita, eikä ole enää tippaakkaan haluttava, jos on koskaan ollutkaan. Vai nautitteko jotenkin siitä tunteesta kun saatte pihdata? "Hähää, kerran kun olet naimisiin erehtynyt menemään, niin siinäpä olet loppuikäsi ilman seksiä koska minä päätän niin, etkä muuta voi".
Ei kyse ole mistään tuollaisesta, että kumppani aiheuttaisi negatiiviisia tunteita. Jos seksuaalista halua ei ole niin silloin ei halua seksiä kenenkään kanssa, ei kumppanin tai kenenkään muun. Vika ei siis (välttämättä) ole kumppanissa, vaan ihan siinä, että omaa halua ei ole. Ei minulle seksuaalinen halu ole rakkautta, vaan seksuaalista halua. Jos en halua seksiä, niin en kykene yhdyntään. Tuntuisi pakkopullalta. Eli oman kumppanin halukkuus ei ole vähentynyt vaan OMA halukkuus. Ja usein tämä on väliaikaista viikoista kuukausista vuoteen, ei loppuelämän juttu. Painostus ja velvollisuusseksi voivat kyllä lisätä haluttomuuskauden pituttaa..... Esim itselleni on ollut vaikea sairaus, jotka ovat aiheuttaneet haluttomuutta. Lisäksi toinen sairaus on kohdallani estänyt yhdynnät joksikin aikaa. Jos olisin ollut parisuheessa tuona aikana, en olisi kyennyt yhdyntöihin, ei olisi onnistunut. Hyvä parisuhde kestää väliaikaiset haluttomuudet, jotka voivat kestää viikoista vuoteen.
Mutta edelleen, haluttomuus ei läheskään aina ole puolisosta kiinni, minä en halua haluttomana ketään miestä. Terveenä halukuutteeni ei myöskään kohdistu vain yhteen mieheen. (tosin jos on parisuhteessa, niin muiden kanssa ei tehdä mitään).
Radiossa papattivat syksyllä tästä haluttomuudesta. 48% haluttomista miehistä ei halua kumppaniaan mutta muut naiset kyllä kelpaa. On muuten "hieno" fiilis elellä tällaisen miehen kanssa.
Jos oma mies ei halua sinua mutta haluaa muita naisia niin siinä vaiheessa sinun pitäisi katsoa peiliin. Jos olet niin surkea pano että mies on ilman seksiä kuin nussii sinua niin sinussa on se vika. Olisi eri asia jos mies ei haluaisi ketään muutakaan mutta jos haluaa niin se tarkoittaa että sinussa on se vika
Yököttävää, ihan kuin Al Bundy. Tätä en muuten ikinä tajunnut Pulmusissa, enkä sarjaa myöskään hauskana pitänyt. Kuvottava, sovinistinen ällötys tämä Al.
Mä ymmärrän haluttomuuden totaalisena haluttomuutena. Jos haluaa panna muita, mutta ei omaa kumppaniaan, siihen ratkaisu on ero. Jos ei halua panna koskaan eikä ketään, vaikka on ennen halunnut ja elää parisuhteessa normaalihaluisen kanssa, siihen saattaa auttaa lääkitys tai terapia.
Masennuslääkkeet eivät ainakaan auta, eikä mitkään muutkaan mielialalääkkeet, se on tullut koettua. Jos haluaa muuttua aseksuaaliksi, niin alkakaa syömään niitä, muussa tapauksessa pysykää tällaisista kemikaaleista helvetin kaukana. Ne ovat tuhonneet lukemattomien ihmisten seksuaalisuuden, ja ne myös latistavat tunne-elämää huomattavasti, joissakin tapauksissa jopa pysyvästi. Mikä on sitten sellainen lääke, joka auttaa seksuaaliseen haluttomuuteen? Kiinnostaisi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minä haluan maksalaatikkoa."
"Minä en."
"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."
"No mikset syö yksin?"
"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."
"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."
"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"
"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."
"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."
"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."
"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"
"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"
"Ei se ole sama asia."
"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"
"No olishan se kiva."
"No en silti."
"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"
"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."
"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."
......just.
Tämä on ehkä maailman huonoin vertaus....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ok olla haluton, mutta sitten on myös hyvä ymmärtää, että puolisolle se ei välttämättä ole ok.
Khaa, khaa, haluton khaa olla!