Varallisuuden piilotteleminen suhteen alussa, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo apn esittämä tilanne olisi ok jos se kestäisi muutaman kuukauden ym. Mutta jos siinä vaiheessa kunnoltaisiin muuttamassa yhteen olisikin aivan eri elintaso niin siitä tulisi kyllä ongelmia. Ja varsinkin jos ap on tarvittaessa jatkossakin elämää sillä elintasolla jonka esittelisi seurusteluvaiheessa niin se olisi ok.

Ajatellaan että oltaisiin muuttamassa yhteiseen asuntoon. Jos mies yhtäkkiä olettaisikin että sisustukseen käytetään 20k€ vaikka aikaisemman elintason perusteella olisin varautunutunut muutaman tonnin sijoitukseen. Kirpasishan se kun itse en haluaisi käyttää sisustukseen kovin paljoa enkä toisaalta hlauaisi että mies maksaa kaiken. Jos mies jatkossa haluaisikin käydä tosi tasokkaissa ravintoloissa ja vaimon pitäisi edustaa niin olisin kyllä pettynyt. En halua sellaista elämää joten kokoisin tulleeni huijatuksi. Jos taas jatkossakin voitaisiin elää suunnilleen samantasoisesti kuin tutustuttaessa niin tilanne ok.

Eiköhän se rikas mies ymmärrä sen, että jos ero varallisuuksissa on iso, ei kaikkia kuluja voida tasan jakaa.

Rikkaalla miehellä ei välttämättä ole mitään sitä vastaan että seurustelukumppani pääsee mukaan hänen elämäntasoonsa. Rikasta miestä kiinnostaa enemmän se että nainen on kiinnostunut miehestä eikä tästä hänen kanssa olemalla saatavata elintasosta.

AV-raadin reaktiot olivat kyllä aika sitä mitä odotinkin, aika harvan näyttää ymmärtävän miksi mies voisi toimia näin ja näkevät sen vain naiselle valehtelemisena.

AP

Sinä taidat ollettaa että kaikki naiset on tuollaisia lompakon perään kuolaavia golddiggereitä. Ei tuollaisessa nimittäin voi voittaa: ne kunnolliset naiset, jotka ovat kiinnostuneet siitä itse ihmisestä ja hänen persoonastaan ottavat tuollaisen nimenomaan valheteluna ja ihminen on jotain muuta kuin mitä on alkuun antanut ymmärtää. Kyse ei ole siitä että miksi mies toimii niin kuin toimii tai että pitäisikö sitä ymmärtää. Hän toimii epärehellisesti ja sillä sipuli.

Meillä on pitkä parisuhde ja se on käynyt vuosien myötä selväksi, että samanlaisesta taustasta on ollut pelkkää hyötyä. Kummankaan ei ole tarvinnut missään vaiheessa esittää olevansa jotain muuta mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo apn esittämä tilanne olisi ok jos se kestäisi muutaman kuukauden ym. Mutta jos siinä vaiheessa kunnoltaisiin muuttamassa yhteen olisikin aivan eri elintaso niin siitä tulisi kyllä ongelmia. Ja varsinkin jos ap on tarvittaessa jatkossakin elämää sillä elintasolla jonka esittelisi seurusteluvaiheessa niin se olisi ok.

Ajatellaan että oltaisiin muuttamassa yhteiseen asuntoon. Jos mies yhtäkkiä olettaisikin että sisustukseen käytetään 20k€ vaikka aikaisemman elintason perusteella olisin varautunutunut muutaman tonnin sijoitukseen. Kirpasishan se kun itse en haluaisi käyttää sisustukseen kovin paljoa enkä toisaalta hlauaisi että mies maksaa kaiken. Jos mies jatkossa haluaisikin käydä tosi tasokkaissa ravintoloissa ja vaimon pitäisi edustaa niin olisin kyllä pettynyt. En halua sellaista elämää joten kokoisin tulleeni huijatuksi. Jos taas jatkossakin voitaisiin elää suunnilleen samantasoisesti kuin tutustuttaessa niin tilanne ok.

Eiköhän se rikas mies ymmärrä sen, että jos ero varallisuuksissa on iso, ei kaikkia kuluja voida tasan jakaa.

Rikkaalla miehellä ei välttämättä ole mitään sitä vastaan että seurustelukumppani pääsee mukaan hänen elämäntasoonsa. Rikasta miestä kiinnostaa enemmän se että nainen on kiinnostunut miehestä eikä tästä hänen kanssa olemalla saatavata elintasosta.

AV-raadin reaktiot olivat kyllä aika sitä mitä odotinkin, aika harvan näyttää ymmärtävän miksi mies voisi toimia näin ja näkevät sen vain naiselle valehtelemisena.

AP

Sinä taidat ollettaa että kaikki naiset on tuollaisia lompakon perään kuolaavia golddiggereitä. Ei tuollaisessa nimittäin voi voittaa: ne kunnolliset naiset, jotka ovat kiinnostuneet siitä itse ihmisestä ja hänen persoonastaan ottavat tuollaisen nimenomaan valheteluna ja ihminen on jotain muuta kuin mitä on alkuun antanut ymmärtää. Kyse ei ole siitä että miksi mies toimii niin kuin toimii tai että pitäisikö sitä ymmärtää. Hän toimii epärehellisesti ja sillä sipuli.

Ja lisäyksenä siis vielä että nimenomaan ne golddiggerit (jotka siis halutaan karsia pois) jäisivät ilomielin tuohon tilanteeseen. Eli tulos on täysin päinvastainen kuin toivottiin.

Kannatan. Mikään ei ällötä enempää kuin rahan perässä juokseminen. Minulla on ollut muutamia hyvin varakkaita tapailukumppaneita, joista yhdelle sanoin ihan suoraan, että en voi tapailla, koska varallisuuseromme hämmentävät.

Mä vastaan omasta kokemuksesta. Tapailin nuorena miestä, josta ei voinut mitenkään päätellä että hänellä olisi omaisuutta. Muutettiin yhteen asumaan ja jossain vaiheessa mulle selvisi vähän ohimennen hänen puheistaan, että hänellä ja perheellään oli hyvin mittava omaisuus, käsittääkseni puhuttiin jopa miljoonista. Ei vaikuttanut meidän arkeen mitenkään, suht vaatimattomasti elettiin ja kumpikin maksoi omia menojaan paitsi että hänen työntekonsa olikin enemmän harrastus, eli pystyi vaikuttamaan omiin työaikoihinsa ja pitämään palkattomia lomia, kun rahan takia ei tarvinnut töitä tehdä. Jos olisin tiennyt varallisuudesta, en ehkä olisi uskaltanut alkaa seurustella, liian rikas siis mun makuun. Ero tuli mun aloitteesta, kun hänen elämänsä oli jotenkin ajelehtimista  ja halusimme eri asioita elämältä.

Kun tapasin nykyisen mieheni, opiskeltiin molemmat ja elettiin ihan kädestä suuhun, mä itse asiassa tavallaan elätin miestä vuoden kun hänen tulot oli pienemmät. Kun suhde muuttui vakavaksi alkoi selvitä että miehellä on useiden kymmenien tuhansien säästöt. Tämä ei vaikuttanut mitenkään muuten, kuin että aikanaan asuntoa ostaessa ei tarvittu takaajia lainaan. Nykyään mies tienaa paljon ja mä vähän ja rahat ja omaisuus on molempien nimissä. Rahalla ei mun parinvalinnassa ole ollut koskaan mitään roolia ja jos mieheni menettäisi työnsä ja rahansa rakastaisin häntä ihan yhtä lailla. Mä joskus sanoinkin miehelleni et dumppasin jo miljonäärin ja siitä voi päätellä että kenenkään rahojen perässä en ole ja ihan muut asiat suhteessa on tärkeitä. Onneksi mieskin määrittää elämäänsä muuten  kuin rahan kautta.

Kovin erilainen tulotaso ja varallisuus on suhteelle rasite. Silloin kannattaa ne muut asiat olla varsin samanlaiset: perhetausta, uskonto, koulutus, ikä, älykkyys, mielenkiinnon kohteet.

Mitä enemmän näissä on eroja, sitä huonommat mahkut. Niinpä jos hän on köyhempi, nuorempi, erilaisella taustalla, eri koulutustausta, niin teidän suhteenne on hänelle taakka. On paljon todennäköisempää, että kovin erilainen ihminen päätyisi sietämään sinua vain asunnon takia, kuin jos hän olisi enimmäkseen samanlainen.

104 siis lisää, että eli haittannut yhtään että mies ei kertonut varallisuudestaan, mutta valehteleminen ja erilaisn elämäntyylin esittäminen johtaa huonoon lopputulokseen. Eli ei sellaista esittämistä kuin ap ajattelee kannata tehdä, jos oikean ja toimivan suhteen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle olisi iso pettymys, jos tapailemani mukava kaveri osoittautuisi rikkaaksi. Se hieno talo ei kenties olisi lainkaan makuuni, en oikein pidä isoista asunnoista. Ja jos joutuisin sellaiseen muuttamaan, niin legginsseissäni ja hupparissani näyttäiosin sen kartanon siivoojalta, en emännältä.  Omilla tuloillani en muuten saisi ostettua edes verhoja tai mattoa sen lukaalin olohuoneeseen, joten en sitten koskaan pääsisi niitä valitsemaan. Huonekaluista nyt puhumattakaan.  Omilla rahoillani tarjottava ateria olisi parhaimmillaankin porsaan paisti ja siihen seuraksi alle kympin punkku :D En usko, että se tyydyttäisi vaurasta puolisoa. Siis miksi ihmeessä edes haluaisin jäädä sellaiseen suhteeseen nolaamaan itseäni?

Oletat että rikas mies on kotona puku päällä ja syö simpukoita lounaaksi. Miksi se lukaali pitäisi sinun tuloillasi sisustaa? Miksi tarjottava ateria pitäisi sinun rahoillasi ostaa? Yhteisessä taloudessa voidaan pitää yhteistä tiliä jolla katetaan kyseiset kustannukset.  Tälle tilille sinä voit kontributoida kykysi mukaan, määrä ei ole loppupeleissä tärkeä vaan se että osallistut. 

AP

Ja kauniimpi/seksikkäämpi. Mitä suurempi kiusaus sinulla on etsiä itseäsi nuorempi ja tasokkaampi, sitä suuremman riskin otat että hän huolii sinut vain rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle olisi iso pettymys, jos tapailemani mukava kaveri osoittautuisi rikkaaksi. Se hieno talo ei kenties olisi lainkaan makuuni, en oikein pidä isoista asunnoista. Ja jos joutuisin sellaiseen muuttamaan, niin legginsseissäni ja hupparissani näyttäiosin sen kartanon siivoojalta, en emännältä.  Omilla tuloillani en muuten saisi ostettua edes verhoja tai mattoa sen lukaalin olohuoneeseen, joten en sitten koskaan pääsisi niitä valitsemaan. Huonekaluista nyt puhumattakaan.  Omilla rahoillani tarjottava ateria olisi parhaimmillaankin porsaan paisti ja siihen seuraksi alle kympin punkku :D En usko, että se tyydyttäisi vaurasta puolisoa. Siis miksi ihmeessä edes haluaisin jäädä sellaiseen suhteeseen nolaamaan itseäni?

Oletat että rikas mies on kotona puku päällä ja syö simpukoita lounaaksi. Miksi se lukaali pitäisi sinun tuloillasi sisustaa? Miksi tarjottava ateria pitäisi sinun rahoillasi ostaa? Yhteisessä taloudessa voidaan pitää yhteistä tiliä jolla katetaan kyseiset kustannukset.  Tälle tilille sinä voit kontributoida kykysi mukaan, määrä ei ole loppupeleissä tärkeä vaan se että osallistut. 

AP

Et nyt ymmärrä, että mukava, herkkä, huolehtiva ja rehellinen ihminen kokisi epätasa-arvoisen suhteen helposti raskaana ja nöyryyttävänä.

No siis itse olen normaalia hyväosaisempi, enkä siitä kenellekään puhu. Mutta tuollaista teatteria vuokra-asuntoineen pitäisin naurettavana. Ja loukkaavana. On eri asia olla puhumatta jostain, kuin lavastaa joku testi.

Vierailija kirjoitti:

Et nyt ymmärrä, että mukava, herkkä, huolehtiva ja rehellinen ihminen kokisi epätasa-arvoisen suhteen helposti raskaana ja nöyryyttävänä.

Miksi? Varakkaampi ihminen ei ansaitse mukavaa, herkkää, huolehtivaa ja rehellistä puolisoa vain siksi kun hänellä sattuu olemaan enemmän rahaa tilillä?

Mitä nöyryyttävää siinä on jos osallistut talouteen kykyjesi mukaan ja puoliso ymmärtää tämän? Jos puoliso tienaa 500k vuodessa ja toinen 20k, niin kyllähän nyt idioottikin ymmärtää että 20k tienaavan on mahdotonta osallistua kustannuksiin 50-50 jos eletään 500k tienaavan mukaisesti.

Eiköhän se 500k tienaava ymmärrä tämän asian.

AP

Opiskelin alalla jolla on paljon vauraita sukuja ja hienoja nimiä. Tosipaikan tullen he saattoivat turvautua vanhempiin ja perittyyn varallisuuteen ja halutessaan harrastaa työntekoa, kun me muut otimme yhden työn lisää tai kävimme sossun luukulla. Ei meidän maailmamme kohdanneet edes köyhinä opiskelijoina. On parempi olla kumppani, joka ymmärtää selittämättä, kuin sellainen jolle ei koskaan voisi edes selittää. Nyt minulla on mies joka on myös tehnyt töitä opintojen ohessa, ja pitää työtä ja säästäväisyyttä ja omia saavutuksia samanlailla arvossa kuin minä. Hän tienaa vähän enemmän, mutta meidän suhteessa se on vähiten olennainen asia.

Varallisuustietojen salaaminen on törkeää huijaamista. Vaikka rahalla ei ole merkitystä, sitä ihminen rakastuu helpommin rikkaaseen kuin köyhään. Minkä sitä tunteilleen voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et nyt ymmärrä, että mukava, herkkä, huolehtiva ja rehellinen ihminen kokisi epätasa-arvoisen suhteen helposti raskaana ja nöyryyttävänä.

Miksi? Varakkaampi ihminen ei ansaitse mukavaa, herkkää, huolehtivaa ja rehellistä puolisoa vain siksi kun hänellä sattuu olemaan enemmän rahaa tilillä?

Mitä nöyryyttävää siinä on jos osallistut talouteen kykyjesi mukaan ja puoliso ymmärtää tämän? Jos puoliso tienaa 500k vuodessa ja toinen 20k, niin kyllähän nyt idioottikin ymmärtää että 20k tienaavan on mahdotonta osallistua kustannuksiin 50-50 jos eletään 500k tienaavan mukaisesti.

Eiköhän se 500k tienaava ymmärrä tämän asian.

AP

Mutta se 500k tienaava ei näytä ymmärtävän, että tämä 20k tienaava haluaakin sellaisen elintason, johon riittää 20k. Joidenkin rikkaiden ongelmana on, että he kuvittelevat kaikkien muidenkin haluavan elää yltäkylläisyydessä. 

Ovatko nämä "seurustele muiden rikkaiden kanssa" -kommentoijat ollenkaan ajatelleet sitä, että miten paljon tämä rajaa näitä mahdollisia puolisoehdokkaita? Mitä pienemmät apajat niin sitä hankalempi löytää se oikea kumppani. 

AP

Toisin päin: Minun mielestäni oli lähinnä outoa, että mies toi suhteen alussa itse esille mm.sijoitusasuntonsa. Ajattelin että haluaa kai jollain tavalla tehdä vaikutuksen. Oli tehnyt jo sen ihan omalla käytöksellään!

No perheensä piti minua jonkinlaisena onnenonkijana, joka himoitsi lapselleen elättäjää. Olin silloin yhden lapsen yh. Koskaan en ole mieheni omaisuutta himoinnut, osaa pidän jopa rasitteena.

Ainoan kerran olen kunnolla suuttunut raha-asioissa, kun jouduin laittamaan lapsen säästötilin rahat yhteisen talomme remonttiin. Miehelläni oli osakkeita tilillä, joita ei ollut maininnut olevan. Niistä olisi voinut vaikka myydä osan. Tai olisi voinut näistä edes mainita.

Makselen edelleen takaisin näitä säästöjä. Mieheni on luvannut osallistua myös pienen keskustelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et nyt ymmärrä, että mukava, herkkä, huolehtiva ja rehellinen ihminen kokisi epätasa-arvoisen suhteen helposti raskaana ja nöyryyttävänä.

Miksi? Varakkaampi ihminen ei ansaitse mukavaa, herkkää, huolehtivaa ja rehellistä puolisoa vain siksi kun hänellä sattuu olemaan enemmän rahaa tilillä?

Mitä nöyryyttävää siinä on jos osallistut talouteen kykyjesi mukaan ja puoliso ymmärtää tämän? Jos puoliso tienaa 500k vuodessa ja toinen 20k, niin kyllähän nyt idioottikin ymmärtää että 20k tienaavan on mahdotonta osallistua kustannuksiin 50-50 jos eletään 500k tienaavan mukaisesti.

Eiköhän se 500k tienaava ymmärrä tämän asian.

AP

Kyllä tällainen suhde varmaan voi onnistua. Jotenkin noin intuitiolla tuntuu, että se vaatisi kaksi ihmistä jotka eivät kumpikaan mieti näitä asioita ihan hirveän tarkasti ja teoreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle olisi iso pettymys, jos tapailemani mukava kaveri osoittautuisi rikkaaksi. Se hieno talo ei kenties olisi lainkaan makuuni, en oikein pidä isoista asunnoista. Ja jos joutuisin sellaiseen muuttamaan, niin legginsseissäni ja hupparissani näyttäiosin sen kartanon siivoojalta, en emännältä.  Omilla tuloillani en muuten saisi ostettua edes verhoja tai mattoa sen lukaalin olohuoneeseen, joten en sitten koskaan pääsisi niitä valitsemaan. Huonekaluista nyt puhumattakaan.  Omilla rahoillani tarjottava ateria olisi parhaimmillaankin porsaan paisti ja siihen seuraksi alle kympin punkku :D En usko, että se tyydyttäisi vaurasta puolisoa. Siis miksi ihmeessä edes haluaisin jäädä sellaiseen suhteeseen nolaamaan itseäni?

Oletat että rikas mies on kotona puku päällä ja syö simpukoita lounaaksi. Miksi se lukaali pitäisi sinun tuloillasi sisustaa? Miksi tarjottava ateria pitäisi sinun rahoillasi ostaa? Yhteisessä taloudessa voidaan pitää yhteistä tiliä jolla katetaan kyseiset kustannukset.  Tälle tilille sinä voit kontributoida kykysi mukaan, määrä ei ole loppupeleissä tärkeä vaan se että osallistut. 

AP

Tuonkaltainen testaaminen kertoo, että kyseessä on epäluuloinen persoona. Se taas vaikuttaa myöhemmin niin, että arastelisin kertoa omia toiveitani noissa sisustus- tai muissa rahaa vievissä päätöksissä. Yhteinen tili, johon olisin laittanut huomattavasti vähemmän rahaa, ei tuntuisi yhteiseltä. 

Onhan se aika itsestään selvää, että enemmän mennään sen varakkaan tulojen mukaan. Se kuka maksaa, se päättää. 

Itse voitin lotossa markka-aikoina kivasti.

Sain Veikkaukselta hyvän neuvon, kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa miten rahat kannattaa sijoittaa ja ostin asuntoja, joka silloin olikin todella hyvä juttu.

Ostin lisäksi todella ison asunnon, jossa oli erikseen yksiö ja itse muutin sinne ja vuokrasin muun asunnon.

Olin mieheni kanssa kihloissa, kun mies alkoi puhumaan yhteisen asunnon ostamisesta, kun kerroin omistan jonkin verran omaisuutta.

Menimme jopa naimisiin ja olin raskaana, asuimme yksiössä, sillä iso asunto oli vuokrattu työkomennuksella olevalle perheelle , tiesin milloin muuttavat pois.

Kun teimme avioehdon, siinä mieheni näki ensi kerran omaisuuteni.

Jäin äitiysloman jälkeen kotiin, en ole sen jälkeen tehnyt töitä. Sijoitusasuntoja on 3, kuten myös lapsia.

Itse elän vuokratuloilla ihan hyvää elämää, kaikki putkiremontit ja vst ovat mukana yhtiövastikkeessa eli nyt tulot ovat pienemmät, siis yhdessä oli putkiremontti ja yhdessä julkisivu ja tuleehan noita remontteja jatkuvasti, putkessa en myös saanut vuokratuloja.

Minä maksan kaikki lasten kulut, harrastusmaksut, viikkorahat, vaaterahat ja ruokaostokset . Mies maksaa lomamatkat, isommat jutut lapsille. Hän osti jossain vaiheessa sijoitusasunnon, mutta meidän pankkivirkailija tekee kaikki. Hommaa vuokralaiset, tarkistaa vuokrat tulee, tekee veroilmoitukset jne.

Seurustelimme 3 v ennen kuin mieheni näki paperilla koko omaisuuteni. Ja joku ihmettelee miksei yhden kk jälkeen.

Nyt kun vuoden verran rahaa on tullut selkeesti vähemmän, olen miettinyt yhden asunnon myymistä. Kysyin mieheni mielipidettä ja hän vastasi ehdottomasti ei ja kysyi paljonko laitan tililleni. Me ei eletä yli varojen, mutta kun olen tottunut tiettyyn elintasoon, on siitä ikävä nipistää.