En kestä kun mies osoittaa fyysistä hellyyttää tyttärelleen

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todellakin seko palsta.

Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.

Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.

Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.

Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.

Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.

Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.

Minä en edes HALUA kuulua isän ja lasten suhteeseen. Miksi luulet, että me äitipuolet haluaisimme? Ei kaikki ole samanlaisia kuin sinun lapsuudessasi.

Että sä olet naivi. Miksiköhän sä kuvittelet sen suhteen? Jos et halua kuulua siihen, niin älä sitten elä siellä uusperheessä miehesi kanssa.

Ei minunkaan isäni vaimo HALUNNUT edes olla minun omistamallani kesämökillä, jossa isällä on hallintaoikeus (ja vaimollakin on, vahingossa). Ei, ei siis yhtään. Mutta niin vain on tilanne se, että mä olen saanut vaimolta häätökirjeen sieltä.

Olen tässä, koska haluan juuri tämän parisuhteen. En ole tässä lasten takia, vaan miehen takia.

Minulla on suhde mieheen, ja miehellä lapsiinsa. Ja tämä toimii loistavasti ja on juuri sitä, mitä olen aina halunnut.

Niin, kun katsot asioita vain omalta näkökannaltasi.

Totta kai. Minun elämäni - minun näkökantani. Miehen elämä - ja mies hoitaa asiansa omalta näkökannaltaan.

Onnellinen parisuhde tulee siitä, että aikuiset eivät sysää omia tarpeitaan toisen niskoille. Ja kun mies kantaa itsensä, ei minun tarvitse siihen puuttua. Kun minä kannan itseni, ei miehen tarvitse minun tarpeita täyttää.

Rakkaus ei vaadi toiselta mitään. Vaatimukset tappavat rakkauden.

Kyllä nyt oikeasti rakastava ihminen pystyy katsomaan vähän laajemmin. Eikä vain sitä, miltä itsestä tuntuu. Lapsista oli nyt kysymys, ei siitä, mille sinusta ja miehestäsi tuntuu.

Perhe, etenkin uusperhe, pohjautuu aina parisuhteen pohjalle.

Tämä ei tarkoita sitä, että lapsista ei pidettäisi huolta tai heistä ei välitettäisi. Päinvastoin: itsensä kantava ihminen pystyy huolehtimaan lapsistaan.

Sen sijaan ihminen, joka on täynnä tyydyttämättömiä tarpeita vaatii toisia ihmisiä täyttämään tarpeensa. Myös lastensa.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan.  Olo on silloin jotenkin toIvaivaantunut. Se näyttää jotenkin tosi luonnottomalta ja teennäiseltä. Mutta sen sijaan kun mies osoittaa hellyyttä meidän yhteisille lapsille (kaksi tytärtä ja poika) niin sitä on ihana kattoa :) 

Ja sit ku mies ottaa seuraavan puolison, jota ällöttää sinun lapsesi..... kasva jo aikuiseksi. Miten voi aikuinen olla mustasukkainen lapselle? Miksi edes lisäännyit, jos tunne-elämä on keskittynyt omaan pe*****seen!? Säälin puolisoasi ja HÄNEN lapsiaan.. äitinä ja äitipuolena vauvapalstalla parkuva kuvotus.

Eihän tuossa sanottu, että itse lapsi ällöttää. Tuossa ja ap:n viestissä kuvailtiin sitä tunnetta, mikä miehen ja hänen lapsensa fyysisistä hellyydenosoituksista tulee.  (Ap:han sanoi pitävänsä lapsipuolestaan). Ja kuten ap sanoi ihan alkuperäisessä viestissään, kyseessä on nimenomaan alkukantainen refleksi. Miehen lapsi on kuitenkin vieraan naisen lapsi. Biologiset menee luonnollisesti jokaisen äidin edelle. Sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Aina. 

Leikkiminen, painiminen, halaaminen yms. on ihan ok. Mutta jos lapsi kinuaa isältään suukkoa SUULLE niin kuin oman miehen lapsi tekee, niin se menee kyllä jo pahasti yli. Eikä tässä kohtaa ole väliä onko lapsi oma vai ei. Toki meidän omat lapset eivät edes mitään sellaista yritä vaan ovat oppineet pussaamaan poskelle. 

Täh? Mitä se sinulle kuuluu, miten mies ja hänen lapsensa ovat tottuneet osoittamaan hellyyttään? Apua mikä mustis sä olet joka ei tajua paikkaansa.

Mies ei näitä suukkoja suulle halua antaa eikä annakaan vaan ohjaa ne poskelle. Lapsi sitten oikein kinuaa, että "suulle suulle", niin mies sanoo siihen lempeän päättäväisesti, että sellaiset hellyydenosoitukset on aikuisten kesken. Ja siis tämä on miehen täysin oma mielipide ollut jo ennen kuin edes seurustelimme. 

Ja asia kuuluu sinulle miten? *ääntää kukkaiskielellä*

Nimenomaan kuuluu. Ja otappa huomioon, että tämä on myös minun ja meidän yhteisten lastemme koti, jossa pitää olla kaikilla hyvä olla. Ja johon aikuiset luovat säännöt, ei lapset. Jos mikä tahansa asia tuntuu vaikealta, siitä keskustellaan ja luodaan yhdessä uudet toimintamallit. Sitä paitsi, "ei suukkoja suulle" oli miehen OMA MIELIPIDE ENNEN "meitä". Mikä siinä on niin vaikea käsittää?

Ja jos tuo ei suukkoja lapselle suulle oli miehen mielipide ennen meitä, niin miksi sun pitää nyt heiveröistä miestäsi autella ja tukea pitämään omat mielipiteensä? Ettei vain olisi kyse siitä, että mies sinun mieliksesi siinä nyt toimii, koska olt näemmä tuollainen herkkähipiäinen ihminen. Ja siis miten edes tiesit miehn mielipiteen ennen kuin tunsit hänet?

En ole sanonut niissä tilanteissa sanaakaan. Mies on hoitanut tilanteet täysin itsenäisesti. Tytön kimitys kirjaimellisesti KUULUU. Ja asiakin sinänsä kuuluu minulle NYT kun olemme saman katon alla ja myös minun kodissa. Meillä on yhteisiäkin lapsia ja miehen kanssa MOLEMMAT olemme sitä mieltä, että sekä yhteisille että etälapselle on samat säännöt ja periaatteet. Esim. lahjat on samanarvoiset. Yhteiset lapset ovat täysin syyttömiä siihen, että heidän isällään on aiemmastakin liitosta lapsi eikä sitä pidä heille kostaa suosimalla miehen esikoista vaikka hän täällä verraten harvoin käykin. Lapsemme ovat pieniä eikä ymmärrä sitä samalla tavalla kuin me aikuiset, että miksi erolapsella on mahdollisesti vaikeampaa. Olemme tunteneet jo pitkään ennen kuin aloimme seurustelemaan, okei?

Ai sä olet huolissas, että esikoinen tuntee olonsa etuoikeutetummaksi kuin muut, kun saa isästään vain ne rippeet, mitkä teiltä muilta sattuu liikenemään? Huh, älä ainakaan kutsu itseäsi oikeudenmukaiseksi ja tasapuoliseksi ihmiseksi, okei? Ja lapsistasi tulee samanlaisia mitäänymmärtämättömiä minäminiä, kuin sinäkin olet.

Öh. selitä minulle, miten on minun vika, että mies on exänsä kanssa aikanaan sellaisen tapaamissopimuksen tehnyt, että tytär on hänellä "vain" joka toinen vkl? Mainittakoon, etten liity eroon millään tavalla, vaan aloimme seurustelemaan vasta reilu 2 vuotta miehen eron jälkeen. Puhumattakaan siitä, miten se on meidän pienten lasten syytä. Ei se luonnollisesti ole myöskään miehen esikoisen syytä, mutta ei se myöskään oikeuta jalustalle nostamiseen. Miehenkö pitäisi unohtaa muut siksi aikaa kun hän tulee? Tai pahimmassa tapauksessa minun pitäisi lähteä lasten kanssa joka toinen vkl evakkoon omasta kodista?

Minä ja lapset pidetään miehen esikoisesta ja hän meistä, erityisesti minun vanhimmasta tyttärestä. Mutta jos tulee esim. tilanne, jossa pitäisi pelastaa oma tai miehen lapsi palavasta talosta niin uskallan väittää, että jokainen äiti täysin vaiston varassa hetkeäkään epäröimättä kaappaisi oman lapsensa mukaan.

Ei asiat ole niin mustavalkoisia. Jos jossakin ihmisessä tai asiassa on jotain, mikä ärsyttää, ei se tarkoita sitä, että se on läpeensä paha. 

Tyttö on saanut isältänä hellyyttä ja halauksia pienestä pitäen joten on aivan luonnollista että heidän suhteensa jatkuu läheisenä.  Ihana mies ja isä.  Olisivatpa kaikki isät tuollaisia.

Pidä näppisi erossa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on saanut isältänä hellyyttä ja halauksia pienestä pitäen joten on aivan luonnollista että heidän suhteensa jatkuu läheisenä.  Ihana mies ja isä.  Olisivatpa kaikki isät tuollaisia.

Pidä näppisi erossa asiasta.

Näin minäkin alussa ajattelin, kunnes kävi ilmi, että tytär on 12 v ja haluaa pussata isäänsä suule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on saanut isältänä hellyyttä ja halauksia pienestä pitäen joten on aivan luonnollista että heidän suhteensa jatkuu läheisenä.  Ihana mies ja isä.  Olisivatpa kaikki isät tuollaisia.

Pidä näppisi erossa asiasta.

Näin minäkin alussa ajattelin, kunnes kävi ilmi, että tytär on 12 v ja haluaa pussata isäänsä suule.

Miksei saisi? 12 vuotias on ihan lapsi vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on saanut isältänä hellyyttä ja halauksia pienestä pitäen joten on aivan luonnollista että heidän suhteensa jatkuu läheisenä.  Ihana mies ja isä.  Olisivatpa kaikki isät tuollaisia.

Pidä näppisi erossa asiasta.

Näin minäkin alussa ajattelin, kunnes kävi ilmi, että tytär on 12 v ja haluaa pussata isäänsä suule.

Miksei saisi? 12 vuotias on ihan lapsi vielä.

No, ei meidän kulttuurissa yleensä pussata suulle. Ei ainakaan silloin, kun toinen systemaattisesti yrittä kääntää pusun poskelle.

Näin minäkin alussa ajattelin, kunnes kävi ilmi, että tytär on 12 v ja haluaa pussata isäänsä suule.[/quote]

Miksei saisi? 12 vuotias on ihan lapsi vielä.[/quote]

No, ei meidän kulttuurissa yleensä pussata suulle. Ei ainakaan silloin, kun toinen systemaattisesti yrittä kääntää pusun poskelle.[/quote]

Viimeinkin joku kanssani samaa mieltä, ettei suulle pussaaminen aikuisen ja lapsen välillä yksinkertaisesti ole sopivaa vaan vaivaannuttavaa! Mikä nyt ei luonnollisesti tarkoita sitä, etteikö voisi pussata poskelle tai halata, niin kuin joku vääräleuka haluaa nytkin varmasti tahallaan vääristää, että "eikö isän ja lapsen välillä saa olla hellyttä ollenkaan, voi nyyh".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todellakin seko palsta.

Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.

Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.

Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?

Sanoisin ennemminkin, että tyypillistä lapsipuolen mustasukkaisuutta. Kyllä se äitipuoli on olemassa, aina. Vaikka ei olisi fyysisesti läsnä.

Herätys nyt itsekkäät tyttäret.

Myös äitipuolet ovat ihmisiä ja te ette ole yhtään sen parempia tai tärkeämpiä. Myös äitipuolilla on tunteet ja ne ovat yhtä arvokkaita kuin teidänkin!

Teillä ei ole mitään oikeutta vaatimuksinenne jyrätä näiden naisten yli.

Kyllä!

Juurikin näin. Sitä Minä Minä asennetta tuppaa puskemaan juurikin sieltä tyttärien puolelta.

Minä olin eka, minä olen rakkain, minä olen tärkeämpi, minä haluan sitä ja minä haluan tätä. Vielä aikuisenakin..

Toivon teille tulevaisuuteen uusperhettä ja helvetin mustasukkaista tytärpuolta ja sitä että teillä ei enää yhtäkkiä olekkaan oikeutta tunteisiin ja omaan mieheenne ja tasaarvoiseen perheeseen

Siis mitä mää just luin? Joku lapsellinen ämmä on tunkenut isän ja lasten väliin ja nyt toivoo että lapsi tekee aikanaan saman virheen? Eikö ollutkaan niin kivaa?

Valitettavaa sun kannalta mutta se tytär OLI eka ja toivottavasti on rakkain mikäli miehesi ei ole aivan täysi p***a.

"Toivon teille tulevaisuuteen uusperheitä". Hah, kuulehan pikku prinsessa, sinä olet ihan itse tämän valinnan ja virheen tehnyt. Ne uusperheet kun ei itsestään synny, paitsi juuri niiden lapsiraukkojen osalta, jotka pirulaiset sitten vielä kehtaavat odottaa hellyyttä omalta isältään.

Minulla oli samanlaisia tuntemuksia pitkään. Jostakin syystä ne ovat hälvenneet, ehkä siksi, että tyttöpuoli on lakannut olemasta mustis. Minusta kaikkein vastenmielisintä oli se, että mies nukkui tyttärensä kanssa. Se sai aikaan minussa inhoa erityisesti tyttöä kohtaan. Sain sentään tytön pois parisängystä mutta valitettavasti samalla myös mies lähti, tytön sänkyyn. Ja kylpylässä tyttö kiehnäsi isässään kiinni joka kerta, kun minä yritin hivuttautua miehen kainaloon, ei edes mennyt leikkimään/polskimaan vedessä/tekemään mitä lapset nyt kylpylöissä tekevätkään innoissaan, vaan liimautui meihin ja piti huolen, etten saanut olla isänsä lähellä. Kaikkea tuollaista pientä jouduin sietämään kaksi vuotta. Nyt tyttö on lähes teini-ikäinen eikä enää käyttäydy niin omistavasti isäänsä kohtaan, joten parisuhteemme on alkanut voida paremmin, mutta yhä jos muistelen asioita, olen suorastaan katkera. Ja yhä minua ällöttää nähdä mies ja tytär sylikkäin sohvalla tms. mutta onneksi inho ei nouse enää pintaan. Joskus, tai aika usein, jopa vihasin sekä miestä että tyttöä.

Timpuri kirjoitti:

Minulla oli samanlaisia tuntemuksia pitkään. Jostakin syystä ne ovat hälvenneet, ehkä siksi, että tyttöpuoli on lakannut olemasta mustis. Minusta kaikkein vastenmielisintä oli se, että mies nukkui tyttärensä kanssa. Se sai aikaan minussa inhoa erityisesti tyttöä kohtaan. Sain sentään tytön pois parisängystä mutta valitettavasti samalla myös mies lähti, tytön sänkyyn. Ja kylpylässä tyttö kiehnäsi isässään kiinni joka kerta, kun minä yritin hivuttautua miehen kainaloon, ei edes mennyt leikkimään/polskimaan vedessä/tekemään mitä lapset nyt kylpylöissä tekevätkään innoissaan, vaan liimautui meihin ja piti huolen, etten saanut olla isänsä lähellä. Kaikkea tuollaista pientä jouduin sietämään kaksi vuotta. Nyt tyttö on lähes teini-ikäinen eikä enää käyttäydy niin omistavasti isäänsä kohtaan, joten parisuhteemme on alkanut voida paremmin, mutta yhä jos muistelen asioita, olen suorastaan katkera. Ja yhä minua ällöttää nähdä mies ja tytär sylikkäin sohvalla tms. mutta onneksi inho ei nouse enää pintaan. Joskus, tai aika usein, jopa vihasin sekä miestä että tyttöä.

Meillä ihan samaa!

Juurikin tuota vierekkäin nukkumista ja joka miehen iholle tulemista. Jos mies hieroi mun hartioita niin tyttö änkesi siihen ja häntä piti hieroa.

Miehen mielestä hellyyttävää ja varmasti ydinperheessä olisikin sen lapsen äidin mielestä.

Äitipuolena se on vitun ärsyttävää.

Myös ihan samoja kylpylä kokemuksia..

Jep, ja mä en edes usko että lapsi käyttäytyisi noin ydinperheessä. Paskinta oli, että isä ei tajunnut mua ja vihanpurkauksiani ollenkaan, ei edes yrittänyt ymmärtää. Olisin lähtenyt suhteesta mutta tulin raskaaksi ja päätin pysyä. Ihan hyvä, koska nyt menee paremmin. Mutta siis niin tiedostan nuo tunteet, ne saivat mussa esiin tosi "epäinhimillisiä" tuntemuksia miehen lasta kohtaan. Ja luulenpa, että vaan saman tilanteen kokeneet ymmärtävät. Muiden mielestä me negatiivisia tuntemuksia "potevat" äitipuolet olemme sairaita.

Ja sitä että mies paijaa vain pikkuhousut päällä olevaa tyttöä sängyssä.

Mies myös pyytää tyttöä 10 vee rapsuttelemaan itseään.. musta se on oksettavaa.

Meillä kans miehen tytär on yrittänyt täällä ollessaan häätää minua pois meidän yhteisestä parisängystä, että pääsisi siihen itse. Mies on onneksi tehnyt alusta asti selväksi, ettei se käy. Ja että parisänky on muutenkin vain minulle ja miehelle tarkoitettu. Tämäkin täysin miehen omasta aloitteesta. Myös yhteiset lapset ovat nukkuneet alusta asti omissa sängyissään. Näin taataan paremmat unet ja sitä kautta parempi jaksaminen meille kaikille. 

Niin ja se mua ällöttää yhä, nostattaa esiin vanhoja tuttuja negatiivisiä fiiliksiä, että tyttö - ei mikään pikkulapsi enää -  nukkuu aina meidän parisängyssämme mieheen liimautuneena, kun olen poissa.

Vierailija kirjoitti:

Timpuri kirjoitti:

Minulla oli samanlaisia tuntemuksia pitkään. Jostakin syystä ne ovat hälvenneet, ehkä siksi, että tyttöpuoli on lakannut olemasta mustis. Minusta kaikkein vastenmielisintä oli se, että mies nukkui tyttärensä kanssa. Se sai aikaan minussa inhoa erityisesti tyttöä kohtaan. Sain sentään tytön pois parisängystä mutta valitettavasti samalla myös mies lähti, tytön sänkyyn. Ja kylpylässä tyttö kiehnäsi isässään kiinni joka kerta, kun minä yritin hivuttautua miehen kainaloon, ei edes mennyt leikkimään/polskimaan vedessä/tekemään mitä lapset nyt kylpylöissä tekevätkään innoissaan, vaan liimautui meihin ja piti huolen, etten saanut olla isänsä lähellä. Kaikkea tuollaista pientä jouduin sietämään kaksi vuotta. Nyt tyttö on lähes teini-ikäinen eikä enää käyttäydy niin omistavasti isäänsä kohtaan, joten parisuhteemme on alkanut voida paremmin, mutta yhä jos muistelen asioita, olen suorastaan katkera. Ja yhä minua ällöttää nähdä mies ja tytär sylikkäin sohvalla tms. mutta onneksi inho ei nouse enää pintaan. Joskus, tai aika usein, jopa vihasin sekä miestä että tyttöä.

Meillä ihan samaa!

Juurikin tuota vierekkäin nukkumista ja joka miehen iholle tulemista. Jos mies hieroi mun hartioita niin tyttö änkesi siihen ja häntä piti hieroa.

Miehen mielestä hellyyttävää ja varmasti ydinperheessä olisikin sen lapsen äidin mielestä.

Äitipuolena se on vitun ärsyttävää.

Myös ihan samoja kylpylä kokemuksia..

Tyttö on tosi mustasukkainen.

Uusperhe on syvältä, en enää lähtisi. Kaksi leiriä alusta saakka kilpailemassa miehen huomiosta.

Vaimo haluaa olla miehelleen ykkönen, mutta on kuitenkin aina lasten jälkeen joku numero kolme.

Vierailija kirjoitti:

Olen 9- ja 11-vuotiaiden tyttöjen yh-isä, joita minulla on ollut kunnia hoitaa yksin vauvasta lähtien. Nyt on niin, että lapsi TARVITSEE hellyyttä ja läheisyyttä ja kosketusta=muuten siitä ei tule täysjärkinen...niinpä sitä mun tarttee isänä  heille antaa.

Valitettavasti vain äidit ovat tätä vastaan ja yrittävät leimata tämän pedofiliaksi yms. Kun otetaan yksi kappale suomalaisia avioeroja, niin löydämme sieltä pedofiilikortilla syyttelevän ex-vaimon... Naiset eivät ymmärrä, kuinka suuren karhunpalveluksen tekevät näin lapsilleen. Keskustelin asiasta kollegani kanssa ja hänkin kertoi, että kyllä....jossain uima-altaan porealtaassakin täytyy miettiä, että miten halaa lastaan? Että kukaan ei vain ryjhtyisi miettimään mitään "outoa" isin ja tyttären välisestä suhteesta.

Perimmäinen syy lienee valta, nainen haluaa kontrolloida miehen ja lapsen suhdetta. Läheisyys lapsen kaa viittaan liian suureen emotionaaliseen tunnesuhteeseen, jota naiset eivät lapsen kaltaisessa narsismissaan pysty sietämään...mikä on tietysti täysin vastoin lasten etuja.

Toki lapset ja aikuiset tarvitsevat kosketusta. Minulla on kaksi poikaa, joista toinen on aina ollut hellyydenkipeä. Nyt jo teini, ja vieläkin tulee tiukasti halaamaan, mutta ei samalla lailla yhtä usein. Ja minä itsekin olen sellainen kyhnyttäjä, että tykkään olla toista lähellä. Ymmärtän siis hyvin.

Tätä ketjua lukeneena en pidä 12-vuotiaan tytön käyttäytymistä täysin normaalina. Se on omistavaa ja mustasukkaista käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on syvältä, en enää lähtisi. Kaksi leiriä alusta saakka kilpailemassa miehen huomiosta.

Vaimo haluaa olla miehelleen ykkönen, mutta on kuitenkin aina lasten jälkeen joku numero kolme.

Harvemmin noin päin. Tässä ketjussa juuri itketään sitä, kun se vaimo on ollut ykkönen ja he ovat tyttärinä jääneet kolmosiksi. Ja sitä itketään vielä aikuisenakin.

Minusta tämä rankkaus on omituista. Kuka on ykkönen? Enhän minä omia lapsiakaan rankkaa, kuka heistä on ykkönen ja kuka vähemmän tärkeä.

Eikä miestä ja lapsia voi rankata samalla asteikolla. Pelastan kyllä kapsen palavasta talosta, ja miehen pitää hoitaa itsensä. Mutta ei silti tarkoita, että mies olisi jotenkin vähemmän tärkeä.

Ydinperheessä ei taatusti 12- vuotias nukkuisi vanhemman vieressä. Olen tuonikäisenpojan yh- äiti, ja tuossa iässä alkaa tulla teini-ikä, ei niin halailla eikä silitellä, eikä taatusti enää kömmitä viereen.

Äitinä tiedän hyvin, että minun pitää saada halauskiintiöni joltain muulta kuin siltä vastentahtoiselta teiniltä.

Olen samaa mieltä, että tytöt osoittaa äitipuolelle kuka on ykkönen, ja isät on ihan vietävissä. Lapsi lakkaa olemasta lapsi, ja se vaan pitää hyväksyä, eikä valehdella itselle että se onvielä pikkuinen ja syliteltävä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 9- ja 11-vuotiaiden tyttöjen yh-isä, joita minulla on ollut kunnia hoitaa yksin vauvasta lähtien. Nyt on niin, että lapsi TARVITSEE hellyyttä ja läheisyyttä ja kosketusta=muuten siitä ei tule täysjärkinen...niinpä sitä mun tarttee isänä  heille antaa.

Valitettavasti vain äidit ovat tätä vastaan ja yrittävät leimata tämän pedofiliaksi yms. Kun otetaan yksi kappale suomalaisia avioeroja, niin löydämme sieltä pedofiilikortilla syyttelevän ex-vaimon... Naiset eivät ymmärrä, kuinka suuren karhunpalveluksen tekevät näin lapsilleen. Keskustelin asiasta kollegani kanssa ja hänkin kertoi, että kyllä....jossain uima-altaan porealtaassakin täytyy miettiä, että miten halaa lastaan? Että kukaan ei vain ryjhtyisi miettimään mitään "outoa" isin ja tyttären välisestä suhteesta.

Perimmäinen syy lienee valta, nainen haluaa kontrolloida miehen ja lapsen suhdetta. Läheisyys lapsen kaa viittaan liian suureen emotionaaliseen tunnesuhteeseen, jota naiset eivät lapsen kaltaisessa narsismissaan pysty sietämään...mikä on tietysti täysin vastoin lasten etuja.

Sulla onkin vielä lapsia, tajuat sitten vuoden päästä kun sulla onkin teini