Lue keskustelun säännöt.
Jouluapua-ryhmästä bongattua: Eräs perhe toivoo:
13.12.2016 |
7-lapsinen perhe toivoo mm: Lämpimiä toppapukuja lapsille, erilaisia legoja tytöille ja pojille, puhelinta, suklaata kaikille, palapelejä ja ruoka-apua. Just joo....Mä tuun vihaiseksi näistä ilmotuksista.
Kommentit (239)
Tulipa näistä vähävaraisista suurperheellisistä mieleen, että mitenköhän ihmiset suunnittelee näitä lisääntymisasioitaan? Vanha kansa taisi sanoa (luvata?), että "lapsi tuo leivän tullessaan". Olisivatko agraariyhteiskunnan perhedynamiikat ja ennenkaikkea elinkeinorakenteet olleet nykyisestä poikkeavia ja tänä päivänä hankalammin toimivia?
Itselle ei tulisi mieleenkään lisääntyä edes sillä yhdellä lapsella, jollei olisi suunnitelma (A) ja ainakin yksi varasuunnitelma (B) sen suhteen, että miten ennekaikkea minä itse otan jälkikasvustani vastuun ja lapseni elätän, kasvatan, sekä koulutan mahdollisimman täyspäiseksi, tasapainoiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi.
Olennaisena osana suunnitelmaan kuuluu tietysti, omiin arvoihini perustuen, että lapsella on edes se ydinperhe tukenaan. Pitää siis huolehtia, että vanhempien rakkaus toisiinsa ja lapseen pidetään kunnossa. Siinäkään en jäisi odottelemaan arpaonnea, vaan ihan työstähän se käy sekin (rakkaus on verbi omassa sanavarastossani).
Ainahan ovat erilaiset vastoinkäymiset mahdollisia. Voi tulla sairautta, kuolemaa, työttömyyttä, onnettomuuksia, rikoksen uhriksi joutumista ja mennä vaikka toimeentulo ja koti alta. Miten sitten se turvaverkko rakentuu tai rakennetaan? Ei kaikkea voi jättää Nanny Staten tai vapaaehtoisten ihmisten auttamishalun varaan, täytyyhän näille olla mietittynä jokin omakin selviytymiskeino. Silloinkin, jos itse vaikka sattuu kuolemaan, lapsen tulevaisuutta olisi ajateltava.
Jos tämä kerrotaan vielä viidellä yhden sijaan (lapsiluku), melkoinen taituri saa olla tasapainoillessaan. Eli palaan alkuun: miten suurperheelliset nykyaikana oikein suunnittelevat näitä lisääntymisasioitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7-lapsinen perhe toivoo mm: Lämpimiä toppapukuja lapsille, erilaisia legoja tytöille ja pojille, puhelinta, suklaata kaikille, palapelejä ja ruoka-apua. Just joo....Mä tuun vihaiseksi näistä ilmotuksista.
Ja kas siinä yksi kermaperse päätti hampaitaan kiristellen kadehtia jonku 7-lapsisen perheen lahjatoiveita.
On se kovaa.
Pakko vetää tollasten päänsä noille hyväntekeväisyyspalstoille että saa kiukkukiksit köyhien pyynnöistä, voi jumalauta.Kipeetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen osallistunut monena vuonna erilaisiin joulukeräyksiin ja tänä vuonna juuri tämän jouluapusivun kautta. Kyseessä suuri perhe, jossa oli toiveet eriteltynä kaikille perheenjäsenille. Olin juuri hankkinut omaa tyttöä ajatellen tavaran, jota tämän perheen tyttö toivoi. Päätin tämän tytön tarvitsevan sitä enemmän. Otin yhteyttä ja kävin paketin viemässä ihan ovelle saakka. Ymmärrän että vieraalta ihmiseltä voi olla vaivaannuttavaa ottaa lahjaa vastaan, mutta kyllä tuli paha mieli, kun ei kiitos-sanaa kuulunut.
Ehdit poistua ovelta niin nopeasti, ettei perheenjäsenet ehtineet noutaa trumpettejaan sinulle vartavasten sävelletyn kiitosfanfaarin esittämistä varten.
Täällä sen näkee, että käytöstapoja ei arvosteta mihinkään. No sen huomaa kyllä kaikkialla tässä yhteiskunnassa, että kasvatus on monesti mennyt metsään. Itsekään et taida osata sanoa kiitos saati sitten anteeksi, kun noin herneet nenääsi vedit.
Kyllä sinä olet hyvä ihminen.
Olemme kaikki koko luomakunta niin kiitollisia kun on olemassa kaltaisiasi, kiitos oikein paljon olemassaolostasi ja kiitos että osaltasi osallistut pyyteettömästi hyväntekeväisyyteen jossa omasta annetaan toiselle hyviä käytöstapoja kunnioittaen. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa näistä vähävaraisista suurperheellisistä mieleen, että mitenköhän ihmiset suunnittelee näitä lisääntymisasioitaan? Vanha kansa taisi sanoa (luvata?), että "lapsi tuo leivän tullessaan". Olisivatko agraariyhteiskunnan perhedynamiikat ja ennenkaikkea elinkeinorakenteet olleet nykyisestä poikkeavia ja tänä päivänä hankalammin toimivia?
Itselle ei tulisi mieleenkään lisääntyä edes sillä yhdellä lapsella, jollei olisi suunnitelma (A) ja ainakin yksi varasuunnitelma (B) sen suhteen, että miten ennekaikkea minä itse otan jälkikasvustani vastuun ja lapseni elätän, kasvatan, sekä koulutan mahdollisimman täyspäiseksi, tasapainoiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi.
Olennaisena osana suunnitelmaan kuuluu tietysti, omiin arvoihini perustuen, että lapsella on edes se ydinperhe tukenaan. Pitää siis huolehtia, että vanhempien rakkaus toisiinsa ja lapseen pidetään kunnossa. Siinäkään en jäisi odottelemaan arpaonnea, vaan ihan työstähän se käy sekin (rakkaus on verbi omassa sanavarastossani).
Ainahan ovat erilaiset vastoinkäymiset mahdollisia. Voi tulla sairautta, kuolemaa, työttömyyttä, onnettomuuksia, rikoksen uhriksi joutumista ja mennä vaikka toimeentulo ja koti alta. Miten sitten se turvaverkko rakentuu tai rakennetaan? Ei kaikkea voi jättää Nanny Staten tai vapaaehtoisten ihmisten auttamishalun varaan, täytyyhän näille olla mietittynä jokin omakin selviytymiskeino. Silloinkin, jos itse vaikka sattuu kuolemaan, lapsen tulevaisuutta olisi ajateltava.
Jos tämä kerrotaan vielä viidellä yhden sijaan (lapsiluku), melkoinen taituri saa olla tasapainoillessaan. Eli palaan alkuun: miten suurperheelliset nykyaikana oikein suunnittelevat näitä lisääntymisasioitaan?
WORD
Vierailija kirjoitti:
Olen osallistunut monena vuonna erilaisiin joulukeräyksiin ja tänä vuonna juuri tämän jouluapusivun kautta. Kyseessä suuri perhe, jossa oli toiveet eriteltynä kaikille perheenjäsenille. Olin juuri hankkinut omaa tyttöä ajatellen tavaran, jota tämän perheen tyttö toivoi. Päätin tämän tytön tarvitsevan sitä enemmän. Otin yhteyttä ja kävin paketin viemässä ihan ovelle saakka. Ymmärrän että vieraalta ihmiseltä voi olla vaivaannuttavaa ottaa lahjaa vastaan, mutta kyllä tuli paha mieli, kun ei kiitos-sanaa kuulunut.
Onkohan antamasi lahja jo nettikirppiksellä myynnissä? Sen ehtii vielä vaihtaa vaikka viinipänikkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää myös. Lahjoitin yks vuosi 120 euron herkku + lahjapaketin eräällä perheelle. Kiitosta ei tullut enkä tiedä menikö paketti ikinä perille. Lopetin siihen. Ennen paketin lähettämistä kyllä' otti aktiivisesti yhteyttä. Mulle jäi paha maku suuhun, kun en itsekään ole miljonääri. Nyt haluan auttaa jotain, mutta autan sitten sellaista, joka on vaatimattomampi toiveinensa eikä ole niin tarkkaa että lahja on juuri tietynlainen...
Meniköhän edes perille kohteeseen.
Hyväntekeväisyys on mielestäni oikein tässä kovenevassa yhteiskunnassa.
Vähän samoilla linjoilla kyllä suurimman osan kanssa, valitettavasti....viimevuonna osallistuttiin jouluapua keräykseen...vietiin pari ruokakassia ja pienet lahjat yh-äidin ja teinien perheeseen. Ja kyllä se elämänhallinnan puute valitettavasti näkyi jo ihan ovelta....röökin haju leijaili vastaan, tyhjiä Alkon tölkkejä pusseissa, eläimiä kämppä täynnä yms.... no, he kyllä auliisti kiittelivät lahjoistaan annettaessa ja vielä myöhemmin ap:n kautta, eli varmaan tarpeeseen tuli.
Mut eilen jouluapua ryhmää lueskellessani ihmettelin, jos perheessä on yh äiti ja yksi lapsi, miten ei ole varaa ostaa vaatteita edes kirpputorilta!!? Priorisointi!! Jos ne yhteiskunnan antamat rahat menee röökiin ja kaljaan...
Tänä vuonna paketoitiin lasten siistejä (käyttämättömiä!) leluja ja kirjoja ja viedään srk:ajan, joka lahjoittaa ne perheisiin (suomalaisiin).
Lasten vaatteita lahjoitan pitkin vuotta perheelle, jossa tiedän niille olevan käyttöä ja jos eivättse kaikkea tarvitse lahjoittavat eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se.
Kirpparilta saa talvivaatteita edullisesti jos viitsii hankkia. Jos on hyvä pokka niin voi toki vaatia uusia. Mutta joo ,meitä on moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Ihan kohtuullisia toiveita mielestäni.
Ja mistäs sinä tiedät mistä se 7 henkeä koostuu... kyse voi olla vaikka uusperheestä, eli kahdesta normikokoisesta lapsiperheestä tullut yksi.
Mitä heidän sitten pitäisi toivoa?
Mikä on sinun mielestäsi sallittua apua 7-lapsiselle perheelle jos nuo ovat liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi todellinen ongelma näissä hyväntekeväisyysjutuissa on se, että ei voi tietää, onko apu hyödyllistä tai tarpeellista juuri sille, jolle sen antaa. Se on vähän kuin kehitysapu: kuinka suuri osa jollekin kehitysmaalle annetusta avusta menee sille köyhälle äidille, jolla ei ole antaa lapsilleen edes puhdasta vettä ja kuinka suuri osa korruptoituneelle hallinnolle?
Tiedän, että tänäkin jouluna on todellisessa hädässä moni, jolle legopaketti ja suklaarasia lapselle olisi suuri ilo. Sossunrahoilla ostetaan välttämätöntä ruokaa, mutta leluihin ja herkkuihin ei rahat riitä.
Ymmärrän kyllä, että joku voi toivoa juuri sellaista, johon ei omat rahat riitä mutta jota voi olla jollakin ylimääräisenä.
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin ruokaa ja pojalle pari kirjaa. Poika rakastaa kirjoja mutta myös rikkoo niitä tolkutonta vaihtia. Kyseessä on siis 1,5v ikäinen..
Käy ostamassa kirjaston poistomyynnistä kassillinen kirjoja lapsesi iloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä pyytäjät taitavat olla niitä, jotka ovat tähänkin asti saaneet kaiken – tekemättä itse mitään.
Kyllähän sitä saa toivoa vaikka kuun taivaalta! mullekkin kelpais uus auto, koiranpentu ja miljoona tilille mutta kaikkea ei voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mietityttää että millainen ihminen kehtaa pyytää mitään tuolla? Me olimme vähävarainen suurperhe, molemmat vanhempamme olivat kyllä töissä, mutta pienipalkkaisissa. En voisi kuvitella että kumpikaan vanhemmistani olisi kehdannut pyytää mitään tuollaista apua, vaan heille oli itsestäänselvää että omillaan pitää tulla toimeen.
Suomessa on niin hyvä sosiaaliturva, että ihmetyttää vilpittömästi miksi kukaan olisi köyhä, vaikkei sitten töitä olisikaan. Eikö se riitä joululahjoihin? Oikeasti, jos on oma asunto eikä siksi saa sossusta rahaa, sen voi laittaa lihoiksi ja elää niillä rahoilla, jos taas on jostain syystä liikaa velkaa (yritys kaatunut yms.) eikä saa lapsilleen ruokaa tai vaikka toppapukua, niin antaa luottotietojen mennä ennemmin ja ruokkii sitten lapsensa. Sossu maksaa lääkkeet ja sairaalamaksut. En voi ymmärtää mitä nämä köyhät ovat. Mielelläni ymmärtäisin.
Mulla olis varaa ja haluakin auttaa mutta näitäj jouluapua-ryhmän toiveita on kuvottavaa lukea.. meillä jää paljon lasten leluja ja vaatteita pieniksi mutta haluaisin lahjoittaa ne jollekin oikeesti apua tarvitsevalle.
Niimpä olen vienyt niitä uffin laatikoihin ja myynyt kirppiksellä vaikkei rahalle ole tarve.
Näille monilapsisille ja ulkolaisille en anna mitään vaikka eihän lasten vika ole että vanhemmilla elämänhallinta hukassa.
Onneksi on joulukukka-keräyksiä vanhuksille, osallustun niihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin ruokaa ja pojalle pari kirjaa. Poika rakastaa kirjoja mutta myös rikkoo niitä tolkutonta vaihtia. Kyseessä on siis 1,5v ikäinen..
Kirppareilta saa halvalla lasten kirjoja. Itsekin juuri möin laatikollisen, hinnat 0,50-2,00 euroa.
hjhhgg kirjoitti:
Mulla olis varaa ja haluakin auttaa mutta näitäj jouluapua-ryhmän toiveita on kuvottavaa lukea.. meillä jää paljon lasten leluja ja vaatteita pieniksi mutta haluaisin lahjoittaa ne jollekin oikeesti apua tarvitsevalle.
Niimpä olen vienyt niitä uffin laatikoihin ja myynyt kirppiksellä vaikkei rahalle ole tarve.
Näille monilapsisille ja ulkolaisille en anna mitään vaikka eihän lasten vika ole että vanhemmilla elämänhallinta hukassa.
Onneksi on joulukukka-keräyksiä vanhuksille, osallustun niihin.
Mistä tällaisen joulukukka-keräyksen olet löytänyt?
Vähän ärsyttää nämä jeesustelijat..
Itse en ole hakenut apua mistään palstoilta, mutta spr:n 70€ apu saatiin kun kysyttiin, että tulisko tarpeeseen. En ole edes kehdannut kertoa siitä kenellekään.
Miksi suostuin ottamaan avun vastaan?
Kahden lapsen (4 ja 7-vuotiaat) yh-äitinä (mies petti ja lähti), ja puoli vuotta sitten työttömäksi jääneenä, rahaa ei ole mihinkään.
Omistusasunto (myynnissä,lainaa), eli tukia ei saada työttömyyskorvauksen päälle. Tulot elareineen 1300€/kk. Yli puolet rahasta menee asumiseen.
Aloitan tammikuussa koulun, koska en ilmeisestikään aktiivisesta työnhausta huolimatta ole saanut töitä, joita voisin ottaa vastaan (yksinhuoltajuus). En tiedä, miten tulemme pärjäämään rahallisesti, jos asuntoa ei saada myytyä? Sillan alle??
Toivon vaan, että mielenterveys ei petä.
Kyllä on ihan kohtuullista pyytää lapsille toppavaatteita ja koululaiselle jotakin yhteydenpitovälinettä. Suklaakonvehdit kuuluvat jouluun..
Miksi ei tehdä lapsia sen verran kuin heitä on varaa elättää???
Täällä sen näkee, että käytöstapoja ei arvosteta mihinkään. No sen huomaa kyllä kaikkialla tässä yhteiskunnassa, että kasvatus on monesti mennyt metsään. Itsekään et taida osata sanoa kiitos saati sitten anteeksi, kun noin herneet nenääsi vedit.