Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä kun mies osoittaa fyysistä hellyyttää tyttärelleen
19.12.2016 |
Tästä alkaa paskamyrsky, se on varma.
Mutta onko muita äitipuolia, jotka kyllä tulevat toimeen ja tykkäävätkin lapsipuolistaan, mutta isän tyttärelleen osoittama fyysinen hellyys, joskus sanallinenkin, aiheuttaa alkukantaisen refleksin ja ällöttää ja oksettaa...?
Kommentit (369)
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästähän tuli katkerien tyttärien ruikutus ketju..
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Minä en edes HALUA kuulua isän ja lasten suhteeseen. Miksi luulet, että me äitipuolet haluaisimme? Ei kaikki ole samanlaisia kuin sinun lapsuudessasi.
Että sä olet naivi. Miksiköhän sä kuvittelet sen suhteen? Jos et halua kuulua siihen, niin älä sitten elä siellä uusperheessä miehesi kanssa.
Ei minunkaan isäni vaimo HALUNNUT edes olla minun omistamallani kesämökillä, jossa isällä on hallintaoikeus (ja vaimollakin on, vahingossa). Ei, ei siis yhtään. Mutta niin vain on tilanne se, että mä olen saanut vaimolta häätökirjeen sieltä.
Olen tässä, koska haluan juuri tämän parisuhteen. En ole tässä lasten takia, vaan miehen takia.
Minulla on suhde mieheen, ja miehellä lapsiinsa. Ja tämä toimii loistavasti ja on juuri sitä, mitä olen aina halunnut.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Tästähän tuli katkerien tyttärien ruikutus ketju..
Tai mustasukkaisten äitipuolten ruikutusketju. Huom. yhdyssana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Olo on silloin jotenkin toIvaivaantunut. Se näyttää jotenkin tosi luonnottomalta ja teennäiseltä. Mutta sen sijaan kun mies osoittaa hellyyttä meidän yhteisille lapsille (kaksi tytärtä ja poika) niin sitä on ihana kattoa :)
Ja sit ku mies ottaa seuraavan puolison, jota ällöttää sinun lapsesi..... kasva jo aikuiseksi. Miten voi aikuinen olla mustasukkainen lapselle? Miksi edes lisäännyit, jos tunne-elämä on keskittynyt omaan pe*****seen!? Säälin puolisoasi ja HÄNEN lapsiaan.. äitinä ja äitipuolena vauvapalstalla parkuva kuvotus.
Eihän tuossa sanottu, että itse lapsi ällöttää. Tuossa ja ap:n viestissä kuvailtiin sitä tunnetta, mikä miehen ja hänen lapsensa fyysisistä hellyydenosoituksista tulee. (Ap:han sanoi pitävänsä lapsipuolestaan). Ja kuten ap sanoi ihan alkuperäisessä viestissään, kyseessä on nimenomaan alkukantainen refleksi. Miehen lapsi on kuitenkin vieraan naisen lapsi. Biologiset menee luonnollisesti jokaisen äidin edelle. Sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Aina.
Leikkiminen, painiminen, halaaminen yms. on ihan ok. Mutta jos lapsi kinuaa isältään suukkoa SUULLE niin kuin oman miehen lapsi tekee, niin se menee kyllä jo pahasti yli. Eikä tässä kohtaa ole väliä onko lapsi oma vai ei. Toki meidän omat lapset eivät edes mitään sellaista yritä vaan ovat oppineet pussaamaan poskelle.
Täh? Mitä se sinulle kuuluu, miten mies ja hänen lapsensa ovat tottuneet osoittamaan hellyyttään? Apua mikä mustis sä olet joka ei tajua paikkaansa.
Mies ei näitä suukkoja suulle halua antaa eikä annakaan vaan ohjaa ne poskelle. Lapsi sitten oikein kinuaa, että "suulle suulle", niin mies sanoo siihen lempeän päättäväisesti, että sellaiset hellyydenosoitukset on aikuisten kesken. Ja siis tämä on miehen täysin oma mielipide ollut jo ennen kuin edes seurustelimme.
Ja asia kuuluu sinulle miten? *ääntää kukkaiskielellä*
Nimenomaan kuuluu. Ja otappa huomioon, että tämä on myös minun ja meidän yhteisten lastemme koti, jossa pitää olla kaikilla hyvä olla. Ja johon aikuiset luovat säännöt, ei lapset. Jos mikä tahansa asia tuntuu vaikealta, siitä keskustellaan ja luodaan yhdessä uudet toimintamallit. Sitä paitsi, "ei suukkoja suulle" oli miehen OMA MIELIPIDE ENNEN "meitä". Mikä siinä on niin vaikea käsittää?
Ja jos tuo ei suukkoja lapselle suulle oli miehen mielipide ennen meitä, niin miksi sun pitää nyt heiveröistä miestäsi autella ja tukea pitämään omat mielipiteensä? Ettei vain olisi kyse siitä, että mies sinun mieliksesi siinä nyt toimii, koska olt näemmä tuollainen herkkähipiäinen ihminen. Ja siis miten edes tiesit miehn mielipiteen ennen kuin tunsit hänet?
En ole sanonut niissä tilanteissa sanaakaan. Mies on hoitanut tilanteet täysin itsenäisesti. Tytön kimitys kirjaimellisesti KUULUU. Ja asiakin sinänsä kuuluu minulle NYT kun olemme saman katon alla ja myös minun kodissa. Meillä on yhteisiäkin lapsia ja miehen kanssa MOLEMMAT olemme sitä mieltä, että sekä yhteisille että etälapselle on samat säännöt ja periaatteet. Esim. lahjat on samanarvoiset. Yhteiset lapset ovat täysin syyttömiä siihen, että heidän isällään on aiemmastakin liitosta lapsi eikä sitä pidä heille kostaa suosimalla miehen esikoista vaikka hän täällä verraten harvoin käykin. Lapsemme ovat pieniä eikä ymmärrä sitä samalla tavalla kuin me aikuiset, että miksi erolapsella on mahdollisesti vaikeampaa. Olemme tunteneet jo pitkään ennen kuin aloimme seurustelemaan, okei?
Ai sä olet huolissas, että esikoinen tuntee olonsa etuoikeutetummaksi kuin muut, kun saa isästään vain ne rippeet, mitkä teiltä muilta sattuu liikenemään? Huh, älä ainakaan kutsu itseäsi oikeudenmukaiseksi ja tasapuoliseksi ihmiseksi, okei? Ja lapsistasi tulee samanlaisia mitäänymmärtämättömiä minäminiä, kuin sinäkin olet.
Ehkä näillä omistushaluisilla epävarmoilla aikuisilla tyttärilläkin olisi ollut onnellisempi lapsuus, jos se äitipuoli olisi avannut suunsa ja tunteista olisi puhuttu ja käsitelty niitä kuten ap tekee.
Tuntuu olevan ilmassa paljon tukahdutettua vihaa ja puhumattomia tunteita.
Kaikilla tunne että ajatellaan vain omalta kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Joo, en mäkään. Missä, oi missä, löytyvät asialliset keskustelut?
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Minä en edes HALUA kuulua isän ja lasten suhteeseen. Miksi luulet, että me äitipuolet haluaisimme? Ei kaikki ole samanlaisia kuin sinun lapsuudessasi.
Että sä olet naivi. Miksiköhän sä kuvittelet sen suhteen? Jos et halua kuulua siihen, niin älä sitten elä siellä uusperheessä miehesi kanssa.
Ei minunkaan isäni vaimo HALUNNUT edes olla minun omistamallani kesämökillä, jossa isällä on hallintaoikeus (ja vaimollakin on, vahingossa). Ei, ei siis yhtään. Mutta niin vain on tilanne se, että mä olen saanut vaimolta häätökirjeen sieltä.Olen tässä, koska haluan juuri tämän parisuhteen. En ole tässä lasten takia, vaan miehen takia.
Minulla on suhde mieheen, ja miehellä lapsiinsa. Ja tämä toimii loistavasti ja on juuri sitä, mitä olen aina halunnut.
Niin, kun katsot asioita vain omalta näkökannaltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Joo, en mäkään. Missä, oi missä, löytyvät asialliset keskustelut?
Eiköhän se ole yksi ja sama minäminä-tyyppi, joka täällä häiriköi.
Jos siihen liittyy jotain seksuaalista, niin tietenkin se on ällöttävää.
Mutta jos kyse on ihan normaalista isä-tytär suhteesta. Ja siihen liittyvästä hellyydestä, niin sinä ap olet ällöttävä, ja sun kannattas sillon tehdä jotain tolle mustasukkasuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Ei ihme. Narsistinen äitihullu taas soveltaa omia "traumojaan" tähänkin aloitukseen. Kääntää toistenkin kokemukset omikseen, sillä hänellä on ollut maailman paskin lapsuus... Huvittavinta on, että tunkee tänne antamaan "neuvoja" ihmisille, kun omat lapsensa elää paskan keskellä välinpitämättömän, laiskan mutsinsa takia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Joo, en mäkään. Missä, oi missä, löytyvät asialliset keskustelut?
Eiköhän se ole yksi ja sama minäminä-tyyppi, joka täällä häiriköi.
Tarkoitatko minua? Näytä viesti jossa mä häiriköin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Minä en edes HALUA kuulua isän ja lasten suhteeseen. Miksi luulet, että me äitipuolet haluaisimme? Ei kaikki ole samanlaisia kuin sinun lapsuudessasi.
Että sä olet naivi. Miksiköhän sä kuvittelet sen suhteen? Jos et halua kuulua siihen, niin älä sitten elä siellä uusperheessä miehesi kanssa.
Ei minunkaan isäni vaimo HALUNNUT edes olla minun omistamallani kesämökillä, jossa isällä on hallintaoikeus (ja vaimollakin on, vahingossa). Ei, ei siis yhtään. Mutta niin vain on tilanne se, että mä olen saanut vaimolta häätökirjeen sieltä.Olen tässä, koska haluan juuri tämän parisuhteen. En ole tässä lasten takia, vaan miehen takia.
Minulla on suhde mieheen, ja miehellä lapsiinsa. Ja tämä toimii loistavasti ja on juuri sitä, mitä olen aina halunnut.
Niin, kun katsot asioita vain omalta näkökannaltasi.
Totta kai. Minun elämäni - minun näkökantani. Miehen elämä - ja mies hoitaa asiansa omalta näkökannaltaan.
Onnellinen parisuhde tulee siitä, että aikuiset eivät sysää omia tarpeitaan toisen niskoille. Ja kun mies kantaa itsensä, ei minun tarvitse siihen puuttua. Kun minä kannan itseni, ei miehen tarvitse minun tarpeita täyttää.
Rakkaus ei vaadi toiselta mitään. Vaatimukset tappavat rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Ei ihme. Narsistinen äitihullu taas soveltaa omia "traumojaan" tähänkin aloitukseen. Kääntää toistenkin kokemukset omikseen, sillä hänellä on ollut maailman paskin lapsuus... Huvittavinta on, että tunkee tänne antamaan "neuvoja" ihmisille, kun omat lapsensa elää paskan keskellä välinpitämättömän, laiskan mutsinsa takia...
Mun lapsilla on isä, oma isä, koko ajan paikalla, jolla on aikaa huoltaa lapset ja antaa heille syliä ja huomiota niin paljon kuin he tarvitsevat. Itsekin kehityn siinä pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Ei ihme. Narsistinen äitihullu taas soveltaa omia "traumojaan" tähänkin aloitukseen. Kääntää toistenkin kokemukset omikseen, sillä hänellä on ollut maailman paskin lapsuus... Huvittavinta on, että tunkee tänne antamaan "neuvoja" ihmisille, kun omat lapsensa elää paskan keskellä välinpitämättömän, laiskan mutsinsa takia...
Onkohan tämä sitä dissosiatiota? Minulla oli palstalla kysymys siitä, mistä siinä on kysymys. Ja tämä ketju on tosi hämärä.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Ei ihme. Narsistinen äitihullu taas soveltaa omia "traumojaan" tähänkin aloitukseen. Kääntää toistenkin kokemukset omikseen, sillä hänellä on ollut maailman paskin lapsuus... Huvittavinta on, että tunkee tänne antamaan "neuvoja" ihmisille, kun omat lapsensa elää paskan keskellä välinpitämättömän, laiskan mutsinsa takia...
Mun lapsilla on isä, oma isä, koko ajan paikalla, jolla on aikaa huoltaa lapset ja antaa heille syliä ja huomiota niin paljon kuin he tarvitsevat. Itsekin kehityn siinä pikkuhiljaa.
Aikaahan sullakin olisi, mutta ei viitseliäisyyttä. Äitihulluus taitaa periytyä sukupolvelta toiselle perheessänne. Onnittelut itsekkyydestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Minä en edes HALUA kuulua isän ja lasten suhteeseen. Miksi luulet, että me äitipuolet haluaisimme? Ei kaikki ole samanlaisia kuin sinun lapsuudessasi.
Että sä olet naivi. Miksiköhän sä kuvittelet sen suhteen? Jos et halua kuulua siihen, niin älä sitten elä siellä uusperheessä miehesi kanssa.
Ei minunkaan isäni vaimo HALUNNUT edes olla minun omistamallani kesämökillä, jossa isällä on hallintaoikeus (ja vaimollakin on, vahingossa). Ei, ei siis yhtään. Mutta niin vain on tilanne se, että mä olen saanut vaimolta häätökirjeen sieltä.Olen tässä, koska haluan juuri tämän parisuhteen. En ole tässä lasten takia, vaan miehen takia.
Minulla on suhde mieheen, ja miehellä lapsiinsa. Ja tämä toimii loistavasti ja on juuri sitä, mitä olen aina halunnut.
Niin, kun katsot asioita vain omalta näkökannaltasi.
Totta kai. Minun elämäni - minun näkökantani. Miehen elämä - ja mies hoitaa asiansa omalta näkökannaltaan.
Onnellinen parisuhde tulee siitä, että aikuiset eivät sysää omia tarpeitaan toisen niskoille. Ja kun mies kantaa itsensä, ei minun tarvitse siihen puuttua. Kun minä kannan itseni, ei miehen tarvitse minun tarpeita täyttää.
Rakkaus ei vaadi toiselta mitään. Vaatimukset tappavat rakkauden.
Kyllä nyt oikeasti rakastava ihminen pystyy katsomaan vähän laajemmin. Eikä vain sitä, miltä itsestä tuntuu. Lapsista oli nyt kysymys, ei siitä, mille sinusta ja miehestäsi tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Miettiä, että mitähän se isä mahtaa lapsilleen merkitä ihan heidän, lasten näkövinkkelistä merkitä, ei sinun tai sen näkövinkkelin, jonka sinä heille suot. Vaan itsesi siitä sivuun hetkeksi laittaen. Kun et ole niiden lasten äiti. Sä et kuulu siihen niiden isän ja lasten suhteeseen, kuin OSITTAIN.
Aivan, kuulun siihen osittain. En tarkalleen tiedä mitä viestilläsi tarkoitit, mutta älä huoli, mä oikeasti välitän mieheni lapsista ja mulle on tärkeää että lapsilla on hyvä ja kotoisa olo. Isällä on lapsiin omanlainen suhteensa, ja mulla on lapsiin myös omanlainen suhde. Olemme kaikki vuorovaikutuksessa keskenämme. En pyri lyttäämään isän ja lasten suhdetta, vaan pyrin vahvistamaan sitä, toisin kuin lasten äiti, joka vaikeuttaa sitä kaikin keinoin.
Voi lapsiparat... Tajuatko, ettet sä ikinä osaa samalla lailla asettaa miehesi lapsia miehelle tärkeäksi, kuin lasten oma äiti, jos ei olisi mitään riitoja? Lasten vanhempien riita ei ole sinun vastuullasi, en mä sitä sano, mutta jos ajatellaan niiden lasten asemaa, niin vittu ei kuulosta hääppöiseltä tuossa todellakaan. Ihan vain näin toteamuksena, minkäs sinä sille voit.
En tajua sanaakaan tästä viestistä...
Ohis
Ei ihme. Narsistinen äitihullu taas soveltaa omia "traumojaan" tähänkin aloitukseen. Kääntää toistenkin kokemukset omikseen, sillä hänellä on ollut maailman paskin lapsuus... Huvittavinta on, että tunkee tänne antamaan "neuvoja" ihmisille, kun omat lapsensa elää paskan keskellä välinpitämättömän, laiskan mutsinsa takia...
Mun lapsilla on isä, oma isä, koko ajan paikalla, jolla on aikaa huoltaa lapset ja antaa heille syliä ja huomiota niin paljon kuin he tarvitsevat. Itsekin kehityn siinä pikkuhiljaa.
Aikaahan sullakin olisi, mutta ei viitseliäisyyttä. Äitihulluus taitaa periytyä sukupolvelta toiselle perheessänne. Onnittelut itsekkyydestäsi.
Onneksi en ole noin yksinkertainen kuin sinä. Voisit sanoa aloittajalle, ettei hän vain viitsi ilahtua, kun näkee miehensä antavan hellyyttä lapsilleen.
Alue: Aihe vapaa
En ole sanonut niissä tilanteissa sanaakaan. Mies on hoitanut tilanteet täysin itsenäisesti. Tytön kimitys kirjaimellisesti KUULUU. Ja asiakin sinänsä kuuluu minulle NYT kun olemme saman katon alla ja myös minun kodissa. Meillä on yhteisiäkin lapsia ja miehen kanssa MOLEMMAT olemme sitä mieltä, että sekä yhteisille että etälapselle on samat säännöt ja periaatteet. Esim. lahjat on samanarvoiset. Yhteiset lapset ovat täysin syyttömiä siihen, että heidän isällään on aiemmastakin liitosta lapsi eikä sitä pidä heille kostaa suosimalla miehen esikoista vaikka hän täällä verraten harvoin käykin. Lapsemme ovat pieniä eikä ymmärrä sitä samalla tavalla kuin me aikuiset, että miksi erolapsella on mahdollisesti vaikeampaa. Olemme tunteneet jo pitkään ennen kuin aloimme seurustelemaan, okei?