Varallisuuden piilotteleminen suhteen alussa, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vaan on sellainen ongelma, että nainen ei välttämätta halua sellaista ylellistä elämää kuin mitä sinä haluat elää. Hän ei halua laittaa 80% tuloistaan yhteiselle käyttötilille kustantamaan hänen mielestään turhan överiä  elämäntapaa, vaikka sinä laittaisit myös 80% omista tuloistasi ts kumpikin laittaisi tuloihinsa suhteutettuna yhtä paljon. 

Tai sitten nainen laittaa vaikka 20% tuloistaan sinne tilille, pointtina ei nyt ole se että nainen joutuu elämään yli varojensa, summa sovitaan tietenkin taloudellisen tilanteen mukaan.

AP

Kannattaisiko sinun pohtia tätä asiaa vasta sitten, kun sinulla ylipäänsä on nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos varallisuus on huomattavasti keskivertoihmisen varallisuutta suurempi ja "elämäntaso" myös korkeampi, mutta treffaillessa ei näitä asioita tuo esille vaan tietoisesti ei tuo tätä esille.

Esimerkkinä:

Miehen asunnosta, autoista yms. tulisi samantien selville että omaisuutta on enemmän kun normaalisti. Seurustelun alkuvaiheilla kuitenkin ainoa asunto minkä nainen näkee olisi vaatimaton varta vasten vuokrattu kaupunkikoti ja autona toimisi joku huomiota herättämätön arjenharmaa kulkupeli.

AP

Tuo nyt olisi outoa. Jos sitten jostain kuulisin, että miehellä on omakotitalo muualla, niin tietenkin ajattelisin, että siellä asuu miehen vaimo ja lapset.

Miksi pitää hankkia kallis auto, jolla ei voi ajaa? Toisekseen se, että joku ajaa kalliilla autolla kertoo vain siitä, että tyyppi pitää kalliista autoista olipa varaa eli ei. Eikä se kallis asuntokaan tarkoita, etteikö ulosottomies kolkutteli ovella. Ei sillä rahalla tarvitse pröystäillä.

Nimenomaan. Itse pidän luotaantyöntävänä jos mies pröystäilee rahoillaan. Tulee sellainen olo, että luuleeko tuo voivansa ostaa minut. Toisaalta jos äijä pitää jotain harhautuskämppää ja ajelee halvalla autolla, jolla ei normaalisti ajele, niin kyllä sen aistii että kaikki ei ole kunnossa. Tulee sellainen epärehellinen viba, mikä myös on totaalinen turn off. Ja sitten jos paljastuu että onkin talo jossain, niin automaattisesti tulee mieleen että siellä on myös vaimo ja lapset.

Ap:n esittämä ongelma on mielestäni aika teoreettinen. Jos rahaa on paljon (siis todella paljon, purjeveneitä, merenrantakiinteistöjä, Helsingin keskusta-asuntoja jne.), niin yleensä ne seurapiiritkin on vähän toisenlaiset kuin missä tavalliset tallaajat pyörii. Tällaisissa piireissä ne varallisuudet varmasti tiedetään ja mahdollisilla seurustelukumppaneilla itselläänkin on samanlaiset taustat. Miksi joku rikas etsisi kumppania ei-rikkaiden parista? Ehkä sen vuoksi, että haluaa suhteeseen alisteisen aseman naiselleen. Ei tule paljon muuta mieleen.  

Suomessa on niin vähän rikkaita, että siinä tulee äkkiä panneeksi sukulaisia, jos seuraa etsii vain rikkaiden joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinun kannattaisi nyt hetken miettiä, millaista ihmistä haet?

Jos haluat että hän ei tarvitse rahojasi, etsi joku vauraalla taustalla. Ei pitäisi olla ongelma, jos sitten et ole nousukas etkä tunne sellaisia. Siinä tapauksessa etsi joku jolla on samanlainen tausta ja sosiaalinen kehys ja yhteiskuntaluokka kuin sinulla. Pikkukaupunkilaisen on hyvä ottaa toinen pikkukaupunkilainen, työläistaustaisen kouluttautuneen toinen työläistaustainen kouluttautunut. Vaikka toisen koulutus tuottaisikin pienemmän palkan.

Jos hänen ei tarvitse olla yhtä varakas kuin sinä, niin olet valmis käyttämään enemmän rahaa teidän yhteiseen elämään kuin hän.

Esimerkiksi nettideitissä voitte käydä läpi taustaa paljon ennen kuin olette nähneet toisen kodin tai auton. Sen sijaan käytöstavat ja persoona tulee heti esiin kun viet hänet eka treffeillä kahville ja toisilla syömään. Ole kuitenkin oma itsesi. Jos olet antelias ja haluat pitää kumppanista huolta, niin voit avata ovia, auttaa takkia, ja tarjota leivokset. Kyllä nainen jo siitä lukee, millaisen miehen kanssa on tekemisissä. Jos et tunne oloasi kotoisaksi kalliin naiaen kanssa, meitä tavallisia mukavia on vaikka kuinka paljon

Olen siinä mielessä moderni tasa-arvon kannattaja että nainen kykenee avaamaan ovensa ja maksamaan leivoksensa itse. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että saman katon alla asuessa kaikki laitetaan puoliksi vaan tuloero otetaan huomioon. Esimerkiksi yhteiselle käyttötilille laitetaan suhteessa tulojen mukaan rahaa.

AP

Ei jatkoon. Olen se aikaisempi vastaaja, joka halusi olla suhteessa tasa-arvoinen. Haluan kuitenkin myös miehen, jolla on käytöstavat, kohteliaisuutta, kunnioitusta naisia kohtaan, ja joka vaalii ja hellii minua. Minulla oli yhdet treffit joilla sain odottaa herraa ja maksaa itse kahvini. Se jäi niihin kahveihin. Suhde ei koskaan mene ihan tasan, molempien pitää haluta tehdä toisen eteen vähän ylimääräistä, ja joskus saa itse vähän ylimääräistä huolenpitoa.

Sama juttu. Miesystäväni on työkyvyttömyyseläkkeellä ja siitä huolimatta hän osoittaa minulle jatkuvasti kohteliaisuutta ja huomiota; avaa oven, tarjoaa joskus sen leivoksenkin, tuo minulle kirppikseltä keräämääni tuotetta (maksavat alle eurosta muutamaan euroon). Minulla ei ole aavistustakaan, paljonko hänellä on varallisuutta tai onko hänen asuntonsa ja autonsa maksettu saati minkä arvoisia ne ovat, enkä vähempää voisi välittää. Mutta jos hän olisi niin mustavalkoinen asenteiltaan, että ei olisi tapailuvaiheessa suostunut tarjoamaan kahvia, emme olisi yhdessä.

Lienee itsestäänselvää, että itse vuorostani pyrin parhaani mukaan hemmottelemaan häntä ja tekemään hänestä maailman onnellisimman miehen.

AP vaikuttaa henkilöltä, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita, ja lähestyy kaikkea teoreettisena tai matemaattisena ongelmana. Et ole nyt shoppailemassa vaimoa.

Parisuhde ei toimi niin, että sovitaan että laitetaan rahaa 80-20 jos tienataan 80-20.

Tuntemissani onnellisissa perheissä joissa toinen tienaa selvästi enemmän, kaikki raha on yhteistä rahaa, ja niillä yhdessä hankitaan se tarpeellinen jolla kaikilla on hyvä olla. Kumpikin tekee perheen eteen kaikkensa, joko ylitöillä tai kotitöillä, ja avioehtoa ei ole. Se on yhteinen projekti ja siinä ollaan yhdessä, ja toisen etu on kaikkien etu.

tää keskusteluha vaa osottaa sen että vauvalaiset on kaikki kullankaivajia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinun kannattaisi nyt hetken miettiä, millaista ihmistä haet?

Jos haluat että hän ei tarvitse rahojasi, etsi joku vauraalla taustalla. Ei pitäisi olla ongelma, jos sitten et ole nousukas etkä tunne sellaisia. Siinä tapauksessa etsi joku jolla on samanlainen tausta ja sosiaalinen kehys ja yhteiskuntaluokka kuin sinulla. Pikkukaupunkilaisen on hyvä ottaa toinen pikkukaupunkilainen, työläistaustaisen kouluttautuneen toinen työläistaustainen kouluttautunut. Vaikka toisen koulutus tuottaisikin pienemmän palkan.

Jos hänen ei tarvitse olla yhtä varakas kuin sinä, niin olet valmis käyttämään enemmän rahaa teidän yhteiseen elämään kuin hän.

Esimerkiksi nettideitissä voitte käydä läpi taustaa paljon ennen kuin olette nähneet toisen kodin tai auton. Sen sijaan käytöstavat ja persoona tulee heti esiin kun viet hänet eka treffeillä kahville ja toisilla syömään. Ole kuitenkin oma itsesi. Jos olet antelias ja haluat pitää kumppanista huolta, niin voit avata ovia, auttaa takkia, ja tarjota leivokset. Kyllä nainen jo siitä lukee, millaisen miehen kanssa on tekemisissä. Jos et tunne oloasi kotoisaksi kalliin naiaen kanssa, meitä tavallisia mukavia on vaikka kuinka paljon

Olen siinä mielessä moderni tasa-arvon kannattaja että nainen kykenee avaamaan ovensa ja maksamaan leivoksensa itse. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että saman katon alla asuessa kaikki laitetaan puoliksi vaan tuloero otetaan huomioon. Esimerkiksi yhteiselle käyttötilille laitetaan suhteessa tulojen mukaan rahaa.

AP

Tuo tieto riittäisikin jo minulle. Jos toivot esim. laitettavan ruokaan, sisustukseen ym. suuria summia niin minulla loppuisi varat kesken vaikka ne jaettaisiin tulojen suhteessa, koska omat tuloni ovat rajalliset. Jos et ole valmis tarjoamaan, unohda köyhät ja keskituloiset. Tämän tosin jo arvasin. aloituksestasi. Jos itse tienaisin 500.000, mies 50.000, en kehtaisi pyytää rahaa esim. asumisesta.

Lisäkysymyksenä ap:lle (olen edellinen kirjoittaja). Jos nainen tienaisi esim. 40.000 vuodessa, olisiko se nettona 2200e/kk. Tästä laittaisi talousasioihin 400€/kk. Sinä tienaat 500.000€/v, n. 42.000€/kk. Tästä 20% olisi 8.300€. Miten näet jotakin järkeä siinä, että nainen vähistä rahoistaan maksaisi 400€ jolla kokonaiskuvassa ei ole mitään relevanssia?

Miksi varallisuuden pitäisi näkyä?

Olen varakas, mieheni on rikas. Silti et jossain Prisman kassajonossa tajuaisi, että tuossa on perhe, joka kuuluu Suomen 2000 eniten tienaavan joukkoon.

Ei meillä raha näy. Se on piilotettu kiinteistöihin, sijoitusasuntoihin, osakkeisiin jne. Arjessa ostan samaa (kotimaista) kurkkua ja tomaattia kuin muutkin, vilkaisen tarjoukset ja mietin, vieläkö kotona on suodatinpusseja jäljellä.

Meillä ei pihistellä mutta ei tuhlatakaan. Jos ap päätyisi kahville poikamme kanssa, hän kokisi varmaan tulleensa huijatuksi. Kohtelias nuorimies, joka maksaa tavallisella pankkikortilla ja muistaa mahdollisen opiskelija-alennuksen, ei kerro asuvansa omassa asunnossa eikä edes ole autoa. Silti 23v:lla on omaisuutta jo enemmän kuin suurimmalla osalla palstan nelikymppisiä.

Mutta jos ap ei jaksa keskustella osakekurssien eroista eri pörsseistä tai Euroopan poliittisen tilanteen vaikutuksesta sijoituksiin, niin suhde jää lyhyeksi. Astetta jytymmällä rupattelulla kun katsotaan, kuka on kiinnostunut tuhlaamisesta, kuka omaisuuden kasvattamisesta.

Vierailija kirjoitti:

tää keskusteluha vaa osottaa sen että vauvalaiset on kaikki kullankaivajia

Ai jos ei tiedä eikä ole edes kiinnostunut siitä, paljonko miehellä on varallisuutta, on kullankaivaja? Perustele.

Vierailija kirjoitti:

AP vaikuttaa henkilöltä, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita, ja lähestyy kaikkea teoreettisena tai matemaattisena ongelmana. Et ole nyt shoppailemassa vaimoa.

Parisuhde ei toimi niin, että sovitaan että laitetaan rahaa 80-20 jos tienataan 80-20.

Tuntemissani onnellisissa perheissä joissa toinen tienaa selvästi enemmän, kaikki raha on yhteistä rahaa, ja niillä yhdessä hankitaan se tarpeellinen jolla kaikilla on hyvä olla. Kumpikin tekee perheen eteen kaikkensa, joko ylitöillä tai kotitöillä, ja avioehtoa ei ole. Se on yhteinen projekti ja siinä ollaan yhdessä, ja toisen etu on kaikkien etu.

Kunhan ei nainen sitten joudu tekemään kaikkia kotitöitä ja kompensoimaan huonoja tulojansa 24/7 miehen maatessa sohvalla. Nimim. been there...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinun kannattaisi nyt hetken miettiä, millaista ihmistä haet?

Jos haluat että hän ei tarvitse rahojasi, etsi joku vauraalla taustalla. Ei pitäisi olla ongelma, jos sitten et ole nousukas etkä tunne sellaisia. Siinä tapauksessa etsi joku jolla on samanlainen tausta ja sosiaalinen kehys ja yhteiskuntaluokka kuin sinulla. Pikkukaupunkilaisen on hyvä ottaa toinen pikkukaupunkilainen, työläistaustaisen kouluttautuneen toinen työläistaustainen kouluttautunut. Vaikka toisen koulutus tuottaisikin pienemmän palkan.

Jos hänen ei tarvitse olla yhtä varakas kuin sinä, niin olet valmis käyttämään enemmän rahaa teidän yhteiseen elämään kuin hän.

Esimerkiksi nettideitissä voitte käydä läpi taustaa paljon ennen kuin olette nähneet toisen kodin tai auton. Sen sijaan käytöstavat ja persoona tulee heti esiin kun viet hänet eka treffeillä kahville ja toisilla syömään. Ole kuitenkin oma itsesi. Jos olet antelias ja haluat pitää kumppanista huolta, niin voit avata ovia, auttaa takkia, ja tarjota leivokset. Kyllä nainen jo siitä lukee, millaisen miehen kanssa on tekemisissä. Jos et tunne oloasi kotoisaksi kalliin naiaen kanssa, meitä tavallisia mukavia on vaikka kuinka paljon

Olen siinä mielessä moderni tasa-arvon kannattaja että nainen kykenee avaamaan ovensa ja maksamaan leivoksensa itse. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että saman katon alla asuessa kaikki laitetaan puoliksi vaan tuloero otetaan huomioon. Esimerkiksi yhteiselle käyttötilille laitetaan suhteessa tulojen mukaan rahaa.

AP

Tuo tieto riittäisikin jo minulle. Jos toivot esim. laitettavan ruokaan, sisustukseen ym. suuria summia niin minulla loppuisi varat kesken vaikka ne jaettaisiin tulojen suhteessa, koska omat tuloni ovat rajalliset. Jos et ole valmis tarjoamaan, unohda köyhät ja keskituloiset. Tämän tosin jo arvasin. aloituksestasi. Jos itse tienaisin 500.000, mies 50.000, en kehtaisi pyytää rahaa esim. asumisesta.

Lisäkysymyksenä ap:lle (olen edellinen kirjoittaja). Jos nainen tienaisi esim. 40.000 vuodessa, olisiko se nettona 2200e/kk. Tästä laittaisi talousasioihin 400€/kk. Sinä tienaat 500.000€/v, n. 42.000€/kk. Tästä 20% olisi 8.300€. Miten näet jotakin järkeä siinä, että nainen vähistä rahoistaan maksaisi 400€ jolla kokonaiskuvassa ei ole mitään relevanssia?

En ole edellinen, mutta

- oma panos lisää sitoutuvuutta projektiin

- jos et jostain mitään maksa, et voi myöskään valittaa siitä, mitä saat.

Kyllä minusta siinä "jotain" järkeä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan. Itse pidän luotaantyöntävänä jos mies pröystäilee rahoillaan. Tulee sellainen olo, että luuleeko tuo voivansa ostaa minut. Toisaalta jos äijä pitää jotain harhautuskämppää ja ajelee halvalla autolla, jolla ei normaalisti ajele, niin kyllä sen aistii että kaikki ei ole kunnossa. Tulee sellainen epärehellinen viba, mikä myös on totaalinen turn off. Ja sitten jos paljastuu että onkin talo jossain, niin automaattisesti tulee mieleen että siellä on myös vaimo ja lapset.

Ap:n esittämä ongelma on mielestäni aika teoreettinen. Jos rahaa on paljon (siis todella paljon, purjeveneitä, merenrantakiinteistöjä, Helsingin keskusta-asuntoja jne.), niin yleensä ne seurapiiritkin on vähän toisenlaiset kuin missä tavalliset tallaajat pyörii. Tällaisissa piireissä ne varallisuudet varmasti tiedetään ja mahdollisilla seurustelukumppaneilla itselläänkin on samanlaiset taustat. Miksi joku rikas etsisi kumppania ei-rikkaiden parista? Ehkä sen vuoksi, että haluaa suhteeseen alisteisen aseman naiselleen. Ei tule paljon muuta mieleen. Siksikin tuollainen äärimmäisyyteen menevä "huiputus" (toinen asunto uusia seurustelukumppaneita varten :DD) saisi kyllä meikäläisen juoksemaan karkuun ja lujaa. Eri asia on, jos on oikeastikin vaatimaton ihminen ja sen vuoksi elää vaatimattomasti ja asuu halvemmassa kämpässä mihin oikeasti olisi varaa. Mutta tuollainen esittäminen olisi kyllä hyvin outoa.   

Se että omistaa hienoja autoja tai hienon asunnon keskeltä metsää ei tarkoita automaattisesti sitä että pröystäilee rahoilla, ne voi olla ostettuna ihan omaksikin iloksi. Hienon auton tai autoja voi omistaa omaksi iloksi ilman että sillä on tarkoitus esittäytyä, jokainen ihminen joka on vähänkään kiinnostunut autoista ymmärtää tämän. Keskellä metsää olevan kalliin talon omistaminen ei myöskään ole automaattisesit pröystäilyä, kun sitä ei näe muut kuin sinne kutsutut ihmiset. 

Rikkaalla ihmisellä voi myös olla se arjenharmaa "halpa" auto juurikin näitä tilanteita varten jossa ihmisten mielikuvat pröystäilystä ei ole toivottavaa, esimerkiksi työasioiden hoitamisessa.

Lisäksi on myös hieman ahdasmielistä ajatella että todella varakkaat ihmiset seurustelisivat vain omien piiriensä sisällä. Eikä se että se seurustelukumppani on näiden piirien ulkopuolelta tarkoita automaattisesti sitä että nainen on automaattisesti jossain alistetussa asemassa. Ihmeellinen ajattelumaailma sinulla.

AP

Pröystäilyä ei ole mielestäni ole omaisuuden ostaminen (kiinteistöt, asunnot ynm.). Pröystäilyä on mielestäni tuoda esiin kuinka paljon tienaa, miten paljon puhelimesi, autosi, pukusi tai kenkäsi maksavat. Varsinkin ensimmäisillä tai toisilla treffeillä ja muutenkin. Noin niin kuin esimerkiksi. Ajatus siitä, että rikkaat ihmiset suosisivat omia piirejään puolisonvalinnassa ei ole minun keksintöäni. Luulisi että olet joskus kuullut sanonnan "lika barn leka bäst".  Ja totta kai ihmiset voivat rakastua myös omien piiriensä ulkopuolisiin henkilöihin. Mutta jos joku hommaa asunnon ja auton sitä varten, että voi varta vasten esittää itseään köyhemmille treffailukumppaneille olevansa varaton, niin oletan kyllä että päässä on jotain vikaa ja taka-ajatus. Normaali ihminen ei tuo varallisuuttaan esille tapailuvaiheessa, joten moisille "harhautuksille" ei ole tarvetta. Ja tosiasia on, että kaksi eri varallisuustasoa suhteessa tuo siihen ihan omat lisäongelmansa. Varsinkin jos varakkaampi pelkää toisen "hyötyvän" hänestä.     

Vierailija kirjoitti:

AP vaikuttaa henkilöltä, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita, ja lähestyy kaikkea teoreettisena tai matemaattisena ongelmana. Et ole nyt shoppailemassa vaimoa.

Parisuhde ei toimi niin, että sovitaan että laitetaan rahaa 80-20 jos tienataan 80-20.

Tuntemissani onnellisissa perheissä joissa toinen tienaa selvästi enemmän, kaikki raha on yhteistä rahaa, ja niillä yhdessä hankitaan se tarpeellinen jolla kaikilla on hyvä olla. Kumpikin tekee perheen eteen kaikkensa, joko ylitöillä tai kotitöillä, ja avioehtoa ei ole. Se on yhteinen projekti ja siinä ollaan yhdessä, ja toisen etu on kaikkien etu.

Meillä on mennyt 26 vuotta niin, että ei ole yhteistä rahaa. Kumpikin elää tulojensa mukaan, mikä ei estä varakkaampaa tarjoamasta toiselle matkaa Kiinaan tai ostamasta uutta sohvakalustoa. Avioehto on ja se on nimenomaan puolison tiukasti poissulkeva.

Juuri näin on hyvä, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta eikä ole tarvetta riidellä rahasta. Miksi miehen pitäisi maksaa autoni, jos minulla ei ole siihen varaa? Tai miksi minun pitäisi osallistua miehen harrastuksen maksamiseen? Ei mistään syystä!

Vierailija kirjoitti:

Miksi varallisuuden pitäisi näkyä?

Olen varakas, mieheni on rikas. Silti et jossain Prisman kassajonossa tajuaisi, että tuossa on perhe, joka kuuluu Suomen 2000 eniten tienaavan joukkoon.

Ei meillä raha näy. Se on piilotettu kiinteistöihin, sijoitusasuntoihin, osakkeisiin jne. Arjessa ostan samaa (kotimaista) kurkkua ja tomaattia kuin muutkin, vilkaisen tarjoukset ja mietin, vieläkö kotona on suodatinpusseja jäljellä.

Meillä ei pihistellä mutta ei tuhlatakaan. Jos ap päätyisi kahville poikamme kanssa, hän kokisi varmaan tulleensa huijatuksi. Kohtelias nuorimies, joka maksaa tavallisella pankkikortilla ja muistaa mahdollisen opiskelija-alennuksen, ei kerro asuvansa omassa asunnossa eikä edes ole autoa. Silti 23v:lla on omaisuutta jo enemmän kuin suurimmalla osalla palstan nelikymppisiä.

Mutta jos ap ei jaksa keskustella osakekurssien eroista eri pörsseistä tai Euroopan poliittisen tilanteen vaikutuksesta sijoituksiin, niin suhde jää lyhyeksi. Astetta jytymmällä rupattelulla kun katsotaan, kuka on kiinnostunut tuhlaamisesta, kuka omaisuuden kasvattamisesta.

Tämä AP:hän nimenomaan halusi ostaa valeasunnon vaikuttaakseen köyhemmältä kuin on. Tuskin tämä hänelle ongelma olisi? Fiksut nuoret eivät kehuskele omaisuudellaan, mutta jos on kiinnostunut sijoittamisesta niin puhuu sijoittamisesta. Minäkin olen kiinnostunut mutta osakkeita noin 10k, pojallasi ehkä 2000k (vähintään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vaan on sellainen ongelma, että nainen ei välttämätta halua sellaista ylellistä elämää kuin mitä sinä haluat elää. Hän ei halua laittaa 80% tuloistaan yhteiselle käyttötilille kustantamaan hänen mielestään turhan överiä  elämäntapaa, vaikka sinä laittaisit myös 80% omista tuloistasi ts kumpikin laittaisi tuloihinsa suhteutettuna yhtä paljon. 

Tai sitten nainen laittaa vaikka 20% tuloistaan sinne tilille, pointtina ei nyt ole se että nainen joutuu elämään yli varojensa, summa sovitaan tietenkin taloudellisen tilanteen mukaan.

AP

Pointti ei olekaan yli varojensa elämisessä vaan siinä, että nainen ei ehkä halua niin ylellistä elämää. Nainen voi myös haluta, että hän maksaa puolet ja sinä maksat puolet. Jos tuloeronne on merkittävä, sinun pitäisi laskea reilusti omaa elintasoasi. Nainen ei voi nostaa omaa elintasoaan vastaamaan sinun nykyistä  elintasoa, koska hänen tulonsa eivät riitä siihen. Minä tienaan bruttona noin 10 000 €/kk, mutta vaikka olisin miehen kanssa, joka tienaa 50 000 €/kk, en silti haluaisi laittaa 20% (edes  nettotuloista) yhteiselle käyttötilille. Koska minusta olisi ihan hullun hommaa pistää haisemaan niin suuri summa joka kuukausi. Ei mulla sinkkunakaan mene sellaista summaa käyttötililtä, joten viisinkertaisesti tienaavan miehen kanssa mun pitäisi käyttää yli tuplaten rahaa jokapäiväiseen elämiseen kuin nyt sinkkuna. Juu, ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos varallisuus on huomattavasti keskivertoihmisen varallisuutta suurempi ja "elämäntaso" myös korkeampi, mutta treffaillessa ei näitä asioita tuo esille vaan tietoisesti ei tuo tätä esille.

Esimerkkinä:

Miehen asunnosta, autoista yms. tulisi samantien selville että omaisuutta on enemmän kun normaalisti. Seurustelun alkuvaiheilla kuitenkin ainoa asunto minkä nainen näkee olisi vaatimaton varta vasten vuokrattu kaupunkikoti ja autona toimisi joku huomiota herättämätön arjenharmaa kulkupeli.

AP

Siinä vaiheessa kun miehen huomattavasti paremmat tulot ja elintaso kävisivät ilmi, dumppaisin miehen siitä syystä että mun tulot ei sellaisen tason ylläpitämiseen riittäisi joten kun mies kuitenkin olettaisi minun maksavan puolet, kaikki ansioni menisivät itselleni liian kalliin elintason pakolliseen ylläpitoon. Mulle kun riittää vaatimattomampikin elintaso niin suhde ei ikinä etenisi yhteenmuuttoon yms. Ylläpidetyksi naiseksi en suostu.

Tämä myös itsellä. Mulle olisi kauhistus jos paljastusi, että mies olisi hirveän varakas. Siinä pitäisi miettiä, voisinko jatkaa suhdetta. Olen tottunut venyttämään senttejä enkä todellakaan haluaisi joutua kokemaan alemmuuden tunnetta tai sääliä kenenkään rikkaan vuoksi. Ja siinä heräisi tunne siitä että tulenko olemaan jonkun mielestä "se pikkuvaimo joka ulkonäkönsä vuoksi valittiin". Pahinta tietty jos kyseinen kumppani moiseen ajatteluun paljastuisi syylliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi varallisuuden pitäisi näkyä?

Olen varakas, mieheni on rikas. Silti et jossain Prisman kassajonossa tajuaisi, että tuossa on perhe, joka kuuluu Suomen 2000 eniten tienaavan joukkoon.

Ei meillä raha näy. Se on piilotettu kiinteistöihin, sijoitusasuntoihin, osakkeisiin jne. Arjessa ostan samaa (kotimaista) kurkkua ja tomaattia kuin muutkin, vilkaisen tarjoukset ja mietin, vieläkö kotona on suodatinpusseja jäljellä.

Meillä ei pihistellä mutta ei tuhlatakaan. Jos ap päätyisi kahville poikamme kanssa, hän kokisi varmaan tulleensa huijatuksi. Kohtelias nuorimies, joka maksaa tavallisella pankkikortilla ja muistaa mahdollisen opiskelija-alennuksen, ei kerro asuvansa omassa asunnossa eikä edes ole autoa. Silti 23v:lla on omaisuutta jo enemmän kuin suurimmalla osalla palstan nelikymppisiä.

Mutta jos ap ei jaksa keskustella osakekurssien eroista eri pörsseistä tai Euroopan poliittisen tilanteen vaikutuksesta sijoituksiin, niin suhde jää lyhyeksi. Astetta jytymmällä rupattelulla kun katsotaan, kuka on kiinnostunut tuhlaamisesta, kuka omaisuuden kasvattamisesta.

Kuka hemmetti jaksaa vapaa-aikanaan ihmetellä jotain osakekurssien eroja? Olisi jäänyt minulta avioliitto väliin, jos mieheni olisi vaatinut tuollaisia ja hän on sentään alalla. Paljon tärkeämpää minusta, ja onneksi ilmeisesti miehestäkin on ihan muunlainen sivistys ja se että toisen kanssa on hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP vaikuttaa henkilöltä, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita, ja lähestyy kaikkea teoreettisena tai matemaattisena ongelmana. Et ole nyt shoppailemassa vaimoa.

Parisuhde ei toimi niin, että sovitaan että laitetaan rahaa 80-20 jos tienataan 80-20.

Tuntemissani onnellisissa perheissä joissa toinen tienaa selvästi enemmän, kaikki raha on yhteistä rahaa, ja niillä yhdessä hankitaan se tarpeellinen jolla kaikilla on hyvä olla. Kumpikin tekee perheen eteen kaikkensa, joko ylitöillä tai kotitöillä, ja avioehtoa ei ole. Se on yhteinen projekti ja siinä ollaan yhdessä, ja toisen etu on kaikkien etu.

Meillä on mennyt 26 vuotta niin, että ei ole yhteistä rahaa. Kumpikin elää tulojensa mukaan, mikä ei estä varakkaampaa tarjoamasta toiselle matkaa Kiinaan tai ostamasta uutta sohvakalustoa. Avioehto on ja se on nimenomaan puolison tiukasti poissulkeva.

Juuri näin on hyvä, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta eikä ole tarvetta riidellä rahasta. Miksi miehen pitäisi maksaa autoni, jos minulla ei ole siihen varaa? Tai miksi minun pitäisi osallistua miehen harrastuksen maksamiseen? Ei mistään syystä!

Koska olette perhe! Siksi. Muuten olette vain kämppikset. Ja puolisot, joilla omat rahat, eivät maksele toistensa matkoja kun ei ne rahat enää silloin omia olisi. Tämä asenne johtaa kaiken hinnoittelemiseen ja suhteen tuhoon omien kokemusteni mukaan. Mies lähtee yksin lomalle varakkaiden ystäviensä kanssa jne. Lisäksi kun loukkasin käteni, tein kotityöt yhdellä kädellä koska hänen ei varakkaana niitä tarvitse tehdä. Jotenkinhan minun piti kompensoida varattomuuttani. Jos puolisosi katkaisisi jalkansa, miksi sinä auttaisit häntä kotona? Palkatkoon avustajan? Ei voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi varallisuuden pitäisi näkyä?

Olen varakas, mieheni on rikas. Silti et jossain Prisman kassajonossa tajuaisi, että tuossa on perhe, joka kuuluu Suomen 2000 eniten tienaavan joukkoon.

Ei meillä raha näy. Se on piilotettu kiinteistöihin, sijoitusasuntoihin, osakkeisiin jne. Arjessa ostan samaa (kotimaista) kurkkua ja tomaattia kuin muutkin, vilkaisen tarjoukset ja mietin, vieläkö kotona on suodatinpusseja jäljellä.

Meillä ei pihistellä mutta ei tuhlatakaan. Jos ap päätyisi kahville poikamme kanssa, hän kokisi varmaan tulleensa huijatuksi. Kohtelias nuorimies, joka maksaa tavallisella pankkikortilla ja muistaa mahdollisen opiskelija-alennuksen, ei kerro asuvansa omassa asunnossa eikä edes ole autoa. Silti 23v:lla on omaisuutta jo enemmän kuin suurimmalla osalla palstan nelikymppisiä.

Mutta jos ap ei jaksa keskustella osakekurssien eroista eri pörsseistä tai Euroopan poliittisen tilanteen vaikutuksesta sijoituksiin, niin suhde jää lyhyeksi. Astetta jytymmällä rupattelulla kun katsotaan, kuka on kiinnostunut tuhlaamisesta, kuka omaisuuden kasvattamisesta.

Tämä AP:hän nimenomaan halusi ostaa valeasunnon vaikuttaakseen köyhemmältä kuin on. Tuskin tämä hänelle ongelma olisi? Fiksut nuoret eivät kehuskele omaisuudellaan, mutta jos on kiinnostunut sijoittamisesta niin puhuu sijoittamisesta. Minäkin olen kiinnostunut mutta osakkeita noin 10k, pojallasi ehkä 2000k (vähintään).

Keskimäärin  nelikymppisten netto-omaisuus on alle 100k, joten jo 200 000 euron osakesalkku (tai velaton asunto) riittää siihen, että on varakkaampi kuin nelikymppiset keskimäärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP vaikuttaa henkilöltä, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita, ja lähestyy kaikkea teoreettisena tai matemaattisena ongelmana. Et ole nyt shoppailemassa vaimoa.

Parisuhde ei toimi niin, että sovitaan että laitetaan rahaa 80-20 jos tienataan 80-20.

Tuntemissani onnellisissa perheissä joissa toinen tienaa selvästi enemmän, kaikki raha on yhteistä rahaa, ja niillä yhdessä hankitaan se tarpeellinen jolla kaikilla on hyvä olla. Kumpikin tekee perheen eteen kaikkensa, joko ylitöillä tai kotitöillä, ja avioehtoa ei ole. Se on yhteinen projekti ja siinä ollaan yhdessä, ja toisen etu on kaikkien etu.

Meillä on mennyt 26 vuotta niin, että ei ole yhteistä rahaa. Kumpikin elää tulojensa mukaan, mikä ei estä varakkaampaa tarjoamasta toiselle matkaa Kiinaan tai ostamasta uutta sohvakalustoa. Avioehto on ja se on nimenomaan puolison tiukasti poissulkeva.

Juuri näin on hyvä, koska kumpikaan ei pyri hyötymään toisesta eikä ole tarvetta riidellä rahasta. Miksi miehen pitäisi maksaa autoni, jos minulla ei ole siihen varaa? Tai miksi minun pitäisi osallistua miehen harrastuksen maksamiseen? Ei mistään syystä!

Koska olette perhe! Siksi. Muuten olette vain kämppikset. Ja puolisot, joilla omat rahat, eivät maksele toistensa matkoja kun ei ne rahat enää silloin omia olisi. Tämä asenne johtaa kaiken hinnoittelemiseen ja suhteen tuhoon omien kokemusteni mukaan. Mies lähtee yksin lomalle varakkaiden ystäviensä kanssa jne. Lisäksi kun loukkasin käteni, tein kotityöt yhdellä kädellä koska hänen ei varakkaana niitä tarvitse tehdä. Jotenkinhan minun piti kompensoida varattomuuttani. Jos puolisosi katkaisisi jalkansa, miksi sinä auttaisit häntä kotona? Palkatkoon avustajan? Ei voi ymmärtää.

Mistä ihmeestä keksit, että olemme kämppikset, jos en pyri hyötymään miehen rahoista? Kyllä meillä mies voi ehdottaa viikonloppua Lontoossa ja maksaa kaiken, mutta ei vastavuoroisesti odota, että siivoan yksin koko seuraavan vuoden. Ehei, meillä käy siivooja ja senkin maksaa mies yksin. Näin on ollut jo kohta 30 vuotta, joten ei ole vielä se kokemuksesi mukainen tuho edessä.

Kun mieheni loukkasi jalkansa, pystyin ihan ilman rahallista korvausta häntä auttamaan. Näin siksi, että olemme perhe, jolle tunteet ovat rahaa tärkeämmät. Emme hinnoittele tekojamme, mutta pidämme rahat erillään.

Minulle olisi iso pettymys, jos tapailemani mukava kaveri osoittautuisi rikkaaksi. Se hieno talo ei kenties olisi lainkaan makuuni, en oikein pidä isoista asunnoista. Ja jos joutuisin sellaiseen muuttamaan, niin legginsseissäni ja hupparissani näyttäiosin sen kartanon siivoojalta, en emännältä.  Omilla tuloillani en muuten saisi ostettua edes verhoja tai mattoa sen lukaalin olohuoneeseen, joten en sitten koskaan pääsisi niitä valitsemaan. Huonekaluista nyt puhumattakaan.  Omilla rahoillani tarjottava ateria olisi parhaimmillaankin porsaan paisti ja siihen seuraksi alle kympin punkku :D En usko, että se tyydyttäisi vaurasta puolisoa. Siis miksi ihmeessä edes haluaisin jäädä sellaiseen suhteeseen nolaamaan itseäni?