Onko ystävät olleet teille enää tärkeitä sen jälkeen kuin saitte lapsia?

Minulla on lähimmät ystävät 20 vuoden takaa ja todellakin pysyvät elämässäni loppuun saakka. Olen 33v ja kaksi lasta. Osalla ystävistäni on lapsia, osalla ei.

Ei lapset voi korvata aikuista seuraa. Tai on itseasiassa lapsen kehityksellekin pahaksi kohdella häntä kuin ystävää jolle avautuu kaikesta.

Kaikki, jotka olivat tärkeitä ennen lasta ovat tärkeitä vielä lapsen saamisen jälkeen.

Ystävät, jotka eivät aio hankkia lapsia, ovat täysin merkityksettömiä.

Kyllä ovat, mutta minä en ilmeisesti enää monille sinkkukavereille ole tärkeä lastensaannin jälkeen.

Puolison merkitys pienentynyt lasten myötä.

Kyllä sitä tässä ruuhka-arjessa aikansa osaa jo laittaa siihen mikä eniten rentouttaa. Vain läheisimmät ovat jääneet, mies on paras ystäväni nykyään kuten myös omat sisarukseni. Perheelle on vielä aikaa, siihen kuuluu myös meidän molempien vanhemmat ja elossa olevat isovanhemmat. Olen saanut uusia ystäviä yllättävistä tilanteista. 2 heistä ovat minua 30 vuotta vanhempia. 

Kyse ei ole siitä että lapsettomat ystävät olisivat jääneet, vaan enemmänkin siitä että sellainen sisällötön tuuliajolla meneminen ei enää kiinnosta. 

Ei tietenkään enään voinut tavata niin paljon kun aiemmin ja en edes kaivannut. Olen muutenkin yksin viihtyvä tyyppiä vaikka oonkin puhelias.

No minulle ei niiiin tärkeitä kaverit ole koskaan ollut. Tai siis on ollut tärkeitä mutta en esim ikinä ole tykännyt kauhean läheisesti olla ystävien kanssa :D

Edelleen ollaan ystäviä lapsista huolimatta, ehkä sitä arvostaa vielä enemmän ystäviään kun on lapsia. Puolisokin on entistä tärkeämpi. Lapsuudenperheeseen on tullut otettua hajurakoa kun ovat aika, no, mielenkiintoisia...

Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä eikä puolisoa. Vanhempiani ei kiinnosta minun asiat. Sisaruksia ei ole. :(

No ei ole! Minulla olikin vain yksi hyvä ja hän pisti välit poikki, oli kuulemma liian kateellinen minun onnestani. Myöhemmin sitten yritti viedä myös mieheni.

Ystäväthän ovat ihmiselle  aina tärkeitä. Kulloisestakin elämäntilanteesta riippumatta.On vain osattava aina sovittaa ystävyys niihin. Oikeiden ystävien kesken se kyllä onnistuu, aina  parhaalla mahdollisella ja sopivimmalla  tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät, jotka eivät aio hankkia lapsia, ovat täysin merkityksettömiä.

Mutta ne  ystävät jotka täyttävät ne  sinun heille asettamasi lapsiodotukset siis ovat ?

Kovin suurta merkitystä ei taida olla sinunkaltaisesi ystävän 'ystävyyden' menettämisellä..

Ovat tärkeitä, mutta valitettavasti aikaa heille on vähemmän. On ihanaa nähdä kun nähdään, mutta usein pelkkätyön ja perheen ja kotitöiden yhdistäminen imee mehut niin, ettei vain ehdi. Kun asutaan isossa kaupungissa niin etäisyydetkin on oma haasteensa iltatapaamisille.

Olisivat olleet mulle tärkeitä, mutta mä en ilmeisesti ollut sit enää heille. Onneks oon löytänyt uusia kavereita joiden kanssa koitetaan kuitenkin säännöllisesti nähdä, vaikka kaikilla on monta lasta ja vuorotyö vielä päälle.

Kyllä ystävät ovat olleet edelleen tärkeitä. Parin ystävän kanssa välit viilenivät. Ei varmaan ole yllätys, ettei heillä ole omia lapsia. Toinen jaksoi joka tapaamisella ihmetellä, miksi me teimme lapsia ja että hänellä ei hermot kestäisi. Ihme jankutusta aiheesta, vaikka olisin mieluusti puhunut kaikesta muusta kuin lapsista hänen kanssaan. Toinen taas kävi läpi vaikeaa eroa juuri silloin, kun itsellä oli koliikkivauva kotona. Yhteydenpito loppui oikeastaan kokonaan.

Minä asetuin uusille asuinseuduille siihen aikaan, kun sain lapsia, ystäväpiiri vaihtui ja muodostui näistä lapsiperheistä ja työkavereista. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet ja ystäväperhemenot ja -tapahtumat ovat hiipuneet, huomaan noitten ystävyyssuhteiden myös hiipuneen. En koe sitä ongelmaksi, ilmeisen kivutonta puolin ja toisin. 

Ystävät ovat tärkeitä. Ystävät ovat niitä, joiden kanssa myös kahvitellaan eikä lipitellä vaan viiniä. Ystävä on mukana elämässä myös arkena, eikä odottele taustalla että vanhempi saa sen lapsivapaaillan ja lähdetään sitten bilettämään.  

Kyllä ne, joiden " kuuluukin" pysyä mukana, ovat pysyneet.

Kaikilla on aivan ä l y t ö n kiire nykyään, töiden, harrastuksien yms. kanssa, joten en syyttäisi lapsia mistään..

Khyl, sen jälkeen kun saatiin lapsia niin ystävät ollut extra tärkeitä. Pitäähän meidän joillekkin se lapsi tykätä kun me mennään bilettämään ja jätetään lapset kotiin nukkumaan.

Mun siskot on aina olleet mun parhaita ystäviä <3 Vaikka muut lähtee, siskot pysyy vierellä aina. He on mulle tosi tärkeitä. Myös veljestäni ja etenkin hänen vaimostaan on tullut heidän saatua lapsia läheisempiä. Vanhat kaverit ovat valitettavasti jääneet.