Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Alba kirjoitti:

Nyt ymmärrän miksi kammoan miehiä ja suhteita niin paljon.

Ensin miehet haluavat mahdollisimman siveän naisen. Sellaisilla ei yleensä ole korkeimmat halut. Miehet myöskin haukkuvat seksuaalisesti aktiivisia naisia joten en näe että miehillä olisi mitään syytä valittaa seksittömyyttä niin kauan kun he käyttävät sitä naisen alentamiseen ja arvon kieltämiseen. Täällä haukutaan naista pävittäin mälliämpäriksi miesten ja naisten toimesta. Siinä sitten innostumaan seksistä!

En myöskään ymmärrä miten silkkaa panetusta ei voi hoitaa omalla kädellä. Pelottavaa miten miehet haluavat vain rojauttaa lastinsa haluttoman lahnan päälle. Pornoa on internetissä yllin kyllin miehille. Sitten petetään vaimoa ja haukutaan vaimoa pihtariksi ja se "toinen nainen" on tietysti pelkkä "spermavaasi" niin naisten kuin miestenkin mielestä. Ihanaa.

Ihmettelen myös miksi naiset eivät myönnä olevansa vain miestensä nukkeja ja halujen jatkeita. Niin moni harrastaa seksiä vain pitääkseen miehen tyytyväisenä. Naiset ovat biologisesti haluttomampia, siinä ei ole kyse mistään valtapelistä. Itse olette valinneet heterosuhteen jossa luullaan voivan yhdistettävän kaksi ihan eri seksuaalisuuden mallia.

Ihmettelen myös miksi naislääkärit, psykologit, gynekologit jne. ovat niin kovin ottamassa kantaa miesten puolesta. Näkisipä miesammattilaisen puhumassa naisten puolesta. Eipä näy. Vaikuttavat tossun alla olevilta naisilta jotka haluavat hyväksyntää miehiltä.

Oma kehoni on vain minun. Naiset ovat aina joutuneet olemaan vain miesten seksinukkeja, itse en koskaan halua elää niin. Onneksi synnyin vapaaseen maahan.

Naiset, ei kannata ihan hirveästi sääliä tai haukkua prostituoituja tai seksityöläisiä. Te teette ihan samaa työtä kotonanne.

Mä en sääli ketään muuta niin paljon kuin tuollaista ihmistä, joka kumpuaa vihaa muita kohtaan eikä tajua omaa älyttömän sokeaa ajatusmaailmaansa. Miten sä ylipäätään käänsit tämän joksikin sukupuolten väliseksi sodaksi? Mikä 50-luvun ajatusmaailma sulla oikein on? Täällä on pääsääntöisesti puhuttu haluttomista ja haluavista, jos oletat että haluava on aina mies ja haluton nainen, (tai et kyseessä olis edes pelkästään heterosuhteet!) ni kyllä se susta kertoo aika paljon.

Alba kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Minusta on outoa, että olisin parisuhteessa ihmisen takia, joka ei haluaisi minun voivan hyvin. Miksi minäkään olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka en haluaisi elävän mahdollisimman ihanaa elämää? Ymmärrän, että joka suhteessa on niitä joka haluavat enemmän ja niitä jotka haluavat vähemmän. En minäkään jaksa niin usein kuin mieheni, mutta mielestäni suhteessa tulee tehdä kompromisseja - mies ei vonkaa, vaan uskoo jos sanon ei ja jos minua ei aina kiinnosta, niin pyrin useammin antamaan jotain (käsihoidon tai suuhoidon), koska haluan tyydyttää miestäni. Nautin siitä, että hän nauttii. En voi käsittää suhdetta jossa ei nauttisi sen rakkaimpansa nautinnosta? Ei tarvitse varmasti joka päivä varata aikaa siihen, mutta tasapainoisessa suhteessa luulisi että pyrkisi toteuttamaan puolisonsa toiveet useammin kuin tyrmäämään? Tämä toki menee myös toisinpäin, haluttomammalla on varmasti muita tarpeita ja toiveita, jotka halukkaampi osapuoli varmasti haluaa tyydyttää. Siitähän tässä on kyse, että haluaa rakkaalleen hyvää. 

Tiivistää sitoutuneen, avioituneen naisen elämän täydellisesti. Yksinkertaisesti olette alistuvia jota sitten nimitätte naiselle tyypillisesti tunteelliseksi "välittämiseksi". Yleensä naista paheksutaan jos hän suostuu vain miehen tavaraksi, mutta suhteessa se onkin näköjään hyvä asia.

Miksi miehen seksuaalisuus voittaisi naisen seksuaalisuuden? Miehille pitää aina olla mitä he haluavat naisen halujen ja vaistojen kustannuksella. Nainen ottaa ehkäisyn, riskin raskaudesta. Naiselle seksi on yksinkertaisesti suurempi taakka. Turha siinä on mitään loruja väsäillä kun se on täysin luonnollista, biologista ja evolutiivisista vaistoista johtuvaa. Turha lääkäreidenkään on lässyttää rakkaudesta kun nisäkäsnaaraiden vaistot ovat nämä.

Miehille on vaikka mitä pakoväyliä tähän naisen haluttomuuden aiheuttamaan "kärsimykseen". Seksiä voi ostaa (sitä tekevätkin useimmat avioituneet miehet), pornoa on internetin täydeltä. Miksi suhteessa oleva mies ei voi masturboida jos halut ovat yksipuoliset?

Kuten sanoin, nämä asenteet tiivistävät vaimoihmisten henkisen kapasiteetin. Nainen tyydyttää miehen, ottaa nimen, hoitaa kodin, lapset, palvelee. Mies vain istuu passattavana. Yritätte selittää tätä rakkaudella, mutta seksinukkena olo ei ole rakkautta. Miehelle seksi ei ole rakkautta, vaan fyysinen päästö.

Se on jännä miten naiset uskottelevat etteivät ole säälittävän alistuneita. Koko kulttuuri tahtoo vain miehen valtaa, suhteessakin naisen muka kuuluisi luopua biologisista vaistoistaan. Ainaista miehen palvelemista.

Olis varmaan tosi jännä päästä sun pään sisälle päiväks ja nähdä miten sairaalla tavalla saat kaiken terveen käännettyä pahaksi. Mä en tajua miksi sä alistut tuolle miessukupuoleen kohdistuvalle vihalle ja katkeruudelle. Aivan kamala kohtalo sulla... Et sä ole mikään vapaa ihminen, kaukana siitä.

No onhan tässä tietty ristiriita. Toisaalta jokainen on vastuussa oman seksuaalisuuden toteuttamisesta, toisaalta yksiavioisuus on vallalla oleva normi.

Minulla ja miehellä kummallakin on ollut ohimeneviä haluttomuuskausia. Välillä sitä on yrittänyt puolison mieliksi antaa, mutta ihan oikeasti, minulla se ainakin syventää sitä haluttomuutta.

Puhuminenkin jossain kohdassa alkaa kääntyä itseään vastaan. Asioiden puhkivatvominen ei ole seksikästä.

Onneksi ymmärrystä on riittänyt ja jossain kohdassa sitä on taas alkanut nähdä kumppania halukkaammin silmin.

Käyttäjä1923 kirjoitti:

Alba kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Minusta on outoa, että olisin parisuhteessa ihmisen takia, joka ei haluaisi minun voivan hyvin. Miksi minäkään olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka en haluaisi elävän mahdollisimman ihanaa elämää? Ymmärrän, että joka suhteessa on niitä joka haluavat enemmän ja niitä jotka haluavat vähemmän. En minäkään jaksa niin usein kuin mieheni, mutta mielestäni suhteessa tulee tehdä kompromisseja - mies ei vonkaa, vaan uskoo jos sanon ei ja jos minua ei aina kiinnosta, niin pyrin useammin antamaan jotain (käsihoidon tai suuhoidon), koska haluan tyydyttää miestäni. Nautin siitä, että hän nauttii. En voi käsittää suhdetta jossa ei nauttisi sen rakkaimpansa nautinnosta? Ei tarvitse varmasti joka päivä varata aikaa siihen, mutta tasapainoisessa suhteessa luulisi että pyrkisi toteuttamaan puolisonsa toiveet useammin kuin tyrmäämään? Tämä toki menee myös toisinpäin, haluttomammalla on varmasti muita tarpeita ja toiveita, jotka halukkaampi osapuoli varmasti haluaa tyydyttää. Siitähän tässä on kyse, että haluaa rakkaalleen hyvää. 

Tiivistää sitoutuneen, avioituneen naisen elämän täydellisesti. Yksinkertaisesti olette alistuvia jota sitten nimitätte naiselle tyypillisesti tunteelliseksi "välittämiseksi". Yleensä naista paheksutaan jos hän suostuu vain miehen tavaraksi, mutta suhteessa se onkin näköjään hyvä asia.

Miksi miehen seksuaalisuus voittaisi naisen seksuaalisuuden? Miehille pitää aina olla mitä he haluavat naisen halujen ja vaistojen kustannuksella. Nainen ottaa ehkäisyn, riskin raskaudesta. Naiselle seksi on yksinkertaisesti suurempi taakka. Turha siinä on mitään loruja väsäillä kun se on täysin luonnollista, biologista ja evolutiivisista vaistoista johtuvaa. Turha lääkäreidenkään on lässyttää rakkaudesta kun nisäkäsnaaraiden vaistot ovat nämä.

Miehille on vaikka mitä pakoväyliä tähän naisen haluttomuuden aiheuttamaan "kärsimykseen". Seksiä voi ostaa (sitä tekevätkin useimmat avioituneet miehet), pornoa on internetin täydeltä. Miksi suhteessa oleva mies ei voi masturboida jos halut ovat yksipuoliset?

Kuten sanoin, nämä asenteet tiivistävät vaimoihmisten henkisen kapasiteetin. Nainen tyydyttää miehen, ottaa nimen, hoitaa kodin, lapset, palvelee. Mies vain istuu passattavana. Yritätte selittää tätä rakkaudella, mutta seksinukkena olo ei ole rakkautta. Miehelle seksi ei ole rakkautta, vaan fyysinen päästö.

Se on jännä miten naiset uskottelevat etteivät ole säälittävän alistuneita. Koko kulttuuri tahtoo vain miehen valtaa, suhteessakin naisen muka kuuluisi luopua biologisista vaistoistaan. Ainaista miehen palvelemista.

Todellakin. Ja pelkään vielä etten ole opettanut poikiani tarpeeksi olemaan ihmisiksi, ei vain passattaviksi kusipäiksi joiden mielestä maailma on luotu heidän tarpeidensa tyydyttämiseen. Isänsä kun oli sellainen :(

Miksi otit sellaisen?

Siis oikeesti. Perus arkiseksi vie noin 10 minuuttia elämästäsi ja jos 2 kertaa viikossa vaikka olet huvitti tai ei , niin olet normimäärän seksinharrastaja.

Jos tällä pysyy läheisyys parisuhteessa ja puoliso tyytyväisenä niin aika helpolla saa parisuhteen toimimaan kun "antaa" toiselle vaikkei aina itseään huvittaisi. Moneen muuhun turhuuteen menee paljon enemmän aikaa elämässä ..Seksi on terveellistä joten ei se haittaa sinullekkaan tee.

Toki sitä ei pidä näyttää puolisolle ettei huvita koska se jos joku tappaa fiiliksen ja suorituksesta tulee konemainen ..pientä asennetta peliin ja homma hoituu ja kaikki on tyytyväisiä ..

Naiimisiin mennessä  ikäänkuin tuli luvattua olla hyvä vaimo ja äiti..ei niitä voi poissulkea toisistaan kun lapset syntyy..Vaimo olet edelleen ja lapset muuttaa joskus pois kotoa joten parisuhdetta kannattaa hoitaa. Jos odotetaan uskollisuutta niin liitossa pitää olla silloin myös seksiä tai muuten voit katsoa vain itseäsi peiliin 

Alba kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Minusta on outoa, että olisin parisuhteessa ihmisen takia, joka ei haluaisi minun voivan hyvin. Miksi minäkään olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka en haluaisi elävän mahdollisimman ihanaa elämää? Ymmärrän, että joka suhteessa on niitä joka haluavat enemmän ja niitä jotka haluavat vähemmän. En minäkään jaksa niin usein kuin mieheni, mutta mielestäni suhteessa tulee tehdä kompromisseja - mies ei vonkaa, vaan uskoo jos sanon ei ja jos minua ei aina kiinnosta, niin pyrin useammin antamaan jotain (käsihoidon tai suuhoidon), koska haluan tyydyttää miestäni. Nautin siitä, että hän nauttii. En voi käsittää suhdetta jossa ei nauttisi sen rakkaimpansa nautinnosta? Ei tarvitse varmasti joka päivä varata aikaa siihen, mutta tasapainoisessa suhteessa luulisi että pyrkisi toteuttamaan puolisonsa toiveet useammin kuin tyrmäämään? Tämä toki menee myös toisinpäin, haluttomammalla on varmasti muita tarpeita ja toiveita, jotka halukkaampi osapuoli varmasti haluaa tyydyttää. Siitähän tässä on kyse, että haluaa rakkaalleen hyvää. 

Tiivistää sitoutuneen, avioituneen naisen elämän täydellisesti. Yksinkertaisesti olette alistuvia jota sitten nimitätte naiselle tyypillisesti tunteelliseksi "välittämiseksi". Yleensä naista paheksutaan jos hän suostuu vain miehen tavaraksi, mutta suhteessa se onkin näköjään hyvä asia.

Miksi miehen seksuaalisuus voittaisi naisen seksuaalisuuden? Miehille pitää aina olla mitä he haluavat naisen halujen ja vaistojen kustannuksella. Nainen ottaa ehkäisyn, riskin raskaudesta. Naiselle seksi on yksinkertaisesti suurempi taakka. Turha siinä on mitään loruja väsäillä kun se on täysin luonnollista, biologista ja evolutiivisista vaistoista johtuvaa. Turha lääkäreidenkään on lässyttää rakkaudesta kun nisäkäsnaaraiden vaistot ovat nämä.

Miehille on vaikka mitä pakoväyliä tähän naisen haluttomuuden aiheuttamaan "kärsimykseen". Seksiä voi ostaa (sitä tekevätkin useimmat avioituneet miehet), pornoa on internetin täydeltä. Miksi suhteessa oleva mies ei voi masturboida jos halut ovat yksipuoliset?

Kuten sanoin, nämä asenteet tiivistävät vaimoihmisten henkisen kapasiteetin. Nainen tyydyttää miehen, ottaa nimen, hoitaa kodin, lapset, palvelee. Mies vain istuu passattavana. Yritätte selittää tätä rakkaudella, mutta seksinukkena olo ei ole rakkautta. Miehelle seksi ei ole rakkautta, vaan fyysinen päästö.

Se on jännä miten naiset uskottelevat etteivät ole säälittävän alistuneita. Koko kulttuuri tahtoo vain miehen valtaa, suhteessakin naisen muka kuuluisi luopua biologisista vaistoistaan. Ainaista miehen palvelemista.

Miten Alba selittää sen, että tässäkin ketjussa tuntuu olevan aika monta naista, jotka kärsivät miehen haluttomuudesta? Emme me ole "valinneet" heterosuhdetta sen enempää kuin homot homosuhdetta. Munaa tekee mieli eli seksuaalinen ja romanttinen rakkaus kohdistuu meillä miehiin.

Omassa parisuhteessani teen noin 70 % aloitteista seksiin. En miestä palvellakseni vaan koska itseäni panettaa. Mies hoitaa noin puolet kotitöistä mutta tuo talouteemme 30 % enemmän rahaa. Kuka tässä suhteessa on alistettu? Kumpikin on tässä valaasta tahdostaan. Olemme riitelykumppaneita, ystäviä, rakastavaisia, elämänkumppaneita, toistemme tukijoita jne. Uskon, että tällaisia parisuhteita on nykyään aina paljon. Mutta tämä ei sovi Alban ajatusmaailmaan joten hän varmaan ignooraa tämänkin viestin, suoltaakseen joskus myöhemmin jossain toisessa ketjussa uuden miesvihamielisen purkauksen.

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on ollut että miksi haluton ei selvitä syytä haluttomuuteen ja paranna sitä?!? No minäpä kerron.

Olin nuorempana erittäin aktiivinen seksuaalisesti, eräs parisuhde jos loppui siihen ettei mies jaksanut niin paljoa seksiä.

Miehen kanssa ensimmäiset 7 vuotta oli hurjaa iloittelua seksin merkeissä. Sitten alkoi lapsettomuushoidot ja raskaus, halut hävisi täysin. Eikä nyt 10 vuotta tuon jälkeen ole palanneet.

Olen käynyt lääkärillä ja gynekologilla useita kertoa, ei löydy syvyyttä joten minua ei voi "parantaa" haluttomuudestani.

Seksuaaliterpautti oli hyödyllinen mutta haluja hänkään ei saanut palautettua.

Voin kertoa että olen hoitanut asiaa sen minkä osaan, humpuukitkin on kokeiltu. En vain kiihotu enää fyysisesti ollenkaan. Ei kaikkeen ole lääkettä vaikka niin toivoisi.

Ymmärrän hyvin, ettei kaikkea voi parantaa. Mutta jos olet täydellisen haluton, olet yhtä kykenevä normaaliin parisuhteeseen kuin osatyökykyinen on töihin. Kukaan normaalit seksihalut omaava ei alkaisi kanssasi parisuhteeseen, jos tilanne olisi jo suhteen alussa tuo. Jos sinulla nyt on puoliso, joka on aidosti tyytyväinen kanssasi, hyvä teille. Jos hän ei ole tyytyväinen, kannattanee varmaan miettiä ratkaisuja, kuten avointa suhdetta tai eroa. Ei sinulla ole oikeutta pakottaa miestäsi kärsimään selibaatista. Jos rakastat miestäsi, kai haluat hänelle hyvää?

Saahan sitä toki olla haluton mutta kumman paljon vaikuttaa olevan ihmisiä, jotka vaativat puolisoltaan selibaattia vuodesta toiseen ja sitten ihmettelevät tullessaan petetyiksi tai jätetyiksi.

Itse olen varmaan miehenä siitä keskivaiheilta mitä tulee tähän keskusteluun, kallellaan seksin puolelle kylläkin.

Siltikään en allekirjoita, että viikon tai edes kuukauden seksittömyyden jakso normaalissa perhearjessa  olisi kriisi. Ainakin meillä tilanne on tällä hetkellä sellainen, että lapset ja työt vaativat 110% huomion ja illalla kun saa kakarat nukkumaan niin monesti sitä haluaa _passivoitua_ eikä aktivoitua. Pitää saada levon hetkeä vaikka sitten vittu somessa tai tv:n ääressä. Ei siinä, että seksissä olisi mitään vikaa mutta eihän se halu sieltä vaan nouse kun on ensin ollut 9-10h työpäivässä matkoineen ja sitten koittaa saada pahassa iässä olevat lapset yöpuulle ja hiukan siistittyä kotia niiden tuhojen jäljiltä. Jos mieli on kiristynyt kuin viulun kieli niin ei siihen edes pillu auta :D

Oma juttunsa tässä asiassa on sitten miehen ja naisen ero jos on vähän haluttomuutta. Miehelle on suht vaikeaa antaa naiselle ainakaan penetraatiota jos on haluttomuutta, osalle naisista varmaan riittää muutkin seksin muodot mutta mitä jos ei riitäkään?

Josko ohjattaisiin ketjua keskustelemaan pitkäaikaisesta haluttomuudesta? Viikon, kuukauden tai muutamankin kuukauden mittaisia haluttomia kausia tulee lähes jokaisella, ne kuuluvat elämään. Joskus on pitempiäkin aikoja, niin että siihen löytyy selkeä syy, ja tämäkin on normaalia. Jos puhuttaisiin siitä haluttomuudesta, joka kestää vuosia, ja johon ei ole selkeää syytä, eikä haluton halua edes yrittää selvittää sitä syytä?

Tuolla joku jo kertoi ettei haluttomuuteen ole löytynyt syytä, mutta mielestäni sekin on ok silloin, kun asiaa on selvitetty ja edes yritetty hoitaa. Haluton on toiminnallaan osoittanut, että välittää asiasta, ja siitä miltä kumppanista tuntuu. Se kai siinä tärkeintä on, että välittää kumppanistaan.

Minä en ymmärrä miksi kukaan haluaa olla ihmisen kanssa jolle tärkeintä on seksi, eikä puolison hyvinvointi. En ymmärrä myöskään miksi kukaan on ihmisen kanssa, joka ei suostu edes keskustelemaan haluttomuudestaan, koska silloinkaan se puolison hyvinvointi ei ole tärkeää. Missä on se oikea rakkaus joka haluaa toiselle hyvää? Miksi olla sellaisen kanssa, jolle ei halua hyvää? Miksi tuhlata elämäänsä (ja sen toisen elämää) sellaisen kanssa, jolla ei oikeastaan ole mitään väliä? Tähän kysymykseen mielestäni koko parisuhde kaikkineen kiteytyy.

Toinen kysymys johon toivoisin vastausta tälläiseltä haluttomalta, joka ei ole valmis asiasta edes keskustelemaan on, että miksi et halua selvittää asiaa? Eikö sinulla ole velvollisuus jo ihan itseäsi kohtaan selvittää, onko jotain oikeasti vialla, ja voitaisiinko sille tehdä jotain? Luulisi, että omakin olo olisi helpompi kun tietäisi mistä on kyse, vaikka vastaus olisi vain aseksuaalisuus.. Tietäisi ainakin mitä sanoisi sille puolisolle jolla on odotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varmaan miehenä siitä keskivaiheilta mitä tulee tähän keskusteluun, kallellaan seksin puolelle kylläkin.

Siltikään en allekirjoita, että viikon tai edes kuukauden seksittömyyden jakso normaalissa perhearjessa  olisi kriisi. Ainakin meillä tilanne on tällä hetkellä sellainen, että lapset ja työt vaativat 110% huomion ja illalla kun saa kakarat nukkumaan niin monesti sitä haluaa _passivoitua_ eikä aktivoitua. Pitää saada levon hetkeä vaikka sitten vittu somessa tai tv:n ääressä. Ei siinä, että seksissä olisi mitään vikaa mutta eihän se halu sieltä vaan nouse kun on ensin ollut 9-10h työpäivässä matkoineen ja sitten koittaa saada pahassa iässä olevat lapset yöpuulle ja hiukan siistittyä kotia niiden tuhojen jäljiltä. Jos mieli on kiristynyt kuin viulun kieli niin ei siihen edes pillu auta :D

Oma juttunsa tässä asiassa on sitten miehen ja naisen ero jos on vähän haluttomuutta. Miehelle on suht vaikeaa antaa naiselle ainakaan penetraatiota jos on haluttomuutta, osalle naisista varmaan riittää muutkin seksin muodot mutta mitä jos ei riitäkään?

Riittänee useimmille taitavat sormet ja rakastava läsnäolo. Oman mieheni kohdalla on toistaiseksi tosin käynyt siinä kostean pillun sormeilussa niin, että on halunnutkin sitten ihan tavallista yhdyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varmaan miehenä siitä keskivaiheilta mitä tulee tähän keskusteluun, kallellaan seksin puolelle kylläkin.

Siltikään en allekirjoita, että viikon tai edes kuukauden seksittömyyden jakso normaalissa perhearjessa  olisi kriisi. Ainakin meillä tilanne on tällä hetkellä sellainen, että lapset ja työt vaativat 110% huomion ja illalla kun saa kakarat nukkumaan niin monesti sitä haluaa _passivoitua_ eikä aktivoitua. Pitää saada levon hetkeä vaikka sitten vittu somessa tai tv:n ääressä. Ei siinä, että seksissä olisi mitään vikaa mutta eihän se halu sieltä vaan nouse kun on ensin ollut 9-10h työpäivässä matkoineen ja sitten koittaa saada pahassa iässä olevat lapset yöpuulle ja hiukan siistittyä kotia niiden tuhojen jäljiltä. Jos mieli on kiristynyt kuin viulun kieli niin ei siihen edes pillu auta :D

Oma juttunsa tässä asiassa on sitten miehen ja naisen ero jos on vähän haluttomuutta. Miehelle on suht vaikeaa antaa naiselle ainakaan penetraatiota jos on haluttomuutta, osalle naisista varmaan riittää muutkin seksin muodot mutta mitä jos ei riitäkään?

Riittänee useimmille taitavat sormet ja rakastava läsnäolo. Oman mieheni kohdalla on toistaiseksi tosin käynyt siinä kostean pillun sormeilussa niin, että on halunnutkin sitten ihan tavallista yhdyntää.

Jaa, minä kyllä väitän että melko pieni vähemmistö on se joka tyytyy sormipeliin silloin kun panettaa.

Vertaisin haluttomuutta parisuhteessa työttömyyteen. Jos puoliso jää tahtomattaan työttömäksi, en todellakaan ole häntä pois potkimassa. Tuen kaikin tavoin ja kannustan, mutta oletan, että alkusokin jälkeen hän ainakin yrittää tehdä asialle jotain. Hakee töitä, selvittelee opiskeluvaihtoehtoja jne. Jos hän jää vuosikausiksi vain olemaan edes yrittämättä tehdä mitään, teen siitä omat päätelmäni.

Te, joilla on haluttomuutta, onko teillä muuta läheisyyttä parisuhteessa ja millaisen mallin parisuhteesta lapsenne saavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on ollut että miksi haluton ei selvitä syytä haluttomuuteen ja paranna sitä?!? No minäpä kerron.

Olin nuorempana erittäin aktiivinen seksuaalisesti, eräs parisuhde jos loppui siihen ettei mies jaksanut niin paljoa seksiä.

Miehen kanssa ensimmäiset 7 vuotta oli hurjaa iloittelua seksin merkeissä. Sitten alkoi lapsettomuushoidot ja raskaus, halut hävisi täysin. Eikä nyt 10 vuotta tuon jälkeen ole palanneet.

Olen käynyt lääkärillä ja gynekologilla useita kertoa, ei löydy syvyyttä joten minua ei voi "parantaa" haluttomuudestani.

Seksuaaliterpautti oli hyödyllinen mutta haluja hänkään ei saanut palautettua.

Voin kertoa että olen hoitanut asiaa sen minkä osaan, humpuukitkin on kokeiltu. En vain kiihotu enää fyysisesti ollenkaan. Ei kaikkeen ole lääkettä vaikka niin toivoisi.

Ymmärrän hyvin, ettei kaikkea voi parantaa. Mutta jos olet täydellisen haluton, olet yhtä kykenevä normaaliin parisuhteeseen kuin osatyökykyinen on töihin. Kukaan normaalit seksihalut omaava ei alkaisi kanssasi parisuhteeseen, jos tilanne olisi jo suhteen alussa tuo. Jos sinulla nyt on puoliso, joka on aidosti tyytyväinen kanssasi, hyvä teille. Jos hän ei ole tyytyväinen, kannattanee varmaan miettiä ratkaisuja, kuten avointa suhdetta tai eroa. Ei sinulla ole oikeutta pakottaa miestäsi kärsimään selibaatista. Jos rakastat miestäsi, kai haluat hänelle hyvää?

Saahan sitä toki olla haluton mutta kumman paljon vaikuttaa olevan ihmisiä, jotka vaativat puolisoltaan selibaattia vuodesta toiseen ja sitten ihmettelevät tullessaan petetyiksi tai jätetyiksi.

Ei me selibaatissa eletä. Haluttomuuden hoitoon kuuluu seksin harrastaminen.

Tämä on minulle iso ongelma. En tietenkään haluaisi olla haluton. En kuitenkaan luovuta. Seksi on mukavaa ja tuntuu hyvältä AINA, en vain osaa haluta sitä. Mutta kuitenkin, seksiä harrastetaan kuitenkin.

Vierailija Uusimaa kirjoitti:

Siis oikeesti. Perus arkiseksi vie noin 10 minuuttia elämästäsi ja jos 2 kertaa viikossa vaikka olet huvitti tai ei , niin olet normimäärän seksinharrastaja.

Jos tällä pysyy läheisyys parisuhteessa ja puoliso tyytyväisenä niin aika helpolla saa parisuhteen toimimaan kun "antaa" toiselle vaikkei aina itseään huvittaisi. Moneen muuhun turhuuteen menee paljon enemmän aikaa elämässä ..Seksi on terveellistä joten ei se haittaa sinullekkaan tee.

Toki sitä ei pidä näyttää puolisolle ettei huvita koska se jos joku tappaa fiiliksen ja suorituksesta tulee konemainen ..pientä asennetta peliin ja homma hoituu ja kaikki on tyytyväisiä ..

Naiimisiin mennessä  ikäänkuin tuli luvattua olla hyvä vaimo ja äiti..ei niitä voi poissulkea toisistaan kun lapset syntyy..Vaimo olet edelleen ja lapset muuttaa joskus pois kotoa joten parisuhdetta kannattaa hoitaa. Jos odotetaan uskollisuutta niin liitossa pitää olla silloin myös seksiä tai muuten voit katsoa vain itseäsi peiliin 

Vihdoinkin järkevä nainen kirjoitti viestin. On tämä ketju ollut niin surullista luettavaa, suurilta osin. Meillä minä olen se "haluttomampi", tarkoittaen että riittäisi paljon pienempikin määrä. Toimin kuten sinäkin.

Aloitteet tulee melkein aina häneltä. Tai siis, hän vihjailee ja minä vien asiat siitä eteenpäin. Varsinkin nyt kun ikääkin on, niin joskus on ongelmia oman viritystilan ylläpitämisessä, mutta aina homma jotenkin hoituu.

Täytyy olla todella tyytyväinen omaan tilanteeseen. Kun täältä lukee näitä kauhutarinoita, varmistuu tunne etten aio koskaan torjua kumpaniani, vaikka ei juuri silloin tekisi mieli tai jaksaisi. Enkä tietenkään näyttää nyrpeää naamaa tai pitkästymisen merkkejä tai muutakaan semmoista lapsellista, itsekästä, tyytymättömyyden demonstrointia.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa viestissä on ollut että miksi haluton ei selvitä syytä haluttomuuteen ja paranna sitä?!? No minäpä kerron.

Olin nuorempana erittäin aktiivinen seksuaalisesti, eräs parisuhde jos loppui siihen ettei mies jaksanut niin paljoa seksiä.

Miehen kanssa ensimmäiset 7 vuotta oli hurjaa iloittelua seksin merkeissä. Sitten alkoi lapsettomuushoidot ja raskaus, halut hävisi täysin. Eikä nyt 10 vuotta tuon jälkeen ole palanneet.

Olen käynyt lääkärillä ja gynekologilla useita kertoa, ei löydy syvyyttä joten minua ei voi "parantaa" haluttomuudestani.

Seksuaaliterpautti oli hyödyllinen mutta haluja hänkään ei saanut palautettua.

Voin kertoa että olen hoitanut asiaa sen minkä osaan, humpuukitkin on kokeiltu. En vain kiihotu enää fyysisesti ollenkaan. Ei kaikkeen ole lääkettä vaikka niin toivoisi.

Ymmärrän hyvin, ettei kaikkea voi parantaa. Mutta jos olet täydellisen haluton, olet yhtä kykenevä normaaliin parisuhteeseen kuin osatyökykyinen on töihin. Kukaan normaalit seksihalut omaava ei alkaisi kanssasi parisuhteeseen, jos tilanne olisi jo suhteen alussa tuo. Jos sinulla nyt on puoliso, joka on aidosti tyytyväinen kanssasi, hyvä teille. Jos hän ei ole tyytyväinen, kannattanee varmaan miettiä ratkaisuja, kuten avointa suhdetta tai eroa. Ei sinulla ole oikeutta pakottaa miestäsi kärsimään selibaatista. Jos rakastat miestäsi, kai haluat hänelle hyvää?

Saahan sitä toki olla haluton mutta kumman paljon vaikuttaa olevan ihmisiä, jotka vaativat puolisoltaan selibaattia vuodesta toiseen ja sitten ihmettelevät tullessaan petetyiksi tai jätetyiksi.

Ei me selibaatissa eletä. Haluttomuuden hoitoon kuuluu seksin harrastaminen.

Tämä on minulle iso ongelma. En tietenkään haluaisi olla haluton. En kuitenkaan luovuta. Seksi on mukavaa ja tuntuu hyvältä AINA, en vain osaa haluta sitä. Mutta kuitenkin, seksiä harrastetaan kuitenkin.

Tämä on hyvä, jos tähän pystyy. Itse tein samalla tavalla ollessani haluton. Suostuin kun mies ehdotti (ja mies kunnioitti haluttomuuttani siinä, ettei ollut jatkuvasti ehdottelemassa). Mies otti minut hienosti sängyssä huomioon, ja seksi tuntui.. no pääasiassa hyvältä, joskus lähinnä neutraalilta, mutta ei koskaan pahalta. En vain itse osannut edes ehdottaa seksiä, kun en koskaan tuntenut siihen tarvetta.

Jos puoliso ja seksi tuntuvat kuitenkin vastenmielisiltä ja ällöttäviltä, en suosittele. Tällöin varmaan parasta olisi selvittää miksi ne tuntuvat niin pahalta. Mikäli on kyseessä asia jonka voi parantaa, siihen prosessiin kannattaa lähteä. Mikäli taas tilannetta ei pysty parantamaan, kannattaa erota. Helpompaa molemmille, puoliso saa hakea seksinsä vapaasti mistä hakee, ja itse ei tarvitse katsella mokomaa ällötystä.

Onko kuitenkin niin, että nämä haluttomat (jotka pihtaavat vuosia ja suuttuvat jos asiasta yrittää puhua) eivät oikeasti välitä puolisostaan, vaan menevät vain oma napa edellä? Onhan se helpompaa itselle kun kaikesta pitää maksaa ja tehdä vain puolet, kun se kumppani hoitaa toisen puolen? Rakkautta ei ole, ja sitten kun haluttomuuteen yritetään puuttua, suututaan kun pelätään että asia paljastuu? Vaikka kyseessä olisi puoliso joka vain piereskelee sohvalla ja aiheuttaa haluttomuutta käytöksellään, niin joku syyhän siihenkin on, että suhteeseen silti jää.

Minulle seksi on hellyyden osoitus, rakkauden teko, joka hoitaa parisuhdetta. Itse olen paljon hellempi ja haluan enemmän läheisyyttä (ilman seksiä siis) jos seksiä on lähiaikoina ollut. Vaimo tuntuu toimivan juuri päinvastoin - ensin pitää olla paljon läheisyyttä ja hellimistä ja kaikki asiat hyvin, ennen kuin seksiä voi ajatella. Lisäksi seksiin pitää ryhtyä ikään kuin varkain, niin, että hän pääsee jonkin näkymättömän kynnyksen yli. (Seksi on kuulemma kivaa ja tuntuu hyvältä, mutta ennen kuin ollaan itse asiassa, se on likaista ja luotaan työntävää, tätä ollaan koetettu avata ja paljon.)

Omien sanojensa mukaan vaimo myös saa orgasmin lähestulkoon aina. Harvoin jos koskaan pelkällä yhdynnällä, mutta olen valmis melkein mihin tahansa, mikä hänelle toimii.

Näistä syistä johtuen meillä vaimo on torjunut paljon, ja minä taas olen etsinyt vikaa itsestäni - mikä on kun en kelpaa. Olenko huono rakastaja, enkö ymmärrä mitä vaimoni kaipaa, onko vaimoni luonnollinen rytmi erilainen kuin omani, onko naisen ja miehen seksuaalisuus niin eri planeetalta, ettei se kohtaa vai olemmeko me parina vain epäyhteensopivia. Vai jättääkö hän kuitenkin kertomatta jotakin, onko minussa jokin ominaisuus, joka etoo?

Lisäksi annan hänelle läheisyyttä ja sohvahetkiä, hierontoja jne niin paljon kuin lapsiarjelta pystyn, vaikka itse en sitä tarvitse läheskään niin paljon kuin hän. Osallistun kotitöihin. Paljon. Järjestän myös vapaa-aikaa hänelle joka viikko. Hänellä on tällä hetkellä enemmän harrastuksia kuin minulla, usein olen myös viikonloppu yh.

Joskus koenkin hänen torjuntansa loukkaavana, sillä selkeästi hän ei koe minua samalla tavalla tärkeäksi, siis minun tavallani ja tule vastaan, vaan minun on sopeuduttava tuottamaan hyvä avioliitto hänelle sopivalla tavalla.

Tällä hetkellä olen jo varma, etten kelpaa kenellekään seksissä, ja tästä syystä olen tässä suhteessa ollut jo yli 10v. Toisaalta kaikki muu on hyvin ja rakastan vaimoani. Ja haluan. Ja yritän vietellä seksiin viikoittain. Toivottavasti vaimo ei siis ole tällä palstalla valittamassa äijän ärsyttävästä vonkaamisesta :/ tai jos on niin olen epäonnistunut totaalisesti.

Ja toki tiedostan, että hänellä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa, ja olemmekin sopineet (ja hän myös testannut, jotta kokisi olonsa turvalliseksi), että kieltäytyä voi myös kesken seksin tai juuri ennen sitä.

Harmi, että seksi minun kanssa tuntuu välillä siltä ikävältä pakkopullalta, koska minä olen se henkilö, jonka valitsit kulkemaan kanssasi koko elämän polun, ja minä olen se, jonka kanssa haluat vanhentua. Ei pitäisi tulla yllärinä, että parisuhteeseen kuuluu seksiäkin.

Sekava ja pitkä teksti, vähän avauduin ajatuksen virtaa kun koskettaa minuakin.

Niin kauan kun nainen on se joka käyttää hormonaalista ehkäisyä niin mun mielestä miehen turha valittaa. Mulla ainakin on halut nolla enkä väkisin harrasta seksiä. Ja saa mennä vieraisiin mun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle seksi on hellyyden osoitus, rakkauden teko, joka hoitaa parisuhdetta. Itse olen paljon hellempi ja haluan enemmän läheisyyttä (ilman seksiä siis) jos seksiä on lähiaikoina ollut. Vaimo tuntuu toimivan juuri päinvastoin - ensin pitää olla paljon läheisyyttä ja hellimistä ja kaikki asiat hyvin, ennen kuin seksiä voi ajatella. Lisäksi seksiin pitää ryhtyä ikään kuin varkain, niin, että hän pääsee jonkin näkymättömän kynnyksen yli. (Seksi on kuulemma kivaa ja tuntuu hyvältä, mutta ennen kuin ollaan itse asiassa, se on likaista ja luotaan työntävää, tätä ollaan koetettu avata ja paljon.)

Omien sanojensa mukaan vaimo myös saa orgasmin lähestulkoon aina. Harvoin jos koskaan pelkällä yhdynnällä, mutta olen valmis melkein mihin tahansa, mikä hänelle toimii.

Näistä syistä johtuen meillä vaimo on torjunut paljon, ja minä taas olen etsinyt vikaa itsestäni - mikä on kun en kelpaa. Olenko huono rakastaja, enkö ymmärrä mitä vaimoni kaipaa, onko vaimoni luonnollinen rytmi erilainen kuin omani, onko naisen ja miehen seksuaalisuus niin eri planeetalta, ettei se kohtaa vai olemmeko me parina vain epäyhteensopivia. Vai jättääkö hän kuitenkin kertomatta jotakin, onko minussa jokin ominaisuus, joka etoo?

Lisäksi annan hänelle läheisyyttä ja sohvahetkiä, hierontoja jne niin paljon kuin lapsiarjelta pystyn, vaikka itse en sitä tarvitse läheskään niin paljon kuin hän. Osallistun kotitöihin. Paljon. Järjestän myös vapaa-aikaa hänelle joka viikko. Hänellä on tällä hetkellä enemmän harrastuksia kuin minulla, usein olen myös viikonloppu yh.

Joskus koenkin hänen torjuntansa loukkaavana, sillä selkeästi hän ei koe minua samalla tavalla tärkeäksi, siis minun tavallani ja tule vastaan, vaan minun on sopeuduttava tuottamaan hyvä avioliitto hänelle sopivalla tavalla.

Tällä hetkellä olen jo varma, etten kelpaa kenellekään seksissä, ja tästä syystä olen tässä suhteessa ollut jo yli 10v. Toisaalta kaikki muu on hyvin ja rakastan vaimoani. Ja haluan. Ja yritän vietellä seksiin viikoittain. Toivottavasti vaimo ei siis ole tällä palstalla valittamassa äijän ärsyttävästä vonkaamisesta :/ tai jos on niin olen epäonnistunut totaalisesti.

Ja toki tiedostan, että hänellä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa, ja olemmekin sopineet (ja hän myös testannut, jotta kokisi olonsa turvalliseksi), että kieltäytyä voi myös kesken seksin tai juuri ennen sitä.

Harmi, että seksi minun kanssa tuntuu välillä siltä ikävältä pakkopullalta, koska minä olen se henkilö, jonka valitsit kulkemaan kanssasi koko elämän polun, ja minä olen se, jonka kanssa haluat vanhentua. Ei pitäisi tulla yllärinä, että parisuhteeseen kuuluu seksiäkin.

Sekava ja pitkä teksti, vähän avauduin ajatuksen virtaa kun koskettaa minuakin.

Olen pahoillani puolestasi. Monen naisen seksuaalisuus on vähän tuulella käyvää, tai kiinni tähtien asennosta tai jostakin. Itsellenikin on vaikeaa päästä tunnelmaan kun päässä pyörii työt, opiskelut, kotihommat ja kaiken aikataulutus. Minä en myöskään kaipaa kovinkaan paljoa läheisyyttä, ja jos mies tunkee liikaa iholle, ei seksikään huvita. Meitä on niin moneen junaan ja niin erilaisilla tarpeilla varustettuja, että jos asiasta ja tunteistaan ei pysty puhumaan, on toisen aika vaikea tietää ja ymmärtää mitä se toinen tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun nainen on se joka käyttää hormonaalista ehkäisyä niin mun mielestä miehen turha valittaa. Mulla ainakin on halut nolla enkä väkisin harrasta seksiä. Ja saa mennä vieraisiin mun puolesta.

Eikö voi kokeilla muuta ehkäisyä? Vaihtaa pillereistä kierukkaan, vai viekö molemmat halut? Sitten on toki hankalaa jos kuparikierukka tai kumi ei käy ehkäisyksi, eikä halua vielä sitä pysyvääkään ratkaisua tehdä..