Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

"Minä haluan maksalaatikkoa."

"Minä en."

"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."

"No mikset syö yksin?"

"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."

"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."

"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"

"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."

"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."

"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."

"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"

"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"

"Ei se ole sama asia."

"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"

"No olishan se kiva."

"No en silti."

"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"

"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."

"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."

......just.

Vierailija kirjoitti:

Minulle seksi on hellyyden osoitus, rakkauden teko, joka hoitaa parisuhdetta. Itse olen paljon hellempi ja haluan enemmän läheisyyttä (ilman seksiä siis) jos seksiä on lähiaikoina ollut. Vaimo tuntuu toimivan juuri päinvastoin - ensin pitää olla paljon läheisyyttä ja hellimistä ja kaikki asiat hyvin, ennen kuin seksiä voi ajatella. Lisäksi seksiin pitää ryhtyä ikään kuin varkain, niin, että hän pääsee jonkin näkymättömän kynnyksen yli. (Seksi on kuulemma kivaa ja tuntuu hyvältä, mutta ennen kuin ollaan itse asiassa, se on likaista ja luotaan työntävää, tätä ollaan koetettu avata ja paljon.)

Omien sanojensa mukaan vaimo myös saa orgasmin lähestulkoon aina. Harvoin jos koskaan pelkällä yhdynnällä, mutta olen valmis melkein mihin tahansa, mikä hänelle toimii.

Näistä syistä johtuen meillä vaimo on torjunut paljon, ja minä taas olen etsinyt vikaa itsestäni - mikä on kun en kelpaa. Olenko huono rakastaja, enkö ymmärrä mitä vaimoni kaipaa, onko vaimoni luonnollinen rytmi erilainen kuin omani, onko naisen ja miehen seksuaalisuus niin eri planeetalta, ettei se kohtaa vai olemmeko me parina vain epäyhteensopivia. Vai jättääkö hän kuitenkin kertomatta jotakin, onko minussa jokin ominaisuus, joka etoo?

Lisäksi annan hänelle läheisyyttä ja sohvahetkiä, hierontoja jne niin paljon kuin lapsiarjelta pystyn, vaikka itse en sitä tarvitse läheskään niin paljon kuin hän. Osallistun kotitöihin. Paljon. Järjestän myös vapaa-aikaa hänelle joka viikko. Hänellä on tällä hetkellä enemmän harrastuksia kuin minulla, usein olen myös viikonloppu yh.

Joskus koenkin hänen torjuntansa loukkaavana, sillä selkeästi hän ei koe minua samalla tavalla tärkeäksi, siis minun tavallani ja tule vastaan, vaan minun on sopeuduttava tuottamaan hyvä avioliitto hänelle sopivalla tavalla.

Tällä hetkellä olen jo varma, etten kelpaa kenellekään seksissä, ja tästä syystä olen tässä suhteessa ollut jo yli 10v. Toisaalta kaikki muu on hyvin ja rakastan vaimoani. Ja haluan. Ja yritän vietellä seksiin viikoittain. Toivottavasti vaimo ei siis ole tällä palstalla valittamassa äijän ärsyttävästä vonkaamisesta :/ tai jos on niin olen epäonnistunut totaalisesti.

Ja toki tiedostan, että hänellä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa, ja olemmekin sopineet (ja hän myös testannut, jotta kokisi olonsa turvalliseksi), että kieltäytyä voi myös kesken seksin tai juuri ennen sitä.

Harmi, että seksi minun kanssa tuntuu välillä siltä ikävältä pakkopullalta, koska minä olen se henkilö, jonka valitsit kulkemaan kanssasi koko elämän polun, ja minä olen se, jonka kanssa haluat vanhentua. Ei pitäisi tulla yllärinä, että parisuhteeseen kuuluu seksiäkin.

Sekava ja pitkä teksti, vähän avauduin ajatuksen virtaa kun koskettaa minuakin.

No musta on alkanut tuntua siltä, että usein se haluton on myös se, joka ei ole elämäänsä muutenkaan tyytyväinen muihinkaan elämän osa-alueisiin ja odottaa että toinen panostaa ja itse ei tarvitse tehdä mitään. Eli flegmaattisuus kuvastaa halutonta usein. Kyllä siinä pitää haluavan päättää niistä rajoista sitten, että kuinka pitkälle sitä jaksaa olla itse panostamassa kun toinen ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun nainen on se joka käyttää hormonaalista ehkäisyä niin mun mielestä miehen turha valittaa. Mulla ainakin on halut nolla enkä väkisin harrasta seksiä. Ja saa mennä vieraisiin mun puolesta.

Kuulostatpa tosi unelmapuolisolta! :D

Vierailija kirjoitti:

"Minä haluan maksalaatikkoa."

"Minä en."

"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."

"No mikset syö yksin?"

"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."

"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."

"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"

"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."

"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."

"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."

"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"

"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"

"Ei se ole sama asia."

"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"

"No olishan se kiva."

"No en silti."

"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"

"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."

"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."

......just.

Tässä just surullinen esimerkki haluttoman ajatusmaailmasta, kun kuvittelee että tuollainen vertaus on sopiva. Huoh!

Parisuhde on sopimus jakaa kaikki elämän osa-alueet.  Joskus halut osuu yksiin, joskus ei.

Suurta rakkautta on mennä mukana, kun kumppania hotsittaa, ja olettaa, että kuvio toimii myös toisinpäin.

Miksi ollaan parisuhteessa, jos ei ole lämpöä, läheisyyttä tai seksiä?

Olen 45-vuotias nainen  ja kyllä, ihan kehtaan sanoa: antakaa säännöllisesti. Ja vaatikaa säännöllisesti. Parisuhteessa sinä päätät 50 prosenttia ja kumppani 50 prosenttia. KUMPIKIN joustaa.

Ihan yhtä hyvin se haluava osapuoli voisi elää just niinku haluaa. Jos suhteen alussa oli oletuksena, että esim lomasuunnitelmat tehdään yhdessä, niin ei sen enää tarvi. Jos yhteinen aika on ollut lähtökohta, että pariskunta viettää yhdessä aikaansa, niin ei sen enää tarvi. Sen kun ilmoittaa että ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Teen mitä haluat, koska sinä et kehoani omista. Mut turha luulla et koko suhdetta olis kohta enää jäljellä.

Tuo havainnollistaa sitä, miten itsekästä se on muuttaa asioita ja toisella ei ole sananvaltaa ja sitten oletetaan et toinen hyväksyy kaiken tuosta noin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin meillä tilanne on tällä hetkellä sellainen, että lapset ja työt vaativat 110% huomion ja illalla kun saa kakarat nukkumaan niin monesti sitä haluaa _passivoitua_ eikä aktivoitua. Pitää saada levon hetkeä vaikka sitten vittu somessa tai tv:n ääressä.

Pyhä itse aiheutettu ongelma, Batman! Minä en koskaan vapaaehtoisesti ajaisi elämääni tuollaiseen tilanteeseen. Tuollainen ei vain kelpaa minulle. Niitä kakaroita ei ole onneksi mikään pakko hankkia. Minulle on mm. toimiva seksielämä paljon tärkeämpää!

Saa olla haluton, mutta se on silti ongelmallinen pohja parisuhteelle. Henkisesti se on erittäin raastava tila sille enemmän seksiä haluavalle ihmisille, joten kyllä nyt ainakin kaikki konstit pitäisi kokeilla sen ongelman ratkaisuun. Seksi on tärkeä osa ihmisen perustarpeita. Tällä hetkellä itsellä sellainen tilanne, että joudun nuoresta iästä huolimatta mahdollisesti luopumaan seksistä koko loppuelämäksi. Puoliso ei seksiä halua ja jos hänen kanssaan olen koko loppu elämän, niin haudan porteille joudun elämään tiedossa että seksiä en enää tässä elämässä koe. Ei ole normaalia mielestäni tällainen pakko selibaatti ja iso uhraus jos miettii, että meillä on vain tämä yksi elämä...

Tottakai voit olla haluton, mutta eikö sun pitäis puhua tästä sun miehes kanssa eikä täällä kysellä tukea..

Seksi on kivaa ja tuntuu ihanalta.

En ymmärrä, mikä tässä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Saa olla haluton, mutta se on silti ongelmallinen pohja parisuhteelle. Henkisesti se on erittäin raastava tila sille enemmän seksiä haluavalle ihmisille, joten kyllä nyt ainakin kaikki konstit pitäisi kokeilla sen ongelman ratkaisuun. Seksi on tärkeä osa ihmisen perustarpeita. Tällä hetkellä itsellä sellainen tilanne, että joudun nuoresta iästä huolimatta mahdollisesti luopumaan seksistä koko loppuelämäksi. Puoliso ei seksiä halua ja jos hänen kanssaan olen koko loppu elämän, niin haudan porteille joudun elämään tiedossa että seksiä en enää tässä elämässä koe. Ei ole normaalia mielestäni tällainen pakko selibaatti ja iso uhraus jos miettii, että meillä on vain tämä yksi elämä...

Lähde nyt hyvä ihminen menemään, tai neuvottele avoin suhde..

Sori nyt jos vähän nauran näille viikko ilman seksiä tai kuukausi ilman seksiä on haluttomuutta kommenteille, mutta sanonpa vaan että älkää tehkö tavallisesta elämästä ongelmaa.

Olen halukas e-pillerinainen, pillerikin hankin siinä toivossa että halut katoaa, ei kadonneet. Mies siis torjuu kaiken läheisyyden ja valittaa miksi pitäisi halailla tai suukotella. Itse pidän halailusta ja pusuista, enkä oleta niiden johtavan mihinkään panopuuhiin, pussailen ja halailen koska haluan osoittaa miehelleni että rakastan ja välitän hänestä.

Vuosia kuitenkin meni, ettei mitään läheisyyttä ollut. Nukkumaan mennessä mies kääntyy minuun selin ja nukkuu aivan sängyn toisessa reunassa, jos kosketan olkapäätä ja toivotan hyvää yötä, hän säpsähtää ja heilauttaa olkapäätään merkiksi lopettaa koskettaminen. Kaikki siis jäi, hajurakoa metri etten edes keittiössä ohittaessa pääse häntä vaikka selästä sipaisemaan.

Joskus otin puheeksi miksei meillä ole mitään läheisyyttä ja mies vastasi ettei sellaista kaipaa pätkääkään. Sopeuduin tilanteeseen, vuodet vieri. Yhtenä päivänä mies ilmoitti löytäneensä uuden naisen jolta saa seksiä, että hänen elämänsä on ollut vuosia aivan kamalaa kanssani kun pihtaan, mutta nyt on kaikki ihanaa kun on normaali nainen. Ne tunteet mitkä tästä informaatiosta puski päähän....todella vaikeita kuvailla. Iskun henkinen voimakkuus voisi olla 200:aa kaahavan sorarekan kanssa yhteentörmääminen.

Ero oli väistämätön vaihtoehto. Oma julma väitteeni on, että haluton osapuoli on itsekkäämpi tapaus suhteessa. Pää on todella syvällä omassa perseessä jos oma haluttomuus käännetään kumppanin pihtaamiseksi. Haluton on todellakin haluton selvittämään syitä miksi on haluton koska kaikesta kurjuudesta on niin kätevää syyttää kumppania.

Tälläkin palstalla käytetään sanaa vonkaaminen yms. halukkaammasta kumppanista. Pidetään itsestäänselvyytenä että kumppani tekee lähentymisyrityksiä. Mitä nautintoa ja riemua se teille pitkäaikaishaluttomille tuo? Mitä mietteissänne tapahtuu kun toinen lopettaa lähestymästä? Mies teki päässään minusta pihtarin siinä vaiheessa. Ilahduttavaa on ollut kuitenkin lukea, että jotkut ovat omatoimisesti lähteneet selvittämään haluttomuuttaan, väittäisin tätä rakkaudeksi kumppania kohtaan. Muille haluttomille terkkuja, että menkää itseenne, mieheni ei löytänyt onnea uuden naisensa kanssa ja miksi olisi kun ongelma on hänen päänsä sisällä.

Vierailija kirjoitti:

"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."

"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."

......just.

Hahaa, suurin osa tämän ketjun haluttomista eivät todellakaan "syöttäisi" kumppaniaan. Eivät halua laittaa tikkua ristiin että kumppani saisi seksuaalisen tyydytyksen, eivätkä olla osallisena siihen millään tavalla. Paitsi ehkä vallan takia, kun kumppania voi ohjailla seksin avulla. Olen jopa kuullut joidenkin letkauttavan, että lihovat tarkoituksellisesti, jotta kumppania ei enää kiinnostaisi.

Ja kerro nyt vielä miten se voisi sinua haittaa, että seksiä haetaan muualta, jos sinä kerran et halua sitä hänen kanssaan harrastaa? Pelottaako, että menetät kiristämisen keinon, valtasi murenee? Vai että menetät koko miehen? Vai potuttaako että mies käyttää resurssejaan toiseen, eikä sinuun? Ehkä hän on pelkkä lompakko ja kotiorja sinulle. Statuksen kohottaja ja turvan antaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa olla haluton mutta jatkuva tarkoituksellinen seksistä kieltäytyminen ei ole terveen parisuhteen merkki. Parisude aloitetaankin sillä ajatuksella, että nyt sitten kumpikin osapuoli saa seksiä ja yhdessä eletään ja ollaan uskollisia.

Jaa, minä taas aloitan parisuhteen koska haluan olla sen IHMISEN kanssa, en siksi, että nytpä tulee säännöllisesti seksiä.

Joo, mutta lähdetkö parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota et halua seksuaalisesti? Minä en ainakaan. Kyllä se seksi nyt vaan on osa sitä kokonaisuutta terveellä ihmisellä.

Jos mennään oikein raa'an biologiselle tasolle, niin ainoa syy uroksen ja naaraan ylipäänsä mennä yhteen on se, että lisäännytään. Eli seksi siis.

Olisi mukava lukea myös onnistumisia, vai eikö sellaisia ole. Että haluttomuutta on yhdessä selvitelty ja päästy johonkin lopputulokseen ilman suurta draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla pelko seksuaalisen itsemääräämisoikeuden häviämisestä on melkein merkittävin syy sille etten oikein uskalla tapailla enää miehiä. Minulle kävisi hyvin avoin suhde, mutta miehet eivät tunnu haluavan edes harkita sellaista vaihtoehtoa.

Haluaisin kumppanin, joka ymmärtää minun olevan erillinen yksilö hänestä, jolla on omat tunteet, halut ja seksuaalisuus, en vain objekti, jonka tulee olla aina valmis seksiin.

Olenko mä jotenkin todella taula, vai onko mulla vain erityisen ihana mies kun mulle tuo on itsestäänselvyys, että olen miehestäni erillinen yksilö, mulla on omat tunteet, halut ja seksuaalisuus enkä todellakaan ole mikään mälliämpäri jota haluttaa aina kun mies vähänkin vinkkaa että panettaisi?

Jaa-a, tai sitten vain minä olen saanut huonon otannan? Tähän mennessä on painostettu seksiin, kourittu väkisin, riisuttu vaikka olen kieltänyt, jne. En tiedä vedänkö jostain syystä marginaalimiehiä puoleeni kun olen tapaillut miehiä, mutta käsitykseni seksistä ja seksuaalisuudesta on painostava ja siinä ei paljoa ole toisen tunteilla väliä. Ja siksi olen nykyisin erittäin varautunut, koska toisesta ei voi mennä takuuseen edes vaikka olisi tuntenut kuukausia.

Otantasi on ollut pelkkiä jännämiehiä näköjään, kokeile välillä kilttiä. Siinä on tietysti se riski, ettei se sytytä seksuaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt jos vähän nauran näille viikko ilman seksiä tai kuukausi ilman seksiä on haluttomuutta kommenteille, mutta sanonpa vaan että älkää tehkö tavallisesta elämästä ongelmaa.

Olen halukas e-pillerinainen, pillerikin hankin siinä toivossa että halut katoaa, ei kadonneet. Mies siis torjuu kaiken läheisyyden ja valittaa miksi pitäisi halailla tai suukotella. Itse pidän halailusta ja pusuista, enkä oleta niiden johtavan mihinkään panopuuhiin, pussailen ja halailen koska haluan osoittaa miehelleni että rakastan ja välitän hänestä.

Vuosia kuitenkin meni, ettei mitään läheisyyttä ollut. Nukkumaan mennessä mies kääntyy minuun selin ja nukkuu aivan sängyn toisessa reunassa, jos kosketan olkapäätä ja toivotan hyvää yötä, hän säpsähtää ja heilauttaa olkapäätään merkiksi lopettaa koskettaminen. Kaikki siis jäi, hajurakoa metri etten edes keittiössä ohittaessa pääse häntä vaikka selästä sipaisemaan.

Joskus otin puheeksi miksei meillä ole mitään läheisyyttä ja mies vastasi ettei sellaista kaipaa pätkääkään. Sopeuduin tilanteeseen, vuodet vieri. Yhtenä päivänä mies ilmoitti löytäneensä uuden naisen jolta saa seksiä, että hänen elämänsä on ollut vuosia aivan kamalaa kanssani kun pihtaan, mutta nyt on kaikki ihanaa kun on normaali nainen. Ne tunteet mitkä tästä informaatiosta puski päähän....todella vaikeita kuvailla. Iskun henkinen voimakkuus voisi olla 200:aa kaahavan sorarekan kanssa yhteentörmääminen.

Ero oli väistämätön vaihtoehto. Oma julma väitteeni on, että haluton osapuoli on itsekkäämpi tapaus suhteessa. Pää on todella syvällä omassa perseessä jos oma haluttomuus käännetään kumppanin pihtaamiseksi. Haluton on todellakin haluton selvittämään syitä miksi on haluton koska kaikesta kurjuudesta on niin kätevää syyttää kumppania.

Tälläkin palstalla käytetään sanaa vonkaaminen yms. halukkaammasta kumppanista. Pidetään itsestäänselvyytenä että kumppani tekee lähentymisyrityksiä. Mitä nautintoa ja riemua se teille pitkäaikaishaluttomille tuo? Mitä mietteissänne tapahtuu kun toinen lopettaa lähestymästä? Mies teki päässään minusta pihtarin siinä vaiheessa. Ilahduttavaa on ollut kuitenkin lukea, että jotkut ovat omatoimisesti lähteneet selvittämään haluttomuuttaan, väittäisin tätä rakkaudeksi kumppania kohtaan. Muille haluttomille terkkuja, että menkää itseenne, mieheni ei löytänyt onnea uuden naisensa kanssa ja miksi olisi kun ongelma on hänen päänsä sisällä.

Tsemppiä sinulle. Olen samaa mieltä kanssasi.

Joku tässä ei kuitenkaan täsmää. Oliko teillä kenties sinun toimesta pitkä seksitön kausi, ehkä synnytyksen aikaan jos teillä on lapsia? Jonka jälkeen mies ei halunnut läheisyyttäkään, vai miten hän on voinut kääntää asian niin että sinä olet se pihtari? Se ainakin selittäisi asian.

Tässä on kyllä hyviä tarinoita kirjoitettu miehen näkökulmasta, joita olen myös itse kokenut. Suosittelisin naisille lukemaan näitä, että jos löytyisi näkökulmaa myös miesten osalta. Ei ole todellakaan helppoa olla siinä ristitulessa, että osoittaa naiselle kiinnostusta ja tekee aloitteita, mut sitten kuitenkaan ei aiheuta ahdistusta liiallisella huomoimisella ja ehdotuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava lukea myös onnistumisia, vai eikö sellaisia ole. Että haluttomuutta on yhdessä selvitelty ja päästy johonkin lopputulokseen ilman suurta draamaa.

Täällä on yhdenlainen onnistuminen. Haluttomuuttani ei tosin yhdessä varsinaisesti selvitelty, mutta asiasta puhuttiin. Puhumalla selvitettiin se, ettei vika ole siinä puolisossa, vaan kyse on muista asioista. Osan asioista tiesin, osaa en. Hiljalleen elämässa tuli vastaan asioita jotka vapauttivat niistä lukoista jotka lapsuus oli aiheuttanut. Viimeinen niitti tuli kun ehkäisyä vaihdettiin, ja halut palasivat rytinällä. Olen tästä erään ystäväni kanssa myös keskustellut. Hänkin kertoi, että kun ehkäisy jätettiin pois kun lasta alettiin yrittää, halut palasivat hänellekin. 

Täällä siis sellainen onnistuminen. Olen taas yhtä halukas kuin teininä, mutta samalla myös vapautunut niistä estoista joita minulla silloin oli ihan tavallistakin seksiä kohtaan. Tähän auttoi aika, keskustelut, tietyt elämän tapahtumat ja oikeanlainen mies, joka ymmärsi eikä painostanut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuudesta kärsivien puolisot. Todellako ajattelette, että vika on yksin haluttomassa osapuolessa? Kohteletko kumppaniasi arvostaen ja kunnioittaen, kun hänen kieltäydyttyään seksistä kitiset "eikö pliis kuitenkin voitais?"? Annatko väsyneelle/kiireiselle/stressaavalle/surevalle kumppanillesi tilaa vai vonkaatko vain omaa mielihyvääsi ajatellen?

Kyllä. Kaikki on tehty jo alusta saakka tasapuolisesti, siitä ei voi ainakaan valittaa. Eikä tosiaankaan seksin toivossa vaan koska perhe ja parisuhde on kahden kauppa. Tai pitäisi olla, nyt on vain antavana osapuolena ja kotiorjana. On passattu, paapottu, annettu tilaa, pidetty itsestä huolta, annettu aikaa tehdä uraa, annettu olla rauhassa synnytysten jälkeen, yövalvomisten jälkeen, ruuhkavuosien aikana ja vieläkin vaikka nuorempi on jo teini, koskaan ei olla vongattu eikä kerjätty vaan yritetty rakastamalla saada toinen nauttimaan mutta ei. Toki jos joskus saa vaimon ihan vaan nukkumaan lusikassa tulee stondis ja taas on vaimo yökkimässä! Minkä mies fysiikalleen voi kun ikävöi läheisyyttä?  Koskakohan olisi sen parisuhteen vuoro?

Siinä vaiheessa jos minun halujani alkaisi emäntä yökkiä, saisi pakata kamppeensa saman tien. Tuossa mennään jo niin yli normaalista, hyvästä parisuhteesta että ei voi kun ihmetellä kaverin kärsivällisyyttä. mitä tuo vaimokaan enää suhteessa roikkuu, jos toinen vain yököttää? Kaikkeen te ainoan elämänne tuhlaattekin.